{"id":148,"date":"2003-07-15T08:22:28","date_gmt":"2003-07-15T05:22:28","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=148"},"modified":"2023-07-18T10:29:05","modified_gmt":"2023-07-18T07:29:05","slug":"ita-suomi-26-6-8-7-2004","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/ita-suomi-26-6-8-7-2004","title":{"rendered":"It\u00e4-Suomi 26.6.-8.7.2003"},"content":{"rendered":"

J\u00e4lleenn\u00e4keminen<\/strong><\/p>\n

Elettiin kes\u00e4kuun loppua 2003, ja pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli viel\u00e4 Siikalahden kes\u00e4t\u00f6it\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, kun kaukaiset vieraamme viimein saapuivat Suomeen. Vanha katalonialainen yst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch saapui kaverinsa Toni Alonson kanssa 25.6. illalla Helsinki-Vantaan lentokent\u00e4lle. Tietenk\u00e4\u00e4n emme voineet olla kavereitamme vastassa, sill\u00e4 samaiselle p\u00e4iv\u00e4lle meille oli kartoituslaskentoja sek\u00e4 my\u00f6s opastushommia merkittyn\u00e4. <\/p>\n

Tekstiviesteillen opastin kuitenkin kaverukset nappaamaan lentokent\u00e4lt\u00e4 bussin rautatieasemalle, jonne he voisivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kantamuksiaan, ja suuntaamaan kulkunsa taksilla kohti Viikin Lammassaarta. T\u00e4m\u00e4 kaikki siksi, ett\u00e4 seuraava juna Parikkalaan l\u00e4htisi vasta seuraavana aamuna, ja aikaa oli koko y\u00f6. <\/p>\n

Vaikeuksien j\u00e4lkeen (taksikuski ei l\u00f6yt\u00e4nyt Pornaistennieme\u00e4!) Oriol ja Toni p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n oikein kunnon y\u00f6-aamuretken Helsingin parhaaseen kes\u00e4lintupaikkaan. Saaliina oli mm. sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, luhtakerttunen, viitasirkkalintu, ruisr\u00e4\u00e4kk\u00e4, harmaasorsa, satakieli ym. Olipa Oriol n\u00e4hnyt vilaukselta lent\u00e4v\u00e4n harmaap\u00e4\u00e4tikankin.
\nReippaan retkeilyn tuloksena Oriol ja Toni ehtiv\u00e4t vasta klo 13.20 junaan, joten Parikkalaan he saapuivat 17.35. <\/p>\n

Olipahan taas mukavaa n\u00e4hd\u00e4 Oriolia, jonka kanssa olemme kokeneet enemm\u00e4n kuin kenenk\u00e4\u00e4n muun lintuharrastajayst\u00e4v\u00e4mme kanssa (mainittakoon esimerkkein\u00e4 kymmenkunta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Tauvossa, viikko Virossa, 2 viikkoa Kataloniassa ja 2 viikkoa Egyptiss\u00e4). Ensin k\u00e4vimme kunnon kebabilla ja kaupassa ja illaksi veimme katalaanit majoittumaan Siikalahden opastuskeskukselle, sek\u00e4 piipahdimme tietysti tornilla. Matkalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kuitenkin ajoissa nukkumaan, olivathan he valvoneet koko edellisen y\u00f6n. <\/p>\n

Heti bongaamaan<\/strong><\/p>\n

26.6. Aamusta meill\u00e4 oli Hannan kanssa viel\u00e4 laskentoja teht\u00e4v\u00e4n\u00e4, joten Oriol ja Toni viihtyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa lintutornilla. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin, mutta olihan h\u00e4rk\u00e4linnuissa, mustakurkku-uikuissa, telkiss\u00e4, uiveloissa, kaulushaikaroissa ym. aivan riitt\u00e4v\u00e4sti ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 katalaaneille. <\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 yhdentoista aikaan suuntasimme matkamme Ruokolahden \u00c4itsaareen bongaamaan viirusirkkalintua. Jo matkalla ehdin huolestua, kun p\u00e4ivitysviestej\u00e4 ei alkanut kuulua. Toinen huolen aihe saatiin, kun kuulin ett\u00e4 Tonin pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n laji ennen kuin h\u00e4n laskee sen pinnaksi \u2013 Suomen kes\u00e4lajit kun ovat yleens\u00e4 varsin piilottelevaa sorttia. Lopulta siin\u00e4 sitten k\u00e4vi niin, ett\u00e4 pari tuntia kuulosteltiin tyhj\u00e4\u00e4 – oli lanceolata jatkanut matkaansa. Sarvip\u00f6ll\u00f6poikue kuului sek\u00e4 pari muuta sirkkalintua eli viita- ja pensassirkkalinnut. <\/p>\n

No hylsyreissun t\u00e4ytteeksi p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 hoidetaan sitten saman tien pojille v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4 laji varman p\u00e4\u00e4lle: eli suuntasimme kulkumme Joutsenoon bongaamaan innokkaasti paikalla laulellutta pikkukultarintaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Caligata l\u00f6ytyikin heti, kun vaan sai auton oven auki. Lintu lauloi raivoisasti pellon reunapuskissa ja l\u00f6ytyi l\u00e4hes heti n\u00e4kyvillekin. Ensimm\u00e4inen t\u00e4rkeist\u00e4 projektilajeista oli nyt saatu hoidettua! Viel\u00e4 oli kuitenkin aivan liian h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 kuvaamista ajatellen, joten p\u00e4\u00e4timme k\u00e4yd\u00e4 edellisviikkoisella kirjokerttupaikalla kuluttamassa aikaa ja tulla sitten paikalle uudestaan yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvaamista. <\/p>\n

Kirjokerttua ei l\u00f6ytynyt, mik\u00e4 oli jo aavistettavissakin, kun kukaan ei lintua viikkoon ollut havainnut. Niinp\u00e4 palasimme tunnin tauon j\u00e4lkeen kuvaamaan caligataa. Lintu oli todella kesy! Tuntui, ett\u00e4 se oikein hakeutui poseeraamaan l\u00e4himm\u00e4n mahdollisen pajupuskan latvaan. Toki se oli liikkeiss\u00e4\u00e4n hieman turhan nopea. Tunnin sit\u00e4 kuvattuamme oli jo valokin tullut niin paljon paremmaksi, ett\u00e4 pystyimme toteamaan, ettei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ole koko Espanjassa parempia kuvia caligatasta kuin mit\u00e4 Oriol oli saanut. Tuskin kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n oli edes Suomessa niin hyvi\u00e4 kuvia kuin min\u00e4 olin saanut?. Ohessa kuvasin my\u00f6s muutaman r\u00e4psyn paikalla laulaneesta peltosirkusta, jota en ollut havainnut koko kes\u00e4n\u00e4 lainkaan Parikkalassa tai Saarella. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla ajoimme Antin (Vierimaa) meille edellisy\u00f6n\u00e4 pohjustamaan viitakerttuspaikkaan Parikkalan Pistonniemeen. Toki viitakerttusia olisi l\u00f6ytynyt mist\u00e4 vain, mutta t\u00e4ll\u00e4 paikalla lauloi kolme lintua vierekk\u00e4in, ja yksi n\u00e4ist\u00e4 viel\u00e4 koko ajan hyvin n\u00e4kyviss\u00e4. Niinp\u00e4 laitoimme taas Oriolin kanssa putket pystyyn ja aloimme digiscouppaamaan. <\/p>\n

Siikalahdella<\/strong><\/p>\n

Muutaman tunnin unien j\u00e4lkeen olimme taas Siikalahdella staijaamassa. Muutamaa kahlaajaa (pikkutylli, suokukkoja, liroja) kummallisempaa ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Aika kului odotellessa, ett\u00e4 Hannan aamulla n\u00e4kem\u00e4 merikotka suvaitsisi tulla n\u00e4kyviin. Lintu oli laskeutunut juuri ja juuri n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin lahden etel\u00e4rannan puihin. Lopulta hali kuitenkin n\u00e4ytt\u00e4ytyi. <\/p>\n

28.6. Noin viiden aikaan aamulla l\u00e4hdin Oriolin ja Tonin kanssa tekem\u00e4\u00e4n y\u00f6laulajalaskentaa soutaen. Soudimme Siikalahden vesialueet ymp\u00e4ri tarkoituksena saada y\u00f6laulajia \u2013 p\u00e4\u00e4asiassa rantakanoja – kartalle. Luhtakanoja sent\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyikin, muttei ainoatakaan luhtahuittia! Pikkuhuittinaaras sent\u00e4\u00e4n jaksoi edelleen mekastaa lahden tornista kaukaisimmassa rannassa. Jokunen ryti- ja rastaskerttunen saatiin my\u00f6s pisteiksi kartalle. Merikotkastakin saatiin nyt oikein mukavat n\u00e4kym\u00e4t sen lennelless\u00e4 matalalla lahden yll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Soutelun j\u00e4lkeen nappasimme verkot ja muut rengastusvehkeet kantoon l\u00e4hte\u00e4ksemme rengastelemaan y\u00f6laulajia. Olivathan Oriol ja Toni rengastajia (Oriol jopa ammattilainen), joten heille oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada muutama mukava laji k\u00e4teenkin hypistelt\u00e4v\u00e4ksi ja kuvattavaksi. <\/p>\n

Ensin p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 Tivi\u00e4lt\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin l\u00f6ytynytt\u00e4 viitasirkkalintua. Py\u00f6r\u00e4illess\u00e4mme paikalle saimme viimein Tonille kultarinnan n\u00e4kyviin, olipa t\u00e4m\u00e4 tuottanut vaikeuksia! Perill\u00e4 verkot pystytettiin ja atrappia soitettiin, mutta linnusta ei n\u00e4kynyt eik\u00e4 kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Luhtakerttunen lurautti paikalla, muttei sek\u00e4\u00e4n suostunut kiinnostumaan atrapista. Juuri kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 alkoi viitasirkkeli laulaa 200m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tien toisella puolella – se oli siis siirtynyt hieman parempaan paikkaan. Verkot ehdittiin h\u00e4din tuskin pystytt\u00e4\u00e4, kun lintu jo killui siin\u00e4. Hilu kinttuun ja kuvaamaan, jonka j\u00e4lkeen suuntasimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n viitakerttusta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yhden hylsyn j\u00e4lkeen nappasimme Antin Opel Corsan lainaan ja suuntasimme tutulle Pistonniemen paikalle, josta saimmekin aiemmin kuvaamamme viitakerttusen kiinni varsin pian. Lintua kuvatessamme verkkoon oli tupsahtanut toinenkin, varsin erin\u00e4k\u00f6inen, yksil\u00f6. Pari rengastusta saatiin siis lis\u00e4\u00e4, sek\u00e4 noin 50 kuvaa. <\/p>\n

29.6. Aamulla kiersimme Siikalahtea vesilintulaskennan merkeiss\u00e4. Linnut olivat t\u00e4ysin kateissa. Ainoa ket\u00e4\u00e4n kiinnostanut havainto tehtiin, kun pari kurkea ylitti meid\u00e4t todella komeasti viel\u00e4p\u00e4 ahkerasti \u00e4\u00e4nnellen. Laskennan j\u00e4lkeen \u201dp\u00f6llimme\u201d taas Antin auton, kun t\u00e4m\u00e4 itse tuli tornille oppaaksi, ja suuntasimme kohti S\u00e4rkisalmea. Koskelot ja telk\u00e4t aiheuttivat syd\u00e4mentykytyksi\u00e4 katalaanikavereillemme, samoin kuin muutama Simpelej\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4kynyt laulujoutsen. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 Hannan pihalla aiemmin laulanutta luhtakerttusta verkolla, mutta lintua ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Niinp\u00e4 Oriol ja Toni saivat tyyty\u00e4 ihailemaan Tarvaslammen kuikkia, onneksi sekin tuntui riitt\u00e4v\u00e4n. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 tyhjennettiin muistikortit ja poltettiin kuvat CD:lle sek\u00e4 saunottiin ennen kuin mentiin nukkumaan aikaisin, sill\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 taas l\u00e4hdett\u00e4isiin. <\/p>\n

Pohjois-Karjalaan<\/strong><\/p>\n

Vihdoin ilta yhdentoista aikaan saatoimme sitten aloittaa ensimm\u00e4isen kes\u00e4lomareissumme. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kes\u00e4lomareissun tarkoituksena oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kavereillemme (sek\u00e4 itsellemme) mahdollisimman paljon kovia lajeja It\u00e4-Suomesta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 suuntasimme kulkumme Kiteen Ruppovaaraan, josta oli l\u00f6ytynyt viirusirkkalintu. Linnusta saatiinkin p\u00e4ivityksi\u00e4 matkalla, joten hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytti. L\u00e4hes perill\u00e4 n\u00e4htiin suop\u00f6ll\u00f6 ja kehr\u00e4\u00e4j\u00e4, mutta ajo-ohjeet olivat kuitenkin hankalat. Onneksemme paikalta poistumassa ollut Nummelinin ”Putte” huomasi, ett\u00e4 olimme ajamassa v\u00e4\u00e4rin, ja neuvoi meille oikean paikan. Ja siell\u00e4h\u00e4n se lanceri lauloi l\u00e4hes taukoamatonta tirin\u00e4\u00e4ns\u00e4. Hetken aikaa muita bongareita odoteltuamme, p\u00e4\u00e4timme kehdata kaivaa linnun n\u00e4kyviin, jotta Tonikin saisi \u201dbimbonsa\u201d. <\/p>\n

Ja mit\u00e4 lie onnea tai muuta meill\u00e4 taas oli mukana, kun viirusirkkalintu l\u00f6ytyi helposti laulamasta puskan keskelt\u00e4. Ja jo toinen todella t\u00e4rke\u00e4 laji oli l\u00f6ytynyt! (Toki t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Toni oli jo saanut reilusti toistakymment\u00e4 elist\u00e4.) <\/p>\n

T\u00e4lle y\u00f6lle meill\u00e4 ei ollutkaan juuri muita suunnitelmia, sill\u00e4 olin ajatellut, ett\u00e4 viirusirkan n\u00e4kemiseen voi tuhrautua l\u00e4hes koko y\u00f6. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme ajelemaan V\u00e4rtsil\u00e4n suuntaan toiveissamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itse jotain mielenkiintoista. Ajellessamme Tohmaj\u00e4rvell\u00e4 huomasin yht`\u00e4kki\u00e4 tutun kuuloisen tienviitan. Muskossa oli varmaan ollut jotain. K\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 tallennetut viestit esiin ja aivan\u2026 Muskossa oli ollut useampia laulavia pikkukultarintoja. Niinp\u00e4 ajelimme Muskon tien hitaasti ikkunat auki ja muutaman kilometrin j\u00e4lkeen l\u00f6ytyikin t\u00e4ydellist\u00e4 caligatabiotooppia. Ensimm\u00e4isell\u00e4 pys\u00e4hdyksell\u00e4 ei viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kuulunut, mutta toisella l\u00f6ytyi kaksi laulavaa pikkukultarintaa. Muut reissulla l\u00f6ytyneet linnut j\u00e4iv\u00e4t lopulta vain r\u00e4\u00e4kk\u00e4\u00e4n, pensassirkkeliin ja moneen viitakerttuseen sek\u00e4 muutamaan suo- ja sarvip\u00f6ll\u00f6\u00f6n. Lopulta p\u00e4\u00e4dyimme Tohmaj\u00e4rven Peijonniemen lintutorniin nukkumaan! <\/p>\n

P\u00f6ll\u00f6j\u00e4!<\/strong><\/p>\n

Sade her\u00e4tti meid\u00e4t vaivaisten nelj\u00e4n tunnin y\u00f6unien j\u00e4lkeen, muttei kyll\u00e4 ollut ollut tarkoituskaan nukkua yht\u00e4\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n. Pikainen tsekkaus paikalliseen linnustoon (ei mit\u00e4\u00e4n), ja autoon matkaamaan kohti uusia lintupaikkoja. <\/p>\n

Olimme sopineet Joensuuhun tapaamisen Ari Latjan kanssa kello kymmeneksi, mutta saavuimme Joensuuhun jo kahdeksan j\u00e4lkeen. Niinp\u00e4 teimme pikaisen visiitin H\u00f6yti\u00e4iselle ja Kolosseumin lintutornille. Kymmenen pintaan olimme kuitenkin jo Anttilassa taskut ja reput t\u00e4ynn\u00e4 filmej\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ari hypp\u00e4si kyytiimme jo ennest\u00e4\u00e4nkin t\u00f6rke\u00e4n ahtaaseen Golfiimme, ja vuorossa oli bongailua paikallisen oppaan eli Arin johdolla. Ensimm\u00e4isen\u00e4 etappina oli Kontiolahti (tarkemmat paikat pysyk\u00f6\u00f6t salassa). Katalaaneille emme antaneet mink\u00e4\u00e4nlaista vihi\u00e4, mit\u00e4 lintua olimme bongaamassa, ja siin\u00e4 vaiheessa, kun aloimme vilkuilla puiden latvuksia, oli pojilla varmaan melkoinen ajatusten myllerrys p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Eiv\u00e4th\u00e4n he tienneet lainkaan mit\u00e4 etsi\u00e4, hippi\u00e4ist\u00e4 vai maakotkaa. Niinp\u00e4 shokki oli varmaankin melkoinen, kun lapinp\u00f6ll\u00f6 nousi siivilleen sivustallamme ja j\u00e4i istuskelemaan puuhun muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n meist\u00e4. <\/p>\n

Ihailun ja eliksist\u00e4 onnittelun j\u00e4lkeen aloimme taas Oriolin kanssa kuvata. Vaikka p\u00f6ll\u00f6 olikin hieman kaukana, emmek\u00e4 halunneet sit\u00e4 h\u00e4irit\u00e4, saimme aivan kelpo kuvat otettua. Saapuessamme autollemme saimme riemuksemme kuulla id\u00e4nuunilinnun laulavan automme toisella puolella olevassa metsik\u00f6ss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen rastimme oli saman kunnan puolella, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa Ari jo vihjaisikin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa kyseess\u00e4 on hieman pienempi lintu. Eip\u00e4 aikaakaan, kun mets\u00e4st\u00e4 kuului jo ensimm\u00e4iset murahdukset ja viirup\u00f6ll\u00f6emo lenn\u00e4hti editsemme puuhun istumaan. Kuvatessamme lintua taustalla lauloi peukaloisten ja siritt\u00e4jien lis\u00e4ksi taas iduli sek\u00e4 lyhyesti my\u00f6s pikkusieppo. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa emme kuitenkaan voineet kaivaa lintuja esiin, sill\u00e4 viirup\u00f6ll\u00f6 oli niin l\u00e4hell\u00e4 koko ajan. Emmeh\u00e4n halunneet h\u00e4irit\u00e4 lintua, emmek\u00e4 saada kynsi\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4mme. <\/p>\n

Palatessamme autoa kohti editsemme lensi pyy, mutta ep\u00e4onnekseen Toni ei ehtinyt sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 elis j\u00e4i viel\u00e4 saamatta \u2013 toistaiseksi. <\/p>\n

Nyt oli Arin avustuksella t\u00e4rkeimm\u00e4t n\u00e4ht\u00e4vyydet katsottu, ja suuntasimme Joensuuhun sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. T\u00e4ytyy viel\u00e4 kerran kiitt\u00e4\u00e4 Aria opastuksesta, jonka h\u00e4n antoi meille ruokapalkalla (eip\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4nyt). Ari on ollut ensimm\u00e4inen lintuyritt\u00e4j\u00e4, joka on tajunnut, ett\u00e4 kun auttaa muita saa kyll\u00e4 itsekin apua tarpeen tullen. Eli tervetuloa taas Siikalahdelle ryhmien kanssa ensi kes\u00e4n\u00e4! Vinkkej\u00e4 l\u00f6ytyy kyll\u00e4 varmasti! <\/p>\n

Patvinsuolla tarpomassa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla l\u00f6ysimme itsemme jo Kolilta Piirosen Pekan \u201dm\u00f6kilt\u00e4\u201d, joka oli sitten viime k\u00e4ynnin rakennettu l\u00e4hes puolta suuremmaksi. Pekka hypp\u00e4si kyytiin ja ajoimme Kolille katsomaan maisemia. Lintuhavaintoja ei juuri tehty ainakaan tiltaltteja kummemmista otuksista. Kolin reissun j\u00e4lkeen Pekka tarjosi meille aivan tajuttoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n lettuja j\u00e4\u00e4tel\u00f6n ja marjojen kera, jonka j\u00e4lkeen saunottiin ja k\u00e4ytiin nukkumaan. <\/p>\n

Her\u00e4tyskello soi hein\u00e4kuun ensimm\u00e4isen\u00e4 aamuna taas vaihteeksi ennen kolmea. Pakolliset tavarat kyytiin, ja koko porukka autoon ja ajamaan kohti Kontiolahden Kolvananuuroa. Matkalla pimitettiin taas mihin oltiin menossa. Ajeltiin vain yh\u00e4 pienempi\u00e4 ja pienempi\u00e4 teit\u00e4, ja kun lopulta pys\u00e4hdyttiin Kiimas\u00e4ik\u00e4ss\u00e4 lauloi puskassa juuri auton kohdalla lapinuunilintu t\u00e4ysill\u00e4. Atrappi soimaan ja lapulista saatiin kuviakin. T\u00e4st\u00e4 linnusta saikin 4\/5 porukasta eliksen. <\/p>\n

Kolvananuurossa tarvottiin sitten koko loppuaamu. Maisemat olivat yht\u00e4 mukavat kuin ennenkin. Peukalosia, tiltaltteja ja siritt\u00e4ji\u00e4 lauloi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta idulit pysyiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa piilossa. Edelliskes\u00e4n\u00e4h\u00e4n l\u00f6ysimme idulin pes\u00e4n aivan polun juurelta. Pari pyyt\u00e4 kuultiin, mutta n\u00e4kyviin niit\u00e4 ei saatu. Taas ruokittiin puolimatkassa mutuja sipseill\u00e4 ja sy\u00f6tiin muutenkin kunnon v\u00e4lipalaa, ennen kuin jatkettiin matkaa. Aivan loppumatkasta l\u00f6ytyi ensin puukiipij\u00e4, ja sitten sirahteli lupaavalla tavalla:
\npikkusieppoja, kaksikin kappaletta. Vain Oriol onnistui lopulta n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toisen linnuista, ennen kuin ne tekiv\u00e4t t\u00e4ydellisen katoamistempun. <\/p>\n

Hyrynsalmelta Suomussalmelle<\/strong><\/p>\n

Kun tavarat oli haettu Kolin m\u00f6kilt\u00e4 ja Pekka pudotettu kyydist\u00e4, matka jatkui kohti pohjoista. Nurmeksessa tehtiin pikapys\u00e4hdys, josko nokivaris olisi n\u00e4ytt\u00e4ytynyt Hannalle \u201delikseksi\u201d, mutta kun ei niin ei. Kuhmon Rastivaarassa tielle rynt\u00e4si l\u00e4hes suoraan eteemme viimein jo kauan n\u00e4kyville odotettu pyy poikineen. Hyrynsalmen Komulank\u00f6nk\u00e4\u00e4lt\u00e4 puolestaan bongattiin virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki Hannalle elikseksi. Katalaaneillehan t\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut muu kuin reissupinna. Iloksemme saimme kuitenkin todistaa paikalla olevan pariskunnan, mik\u00e4 ei ilmeisesti aikaisemmin ollut ainakaan julkisesti tiedossa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 telttailemaan Suomussalmen S\u00e4yn\u00e4j\u00e4suolle, jonka Ari Rajas\u00e4rkk\u00e4 meille puhelimitse neuvoi komeaksi paikaksi \u2013 ja sit\u00e4h\u00e4n se oli. <\/p>\n

2.7. Aamuvarhain her\u00e4ttiin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n muutama kilometri S\u00e4yn\u00e4j\u00e4suon komeissa maisemissa. Kaakkuri lensi ylitsemme, kuikka- ja joutsenparit poikasineen uiskentelivat suoj\u00e4rvess\u00e4 ja kapustarinta, pikkukuovi, valko- ja mustaviklo olivat kuvauksellisesti edustettuina. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme kohti it\u00e4rajaa kuitenkin jatkui. Ensimm\u00e4inen tilhi l\u00f6ytyi Tonille pinnaksi jostain matkan varrelta, mutta keskip\u00e4iv\u00e4n aikoihin p\u00e4\u00e4simme perille yhteen, ehk\u00e4 ainakin omasta mielest\u00e4ni t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n, kohteeseemme Suomussalmen Martinselkoseen. <\/p>\n

Pari tuntia saimme nukutuksi m\u00e4k\u00e4rilt\u00e4 suojassa karussa er\u00e4keskuksen pihakodassa, ennen kuin kolmen aikaan l\u00e4hdimme oppaan johdolla kahden ruotsalais- ja kahden suomalaiskuvaajan kanssa ensin ajamaan ja sitten k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti karhukojua! <\/p>\n

Karhuja!<\/strong><\/p>\n

Kojulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme piti oppaan ensin h\u00e4tistell\u00e4 jo lohihaaskalle saapunut nalle kauemmas, jotta kojulle olisi turvallista menn\u00e4. Ehdimmekin n\u00e4hd\u00e4 karhun vilaukselta sen juostessa takapuoli heiluen mets\u00e4\u00e4n odottelemaan rauhallisempaa ruoka-aikaa. <\/p>\n

Kojuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ja omat paikkamme vallattuamme tuli varsin pian ensimm\u00e4inen valtavan kokoinen karhu apajalle, mutta se haukkasi vain muutaman kerran ahmien kalaa suuhunsa ja s\u00e4nt\u00e4si mets\u00e4\u00e4n. Monikaan ei ehtinyt kuvaamaan ruudun ruutua. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen meni toista tuntia ilman karhun karhua, mutta sitten se alkoi, mit\u00e4 olimme tulleet katsomaankin: Karhuja alkoi hiljalleen saapua mets\u00e4st\u00e4 ruokailemaan haaskalle. Ensin karhut tulivat paikalle yksi kerrallaan ja selv\u00e4sti isoimmat ensin. N\u00e4ist\u00e4 kaikkein suurin (Bodari nimelt\u00e4\u00e4n) oli vaikeasti loukkaantunut. Se l\u00f6ntysti astuen toisella etutassullaan kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n varaan. Bodarin lis\u00e4ksi alkuun n\u00e4imme vain Mustaa Pantteria, joka oli toiseksi suurin todella tumma karhu. Lienee ollut se, jonka kanssa bodari oli tapellut. Silti Bodari oli selv\u00e4sti se kuningas, jota muut v\u00e4istiv\u00e4t <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen, kun isoimmat karhut olivat sy\u00f6neet jonkin aikaa, alkoi paikalle valua lis\u00e4\u00e4 karhuja. Erikokoisia ja -v\u00e4risi\u00e4 karhuja k\u00e4vi haaskalla pikaisempia k\u00e4yntej\u00e4, toisten tullessa viimein aivan kojua l\u00e4himm\u00e4llekin haaskalle ruokailemaan. N\u00e4m\u00e4 pienemm\u00e4t karhut (monet naaraita) k\u00e4viv\u00e4t pikaisemmin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, mutta ennen iltaa oli paikalla jo k\u00e4ynyt ainakin kahdeksan karhua, joista parhaillaan oli kuusi ollut ruokailemassa yht\u00e4 aikaa. <\/p>\n

Olinkin jo alkanut ihmettelem\u00e4\u00e4n, milloin odottamani lintu n\u00e4ytt\u00e4ytyy, kun viimein haarahaukka lenn\u00e4hti todella l\u00e4hell\u00e4 olevan katkenneen puun nokkaan istumaan. Lintu meinasi olla liian l\u00e4hell\u00e4 ja korkealla kuvausta ajatellen, kun putkea ei meinannut mill\u00e4\u00e4n saada osoittamaan niin yl\u00e4viistoon kojun kuvausaukoista. Haarahaukka ehtikin jo kerran turhautuneena yritt\u00e4\u00e4 iske\u00e4 kyntens\u00e4 karhun selk\u00e4\u00e4n ja kadota hetkeksi, ennen kuin sain putkeni valmiiksi. Onneksi lintu tuli takaisin ja p\u00e4\u00e4sin kuvaamaan sit\u00e4 noin 15 metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. <\/p>\n

My\u00f6hemmin milvus siirtyi istuskelemaan kauemmas mets\u00e4\u00e4n kadoten illan pimetess\u00e4 ilmeisesti pes\u00e4lleen. Karhuja alkoi kuitenkin kulkea haaskalla yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Monesti karhut olivat liian l\u00e4hell\u00e4 digiscopingia ajatellen, mutta sai niist\u00e4 komeita naamakuvia. Itse yritin kuvata niit\u00e4 my\u00f6s kiikarin l\u00e4pi, sek\u00e4 tietysti vain pelk\u00e4ll\u00e4 kameralla. Oriolilla ja Hannalla oli tietenkin normaalikameratkin mukana, joten filmi\u00e4 paloi! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 liikaa kuvausta ajatellen, kuhina haaskalla vain lis\u00e4\u00e4ntyi. Yhteens\u00e4 karhuja n\u00e4kyi ainakin 14 yksil\u00f6\u00e4, joista parhaimmillaan oli n\u00e4kyviss\u00e4 yhdeks\u00e4n yht\u00e4 aikaa. Hiostava kuumuus, joka oli varsin siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kojussa, hillitsi kuitenkin my\u00f6s karhuja, niinp\u00e4 l\u00e4hes joka\u00f6iset karhunpainit l\u00e4ss\u00e4htiv\u00e4t pienimuotoisiksi halailuiksi. Keskiy\u00f6ll\u00e4 k\u00e4vi ampuhaukka haaskan l\u00e4hell\u00e4 huutamassa niin kovaa, ett\u00e4 kaikki kojussa s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t. Kaikki meist\u00e4 nukkuivatkin pari tuntia (paitsi ehk\u00e4 Oriol, ja Toni tietysti enemm\u00e4n), mutta aamun valjetessa oli kaikki taas innolla tuijottamassa mesik\u00e4mmeni\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamulla karhut kuitenkin hiljalleen olivat saaneet vatsansa t\u00e4yteen, olihan 200 kg lohta tullut sy\u00f6ty\u00e4, ja ne valuivat hiljalleen mets\u00e4\u00e4n. Ainoastaan yksi kierosilm\u00e4inen nallen mollukka j\u00e4i viel\u00e4 nuolemaan viimeisetkin rippeet lohista. Lopulta sekin lyllersi mets\u00e4\u00e4n, ja me saatoimme l\u00e4hte\u00e4 takaisin er\u00e4keskukselle. Olipahan ollut uskomaton y\u00f6!<\/p>\n

Taas kutsuu mua Kuusamo<\/strong><\/p>\n

Er\u00e4keskuksella latailimme digikameroiden akut t\u00e4yteen ja l\u00e4hdimme taas ajamaan, t\u00e4ll\u00e4 kertaa kohti Kuusamoa. Matkalla havaitsimme muutaman tilhen sek\u00e4 yhden pyyn.
\nPitk\u00e4n ja varsin v\u00e4syneen ajon j\u00e4lkeen teimme ensimm\u00e4isen stoppimme Kuusamon Junttilassa. Parin puhelun j\u00e4lkeen oikea paikkakin l\u00f6ytyi, ja siell\u00e4h\u00e4n se pikkusirkku lauloi komeasti m\u00e4nnyn latvuksessa. Kuvia ei kuitenkaan saatu, sill\u00e4 juuri kun haettuamme kamerat saavuimme takaisin paikalle lintu lenn\u00e4hti piiloon, ja n\u00e4imme siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 vilauksia. <\/p>\n

Seuraava stoppimme oli Saapungissa ja kohteena sepeltaskunaaras. Lintu oli pesinyt paikalla pensastaskukoiraan kanssa, mutta poikanen (joita oli ollut vain yksi) oli juuri edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4htenyt pes\u00e4st\u00e4. Onneksemme l\u00f6ysimme varoittelevan emon (siis maurus-naaraan) pellon takapajukosta. Pikaisen kuvailun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 emon rauhaan, olihan poikanen varmasti jossain aivan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Keli muuttui yht`\u00e4kki\u00e4 sateiseksi, ja vett\u00e4 alkoikin tulla paikoin kuin saavista. Illalla parkkeerasimme automme Iivaaran parkkipaikalle, nappasimme tavarat kantoon ja l\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 telttapaikkaa. Jo kantaessamme tavaroita n\u00e4imme h\u00e4t\u00e4ilev\u00e4n pikkusirkkuparin. Lopulta pystytimme telttamme poltetun laavun l\u00e4hist\u00f6lle, ja aloimme paistamaan makkaraa nuotiopaikalla. Makkaranpaisto oli viel\u00e4 pahasti kesken, kun se tapahtui: Sinipyrst\u00f6 alkoi laulaa, vaikka kello oli kuusi illalla! Toinen kyrs\u00e4 j\u00e4i odottamaan ja l\u00e4hdimme kapuamaan rinnett\u00e4 laulua kohti. Pitih\u00e4n lintu saada n\u00e4kyville, ja jopa kuvattua! Rinne oli toivottoman jyrkk\u00e4, ja laulu tuntui koko ajan kuuluvan tosi l\u00e4helt\u00e4, mutta jouduimme kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein urakalla! Lopulta lintu l\u00f6ytyi kuusen latvuksesta laulamasta ja pienen juhlimissession j\u00e4lkeen alkoi kuvaaminen. 2kv sinipyrst\u00f6 lauloi upeasti samalla oksalla pysyen ja me annoimme muistikorttien t\u00e4ytty\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli ollut ainakin Oriolille se kaikista t\u00e4rkein pinna! Itsekin olin koko ajan ajatellut, ett\u00e4 reissun t\u00e4rkeimm\u00e4t lintulajit ovat pikkukultarinta, viirusirkkalintu ja sinipyrst\u00f6, ja nyt kaikki oli l\u00f6ydetty! Lopulta kaikki olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4 kuvauksiinsa ja varsin pian olimmekin jo unten mailla sateen testatessa uuden telttamme vedenpit\u00e4vyytt\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reippailua Iivaaralla<\/strong><\/p>\n

Aamulla (4.7.) saimme her\u00e4t\u00e4 sinipyrst\u00f6n lauluun, joka raikasi telttamme sis\u00e4\u00e4n. Mahtava fiilis muuten! K\u00e4vimme kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Iivaaran laelle toiveissamme monta siell\u00e4 kes\u00e4n aikana havaittua pohjoisen lintua, mutta muuta mainittavaa ei l\u00f6ytynyt kuin toinen laulava sinipyrst\u00f6. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kantaessamme tavaroitamme takaisin autolle, saapuivat pikkusirkut taas varoittelemaan polun varteen. Nyt p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 lintujen kuvaamista. Kuvaaminen ei ollut lainkaan helppoa. Lopulta l\u00f6ysin puun, jossa lintu k\u00e4vi aktiivisesti varoittamassa, ja tietysti syyst\u00e4. Puolitoista metri\u00e4 t\u00e4st\u00e4 oli puskan juurella pes\u00e4, jossa oli viel\u00e4 yksi poikanen. Hetken kehtasimme emoa vaivata, ja nappasimme siit\u00e4 (sek\u00e4 poikasesta) muutaman kuvan, ennen kuin j\u00e4timme sen rauhaan. Samalla kun me Oriolin kanssa kuvasimme sirkkuja, niin Hanna ja Toni n\u00e4kiv\u00e4t parkkipaikalla kuukkeliperheen. <\/p>\n

Nyt oli reissumme pohjoisinkin etappi k\u00e4yty ja starttasimme paluumatkalle. Pian n\u00e4imme viel\u00e4 yhden kuukkelin, my\u00f6hemmin teerinaaraan sek\u00e4 koppelon poikasineen. Illaksi saavuimme Lieksan Patvinsuolle laittamaan telttapaikalle leiri\u00e4 pystyyn. Uintikeikan j\u00e4lkeen olimme taas valmiit y\u00f6puulle. <\/p>\n

Patvinsuo<\/strong><\/p>\n

5.7. Aamuvarhain k\u00e4vell\u00e4 k\u00e4psyttelimme nelj\u00e4n kilometrin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevalle lintutornille, jolta oli upeat n\u00e4kym\u00e4t aavalle ja vetiselle suolle. Pian l\u00f6ytyiv\u00e4tkin ensimm\u00e4iset kurjet poikineen sek\u00e4 mets\u00e4hanhipari, josta tuli taas elis Tonille. Kahlaajasatoa edustivat mm. lirot, valkoviklot, mets\u00e4viklo, pikkukuovit, kapustarinnat, suokukko sek\u00e4 lopulta iloksemme kopsutellut j\u00e4nk\u00e4kurppa. Takaisin k\u00e4velless\u00e4mme polulla vastaan k\u00e4veli teeriukko, joka oli kuin toinen teerielis Tonille – aiemmin kun oli n\u00e4hty vain naaraita.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Teltan purettuamme jatkoimme taas etel\u00e4\u00e4 kohti, mutta vain hyvin lyhyesti, sill\u00e4 pitih\u00e4n Autiovaaran mets\u00e4polkuun k\u00e4yd\u00e4 tutustumassa. T\u00e4m\u00e4 tiesi taas nelj\u00e4n kilometrin k\u00e4vely\u00e4, mik\u00e4 kuulosti jo ylivoimaiselta Tonille, mutta kun kerroimme, mit\u00e4 kaikkea polun varrella voi n\u00e4hd\u00e4, l\u00f6ysi h\u00e4n uutta virtaa. <\/p>\n

Otimme lenkille atrappivehkeet mukaan, ja soittelimme aika ajoin pikkusieppoa, mutta mit\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ytynyt. Pohjantikkakin oli hakannut l\u00e4hes joka ainoaa kuusen runkoa, mutta tikasta ei n\u00e4kynyt vilaustakaan. Peukkuja, puukiipij\u00f6it\u00e4, hippi\u00e4isi\u00e4 ja t\u00f6yht\u00f6tinttej\u00e4 oli kyll\u00e4 vaikka kuinka, kunnes lopulta kuului taas lupaava sirahdus. Atrappi p\u00e4\u00e4lle ja siin\u00e4 se oli! Pikkusieppo tuli viereemme tirskahtelemaan, ja kohta niit\u00e4 n\u00e4kyi useampi. Ainakin kolme lintua, joista yksi vanha koiras k\u00e4vi katsomassa meit\u00e4, mutta vain yksi lintu j\u00e4i pitemm\u00e4ksi aikaa lentelem\u00e4\u00e4n latvustoon. Ja olipa el\u00e4m\u00e4ni vaikein kuvattava lintu, mutta parin kymmenen minuutin uurastuksen tuloksena sain kolme kelpoa kuvaa linnusta, ja saatoimme jatkaa j\u00e4ljell\u00e4 olleen muutaman sadan metrin matkan autolle. Viime tippaan j\u00e4i pikkusiepon n\u00e4kyminen. <\/p>\n

Paluumatkabongailua<\/strong><\/p>\n

Katalaanit sammuivat kuin saunalyhdyt matkatessamme kohti etel\u00e4\u00e4. Hyv\u00e4 kun jaksoivat silmi\u00e4\u00e4n avata, kun Hanna sai toisella yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201deliksen\u201d Nurmeksen nokivariksesta, joka ruokki kahta risteym\u00e4poikastaan pienvenesataman nurmikolla. Tulipahan n\u00e4m\u00e4kin luonnonoikut kuvattua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Reissun viimeiseksi etapiksi ajoimme viel\u00e4 Kiteen Ruppovaaraan tarkoituksenamme yritt\u00e4\u00e4 kuvata keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 viirusirkkalintua. Vaikka meill\u00e4 oli jo kaikki mahdolliset luvat (l\u00f6yt\u00e4j\u00e4, bongariliitto ja rengastustoimisto) linnun rengastamiseksikin, p\u00e4\u00e4timme paikallisten ornien varoitusten perusteella olla rengastamatta lintua. P-K:ssa kun viel\u00e4kin kuulemma tapeltiin useamman vuoden takaisista lancerirengastuksista. No, toivottavasti joku linnun rengasti, ja toivottavasti t\u00e4m\u00e4 sai siit\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon mielihyv\u00e4\u00e4 kuin katalonialainen ammattirengastaja olisi kanssamme saanut. <\/p>\n

No hieman atrappia soitettuamme lintu l\u00f6ytyi helposti, mutta todella hankalasta paikasta. Lintu lis\u00e4ksi liikkui todella nopeasti paikasta toiseen, mutta silti sain siit\u00e4 yhden kohtalaisen kuvan otettua, mik\u00e4 sai riitt\u00e4\u00e4, jottei lintu h\u00e4iriintyisi. Oriolilla kuvat j\u00e4iv\u00e4t yhteen \u201dupeaan\u201d lentokuvaan, mutta olin jo aiemmin luvannut antaa h\u00e4nelle omia kuviani k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 (kunhan ne julkaistaan nimell\u00e4ni). <\/p>\n

Loppumatkan havainnot j\u00e4iv\u00e4t sinisuohaukkanaaraaseen, kunnes lopulta r\u00e4ttiv\u00e4synein\u00e4 saavuimme Parikkalaan. Pikasaunonnan j\u00e4lkeen heitin kaverukset Siikalahdelle nukkumaan ja p\u00e4\u00e4simme mekin ansaitulle levolle. P-K:n ja Kuusamon kiertueella olimme ajaneet 2000 km. <\/p>\n

Kotiseuturetkeily\u00e4 ja hyv\u00e4stit<\/strong><\/p>\n

6.7. meni p\u00e4\u00e4asiassa reissusta toipumiseen. Oriol ja Toni kierteliv\u00e4t aamun Siikalahdella n\u00e4hden uskomatonta kyll\u00e4 l\u00e4hes t\u00e4ysin koko kes\u00e4n kateissa olleen valkoselk\u00e4tikkapariskunnan! My\u00f6hemmin yritimme pultata luhtakerttusia, jotka olivat olleet jo aiemminkin t\u00e4ysin kateissa, turhaan. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 polttelimme Oriolin kuvia taas CD:lle, katselimme formuloita, Egyptin reissudioja sek\u00e4 Kontzan ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4 2002 rarivideota, josta katalaanit olivat ihastuneita. Illaksi siirryimme Hannan kotiin Tarvaslammelle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lettuja, kuvaamaan kuikkia ja nukkumaan. <\/p>\n

Aamulla olimme sopineet tapaamisen Siitosen Hannun kanssa ja kohteenamme oli Parikkalan ainoat tiedossa olevat kuukkelit. Kuukkelit l\u00f6ytyiv\u00e4tkin pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen, ja molemmat sek\u00e4 Toni ett\u00e4 Oriol p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 upeita lintuja k\u00e4dest\u00e4\u00e4nkin. Samaiselta mets\u00e4alueelta k\u00e4vimme viel\u00e4 katsahtamassa kanahaukan ja puukiipij\u00e4n pes\u00e4t. <\/p>\n

Paluumatkalla Tarvaslammelle ajelimme Melkoniemen kautta Hannun per\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 Hannu oli n\u00e4hnyt edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kotinsa l\u00e4hell\u00e4 harmaap\u00e4\u00e4tikkapoikueen. Lintuja etsittiin oikein urakalla, ja lopulta vihellykseeni kuului vastaus. Armottoman kalliokiipeilyn ja viheltelyn p\u00e4\u00e4tteeksi linnut saatiin kaikille sit\u00e4 tarvitseville n\u00e4kyviinkin. Ainakin emo ja kaksi poikasta lenteli aktiivisesti vihellellen korkealla haapojen rungoille v\u00e4lill\u00e4 laskeutuen. <\/p>\n

Viel\u00e4 oli p\u00e4iv\u00e4lle suunniteltu yksi bongaus, eli suuntasimme Golfin keulan Punkaharjua kohti. Puupuistosta haimme siperiansembram\u00e4nnik\u00f6n, viritimme CD-soittimen toimimaan ja aloimme soittaa el\u00e4imellist\u00e4 r\u00e4\u00e4ynt\u00e4\u00e4. Ei kyseess\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n Speed Metal \u2013musiikki, vaan p\u00e4hkin\u00e4hakki. Eik\u00e4 mennyt kauan, kun ensimm\u00e4iset hakit saapuivat r\u00e4\u00e4kym\u00e4\u00e4n l\u00e4hipuiden latvuksiin. Puolen tunnin paikalla olon aikana havaitsimme noin parikymment\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4hakkia, joista saatiin kuviakin, vaikka l\u00e4hes koko ajan satoi vett\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

8.7. aamu oli sitten pyhitetty kokonaan kaakkureille. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa emme kertoneet kavereillemme mihin olimme menossa. Vasta lintujen n\u00e4kyess\u00e4 Oriol ja Toni tajusivat, mik\u00e4 oli homman nimi. Kaakkureita kuvattiin ainakin parin sadan kuvan edest\u00e4. Emo tuli poikasensa kanssa l\u00e4himmill\u00e4\u00e4n alle kymmenen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n piilosta huomaamatta meit\u00e4 lainkaan. Perheen is\u00e4nt\u00e4kin toi kerran komean muikun poikaselleen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi. Kuvattavaa Oriolilla riitti my\u00f6s lammella uiskennelleessa telkk\u00e4pesyeess\u00e4, joka sai aina v\u00e4lill\u00e4 kyyti\u00e4 kaakkureilta <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

9.7. Viimeinen aamumme oltiin taas Siikalahdella. Oriol oli jo aamuy\u00f6ll\u00e4 kuvannut satakielt\u00e4, mutta my\u00f6hemmin alkoi sataa kaatamalla, joten katalaanit p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t jatkaa uniaan. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 saunottiin ja katseltiin rarivideota ja rupateltiin niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4, kunnes keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kaverukset piti heitt\u00e4\u00e4 junalle. Reissu oli ohi! Kaverukset olivat n\u00e4hneet kes\u00e4isell\u00e4 It\u00e4-Suomen turneellaan 152 lintulajia sek\u00e4 mukavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n erilaisia nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Seuraavaa yhteist\u00e4 reissuakin ehdittiin jo suunnitella, saapa n\u00e4hd\u00e4 onko se Marokko, Turkki vai joku ihan muu? <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4lleenn\u00e4keminen Elettiin kes\u00e4kuun loppua 2003, ja pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli viel\u00e4 Siikalahden kes\u00e4t\u00f6it\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, kun kaukaiset vieraamme viimein saapuivat Suomeen. Vanha katalonialainen yst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch saapui kaverinsa Toni Alonson kanssa 25.6. illalla Helsinki-Vantaan lentokent\u00e4lle. Tietenk\u00e4\u00e4n emme voineet olla kavereitamme vastassa, sill\u00e4 samaiselle p\u00e4iv\u00e4lle meille oli kartoituslaskentoja sek\u00e4 my\u00f6s opastushommia merkittyn\u00e4. Tekstiviesteillen opastin kuitenkin kaverukset nappaamaan lentokent\u00e4lt\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"class_list":["post-148","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-suomi"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=148"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6723,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions\/6723"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=148"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=148"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=148"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}