{"id":144,"date":"2003-07-25T15:22:11","date_gmt":"2003-07-25T12:22:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=144"},"modified":"2023-07-18T10:26:36","modified_gmt":"2023-07-18T07:26:36","slug":"norja-varanki-11-19-7-2003","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/norja-varanki-11-19-7-2003","title":{"rendered":"Norja, Varanki 11.-19.7. 2003"},"content":{"rendered":"

Taas reissun p\u00e4\u00e4lle!<\/strong><\/p>\n

Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 huilittuamme edellisen, katalonialaisten opastusreissun v\u00e4symyksi\u00e4, p\u00e4\u00e4timme lainata taas Hannan vanhemmilta autoa ja l\u00e4hte\u00e4 toiselle kes\u00e4lomareissullemme kohti Pohjois-Lappia ja Varankia. Reissuseuraksi olimme pyyt\u00e4neet kaveriani Juha Heimovirtaa Oulusta. Juhan harrastuksena ei niink\u00e4\u00e4n ole linnut, mutta h\u00e4n harrastaa kuvaamista, ja sit\u00e4h\u00e4n linnuissa aina riitt\u00e4\u00e4! <\/p>\n

Perjantaina 11.7. keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme saaneet auton pakattua, ja suuntasimme auton keulan kohti pohjoista – taas. L\u00e4hes yht\u00e4 kyyti\u00e4 ajoimme Kontiom\u00e4elle, jonne Juha saapui junalla. <\/p>\n

Reitiksemme olimme valinneet sen reitin, jota pitkin ei tarvitsisi ajaa Rovaniemen kautta. Rovaniemelle kun on tullut jokunen kerta el\u00e4m\u00e4n aikana ajettua. Niinp\u00e4 reittimme kulki Kemij\u00e4rven kautta ensimm\u00e4iselle y\u00f6pymispaikallemme Pelkosenniemen Saunavaaraan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkanvarsibongailua<\/strong><\/p>\n

Vaikka Saunavaara olikin erinomainen y\u00f6pymispaikka, ei se ollut sit\u00e4 sattumalta. Saunavaaran pelloilla, kun oli koko kes\u00e4n saalistellut koiras arosuohaukka. Olipa paikalla ep\u00e4ilty n\u00e4hdyn naaraskin. Niinp\u00e4 huonosti nukutun y\u00f6n (liian kova alusta, \u00e4\u00e4nek\u00e4s pohjansirkkupoikue ja joku hemmetin Pirkka Aalto piipitti jotain r\u00e4yski\u00e4 ja viiri\u00e4isi\u00e4 naapurikunnasta), painelin aamuviiden aikaan staijaamaan peltoja. Eip\u00e4 aikaakaan, kun n\u00e4in ensin suop\u00f6ll\u00f6n lent\u00e4v\u00e4n matalalla pellon yll\u00e4 ja l\u00e4hes heti per\u00e4\u00e4n 3kv koirasarosuon. Porukka teltasta hereille ja pihalle, mutta onnettomat hidastelijat eiv\u00e4t olleet tarpeeksi nopeita. Toisella yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kuitenkin teltasta ulostautuminen k\u00e4vi nopeammin, ja kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kun arosuo leijaili peltojen yll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hanna ja Juha k\u00f6mpiv\u00e4t viel\u00e4 telttaan nukkumaan, ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 kuvaamaan arosuota. Ihme kyll\u00e4 onnistuinkin yrityksess\u00e4ni, kun lintu laskeutui hetkeksi talon pihaan tolpan nokkaan. Vajaata tuntia my\u00f6hemmin paikalle saapuikin tuo em. P. Aalto Piisil\u00e4n Petrin kanssa, ja pienen odottelun j\u00e4lkeen arosuo suvaitsi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 heillekin. Paikalla lauloi iloksemme my\u00f6s pikkusirkku. <\/p>\n

Porukalla menimme mekastamaan teltalle, jossa yh\u00e4 edelleen Hanna ja Juha nukkuivat. Yht`\u00e4kki\u00e4 ylitsemme pyyhk\u00e4isi raju sadekuuro, jota ennen onneksi ehdimme purkaa teltan. Pian l\u00e4hdimme jatkamaan matkaamme kohti pohjoista ja Pirkka ja Petri suuntasivat Kemij\u00e4rvelle jatkamaan omaa retke\u00e4\u00e4n.
\nSodankyl\u00e4ss\u00e4 teimme parikin pys\u00e4hdyst\u00e4, joista ensimm\u00e4inen tuotti muutaman mustalinnun (mm. poikueen), uivelon sek\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 autosta n\u00e4hdyt nuoli- ja muuttohaukan. <\/p>\n

Seuraava t\u00e4rke\u00e4mpi pys\u00e4ys oli kuitenkin vasta Inarin Kaamasessa, jossa bongasimme Nelj\u00e4n tuulen tuvan ruokinta-automaatilla jo pitemp\u00e4\u00e4n k\u00e4yneet kaksi naaraspukuista taviokuurnaa. <\/p>\n

Tunturikompastelua<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4iseen varsinaiseen retkeilyetappiimme Karigasniemen Ailigakselle saavuimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Hetken jouduimme odottelemaan, kun muutama sadekuuro pyyhk\u00e4isi tuntureiden yli, mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n laelle. Tundraurpiaisia lenteli ylitsemme, mutta todella pian oli kunnon jymypommin vuoro: n\u00e4in tunturin lakea vasten rauhallisesti lent\u00e4v\u00e4n tunturihaukan! Tuuli kuitenkin vei huutoni, joten Juha ja Hanna eiv\u00e4t lintua n\u00e4hneet, n\u00e4kiv\u00e4t vain meik\u00e4l\u00e4isen sohivan jonnekin suuntaan ja huutavan jotain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Onneksi pian taivaalta kuului muutama tunturikihun maukaisu, joten Hanna (ja tietysti Juha) sai vihdoin t\u00e4m\u00e4n kauan h\u00e4nt\u00e4 kiert\u00e4neen eliksen. Lintua\/lintuja ei kuitenkaan saatu n\u00e4kyville lainkaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aikamme kiivetty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme lopulta tunturin laelle. Juha istahti nojaamaan lakikivikkoa vasten, kun meik\u00e4l\u00e4inen sanoi: ”Tossa sun vieress\u00e4s on muuten kiirunoita”. Se siit\u00e4 lep\u00e4\u00e4misest\u00e4 sitten, kiirunoitahan piti alkaa kuvata. Aikamme kiirunoita kuvattuamme aloin ihmetell\u00e4 miss\u00e4 Hanna on ja soitin t\u00e4lle: ”T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kiirunoita, tuu kuvaamaan”. Johon Hanna vastasi: ” No t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ker\u00e4kurmitsapoikue, vaihdetaanko?” No niin sitten tehtiin, ett\u00e4 ensin kuvattiin ker\u00e4kurmitsoita, ja sitten kiivettiin takaisin laelle. Kiirunoita ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 meinannut l\u00f6yty\u00e4, joten meid\u00e4n t\u00e4ytyi tyyty\u00e4 kuvaamaan hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 pulmusenpoikasia, joita juoksenteli laella olleiden rakennusten alla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kapuamaan rinnett\u00e4 alas, ja sielt\u00e4h\u00e4n ne kiirunat taas l\u00f6ytyiv\u00e4tkin, ja Hannakin p\u00e4\u00e4si niit\u00e4 kuvaamaan. Tunturin rinteell\u00e4 puurajan korkeudella sitten y\u00f6vyimme kapustarintojen ja pikkukuovin huutaessa meid\u00e4t uneen. <\/p>\n

Kunnon em\u00e4munaus<\/strong><\/p>\n

Seuraavana aamuna (13.7.) suuntasimme kulkumme Piesj\u00e4ng\u00e4n soille. Rankka suok\u00e4vely ei kuitenkaan tuottanut mit\u00e4\u00e4n el\u00e4myksellisi\u00e4 havaintoja. Toki muutama tunturikihu n\u00e4htiin, kuten my\u00f6s tundraurpiaisia, mustavikloja, vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, piekanoita ym. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aika pian p\u00e4\u00e4timme kuitenkin lopettaa r\u00e4mpimisen ja jatkaa matkaa kohti pohjoista. Reittimme varrella Nuvvus Ailigaksella pys\u00e4hdyimme soittamaan CD-soittimesta sepelrastasta, ja pian rinteen puskista kuuluikin samanlaista kopsutusta meille takaisin. Kun p\u00e4\u00e4tin alkaa jahdata seraa kuvan toivossa huomasin kauhukseni, ett\u00e4 putkeni ei olekaan kyydiss\u00e4! Pian tajusin, ettei sit\u00e4 olekaan p\u00f6llitty, vaan se nojaa Piesj\u00e4ng\u00e4ll\u00e4 70 km p\u00e4\u00e4ss\u00e4 paskahuussin sein\u00e4\u00e4n ihmetellen, ett\u00e4 mihink\u00e4s se is\u00e4nt\u00e4 meni! Kaikkea sit\u00e4 n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n voi tapahtua!? Ett\u00e4 nyt perhana putkenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4! <\/p>\n

No meik\u00e4l\u00e4inen ajoi kuin Ari Vatanen ja muut puristivat rystyset valkosina mist\u00e4 kiinni saivat ja puolentoista tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 oltiin putki kyydiss\u00e4 taas Nuvvus Ailigaksen rinteen juuressa kuuntelemassa, josko sepelrastas kuuluisi, niin kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi koskaan tapahtunut. (Tai ainakin meik\u00e4l\u00e4inen yritti olla niin kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut, muista en tied\u00e4.) Tuuli oli kuitenkin taas yltynyt, joten totesimme homman toivottomaksi ja l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kohti Norjaa ja J\u00e4\u00e4merta. <\/p>\n

Ja linturetkemme alkaa<\/strong><\/p>\n

Norjan rajan ylityksen j\u00e4lkeen alkoi taas armoton reissupinnojen hakeminen, toki niit\u00e4 oli listattu jo siit\u00e4 asti, kun Juha tuli kyytiin, mutta nyt sit\u00e4 tehtiin hieman enemm\u00e4n vakavissaan. Lajit olivat ihmeen kortilla: varis taisi olla ensimm\u00e4inen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Varangerbotniin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lintuja alkoi taas sitten n\u00e4ky\u00e4 oikein urakalla! Mit\u00e4\u00e4n mind fuckeria ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa koettu kuten viime kerralla, mutta lintuja oli taas paljon. Oudon n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 koirashaahkoja, pilkkasiipi\u00e4, mustalintuja, telkki\u00e4, isokoskeloita, lokkeja mukanaan heti ekat pikkukajavat, merikihuja, muutama kuikka, lapasotkakoiras\u2026 Ennen Nessebyn kirkkoa n\u00e4imme my\u00f6s saalistelevan suop\u00f6ll\u00f6n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nessebyn kirkolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli ilta jo pitk\u00e4ll\u00e4. S\u00e4\u00e4 oli my\u00f6skin varsin sateinen, joten alkuun jouduimme vain istuskelemaan autossa. Rannoilta l\u00f6ytyi reilut parikymment\u00e4 ristisorsaa, 13 allihaahkaa, pikkukuoveja, jopa 94 punakuirin parvi, pikkusirri, jouhisorsa, kaakkureita sek\u00e4 kymmenen pikkulokin parvi. Lopulta teltta pystytettiin kirkon takana olevaan saareen ja k\u00f6mmittiin makuupusseihin. <\/p>\n

Tiirailua ja v\u00e4h\u00e4n kihuiluakin<\/strong><\/p>\n

Aamulla her\u00e4ttiin staijaamaan ja kuvaamaan Nessebyn anteja. Pian l\u00f6ysin ohi lent\u00e4v\u00e4n isokihun (josta sain eliksen). Muut olivat mahdollisimman kaukana kuvaamassa jotain, mutta ehtiv\u00e4t kuitenkin n\u00e4hd\u00e4 kauas tuntureita vasten kaartelemaan j\u00e4\u00e4neen kihun. Allihaahkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli noussut 19:\u00e4\u00e4n, rannalla oli kuvauksellisia meriharakoita, suosirri sek\u00e4 tietysti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kuvaukselliset vaalea ja tumma merikihu. Konzan ja kumppaneiden ym. n\u00e4kem\u00e4\u00e4 tiiralokkia ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt. Pikkukajavaparvet olivat aivan liian kaukana merell\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme jatkui kohti Vads\u00f6t\u00e4 (Vesisaari), jonne p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme huomasin heti, ett\u00e4 l\u00e4hin uiva lintuhan on myrskylintu. Sain jopa linnusta muutaman kuvan sen uidessa alle 100m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja Hanna sai jonkinlaisia lentokuvia. Pian huomasimme todella kesyt variksen- ja korpinpojat, jotka aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 halusivat tulla kuvatuiksi, no saamansa piti. Vads\u00f6n lutakolla oli yli 60 vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4, tukkasotkia, pari suokukkoa ja pikkusirri\u00e4 ja rannoilla aivan sairaasti lapintiiroja! Pian kuitenkin l\u00e4hdimme taas ajamaan rantaa eteenp\u00e4in. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ecker\u00f6ss\u00e4 k\u00e4vimme ihmettelem\u00e4ss\u00e4 rissojen (pikkukajavien) paljoutta. Kuviakin otettiin, mutta muuta ihmeellist\u00e4 Ecker\u00f6 ei sitten tarjonnutkaan. Krampenesin kohdalla rannalla istui vanha merikotka ja pian ajaessamme Skallelvissa tien ylitse lensi tunturikiuru. Auto parkkiin ja v\u00e4ki pihalle ja kohti paikkaa, jonne n\u00e4in linnun laskeutuvan. Eip\u00e4 ehditty l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n sit\u00e4 paikkaa, kun Hannan jaloista l\u00e4hti tunturikiurun maastopoikanen. Poikanen saarrettiin ja siit\u00e4 otettiin mukavia kuvia. Emokin tuli paikalle ensin hieman h\u00e4t\u00e4ilem\u00e4\u00e4n mutta kun se huomasi, ettei poikasta aiotakaan sy\u00f6d\u00e4 se alkoi rauhallisesti ruokailla. Tuuli kuitenkin haittasi suuresti kuvaussessiota, mutta jotain sent\u00e4\u00e4n saatiin aikaan. <\/p>\n

Illaksi p\u00e4\u00e4dyimme y\u00f6pym\u00e4\u00e4n Vard\u00f6seen niemeen, josta oli oikein mukavat n\u00e4kym\u00e4t sek\u00e4 merelle ett\u00e4 lintusaarille. Kovassa tuulessa teltta saatiinkin kasaan ja ruokkilinnut m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. K\u00e4vimme my\u00f6s ostamassa liput koko seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi Horn\u00f6yan lintusaarelle sek\u00e4 suihkussa Vard\u00f6-hotellissa ennen telttaan k\u00f6mpimist\u00e4. <\/p>\n

Horn\u00f6yan saarelle<\/strong><\/p>\n

Kello 9.00 Norskiaikaa (eli 10.00 Suomen aikaa) l\u00e4hdimme Vard\u00f6n satamasta tutulla pikku paatilla kohti Horn\u00f6yan lintusaarta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme siis p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 maihinkin. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n oli se isoin juttu, miksi koko reissulle olimme l\u00e4hteneet. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4h\u00e4n olimme samalla veneell\u00e4 liikenteess\u00e4, mutta silloin saareen ei p\u00e4\u00e4ssyt nousemaan. Silloin Hannan kanssa p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sitten tulla uudestaan! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paatissa oli mukanamme ilmeisesti norjalais- sek\u00e4 etel\u00e4afrikkalaispariskunta, joka pyyh\u00e4lsi satamaan omalla autollaan! Olivat kaiketi ajaneet koko matkan! Veneen l\u00e4hestyess\u00e4 saarta tajusimme, kuinka erilaista saarella oli nyt kuin mit\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli ollut. Kiisloja ja muita ruokkilintuja oli vuoren sein\u00e4m\u00e4t mustanaan. Niit\u00e4 oli tuhansia. Uivat ruokkilinnut vaivoin jaksoivat v\u00e4istell\u00e4 paattiamme. Saareen noustessamme oli rannoilla riskil\u00f6it\u00e4 odottamassa, ett\u00e4 miss\u00e4 ne kuvaajat viipyy.
\nSaaressa alkoivat kameramme laulaa. Riskil\u00f6it\u00e4 oli rantakalliolla, etel\u00e4nkiisloja uiskenteli rantavedess\u00e4 ja karimetsot raakkuivat kalliolla. Pienen yl\u00f6sp\u00e4in k\u00e4velyn j\u00e4lkeen istuskeli lunneja aivan polun varrella. Niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si kuvaamaan jopa parin metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Samassa paikassa istuskeli my\u00f6s ruokkeja, mutta sent\u00e4\u00e4n hieman kauempana, ja kiisloja oli jyrk\u00e4nteell\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 mustanaan. Ja tietysti pikkukajavia oli tuhansia ja tuhansia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian kallion jyrk\u00e4nteelt\u00e4 muksahti etel\u00e4nkiisla p\u00e4istikkaa kivikkoon. Sen hyp\u00e4tty\u00e4 jyrk\u00e4nteelt\u00e4 lentoon loppui ilmeisesti ilma sen siipien alta. Lintu puisteli hetken p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja sukelsi seuraavalta jyrk\u00e4nteelt\u00e4 veteen uimaan. <\/p>\n

Toisella veneell\u00e4 saareen saapui jo edellisiltanakin tapaamamme Dick Forsman brittiryhmineen. Dick kertoi, ett\u00e4 saaressa pesisi jossain kaikkien muiden 100 000 lintuparin seassa myrskylintu, mutta tarkempaa paikkaa h\u00e4n ei osannut sanoa. Lupasimme kuitenkin pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4mme auki. <\/p>\n

Ja kuvattavaa riitti<\/strong><\/p>\n

Toista tuntia kuvattuamme tajusimme, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n alkaa tulla kuuma! Edellisiltana oli ollut niin kylm\u00e4, ett\u00e4 olimme varanneet p\u00e4\u00e4llemme pitk\u00e4t kalsarit ja toppatakit ym. Nyt kuitenkin alkoi olla l\u00e4hes helle ja hetken kuluttua, kun kiipesimme saaren huipulla ollutta majakkaa katsomaan kuljimme jo lyhythihaisissa paidoissa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 palattuamme pidimme ev\u00e4stauon, jonka aikana saattoi kuvata meit\u00e4 vuorotellen katsomaan tulleita niitty-, luoto- ja lapinkirvisi\u00e4. Tiskatessa meinasimme saada \u00e4k\u00e4iselt\u00e4 merilokkiemolta nokasta, mutta aivan syyst\u00e4, rannassahan taapersi sen pienehk\u00f6 poikanen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vatsat t\u00e4ynn\u00e4 palasimme kuvaamaan ruokkilintuja. Pohjankiislojakin oli nyt saapunut oikein mukavalle digiskouppaushollille. Etel\u00e4nkiisloja saattoi kuvata silm\u00e4renkaalla (ringvia) tai ilman. Lunneja suhahteli koko ajan siivet humisten aivan p\u00e4ittemme vierest\u00e4 lentoon, melkein joutui v\u00e4istelem\u00e4\u00e4nkin. Muuten \u00e4\u00e4nimaailma oli hauska: Karimetsot ja ruokkilinnut pitiv\u00e4t erilaisia r\u00f6hkivi\u00e4 ja raakkuvia \u00e4\u00e4ni\u00e4, pikkukajavat k\u00e4k\u00e4ttiv\u00e4t ja m\u00e4risiv\u00e4t siten, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 ne kuulostivat aivan itkevilt\u00e4 ipanoilta. <\/p>\n

Fulmarit pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n!<\/strong><\/p>\n

Kun olimme kuvanneet jo oikein urakalla, p\u00e4\u00e4timme ihan vakavissamme kaivaa esiin sen myrskylinnun pes\u00e4n. Ja uskomatonta kyll\u00e4 vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 myrskylintu tuijottikin Hannan putken ruudussa! Se pesi korkealla kaikkien muiden lintujen keskell\u00e4 er\u00e4\u00e4n kalliokielekkeen kolossa. Otettuani muutamia kuvia siit\u00e4, jatkoimme kukin omiin suuntiin kuvaamaan lis\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 huomasimme Hannan kanssa, ett\u00e4 vuoren sein\u00e4mill\u00e4 temppuili rengastaja! Pian rengastaja tuli alas, ja p\u00e4\u00e4simme jututtamaan t\u00e4t\u00e4. Kerroimme h\u00e4nelle myrskylinnusta, johon h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 se ei ilmeisesti kuitenkaan pesi. Myrskylintu kun saattaa istuskella kymmenen vuotta ja harjoitella pesimist\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rengastajan poistuttua saaresta menin viel\u00e4 kerran tsekkaamaan myrskylintua, ja yll\u00e4tys oli suuri, kun paikalle lehahti toinenkin lintu! Kolossa kykkinytkin lintu tuntui pari kertaa tarkastavan onko alla kaikki hyvin. Taisivat fulmarit kuitenkin pesi\u00e4? Myrskylinnut nokkivat hauskasti hellien toisiaan toistakymment\u00e4 minuuttia, kunnes koiras huusi pari kertaa ja levitti siipens\u00e4 ja painui takaisin merelle. <\/p>\n

Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ollessani kuvaamassa pohjankiisloja, t\u00f6m\u00e4hti jalkojeni viereen taivaalta taas kiisla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa en p\u00e4\u00e4st\u00e4nytk\u00e4\u00e4n lintu pakoon, vaan nappasin sen kiinni ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi. Aika mukava yll\u00e4tys, sill\u00e4 kyseess\u00e4 oli todella komea ringvia etel\u00e4nkiisla. Kun kaikki olivat saaneet muutaman kuvan kiislasta p\u00e4\u00e4stimme sen menem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yhdeks\u00e4n tuntia saarella vier\u00e4hti todella nopeasti. Yht\u00e4\u00e4n aikaisemmin en olisi halunnutkaan t\u00e4st\u00e4 lintu- ja varsinkin lintukuvausparatiisista l\u00e4hte\u00e4. Oli ollut viisasta maksaa 50 kruunua ekstraa siit\u00e4, ett\u00e4 sai olla saarella kolme tuntia pitemp\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in saaressa ei en\u00e4\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n meid\u00e4n kolmen lis\u00e4ksi. Valitettavasti muistikortteja ja filmej\u00e4 oli mukana vain rajallisesti, joten kaikkien meid\u00e4n tuli panostaa kuvissa enemm\u00e4n laatuun kuin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Lopulta meid\u00e4t haettiin pois nopealla kumiveneentapaisella, jolla oltiin Vard\u00f6ss\u00e4 yhdess\u00e4 hujauksessa. <\/p>\n

Maalmanlopunniemell\u00e4<\/strong><\/p>\n

Maissa k\u00e4ytiin pikaisesti katsomassa, saisiko jostain p\u00e4in kaupunkia lis\u00e4\u00e4 diafilmi\u00e4, vaan eip\u00e4 l\u00f6ytynyt, sek\u00e4 hieman lataamassa kameran akkuja Vard\u00f6-hotellilla. Sitten l\u00e4hdettiin jatkamaan ajamista kohti Hamningbergia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkalla Hamningbergiin havaittiin yksi merikotka ja jossain Persfjordenin kieppeill\u00e4, v\u00e4h\u00e4n ulosp\u00e4in Smellr\u00f6rist\u00e4, l\u00f6ysimme valtaisasta haahkal\u00f6ssist\u00e4 vaihtopukuisen kyhmyhaahkakoiraan. Hamningbergiss\u00e4 sitten etsittiin mahdollisimman tasainen ja poronpapanaton telttapaikka ja laitettiin teltta pystyyn. Olihan siin\u00e4 taas ollutkin jo tarpeeksi yhdelle p\u00e4iv\u00e4lle! <\/p>\n

16.7. meik\u00e4l\u00e4inen her\u00e4si ensimm\u00e4isen\u00e4 staijaamaan Hamningbergin aavaa merta. Enp\u00e4 ehtinyt kauan merelle tuijottamaan, kun suulien ja myrskylintujen lis\u00e4ksi l\u00f6ytyi muutakin mielenkiintoista – liit\u00e4j\u00e4! Tumma liit\u00e4j\u00e4 paineli pahassa vastavalossa hiljalleen niemen taakse, enk\u00e4 todellakaan saanut siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n irti. Pian l\u00f6ytyi toinen samanmoinen, mutta taas tulos oli samanlainen. Toisesta linnusta j\u00e4i pikkuliit\u00e4j\u00e4m\u00e4inen tuntuma. No, Hanna tuli my\u00f6s pian staijaamaan, ja pian n\u00e4immekin ensimm\u00e4isen varman pikkuliit\u00e4j\u00e4n. Itse siirryin pian kivikkoisen tien kulkien majakalle jatkamaan staijia. Ennen Hannan saapumista majakalle olin saanut m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 viel\u00e4 toisen pikkuliit\u00e4j\u00e4n, jonka p\u00e4\u00e4sin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jo hieman paremminkin. Jotenkin vain niist\u00e4 kahdesta ensimm\u00e4isest\u00e4 j\u00e4i hieman paska maku, mit\u00e4 lie nokiliit\u00e4ji\u00e4? N\u00e4kyip\u00e4 merell\u00e4 kolme ison n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 geet\u00e4kin, mutta liian kaukana. <\/p>\n

Tuuli alkoi nousta, ja v\u00e4reily k\u00e4yd\u00e4 turhan voimakkaaksi. Kun ei en\u00e4\u00e4 tarennut lyhythihaisella paidalla olla ulkona, p\u00e4\u00e4timme lopettaa staijauksen. Eih\u00e4n ulkomailla sovi k\u00e4rsimysornitologiaa harrastaa! <\/p>\n

Merilintuja<\/strong><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan oikein urakalla Varanginvuonoa takaisin p\u00e4in, jotta ehtisimme mahdollisimman pitk\u00e4lle seuraavaksi y\u00f6ksi. Matkalla t\u00f6rm\u00e4simme taas Dickiin ryhmineen, ja osin heid\u00e4n avustuksellaan n\u00e4imme 2\/2 kyhmyhaahkaa. Itse kun olimme tuijottaneet enemm\u00e4n lent\u00e4vi\u00e4 lintuja kuin tarkastaneet uivia vessuja. Sep\u00e4 selitti my\u00f6s sen, ett\u00e4 Dickin ryhm\u00e4n n\u00e4kem\u00e4t molemmat j\u00e4\u00e4kuikkalajitkin olivat j\u00e4\u00e4neet meilt\u00e4 l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4. <\/p>\n

Pitk\u00e4llisten etsint\u00f6jen j\u00e4lkeen Vads\u00f6ss\u00e4 l\u00f6ysimme vihdoin Juhalle lis\u00e4\u00e4 filmi\u00e4. Ensimm\u00e4iset lintuhavainnot tehtiin kuitenkin vasta Nessebyss\u00e4. Toki Ecker\u00f6nkin huipulla k\u00e4vimme jaloittelemassa. Nessebyss\u00e4 oli kova tuuli, mutta fulmareita tuntui lappavan koko ajan vuonon pohjukkaa kohti. Valo vain oli niin huono, ett\u00e4 Nessebyhyn ei lintuja kannattanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 katsomaan, niinp\u00e4 suuntasimme kulkumme vuonon vastarannalle. <\/p>\n

Nessebyn kirkon kohdalla, mutta toisella puolella vuonoa, saimme sitten my\u00f6t\u00e4valoon katsella, kun vuonolla py\u00f6ri satakunta myrskylintua, suulia sek\u00e4 ainakin yksi todella tummalta n\u00e4ytt\u00e4nyt liit\u00e4j\u00e4. Kolme mustakurkku-uikkuakin lenn\u00e4hti reissupinnaksi. Aikanaan piti kuitenkin taas l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaa kohti sis\u00e4maata. <\/p>\n

Aavalta hiekalta tunturille<\/strong><\/p>\n

Perinteisell\u00e4 tunturihaukkakielekkeell\u00e4 oli tietysti pakko stopata, vaikka olimmekin kuulleet huhuja, etteiv\u00e4 linnut olisi en\u00e4\u00e4 kotosalla. Emme kuitenkaan ehtineet saada edes niskojamme kipe\u00e4ksi, ennen kuin plokkasin nuoren rustin lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 kielekkeen reunaa pitkin meit\u00e4 kohti. Lintu laskeutui hetkeksi vuoren laelle, jolloin p\u00e4\u00e4simme hetken katselemaan uljasta haukkaa paikoillaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

H\u00f6gholmenilla keskityimme p\u00e4\u00e4asiassa t\u00e4ysin kaistap\u00e4isten lapintiirojen kuvaamiseen. Linnut kolauttelivat liikkuvaa autoakin. Juha yritti ep\u00e4toivoisesti saada kuvaa tuulta vasten lekuttavasta tiirasta vuori taustallaan, mutta joutui tyytym\u00e4\u00e4n taivastaustaisiin kuviin. Lietteill\u00e4 tepasteli jokunen suosirri, kymmeni\u00e4 lapinsirrej\u00e4, kahdeksan kuovisirri\u00e4, 27 punakuiria isosirri seassaan, 18 vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4 sek\u00e4 suokukko. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Suunnitelmamme j\u00e4\u00e4d\u00e4 H\u00f6gholmenille y\u00f6ksi kariutuivat, kun suojelualueen opastauluun oli merkitty telttapaikka turhan kauas. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaamme kohti tuntureita. <\/p>\n

Autotie nousi tuntureille oikein kunnolla! Tunturij\u00e4rvill\u00e4 uiskenteli alleja ja kuikkaperhe, piekanoita lekutteli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kihut olivat kuitenkin edelleen merikihuja. Lopulta p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n tunturiin todella vehre\u00e4\u00e4n jokiuomaan, jossa oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa hyttysi\u00e4, jopa liikaakin. <\/p>\n

Ra(n)kka(a)kivikkoa <\/strong><\/p>\n

17.7. Aamulla vihdoin her\u00e4tty\u00e4mme jatkoimme matkaa kohti Syltefjordenia. Tunturij\u00e4rvet tarjosivat edellisp\u00e4iv\u00e4isten lajien lis\u00e4ksi yhden lapasotkakoiraan, ja viimein l\u00f6ytyiv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4iset tunturikihut. Syltefjordenin pohjukkaan p\u00e4\u00e4simme kello kymmenen aikaan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Ensin teimme maittavat trangia-ateriat, ja sitten l\u00e4hdimme reippailemaan 11 km pituista k\u00e4vely\u00e4 kohti suulakoloniaa! <\/p>\n

Rankkaa oli k\u00e4vely, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa k\u00e4velimme ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kivikossa, ja nousut olivat todella jyrkki\u00e4. Merenpinnan tasalta l\u00e4hdimme nousemaan noin 400m korkean tunturin yli. Hanna ja Juha kantoivat rinkkoja sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n, minun kantamukseni n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 ehk\u00e4 hieman helpommalta. Toki putkessa armottomine jalustoineen ja repullisessa nestett\u00e4kin riitti kantamista. <\/p>\n

Pian n\u00e4imme vuonon toisella rannalla vaalean sein\u00e4m\u00e4n. Sein\u00e4m\u00e4n v\u00e4ri johtui tietysti lintujen ulosteista, mutta mukava yll\u00e4tys oli n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 sein\u00e4n olivat tapetoineet merimetsot. Muuten lintuhavainnot olivat varsin v\u00e4hiss\u00e4. Suurin syy t\u00e4h\u00e4n oli toki se, ett\u00e4 koko ajan piti tuijottaa omiin jalkoihinsa, sill\u00e4 kivikossa piti katsoa todella tarkkaan mihin astui. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin tunnin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen reitti laski laaksoon parin tunturin v\u00e4lille. Laaksossa virtasi pari puroa, jotka ylitimme kahlaamalla. Ensimm\u00e4isen n\u00e4ist\u00e4 varresta l\u00f6ytyi kiiruna. Ilmeisesti se oli k\u00e4ynyt juomassa. Hauskaa havainnossa oli se, ett\u00e4 lintu oli korkeintaan 20m meren pintaa korkeammalla. <\/p>\n

Pian reitti nousi taas tunturiin, ja t\u00e4m\u00e4n tunturin j\u00e4lkeen laskimme alas hyl\u00e4tylle kalastajakyl\u00e4lle, jossa huilasimme hieman pitemp\u00e4\u00e4n. Kyl\u00e4n kiviaidalla k\u00e4vi hetken istuskelemassa vuorihemppopariskunta. Olipa mukava n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4it\u00e4 lintuja omassa pesim\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Keli oli varsin kylm\u00e4 ja tuuli navakka, joten varsin pian teki taas mieli l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Matkalla olimme tavanneet etel\u00e4eurooppalaisen pariskunnan, joka oli kertonut meille, ett\u00e4 kannattaa nousta saman tien taas tunturille, ja jatkaa suulakolonialle tunturin laella. N\u00e4in my\u00f6s teimme. <\/p>\n

Suulakolonia<\/strong><\/p>\n

Viimeiset nelj\u00e4 kilometri\u00e4 noustiin sitten todella raskaskulkuisessa kivikossa kivikasoja seuraillen. Kuljimme huipulta huipulle toivoen, ett\u00e4 vihdoin saapuisimme perille, mutta aina edess\u00e4 n\u00e4kyi uusi huippu, jonka laella oli taas uusi kivikasa merkkin\u00e4 reitist\u00e4. Lopulta saavuimme kuitenkin laelle, jonka takana avautui valtaisa jyrk\u00e4nne. Jyrk\u00e4nnett\u00e4 jatkui ja jatkui, kuulopuheiden mukaan kuusi kilometri\u00e4! Pikkukajavia oli aivan sairaasti, kuulemma 150 000 paria! Mutta suoraan edess\u00e4 alhaalla pystysuoran rotkon alla lenteli kymmeni\u00e4 suulia rahisevasti \u00e4\u00e4nnellen! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Juhan ja Hannan saapuessa hieman j\u00e4ljess\u00e4ni paikalle, oli ainakin Juhan pettymys suuri. Vaikka paikka oli aivan mielett\u00f6m\u00e4n upea ja lintuja aivan sairaasti, huomasi Juha kauhukseen, ett\u00e4 suulat olivat aivan liian kaukana kuvausta ajatellen. Suulakolonia pesi noin 250 metri\u00e4 jyrk\u00e4nteen alapuolella kalliopaadella eiv\u00e4tk\u00e4 ne juuri nousseet korkeammalle edes lentelem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Min\u00e4 aloin kyll\u00e4 saman tein digiscouppaamaan lintuja, ja Hannakin oli varsin tyytyv\u00e4inen n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaikka kuvat n\u00e4yttiv\u00e4tkin j\u00e4\u00e4v\u00e4n haaveeksi. Juha alkoi kuitenkin etsi\u00e4 keinoa, miten kalliojyrk\u00e4nteelt\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4hemm\u00e4s suulakoloniaa. <\/p>\n

Merikotkia kaarteli taivaalla toistakymment\u00e4, parhaimmillaan kahdeksan kerrallaan. Pulmunen kantoi ruokaa kallionkielekkeen halkeamaan poikasilleen. Tuulikaan ei p\u00e4\u00e4ssyt puhaltamaan kielekkeelle, sill\u00e4 se oli hieman suojassa tunturin huipun alapuolella. Oli todella miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta Juha saapui kertomaan meille, ett\u00e4 kyll\u00e4 sinne alas p\u00e4\u00e4see! Juuri kolonian kohdalla oli kanjoni, joka oli noin 45 astetta jyrkk\u00e4, ja t\u00e4ynn\u00e4 pient\u00e4 kive\u00e4, mutta reitti todellakin n\u00e4ytti mahdolliselta. Ei muuta kun kuvausv\u00e4lineet mukaan ja laskeutumaan. Laskeutuminen oli todella hurja! Koko ajan piti katsoa, ettei kukaan ollut suoraan ala- tai yl\u00e4puolella laskeutumassa, sill\u00e4 milloin tahansa saattoi jalan alta l\u00e4hte\u00e4 kivi\u00e4 vierim\u00e4\u00e4n \u2013 ja pienet kivet irrottaisivat sitten suurempia kivi\u00e4… Tietysti viel\u00e4, kun olimme laskeutumassa noin puolessa v\u00e4liss\u00e4, alkoi sataa vett\u00e4. Noin puolessa tunnissa laskeuduimme aivan suulakolonian tasolle, mik\u00e4 kyll\u00e4 todella kannatti! Suulien kivipaasi oli en\u00e4\u00e4 noin 50 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4. Toki ne olivat nyt hieman meid\u00e4n yl\u00e4puolella, mutta nyt niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si kyll\u00e4 varmasti kuvaamaan kaikki. Lintuja olisi p\u00e4\u00e4ssyt kuvaamaan viel\u00e4 paremmaltakin hollilta er\u00e4\u00e4lt\u00e4 kielekkeelt\u00e4, mutta nyt sinne ei ollut asiaa kiivet\u00e4, sill\u00e4 sade oli kastellut kasvit todella liukkaiksi, ja t\u00e4lle kielekkeelle olisi pit\u00e4nyt kiivet\u00e4 pahimmillaan noin 40 senttist\u00e4 levennyst\u00e4 pitkin. <\/p>\n

Vihdoin sade hieman rauhoittui, ja saatoimme aloittaa kuvaamisen. Valo oli edelleenkin varsin heikko, mutta suulat olivat nyt jo niin l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 minun piti jopa v\u00e4lill\u00e4 hieman per\u00e4\u00e4nty\u00e4, ett\u00e4 linnut mahtuisivat kokonaan kuvaan. Joillakin suulilla oli pes\u00e4ss\u00e4\u00e4n hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 poikasia, jotka olivat valkoisia ja untuvaisia. Suulia my\u00f6s lenteli koko ajan merelt\u00e4 paadelle, muutamat verrytteliv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 siipi\u00e4\u00e4n, jotkut taas r\u00e4hisiv\u00e4t naapuripes\u00e4ss\u00e4 istuskelevien lintujen kanssa. Pari metri\u00e4 meid\u00e4n yl\u00e4puolellamme pikkukajavat istuskelivat sein\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nnellen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toista tuntia kuvattuamme olimme kuvanneet filmit ja muistikortit l\u00e4hes t\u00e4yteen. Hanna oli ainoa, jolla oli viel\u00e4 jonkin verran filmi\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Minulla oli muistikorteissa tilaa en\u00e4\u00e4 kahdeksalle kuvalle ja Juhalla oli en\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 ruutua j\u00e4ljell\u00e4. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme kipuamaan takaisin yl\u00f6s. Kiipe\u00e4minen olikin lopulta huomattavasti helpompaa. Toki se oli raskaampaa, mutta kun kiipesi nelinkontin rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, se ei ollut l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n yht\u00e4 vaarallista kuin laskeutuminen oli ollut. <\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4simme kaikki takaisin tavaroidemme luokse jyrk\u00e4nteen p\u00e4\u00e4lle. Aloimmekin saman pystytt\u00e4\u00e4 telttaa noin kolmen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n jyrk\u00e4nteen reunasta. Telttaa pystytt\u00e4ess\u00e4mme lensi ohitsemme vanha tunturihaukka. Valitettavasti teltta ei ollut viel\u00e4 niin valmiina, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi saanut telttapinnan, joka pit\u00e4\u00e4 sopimuksemme mukaan hoitaa teltasta sis\u00e4lt\u00e4. Pulmunen ja k\u00e4rpp\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s katselemassa teltan pystytyst\u00e4. Pian oli teltta pystyss\u00e4 ja pienen iltapalan j\u00e4lkeen olimme valmiita nukkumaan (toki iltapuuhastelija Juhalla meni viel\u00e4 noin puoli tuntia puuhasteluihin). <\/p>\n

Paluumatkalle<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

18.7. Seuraavana aamuna nukuimme pitk\u00e4\u00e4n. Olihan meill\u00e4 taas edess\u00e4mme rankka k\u00e4vely takaisin autollemme. Jonkin aikaa staijasimme merelle, josko joku kova merilintu olisi n\u00e4kynyt tai sitten valaita, mutta saimme tyyty\u00e4 tuhansiin ruokkilintuihin ja kymmeniin tuhansiin rissoihin sek\u00e4 kouralliseen merikotkia. Lopulta tavarat olivat taas paketissa, ja l\u00e4hdimme taas kivikkoon patikoimaan. K\u00e4vely meni yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n leppoisasti. Olihan kannettavaakin nyt huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n, kun ev\u00e4\u00e4t oli sy\u00f6ty ja nestett\u00e4 juotu litratolkulla. Nelj\u00e4ss\u00e4 tunnissa olimme taas autolla. Matkalla olimme n\u00e4hneet taas kiirunan ja Hanna ja Juha l\u00f6ysiv\u00e4t my\u00f6s merikihun poikasineen. <\/p>\n

Pienen ev\u00e4stelyn ja auton uudelleen pakkauksen j\u00e4lkeen, olimme valmiita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle kotimatkalle. Kunhan p\u00e4\u00e4simme taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa k\u00e4nnykk\u00e4verkon kantaman sis\u00e4puolelle, oli piipitys sen mukaista. Minunkin piti hoitaa pari puhelua, jotta olisi edes mahdollisuuksia aloittaa kahta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin ty\u00f6t terveyskeskuksella. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tuntureilla n\u00e4kyi taas alleja, merikihuja sek\u00e4 viimein my\u00f6s tunturikihupariskunta kuvattavaksikin asti! Menness\u00e4 olimme jo n\u00e4hneet saman pariskunnan, mutta silloin ne lenteliv\u00e4t korkealla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00f6ysimme kuitenkin todella helposti maastopoikasenkin. Viimeiset kuvat siis uhrattiin t\u00e4h\u00e4n tunturien riukupyrst\u00f6\u00f6n sek\u00e4 sen viel\u00e4 pienehk\u00f6\u00f6n ruskeaan j\u00e4lkikasvuun. <\/p>\n

H\u00f6gholmenilla oli huomattavasti rauhallisempaa kuin viimeksi, joten sielt\u00e4 selvittiin todella nopeasti. Rustikallioilla ei edes pys\u00e4hdytty. Matkanteko oli siis nyt aika hurjaa!
\nSkippagurrasta p\u00e4\u00e4timme ajaa Utsjoelle Norjan puolta, mik\u00e4 oli lopulta j\u00e4rkev\u00e4 ratkaisu, sill\u00e4 tie oli todella hyv\u00e4kuntoinen. L\u00f6ytyip\u00e4 matkan varrelta hyv\u00e4t kaupatkin. <\/p>\n

V\u00e4synytt\u00e4 loppumatkaa<\/strong><\/p>\n

Lapin l\u00e4pi baanattiin todella tasaisen tappavaa vauhtia, ilman mit\u00e4\u00e4n mainittavia tapahtumia. Saarisel\u00e4ll\u00e4 sent\u00e4\u00e4n k\u00e4ytiin matkan varrella Riekonkiepiss\u00e4 suihkussa. Loppuiltaan sattui sitten kaikki haviksetkin, kun ensin Sodankyl\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi kuukkeli ja sitten bongaimme Sattasesta (jo menomatkallakin yritetty) viiri\u00e4inen. Juha ajeli tasan puoleeny\u00f6h\u00f6n asti, mink\u00e4 j\u00e4lkeen viimeiset sata kilometri\u00e4 ajoin min\u00e4. Lopulta p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n taas arosuohaukkapaikkaan Pelkosenniemen Saunavaaraan. <\/p>\n

19.7. Aamulla her\u00e4simme aikaisin, ja l\u00e4hdimme saman tien jatkamaan matkaa. Rovaniemen maalaiskunnassa sent\u00e4\u00e4n kurvasimme bongaamaan Auttik\u00f6nk\u00e4\u00e4lt\u00e4 virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkikoiras Juhalle elikseksi sek\u00e4 koskikara minulle kuukausipinnaksi. Juha pudotettiin sitten kyydist\u00e4 Pudasj\u00e4rvell\u00e4 puolenp\u00e4iv\u00e4n tiet\u00e4mill\u00e4 suoraan Oulun bussiin. Hannan kanssa me k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Pudiksessa, jonka j\u00e4lkeen ajelimme yht\u00e4 kyyti\u00e4 Parikkalaan asti. Toki joku j\u00e4\u00e4tel\u00f6pys\u00e4hdys tehtiin jossain matkan varrella. Lopulta kuitenkin olimme kotosalla jo hyviss\u00e4 ajoin lauantai-iltana. N\u00e4in j\u00e4i meille reippaasti aikaa toipua taas rankasta lomasta ennen maanantaita, jolloin pit\u00e4isi aloittaa ty\u00f6t.
\nOlipahan kerrankin saatu viett\u00e4\u00e4 kunnon kolmeviikkoinen kes\u00e4loma! Kilometrej\u00e4 tuli mittariin reissuiltamme yhteens\u00e4 5555. Lapin-Varangin reissulla siis 3555 kilometri\u00e4. Katalaanien kanssa havaitsimme yhteens\u00e4 150 lintulajia (+ pari lajia heille Helsingist\u00e4) ja toisella reissulla 140 lajia, joista 88 Norjassa. Yhteens\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 reissuilla havaitsimme huikeat 204 lintulajia! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taas reissun p\u00e4\u00e4lle! Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 huilittuamme edellisen, katalonialaisten opastusreissun v\u00e4symyksi\u00e4, p\u00e4\u00e4timme lainata taas Hannan vanhemmilta autoa ja l\u00e4hte\u00e4 toiselle kes\u00e4lomareissullemme kohti Pohjois-Lappia ja Varankia. Reissuseuraksi olimme pyyt\u00e4neet kaveriani Juha Heimovirtaa Oulusta. Juhan harrastuksena ei niink\u00e4\u00e4n ole linnut, mutta h\u00e4n harrastaa kuvaamista, ja sit\u00e4h\u00e4n linnuissa aina riitt\u00e4\u00e4! Perjantaina 11.7. keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme saaneet auton pakattua, ja suuntasimme […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[],"class_list":["post-144","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-norja"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=144"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6719,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/6719"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}