{"id":137,"date":"2004-04-15T14:38:08","date_gmt":"2004-04-15T11:38:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=137"},"modified":"2024-08-27T15:11:04","modified_gmt":"2024-08-27T12:11:04","slug":"israel-1-3-6-4-2004","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/israel-1-3-6-4-2004","title":{"rendered":"Israel 1.3.-22.4. ja Egypti 22.-26.4. 2004"},"content":{"rendered":"

Israeliin!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kreikassa vietetyn viisiviikkoisen j\u00e4lkeen edess\u00e4mme oli taas maiseman vaihdos. Lintureissumme jatkui taas uudenlaisiin lintuhommiin, mutta nyt jo ennest\u00e4\u00e4n tunnettuun lintuparatiisiin, Israelin Eilatiin. Eilatissa tarkoituksenamme oli olla vapaaehtoist\u00f6iss\u00e4 IBRCE:n International Bird Ringing Center:ill\u00e4. <\/p>\n

Ateenan lentokent\u00e4ll\u00e4, johon olimme lent\u00e4neet Alexandroupoliksesta, kuusituntinen odotus meni hieman normaalia kivuttomammin, sill\u00e4 kentt\u00e4 oli oikein viihtyis\u00e4, jopa internetiin p\u00e4\u00e4si ilmaiseksi. Check-in oli kuin valmistelu tulevaa varten, sill\u00e4 k\u00e4simatkatavaramme pengottiin varsin huolellisesti ennen kuin Cyprus Airlinesin koneemme l\u00e4hti kohti Larnacaa klo 18.45. Cyprus Airlinesin koneessa n\u00e4kyi hauskasti lentokoneen lentokorkeus, -nopeus ym., lento my\u00f6s oli ohi aivan aikataulussaan. <\/p>\n

Larnacan lentokentt\u00e4 olikin jo suuri hypp\u00e4ys taaksep\u00e4in. Matkatavaroita odottelimme aivan liian kauan ja kun ne viimein saapuivat, oli meill\u00e4 jo kiirus check-in:iin. T\u00e4m\u00e4 olikin sitten jopa paljon pahempi kuin olimme ounastelleet! Meit\u00e4 haastatteli nuori tytt\u00f6 opettajansa kanssa yhteens\u00e4 huikeat puolitoista tuntia! Meilt\u00e4 kysyttiin aivan kaikki mahdolliset matkaamme liittyneet yksityiskohdat. Jouduimme jopa n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvia koneeltamme, todistaaksemme olleemme kaikissa v\u00e4itt\u00e4miss\u00e4mme paikoissa. Suurin ongelma tuntui kuitenkin olevan se, ett\u00e4 meill\u00e4 oli haastattelijoiden mielest\u00e4 aivan liian v\u00e4h\u00e4n rahaa mukana selvit\u00e4ksemme Eilatissa puolitoista kuukautta. He eiv\u00e4t todellakaan olleet halukkaita p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 reiluksi kuukaudeksi Israeliin!<\/p>\n

Rankan haastattelun j\u00e4lkeen jouduimme todella kiirehtim\u00e4\u00e4n lennollemme. Haastattelu oli kest\u00e4nyt aivan koko sen ajan, jonka olimme Kyproksella! Edes vessass ei ehtinyt k\u00e4yd\u00e4! Klo 22.45 l\u00e4hti lentomme Tel Aviviin. Air Israelilla oli puolestaan todella hauska piirretty turvaohjeiden selostusfilmi. <\/p>\n

Tel Aviviin laskeuduimme 23.35 ja taas meit\u00e4 hieman tentattiin passintarkastuksessa, mutta pian olimme infolla kyselem\u00e4ss\u00e4 linja-autoaikatauluja Eilatiin. <\/p>\n

Eilatiin toivoa t\u00e4ynn\u00e4<\/strong><\/p>\n

Vietimme y\u00f6n Tel Avivin viihtyis\u00e4ll\u00e4 lentoasemalla suihkul\u00e4hteiden keskell\u00e4. Hanna onnistui hieman jopa nukkumaankin, ennen kuin viiden j\u00e4lkeen otimme taksin Tel Avivin linja-autoasemalle. <\/p>\n

Linja-autoasemalla saimme helposti liput ostettua ja l\u00f6ysimme oikean laiturin, jossa odottelimme viel\u00e4 tunnin automme l\u00e4ht\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Kun aurinko alkoi nousta, Janne yritti kiikaroida tervap\u00e4\u00e4skyjen seasta pikkukiit\u00e4j\u00e4\u00e4 siin\u00e4 kuitenkaan onnistumatta. T\u00e4ll\u00f6in meid\u00e4n kanssa tuli juttelemaan Paul French -niminen meid\u00e4n ik\u00e4inen britti, joka kysyi olimmeko lintuharrastajia, kun taivaalle kiikaroimme. Jutustellessamme selvisi yll\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli matkalla Eilatin rengastusasemalle vapaaehtoishommiin, ja viel\u00e4p\u00e4 l\u00e4hes samaksi ajaksi kuin me! Bussiamme odotellessamme n\u00e4imme aroharmaalokkeja, palmukyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 mm. hauskann\u00e4k\u00f6isen n\u00e4rhen paikallisen alalajin, joka on valkop\u00e4inen. <\/p>\n

Automme l\u00e4hti aivan ajallaan ja ikkunoista yritimme n\u00e4hd\u00e4 pinnoja reissupinnalistoillemme. Pian paukkuikin jo Jannella ja Paulilla elikset, kun n\u00e4imme rotkorakkeleita, arabianbulbuleita ja mustapyrst\u00f6taskuja. Hannahan oli k\u00e4ynyt Israelissa jo parikin kertaa aiemmin. (Mainittakoon, ett\u00e4 koko Tel Avivin kaupunki suljettiin vain noin tuntia automme l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen, sill\u00e4 terroristit olivat ilmoittaneet jossain linja-autossa olevan pommin. Me olimme aamun ensimm\u00e4inen liikkeelle l\u00e4htenyt auto.) Kuusituntisella matkallamme n\u00e4imme viel\u00e4 mm. arokotkia, aavikkokiuruja, aaavikkop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ym. <\/p>\n

Viimein puoliltap\u00e4ivin saavuimme perille Eilatin linja-autoasemalle, josta soitimme Eilatin IBRC:n (International Bird Ringing Center) johtajalle Dr. Reuven Yosefille, joka kaarsikin pian paikalle suurella autollaan. H\u00e4nen oli helppo tunnistaa meid\u00e4t asemalta, sill\u00e4 tuijottelimme juuri kiikareilla puiden latvoissa pomppineita ja raakkuneita kyl\u00e4variksia. Ajoimme ensin toimistolle, jossa hieman selvittelimme tulevia kuvioita, jonka j\u00e4lkeen jatkoimme, matkalla aavikkopyit\u00e4 n\u00e4hden, k\u00e4mp\u00e4llemme purkamaan tavaroitamme. K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 tapasimme my\u00f6s muut vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4t, saksalaisen Marcon, pohjoisisraelilaisen Matanin sek\u00e4 (valkoven\u00e4l\u00e4is)rengastajan Mishan. Pian jatkoimme viel\u00e4 ruokapaikkaan, Jacknesiin, jossa saisimme sy\u00f6d\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 ilmaiseksi kunnon aterian. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ruokailun j\u00e4lkeen huilasimme hetken, ja l\u00e4hdimme Paulin kanssa Punaisenmeren rantaan eli Eilatin pohjoisrannalle katsomaan, mit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isimme. Haviksia tulikin mukavasti: kaitanokkalokkeja, pari mustap\u00e4\u00e4lokkia, 12 valkosilm\u00e4lokkia, pitk\u00e4jalkoja, silkkihaikaroita, merikihu sek\u00e4 parhaimpana nuorehko ruskosuula. <\/p>\n

T\u00f6ihin totuttelemassa<\/strong><\/p>\n

2.3. oli ensimm\u00e4inen \u201dty\u00f6p\u00e4iv\u00e4mme\u201d. Aamukuudelta her\u00e4simme ja seitsem\u00e4lt\u00e4 suuntasimme kohti rengastusasemaa. Jo matkalla n\u00e4imme runsaasti uusia Israel-pinnoja, mutta itse asemalla niit\u00e4 vasta tuli kuin liukuhihnalla. Koko porukalla, johon oli nyt liittynyt my\u00f6s ranskatar Severine, kiersimme pyydyskierroksen. Pyydyksin\u00e4 oli kahdeksan fellaa sek\u00e4 muutama verkko. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n aikana rengastettavaksi saimme mm. tiltaltteja, hernekerttuja, samettip\u00e4\u00e4kerttuja, nummikirvisi\u00e4, palmukyyhkyn, arabianbulbuleja sek\u00e4 priinioita. <\/p>\n

Tytt\u00f6jen kiert\u00e4ess\u00e4 pyydyksi\u00e4, poikaporukka pystytti muutamia verkkoja lis\u00e4\u00e4, ja kyll\u00e4 oli hikist\u00e4 puuhaa, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli todella l\u00e4mmin! 36 astetta oli huomattavasti l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin normaalisti t\u00e4h\u00e4n aikaan. Niinp\u00e4 nestett\u00e4 kului todella paljon. <\/p>\n

Puoliltap\u00e4ivin oli jo niin kuuma, etteiv\u00e4t linnut liikkuneet en\u00e4\u00e4 lainkaan, joten laitoimme verkot kiinni ja painelimme ruokailun kautta k\u00e4mpille lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Muutaman tunnin levon j\u00e4lkeen hypp\u00e4simme Paulin kanssa Reuvenin kyytiin, kun t\u00e4m\u00e4 veti opastetun linturetken er\u00e4\u00e4lle brittipariskunnalle. Ensin suuntasimme asemalle, jossa suoritimme tietysti iltap\u00e4iv\u00e4rundin. Retkemme jatkui pohjoisille suola-altaille (km 20), joilla oli todella runsaasti sorsia, kahlaajia sek\u00e4 mm. flamingoja. My\u00f6s pari pelikaania ja pikkulokkia, muutama avosetti, punasotka sek\u00e4 isot m\u00e4\u00e4r\u00e4t pitk\u00e4jalkoja olivat mukavaa katsottavaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Altailta jatkoimme j\u00e4tevesialtaille odottelemaan pime\u00e4n tuloa. Pime\u00e4ss\u00e4 altaille perinteisesti saapuisivat pitsihietakyyhkyt juomaan. Odotellessamme kuulimme hetken ajan shakaalien ja susien yhteisulvontaa, hienoa! <\/p>\n

Aivan pime\u00e4ss\u00e4 hietakyyhkyt viimein saapuivat! Lintuja saapui ainoastaan 16, mutta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ne aivan kohtuullisesti kaukoputkella. <\/p>\n

Illalla tutustuimme k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 paremmin muuhun porukkaan, ja oli mahtavaa huomata, ett\u00e4 meill\u00e4 oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mukava porukka! <\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kunnon sponde<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toisena ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4mme, hommat olivat jo tuttuja. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 sujui siten jo suunnilleen rutiinilla. Pyydyksilt\u00e4 saimme t\u00e4h\u00e4n aikaan runsaslukuisten tiltalttien ja hernekerttujen ym. lis\u00e4ksi mm. mustap\u00e4\u00e4- ja eri alalajien sepeltaskuja (maurus, hemphrii), nummikirvisi\u00e4, pajuvarpusia sek\u00e4 parhaimpina harjalintu sek\u00e4 arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4. Asema-alueelta l\u00f6ysimme my\u00f6s sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 oli kuitenkin pian ohi, kun keli l\u00e4mpeni taas reilusti yli kolmeenkymmeneen asteeseen.
\nIltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hdimme Paulin, Matanin ja Marcon kanssa etsim\u00e4\u00e4n l\u00e4heiselt\u00e4 wadilta persianp\u00f6ll\u00f6si\u00e4. Olimme kuitenkin liikkeell\u00e4 muutamia p\u00e4ivi\u00e4 liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 emme en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet akaasioiden k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Eilatin spesiaalip\u00f6ll\u00f6\u00e4, joka perinteisesti l\u00e4htee pesim\u00e4alueilleen helmi-maaliskuun taitteessa. L\u00f6ysimme kyll\u00e4 mukavasti muita lintuja: harakkak\u00e4ki ja mustapyrst\u00f6taskut n\u00e4ist\u00e4 parhaimpina. Matkalla n\u00e4kyi my\u00f6s ohitsemme lent\u00e4nyt pikkuruinen isopurppuramedest\u00e4j\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muutaman tunnin paahteessa k\u00e4velty\u00e4mme otimme Paulin ja Matanin kanssa taksin ja jatkoimme pohjoisrantaan, sill\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 puhaltanut etel\u00e4tuuli lupasi hyv\u00e4\u00e4 meristaijia ajatellen. Heti l\u00f6ysimmekin enemm\u00e4n valkosilm\u00e4lokkeja kuin edellisell\u00e4 kerralla, kuningaskalastaja lenteli rantakivikossa, riuttatiiroja lenteli merell\u00e4 jne. Pian plokkasimme suuren keltanokkaisen tiiran, joka lensi mukavasti aivan vierest\u00e4mme; t\u00f6yht\u00f6tiirahan se siin\u00e4 oli! <\/p>\n

Israelin kautta aikain 16. t\u00f6yht\u00f6tiira lenteli tunnin ajan rantaa edestakaisin ohittaen meid\u00e4t useasti todella hienosti. Tuulen tyynnytty\u00e4 lintu otti suunnan etel\u00e4\u00e4n, emmek\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4hneet. Sen sijaan ennen auringonlaskua l\u00f6ysimme viel\u00e4 kaukaa merelt\u00e4 keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n, n\u00e4imme ylitsemme lent\u00e4neen kirjokalastajan sek\u00e4 rannassa pomppineen aavikkotaskun. <\/p>\n

Asemael\u00e4m\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen Eilat-viikkomme loppupuoli jatkui t\u00f6iden merkeiss\u00e4. S\u00e4\u00e4 kylmeni reilusti, noin 20 asteeseen, ja tuuli k\u00e4\u00e4ntyi pohjoisen puolelle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Asemalla lintuja tuli kuitenkin aivan mukavasti: runsaslukuisin laji oli tiltaltti, loppuviikkoa kohti hernekerttu alkoi my\u00f6s runsastua. Mukavia pyydyslajeja olivat maastossakin n\u00e4hdyt id\u00e4nhopeanokat, tamariskivarpusnaaras, ruostekurkkusirkku, muutamat viherpeipot, rastaskerttunen sek\u00e4 tavallisten turkin- ja palmukyyhkyjen lis\u00e4ksi yll\u00e4tt\u00e4en pyydyksess\u00e4 ollut kesykyyhky. Mukava tuttavuus oli my\u00f6s hernekertun pieni aavikkoalalaji minula. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4skym\u00e4\u00e4r\u00e4t kasvoivat p\u00e4ivitt\u00e4in ja loppuviikosta p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 oli jo kaikensorttisia. Haarap\u00e4\u00e4skyjen ohessa taivaalla viipotti runsausj\u00e4rjestyksess\u00e4 r\u00e4yst\u00e4s-, ruoste-, aavikko- ja t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4. Yksi kalliop\u00e4\u00e4skykin n\u00e4kyi. My\u00f6s kiit\u00e4ji\u00e4 kiisi taivaalla mukavasti sek\u00e4 tervap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ett\u00e4 vaaleakiit\u00e4ji\u00e4, l\u00f6ytyip\u00e4 seasta yksi pikkukiit\u00e4j\u00e4kin. Muita hommien ohessa havaittuja lintuja olivat mm. pari pelikaania, arohiirihaukkaa, aro- ja pikkukotkaa, haarahaukkaa ja kauluskaijaa sek\u00e4 laulava ruokosirkkalintu. Hauskoja havaintoja tehtiin my\u00f6s muista el\u00e4imist\u00e4. Fella-alueella asusteleva valtava tablisko suostui viimein n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ja pihalta l\u00f6ytyi appelsiinille perso skinkki.
\nJoitakin suurempia ryhmi\u00e4 k\u00e4vi tutustumassa aseman toimintaan, mutta onneksemme Reuven ja Matan hoitivat opastukset, sill\u00e4 meille muille heprea oli viel\u00e4 hieman liian hepreaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4hiseuturetkill\u00e4mme mukavimmat havainnot tulivat taas pohjoisrannasta, jossa muuten p\u00e4ivysti pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitkeit\u00e4 t\u00f6yht\u00f6tiirabongareitakin – turhaan. Kyyryhaikarat ja riuttahaikarat hoituivat reissupinnoiksi kuten my\u00f6s ylitsemme muuttaneet pari kurkea. Puistoista l\u00f6ytyi uusina muuttajina kirjotasku, mets\u00e4kirvinen ja lepp\u00e4lintu. <\/p>\n

Illat k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4mme sujuivat leppoisasti jutellessa. Misha esitelm\u00f6i meille tutkimusty\u00f6ns\u00e4kin, joka tutki sinirintojen talvireviirej\u00e4 Eilatissa. Kyll\u00e4 oli mies saanut pienelt\u00e4 tuntuneesta aiheesta valtavasti informaatiota irti. <\/p>\n

T\u00f6it\u00e4 ja l\u00e4hiseuturetki\u00e4<\/strong><\/p>\n

Toinen viikko alkoi lupaavasti mutta hiljalleen yh\u00e4 navakammaksi k\u00e4ynyt pohjoistuuli tiputti varsinkin pyydysten lintum\u00e4\u00e4r\u00e4t pieniksi. Kotkamuutto oli alkuviikosta ihan mukavaa, vaikka m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivatkin edelleen pieni\u00e4. Aro-, pikku- ja k\u00e4\u00e4rmekotkia kelpasi kuitenkin ihastella. N\u00e4kyip\u00e4 ensimm\u00e4inen pikkukiljukotkakin jo matkaamassa kohti pohjoista. Mukavimmat pyydyslajit olivat pari r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaraa, useampi luhtakana ja viiri\u00e4inen, punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen, pussitiainen sek\u00e4 ensimm\u00e4inen balkaninuunilintu. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4asiassa Matan ja Marco kunnostautuivat pyydystelem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ns. flikkaamalla. Haara- ja r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyjen lis\u00e4ksi he saivat kiinni my\u00f6s muutaman t\u00f6rm\u00e4-, ruoste- ja aavikkop\u00e4\u00e4skynkin. <\/p>\n

Mukavia havaintoja kotkien lis\u00e4ksi olivat pari ylitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 aavikkojuoksijaa, ruskohaikara, muutama y\u00f6haikara sek\u00e4 selk\u00e4lokkiparvessa matkanneet pari mustap\u00e4\u00e4lokkia. <\/p>\n

L\u00e4hiseuturetkist\u00e4 paras retki oli maanantaina, kun suuntasimme Paulin kanssa hautausmaalle. Jo parkkipaikalla meit\u00e4 odotteli punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen. Puista l\u00f6ytyi ensin vilkkaasti edestakaisin lennellyt, mutta my\u00f6hemmin paikalleen innokkaasti laulamaan j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt syyrianhemppo. Hautausmaan takaa l\u00f6ysimme aavikkopyit\u00e4 sek\u00e4 naaraspukuisen kyproksenkertun. Jatkettuamme k\u00e4vely\u00e4mme l\u00f6ysimme viel\u00e4 hautausmaan takaisesta wadista id\u00e4norfeuskertunkin, joten kaikille paukahti kolme elist\u00e4 noin kymmeness\u00e4 minuutissa! Ylitsemme lent\u00e4neet kotkat, kattohaikara sek\u00e4 viisi rotkorakkelia viel\u00e4 kruunasivat lyhyen iltap\u00e4iv\u00e4retkemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Keskiviikkona p\u00e4\u00e4simme Paulin kanssa Reuvenin sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n amerikkalaisen vieraan mukana tutustumaan Hai Barin el\u00e4inpuistoon. Aavikon el\u00e4imi\u00e4 ihmeteltiin ensin lasien l\u00e4pi, mutta pian suuntasimme aidatulle safarille, jossa mm. strutseja sek\u00e4 erilaisia kaurisel\u00e4imi\u00e4 eleli l\u00e4hes vapaasti. Tulevaisuudessa n\u00e4it\u00e4 kaikkia otuksia olisi tarkoitus vapauttaa luontoonkin. Lintujakin n\u00e4kyi varsin mukavasti: arabiantimali, pikkutuulihaukka, harakkak\u00e4ki, isopurppuramedest\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 harmaasirkut n\u00e4ist\u00e4 parhaimpina.
\n23. kilometripylv\u00e4\u00e4n kohdalta yritimme bongata paikalla olleita paksunokkakiuruja kuitenkaan onnistumatta. Muutama id\u00e4nhopeanokka sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n pohjoisilta suola-altailta ei l\u00f6ytynyt avosetteja kummempaa. <\/p>\n

Illalla lounastimme Mishan l\u00e4ksi\u00e4isten kunniaksi koko porukalla Reuvenin luona. Oli todella mukavaa! Reuvenin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suureen lintukirjastoon tutustumiseen oli kyll\u00e4 tarvinnut minuuttien sijasta viikkoja. <\/p>\n

Tyhji\u00e4 pyydyksi\u00e4 ja h\u00e4kkikarkuri<\/strong><\/p>\n

Loppuviikosta lintum\u00e4\u00e4r\u00e4t v\u00e4heniv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n. Petorintamalla arokotkat v\u00e4heniv\u00e4t mutta (vulpinus- eli id\u00e4n-)hiirihaukkamuutto alkoi hiljalleen mukanaan joitakin arohiirihaukkoja ja ruskosuohaukkoja. <\/p>\n

Pyydykset seisoivat tyhjin\u00e4, joten aika kului niiden reiki\u00e4 paikkaillessa. Apuna meill\u00e4 oli er\u00e4s israelilainen perhe, jonka nuoret lapset olivat todella innokkaasti apunamme kaikissa mahdollisissa ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Viikon yleisimm\u00e4n linnun hernekertun ohessa muutamat pyydyksist\u00e4 saadut vaaleakultarinnat, mustakurkkukertut sek\u00e4 unkarilaisella renkaalla varustettu tiltaltti kuitenkin piristiv\u00e4t mukavasti. Hauskaa oli my\u00f6s todeta, ett\u00e4 olimme rengastaneet parissa viikossa jo 15 viherpeippoa, joka oli enemm\u00e4n kuin asemalla oli moisia 19-vuotisen historian aikana yhteens\u00e4 rengastettu. <\/p>\n

Suola-altaalle viritt\u00e4m\u00e4mme kahlaajakatiskat lojuivat p\u00e4\u00e4asiassa tyhjin\u00e4 mutta pari pikkusirri\u00e4 sent\u00e4\u00e4n lankesi pyydyksiin. <\/p>\n

Pihapiiriss\u00e4 n\u00e4kyi taas samat kaksi pelikaania, kolme matkannutta mustap\u00e4\u00e4lokkia, pitk\u00e4\u00e4n ympyr\u00e4\u00e4 lennellyt hein\u00e4taviparvi sek\u00e4 muutama hietatiira. <\/p>\n

Vaikka sunnuntaina oli ryhmien puolesta todella kiireinen p\u00e4iv\u00e4, ehdimme kuitenkin juhlistamaan Hannan syntym\u00e4p\u00e4ivi\u00e4 aseman takahuoneessa. Tarjolla oli kakkua, jonka syntt\u00e4risankari tavan mukaan tarjoili suurelle ty\u00f6porukallemme, hepreankielisten laulaessa useammankin eri onnittelulaulun. <\/p>\n

L\u00e4hiseuturetkeily tuotti hautausmaalta sinirastaan, puistoista kauluskaijojen seassa liikkuneen isokauluskaijan (mit\u00e4 lie alkuper\u00e4\u00e4?) sek\u00e4 linja-autoaseman kattoantennilla istuskelleen arabihaukan. <\/p>\n

Eip\u00e4 tarvii en\u00e4\u00e4 menn\u00e4 Kyprokselle<\/strong><\/p>\n

Kolmannen viikon maanantai ja tiistai olivat edelleen hiljaiset. Maanantaina pyydyslintujen laadussa ei kuitenkaan ollut valittamista: id\u00e4norfeuskerttuja, mustakurkkukerttuja, viiri\u00e4isi\u00e4, vaaleakultarinta, lis\u00e4\u00e4 viherpeippoja, samasimicus-lepp\u00e4lintu sek\u00e4 kolme nelj\u00e4st\u00e4 pihalla n\u00e4kyneest\u00e4 peltotulkusta! Kahlaajakatiskoista saimme punajalkaviklon. Havaintoja tuli my\u00f6s sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kist\u00e4, mustap\u00e4\u00e4lokeista, alppikiit\u00e4jist\u00e4 sek\u00e4 id\u00e4nhopeanokista. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4kierroksella Janne ja Marco p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, edellisiltana Paulin kanssa l\u00e4heist\u00e4 tuttavuutta tehneen, shakaalin. <\/p>\n

Meid\u00e4n jo nukkuessa liittyi joukkoomme, Mishan korvaajaksi eli Paulin lis\u00e4ksi toiseksi rengastajaksi, Mike Schaad Sveitsist\u00e4. <\/p>\n

Asemalla teimme hommia sill\u00e4 periaatteella, ett\u00e4 joka viikko meill\u00e4 oli aina yksi vapaap\u00e4iv\u00e4. N\u00e4it\u00e4 vapaap\u00e4ivi\u00e4 saattoi kuitenkin ker\u00e4t\u00e4 varastoon. Niinp\u00e4 nyt, kun olimme jo pari viikkoa olleet hommissa, saatoimme ottaa useampia vapaap\u00e4ivi\u00e4 kerralla ja l\u00e4hte\u00e4 pitemm\u00e4lle retkelle. 16.3. Tiistai-iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 aloitimme ensimm\u00e4isen kunnon retkikiertueemme. Haimme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 varaamamme auton (Mazda 323), k\u00e4vimme k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 hakemassa retkivermeet ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 viimeiseksi valoisaksi ajaksi kiertelem\u00e4\u00e4n l\u00e4heisi\u00e4 lintupaikkoja. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4tarkoituksenamme oli k\u00e4yd\u00e4 uudelleen katsomassa pitsihietakyyhkyj\u00e4. Ajaessamme j\u00e4tevesialtaille muistimme onneksi k\u00e4yd\u00e4 katsomassa niiden etel\u00e4puolella olevan sontakasan, jossa oli mukavasti lintuja. Lapinkirvisten, feldeggi-keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkien sek\u00e4 aro- sek\u00e4 kirjotaskujen seurassa kasalla pomppi mukava kyproksentasku! T\u00e4ll\u00e4 lajilla, joka oli se toinen tarvitsemamme kyproksen endeemi Janne katkaisi 500 eliksen ja WP-pinnan rajan. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli my\u00f6s parvi lyhytvarvaskiuruja. Jatkettuamme altaille huomasimme kauhuksemme, ett\u00e4 altaan reunalla oli bussilastillinen aivan tavallisia taatelintallaajia hietakyyhkyj\u00e4 odottelemassa. Olimme aivan varmoja, ett\u00e4 hietakyyhkyt eiv\u00e4t uskaltaudu paikalle, sill\u00e4 k\u00e4nnyk\u00e4t pirisiv\u00e4t, ihmiset s\u00f6iv\u00e4t sipseja ja supisivat; jopa aivan pikkulapsia oli mukana kitisem\u00e4ss\u00e4. Ihmeeksemme kahdeksan pitsihietakyyhky\u00e4 kuitenkin saapui jo ennen kuin oli t\u00e4ysin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 Janne onnistui jopa kuvaamaan ne, pitk\u00e4ll\u00e4 valotusajalla kuitenkin. Kauhuksemme turistiryhm\u00e4 teki kuitenkin pahimman mahdollisen mokan, sill\u00e4 linnut n\u00e4hty\u00e4\u00e4n he alkoivat m\u00f6list\u00e4 ja l\u00e4hte\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti paikalta, vaikka kaikki linnut eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet edes k\u00e4yneet juomassa. Yritt\u00e4isiv\u00e4t perhana itse el\u00e4\u00e4 hakemalla kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 juomista useiden, jopa kymmenien kilometrien p\u00e4\u00e4st\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Havaintoihimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 k\u00e4vimme k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, ennen kuin jatkoimme kohti pohjoista ja Pohjois-Negeven Nizzanaa, jossa voisimme aloittaa seuraavana aamuna saman tien hyvilt\u00e4 lintupaikoilta. <\/p>\n

Reilun parin tunnin ajon j\u00e4lkeen saavuimme Nizzanaan Ezuzin suurille aavikkoalueille, josta aloimme etsi\u00e4 sopivaa y\u00f6pymispaikkaa. Lopulta parkkeerasimme auton er\u00e4\u00e4n pikkutien varteen, asetimme lakanat ja peiton makuualustaksi ja k\u00f6mmimme makuupusseihimme keskell\u00e4 aavikkoa. <\/p>\n

Pinnoja paukkuu ja kilometrej\u00e4 taittuu<\/strong><\/p>\n

17.3. Y\u00f6 oli aivan kamala! L\u00e4mp\u00f6tila laski pariin asteeseen, joka ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n olisi ollut mik\u00e4\u00e4n ongelma, mutta sateisen talven j\u00e4lkeen koko aavikko oli todella kostea, joten kosteus tiivistyi makuupusseissamme vedeksi, ja lopulta makuupussimme olivat aivan litim\u00e4r\u00e4t. Pahiten kosteus ja kylmyys haittasivat Jannea, jolla oli vain kes\u00e4makuupussi. Lopulta y\u00f6st\u00e4 selvittiin kuitenkin hengiss\u00e4, toki toiset nukkuivat pari tuntia, er\u00e4s vain noin tunnin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Aamu oli kuitenkin aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea! Heti ohitsemme lensi useita sinisuo- ja arosuohaukkoja. Ajoimme pikkumatkan l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4mmit\u00e4ksemme ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n aavikolle aavikkolajien toivossa. Aavikko oli sateisen talven j\u00e4ljilt\u00e4 upea! Kukkia kukki joka paikassa ja vihre\u00e4\u00e4 oli todella laajalti, mik\u00e4 tietysti osaltaan vaikeutti lintujen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Pari aavikkojuoksijaa lensi ylitsemme, aavikkokiurut \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t, pari lyhytvarvaskiuruparvea ruokaili hietikolla ja arotaskuja oli aivan joka paikassa. Pian kuulimme l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 outoa puksuttavaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti. \u00c4\u00e4ntelij\u00e4 l\u00f6ytyikin varsin helposti, vuoripyyh\u00e4n se siell\u00e4 availi \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. L\u00e4hes samoilta jalansijoilta l\u00f6ysimme my\u00f6s ensimm\u00e4isen id\u00e4nkaulustrapin! <\/p>\n

Kuljeskelimme toista tuntia vihre\u00e4\u00e4 aavikkoa koluten, mutta enemp\u00e4\u00e4 parempia havaintoja ei herunut. N\u00e4imme viel\u00e4 toisen kaukaisen id\u00e4nkaulustrapin, joka esitti soidintaan er\u00e4\u00e4n dyynin huipulla. Janne my\u00f6s n\u00e4ki yksin\u00e4isen t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyn matkaamassa \u00e4\u00e4nnellen. <\/p>\n

Pian jatkoimme matkaamme, ohittaen tien nopeasti pomppien ylitt\u00e4neet kauriit, j\u00e4tevesialtaille katsomaan olisivatko hietakyyhkyt perinteisell\u00e4 juomapaikallaan, mutta valitettavasti ainakaan viett\u00e4m\u00e4mme tunnin aikana emme havainneet ainoatakaan hietakyyhky\u00e4. Etel\u00e4nisolepink\u00e4inen, parvi tavallisia kiuruja sek\u00e4 yksin\u00e4inen kurki sent\u00e4\u00e4n havaittiin parin kymmenen kynsihyyp\u00e4n lis\u00e4ksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Nizzanan linnoitukselta ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt siell\u00e4 normaalisti talvehtivia valkoselk\u00e4taskuja, mutta meille kelpasi surutaskukin, joka lauleskeli linnoituksen muurilla. Minervanp\u00f6ll\u00f6 asusteli linnoituksella ja pari paria vuoripyit\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s ihasteltavaksi. Alhaalla wadissa oli muutamia isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 viiri\u00e4isi\u00e4 ja taivaalla matkasi muutamia petoja mukanaan k\u00e4\u00e4rmekotka ja naarasarosuohaukka. <\/p>\n

Jatkaessamme matkan tekoa pys\u00e4htelimme aina sopivan paikan tullen ja useamman kerran t\u00e4rpp\u00e4sikin ihan mukavasti. Useampia arabiantimaleita, aavikkokerttu, k\u00e4\u00e4pi\u00f6kerttu, aavikkopyit\u00e4 ja 42 kurjen ja muutaman kymmenen kattohaikaran muuttoparvet olivat havainnoista mainittavimmat. <\/p>\n

Ben Hurionin hauta-alueen puistoista l\u00f6ytyi mukavasti peltotulkkuja, pari syyrianhemppoa, mustarastas, isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4 ja samasimicus-lepp\u00e4lintu. Kielekkeell\u00e4 seistess\u00e4mme taivaalla kaarteli muutamia hanhi- ja pikkukorppikotkia, kielekkeen alla pomppi naarasmustalepp\u00e4lintu ja kolme koirassurutaskua nahisteli n\u00e4k\u00f6alareviirist\u00e4.
\nAjaessamme edelleen kohti Kuolluttamerta havaitsimme aavikkopyit\u00e4, lis\u00e4\u00e4 vuoripyit\u00e4, etel\u00e4nisolepink\u00e4isi\u00e4 ja ensimm\u00e4isen kalottitaskun. Neot Hakikkarin kala-altailta l\u00f6ysimme alppikiit\u00e4ji\u00e4, ruskohaikaran, pikkumehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 (cyanophrys), muutaman laulavan papyruskerttusen, pikkuhaikaran, tamariskivarpusia sek\u00e4 kuningaskalastajan. <\/p>\n

Kuolleellemerelle saavuimme v\u00e4synein\u00e4 ohitettuamme ensin Maailman rumimmat tehdasrakennukset. Ensimm\u00e4iset lyhytpyrst\u00f6korpit kaartelivat taivaalla, mutta me yritimme viel\u00e4 ehti\u00e4 koluamaan Ein Gedin kielekkeit\u00e4 uusien pinnojen toivossa. Ein Gedille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme todeta, ett\u00e4 alueelle ei en\u00e4\u00e4 kolmen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4stetty ket\u00e4\u00e4n, joten jouduimme suunnittelemaan iltaohjelmamme uudestaan. <\/p>\n

Niinp\u00e4 ajoimme viel\u00e4 parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 pohjoiseen, jossa oli autotie yl\u00f6s vuorille, tarkoituksenamme etsi\u00e4 hupputaskua. Matkalla n\u00e4imme muutaman hanhikorppikotkan, jotka kaartelivat korkeiden kielekkeiden yll\u00e4 vuorikotka seuranaan. Ajaessamme korkealle vuorelle l\u00e4hes laella saimme opastaulusta todeta olevamme vasta merenpinnan tasolla! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lintuja oli auringonlaskua ennen liikenteess\u00e4 oikein mukavasti: kalottitaskuja n\u00e4kyi useita, aavikkopyit\u00e4 ja lyhytpyrst\u00f6korppeja n\u00e4kyi my\u00f6s muutamia. Hiirihaukkamuuttoa tuntui my\u00f6s menev\u00e4n n\u00e4in illallakin aivan mukavasti. N\u00e4imme my\u00f6s nubianvuorikauriita todella hienosti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta ohjelmaamme p\u00e4hk\u00e4ilty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme olla j\u00e4rkevi\u00e4 ja ajaa Eilatiin k\u00e4mpille nukkumaan, sill\u00e4 kaikki seuraavan p\u00e4iv\u00e4n retkikohteet olisivat l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Eilatia kuin Kuolluttamerta. Eip\u00e4h\u00e4n tarvitsisi k\u00e4rsi\u00e4 toista y\u00f6t\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in. Janne simahtikin ensimm\u00e4isen\u00e4 aivan totaalisesti, joten Paul sai opetella ajamaan \u201doikealta\u201d eli vasemmalta puolelta. <\/p>\n

Yritys on kovaa, mutta ei mene putkeen<\/strong><\/p>\n

18.3. Aamusta muiden l\u00e4htiess\u00e4 asemalle, me suuntasimme kulkumme taas kohti pohjoista. Tavoitteenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taas yksi hietakyyhkyjen juomapaikka, jonka Reuven oli meille neuvonut, mutta me emme koskaan t\u00e4t\u00e4 paikkaa l\u00f6yt\u00e4neet. Matkalla plokkasimme vauhdista toisen sponden kyproksentaskumme 59 kilometripylv\u00e4\u00e4n paikkeilta sek\u00e4 muutamia kalottitaskuja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Piakkoin suuntasimme j\u00e4tevesialtaalle, jolta l\u00f6ytyi l\u00e4hes heti aavikkotulkkukoiras, peltosirkku sek\u00e4 komea kivikkorastaskoiras. Paikalla oli my\u00f6s virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki sek\u00e4 lajipuhdas kiuruparvi, mutta etsimi\u00e4mme mukavampia tasku- ja kiurulajeja ei l\u00f6ytynyt. <\/p>\n

Seuraavaksi ajoimme kilometripylv\u00e4s 77 paikkeille, jossa aavikko oli todella vihre\u00e4\u00e4. Kasvusto oli jo hieman kuivumaan p\u00e4in, mutta komppasimme aiemmin paikalla havaitut yl\u00e4nk\u00f6-, paksunokka- ja sarvikiurut sek\u00e4 arovarpuset mieless\u00e4mme aluetta parin tunnin ajan, mutta mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet. Aivan tyhjin k\u00e4sin meid\u00e4n ei kuitenkaan tarvinnut paikalta poistua, sill\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6kerttu, pikkutuulihaukka, muutamat lyhytvarvaskiuruparvet, id\u00e4nruso- ja arotaskut, ruostekurkkusirkut, monet muut kertut ym. olivat mukavaa katseltavaa ja kuvattavaa. <\/p>\n

Pist\u00e4ydytty\u00e4mme pikaisesti Lotanilla Jonathan Meyrawia (paikallista lintuopasta) moikkamassa, jatkoimme Yotvatan alueelle l\u00e4hinn\u00e4 arabiankerttua etsim\u00e4\u00e4n. Vaan eip\u00e4 t\u00e4rp\u00e4nnyt t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa, vaikka pari tuntia kolusimme akaasiapuskia aivan tosissamme. Arabiantimaleja, isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 muita kerttuja paikalta kyll\u00e4 l\u00f6ytyi. Iso parvi rotkorakkeleita asutti er\u00e4\u00e4n puiston palmuja ja pikkuporukka nubianvuorikauriita n\u00e4kyi nauttimassa akaasioiden varjosta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme Amramsin pilareille vuoristoon rotkopunavarpuset ja hupputaskut mieless\u00e4mme. Maisemat olivat todella komeat, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t parvelliseen muuttavia mustahaikaroita, muutamaan arokorppiin, aavikkopyyhyn, aavikkokiuruun, kalottitaskuun ja yksin\u00e4iseen pikkukorppikotkaan. <\/p>\n

Viimeisess\u00e4 valossa kiirehdimme viel\u00e4 Eilatin pumppuasemalle, joka ei en\u00e4\u00e4 pariin vuoteen ollut ollut toiminnassa, mutta kalliosirkkuja siell\u00e4 edelleenkin huhupuheiden mukaan havaittiin. Jonathan oli n\u00e4hnyt siell\u00e4 my\u00f6s muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin arabiankertunkin, joten viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme olleet p\u00e4iv\u00e4n elis-toiveitamme heitt\u00e4neet. L\u00f6ysimme muutamia isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4, ja arabiantimalin, ja Jannen onnistui m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ylitsemme vilahtanut sirkku kalliosirkuksi. Muut j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 odottamaan parempaa havaintoa. <\/p>\n

Mutta taas menee paremmin<\/strong><\/p>\n

19.3. aamulla suuntasimme taas tuttuun tapaan asemalle. Meill\u00e4 oli auto viel\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme, sill\u00e4 kolmen p\u00e4iv\u00e4n vuokra rajoittamattomine kilometreineen oli tullut meille halvemmaksi kuin auton vuokraaminen kahdeksi p\u00e4iv\u00e4ksi. <\/p>\n

K\u00e4mpp\u00e4mme seitsem\u00e4n asukkia ja paikalle saapunut amerikkalainen Anita (monivuotinen asemak\u00e4vij\u00e4 ja mm. Anita-j\u00e4rven rahoittaja) oli kuitenkin jo ensimm\u00e4isen kierroksen perusteella aivan liikaa ty\u00f6voimaa edelleen tyhjyytt\u00e4\u00e4n kaikuneille pyydyksille, niinp\u00e4 Reuven armahti meid\u00e4t ja p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t jatkamaan retkeily\u00e4 autollamme. Meill\u00e4 oli siis viel\u00e4 puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa kaivaa pinnoja, ennen kuin auto pit\u00e4isi palauttaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Suuntasimmekin pikimmiten Ein Netafimin l\u00e4hteelle. Matkalla n\u00e4imme yksin\u00e4isen vuorenvalloittaja mustahaikaran, joka k\u00f6k\u00f6tti vuoren huipulla odottamassa kavereitaan sek\u00e4 my\u00f6s kalottitaskuja, arabiantimaleita ja rotkorakkeleita. K\u00e4velless\u00e4mme kilometrin mittaista polkua l\u00e4hteelle l\u00f6ysimme naarashupputaskun, joka ei mill\u00e4\u00e4n meinannut n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 meille hyvin. Viimein se p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihasteltavaksemme er\u00e4\u00e4seen kivikkoon. L\u00e4hteen yl\u00e4puoleiselle kielekkeelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme, meit\u00e4 odotti jyrk\u00e4nteen reunalla kaksi naaraspukuista rotkopunavarpusta, joten homma oli taas p\u00e4iv\u00e4n tauon j\u00e4lkeen l\u00e4htenyt hyvin k\u00e4yntiin! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hetken k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pient\u00e4, mutta seutukunnan ainoaa l\u00e4hdett\u00e4 ihmetelty\u00e4mme kiipesimme takasin autollemme ja jatkoimme kotkastaijipaikalle Eilat-vuorille.
\nTunnin staijilla havaitsimme 220 mustahaikaraa sek\u00e4 satakunta vulpinus-hiirihaukkaa, mutta koska muutto oli kuitenkin Eilatin mittapuun mukaan l\u00e4hes olematonta, jatkoimme pian taas pumppuasemalle etsim\u00e4\u00e4n kalliosirkkua. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin taas kolmeen medest\u00e4j\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Hautausmaalla hetken aikaamme tuhlattuamme, p\u00e4\u00e4timme lopettaa turneemme paikkaan, jossa olisi paljon lintuja eli pohjoisaltaille. Kasalta varmistimme, ett\u00e4 kyproksentasku oli edelleen paikalla, ja altailta l\u00f6ytyi mm. 400 flamingoa, viisi avosettia, pari aavikkotaskua sek\u00e4 maahan k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n laskeutunut k\u00e4\u00e4rmekotka.
\nKiiruhtaessamme jo Eilatia kohti plokkasimme kaupungin tiesululla vauhdista jo kolmannen sponden kyproksentaskumme kolmen p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4\u00e4n! V\u00e4h\u00e4n hirvitti pys\u00e4hty\u00e4 kiikaroimaan autosta tiesulun kohdalle, mutta mink\u00e4s teet? <\/p>\n

Palautettuamme automme ja k\u00e4yty\u00e4mme parin p\u00e4iv\u00e4n tauon j\u00e4lkeen taas nauttimassa Jacknesissa kunnon appeet, k\u00e4vimme viel\u00e4 iltarundit asemalla, jossa pyydyksill\u00e4 oli hiljaista, kuitenkin mm. suokukko sek\u00e4 pari luhtakanaa. <\/p>\n

Pakkopullakin pit\u00e4\u00e4 hoitaa<\/strong><\/p>\n

Lauantai ja sunnuntai meniv\u00e4t asemalla rauhallisissa merkeiss\u00e4 tuulen yh\u00e4 puhaltaessa pohjoisesta. Mukavampia rengastuslajeja olivat Reuvenin hotelleilta noutamat pari tervap\u00e4\u00e4sky\u00e4, jotka olivat lent\u00e4neet ikkunoista hotellihuoneisiin, j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n komea tajunnank\u00f6yrij\u00e4 tornip\u00f6ll\u00f6, koirasvalko-otsalepink\u00e4inen, suo- ja pikkusirrit, k\u00e4enpiiat, pari id\u00e4norfeuskerttua, muutama ruostekurkkusirkku, priinia, viiri\u00e4inen sek\u00e4 naaraspeltotulkku. Laatua siis oli vaikka m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivatkin todella pieni\u00e4! Asemael\u00e4m\u00e4n ohessa havaitsimme mm. samat pari pelikaania ja kapustahaikaran. Petomuutto oli varsin runsasta: hiirihaukkoja, mukanaan kotkiakin, meni ehk\u00e4 jopa toista tuhatta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lauantaina 20.3. Janne k\u00e4vi Miken ja Matanin kanssa kunnon k\u00e4velyiltap\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4. Puistoissa oli hiljaista mutta pohjoisrannalla oli samat mukavuudet kuin ennenkin: riuttahaikaroita, kyyryhaikaroita, valkosilm\u00e4lokkeja ym. Kun merell\u00e4 ei kuitenkaan mik\u00e4\u00e4n liikkunut, p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 palmulehdosta lintuja, joita emme viel\u00e4 toistaiseksi olleet edes yritt\u00e4neet \u2013 naamiokyyhkyj\u00e4. <\/p>\n

Matkalla jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n hieman ik\u00e4v\u00e4n l\u00e4helt\u00e4 Jordanian rajaa, ja varsinkin silloin hieman j\u00e4nnitti, kun rajavartijat kuuluttivat, ett\u00e4 joku oli ylitt\u00e4nyt luvatta rajan. Olipa todella mukava kantaa valtavaa tykki\u00e4 (kaukoputkea) olalla 50 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rajasta keskell\u00e4 ryteikk\u00f6\u00e4! <\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme palmulehtoon l\u00f6ysimme heti pari arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4, useita kauluskaijoja sek\u00e4 n\u00e4iden seurassa taas liikkuneen isokauluskaijan. Eip\u00e4 mennyt kauankaan kun l\u00f6ysimme my\u00f6s etsim\u00e4mme eli naamiokyyhkyparin! Linnut eiv\u00e4t kuitenkaan kauan suostuneet meille poseeraamaan vaan ne katosivat tihe\u00e4\u00e4n pusikkoon. <\/p>\n

K\u00e4velless\u00e4mme palmulehdossa jo takaisin p\u00e4in, n\u00e4imme pari poikaa kantamassa marihuanakasvia, ja oli huvittavaa seurailla, kun juipit istuttivat puun kaikessa rauhassa keskelle palmulehtoa! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mukavien havaintojen vastapainoksi tapahtui valitettavasti ik\u00e4vi\u00e4kin asioita: Hannalta oli kehitt\u00e4m\u00f6ss\u00e4 p\u00f6llitty kolme rullallista kuvia ja kuusi muutakin rullaa olivat hieman heikkolaatuisesti kehitettyj\u00e4, asemalta varastettiin kolme parasta verkkoa ja Jacknesissa ei ihmeeksemme en\u00e4\u00e4 suostuttu puolittamaan ruokaamme siten, ett\u00e4 saisimme aina vain l\u00e4mpim\u00e4n ruoan mukaan sy\u00f6ty\u00e4mme salaatit ja keiton sis\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

4. viikko<\/strong><\/p>\n

Nelj\u00e4s Eilatin viikkomme oli varsinainen v\u00e4liviikko! Tuuli py\u00f6ri voimakkaana id\u00e4n ja pohjoisen v\u00e4lill\u00e4, ollen varsinkin loppuviikosta todella voimakas. Petomuutto hurahti k\u00e4yntiin loppuviikosta, jolloin n\u00e4imme asemallakin joitakin tuhansia hiirihaukkoja mukanaan tietysti muitakin jo havaittuja petolintulajeja. Pikkulintupuolella ei tapahtunut alkuviikosta mit\u00e4\u00e4n. Loppuviikosta pyydyksiin alkoi jo eksy\u00e4 muitakin kuin kontrolleja. Vain mets\u00e4kirvinen oli uusi pyydyslaji. Pari lyhytvarvaskiurua saatiin my\u00f6s hypistelt\u00e4viksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Perjantaina n\u00e4kyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset muuttavat mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4t, ja heti eksyi pari lintua ansoihinkin. Kahlaaja-ansatkin alkoivat hieman tuottaa hedelm\u00e4\u00e4, oli jo aikakin, sill\u00e4 touhusimme niiden parissa useita tunteja viikon aikana. Puhdistuksen lis\u00e4ksi aikaa meni niiden paikalleen laittamiseen, sill\u00e4 tuuli oli useampaan otteeseen hieman siirrellyt muutamia ansoista. Mustajalkatylli, liro, mets\u00e4viklo sek\u00e4 muutama pikkusirri kuitenkin kannustivat jatkamaan uurastusta. <\/p>\n

Viikon parhaita havaintoja olivat: ansojen ylitse muuttanut yl\u00e4nk\u00f6kiuruparvi, jonka n\u00e4ki vain Janne, joka yleens\u00e4kin kierteli ylivoimaisesti eniten l\u00e4himaastossa muiden rengastaessa lintuja, 14 kapustahaikaran muuttoparvi, pikkuhaikara ja paksujalka.
\nYhten\u00e4 iltana Tzadok (Reuvenin joka paikan ty\u00f6mies) kutsui koko porukan luokseen barbeque-illalliselle. Ruokaa ja juomaa riitti ruhtinaallisesti, joten hauskaa oli! Lintupictionary-voitto lipsahti hieman yll\u00e4tt\u00e4en pienemm\u00e4lle ja humalaisemmalle joukkueelle. Hyv\u00e4 me! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viikonloppuna s\u00e4\u00e4t l\u00e4mpeniv\u00e4t kerralla ja kunnolla, noin 35 asteeseen. Tuulikin tyyntyi, joten aamuisin, kun oli viel\u00e4 hieman viile\u00e4mp\u00e4\u00e4, lintuja tuli oikein mukavasti. Hernekerttu oli edelleenkin ylivoimaisesti runsain verkkolaji, toiseksi runsain oli nyt mustap\u00e4\u00e4kerttu ennen tiltalttia. Muu lajisto oli mukavan monipuolista: mm. viiri\u00e4isi\u00e4, mets\u00e4vikloja, pikkusirrej\u00e4, turkin- ja palmukyyhkyj\u00e4, lyhytvarvaskiuruja, haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4, mets\u00e4kirvisi\u00e4, v\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, arabianbulbuleita, rastas-, ryti-, ruokokerttusia, pensas-, mustakurkku- ja id\u00e4norfeuskerttuja, ruostekurkku- ja peltosirkkuja. <\/p>\n

Reuven sai taas haettavakseen muutamia erilaisiin paikkoihin t\u00f6rm\u00e4nneit\u00e4 lintuja. N\u00e4ist\u00e4 hiirihaukka ja naurulokki olivat todella huonossa kunnossa, mutta viiri\u00e4inen ja pikkuhaikara olivat oikein pirte\u00e4ss\u00e4 kunnossa! <\/p>\n

Viikonlopun 27.-28.3. mukavimpia havaintoja olivat ruostepyrst\u00f6, pari paksujalkaa sek\u00e4 keskuspuistossa keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkien ja valko-otsalepink\u00e4isen yll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt arabihaukka. Tab-liskojen tallustelua, rukoilijasirkkaa, myrkyllisi\u00e4 hein\u00e4sirkkoja, ansoista l\u00f6ytyneit\u00e4 kiit\u00e4j\u00e4perhosia sek\u00e4 monarkkiperhosia oli my\u00f6s mukava katsella. <\/p>\n

Mukavaa valikoimaa<\/strong><\/p>\n

5.viikkomme alkoi kuumana, ja mittarin lukemat py\u00f6riv\u00e4tkin pahimmillaan 35 asteen tiet\u00e4mill\u00e4. Maaliskuun viimeisten p\u00e4ivien ansakierrokset tuottivat todella mukavasti eri lajeja. Mustap\u00e4\u00e4kerttu oli nyt selke\u00e4sti runsain laji, toisena seurasi hernekerttu mutta kolmannen paikkaa saattoi pit\u00e4\u00e4 hallussaan niinkin mukava laji kuin k\u00e4enpiika. Uusia lajeja emme kuitenkaan saaneet pyydyksist\u00e4 lainkaan. Ihmetyst\u00e4 her\u00e4ttiv\u00e4t kuitenkin parit k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pienet rytikerttuset. N\u00e4ill\u00e4 linnuilla oli lyhyempi siipi kuin viitakerttusella! My\u00f6s ensimm\u00e4inen valkot\u00e4pl\u00e4sinirinta oli mukava saada k\u00e4teen hypistelt\u00e4v\u00e4ksi. Tietysti id\u00e4norfeuskertut, balkaninuunilinnut sek\u00e4 monet muut mukavuudet pitiv\u00e4t hommaa muutenkin koko ajan mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Asema-alueella n\u00e4kyi vuodariksi Anita-j\u00e4rven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt pikkutiira, suola-altailla kellunut talvipukuinen vesip\u00e4\u00e4sky, pihapuissa ruokaillut luhtakerttunen ja taivaalla korkealla matkannut pronssi-iibis. Muita mukavia lintuja olivat mm. rusko- ja pikkuhaikara ja mustap\u00e4\u00e4lokki. Muutenkin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli mukavasti lintuja: altailla kuhisi kahlaajia: toistasataa pikkusirri\u00e4 ja kymmeni\u00e4 suosirrej\u00e4, suokukkoja, mets\u00e4- ja punajalkavikloja sek\u00e4 joitakin lampi- ja valkovikloja, liroja, kolmea lajia tyllej\u00e4, pitk\u00e4jalkoja sek\u00e4 aina paikalliset kynsihyyp\u00e4t. Petoja painoi taivaalla yh\u00e4 mukavammin, sill\u00e4 satojen vulpinus-hiirihaukkojen seassa oli yh\u00e4 enemm\u00e4n pikku- ja k\u00e4\u00e4rmekotkia sek\u00e4 pienen tauon j\u00e4lkeen my\u00f6s muutamia arokotkia. <\/p>\n

L\u00e4hiseutuk\u00e4velyretket olivat nyt todella tuottoisia. Ensin 29.3. Ofira-puistosta l\u00f6ytyi elikseksi naarasbalkaninsieppo. K\u00e4enpiikoja oli puistoissa joka puolella, ja keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kit edustivat monia eri rotuja. 30.3. l\u00f6ysimme Hannan kanssa etel\u00e4isilt\u00e4 suola-altailta parven kirvisi\u00e4, joista ainakin kaksi oli siperiankirvisi\u00e4 ja yksi vuorikirvinen. Yhteens\u00e4 parvessa oli kymmenen lintua, mutta ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, joten keskityimme l\u00e4hinn\u00e4 vain kaivamaan kaikki tarvittavat tuhkakirvisen tuntomerkit ainakin yhdest\u00e4 linnuista. Samaan aikaan Paul ja Mike onnistuivat omassa retkess\u00e4\u00e4n ainakin yht\u00e4 mukavasti, sill\u00e4 he l\u00f6ysiv\u00e4t l\u00e4hes keskelt\u00e4 Eilatia paksunokkakiurun sek\u00e4 pumppuasemalta kolme pitsihietakyyhky\u00e4. Valitettavasti kummankaan porukan linnut eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin olleet l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. <\/p>\n

Huhtikuu lupaa parempaa<\/strong><\/p>\n

Huhtikuun alku oli varsin rauhallinen, mutta muutamien uusien lajien saapuminen enteili jo hieman parempaa. Jo ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4kyi turturikyyhky, pyydyksist\u00e4 saimme etel\u00e4nsatakielen, kuovisirrin ja siritt\u00e4j\u00e4n ja aseman yli lensi komea koiras niittysuohaukka. My\u00f6s taivaanvuohi n\u00e4kyi maapinnaksi. Mukavia havaintoja kertyi niin aseman ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 kuin l\u00e4hiseuturetkilt\u00e4kin. Asemalla n\u00e4kyi mm. id\u00e4nhopeanokkia, pikku- sek\u00e4 y\u00f6haikaroita, arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4, pari peltotulkkua sek\u00e4 pikkukorppikotka. Varsinkin rengastajia ilahdutti kontrolloimamme Turkissa rengastettu mustap\u00e4\u00e4kerttu. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kuun ensimm\u00e4isen\u00e4 vietimme mukavan lintuiltap\u00e4iv\u00e4n. Ensin k\u00e4velimme Hannan kanssa pumppuasemalle, jossa oli taas isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4, aavikkopyit\u00e4, rotkorakkeleita, mustapyrst\u00f6taskuja sek\u00e4 kalottitasku. Jatkoimme taksilla pohjoisrannalle, jossa tapasimme my\u00f6s Miken ja Paulin. Havaintoja kertyi mukavasti, kun n\u00e4imme mm. 2 leve\u00e4pyrst\u00f6kihua, 7 merikihua, keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n, kahdessa parvessa muuttaneet sata y\u00f6haikaraa, paikallisen harvinaisuuden \u2013 naarastukkakoskelon sek\u00e4 tietysti muut paikan perinteiset lajit. <\/p>\n

Seuraavanakin iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suuntasimme pohjoisrannalle, mutta tuuli oli ehtinyt k\u00e4\u00e4nty\u00e4 taas pohjoisen puoleiseksi, joten havainnot j\u00e4iv\u00e4t varsin v\u00e4hiin. Mukavaa oli kuitenkin seurata 80 pitk\u00e4jalan parven sompailuja, kun sopivaa laskeutumispaikkaa ei tahtonut mill\u00e4\u00e4n l\u00f6yty\u00e4. My\u00f6s komea arabihaukka (renkaallinen muuten) py\u00f6r\u00e4hti korkeiden hotellien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matanin is\u00e4 saapui noutamaan poikaansa Pessahin (paikallisen P\u00e4\u00e4si\u00e4isen) viettoon pohjoiseen, ja k\u00e4vimme bongaamassa j\u00e4tevesialtaille j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neen vanhan tuttumme eli naarastukkakoskelon Matanille elikseksi. Altailla n\u00e4kyi my\u00f6s kalas\u00e4\u00e4ski, pari aavikkotaskua sek\u00e4 paksujalka. <\/p>\n

Sunnuntaina tilasimme Jacknesista per\u00e4ti kolmet ateriat kaikille, sill\u00e4 Pessahin alussa kaikki ravintolat ja kaupat olisivat kiinni. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 netille menness\u00e4 Janne plokkasi keskuspuistosta koirasbalkaninsiepon, jota h\u00e4n ei kuitenkaan ehtinyt juuri ihailemaan, kun piti kiiruhtaa nettiin seuraamaan kuinka K\u00e4rp\u00e4t voitti ratkaisevassa v\u00e4lier\u00e4ottelussa HIFK:in ja eteni loppuotteluun. <\/p>\n

Pessah hankaloitti ravintoloiden ja kauppojen kiinniolon lis\u00e4ksi my\u00f6s siksi, ett\u00e4 Eilatiin tunki my\u00f6s aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4t turisteja. Niinp\u00e4 asemallakin hillui ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 porukkaa l\u00e4hes koko ajan aivan haitaksi asti. <\/p>\n

Jo alkaa lyyti kirjoittamaan<\/strong><\/p>\n

6. viikkomme Israelissa alkoi jo paremmissa merkeiss\u00e4. Pyydyksist\u00e4 tuli mukavasti lintuja ja lajisto oli todella monipuolista! Rariteeteilta kuitenkin viel\u00e4 s\u00e4\u00e4styttiin, ja ainoaksi uudeksi pyydyslajiksi saimme siritt\u00e4j\u00e4n. Nelj\u00e4ss\u00e4 parvessa muuttaneet sata pronssi-iibist\u00e4, muutamat ruskohaikarat, yli 300 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 py\u00f6rinytt\u00e4 mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 mukava petomuutto kuitenkin lupailivat entist\u00e4kin parempaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Maanantai-iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Janne oli vartiovuorossa vahtimassa, etteiv\u00e4t ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset Pessah-juhlijat tekisi vahinkoa aseman puitteisiin, ja t\u00e4ll\u00f6in n\u00e4kyi viel\u00e4 tuhansia muuttavia petoja (p\u00e4\u00e4osin vulpinus-hiirihaukkoja) muutamia p\u00e4\u00e4skykahlaajia, nuolihaukka, pari pikkutuulihaukkaa sek\u00e4 useita pikkukotkia. <\/p>\n

Juhlistimme mekin Pessahin alkua Reuvenilla perinteisi\u00e4 ruokailutottumuksia l\u00e4hes kirjaimellisesti noudattaen. Oli todella mukavaa! Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme punkkiimme vasta pitk\u00e4lti puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Rytin\u00e4 alkaa <\/strong><\/p>\n

Tiistai 6.4. oli kuitenkin se p\u00e4iv\u00e4, josta riitt\u00e4\u00e4 lapsenlapsille (tai jonkun muun lapsen lapsille) kerrottavaa! Jo aamusta oli suola-altailla pari kapustahaikaraa toivottamassa meid\u00e4t tervetulleiksi. Ensimm\u00e4isen kierroksen p\u00e4\u00e4tteeksi l\u00f6ytyi mehil\u00e4issy\u00f6jien seasta kolme k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upeaa vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4, jotka poseerasivat komeasti pensaiden latvoissa tavallisten meropsien keskittyess\u00e4 mehil\u00e4ispyyntiin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pystytimme l\u00e4heisille mehil\u00e4islootille muutamia verkkoja, jotta saisimme n\u00e4it\u00e4 upeita s\u00e4ihkylintuja my\u00f6s hypistelt\u00e4viksi. Verkkoja pystytt\u00e4ess\u00e4mme lensi ylitsemme komeasti pari p\u00e4\u00e4skykahlaajaa, jotka olivatkin yll\u00e4tykseksemme erilaisia \u2013 toinen oli tavallinen mutta toinen ei – se oli arop\u00e4\u00e4skykahlaaja! My\u00f6hemmin n\u00e4imme huikeat 90 p\u00e4\u00e4skykahlaajaa, joista per\u00e4ti 75 oli yhdess\u00e4 parvessa py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4 Jordanian puolella! <\/p>\n

Suunnitelmamme eiv\u00e4t menneet aivan putkeen, sill\u00e4 lopulta vain kaksi mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4 suostui eksym\u00e4\u00e4n tuulen heiluttamiin verkkoihin. <\/p>\n

Mutta ei t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kaikki! Ylitsemme muutti komea vuorikotka, Anita-j\u00e4rvess\u00e4 n\u00e4imme rantaan uineen(!) pikkuhuitin, 90 muuttanutta pronssi-iibist\u00e4, kuningaskalastajan, seitsem\u00e4n ruskohaikaraa sek\u00e4 saimme taas todella mukavan valikoiman pyydyslajeja. <\/p>\n

Varsinainen jymypaukku oli kuitenkin viel\u00e4 edess\u00e4! Olimme Miken kanssa pesem\u00e4ss\u00e4 hoidokkihiirihaukkaamme Christinaa, kun Paul kaivoi pussista uutta pyydyksist\u00e4 kiireess\u00e4 matkaan napattua turkinkyyhky\u00e4. Sen alapuoli kun olikin aivan totaalisen valkoinen, ja muutenkin mm. p\u00e4\u00e4n muoto oli varsin poikkeava. Lintu olikin saharanturturikyyhky! (Itse asiassa nykyisin ei olla aivan varmoja, mit\u00e4 Eilatin vaalea-alaper\u00e4iset kyyhkyt ovat, risteymi\u00e4 vai oma alalaji\/laji?)<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jaksoimme viel\u00e4 hyv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kannustamina koluta puistotkin, joista l\u00f6ytyi nyt kaksi koirasbalkaninsieppoa, pajulintu (vihdoin papusta vuodari!), siritt\u00e4ji\u00e4, valko-otsalepink\u00e4isi\u00e4 sek\u00e4 ruostepyrst\u00f6. <\/p>\n

Hulinata ja \u00e4ks\u00f6ni\u00e4<\/strong><\/p>\n

Viikon keskivaiheilla lintuja tuli edelleen mukavasti! T\u00f6it\u00e4 riitti varsinkin, kun meropsipyynti tuotti todella mukavasti tulosta. Henkin (hollantilaisen petolintumiehen) uurastaessa meropsverkoilla, jotka olivat toisilla mehil\u00e4islootilla ansiosta, rengastimme p\u00e4ivitt\u00e4in reilut 50 mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4 ja yhteens\u00e4 jopa 11 vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4kin! Vihermeropseja ei ollut aiemmin rengastettu kuin kaksi aseman 19-vuotisen historian aikana! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4t pyydystettiin muuten kibbutsien pyynn\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 ne popsivat mehil\u00e4isi\u00e4 liiankin kanssa. Niinp\u00e4 rengastuksen j\u00e4lkeen linnut kuljetettiin jopa kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jotta ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 osaisi palata takaisin ruokailemaan seisovasta p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. <\/p>\n

Pyydyksist\u00e4 tuli muitakin mukavia yll\u00e4tyksi\u00e4 kuten koiraspikkuhaikara, naarasaavikkotulkku, sek\u00e4 ensimm\u00e4iset peltosirkut. Pari hiirihaukkaakin saatiin hiiripyydyksill\u00e4 kiinni, ja yksi lintu (Britney) tuotiin meille taas hoitoon, kun lintu oli onnistunut tahrimaan itsens\u00e4 \u00f6ljyyn. Tundrakurmitsa muutti aseman ylitse, ampuhaukka oli yll\u00e4tt\u00e4en viel\u00e4 n\u00e4inkin etel\u00e4ss\u00e4, kalas\u00e4\u00e4ski\u00e4 n\u00e4kyi muutamia ja turturikyyhkyt olivat jo yleisi\u00e4. <\/p>\n

Tzadok valmisti meille muutamana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Severinen ja Henkin avustuksella upeat ateriat, joten n\u00e4lk\u00e4\u00e4 ei meid\u00e4n tarvinnut n\u00e4hd\u00e4, vaikka ravintolat olivatkin suljettuja. <\/p>\n

L\u00e4hiseuturetkeily\u00e4 p\u00e4\u00e4simme suorittamaan parin jerusalemilaisen lintuharrastajan kyydiss\u00e4, mutta varsinkin pohjoiset suola-altaat olivat aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tyhj\u00e4t. J\u00e4tevesialtailla n\u00e4kyi kuitenkin kaksi koirasnaamiokyyhky\u00e4 sek\u00e4 pikkuhuitti. Pelloilla oli viel\u00e4kin meropsien seassa muutama vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4 ja muutamia saalistelevia nuolihaukkoja. Pohjoisrannalla n\u00e4kyi uutuutena mustatiira. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Viikonloppuna asemalla oli jo aivan j\u00e4rjet\u00f6n hulina. Pessah oli lopuillaan, joten vierailijota oli nyt enn\u00e4tyspaljon! V\u00e4ke\u00e4 oli asemallakin, mukamas apuna, aivan liikaa, joten hieman alkoi jo nyppim\u00e4\u00e4n. Onneksi muutamat mukavat linnut auttoivat pysym\u00e4\u00e4n tyynen\u00e4. Lauantaina saimme pyydyksist\u00e4 kirjokertun, ja Henk toimitti meille meropsverkoiltaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upean kivikkorastaan sek\u00e4 pari t\u00f6yht\u00f6kiurua. Kivikkorastaan lis\u00e4ksi toinen kohokohta p\u00e4iv\u00e4lle oli, kun Christina p\u00e4\u00e4si vapauteen hyv\u00e4kuntoisena (805g). Voinee sanoa, ettei kovinkaan moni uskonut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 naarashiirihaukka olisi toipunut, niin huonokuntoinen se oli, kun me sen saimme hoiviimme. <\/p>\n

Sunnuntaina 11.4. mukava meininki jatkui. Heti ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella saimme koirasbalkaninsiepon sek\u00e4 pikkulepink\u00e4isen. Toisella kierroksella sieppoja tuli lis\u00e4\u00e4, ja tahti jatkui hurjana. Lopulta p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi olimme rengastaneet per\u00e4ti 11 balkaninsieppoa (yht\u00e4 monta kuin asemalla aiemmin yhteens\u00e4), yhden kirjosiepon sek\u00e4 mm. pari ruostepyrst\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 syd\u00e4mentykytyksi\u00e4 tarjosi meille tumman muodon pikkukotka, joka yritti napata v\u00e4lipalakseen kahlaajapyydykseemme eksyneen suosirrin. (Valitettavasti) kotka ei kuitenkaan yrityksess\u00e4\u00e4n onnistunut, sill\u00e4 se ei pyydykseen mahtunut. Niinp\u00e4 Mike, joka pyydykselle rynt\u00e4si, joutui tyytym\u00e4\u00e4n vain suosirriin. Mieluusti olisimme sen vaihtaneet pikkukotkaan. <\/p>\n

Toinen syd\u00e4menpys\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 oli todella my\u00f6h\u00e4inen kyproksentasku, joka k\u00e4vi istumassa pyydyksen katolla mutta sis\u00e4\u00e4n se ei suostunut menem\u00e4\u00e4n vaan katosi nopeasti ilmeisesti jatkamaan my\u00f6h\u00e4stynytt\u00e4 muuttoaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 rantsulle k\u00e4velless\u00e4mme p\u00e4ivysti keskuspuistossa komea mustaotsalepink\u00e4inen. Pohjoisranta oli kuitenkin todella tyhj\u00e4. Ainoastaan sama mustatiira, kahdeksan pikkutiiraa, kaksi merikihua sek\u00e4 kyyryhaikara p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t kirjoihin ja kansiin. Rantsusta palattuamme Janne suuntasi kuuntelemaan netti-Megasta kuinka K\u00e4rp\u00e4t voitti Suomen Mestaruuden! Ottelun kuuntelun keskeytti kertaalleen pommiryhm\u00e4 ja pomminpurkurobotti odotti ovella, kun Janne suostui hetkeksi poistumaan ottelua kuuntelemasta. Onneksi mit\u00e4\u00e4n kummempaa ei ilmeisesti linja-autoaseman nurkalla olleesta nettibaarista l\u00f6ytynyt ja Janne p\u00e4\u00e4si kuuntelemaan ottelun loppuun.<\/p>\n

Kunnon pinnoja<\/strong><\/p>\n

Uusi viikko alkoi hieman rauhallisemmin. Mustap\u00e4\u00e4kerttuja ei en\u00e4\u00e4 tursunut joka tuutista, mutta balkaninsiepporynt\u00e4ys jatkui edelleen. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi olimme rengastaneet seitsem\u00e4n balkaninsieppoa sek\u00e4 ohessa my\u00f6s muita mukavuuksia kuten aavikkotulkkuparin, pikkulepink\u00e4isnuorukaisen, pari lepp\u00e4lintua ja id\u00e4nhopeanokkaa, ensimm\u00e4isen pajulinnun (oli jo perhana aikakin!) sek\u00e4 hiirihaukan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Saimme taas uuden asukkaan hoitoon, kun suola-altaan penkalta l\u00f6ytyi heikkokuntoinen kaitanokkalokki. Mehil\u00e4ishaukka kirjattiin my\u00f6s vuodenpinnaluetteloon, kun sellainen suoritti komean aseman ylilennon. <\/p>\n

13.4. Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme Tzadokin avustuksella hankkimassa Egyptin viisumit, sill\u00e4 meill\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 Israelissa.
\nTiistaiaamun superyll\u00e4tyksen toimitti Matan jo ensimm\u00e4iselt\u00e4 kierrokselta. H\u00e4n h\u00f6pisi jotain pussissa olevasta sirkusta, ja sellainenhan siell\u00e4 oli \u2013 kalliosirkku! Emme ehtineet kunnolla toipua sirkusta, kun pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi avustajaksi saapunut israelilaisneitokainen k\u00e4vi kyselem\u00e4ss\u00e4, onko meill\u00e4 jossain haavia. Haavin saatuaan h\u00e4n katosi takaisin j\u00e4rven suuntaan, ja muutamaa kymment\u00e4 sekuntia my\u00f6hemmin h\u00e4n palasi lintupussi kourassaan. H\u00e4n oli napannut haavilla kiinni rannassa seisoskelleen naaraspikkuhuitin! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 haimme taas Sixt:ist\u00e4 vuokra-auton (Opel Corsan). T\u00e4ll\u00e4 kertaa otimme auton viikoksi, sill\u00e4 ensin meill\u00e4 (me ja Paul) oli suunnitelmissamme suunnata pohjoiseen, ja sen j\u00e4lkeen Mike, Severine ja Matan suuntaisivat kolmen p\u00e4iv\u00e4n reissulle maan keskiosiin, joissa me olimmekin jo k\u00e4yneet. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Autoreissulle <\/strong><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hdimme reissun p\u00e4\u00e4lle eli ajamaan kohti pohjoista. Jostain ihmeen syyst\u00e4 pys\u00e4hdyimme kuitenkin jo parin minuutin ajon j\u00e4lkeen hautausmaalle, jossa tsekkasimme pikaisesti, olisiko parkkipaikan puissa mit\u00e4\u00e4n uutta. Ja olihan siell\u00e4! Aivan j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n komea lintu, jollaista ei oltu ennen uskallettu n\u00e4hd\u00e4 edes unissa \u2013 irania! Komea koiraskivikkosatakieli pomppi er\u00e4\u00e4n puskan sis\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 maassakin k\u00e4yden. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Soitimme Miken ja Matanin paikalle, ja n\u00e4m\u00e4 ehtiv\u00e4t juosten kymmeness\u00e4 minuutissa paikalle kuittaamaan t\u00e4m\u00e4n upean linnun. Lintu pysytteli koko ajan varjossa, ja keli oli todella l\u00e4mmin, mutta jonkinlaiset kuvat linnusta saatiin otettua. Iraniaa ihmetelless\u00e4 hautausmaalta l\u00f6ytyi viel\u00e4 ruisr\u00e4\u00e4kk\u00e4 sek\u00e4 tietysti mustapyrst\u00f6taskuja ja aavikkopyit\u00e4. Lopulta kuitenkin komistus lenn\u00e4hti pitemm\u00e4ll\u00e4 hautausmaalla oleviin puskiin, ja me p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan alkuunsa tyss\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 matkaamme. <\/p>\n

Ironista jo!<\/strong><\/p>\n

Seuraavan pys\u00e4hdyksemme teimme Yotvatassa, jossa olimme taas kerran aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Niinp\u00e4 arabiankerttu j\u00e4i taas vain haaveeksi, ja havikseen kirjattiin vain muutamia arabianmehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ja isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lotaniin ehdimme noin tunti ennen auringonlaskua. Heti parkkipaikalta l\u00f6ytyi harmaasieppoja ja kibbutsin pihapiirist\u00e4 balkaninsieppoja, medest\u00e4ji\u00e4, etel\u00e4nsatakieli\u00e4, tikli sek\u00e4 jo edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paikalla ollut kova elis \u2013 harmaakultarinta. <\/p>\n

Aurinko oli jo painunut mailleen ja oli jo varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun autoa kohti k\u00e4velless\u00e4mme n\u00e4imme taas tutun n\u00e4k\u00f6isen harmahtavansinisen, mustapyrst\u00f6isen linnun lenn\u00e4ht\u00e4v\u00e4n eteemme \u2013 taas koirasirania! Ja parkkipaikalla sama homma toistui, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa lintu ei ollut aivan yht\u00e4 v\u00e4rik\u00e4s \u2013 kolmas koirasirania kuitenkin!
\nEnnen l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme Lotanin lintuopas, Jonathan, saapui sopivasti parkkipaikalle juttelemaan kanssamme. Oli aika huvittavaa yritt\u00e4\u00e4 jutella linnuista, kun irania lenn\u00e4hteli v\u00e4lill\u00e4 vain parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4! <\/p>\n

Pime\u00e4n saavuttua meid\u00e4n rankka ajomme vasta alkoikin. Ajoimme muutaman tunnin yht\u00e4 soittoa, niin pitk\u00e4\u00e4n ett\u00e4 viimein oli pakko oikaista jalkoja ja haukata raitista ilmaa. Sopivasti pys\u00e4htymispaikka (joita oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4) osui keskelle peltoja, ja pellolta kantautui korviimme nelj\u00e4n mustafrankoliinin ja yhden ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4n reviirimeteli. <\/p>\n

J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4synein\u00e4 selviydyimme suunnitelmiemme mukaisesti hakemaan y\u00f6pymispaikkaa Hulalaakson suojelualueen l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 viljelysten keskelt\u00e4.
\nShakaalien sek\u00e4 tornip\u00f6ll\u00f6n ja sarvip\u00f6ll\u00f6n huudellessa vedimme makuupussit korvillemme ja nukahdimme ensimm\u00e4isen retkip\u00e4iv\u00e4mme antiin todella tyytyv\u00e4isin\u00e4. <\/p>\n

Hula-valleyn seudulla<\/strong><\/p>\n

14.4. Noin kolmelta aamuy\u00f6ll\u00e4 Janne luuli vieress\u00e4 nukkuneen Hannan kopsauttaneen (taas kerran) kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Unenp\u00f6pper\u00f6isen\u00e4 Janne kuitenkin tajusi, ett\u00e4 Hannahan nukkui h\u00e4nen toisella puolellaan. Kun Janne raotti makuupussiaan, ei hetkeen n\u00e4kynyt t\u00f6n\u00e4isyn aiheuttajaa, mutta pian tiell\u00e4, noin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, vilahti shakaali. Oli tainnut otus k\u00e4yd\u00e4 ihmettelem\u00e4ss\u00e4 paksua, l\u00e4mmint\u00e4 ja pahalta haisevaa k\u00e4\u00e4rylett\u00e4, joka makasi keskell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n reviiri\u00e4. <\/p>\n

Aamulla her\u00e4tess\u00e4mme olimme kaikki taas j\u00e4\u00e4ss\u00e4! Kosteus oli taas tiivistynyt makuupusseihimme, joten varsinkin Janne, tunsi olonsa pakastevihannekseksi.
\nRetkeilyn aloitimme ajelemalla peltoja ymp\u00e4riins\u00e4 muutamia altaita etsien. Altaita emme l\u00f6yt\u00e4neet (Shirihain opus oli siis hieman vanhentunut) mutta pellot olivat aivan t\u00e4ynn\u00e4 lintuja. Mustafrankoliinej\u00e4 kuului joka puolelta ja pian ensimm\u00e4iset saatiin n\u00e4kyvillekin. Er\u00e4\u00e4n ojan varressa oli todella runsaasti kirjokalastajia sek\u00e4 muutamia upeita smyrnankalastajia. Yll\u00e4tt\u00e4vin havis oli kuitenkin marmorisorsapari, joka lensi ylitsemme ja laskeutui ojaan istumaan metallisen pumppuh\u00e4kkyr\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Linnut todellakin istuivat h\u00e4kkyr\u00e4ll\u00e4 kuin varikset oksalla! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kuuluisaa Hulan uudelleen vesitetty\u00e4 aluetta kohti ajaessamme l\u00f6ysimme tien varresta aivan mahtavan haikarakolonian. Silkki-, lehm\u00e4- ja y\u00f6haikarat rakentelivat pesi\u00e4\u00e4n, hautoivat tai muuten vaan mekastivat puissa. Me tietysti otimme runsaasti kuvia ja ihmettelimme n\u00e4it\u00e4 omituisia lintuja ennen kuin jatkoimme matkaamme. <\/p>\n

Hulan vesialueet olivat todellakin maineensa arvoiset. Lintuja oli todella runsaasti! Lintukojut olivat ik\u00e4v\u00e4ksemme lukossa, mutta lintuja p\u00e4\u00e4si hyvin tarkkailemaan kojujen ulkopuoleltakin aitojen raoista. Noin 50 pelikaanin parvi, toistakymment\u00e4 marmorisorsaa, luhtahuitteja sek\u00e4 yksi k\u00e4\u00e4pi\u00f6huitti ja papyruskerttusia l\u00f6ytyi varsin nopeasti. L\u00e4hiniityill\u00e4 laidunsi runsaasti ruskohaikaroita, kymmenen kurkea sek\u00e4 muutamia mustafrankoliineja. Peltojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lenteli todella runsaasti haarahaukkoja sek\u00e4 aro- ja sinisuohaukat. Nis\u00e4k\u00e4slajistoakin l\u00f6ytyi kun vesilutakoissa asusteli nutrioita ja tien varresta l\u00f6ytyi mielett\u00f6m\u00e4n hauska ja kohtuullisen kesy mangusti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi tarkastimme l\u00e4hiseudun kala-altaita, joilla ei kuitenkaan ollut juuri mit\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 suuntasimme kulkumme kohti Gamlan korppikotkasuojelualuetta. Jo matkalla n\u00e4imme ensimm\u00e4iset pikkukorppikotkat sek\u00e4 pointsasimme Israel-pinnaksi talitiaisen. Gamlassa ihastelimme toista tuntia hanhikorppikotkien ylv\u00e4st\u00e4 lentoa. Ohessa n\u00e4imme my\u00f6s paikalla yleisi\u00e4 pikkukiit\u00e4ji\u00e4 seurassaan muutamia alppikiit\u00e4ji\u00e4. N\u00e4imme my\u00f6s isopurppuramedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 mm. komean vuorikotkan. <\/p>\n

Arbel-vuorelta yritimme l\u00e4hes v\u00e4kisin kompata esiin kalliokirvist\u00e4 mutta tuloksetta. Kiipeilimme rinteit\u00e4 hiki p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toista tuntia, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t perheelliseen syyriantikkoja sek\u00e4 muutamaan sinirastaaseen. <\/p>\n

Samasta syyst\u00e4 kolusimme my\u00f6s Wadi Ammadia, mutta uskomme kalliokirvisten olemassa oloon alkoi vahvasti hiipua. Paikalla oli kuitenkin taas todella paljon pikkukiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 mahtava pesue kalliotamaaneja! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Genesaretinj\u00e4rvelt\u00e4 pointsasimme Paulille taas yhden eliksen lis\u00e4\u00e4, kun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 lahdelmassa p\u00e4ivysti muutamia pikkumerimetsoja. Silkkiuikkukin n\u00e4kyi Jannen riemuksi maapinnaksi. Pohjoiseen ajaessamme havaitsimme viel\u00e4 joitakin taivaalla kaarrelleita mustahaikaroita, pari jalohaikaraa, arosuohaukan, pari vuoripyyt\u00e4, hemppoja sek\u00e4 runsaasti etel\u00e4nisolepink\u00e4isi\u00e4. <\/p>\n

Y\u00f6pymispaikkaamme, jonka Reuven oli meille j\u00e4rjest\u00e4nyt, saavuimme jo aivan ihmisten aikaan. Leirint\u00e4alueella ollut majapaikkamme oli todella mukava. K\u00e4mp\u00e4ss\u00e4mme olisi ollut tilaa isommallekin porukalle. Me emme kuitenkaan tarvinneet kuin s\u00e4ngyn, sill\u00e4 simahdimme todella pian. Olihan meill\u00e4 ollut taas varsin rankka p\u00e4iv\u00e4. <\/p>\n

Israelin huipulla<\/strong><\/p>\n

15.4. Her\u00e4simme taas vaihteeksi ennen kukonpierem\u00e4\u00e4, ja matkamme kohti Israelin pohjoisinta pistett\u00e4, Libanonin ja Syyrian kanssa jaettua Mount Hermonia, alkoi. Pian jo kipusimme autollamme vuoristoteit\u00e4 havaiten mm. vuoripyit\u00e4, n\u00e4rhi\u00e4, laulavia peukaloisia, hihitt\u00e4vi\u00e4 rautiaisia, lepp\u00e4linnun semirufous-alalajin, syyrianhemppoja sek\u00e4 pari kappaletta balkanintiaisia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yl\u00f6s p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme maksoimme 34 shegelin p\u00e4\u00e4symaksun huippualueelle. T\u00e4h\u00e4n hintaan sis\u00e4ltyi my\u00f6s hissilippu huipulle. Ajomatkalla pys\u00e4htelimme viel\u00e4 muutaman kerran ja n\u00e4imme tiell\u00e4 seisoskelleen shakaalin, pari kalliovarpusta ja kuulimme tunturikiurun. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tietysti painelimme saman tien hissiin p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme niin yl\u00f6s kuin mahdollista. Hissi oli kuten arvata saattaa (maassa, jossa kaikki leikkii koko ajan hengell\u00e4\u00e4n) vanha kiikkuhissi. <\/p>\n

Hissimatkan alku oli mit\u00e4 uskomattomin. Emme ehtineet nousta kuin rinteen alkuun, kun Paul, joka oli meit\u00e4 edell\u00e4 olevassa hississ\u00e4, alkoi viittoilla alasp\u00e4in. Pienen lumilaikun (siis todellakin lunta Israelissa) ymp\u00e4rill\u00e4 kisaili kolme aasianruusutulkkua siivet vaaleanpunaisina vilkkuen. Ja mit\u00e4 me pystyimmek\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n – istuimme heiver\u00f6isess\u00e4 istuimessamme, kun n\u00e4m\u00e4 uskomattoman v\u00e4riset linnut vipelsiv\u00e4t allamme, ja j\u00e4iv\u00e4t lopulta kauas taaksemme, kun hissimme kuljetti meit\u00e4 kohti Hermon-vuoren karua huippua. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hissimatkan loppu olikin sitten aivan karmea! Mit\u00e4 korkeammaksi nousimme sit\u00e4 rajummaksi tuuli k\u00e4vi. Huipulla tuuli oli jo aivan j\u00e4rjet\u00f6n, toki l\u00e4mp\u00f6tilakin oli ainakin l\u00e4hes pakkasen puolella. Jopa Paul, joka Shetlannissakin asustelleena tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tuuli on, sanoi tuulen olevan aika navakka. Muutaman sataa metri\u00e4 kykenimme kuitenkin huipulla koluamaan, ennen kuin (onneksi vain) Israelin armeijan solttuja saapui h\u00e4tistelem\u00e4\u00e4n meit\u00e4 kauemmas raja-alueesta. Tuuli kun oli vienyt mukanaan kaikki kyltit, jotka olisivat kertoneet miss\u00e4 ei saa kulkea. Huipulla lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t yhteen kivitaskuun ja yhteen vilaukselta n\u00e4htyyn aasianruusuitulkkuun. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian laskimme jo hissill\u00e4 takaisin alas kohti parkkialuetta. Onneksemme huomasimme taas jo hissist\u00e4, ett\u00e4 aasianruusutulkut olivat edelleen kisailemassa omalla paikallaan. Niinp\u00e4 kipusimmekin pian katsomaan n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 linnuilla oli selke\u00e4sti reviirikiista menossa, ja ne lenteliv\u00e4t toisiaan jahdaten, yhden kerrallaan pys\u00e4htyess\u00e4 hetkeksi jonkun korkeamman kiven nokkaan. Muutaman kerran joku koiraista ehti muutaman sekunnin pys\u00e4hdyksell\u00e4\u00e4n hieman laulamaankin. <\/p>\n

Palaillessamme tyytyv\u00e4isin\u00e4 takaisin vuoren rinnett\u00e4 alasp\u00e4in kuulimme k\u00e4en kukkuvan, mutta matkamme jatkui. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yl\u00e4nk\u00f6kiuruetsint\u00e4mme eiv\u00e4t tuottaneet muita kiuruja kuin t\u00f6yht\u00f6sellaisia. Onneksemme my\u00f6hemmin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 uudelta mullospellolta l\u00f6ytyi edes joitakin arokiuruja.
\nAikataulumme oli jo varsin tiukka, sill\u00e4 meid\u00e4n tuli ennen pime\u00e4\u00e4 ajaa palestiinalaisalueiden halki, sill\u00e4 niit\u00e4 ei olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 turvallista ajaa pime\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4timme silti tehd\u00e4 viel\u00e4 yhden yrityksen listoiltamme yh\u00e4 puuttuvan kalliokirvisen vuoksi. Suuntasimme Mount Gilboalle, jossa ensimm\u00e4iset pys\u00e4ykset eiv\u00e4t tuottaneet mit\u00e4\u00e4n toivotun n\u00e4k\u00f6ist\u00e4k\u00e4\u00e4n. Viimeisen stoppimme teimme aivan vihoviimeiselle sopivan n\u00e4k\u00f6iselle biotoopille. Olimme jo l\u00e4htem\u00e4isill\u00e4mme, kun ylitsemme lent\u00e4nyt varpushaukka sai per\u00e4\u00e4ns\u00e4 lupaavalta kuulostaneen varoitus\u00e4\u00e4nen. Hetken aistit valppaina odotettuamme kuuluikin rinteen pusikoista kirvisen laulua, ja pian n\u00e4imme laululennossa olevan vaalean kirvisen laskeutuvan er\u00e4\u00e4n kiven p\u00e4\u00e4lle istumaan. Ja siin\u00e4 se viimein oli, kauan etsim\u00e4mme kalliokirvinen! <\/p>\n

Palestiinalaisalueista selvisimme juuri sopivasti illan alkaessa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Palestiinapinnoihin saatoimme kirjata naakkaparven sek\u00e4 arabihaukan. <\/p>\n

Yritimme y\u00f6py\u00e4 Yotvatassa, jotta olisimme voineet her\u00e4t\u00e4 arabiankertun lauluun (joo, joo), mutta paikalle osuneet sotilastyt\u00f6t eiv\u00e4t tyk\u00e4nneet suunnitelmistamme. Olimme vain muutamien satojen metrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rajasta ja ilmeisesti rajavy\u00f6hykkeell\u00e4. Niinp\u00e4 ajoimme saman tien Eilatiin, jossa olimme kymmenelt\u00e4 illalla. (Saimme kuulla, ett\u00e4 muut olivat rengastaneet poissa ollessamme naaraskivikkosatakielen, y\u00f6haikaran, lampiviklon ja ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4n.) Eik\u00e4 kauan mennyt kun olimme jo nukkumassa. <\/p>\n

Laatulajeja liukuhihnalla<\/strong><\/p>\n

16.4. Her\u00e4simme klo 5.30 ja ennen kuin asemaporukka oli edes kunnolla her\u00e4nnyt, olimme jo matkalla kohti Yotvataa. Juuri sopivasti auringon noustessa saavuimme paikalle ja ajoimme suoraan Jonathanin neuvomalle arabiankerttupaikalle. <\/p>\n

Aivan tarkkaan meill\u00e4 ei ollut tiedossa, miss\u00e4 arabiankerttu reviiri\u00e4\u00e4n piti, mutta p\u00e4\u00e4timme kaivaa sen esiin hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Niinp\u00e4 joka ikist\u00e4 akaasiapuskaa tuijotettiin niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 varmasti tiedettiin, mit\u00e4 otuksia puskan siimeksess\u00e4 lymyili. <\/p>\n

Viiden minuutin etsint\u00e4 tuotti tulosta, muttei viel\u00e4 toivottua, vaan l\u00f6ysimme (vain) iraniakoiraan. My\u00f6s lehto- ja kirjokertut kaivettiin puskista esiin, mutta edes viimeisest\u00e4 l\u00e4hipuskasta ei l\u00f6ytynyt etsim\u00e4\u00e4mme arabiankerttua. <\/p>\n

Juuri kun olimme aikeissa l\u00e4hte\u00e4 koluamaan kauempia puskia, kuului juuri siit\u00e4 viimeiseksi koluamastamme akaasiasta kaunista matalaa, hieman mustarastasta muistuttavaa, kertun laulua. Pian laulaja n\u00e4ytt\u00e4ytyikin, ja saatoimme taas tuulettaa hyv\u00e4n eliksen johdosta, laulaja kun oli kuin olikin etsim\u00e4mme arabiankerttu!
\nTyytyv\u00e4isin\u00e4 jatkoimme ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isten internetist\u00e4 kaivamiemme nuottien per\u00e4ss\u00e4 Yotvatan peltoalueille, joiden kompostilla oli muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin viihtynyt keltap\u00e4\u00e4sirkku. Emme ehtineet ajaa pellon reunaa kuin parisataa metri\u00e4, kun plokkasimme tien penkalla seisoskelleen linnun. Varovainen pys\u00e4ytys, kiikarit silmille, ja saatoimme todeta, ett\u00e4 lintu oli juuri se, milt\u00e4 se oli jo paljain silmin n\u00e4ytt\u00e4nytkin \u2013 kaspiantylli! T\u00e4t\u00e4 ker\u00e4kurmitsamaista, ja samalla tavoin k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4\u00e4kin, upeaa koiraslintua kuvattiin autosta vain muutamien metrien et\u00e4isyydelt\u00e4, linnun ruokaillessa kuin meit\u00e4 ei olisikaan. Ohessa havaitsimme reissupinnaksi pensastaskun, pari pikkukiljukotkaa sek\u00e4 naarasarosuo- ja koirasniittysuohaukan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00f6ysimme kuin l\u00f6ysimmekin etsim\u00e4mme kompostikasan, mutta l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ei ollut kuin aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t parvet pensasvarpusia. Akaasiat todella notkuivat lintujen painosta!
\nJatkoimme uusien pinnojen toivossa (l\u00e4hinn\u00e4 toiveissamme oli mustaruostepyrst\u00f6) suurimmille akaasia-alueille. Ajellessamme l\u00f6ysimme muutamia arabiantimaleita, balkaninsiepon sek\u00e4 kuhankeitt\u00e4j\u00e4n. Akaasia-alueilla k\u00e4velimme toista tuntia, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet kuin tavallisia ruostepyrst\u00f6j\u00e4, jotka esittiv\u00e4t meille koko laulurepertuaarinsa sek\u00e4 puiden latvasta ett\u00e4 laululennosta. <\/p>\n

Lotanilla k\u00e4vimme viel\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 pikaisen vilkaisun, olisiko pihapiiriss\u00e4 edelleen runsaasti sieppoja, mutta havaintomme j\u00e4iv\u00e4t vanhaan tuttuun kivikkosatakieleen sek\u00e4 paksujalkaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

En\u00e4\u00e4 edess\u00e4mme oli Eilatin l\u00e4hialueiden tsekkaus. Tietysti suuntasimme ensiksi km 20 suola-altaille. Matkalla meill\u00e4 oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tuuri, sill\u00e4 plokkasimme parin p\u00e4ivehtivi\u00e4 pitsihietakyyhkyj\u00e4. N\u00e4it\u00e4 lintuja p\u00e4\u00e4si nyt siis digiskouppaamaan valossakin. Toki v\u00e4reily esti saamasta el\u00e4m\u00e4\u00e4 parempia kuvia. My\u00f6s altailla oli mukavasti kahlaajia. Pitk\u00e4jalkojen, valkoviklojen ja muiden tavallisten seasta l\u00f6ysimme pari mustapyrst\u00f6kuiria ja karikukkoa, kolme aavikkotylli\u00e4 sek\u00e4 rantakurvin ja kuovisirrin.
\nAjettuamme viljelysalueiden l\u00e4pi jaksoimme viel\u00e4 staijata pari tuntia pohjoisrannalla mukavin tuloksin. Valkoposkitiiran sek\u00e4 kymmenen leve\u00e4pyrst\u00f6kihun lis\u00e4ksi kun n\u00e4ytt\u00e4ytyi nokiliit\u00e4j\u00e4kin! <\/p>\n

Jo ennen auringon laskua olimme aivan kypsi\u00e4 painumaan pehkuihin ja nukuimme aamuun saakka niin sike\u00e4sti, ettemme huomanneet lainkaan, kun Mike, Matan ja Severine l\u00e4htiv\u00e4t ani varhain omalle kolmen p\u00e4iv\u00e4n retkelleen. <\/p>\n

Paluu rutiineihin<\/strong><\/p>\n

17.4. asemalla olikin sitten rauhaisaa, kun vain me kolme ja Reuven olimme paikalla. Marco ja Henk olivat uudella verkkolinjalla viinitarhoilla. Heid\u00e4n pyyt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 linnut haettiin aina tunnin v\u00e4lein meille rengastettaviksi. <\/p>\n

Heti ensimm\u00e4inen pyydyskierros n\u00e4ytti, mit\u00e4 tuleman piti. Mustap\u00e4\u00e4kerttuja oli pyydykset aivan t\u00e4ynn\u00e4! Pahimmillaan yhdess\u00e4 boksissa oli viitisenkymment\u00e4 mustap\u00e4\u00e4kerttua. T\u00e4m\u00e4 tietysti tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 kierros oli rengastajalle ja kirjaajalle viimeinen, Janne sai tehd\u00e4 loput kierrokset yksin\u00e4\u00e4n; mik\u00e4 ei ollut lainkaan helppoa! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6s viinitarhalta tuotiin mustap\u00e4\u00e4kerttuja solkenaan, joten p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi rengastuksia kirjautui viisisataa, joista noin 450 oli mustap\u00e4\u00e4kerttuja. P\u00e4iv\u00e4n ehdottomasti paras rengastus oli arabiantimali, mutta my\u00f6s kolme kirjokerttua, pari etel\u00e4nsatakielt\u00e4 sek\u00e4 jokunen ruostepyrst\u00f6 saivat kihlat mukaansa. <\/p>\n

Illalla saimme uutisista kuulla, ett\u00e4 meid\u00e4n maassaoloaikanamme oli jo toinen Hamas-johtaja teilattu. T\u00e4st\u00e4 johtuen Nizzanassa y\u00f6pyneet yst\u00e4v\u00e4mme p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kokemaan kunnon kauhunhetki\u00e4. He olivat y\u00f6pyneet aavikolla er\u00e4\u00e4n hyl\u00e4tyn rakennuksen suojassa, mik\u00e4 oli hyv\u00e4 idea, mutta t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 paikka oli kaikkea muuta kuin hyv\u00e4. Heid\u00e4n majapaikkansa kun sattui olemaan l\u00e4hell\u00e4 palestiinalaisvankilaa, viel\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ja Egyptin rajan v\u00e4liss\u00e4. Y\u00f6ll\u00e4 kun palestiinalaisvangit saivat kuulla Hamas-johtajan kuolleen, alkoivat he pit\u00e4\u00e4 vankilassa aivan el\u00e4imellist\u00e4 meteli\u00e4. Uutispimennossa olleista yst\u00e4vist\u00e4mme Mike, joka ei ollut onnistunut viel\u00e4 nukahtamaan, oli todella kauhuissaan, kun h\u00e4n ei tiennyt olivatko vangit karanneet ja tulossa kohti, vai olivatko kenties egyptil\u00e4iset p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet vallata Israelin. <\/p>\n

Seuraava p\u00e4iv\u00e4 sujui asemalla samoin kuin edellinenkin. Mustap\u00e4\u00e4kerttuja tursusi joka tuutista, ja rengastuksia kertyi lopulta reilut nelj\u00e4sataa. Aseman sis\u00e4pihalla vilahti todenn\u00e4k\u00f6inen harmaakultarinta, mutta juuri muuta kerrottavaa ei p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt. Kiirett\u00e4 oli, ja hiki tuli! <\/p>\n

Taas yksi it\u00e4inen yll\u00e4tys<\/strong><\/p>\n

19.4. linnut olivat kadonneet. Puoleenp\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 olimme l\u00e4hes ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4. Lynetten (aseman monivuotisen, nyt 75-vuotiaan, k\u00e4vij\u00e4n) saavuttua tahti kuitenkin muuttui, sill\u00e4 viimeinen rundi oli yll\u00e4tt\u00e4en oikein kiireinen. Viimeisen rundin ensimm\u00e4inen lintu l\u00f6ytyi verkkoon todella pahasti sotkeutuneena. Janne alkoi ottaa lintua verkosta ajatellen kyseess\u00e4 olevan sellaisen omituisen vaalean pensaskertun, joita olimme aiemminkin saaneet (mik\u00e4 lie alalaji muuten?). Jannen k\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4 linnun paremmin n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle, h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 linnullahan on punainen silm\u00e4 ja muutenkin lintu n\u00e4ytti hieman omituiselta. Parin sekunnin mietint\u00e4 oli paikallaan\u2026 lintuhan oli naaraskaspiankerttu! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kaspiankerttu oli onnistunut sotkeutumaan aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n pahasti verkkoon, mutta t\u00e4t\u00e4 irrotellessa Janne sai mukavasti aikaa mietti\u00e4, miten yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 muut t\u00e4m\u00e4n rariteetin kanssa. Niinp\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti laittaa linnun vain pussiin, ja olla sanomatta yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n kenellek\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Kierros tuntui Jannesta k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pitk\u00e4lt\u00e4, mutta viimein palasimme asemalle, jossa Janne antoi ensimm\u00e4iseksi yll\u00e4tyspussin Paulin k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Riemu oli rajaton, kun Paulkin tajusi, ettei kyseess\u00e4 ollutkaan vain vaalea pensaskerttu, vaan todellakin naaraskaspiankerttu. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velimme taas puistojen kautta pohjoisrannalle. Keskuspuistossa n\u00e4imme ilmeisesti muutolla olleen naarassepelsiepon, joka viiv\u00e4hti ihmetelt\u00e4v\u00e4n\u00e4mme ainoastaan puolen minuutin ajan. Ofirasta puolestaan l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen satakielen ja rannalta kolme lepykihua ja merikihua, 60 pikkutiiraa, valkoposkitiiran sek\u00e4 noki- ja keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla palasivat reissaajat tyytyv\u00e4isin\u00e4 k\u00e4mp\u00e4llemme. Hekin olivat n\u00e4hneet Nizzanassa id\u00e4nkaulustrapin ym. Olivatpa n\u00e4hneet jouhihietakyyhkyj\u00e4kin. He olivat my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4neet sen t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyjen juomapaikan, jota me olimme muutama viikko aiemmin yritt\u00e4neet l\u00f6yt\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Hietakyyhkyj\u00e4 bongaamassa<\/strong><\/p>\n

Aamulla kun meill\u00e4 kerran viel\u00e4 oli vuokra-auto k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, suuntasimme Paulin kanssa kohti t\u00e4t\u00e4 hietakyyhkyjen juomapaikkaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Meill\u00e4 oli viel\u00e4kin vaikeuksia, ohjeista huolimatta, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kyyhkyjen k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 altaita, mutta viimein l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme. Emmek\u00e4 ehtineet kuin istahtaa odottelemaan, kun taivaalta kuului koit-to \u2013\u00e4\u00e4nt\u00e4 ja ylitsemme lensi viidentoista t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyn parvi, joka laskeutui parinsadan metrin et\u00e4isyydelle meist\u00e4 keskelle kiviaavikkoa. Hyv\u00e4 kun ehdimme lintuja katselemaan, kun taivaalta kuului nyt karheampaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4, ja ylitsemme lensi kaksi kruunuhietakyyhky\u00e4. Emmek\u00e4 olleet olleet paikalla kuin korkeintaan viisitoista minuuttia! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen kruunuhietakyyhkyist\u00e4 laskeutui vain noin 70 metrin et\u00e4isyydelle meist\u00e4, ja Janne onnistui hiipim\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksikin ja saamaan linnun kuvatuksi. <\/p>\n

Pakkailimme jo tavaroita ja olimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 takaisin asemalle auttamaan perinteisiss\u00e4 asemarutiineissa, kun kivikkoaavikon kukkuloiden takaa alkoi kuulua kovaa meteli\u00e4 ja n\u00e4imme suuret hiekkapilvet tulossa meit\u00e4 kohti. L\u00e4heisen sotilasharjoitusalueen panssarivaunut olivat ottaneet suunnan suoraan meit\u00e4 kohti, joten liukenimme jopa aiottua nopeammin paikalta. <\/p>\n

Matkalla pys\u00e4hdyimme kerran sattumanvaraisesti ja l\u00f6ysimme pari aavikkokerttua, joista koiras innostui esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille vaatimatonta lauluaankin. <\/p>\n

Asemalla oli taas t\u00e4ysi tohina p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Satakieli saatiin k\u00e4sikuvattavaksi ja nelj\u00e4 vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4 viihtyi mehil\u00e4islootien l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Kuitenkaan hommaa ei oikein tuntunut riitt\u00e4v\u00e4n n\u00e4in isolle porukalle, kun aiemmat p\u00e4iv\u00e4t olimme tottuneet raatamaan niska limassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 hoidimme Matanin kanssa asemavuoron, ja yll\u00e4tt\u00e4en lintuja tulikin aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti. Hieman kokemattomammat rengastajamme olivat melkein h\u00e4t\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4ss\u00e4, varsinkin kun pyydyksist\u00e4 l\u00f6ytyi hieman puistossa n\u00e4kem\u00e4\u00e4mme hankalampi naarassepelsieppo, jonka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen vaati aikaa. Niinp\u00e4, lampun hajottua, viimeiset linnut rengastettiin aivan pilkkopime\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Illalla suuntasimme viel\u00e4 Underground-baariin ensimm\u00e4isille j\u00e4\u00e4hyv\u00e4islasillisillemme, olihan meill\u00e4 en\u00e4\u00e4 yksi p\u00e4iv\u00e4 Israelissa j\u00e4ljell\u00e4! <\/p>\n

J\u00e4\u00e4hyv\u00e4isten j\u00e4lkeen Egyptiin<\/strong><\/p>\n

21.4. Viimeinen Israel-p\u00e4iv\u00e4mme oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hiljainen. Hiekkaa oli ilmassa, joten linnut pysytteliv\u00e4t puskissa. Henk, joka oli taas viinitarhalla, pirautti meille, ett\u00e4 sielt\u00e4 oli kolme sirovarpushaukkaa tulossa meit\u00e4 kohti. Saimmekin linnut kiikareihimme, joskin kaukaa, mutta el\u00e4m\u00e4npinnahan niist\u00e4 tuli. <\/p>\n

Lopetimme pyynnin enn\u00e4tysaikaisin, niinp\u00e4 meille j\u00e4i hyv\u00e4\u00e4 aikaa siivoilla ja pakkailla ennen iltap\u00e4iv\u00e4kierrosta, joka oli my\u00f6s aivan yht\u00e4 tyhj\u00e4n kanssa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ilta kului Gillin (Reuvenin sihteerik\u00f6n) luona j\u00e4\u00e4hyv\u00e4islasillisten merkeiss\u00e4. <\/p>\n

22.4. aamulla 6.30 Reuven ja Tzadok hakivat muut asemalle, mutta Eldad l\u00e4hti haikeiden j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isten j\u00e4lkeen heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 Taban raja-asemalle. <\/p>\n

Nopeiden rajamuodollisuuksien j\u00e4lkeen olimme hoitamassa arabianbulbulia ja mustapyrst\u00f6taskua Egyptipinnoiksi. <\/p>\n

Taban linja-autoasemalle oli noin kilometrin k\u00e4vely. Onneksemme jouduimme odottamaan Suezin bussia vain vaivaiset kymmenen minuuttia. Niinp\u00e4 kello 7.30 olimme matkalla kohti Suezin kanavakaupunkia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme kulki halki Siinain, mutta suurimman osan ajasta olimme yl\u00e4tasangoilla, jossa maisema oli todella karua. Niinp\u00e4 lintuja emme n\u00e4hneet juuri lainkaan, joten saatoimme hieman nukkuakin. <\/p>\n

Sueziin saavuimme puolilta p\u00e4ivin, ja otimme linja-autoasemalta mikrobussin (aluguerin) Ain Sukhnaan, jossa meid\u00e4n oli tarkoitus olla seuraavat pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Ajatutimme kuskiamme hieman Ain Sukhnan ohi Portrait-hotellille, jota vanha yst\u00e4v\u00e4mme Tom Collins oli meille suositellut. Saimme (meille aivan liiankin) komean huoneen (280$\/y\u00f6) komealla n\u00e4k\u00f6alalla Punaisellemerelle. <\/p>\n

Pystytimme kaukoputkemme parvekkeelle, ja yll\u00e4tt\u00e4en ensimm\u00e4inen lintu, joka putkeen osui, osoittautui pikkut\u00f6yht\u00f6tiiraksi. My\u00f6hemmin n\u00e4imme my\u00f6s t\u00f6yht\u00f6tiiroja, mutta muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 kalatiiroihin ja valkosilm\u00e4lokkeihin. <\/p>\n

Vihdoin petostaijiakin<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen Egyptin retkiaamumme 23.4. alkoi hotelliaamupalalla. 7.30 olimme jo k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kohti Ain Sukhnan petolintustaijipaikkaa. Emme ehtineet l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n perille saakka, kun kohdallemme pys\u00e4htyi tutun n\u00e4k\u00f6inen vaaleansininen Peugeot. Vanha kuskiyst\u00e4v\u00e4mme Gamal oli ajanut Tom ym. staijiporukka kyydiss\u00e4\u00e4n ohitsemme ja palasi nyt hakemaan meit\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Perill\u00e4 Tom jo j\u00e4rjesteli staijipaikkaa valmiiksi ja puitteet olivatkin erinomaiset. Mukavaa oli tavata Tomiakin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa, aiemminhan olimme hoidelleet h\u00e4nen avustuksellaan mm. kultakurpon. <\/p>\n

Pian p\u00e4\u00e4simme tositoimiin, kun taivaalla alkoi valua vulpinus-hiirihaukkaparvia mukanaan haarahaukkoja, pikkukilju- ja pikkukotkia sek\u00e4 k\u00e4\u00e4rmekotkia. Jannen putkeen osui paikallinen harvinaisuuskin, kun kanahaukka matkasi muiden mukana kohti pohjoista. <\/p>\n

Koko p\u00e4iv\u00e4 meni sitten petolintuja laskiessa. M\u00e4\u00e4r\u00e4t eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00e4 huimanneet, mutta yhteens\u00e4 22 petolintulajia havaittiin! N\u00e4ist\u00e4 viel\u00e4 pikku- ja hanhikorppikotkat, vuorikotkat, fulvescens-kiljukotka, mehil\u00e4ishaukka ja arosuohaukka olivat meille Egypti-pinnoja. My\u00f6s mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 muutti jatkuvasti, varmasti muutama tuhatta, mukanaan muutama vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4kin. Katto- ja mustahaikarat, sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki sek\u00e4 merell\u00e4 n\u00e4kynyt nokiliit\u00e4j\u00e4 olivat my\u00f6s uusia maapinnoja. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 klo 16.00 lopetimme laskennan vaikka petoja viel\u00e4kin muutti harvakseltaan. Saimme er\u00e4\u00e4lt\u00e4 paikalliselta (ilmeisesti Tomin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n\u00e4) kyydin hotellillemme, jossa lep\u00e4ilimme loppup\u00e4iv\u00e4n k\u00e4yden ainoastaan lounaalla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kairon pikkukaupungin kautta kotio<\/strong><\/p>\n

Toinen Ain Sukhna p\u00e4iv\u00e4 oli varsin edellisp\u00e4iv\u00e4n kaltainen. Aamulla staijiporukastamme Mary saapui hakemaan meid\u00e4t pelipaikalle. Petomuutto oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa huomattavasti parempaa. Herkkupaloja olivat aivan valtaisat kattohaikaraparvet, joissa oli jopa toistatuhatta lintua, keisarikotka, kiljukotka, muutama sirovarpushaukka, arosuohaukkanaaras sek\u00e4 alppikiit\u00e4j\u00e4. <\/p>\n

Lopetimme hieman aiemmin, ja l\u00e4hdimme Kairoon Gamalin kyydill\u00e4. Kyydiss\u00e4 oli lis\u00e4ksemme aamulla Kairosta staijaamaan saapunut kanadalaispariskuntakin, joten koko laskua emme joutuneet yksin maksamaan (Gamalin hinnat olivat nousseet huikeasti). <\/p>\n

Matkalla havaitsimme vain muutaman linnun, mutta kaksi koirashupputaskua olivat todella mannaa. <\/p>\n

Kairoon saavuttuamme yritimme majoittua vanhoihin tuttuihin hotelleihimme Pension Romaan ja Berlin hotelliin, mutta ne olivat molemmat t\u00e4ynn\u00e4. Niinp\u00e4 Gamal kyyditsi meid\u00e4t Zamalekin saareen May Flour \u2013hotelliin, josta saimme halvan (65$\/y\u00f6) huoneen j\u00e4ljell\u00e4 oleviksi kahdeksi y\u00f6ksi. <\/p>\n

Illalla jaksoimme viel\u00e4 ottaa taksin ja suunnata Khan Al Khalilin basaarille, jossa shoppailimme tuliaisia iltayhteentoista saakka. <\/p>\n

Pitk\u00e4 reissu loppuu <\/strong><\/p>\n

Viimeinen reissup\u00e4iv\u00e4mme 25.4. meni jo l\u00e4hes paluumatkaa odotellessa. Aamuk\u00e4velyll\u00e4 k\u00e4vimme Zamalekin rannoilla katsomassa Niilin lintuja, mutta juuri mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt. Kauluskaijojen mukana oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin isokauluskaijoja. Y\u00f6-, silkki- ja lehm\u00e4haikaroita n\u00e4kyi runsaasti sek\u00e4 yksi pikkuhaikara. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Janne otti loppup\u00e4iv\u00e4n rennosti, ja lep\u00e4ili hotellilla, mutta Hanna jaksoi tehd\u00e4 viel\u00e4 toisen visiitin basaareille. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme nostalgisesti sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tutussa Niilill\u00e4 kelluvassa laivaravintolassa. P\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4 olevan 4,5 kk kest\u00e4neen reissun kunniaksi oli mukavaa sy\u00f6d\u00e4 kunnon ateriat mm. y\u00f6haikaroiden ja kirjokalastajien lennelless\u00e4 ikkunan takana Niilin yll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Puolilta \u00f6in etuk\u00e4teen tilaamamme taksi kuskasi meid\u00e4t Kairon lentoasemalle, josta Czech Airlinesin lentomme Prahaan l\u00e4hti hieman ennen kolmea. <\/p>\n

Prahaan laskeuduimme aamuseitsem\u00e4n pintaan ja Finnairin koneemme Helsinkiin l\u00e4hti klo 11.40. Koto-Suomeen laskeuduimme 14.50 Suomen aikaa. Uskomattoman upea lintukiertueemme oli lopussa! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Israeliin! Kreikassa vietetyn viisiviikkoisen j\u00e4lkeen edess\u00e4mme oli taas maiseman vaihdos. Lintureissumme jatkui taas uudenlaisiin lintuhommiin, mutta nyt jo ennest\u00e4\u00e4n tunnettuun lintuparatiisiin, Israelin Eilatiin. Eilatissa tarkoituksenamme oli olla vapaaehtoist\u00f6iss\u00e4 IBRCE:n International Bird Ringing Center:ill\u00e4. Ateenan lentokent\u00e4ll\u00e4, johon olimme lent\u00e4neet Alexandroupoliksesta, kuusituntinen odotus meni hieman normaalia kivuttomammin, sill\u00e4 kentt\u00e4 oli oikein viihtyis\u00e4, jopa internetiin p\u00e4\u00e4si ilmaiseksi. Check-in […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[17],"tags":[],"class_list":["post-137","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-israel"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/137","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=137"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/137\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7469,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/137\/revisions\/7469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=137"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=137"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=137"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}