{"id":126,"date":"2004-02-28T13:55:12","date_gmt":"2004-02-28T10:55:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=126"},"modified":"2023-07-18T10:16:26","modified_gmt":"2023-07-18T07:16:26","slug":"kreikka-25-1-28-2-2004","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/kreikka-25-1-28-2-2004","title":{"rendered":"Kreikka 25.1.-1.3. 2004"},"content":{"rendered":"

Kreikkaan!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

25.1. kello 13.25, vain parin tunnin odotuksen j\u00e4lkeen, l\u00e4hti Olympic Airwaysin koneemme Madridin lentokent\u00e4lt\u00e4 kohti Ateenaa. <\/p>\n

Varsin pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 lento oli yll\u00e4tt\u00e4en ohi jopa reilusti etuajassa. L\u00f6ysimme Teneriffalta asti matkanneet matkatavarammekin ennen kuin koneen olisi oikeasti pit\u00e4nyt edes laskeutua. <\/p>\n

Lentoaseman infosta kysyimme, miten rautatieasemalle p\u00e4\u00e4see, ja pian jo nousimme E-93 linja-autoon, jonka p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kin piti olla rautatieasema. Auton kuljettajakin viel\u00e4 vahvisti tietomme oikeiksi, joten p\u00e4\u00e4simme helposti jatkamaan matkaamme. <\/p>\n

Bussimatka p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille oli aivan sairas! Kuski ajoi kuin hullu, ja auto piti aivan j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ujellusta. Janne jopa kaivoi taskustaan korvatulpat ja laittoi ne korviinsa matkan ajaksi. Ensin ajoimme kaiketi koko Ateenan ymp\u00e4ri jotain keh\u00e4tien tapaista pitkin, ja loppumatkasta aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kapeita pikkuteit\u00e4, joilla ei olisi kuin yhden auton tarvinnut olla huonosti parkkeerattu, niin linja-auto ei olisi mahtunut kulkemaan. <\/p>\n

Viimein, kun p\u00e4\u00e4simme p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille, saatoimme todeta, ett\u00e4 olimme linja-autoasemalla emmek\u00e4 rautatieasemalla. Niinp\u00e4 menimme kysym\u00e4\u00e4n nyt linja-autoaseman infosta, miten p\u00e4\u00e4sisimme rautatieasemalle. Palvelu infossa oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00f6yke\u00e4\u00e4, mutta pian nousimme 051 bussiin. Bussissa p\u00e4\u00e4timme suureen \u00e4\u00e4neen kysell\u00e4 apua, josko joku t\u00e4p\u00f6t\u00e4yden bussin matkustajista osaisi auttaa meit\u00e4 englanniksi. L\u00f6ytyih\u00e4n sielt\u00e4 todella avulias nuori mies, joka opasti meid\u00e4t metroasemalle, ja viel\u00e4p\u00e4 oikeaan metroon, joka kuljetti meid\u00e4t rautatieasemalle. H\u00e4n my\u00f6s kertoi, ettei linja-autolla olisi rautatieasemalle mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n! <\/p>\n

Rautatieasemalla saimme tylysti kuulla, ett\u00e4 pari seuraavaa Tessalonikiin menev\u00e4\u00e4 junaa olivat t\u00e4ynn\u00e4. Niinp\u00e4 saimme taas vaihteeksi hieman odotella, sill\u00e4 saimme liput (14\u20ac kpl) vasta kello 23.51 l\u00e4htev\u00e4\u00e4n junaan. <\/p>\n

Aluksi odottelimme ulkona pipot p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta kun emme en\u00e4\u00e4 tarjenneet olla 5 asteen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, siirryimme sis\u00e4lle ankeaan odotustilaan. Nelj\u00e4n tunnin odottelu kylm\u00e4ss\u00e4 ja vet\u00e4v\u00e4ss\u00e4 odotushuoneessa oli todella inhottava, mutta onneksi juna l\u00e4hti aivan ajallaan. <\/p>\n

Junamatkaa kuvaa hyvin vain yksi sana, mutta j\u00e4t\u00e4n sen sanomatta, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 jutulla voi olla lapsilukijoitakin. Ei matkassa mit\u00e4\u00e4n kummallista ollut, onhan sit\u00e4 ennenkin istuttu 8 tuntia junassa, mutta ei n\u00e4in kammottavan pystysuorilla penkeill\u00e4! Nukkuminen oli t\u00e4ysin mahdotonta! K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ihmiset polttivat tupakkaa liukuhihnalla, joten savu tunki kabiiniimmekin, jossa onneksi oli tupakointi kielletty. <\/p>\n

Tessalonikiin saavuimme aamulla kello 6:40. Matkatavarat l\u00f6ytyiv\u00e4t sovitusti aseman nurkalla sijainneesta matkatavarapisteest\u00e4. Ostimme jatkoliput (2,40 \u20ac!) Livadiaan, ja tunnin odotuksen j\u00e4lkeen olimme taas junassa. <\/p>\n

Aamu alkoi sarastaa mukavasti juuri silloin, kun junamme l\u00e4hti Tessalonikista kello 7:42, joten p\u00e4\u00e4simme nyt hieman katselemaan maisemia sek\u00e4 tietysti ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n reissupinnoja. Matkalla olikin mukavasti lintuja, kuten mm. 35 hiirihaukkaa ja ampuhaukka. Kauhuksemme n\u00e4imme, ett\u00e4 suurin osa j\u00e4rvist\u00e4 oli kuitenkin j\u00e4\u00e4ss\u00e4! Luntakin oli maassa hieman, muttei niin paljon kuin Ateenan seudulla oli ollut. Ilmeisesti edellisp\u00e4ivien lumimyrskyt olivat olleet siell\u00e4 suunnalla. <\/p>\n

Kerkini n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heti kyntens\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kello 9:17 osasimme nousta junasta oikealla asemalla eli Livadiassa, kun kondukt\u00f6\u00f6rit meit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti opastivat. Asemalla oli meit\u00e4 vastassa Anthony-niminen opastuskeskuksen ty\u00f6ntekij\u00e4, joka ajoi meid\u00e4t saman tien Kerkinin opparille. <\/p>\n

Opparilla meille esiteltiin huoneemme, joka oli paljon parempi kuin mit\u00e4 olimme odottaneet. Huone oli jopa l\u00e4mmin! Hannahan oli ollut paikalla aikaisemminkin talvella 1999 pari viikkoa kiljuhanhi- ym. hommissa harjoittelijana, ja t\u00e4ll\u00f6in l\u00e4mmitys oli ollut, sanotaanko ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen. <\/p>\n

Painelimme saman tien kauppaan, ja yll\u00e4tykseksemme kyl\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s leipomo. Pikaisten kokkailujen j\u00e4lkeen suuntasimme kulkumme kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaan suuren Kerkinij\u00e4rven l\u00e4nsirantaan. Jo matkalla, ja jopa aivan pihapiirist\u00e4mme, l\u00f6ytyi mukavasti lintuja: turkinkyyhkyj\u00e4, mustalepp\u00e4lintuja, virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, pikkuvarpusia, mustavariksia, tiltaltteja sek\u00e4 pellolla k\u00f6k\u00f6tt\u00e4nyt jalohaikara. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velless\u00e4mme j\u00e4rve\u00e4 kohti paukkui Jannelle jo ensimm\u00e4inen eliskin, kun ylitsemme lensi 10 kiharapelikaanin parvi. Rantaan ja kalasatamaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4ky oli mahtava! Lintuja oli aikalailla sairaasti! Tuhansia punasotkia, silkkiuikkuja, pikku-uikkuja, merimetsoja, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 suuria lapasorsalauttoja, nokikanoja ym. Pikkulinnuista n\u00e4kyvimpi\u00e4 olivat tiklit, peipot, punarinnat ja t\u00f6yht\u00f6kiurut. Parempia havaintoja olivat mm. kuningaskalastaja, vuorikirvinen, sinisuohaukka, mustakaulauikut, muutama uivelo, 100 kiharapelikaania, flamingot sek\u00e4 pari parvea kaukana lent\u00e4neit\u00e4 pikkumerimetsoja. <\/p>\n

Oikein mukavassa, mutta kuitenkin varsin viile\u00e4ss\u00e4 talvis\u00e4\u00e4ss\u00e4, tuijottelimme j\u00e4rvelle toista tuntia, kunnes silm\u00e4t alkoivat v\u00e4kisinkin painua kieroon. Olimmehan valvoneet aivan liikaa viimeisten parin vuorokauden aikana, mm. Janne oli nukkunut edellisen 60 tunnin aikana vain 5 tuntia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velless\u00e4mme takaisin opparia kohti, kuulimme er\u00e4\u00e4st\u00e4 ojasta outoa p\u00e4rin\u00e4\u00e4. Singahdimme \u00e4\u00e4ntelij\u00e4n per\u00e4\u00e4n ja pian l\u00f6ysimmekin \u00e4\u00e4nen aiheuttajan, osmank\u00e4\u00e4mikerttusen. Ojasta l\u00f6ytyi my\u00f6s pari silkkikerttusta ja viel\u00e4p\u00e4 3 luhtakanaakin. Kiva pikkuoja! Matkalla n\u00e4kyi pikaisesti my\u00f6s er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puussa k\u00e4ynyt syyriantikka.
\nT\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle olimme l\u00f6yt\u00e4neet ihan ohimennen jo 53 lintulajia, joka oli paljon kun vertaa lajim\u00e4\u00e4riin, joita olimme Kapverdelt\u00e4 ja Kanarialta l\u00f6yt\u00e4neet. <\/p>\n

K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 nukuimme reippaat kolmen tunnin p\u00e4ikk\u00e4rit, ja juteltuamme tovin Mihalis-nimisen opastuskeskuksen ty\u00f6ntekij\u00e4n kanssa l\u00e4hdimme l\u00e4heiseen tavernaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. (Suvlakit eli 4 lihavarrasta per k\u00e4rs\u00e4, isot kasat ranskiksia, cokikset ja leip\u00e4\u00e4 oli 12,40 \u20ac.) Ruoan j\u00e4lkeen k\u00e4vimme aikaisin nukkumaan. <\/p>\n

Pelikaanijahdissa<\/strong><\/p>\n

27.1. k\u00e4vimme auringon noustua l\u00e4hirannassa. Matkalla n\u00e4imme suuret parvet keltasirkkuja ja hemppoja sek\u00e4 peukaloisia, k\u00e4pytikan ym. Rannassa oli taas el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta keli oli nyt varsin kylm\u00e4 ja pilvinen, joten palasimme jo yhdeks\u00e4n aikaan opparille katsomaan, oltaisiinko sinne jo tultu t\u00f6ihin. <\/p>\n

Opparilla meit\u00e4 jo odoteltiinkin, ja 9.45 l\u00e4hdimme taas uuden tuttavuuden, Panayotiksen, kanssa kiharapelikaanipyyntiin j\u00e4rven kaakkoisrannalle, Lithotopoksen kyl\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lle. Ajaessamme noin 15 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevalle pyyntipaikalle n\u00e4imme 4 laulujoutsenta. <\/p>\n

Perill\u00e4 viritimme viisi toisissaan kiinni olevaa pehmustettua jalkarautaa matalaan rantahiekkaan pyyntiin ja asetimme laatikollisen tuoreita, mutta kelist\u00e4 johtuen per\u00e4kontissa hieman j\u00e4\u00e4tyneit\u00e4, kaloja rannalle parin metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ansoistamme. Heitimme viel\u00e4 muutaman kalan veteen houkuttimiksi muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 norkoilleelle kiharapelikaaniparvelle. Panayotis viel\u00e4 polki hieman pohjaa ansojen ymp\u00e4rill\u00e4, jotta vesi hieman sekoittui, ja ansat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 n\u00e4kyneet, ja sitten ajoimme auton kauemmaksi ja j\u00e4imme odottelemaan mit\u00e4 tapahtuisi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kiharapelikaanit eiv\u00e4t juuri kaloista v\u00e4litt\u00e4neet. Ne vain seilasivat edes takaisin parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannasta kuin tiet\u00e4en, ettei meid\u00e4n sy\u00f6ttikaloihin ollut kajoaminen. <\/p>\n

Noin kolme tuntia, v\u00e4lill\u00e4 ulkona palellen ja v\u00e4lill\u00e4 kalastajien teltassa kamiinan \u00e4\u00e4ress\u00e4 l\u00e4mmitellen, odottelimme pelikaanien lankeamista, mutta l\u00e4himmill\u00e4\u00e4nkin ne k\u00e4viv\u00e4t vain noin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaloista. Kalastajat hakivat v\u00e4lill\u00e4 rysist\u00e4\u00e4n veneenpohjallisen kaloja sek\u00e4 s\u00e4ikytteliv\u00e4t naru-peltipurkki-viritelmill\u00e4\u00e4n merimetsoja kauemmaksi pyydyksist\u00e4\u00e4n. Me kulutimme aikaamme j\u00e4rven lintuja katsellen. Ja mik\u00e4s oli katsellessa, kun noin 150 kiharapelikaanien lis\u00e4ksi n\u00e4imme mm. valkop\u00e4\u00e4sorsanaaraan, ristisorsia, pari kalalokkia, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n silkkiuikkuja, pensassirkkuja, rantasipin, pikkumerimetsoja ym. <\/p>\n

Keli oli vain kylmentynyt ja alkoi jopa sataa lunta, viel\u00e4p\u00e4 varsin sakeasti. J\u00e4rvelle ei en\u00e4\u00e4 oikein putkella n\u00e4hnyt eik\u00e4 kyll\u00e4 oikein tarjennutkaan katsella, joten aloimme kaikki hieman tuskastua, kun vihdoin n\u00e4imme, ett\u00e4 jotain alkoi tapahtua. Harmaahaikara, jota kikkarahuligaanit olivat jo aiemminkin hieman jahtailleet, huomasi riemukseen, ett\u00e4 tuollahan on kasa kaloja tarjolla. Haikara lensi matalaan veteen aivan pyydyksiemme viereen ja l\u00e4hti hiljalleen koikkelehtimaan pitkill\u00e4 kintuillaan kaloja kohti. Me pid\u00e4timme j\u00e4nnittynein\u00e4 hengityst\u00e4; ent\u00e4 jos ardea astuukin ansaan. Kest\u00e4\u00e4k\u00f6 sen kinttu? Kun haikara alkoi popsia kaloja, kaukaa pitk\u00e4ll\u00e4 kaulallaan kurkotellen, petti pelikaaneilla pokka, ja ne l\u00e4htiv\u00e4t rynnim\u00e4\u00e4n haikaraa, ja tietysti kaloja kohti. Haikara kavahti kauemmaksi, mutta pelikaanit jatkoivat riemuksemme kaloille asti. Ensimm\u00e4isten p\u00e4\u00e4sty\u00e4 kaloille, alkoivat ne heti hotkia kaloja suureen pussimaiseen nokkaansa. Ja sitten se tapahtui! N\u00e4imme, ett\u00e4 yksi linnuista s\u00e4tki poisp\u00e4in kaloista kuin pakokauhun vallassa, vaikka muut viel\u00e4 tyytyv\u00e4isin\u00e4 hotkivat kaloja. Pian muutkin huomasivat, ett\u00e4 jotain on pahasti vialla, ja ne lenn\u00e4htiv\u00e4t kauemmaksi. Huusimme Panayotiksenkin sis\u00e4lt\u00e4 kahvi- tai ouzolasillisen \u00e4\u00e4relt\u00e4, ja ajoimme jeepill\u00e4 vapauttamaan lintua raudoista. Yll\u00e4tt\u00e4en lintu oli j\u00e4\u00e4nyt kiinni molemmista jaloistaan. Panayotis kuitenkin irrotti linnun rutiininomaisesti, ja pian h\u00e4n jo kahlitsi linnun alleen, ja alkoi neuvoa meit\u00e4 toimimaan. (Mainittakoon, ett\u00e4 pelikaanin jalka on reilusti miehen peukaloa paksumpi v\u00e4rkki. Eli raudat eiv\u00e4t sen jalkaa vahingoita lainkaan.) <\/p>\n

Lopulta Janne piti lintua nokasta kiinni, jottei se sohisi sill\u00e4 tai oksentelisi aamupalojaan ja p\u00e4iv\u00e4llisi\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme kuten pelikaaneilla on tapana, ja Hanna ja Panayotis laittoivat yhteispelill\u00e4 linnulle renkaan molempiin jalkoihin. Rengas kiinnitettiin liimalla (siis ei jalkaan vaan sen ymp\u00e4rille) ja liimakohtaa puristettiin hetki, jotta liima kuivui. Panaytotis mittasi viel\u00e4 linnun nokan ja otti linnusta sulkan\u00e4ytteet DNA-testi\u00e4 varten, ja pian lintu jo p\u00e4\u00e4stettiin rynt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin j\u00e4rveen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Me olimme tyytyv\u00e4isi\u00e4, kun l\u00e4hdimme ajamaan takaisin p\u00e4in. Yll\u00e4tt\u00e4en emme ajaneetkaan kuin parisataa metri\u00e4 ja kurvasimme taas rantaan, jossa kalastajat olivat juuri lopettaneet saaliinsa perkaamisen. Perkuuj\u00e4tteit\u00e4 oli kytt\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muutaman kymmenen kiharapellun porukka aivan veneen ymp\u00e4rill\u00e4. Viritimme pikaisesti ansat paikoilleen ja ajoimme kauemmaksi. Yksi kalastaja j\u00e4i edelleen kalojen l\u00e4hist\u00f6lle kuin olisi luovuttamassa houkuttimeksi asettamamme kalat pelikaaneille. Niinp\u00e4 ei mennyt kuin pari minuuttia, kun linnut l\u00e4hes rynt\u00e4siv\u00e4t ansaan. N\u00e4imme heti, ett\u00e4 taas t\u00e4rpp\u00e4si. Singahtaessamme ansallemme, huomasimme ett\u00e4 jopa kaksi lintua oli j\u00e4\u00e4nyt kiinni. Toisella, vanhalla linnulla, oli jo ennest\u00e4\u00e4n renkaat jaloissa, joten p\u00e4\u00e4stimme sen saman tien menem\u00e4\u00e4n. Panayotis kaappasi taas nuoren linnun alleen, ja tottuneesti osasimme jo avittaa sen rengastamisessa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pian ajoimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 liukkaita teit\u00e4 opparia kohti lumisateen yh\u00e4 jatkuessa. Illalla viel\u00e4 auttelimme Mihalista, joka oli my\u00f6h\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4, muutamissa pikkuhommissa, k\u00e4vimme kaupassa ja otimme rennosti. K\u00e4ydess\u00e4mme nukkumaan maisemaa peitti jo noin viiden sentin lumipeite. <\/p>\n

Eip\u00e4 v\u00e4ltetty talvea<\/strong><\/p>\n

28.1. aamulla nukuimme pitk\u00e4\u00e4n. Aamulla odottelimme Theodorosta, jonka kautta olimme itsemme Kerkinille j\u00e4rjestelleet. Hanna oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n tehnyt lintuhommia h\u00e4nen kanssaan. <\/p>\n

Hanna tutustui kirjaston laajaan valikoimaan ja Janne kirjoitteli koneella, mutta Theodorosta ei kuitenkaan kuulunut. Niinp\u00e4 k\u00e4vimme odotellessa ulkoiluttamassa katukoiria, havaiten pari syyriantikkaa, joista toinen, 2kv naaras, oli aika hurjan n\u00e4k\u00f6inen. Se oli vaalea, selv\u00e4sti rusehtava, ja mm. k\u00e4sisulissa oli selv\u00e4sti punertava s\u00e4vy. Ojalla n\u00e4kyi taas osmank\u00e4\u00e4mikerttunen, silkkikerttusia ja ralluksia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velimme tiet\u00e4 pitkin l\u00e4heiselle Kerkinitisjokisuulle ja Kerkinij\u00e4rven rantaa kalasatamalle, josta takaisin kyl\u00e4lle. K\u00e4vely\u00e4 tuli noin nelj\u00e4 kilometri\u00e4. K\u00e4velless\u00e4 n\u00e4imme mm. 25 harmaasirkkua, 5 kunkkua, 3 taivaanvuohta, vuorikirvisen sek\u00e4 parhaimpana jokisuussa uiskennelleet pari ruskosotkaa. Taivaalla viiletti 30 uuttukyyhkyn parvi mukanaan jokunen sepelkyyhky. Pikkulinnuista runsaimpia eli peippoja n\u00e4kyi reilut tuhat. <\/p>\n

Illalla otimme taas rennosti. Pime\u00e4n tultua alkoi pihalla huutaa minervanp\u00f6ll\u00f6, vaikka satoi r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja oli kylym\u00e4! <\/p>\n

29.1. Sade jatkui viel\u00e4 aamulla, mutta veten\u00e4. Miettiess\u00e4mme viet\u00e4mmek\u00f6 koko p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ikkunasta sadetta katsellen, Panayotis tuli onneksemme j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n ohjelmaa. L\u00e4hdimme taas Lithotopokselle pellujahtiin. <\/p>\n

Perill\u00e4 laitoimme taas vehkeet pyyntiin ja aloimme odotella. J\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4kyi taas mukavasti lintuja. Ohitsemme lensi mm. reilun parinkymmenen punap\u00e4\u00e4narskun parvi ja onnistuimme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n ylitsemme lent\u00e4neen nuoren pelikaanin, siis tavalliseksi (t\u00e4\u00e4ll\u00e4 talvella ei niin tavalliseksi) pelikaaniksi. Jonkin aikaa odoteltuamme kiinnostui etel\u00e4nharmaalokki tarjolla olleesta seisovasta p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Se l\u00e4hti l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n kaloja, jolloin kiharapelikaanitkin l\u00e4htiv\u00e4t taas uimaan kaloja kohti. Yll\u00e4tt\u00e4en lokki onnistui kuin onnistuikin laukaisemaan ansan ja j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lokin irrotettuamme otimme siit\u00e4 tietysti k\u00e4sikuvia ja tutkimme oliko sen jalka vioittunut, ja olihan se, muttei kuitenkaan pahasti, sill\u00e4 se tuntui toimivan ihan hyvin.
\nPelikaanit kuitenkin arvasivat nyt, ettei kaloja kannattanut l\u00e4hesty\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne en\u00e4\u00e4 osoittaneet mink\u00e4\u00e4nlaista kiinnostusta niit\u00e4 kohtaan. Niinp\u00e4 vaihdoimme taas toiselle pyyntipaikalle, jossa emme onnistuneet yht\u00e4\u00e4n paremmin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vimme viel\u00e4 Panayotiksen kanssa Lithotopoksessa kahvilassa sek\u00e4 ajoimme Strimonasjoen rantatien katsellen autosta muutamia ruskosotkia, harmaa- ja jalohaikaroita sek\u00e4 merimetsoja. Ihmeeksemme viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme n\u00e4hneet kuin muutamia pikkumerimetsoja. <\/p>\n

Matkalla takaisin opparia kohti n\u00e4imme vihdoin Theodoroksen, joka ajoi meit\u00e4 vastaan. Sovimme, ett\u00e4 seuraavana aamuna Anthony heitt\u00e4isi meid\u00e4t Theodoroksen toimistolle Vironiaan, josta l\u00e4htisimme tekem\u00e4\u00e4n koko j\u00e4rven kattavaa lintulaskentaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 l\u00e4hirannassa. Matkalla n\u00e4imme pari kiljukotkaa kaartelemassa taivaalla sek\u00e4 pellolla seisseen jalohaikaran, joka p\u00e4\u00e4sti Jannen oikein hyv\u00e4lle kuvaushollille. <\/p>\n

Illalla pihalla huuteli jo useampikin minervanp\u00f6ll\u00f6. K\u00e4vimme taas tavernalla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 suvlakit, ja yll\u00e4tykseksemme annokset olivat kasvaneet entisest\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 siin\u00e4 kaikki, my\u00f6s hinta oli hieman laskenut ja j\u00e4lkiruokakin tarjoiltiin kaupan p\u00e4\u00e4lle! Eip\u00e4h\u00e4n tarvinnut en\u00e4\u00e4 jatkossa mietti\u00e4, miss\u00e4 k\u00e4ymme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Laskentap\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

30.1. aamulla her\u00e4simme jo 6.30, k\u00e4vimme leipomossa, tuijottelimme katolla istuneita minervanp\u00f6ll\u00f6j\u00e4 ja 7.30 \u201dTony\u201d l\u00e4hti heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 Vironiaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Theodoroksen toimistolla juttelimme hetken aikaa ja noin 8.15 l\u00e4hdimme laskentaan. Aloitimme laskennan hieman yll\u00e4tt\u00e4en ajamalla poisp\u00e4in rannasta korkealle Akritohorikukkulalle, josta oli hyv\u00e4 n\u00e4kym\u00e4 j\u00e4rven it\u00e4rannoille. M\u00e4ell\u00e4 olimme varsin kaukana rannasta, joten lintujen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeaa mutta juuri ja juuri 60x zoomilla mahdollista. <\/p>\n

Pensassirkkujen laulaessa ja n\u00e4rhien r\u00e4\u00e4kyess\u00e4 laskimme kaikki j\u00e4rven edustan mutelikoissa sek\u00e4 Strimonasjoen deltan metsiss\u00e4 olleet linnut, jotka oli mahdollista n\u00e4hd\u00e4. Lintuja ei saatu paljonkaan m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4, mutta mm. l\u00f6ytyneet kuusi kiljukotkaa eiv\u00e4t olisi n\u00e4kyneet todenn\u00e4k\u00f6isesti mihink\u00e4\u00e4n muualle. <\/p>\n

Seuraavaksi jatkoimme Mandrakin kalasatamaan laskemaan rannoilla olleet linnut. Nyt linnut n\u00e4kyiv\u00e4t jo paljon paremmin ja jaottelimme lajit siten, ett\u00e4 kaikki sorsat, kahlaajat, lokit, haikarat, pelikaanit ja merimetsot tulivat lasketuiksi ja merkityiksi kirjoihin ja kansiin. Lintuja oli aivan sairaasti! Tuhansien punasotkien ja sorsien lis\u00e4ksi t\u00f6yht\u00f6hyyppi\u00e4, suosirrej\u00e4, pikkusirrej\u00e4 ym. oli runsaasti. Mukavampaa lajistoa edustivat mm. muuttohaukka, merihanhet, tundrahanhet, harmaasorsat, tyllit, kapustarinnat sek\u00e4 tietysti flamingot. Laskentaan kuulumattomista linnuista n\u00e4kyi mm. vuorikirvisi\u00e4, v\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, kuningaskalastajia sek\u00e4 kuului luhtakanoja. Ainoa huono puoli oli se, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli pikkuhiljaa koko ajan huonontunut ja kylmentynyt. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme mystisen n\u00e4k\u00f6isten alankomaiden, joilla oli tuhansia ja tuhansia kiuruja ja kottaraisia, halki jeepill\u00e4 mutapolkuja pitkin keskelle deltaa mets\u00e4n reunaan, jossa siis n\u00e4in talvella ei ollut vett\u00e4. Mets\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyi noin 600 tundrahanhen parvi, joka s\u00e4ik\u00e4hti meit\u00e4 kaukaa ja painui n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. My\u00f6s jokunen uusi kiljukotka n\u00e4kyi sek\u00e4 mets\u00e4viklo ym. <\/p>\n

Seuraavat laskentap\u00e4tk\u00e4t tehtiin Strimonasjokivarressa, jonka linnut laskettiin autosta vauhdissa. Oli aika hurjaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ja laskea vauhdissa mm. pikkumerimetsoja ja ruskosotkia satojen muiden sorsien ym. seasta. <\/p>\n

Siirtyess\u00e4mme kohti seuraavaa etappiamme, alkoi sataa r\u00e4nt\u00e4\u00e4 oikein kunnolla. Limnohorissa oli taas aivan mielett\u00f6m\u00e4sti lintuja. Keli vaan oli jo todella surkea, mutta jotenkuten saimme kaikki linnut laskettua ennen kuin optiikka kastui liikaa. Muuttohaukka, 30 taivaanvuohta ja kuovi edustivat harvalukuisampaa lajistoa. Runsaslukuisinta lajia eli punasotkaa oli, kuten kaikkialla muuallakin, aivan tuhottomasti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lithotopoksessa Strimonasjoen alajuoksulla oli taas mukavasti ruskosotkia, harmaasorsia, pikkumerimetsoja, jalohaikaroita, punap\u00e4\u00e4narskuja ym.
\nL\u00e4hes loput, eli pitk\u00e4t l\u00e4nsi- ja etel\u00e4rannat, laskimme taas autosta ajaessa. V\u00e4lill\u00e4 oli pakko pys\u00e4hty\u00e4 laskemaan putkella kaikkein kaukaisimmat vesilinnut. Lajisto oli kuitenkin aavalla j\u00e4rvell\u00e4 jo varsin suppeaa, joten laskeminen oli todella nopeaa. <\/p>\n

Saimme laskennan lopulta p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vain puolta tuntia ennen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, noin 17.00. Saavuttuamme opparille minervanp\u00f6ll\u00f6t jo huutelivat pihalla. <\/p>\n

Havaitsimme laskennassa reilut 27 000 laskentalintua, joista punasotkia oli reilut 11 000, sinisorsia reilut 3000 silkkiuikkuja reilut 2000, sek\u00e4 taveja ja nokikanoja reilut 1000. Mukavia summia ja havaintoja olivat my\u00f6s mm. 180 kiharapelikaania, 57 jalohaikaraa, 126 harmaahaikaraa, 4 kapustahaikaraa, 321 flamingoa, laulujoutsen, 101 ristisorsaa, 24 punap\u00e4\u00e4narskua, 5 ruskosotkaa, 51 uiveloa, 83 telkk\u00e4\u00e4, merikotka, 18 kiljukotkaa, sinisuokoiras, 2 muuttohaukkaa ym. Yhteens\u00e4 laskennan yhteydess\u00e4, matkoilla sek\u00e4 opparin pihalla havaitsimme p\u00e4iv\u00e4n aikana 87 lintulajia! <\/p>\n

Illalla kauppareissulla kuulimme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4n kuuloisia \u201dYrj\u00f6\/George, slurp-slurp\u201d -viem\u00e4risammakoita. <\/p>\n

Taas paukahtaa<\/strong><\/p>\n

31.1. aamusta k\u00e4velimme l\u00e4hiojalle katsomaan, mit\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyisi. Yll\u00e4tykseksemme n\u00e4imme useamman luhtakanan kiipe\u00e4v\u00e4n ruokoja pitkin aivan n\u00e4kyviin l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n auringon noustessa. Tietenk\u00e4\u00e4n kameravehkeet eiv\u00e4t juuri nyt olleet mukana! <\/p>\n

Koskapa meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n ohjelmaa luvassa, l\u00e4hdimme k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4 Kerkinitisjokea kohti. Tavoitteenamme oli liftata kyyti Lithotopoksen suuntaan pelikaanipaikoille ja pikkumerimetsoja kuvaamaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Emme kuitenkaan saaneet edes mahdollisuutta liftata, sill\u00e4 reiluun tuntiin ohitsemme ajoi vain aivan t\u00e4p\u00f6t\u00e4ysi\u00e4 tai kaksipaikkaisia autoja. Niinp\u00e4 rannat tsekattuamme saimme idean k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 viereisill\u00e4 Krousiavuorten reunakukkuloilla katsomassa, mink\u00e4laista lintulajistoa rinnemetsik\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyisi.
\nPensas-, kelta- ja pajusirkkuja, ensimm\u00e4inen vuorisirkku sek\u00e4 nokkavarpunen n\u00e4kyiv\u00e4t matkalla rinnemetsille k\u00e4velless\u00e4mme. Ylitsemme lensi viel\u00e4 parvi kiharapelikaaneja ennen kuin l\u00f6ysimme hyv\u00e4n uran, jota pitkin p\u00e4\u00e4si kulkemaan hieman ylemm\u00e4ksi rinteen piikkipensasmetsikk\u00f6\u00f6n. <\/p>\n

Pusikoista l\u00f6ytyi sirkkuja runsaasti lis\u00e4\u00e4 sek\u00e4 pian oudosti \u00e4\u00e4nnellyt tiainen, joka pitk\u00e4n ja piinaavan odottelun j\u00e4lkeen suostui n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ja oli kuin olikin balkanintiainen! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta n\u00e4it\u00e4 vilkkaita ja s\u00e4ikkyj\u00e4 tiaisia l\u00f6ytyi yhteens\u00e4 nelj\u00e4 kappaletta, mutta ne kaikki katosivat todella nopeasti niin, ettei niist\u00e4 pian kuulunut en\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n.
\nTyytyv\u00e4isin\u00e4 eliksest\u00e4 k\u00e4velimme takaisin opparille ottamaan loppuillan rennommin. <\/p>\n

Kuvausp\u00e4iv\u00e4 Lithotopoksella<\/strong><\/p>\n

1.2. aamusta suuntasimme l\u00e4hiojalle luhtakanojen kuvausta yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Osmank\u00e4\u00e4mikerttunen, silkkikerttusia ja rautiaisia n\u00e4kyi ja pian l\u00f6ytyi luhtakanojakin. Hannan viritt\u00e4m\u00e4 sardiinihoukutin ei toiminut, mutta kun tarpeeksi kauan jaksoimme odotella paikoillamme, alkoivat luhtakanat liikkua ja kiivet\u00e4 ruokoja pitkin aurinkoon l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. Saimmekin ainakin jonkinlaiset kuvat otettua. Janne sai vihdoin tikankin kuvaushollilla mutta h\u00e4n sai pettymyksekseen todeta, ett\u00e4 putkessa ei ollutkaan syyriantikka vaan se paljon harvinaisempi tikka, k\u00e4pytikka. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tilasimme opparille taksin, jolla ajoimme Lithotopokseen (10\u20ac) kuvataksemme kikkarapelikaaneja sek\u00e4 Strimonasjokivarren lintuja. <\/p>\n

Ensin kuvailimme kiharapelikaaneja kalastajien k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4, jolloin Janne p\u00e4\u00e4si, tai oikeastaan joutui, maistamaan kalastajien seisovan p\u00f6yd\u00e4n herkkuja. L\u00e4ski ja l\u00e4mmin viina (zippuro) eiv\u00e4t kuitenkaan olleet mitenk\u00e4\u00e4n herkullisia. <\/p>\n

Jokivarressa oli lintuja aivan sairaasti! Merimetsoja ja pikkumerimetsoja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan varsin mukavasti, vaikka p\u00e4\u00e4asiassa ne olivatkin todella s\u00e4ikkyj\u00e4. Pikkumerimetsoja kuvatessamme lensi yht\u00e4kki\u00e4 rantak\u00e4kk\u00e4n\u00e4st\u00e4 viereemme nelj\u00e4 nuorta y\u00f6haikaraa, joista kaksi j\u00e4i todella upeasti aivan viereemme! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Vastarannalla oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t parvet harmaa- ja jalohaikaroita mukanaan yksi kapustahaikarakin. Yhteens\u00e4 kahdessa l\u00e4hekk\u00e4isess\u00e4 porukassa oli 150 haikaraa.
\nJoella uiskenteli my\u00f6s valtaisat sorsien sekaparvet. Jannen menness\u00e4 kuvaamaan sorsia, j\u00e4i Hanna v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n puskan taakse saadakseen lentoon s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4vist\u00e4 sorsista lentokuvia. Ja tietystih\u00e4n sorsat s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t varsin pian Jannea. Me molemmat p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan ruskosotkia, punap\u00e4\u00e4narskuja, haapanoita, sini- jouhi ja harmaasorsia, tukka- ja punasotkia, uiveloita sek\u00e4 tietysti molempia merimetsoja kuten olimme toivoneet. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4 alkoi olla jo pitk\u00e4ll\u00e4, ja kameran akut alkoivat hiipua, joten k\u00e4velimme hiljalleen takaisin kiharapelikaanipaikalle. Jatkoimme viel\u00e4 k\u00e4vely\u00e4 toisellekin pelikaanien rengastuspaikalle, jossa aloimme liftata kyyti\u00e4 takaisin Kerkiniin. Eip\u00e4 tarvinnut peukaloa kauan nostella, sill\u00e4 jo toinen auto otti meid\u00e4t kyytiin. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme taas tavernalla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, ja nyt yksi koirista, pieni valkoinen maastonakki, p\u00e4\u00e4tti adoptoida meid\u00e4t vanhemmikseen ja se seurasi meit\u00e4 opparille saakka, j\u00e4\u00e4den pihalle vahtikoiraksi. <\/p>\n

Kylm\u00e4 helmikuun alku<\/strong><\/p>\n

Toinen toista. L\u00f6h\u00f6p\u00e4iv\u00e4! Emme jaksaneet v\u00e4litt\u00e4\u00e4 linnuista, vaan lepuutimme hermojamme ja aistejamme. Jututimme opparilla Panayotista, jonka englanti parani koko ajan kovaa vauhtia, sek\u00e4 Mihalista, joka oli osoittautunut todella hyv\u00e4ksi tyypiksi. <\/p>\n

K\u00e4vimme my\u00f6s kaupoilla, viihdytimme teiden kulkijoita, joiksi paikalliset kutsuivat katukoiria. Teimme jonkin verran my\u00f6s t\u00f6it\u00e4, j\u00e4rjestimme kaikki opparin julisteet, joita oli aivan valtaisat kasat. <\/p>\n

Lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t pihalla n\u00e4htyihin noin tuhanteen jonnekin matkanneeseen uuttu- ja sepelkyyhkyyn, kolmeen syyriantikkaan sek\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n minervanp\u00f6ll\u00f6\u00f6n, joista kaksi innostuivat parittelemaankin, kun niit\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti kannustimme. <\/p>\n

3.2. oli toinen l\u00f6h\u00f6p\u00e4iv\u00e4. Aamulla oli todella pilvist\u00e4, joten jatkoimme julisteiden kanssa v\u00e4rkk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Autoimme my\u00f6s Mihalista pikkujutuissa. Teimme my\u00f6s opparin ty\u00f6ntekij\u00f6ille oppaan, jonka avulla he voivat opetella tunnistamaan alueen pikkulintuja. <\/p>\n

K\u00e4vimme my\u00f6s koiramme (Teiden koiran) kanssa l\u00e4hirannassa, josta l\u00f6ysimme sen ainoan kattohaikaran, jonka olimme kuulleet alueella talvehtivan. Muuten havainnot olivat varsin samoja kuin edellisin\u00e4kin p\u00e4ivin\u00e4. <\/p>\n

4.2. aamuyhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen pyysimme Panayotista heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4t Mandrakin kalasatamaan j\u00e4rven pohjoisrannalle. Katselimme laiturilta muutaman tunnin flamingoja, tundra- ja merihanhia, ristisorsia sek\u00e4 kahlaajia. Jokunen kiljukotkakin n\u00e4kyi kaartelemassa metsien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja vihertikka kuikutti reissupinnaksi takametsik\u00f6iss\u00e4. Satama-altaan kuningaskalastaja poseerasi meille oikein ansiokkaasti, joten saimme siit\u00e4 oikein mukavat kuvat. Panayotis tuli hakemaan meid\u00e4t takaisin opparille aivan sovittuun aikaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hdimme k\u00e4velylle l\u00e4hijokisuulle. Koiramme seurasi meit\u00e4 l\u00e4hijoelle saakka, jolloin se yht\u00e4kki\u00e4 j\u00e4i seisomaan eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n meinannut seurata meit\u00e4 pitemm\u00e4lle vaikka kuinka houkuttelimme. Pian syy outoon k\u00e4yt\u00f6kseen selvisi, kun l\u00e4hiniitylt\u00e4 ampaisi kaksi suurta lammaskoiraa t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia koiramme kimppuun. Onneksi pikkuisemme oli kuin rasvattu salama, kiit\u00e4ess\u00e4\u00e4n henkens\u00e4 edest\u00e4 kohti kyl\u00e4\u00e4. L\u00e4skit lammaskoirat totesivat pian, ett\u00e4 taisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 aamiainen saamatta, ja me saatoimme helpottuneina jatkaa matkaamme. <\/p>\n

Palattuamme takaisin opparille, oli koiramme hieman pahastuneen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 meit\u00e4 odottamassa. K\u00e4velylenkin ainoa parempi lintuhavainto oli varsin kotoisan n\u00e4k\u00f6inen isolepink\u00e4inen. <\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (5.2.) paiskimme t\u00f6it\u00e4 ihan hartiavoimin. Aamuvarhain suuntasimme Panayotiksen kanssa kaatamaan ruovikoita, tai jotain ruovikkoa suurempia, l\u00e4hes bambuja, joista rakennettaisiin pelikaaneille pesi\u00e4. Panayotis kaatoi kuusimetrisi\u00e4 ruokoja moottorisahalla ja me kasasimme niit\u00e4 kasoiksi. Muutaman tunnin uurastuksen j\u00e4lkeen olimme kahdesta paikasta kaataneet 13 suurta kasaa ruokoja. Enemm\u00e4nkin olisimme tehneet, mutta moottorisaha levisi. N\u00e4m\u00e4 kasat kuljetettiin jeepin katolla l\u00e4hisatamaan, josta ne my\u00f6hemmin kuljetettaisiin pelikaaneille rakennetuille pesim\u00e4lavoille. Aikaisemminhan Kerkinij\u00e4rvell\u00e4 ei ollut pesinyt ollenkaan kiharapelikaaneja, mutta pari vuotta sitten rakennettujen lavojen my\u00f6t\u00e4 edelliskes\u00e4n\u00e4 oli muutamia kymmeni\u00e4 pareja j\u00e4\u00e4nyt pesim\u00e4\u00e4n ns. tekopesiin. Satamassa paikkailimme my\u00f6s opparin venett\u00e4 polyesterigeelill\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla Janne sai viimein kuvat syyriantikasta, joka nautiskeli laskevasta auringosta puoli tuntia samoissa puissa patsastellen. Kuvia tulikin otettua sitten vaivaiset 130 kappaletta. My\u00f6s minervanp\u00f6ll\u00f6parista saatiin taas hauskoja kuvia kuu taustallaan. <\/p>\n

Yll\u00e4tykseksemme kauppareissumme oli hieman poikkeuksellinen, sill\u00e4 postissa asioimme h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 ruotsiksi ja kaupassa saksaksi. Olipahan muuten ensimm\u00e4inen kerta, kun Janne el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana oikeasti tarvitsi ruotsia. El\u00e4k\u00f6\u00f6n pakkoruotsi! <\/p>\n

Talviretkeily\u00e4<\/strong><\/p>\n

Aamulla otimme rennosti. Yhden j\u00e4lkeen saimme Hristokselta ja Panayotikselta kyydin Lithotopokseen. Ensin kuvailimme Strimonasjoen lintuja. Ruskosotkat, punap\u00e4\u00e4narskut ja tietysti merimetsot olivat taas paikalla. Yll\u00e4mme py\u00f6ri taivaalla parin kiharapelikaaninuorukaisen lis\u00e4ksi samainen nuori pelikaanikin, jonka olimme jo aiemmin n\u00e4hneet. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tarpeeksi kuvattuamme jatkoimme padon ylitse kuvaamaan j\u00e4rven lintuja. Kiharapelikaaneja oli suuret parvet rannan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kalastamassa. N\u00e4iden isojen lintujen kalastuspyr\u00e4hdyksi\u00e4 oli mukava kuvailla. Ne l\u00e4hestyiv\u00e4t hiljalleen kalaparvea ja pyr\u00e4htiv\u00e4t nokallaan veteen kauhaisten kalaparven kimppuun. Sitten ne laskivat vedet pois nokkapussistaan ja nielaisivat kalat niskojaan nakellen. <\/p>\n

Kesken kuvailun paikalle py\u00f6r\u00e4ili englantilainen Gordon Ramel, jonka kanssa Mihalis oli meille puhelimitse sopinut sunnuntaiksi linturetken. Gordon, joka asusteli nykyisin l\u00e4heisess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, oli viimeisen p\u00e4\u00e4lle luontoharrastaja. Nytkin h\u00e4n juttelun ohessa singahteli haavin kanssa perhosten, hein\u00e4sirkkojen ym. otusten per\u00e4\u00e4n. Janne taas juttelun ohessa sai useita kuvia lent\u00e4vist\u00e4 kiharapelikaaneista. N\u00e4iden sekaan laskeutui pian my\u00f6s nuori pelikaanimme, joten Janne sai siit\u00e4kin viimein kuvat otettua. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toista tuntia juteltuamme huomasimme, ett\u00e4 aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskea. Niinp\u00e4 jatkoimme k\u00e4vellen tien varteen, jossa aloimme liftata kyyti\u00e4 Kerkiniin.
\nNoin puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen meid\u00e4t poimi nuori mies rallivahvisteiseen Opeliinsa. Matka olikin sitten l\u00e4hinn\u00e4 huvittava. Mies puhui hyv\u00e4\u00e4 englantia, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli musiikki (Queen) niin kovalla, ett\u00e4 aivot nesteytyiv\u00e4t. Muutenkin mies oli hieman hullun oloinen, mutta Bohemian Rhapsody ja Another bite to dust olivat oikein mukavaa matkamusiikkia. <\/p>\n

Kun viimein saavuimme Kerkiniin (t\u00e4rykalvot hellin\u00e4), selvisi ett\u00e4 mies oli ajanut Kerkiniin aivan vain meid\u00e4t vied\u00e4kseen. H\u00e4n itse oli ollut matkalla kirkkoon, joka sijaitsi aivan toisessa suunnassa! <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme taas perinteisess\u00e4 tavernassamme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 opetimme koiramme istumaan. <\/p>\n

7.2. her\u00e4simme vasta 8.30. Edelleen todella v\u00e4synein\u00e4 l\u00e4hdimme aiemmin kunnostamillamme py\u00f6rill\u00e4 polkemaan kyl\u00e4lt\u00e4 suoraan etel\u00e4\u00e4n sijaitseville, j\u00e4rven l\u00e4nsinurkan, mets\u00e4isille Krousian m\u00e4ille. <\/p>\n

Koiramme seurasi meit\u00e4 taas alkumatkan, mutta nyt se j\u00e4i suosiolla j\u00e4lkeen jo pian kyl\u00e4n laitamilla, sill\u00e4 se ei halunnut antaa l\u00e4skeille lammaskoirille uutta mahdollisuutta.
\nTakapuolet aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kipein\u00e4 p\u00e4\u00e4simme perille vain noin 3 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitseville m\u00e4ille (py\u00f6r\u00e4t kyll\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t ihan hyvilt\u00e4 maastopy\u00f6rilt\u00e4, mutta ne oli varmaankin tarkoitettu 30-40 kiloisille). <\/p>\n

S\u00e4\u00e4 oli todella upea, mik\u00e4 osaltaan vaikutti siihen, ettei lintuja ollut kovinkaan paljon. Rinteet olivat t\u00e4ynn\u00e4 kukkivia krookuksia ja vuokkoja. Perhoset lenteliv\u00e4t (amiraalia, neitoperhosta, helmihopeat\u00e4pl\u00e4\u00e4, nokkosperhosta ym.) ja sisiliskoja vilahteli meit\u00e4 piiloon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Nautimme kev\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 m\u00e4en rinteell\u00e4 aurinkoa ottaen. L\u00e4mmint\u00e4 oli noin 20 astetta, joten lyhythihaisella tarkeni oikein hyvin. Ohi mennen havaitsimme joitakin lintujakin. Balkanintiaiset vilahtivat metsik\u00f6ss\u00e4 lenn\u00e4ht\u00e4en aivan liian nopeasti karkuun, nokkavarpusia n\u00e4kyi kahdeksan linnun parvi, vuorisirkkuja py\u00f6ri pari kappaletta rinteell\u00e4, kangaskiuru laulaa luikautteli lyhk\u00e4isi\u00e4 laulun s\u00e4keit\u00e4 ja kanahaukka lenn\u00e4hti vauhdikkaasti ylitsemme. Muutaman tunnin l\u00f6h\u00f6retkeilyn j\u00e4lkeen poljimme takapuolet entist\u00e4kin kipe\u00e4mpin\u00e4 takaisin kyl\u00e4lle. <\/p>\n

Iltapuolella ulkoilutimme taas kyl\u00e4n katukoirakolmikkoa, johon kuului meid\u00e4n valkoisen maastonakkimme lis\u00e4ksi kokonaan vaaleanruskea seisoja sek\u00e4 upea valkoinen, sinisilm\u00e4inen haski. <\/p>\n

Revityst\u00e4 vihdoinkin<\/strong><\/p>\n

8.2. Gordon saapui aamulla jo tuntia liian aikaisin. Niinp\u00e4 hoidimme aamutoimet pikakelauksella, ja 8.20 l\u00e4hdimme retkelle. L\u00e4hijoen rannassa p\u00e4ivysti rantak\u00e4kk\u00e4n\u00e4ll\u00e4 komea muuttohaukka. Jatkoimme pys\u00e4hdellen ohi pensas- ja vuorisirkkujen katsomaan n\u00e4kisimmek\u00f6 merikotkaparia vanhalla pes\u00e4paikallaan. Edellisen kerran merikotkan pesint\u00e4 oli varmistettu j\u00e4rvell\u00e4 vuonna 1998. Sitten joku paikallinen sankari oli kaatanut pes\u00e4puun. T\u00e4t\u00e4 vanhempi pes\u00e4 oli siis edelleen er\u00e4\u00e4ll\u00e4 m\u00e4ell\u00e4, joten ajoimme katsomaan, olisivatko paikalla py\u00f6rineet merikotkat mahdollisesti kelpuuttaneet sen pes\u00e4paikakseen. <\/p>\n

Yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ysimme kotkat istumasta er\u00e4\u00e4st\u00e4 kelosta jo reilusti ennen pes\u00e4\u00e4. T\u00e4lle talvelle n\u00e4it\u00e4 lintuja ei viel\u00e4 oltu n\u00e4hty kertaakaan yhdess\u00e4. Pian kotkat ottivat siivet alleen ja l\u00e4htiv\u00e4t p\u00e4ivehtim\u00e4\u00e4n j\u00e4rven toiselle puolelle deltan suuntaan. Ei lupaillut kovin hyv\u00e4\u00e4 pesint\u00e4\u00e4 ajatellen.
\nPys\u00e4hdyimme viel\u00e4 katsomaan vanhan pes\u00e4paikan, ja totesimme vihertikan huutaessa taustalla, ett\u00e4 pes\u00e4 vaikutti liian vanhalta ja huonokuntoiselta, jotta se en\u00e4\u00e4 kelpaisi mihink\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Jatkoimme pikkuhiljaa Lithotopoksen kautta Limnohoriin, jossa oli taas aivan sairaasti lintuja. Parhaimmaksi havainnoksi kirjasimme er\u00e4\u00e4ll\u00e4 saarekkeella kipitelleen lapinsirrin. <\/p>\n

K\u00e4yty\u00e4mme jututtamassa Theodorosta toimistollaan jatkoimme Kerkinivuorille. Pyrst\u00f6tiaisia ja vuorisirkkuja n\u00e4kyi vuoren rinnemetsiss\u00e4 runsaasti. Pian n\u00e4imme my\u00f6s vuorten lakien tasalla kaarrelleen 3-kv maakotkan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Gordon k\u00e4vi matkan varrella kysym\u00e4ss\u00e4 er\u00e4\u00e4n kirkon is\u00e4lt\u00e4, Papa Janukselta, olisiko kirkon aidatulle pihamaalle mahdollista laittaa suurta perhospyydyst\u00e4. Aidan sis\u00e4puolella kun sellainen olisi turvassa elukoilta. Kun is\u00e4lle selvisi, ett\u00e4 Gordon teki yhteisty\u00f6t\u00e4 Theodoroksen kanssa, oli asia OK. Theodoroksella tuntui olevan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n maine alueella! <\/p>\n

Jatkoimme vuorta yl\u00f6sp\u00e4in pys\u00e4hdellen v\u00e4lill\u00e4 pyydystelem\u00e4\u00e4n Gordonille h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, hein\u00e4sirkkoja ja kaiken maailman otuksia, joita l\u00f6ytyi ruohikoista ja lehtien tai kivien alta. <\/p>\n

Taas kerran Jannen pys\u00e4ytetty\u00e4 matkan teon tinttiparven takia, l\u00f6ytyikin parvesta mukavasti lintuja: viitatiaisia, hippi\u00e4isi\u00e4, puukiipij\u00e4 sek\u00e4 pikkutikka tavallisten tirpi\u00e4isten lis\u00e4ksi. Vuorilta kuului my\u00f6s palok\u00e4rjen kuikutus. <\/p>\n

Kivikkoinen tie oli paikoitellen hieman liiankin kivikkoista, mutta Gordonin \u201dbaby\u201d jaksoi hyvin, kunnes\u2026 Gordonilla oli aika ajoin ollut hieman hankaluuksia ajaa vasemmalta (brittin\u00e4 kun h\u00e4n oli tottunut, ett\u00e4 ratti on v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella), ja niinp\u00e4 h\u00e4n taas kerran ajoi oikeilla renkailla p\u00e4in tiell\u00e4 ollutta ter\u00e4v\u00e4\u00e4 kive\u00e4, jolloin takarengas tussahti puhki. <\/p>\n

Gordon oli kuitenkin nopein renkaanvaihtaja, jonka olimme ikin\u00e4 n\u00e4hneet. Alle viidess\u00e4 minuutissa rengas oli vaihdettu ja matkamme jatkui. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka olimme hieman huolissamme siit\u00e4, ettei meill\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 vararengasta mukanamme, p\u00e4\u00e4timme olla ajamatta alas Mandrakiin suorinta reitti\u00e4 vaan jatkoimme viel\u00e4 vuoren rinnett\u00e4 pitkin eteenp\u00e4in. Tie nousi entist\u00e4kin ylemm\u00e4s vuorelle. Pari kilometri\u00e4 ajettuamme tie alkoi menn\u00e4 huonommaksi, mutta me ker\u00e4ilimme isoimmat kivet tielt\u00e4 pois, jotta Gordon p\u00e4\u00e4si ajamaan. Pian kuitenkin saavuimme paikkaan, jossa n\u00e4imme kauhuksemme, ett\u00e4 maanvy\u00f6rym\u00e4 oli hiljattain pyyhk\u00e4issyt reilut sata metri\u00e4 tiet\u00e4 aivan kokonaan pois! Niinp\u00e4 jouduimme k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri ja palaamaan takaisin risteykseen, josta p\u00e4\u00e4simme alas Mandrakia kohti.
\nMandrakin tie oli sekin todella huonokuntoinen. Onneksi p\u00e4\u00e4simme Mandrakiin saakka, sill\u00e4 muussa tapauksessa olisimme joutuneet ajamaan koko p\u00e4iv\u00e4n aikana ajamamme reitin takaisin, mihin olisi mennyt ainakin toista tuntia. <\/p>\n

Mandrakissa k\u00e4vimme tietysti kalasatamassa katsomassa flamingoja ym. Illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 ajoimme rantoja pitkin Kerkinin l\u00e4hikalasatamaa kohti. Matkalla plokkasimme vauhdista rannan l\u00e4heisyydess\u00e4 uiskennelleen h\u00e4rk\u00e4linnun, joka ei ole lainkaan yleinen talvivieras alueella.
\nAurinko laski jo, kun viel\u00e4 komppailimme l\u00e4hiojan reunoja osmank\u00e4\u00e4mikerttusen toivossa. Luhtakanoja ja silkkikerttusia kyll\u00e4 l\u00f6ytyi, mutta ei elist\u00e4 Gordonille. Minervanp\u00f6ll\u00f6jen ollessa jo hereill\u00e4 opparilla, saatoimme laskea havainneemme p\u00e4iv\u00e4n aikana 82 lajia. <\/p>\n

Ja lis\u00e4\u00e4 revityst\u00e4<\/strong><\/p>\n

9.2. aamukahdeksan pintaan Gordon saapui taas opparille, ja leipomossa k\u00e4ynnin j\u00e4lkeen teimme taas pikavisiitin l\u00e4hiojalle. Janne n\u00e4ki osmank\u00e4\u00e4mikerttusen lennossa, mutta muut eiv\u00e4t lintua onnistuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

L\u00e4hijoen j\u00e4lkeisell\u00e4 pys\u00e4hdyksell\u00e4 rannasta lenn\u00e4hti puskaan aivan viereemme \u00e4\u00e4nnellen kaksi pensasvarpusta. Laji on osittaismuuttaja alueella, joten l\u00e4mpim\u00e4t kelit olivat houkutelleet ensimm\u00e4iset linnut jo pesim\u00e4paikoilleen. <\/p>\n

Ajoimme taas merikotkia etsim\u00e4\u00e4n, ja l\u00f6ysimme linnut viel\u00e4 edelliskertaakin aiemmin. Toinen istui rannan puissa ja toinen korkealla rinteen metsik\u00f6ss\u00e4. Pian linnut nousivat lentoon ja l\u00e4htiv\u00e4t lent\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa parempaan suuntaan rinnett\u00e4 seuraillen. Me hypp\u00e4simme autoon ja ajoimme per\u00e4\u00e4n. Pes\u00e4paikalla pys\u00e4hdyimme ja aloimme staijata, josko linnut olisivat saapuneet pes\u00e4lle. Pian toinen linnuista kohosi mets\u00e4st\u00e4 siivilleen, jolloin l\u00f6ysimme my\u00f6s toisen linnun istumasta er\u00e4\u00e4n suuremman puun keskelt\u00e4. <\/p>\n

Seurailimme lintuja toista tuntia, havaiten lis\u00e4\u00e4 pensasvarpusia, tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isen sek\u00e4 kanahaukan, mutta kun mit\u00e4\u00e4n ei alkanut tapahtua, ajoimme Lithotopokseen, josta meid\u00e4n oli tarkoitus ottaa paikallisen opparin ty\u00f6ntekij\u00e4 Khristoph kyytiin. Kristophille oli kuitenkin saapunut opastettavaksi ryhm\u00e4, joten h\u00e4n ei voinutkaan l\u00e4hte\u00e4 retkelle kanssamme. <\/p>\n

Oppariin tutustuttuamme jatkoimme Strimonasjoelle, jossa n\u00e4kyi taas y\u00f6haikaranuorukainen, ruskosotkia sek\u00e4 paljon molempia merimetsoja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi ajoimme pitemm\u00e4n p\u00e4tk\u00e4n Sidirokastroon, noin parinkymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jossa kaupungin takana kohosi kallioinen jyrk\u00e4nne. T\u00e4lt\u00e4 jyrk\u00e4nteelt\u00e4 meid\u00e4n oli tarkoitus hakea kallionakkelia sek\u00e4 sinirastaita. <\/p>\n

Tunnin seisoskelulla ja komppaamisella emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet kuin kangaskiurun, tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isen, muutamia vuorisirkkuja sek\u00e4 muita tavallisempia lajeja.
\nUmpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n yritimme ajaa seuraavaksi l\u00e4heiselle, viel\u00e4 korkeammalle, m\u00e4en nyppyl\u00e4lle, ja aika l\u00e4helle sit\u00e4 p\u00e4\u00e4simmekin. Vuoren juurella staijailimme jonkin aikaa, ennen kun ensimm\u00e4inen kunnon havis paukahti. Mielett\u00f6m\u00e4n komea arohiirihaukka kohosi vuorelta siivilleen saaden pian seuraansa viel\u00e4 komeamman, aivan hiekan vaalean, puolisonsa. N\u00e4iden kotkamaisten haukkojen taidokasta kaartelua kiihtyv\u00e4ss\u00e4 tuulessa oli ilo seurailla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska emme muutakaan keksineet, jatkoimme ajoamme Bulgarian rajaa kohti kivikkoisessa vuoristossa. Tuuli kiihtyi pikkuhiljaa todella voimakkaaksi, joten autosta ei juuri en\u00e4\u00e4 viitsinyt edes nousta, mutta maisemat olivat autostakin katsottuina oikein komeita. Oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 vaihteeksi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aivan erilaisia maisemia kuin Kerkinij\u00e4rven l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli. <\/p>\n

Parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 ajettuamme totesimme, ettei tie k\u00e4\u00e4ntynytk\u00e4\u00e4n takaisin Kerkinij\u00e4rven suuntaan vaan jatkoi kohti it\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 teimme U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ja ajoimme samaa tiet\u00e4 takaisin Kerkiniin. <\/p>\n

Opastuskeskuksella Mihalis oli viel\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, ja h\u00e4n kutsui meid\u00e4t illalla sy\u00f6m\u00e4\u00e4n morsiamensa Sofian kanssa. Macrinitsan kyl\u00e4ss\u00e4 s\u00f6imme herkulliset ateriat (mm. vesipuhvelia) viihtyis\u00e4ss\u00e4 rinneravintolassa. J\u00e4lkiruoaksi Mihalis tilasi erilaisia herkkuja. Todella mukavaa! Iltakymmenen aikaan Mihalis ja Sofia heittiv\u00e4t meid\u00e4t opparille, josta he jatkoivat kotiinsa, joka oli 65 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Kerkinist\u00e4. <\/p>\n

Ja vaihteeksi rennompaa<\/strong><\/p>\n

Hitaasti k\u00e4ynnistyneen aamun j\u00e4lkeen kaikki toiminta hidastui entisest\u00e4\u00e4n, kun k\u00e4vimme ulkona. Tuuli oli todella kova ja j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4! Niinp\u00e4 pysyttelimme sis\u00e4ll\u00e4, kunnes 11 aikaan opparilla alkoi paikallisten luontoimmeisten ekoturismikonferenssi. T\u00e4ll\u00f6in tapasimme Nestoksen opparille pariksi kuukaudeksi t\u00f6ihin saapuneen saksalaisen Bettinan, joka oli opastuskeskuksensa ty\u00f6ntekij\u00f6iden mukana saapunut katsomaan Kerkinij\u00e4rve\u00e4 ja sen lintuja. <\/p>\n

Saimme kuin saimmekin kammettua itsemme liikenteeseen, ja k\u00e4vimme n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Bettinalle l\u00e4hirannan lintuja. Tuuli oli kuitenkin aivan j\u00e4rjet\u00f6n, joten linnutkin olivat jossain muualla suojaisemmassa paikassa. Ainakin uivelot olivat kuitenkin Bettinalle uusia tuttavuuksia. <\/p>\n

Palasimme varsin pian takaisin opparille, josta Bettina nappasi py\u00f6r\u00e4n lainaan, ja l\u00e4hti viel\u00e4 tutustumaan j\u00e4rveen paremmin. Varoitimme kyll\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ettei h\u00e4n pitk\u00e4lle opparin py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi. Me puolestaan nautimme sis\u00e4ll\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 emmek\u00e4 ajatelletkaan lintuja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 konferenssissa oli lounastauko, ja meid\u00e4tkin kutsuttiin muiden mukaan lounaalle. Vakiotavernassamme saatiin sitten tuta, mit\u00e4 on kreikkalainen sy\u00f6minen! Ruokaa kannettiin koko ajan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4, ja kaikkea sai sy\u00f6d\u00e4 suoraan tarjoiluastioilta tai poimia lautaselleen niin paljon kuin vain jaksoi sy\u00f6d\u00e4. Me sitten s\u00f6imme aika paljon enemm\u00e4nkin kuin olisimme jaksaneet, mutta vesipuhvelia, paikallisia makkaroita ja lihoja sek\u00e4 monenlaisia salaatteja ym. oli tietysti kaikkia pakko maistaa. Ja kun ne kaikki olivat niin hyvi\u00e4, ei Janne ainakaan voinut tyyty\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4n maistamiseen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ilta meni koiran kanssa pelehtiess\u00e4 aina siihen saakka, kun konferenssi p\u00e4\u00e4ttyi ja taas l\u00e4hdettiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n! Nyt menimme naapuritavernaan, jossa sama juttu taas toistui. Menu oli tietysti aivan erilainen, joten taas piti sy\u00f6d\u00e4 niin, ett\u00e4 napa paukkui! Aina kun tuntui, ett\u00e4 nyt sai riitt\u00e4\u00e4, toi tarjoilija jotain aivan uutta ruokaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4n! Sy\u00f6ty\u00e4mme itsemme aivan ratki, tajusimme ett\u00e4 viel\u00e4 oli j\u00e4lkiruokakin tulossa. Pelk\u00e4simme jo pahinta, ettei kaikkea en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jaksaisi maistaa, mutta onneksi j\u00e4lkiruoaksi tarjoiltiin oivallisesti vain omenan ja appelsiinin paloja, jotka todella kruunasivat upean m\u00e4ss\u00e4ilyp\u00e4iv\u00e4n. <\/p>\n

Ilmeisesti ihan tapojen mukaan kaikki, mik\u00e4 j\u00e4i lopulta sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4, ker\u00e4ttiin koirille mukaan, joten meid\u00e4nkin luffemme sai mojovan iltapalan, ja seuraavaksi aamupalaksikin sille oli viel\u00e4 vesipuhvelia. <\/p>\n

Seuraavat pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meniv\u00e4t ihan sis\u00e4hommissa. S\u00e4\u00e4 oli viilentynyt taas talviseksi pikkupakkaseksi. Me v\u00e4rkk\u00e4ilimme deltan mets\u00e4n pesim\u00e4koloniapuihin \u201drekisterikilpi\u00e4\u201d, joiden avulla kolonian sek\u00e4 puiden tilaa voitaisiin tulevaisuudessa seurailla paremmin. Korkeiden kes\u00e4vedenkorkeuksien takia pes\u00e4kolonian puut kun ovat pikkuhiljaa kuolemassa. <\/p>\n

Ensin puhdistimme 2000 metallilaattaa \u00f6ljyst\u00e4. N\u00e4ihin laattoihin sitten iskettiin ensin painonumerot ja viel\u00e4 maalattiin suuret tunnistenumerot, joiden perusteella puut olisivat yksil\u00f6it\u00e4viss\u00e4. <\/p>\n

12.2. torstai-iltana k\u00e4vimme Gordonin sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n Dimitriksen kanssa Mandrakissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Dimitris, joka oli entinen armeijan h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4, tarjosi meille mahtavan lihasekoitusillallisen sek\u00e4 upeat j\u00e4lkiruoat. Ruoka oli todellakin taas jotain, mist\u00e4 suomalaisten pit\u00e4isi ottaa oppia! Ilta oli muutenkin todella miellytt\u00e4v\u00e4, juteltavaa riitti ihan kuten ruokaakin <\/p>\n

13.2. ulkona oli todella kylm\u00e4. Vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste, teki tuuli sek\u00e4 ilmankosteus kelist\u00e4 todella raa`an. Aamulla k\u00e4vimme pikaisesti koiran kanssa l\u00e4hirannassa, jossa uiskenteli taas pikku-uikkuja, pari mustakaulauikkua, uiveloita, tuulihaukka ja ylitsemme lensi nuori merikotka. Varmaankin jossain oli j\u00e4rvi j\u00e4\u00e4tynyt, ja merikotkan oli pit\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 liikenteeseen. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pihan ylitse lensi \u00e4\u00e4nnellen keltahemppo, jota olimmekin lajilistallemme jo odotelleet. <\/p>\n

Kuten edellinen, meni seuraavakin p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 l\u00e4mmitelless\u00e4. L\u00e4hirannassa sent\u00e4\u00e4n taas k\u00e4vimme, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hes olemattomiin. Mustalepp\u00e4lintuja ja virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 oli taas tullut vuorilta kyl\u00e4n liepeille ja yksi nokkavarpunen n\u00e4kyi rantapuskissa. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 maalailimme taas satakunta laattaa, jotka Hristos oli saanut naputeltua. Tulipahan edes jotain tehty\u00e4 ilmaisen majapaikan eteen. Olimmehan hieman pettyneit\u00e4 meille tarjottuihin hommiin, sill\u00e4 olimme ilmoittautuneet vapaaehtoisty\u00f6h\u00f6n majapaikkaa vastaan jo kuukausia aikaisemmin. Olisimme odottaneet, ett\u00e4 jotain tekemist\u00e4 meille olisi sent\u00e4\u00e4n suunniteltu etuk\u00e4teenkin. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jatkoimme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aloittamaamme suururakkaa, tapoimme koirastamme kirppuja! Kaikkeen sit\u00e4 ryhtyy! Ja kun kerran on ryhtynyt, niin on viel\u00e4 niin hullu, ett\u00e4 jatkaa \u2013 niinp\u00e4 my\u00f6s pesimme koiran! Pesu-urakka sujui todella hyvin, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti saimme koirasta taas valkoisen, vaikka koiraa hieman tietysti pelotti. Otus hieman loukkaantui urakasta, joten hankalampaa oli saada koira pysym\u00e4\u00e4n niin kauan sis\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 sen turkki olisi kuiva. Ulkona oli taas tulossa pakkasy\u00f6 joten lopulta, kun koira oli aivan kuiva, maattuaan toista tuntia patterin vieress\u00e4, Janne p\u00e4\u00e4sti sen ulos nukkumaan. Kaduilla kasvanut koira, kun ei oikein tuntenut oloaan kotoisaksi sis\u00e4ll\u00e4. (Mainittakoon, ett\u00e4 vaikka koiramme oli vain alle yhden vuoden vanha, oli se kovia kokenut. Se oli nimitt\u00e4in l\u00f6ytynyt vuorilta kurkku auki leikattuna. Joku sankari oli vienyt sen tapettavaksi vuorille, muttei ollutkaan onnistunut urakassaan Tai sitten se oli vain j\u00e4tetty puuhun kiinnitettyn\u00e4 kuolemaa, mutta otus oli saanut hierretty\u00e4 remmin, kuten nahkansakin, poikki. Koira oli kuitenkin aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n fiksu sek\u00e4 hyv\u00e4tapainen, vaikka se olikin kadulla kasvanut Teiden koira. Janne, joka oli ihastunut otukseen, olisi ollut aivan valmis ottamaan t\u00e4m\u00e4n mukanaan Suomeen.) <\/p>\n

Kunnon loppurallaukset<\/strong><\/p>\n

Viimeinen Kerkinip\u00e4iv\u00e4 oli sitten paras p\u00e4iv\u00e4 koko reissulla! Aamulla puoli yhdeks\u00e4n aikaan Gordon saapui opparille ja l\u00e4hdimme rallaamaan! Tavoitteenamme oli saada p\u00e4iv\u00e4n aikana sata lajia kasaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n aivan j\u00e4rven l\u00e4hialueilta. Gordon tahtoi kokeilla t\u00e4llaista talviaikaan, jotta h\u00e4n saisi konkreettista tietoa l\u00e4hes valmiiseen Kerkinikirjaansa. <\/p>\n

Heti l\u00e4hiojalta pointsasimme luhtakanan, silkkikerttusen, laulurastaan ym. sek\u00e4 varpushaukan, joka istuskeli er\u00e4\u00e4n kattohaikaran pes\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niin rauhallisena, ett\u00e4 Janne sai siit\u00e4 erinomaiset kuvat. <\/p>\n

L\u00e4hdimme taas kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rve\u00e4 perinteiseen tapaan my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja Kerkinitisjoen toiselta puolelta l\u00f6ytyi pian mm. tuulihaukka, nokkavarpunen, 6 keltahemppoa sek\u00e4 rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme runsaasti vesilintuja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Merikotkan pes\u00e4paikalla ei ollut ket\u00e4\u00e4n kotona, joten jatkoimme piakkoin, taas sirkut hoitaen, Lithotopokseen. Kalalokki hoitui jo vauhdista ja Strimonasjoella meni todella putkeen! Pelikaani istuskeli yksin\u00e4\u00e4n joen penkalla, jokea pitkin lensi kapustahaikara, ja kaikki vakiolinnut (pikkumerimetsot, ruskosotkat, punap\u00e4\u00e4narskut ja y\u00f6haikarat) l\u00f6ytyiv\u00e4t nopeasti. <\/p>\n

Megalohorissa sitten vasta r\u00e4v\u00e4htikin! Kyhmyjoutsen uiskenteli styroksina tyyness\u00e4 poukamassa, jopa kaksi merikotkaa istuskeli puidenlatvuksissa kiljukotka ja muuttohaukka taustallaan. Tundrahanhiparvesta l\u00f6ytyi todella suureksi yll\u00e4tykseksemme valkoposkihanhi, jonka arvelimme olevan varsin kova, ei ainakaan jokatalvinen, alueella. Viereisest\u00e4 ojasta l\u00f6ytyi osmank\u00e4\u00e4mikerttusia, tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4inen sek\u00e4 mets\u00e4viklo. Kanahaukkakin vilahti ylitsemme. <\/p>\n

Ajaessamme jo kohti Mandrakia, huomasimme ensin komean kanahaukan puussa, ja pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen huomasimme maassa hiirihaukan kynim\u00e4ss\u00e4 saalista. Pys\u00e4ytimme auton ja Janne hiipi auton takapuolelle digiscouppaamaan teurastusta. Hiirihaukka kuitenkin s\u00e4ik\u00e4hti Jannea, mutta se ei paljon haitannut, sill\u00e4 taustalla maassa ollut muuttohaukkanuorukainen huomasi tilaisuutensa koittaneen, ja lensi jatkamaan ev\u00e4styst\u00e4. Varmaan saalis, naarastavi, oli alun perin kuulunutkin muuttohaukalle. Janne r\u00e4iski, hieman pahassa v\u00e4reilyss\u00e4 kuitenkin, reilut sata kuvaa muuttohaukasta, ja oli todella tyytyv\u00e4inen! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mandrakin rannat olivat pettymykseksemme j\u00e4\u00e4ss\u00e4, joten sek\u00e4 flamingot ett\u00e4 kaikki suo- ja pikkusirrit, olivat ottaneet hatkat. Merihanhi j\u00e4i ainoaksi lajiksemme t\u00e4st\u00e4, normaalisti paljon paremmasta, paikasta. <\/p>\n

Seuraavaksi suuntasimme Ano Poroian yl\u00e4puoleiselle m\u00e4elle, jonka upeasta mets\u00e4st\u00e4 ei l\u00f6ytynyt muita uusia lajeja kuin viitatiainen. Hanna ja Janne saattoivat vain huokailla, \u201dKunpa t\u00e4nne p\u00e4\u00e4sisi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4!\u201d <\/p>\n

Toinen mets\u00e4etappi oli Kerkinitisjoen varrella, joka olikin todella hyv\u00e4 pikku metsikk\u00f6, sill\u00e4 tikkoja l\u00f6ytyi nelj\u00e4 lajia viidess\u00e4 minuutissa: syyriantikka, k\u00e4pytikka, pikkutikka sek\u00e4 vihertikka. (Toki nelj\u00e4 lajia lis\u00e4\u00e4kin olisi voinut olla seudulla l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4.) Metsik\u00f6ss\u00e4 oli muutenkin todella hyvin lintuja: hippi\u00e4isi\u00e4, pyrst\u00f6tiaisia ja virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 mielenkiintoisimpina. <\/p>\n

J\u00e4rven l\u00e4nsirannalta l\u00f6ytyi viel\u00e4 uusina lajeina v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, jota olimme jo hieman odotelleetkin sek\u00e4 vanha tuttumme h\u00e4rk\u00e4lintu. H\u00e4rk\u00e4lintu oli saanut pyydystetty\u00e4 niin suuren kalan, ett\u00e4 ihmettelimme, saako se sit\u00e4 koskaan nielty\u00e4? No me emme t\u00e4t\u00e4 nielemist\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ihmettelem\u00e4\u00e4n, vaan jatkoimme sepelkyyhkyjen kautta Kerkinin l\u00e4hirantaan pointsaamaan mustakaulauikun. <\/p>\n

Vaikka koko j\u00e4rvi oli jo kierretty, jatkoimme viel\u00e4 balkanintintti toiveissamme Krousian rinnemets\u00e4\u00e4n, josta l\u00f6ytyi valtaisa 200 pensasvarpusen parvi, joka suorastaan velloi puskien ja er\u00e4\u00e4n lammasaitauksen v\u00e4li\u00e4 tavallisten varpuslajien lis\u00e4tess\u00e4 omalta osaltaan parven kokoa. <\/p>\n

Viel\u00e4 ennen pime\u00e4\u00e4 k\u00e4vimme ep\u00e4toivoisella ajelulla Kerkinitisjokea pitkin rantasipin per\u00e4ss\u00e4. Ajelun tuloksena l\u00f6ysimme yst\u00e4v\u00e4mme kattohaikaran k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4st\u00e4 jokivarresta. Lopulta viimeiseksi lajiksi hoidimme h\u00e4m\u00e4r\u00e4n jo saavuttua opparin pihalta minervanp\u00f6ll\u00f6n, joka sai kunnian olla laji numero 95. Sataan emme siis p\u00e4\u00e4sseet, mutta p\u00e4iv\u00e4 oli ollut erinomainen, ja voi sanoa ett\u00e4 tuuria ei kuitenkaan olisi juuri enemp\u00e4\u00e4 voinut olla, vaikka mm. mustalepp\u00e4lintu, ampuhaukka, moni kahlaaja sek\u00e4 flamingo j\u00e4iv\u00e4t puuttumaan. Voinee sanoa, ett\u00e4 sata olisi onnistunut ilman viikolla olleita pakkasia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4synein\u00e4 pakkailimme opparilla tavaramme, ja k\u00e4vimme vakiotavernassamme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kahdestaan kolmen hengen annokset ranskalaisia ja kolmenlaista lihaa. Koirakin sai ev\u00e4\u00e4kseen melkoiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t suvlakia sek\u00e4 luita. <\/p>\n

Palattuamme opparille Janne kaivoi hyllyst\u00e4 esiin Kreikan lintuatlaksen tarkastaakseen, kuinka harvinainen valkoposkihanhi oli alueella. Kauhukseen Janne sai todeta, ettei lintua ollut koko atlaksessa! Eik\u00e4 edes atlaksen per\u00e4ss\u00e4 olleessa Kreikan koko lajiluettelossa! Apua, olimme l\u00f6yt\u00e4neet ilmeisesti kokonaan maalle uuden lajin! <\/p>\n

Saatuamme sanan valkoposkihavainnostamme Theodorokselle ja saatuamme h\u00e4nelt\u00e4 tiedon, ett\u00e4 havaintomme oli kuin olikin Kreikan ensimm\u00e4inen, j\u00e4rkk\u00e4simme t\u00e4m\u00e4n kautta seuraavaksi aamuksi Antoniksen heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4t junalle klo 7.30. Kohtalaisen hyvin mielin saatoimme jatkaa pakkaamista ja painua aikanaan nukkumaan. <\/p>\n

Kaiken kaikkiaan Kerkiniss\u00e4 havaitsimme, hyvinkin pienell\u00e4 alueella, kolmen viikon aikana 118 lintulajia, mik\u00e4 lienee aikalailla hyv\u00e4 suoritus tammi-helmikuun vaihteessa. <\/p>\n

Evrokselle!<\/strong><\/p>\n

16.2. aamulla kello 6.30 soi kellomme, ja alkoi kauhea kuhina. Vajaassa tunnissa pakkasimme loput tavaramme, siivosimme huoneemme sek\u00e4 ruokimme ja hyv\u00e4stelimme ulko-oven edustalla nukkuneen koiramme. 7.25 Anthonis nakkasi meid\u00e4t vauhdikkaasti Rodopolin rautatieasemalle, jossa yritimme ostaa liput klo 8.15:n junaan Alexandroupouliin. Lipunmyyj\u00e4 vaan ei meille moisia tikettej\u00e4 suostunut jostain syyst\u00e4 myym\u00e4\u00e4n. Eip\u00e4 h\u00e4n myynyt lippuja muillekaan. <\/p>\n

Kun kello 8.15 intercity -juna viimein ohitti puolityhj\u00e4n\u00e4 aseman, alkoi lipunmyynti. IC\u2013juna olisi ollut puolta kalliimpi kuin tavallinen, joten lipunmyyj\u00e4 oli ilmeisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt boikotoida liian kallista junaa eik\u00e4 n\u00e4in myynyt siihen lippuja lainkaan. No, meill\u00e4 taas s\u00e4\u00e4styi parikymment\u00e4 euroa, kun ostimme liput klo 8.50:n junaan. <\/p>\n

Junamme l\u00e4hti liikenteeseen aivan ajoissa, ja seuraavat viisi tuntia tuijottelimme maisemia. Rautatie kulki vuorten v\u00e4liss\u00e4 Nestosjokea seuraillen halki komeiden maisemien. Vuoristossa junasta olisi ollut mahdollista n\u00e4hd\u00e4 hanhikorppikotkia, mutta lumisade sotki mahdollisuutemme. Matkalla n\u00e4kyi kyll\u00e4 reilut 50 hiirihaukkaa, toistakymment\u00e4 varpushaukkaa, pari tuulihaukkaa sek\u00e4 arohiirihaukka. <\/p>\n

Kello 13.50 saavuimme, hassusti peruuttamalla, Alexandroupoliin, jossa meit\u00e4 oli vastassa Eleni, Hannan vanha yst\u00e4v\u00e4. Hannahan oli ollut Evroksella kaksi kuukautta harjoittelussa talvella 1999. <\/p>\n

Saimme juuri ja juuri sullottua tavaramme Jeeppiin ja ajoimme leipomon ja kaupan kautta noin kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Traianoupoliin Evros-deltan opastuskeskukselle, jonne majoituimme. <\/p>\n

Vaikka Elenill\u00e4 oli jo kova kiire hakemaan 4-vuotiasta poikaansa tarhasta, h\u00e4n ehti selitt\u00e4\u00e4 meille l\u00e4hip\u00e4ivien ohjelmaa sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nohjeet opparilla asumiseksi ym. Niinp\u00e4 kaikki vaikutti heti paljon paremmin organisoidulta kuin mit\u00e4 oli Kerkinill\u00e4 ollut. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hieman tavaroita purettuamme olimme jo pihamaastossa tutkimassa paikkoja, t\u00e4ydess\u00e4 sotisovassa tietenkin. Heti pihalla plokkasimme Lutrosjoen ylitt\u00e4neen vanhan koirasruskosuohaukan ja taivaalla muuttaneet 2- ja 3-kv isohaarahaukat. N\u00e4imme my\u00f6s muutaman kiljukotkan kaartelemassa taivaalla. Jannen vilkaistessa viel\u00e4k\u00f6 isohaarahaukat olisivat n\u00e4kyviss\u00e4, l\u00f6ysi h\u00e4n taivaalta en\u00e4\u00e4 aivan tavallisen haarahaukan. <\/p>\n

K\u00e4velless\u00e4 n\u00e4imme viel\u00e4 hiirihaukkoja, merikotkan, sinisuohaukkapariskunnan, keltahemppoja ja syyriantikkoja. Kaukana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4neell\u00e4 deltalla n\u00e4kyi aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4t joutsenia ja flamingoja sek\u00e4 muita lintuja. Hieman jo sormet syyhysiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4t\u00e4 lintupaljoutta katsomaan. Illan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 k\u00e4velimme takaisin opparille majoittautumaan sek\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Ja homma l\u00e4htee taas k\u00e4yntiin<\/strong><\/p>\n

17.2. aamukahdeksalta, kun v\u00e4ki tuli opparille t\u00f6ihin, olimme jo aamupalalla. Tapasimme kaikki opparin yhdeks\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, joista kuusi oli Life-projektity\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. <\/p>\n

Yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme Elenin kanssa jeepill\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Evros-deltaa tutustumis- sek\u00e4 hieman my\u00f6s ty\u00f6n merkeiss\u00e4, eli yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hanhia. L\u00e4htiess\u00e4mme pihalla n\u00e4kyi pari isohaarahaukkaa. <\/p>\n

Meill\u00e4 ei viel\u00e4 ollut rajavy\u00f6hykelupaa, joten kiertelimme vain sallituilla alueilla. Deltan rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli n\u00e4ky taas aivan uskomaton: lintuja oli aivan mielett\u00f6m\u00e4sti! Reissupinnoiksi paukahtivat mm. punajalkaviklo, tundrakurmitsa, meriharakka, tukkakoskelo, valkoviklo sek\u00e4 avosetti, joita oli useita kymmeni\u00e4. Anaksia, ristisorsia, flamingoja sek\u00e4 suosirrej\u00e4 oli my\u00f6s todella paljon. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkettuamme kierrosta l\u00f6ytyiv\u00e4t pian ensimm\u00e4iset hanhetkin. Hanhet olivat tietysti valtaosin tundrahanhia, mutta heti ensimm\u00e4isest\u00e4 parvesta l\u00f6ytyi punakaulahanhikin. Janne tarkisti t\u00e4ll\u00e4 kertaa huolella, ettei linnulla ollut (ainakaan punaista) rengasta jalassaan, ja p\u00e4\u00e4si vihdoin tuulettamaan pitk\u00e4\u00e4n odottamaansa elist\u00e4. Kauan ei Janne ehtinyt juhlia, kun seuraavalta pellolta l\u00f6ytyi 400 tundrahanhen seasta tasan 200 punakaulaa lis\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 pikkulammikossa uiskenteli niska j\u00e4ykk\u00e4n\u00e4 kameralle poseerannut kaitanokkalokki. (Ensimm\u00e4inen kaitanokkainen laji oli siis jo l\u00f6ytynyt, viel\u00e4 pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toinen \ud83d\ude42 Seuraavilta paikoilta l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4 tundrahanhia, joten p\u00e4\u00e4simme yhteens\u00e4 yli 3000 tundrahanheen, mutta yht\u00e4\u00e4n kiljuhanhea emme joukosta pettymykseksemme l\u00f6yt\u00e4neet. P\u00e4\u00e4asiallinen toimenkuvamme kun oli etsi\u00e4 n\u00e4it\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen uhanalaisia s\u00f6p\u00f6liinej\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rantatiet\u00e4 ajaessamme plokkasimme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 pikkupuskassa seisoskelleen kaulushaikaran, joka juuri alkaessamme sit\u00e4 kuvata p\u00e4\u00e4tti lopettaa poseeraamisen, ja alkoi imitoida lipputankoa. Oli se vaan huvittavan n\u00e4k\u00f6inen tuijottaessaan meit\u00e4 keltaisilla silmill\u00e4\u00e4n taivasta kohti t\u00f6n\u00f6tt\u00e4neen nokkansa takaa. Sen piiloutumiskeino oli kyll\u00e4 aivan uskomattoman tehokas, sill\u00e4 emme n\u00e4hneet sit\u00e4 paljain silmin 20 metrist\u00e4, vaikka tiesimme aivan tarkkaan miss\u00e4 kohdassa se seisoi! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaukaa n\u00e4imme, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 rajavy\u00f6hykkeen osittain j\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleella lutakolla uiskenteli 1500 kyhmyjoutsenta. Joitakin kiharapelikaaneja, pikkumerimetsoja, mets\u00e4vikloja, minervanp\u00f6ll\u00f6 ym. n\u00e4htiin viel\u00e4, mutta kahden aikaan palasimme opparille. <\/p>\n

Tilasimme saman tien er\u00e4\u00e4lt\u00e4 projektity\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 kyydin l\u00e4hemm\u00e4s m\u00e4ki\u00e4, joilta odotimme n\u00e4kev\u00e4mme joitakin petoja sek\u00e4 mahdollisesti muitakin mukavia lajeja. Kivutessamme kylm\u00e4ss\u00e4 ja tuulisessa keliss\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 aloimme jo ep\u00e4ill\u00e4 olisiko keli liian huono. Aivan m\u00e4en laella Janne onnistui pikaisesti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n naarassinirastaan, jota ei ihme kyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00f6ytynyt. Jonkin aikaa staijattuamme alkoi petoja n\u00e4ky\u00e4. Parin tunnin staiji tuotti kokonaista 32 kiljukotkaa sek\u00e4 yhden vanhan merikotkan. Aivan viimeiset kiljukotkat uskaltautuivat jopa hieman l\u00e4hemm\u00e4ksi kaartelemaan, joten jokunen kuvakin saatiin otettua. <\/p>\n

Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 k\u00e4velimme opparille ja my\u00f6hemmin ylitimme joen, sortuneen sillan vierest\u00e4 ja k\u00e4vimme l\u00e4hihotellin viereisess\u00e4 ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Valitettavasti ravintolan hinta-laatu-suhde ei ollut aivan samaa luokkaa kuin Kerkiniss\u00e4, sill\u00e4 perinteiset suvlakimme maksoivat jopa 16,80\u20ac. <\/p>\n

Hanahia, hanahia<\/strong><\/p>\n

18.2. Aamukuudelta Eleni nouti meid\u00e4t opparilta ja l\u00e4hdimme saman tien ajamaan deltaa kohti. Tavoitteenamme oli laskea hanhet aamulennoltaan, kun ne lent\u00e4v\u00e4t y\u00f6pymispaikoiltaan pelloille aamupalalle. Olimme my\u00f6s suunnitelleet laskevamme kuinka suuri prosentti hanhista on haavakkoja. (1999 Hanna oli laskenut haavoittuneet hanhet ja oli saanut niiden prosentiksi 20. Nyt tundrahanhien mets\u00e4stys oli j\u00e4lleen sallittu, joten odotimme mielenkiintoisia tuloksia.) <\/p>\n

Ajaessamme pime\u00e4ss\u00e4 pieni\u00e4 deltan teit\u00e4, automme edest\u00e4 juoksi valtavah\u00e4nt\u00e4inen villikissa (Felis silvestris). Ja juuri kun olimme saapumassa laskentapaikalle, juoksi auton edest\u00e4 jokin suurempi nis\u00e4k\u00e4s, joka j\u00e4i m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, vaikka Janne kyll\u00e4 salaa arveli saaneensa er\u00e4\u00e4n mielenkiintoisen nis\u00e4k\u00e4seliksen. <\/p>\n

Saavuimme paikalle, josta Hanna oli laskennat viisi vuotta aiemmin suorittanut, ennen auringon nousua noin 6.30. S\u00e4\u00e4 oli kylm\u00e4 mutta miellytt\u00e4v\u00e4n tyyni. Vain hetken paikalla oltuamme kuului edest\u00e4mme pellon takaa korkeaa ulvontaa \u2013 tajusimme heti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli kultashakaali! Pian ymp\u00e4rilt\u00e4mme kuului lis\u00e4\u00e4 ulvontaa, jopa nelj\u00e4 kultashakaalia ulvoi ymp\u00e4rill\u00e4mme! Pian l\u00f6ysimme yhden niist\u00e4 jolkottelemasta pellolta. Kun otukset edelleen ulvoivat, merkiksi toisilleen miss\u00e4 olivat, p\u00e4\u00e4tti Hanna kokeilla mit\u00e4 tapahtuu, jos h\u00e4nkin hieman sekoittaa pakkaa. Kuten toivoimmekin, l\u00e4hti l\u00e4hin shakaali hiljalleen tulemaan meit\u00e4 kohti. Se h\u00f6lk\u00f6tteli aina lyhyen matkaa, ja Hannan ulvahtaessa se pys\u00e4htyi ja v\u00e4lill\u00e4 innostui ulvomaan vastauksenkin. Hiljalleen se kulki ohitsemme muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4, ja ollessaan sopivasti Alexandroupoliksen valot taustallaan, onnistui Janne ikuistamaan sen kamerallaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamun jo hieman sarastaessa shakaalit hiljeniv\u00e4t ja hanhet alkoivat pikkuhiljaa her\u00e4ill\u00e4. Ensin kuulimme vain kaukaista kaakatusta, mutta pian alkoi hanhia lent\u00e4\u00e4 ylitsemme kohti ruokailupeltojaan. Ensin saapui vain muutamia pienempi\u00e4, korkeintaan sadan linnun parvia, mutta sitten rys\u00e4hti\u2026 Hanhia tuli parissa valtavassa parin tuhannen linnun parvessa, jotka lensiv\u00e4t suoraan ylitsemme todella laajana rintamana, jolloin niiden laskeminen oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeaa. Hannakin pystyi valitsemaan vain pienimm\u00e4t irtoparvet, joista h\u00e4n pystyi katsomaan, mitk\u00e4 linnuista olivat haavoittuneet ja mitk\u00e4 eiv\u00e4t. Janne ja Hanna huutelivat koko ajan lukuja, joita Eleni-raukka, joka oli aivan j\u00e4\u00e4ss\u00e4, kirjoitteli yl\u00f6s. Meid\u00e4t ohitettuaan n\u00e4m\u00e4 valtavat parvet ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t py\u00f6rim\u00e4\u00e4n aivan valtaisaan parveen ruokailupeltojen yl\u00e4puolelle, ennen kuin laskeutuivat kaikki todella pienelle alueelle. Laskeutuessaan ne velloivat taivaalla kuin valtaisa lintumyrsky! <\/p>\n

N\u00e4iden valtavien parvien j\u00e4lkeen meid\u00e4t ylitti viel\u00e4 pienempi\u00e4 parvia, joista yhdess\u00e4 huomasimme mukana pari kiljuhanheakin, jotka n\u00e4in antoivat toivoa tulevalle ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4llemme. Tiesimme nyt, ett\u00e4 laskemiemme 6300 tundrahanhen joukossa olisi ainakin jokunen kiljukaskin.<\/p>\n

Kaikki hanhet lensiv\u00e4t ylitsemme vajaassa tunnissa, ja kun totesimme aamulennon loppuneen, suuntasimme kohti ruokailupeltoja, jotta ehtisimme viel\u00e4 seuloa parvista kiljukkaita ennen kuin hanhet levi\u00e4isiv\u00e4t useiksi parviksi ymp\u00e4ri deltaa. <\/p>\n

Ensimm\u00e4isest\u00e4 noin 500 hanhen porukasta l\u00f6ysimme yhden naaraskiljuhanhen, joka kuitenkin saman tien katosi osan hanhista l\u00e4hdetty\u00e4 jatkamaan seuraavalle ruokailupaikalleen. Samalla pellolla lenn\u00e4hteli my\u00f6s muutamia arokiuruja. <\/p>\n

Viereisell\u00e4 pellolla ruokaili 1600 hanhen porukka, jota seuloessamme kuului takaamme ruovikosta pussitiaisen \u00e4\u00e4nt\u00e4. L\u00f6ysimme parvesta taas yhden naaraskiljukkaan, joka onnistui katoamaan l\u00e4hes saman tien valtaisan parven sy\u00f6vereihin l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 uudelleen. <\/p>\n

Todettuamme homman mahdottomaksi jatkoimme rajavy\u00f6hykkeen puolelle (olimme siis saaneet jo luvat) katsomaan, olisiko siell\u00e4 lis\u00e4\u00e4 hanhia. <\/p>\n

Rajavy\u00f6hykkeell\u00e4 oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upeita lintupaikkoja, joissa tietysti oli aivan mielett\u00f6m\u00e4sti lintuja! L\u00f6ysimme komean vanhan pelikaanin, merimetsoja saapui jostain reilut 2000 suurissa parvissa. Tietysti my\u00f6s kiharapelikaaneja ja pikkumerimetsoja n\u00e4kyi, mutta paljon odottamaamme v\u00e4hemm\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme tarkistamaan nyt my\u00f6s joutsenlutakon kunnolla. Suurin osa kyhmyjoutsenista oli matkannut Turkin puolella oleville l\u00e4hij\u00e4rville, ja laskemamme 115 laulujoutsentakin l\u00e4htiv\u00e4t Turkkia kohti l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4t vedet mieless\u00e4\u00e4n. Paikalle j\u00e4\u00e4neiden joutsenten joukosta l\u00f6ysimme viiden pikkujoutsenen porukan, jossa oli kolme vanhaa sek\u00e4 kaksi nuorta lintua. Oli tainnut yksi vanhempi lapsukainen j\u00e4\u00e4d\u00e4 viel\u00e4 isukin ja \u00e4isk\u00e4n hoiviin? <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajelimme viel\u00e4 jonkin aikaa upeissa lintupaikoissa n\u00e4hden mm. pari kapustahaikaraa, flamingoja, sairaasti anaksia, haarahaukan ym. ennen kuin Eleni ajoi meid\u00e4t deltan l\u00e4nsilaidalle, jonne j\u00e4imme viel\u00e4 retkeilem\u00e4\u00e4n, Elenin jatkaessa t\u00f6ittens\u00e4 pariin. <\/p>\n

Rannoilta n\u00e4imme mm. 85 avosettia, flamingoja, kapustahaikaran, muutaman kiljukotkan sek\u00e4 kahden vanhan ja yhden nuoren merikotkan poppoon. Merikotkat kaartelivat korkealla taivaalla kiljuen toisilleen kuin niill\u00e4 olisi ollut suurempikin perhekriisi. <\/p>\n

Kahden j\u00e4lkeen partiovuoronsa lopettaneet ty\u00f6ntekij\u00e4t poimivat meid\u00e4t jeeppiins\u00e4 ja ajoimme opparille. Opparilla nukuimme kunnon p\u00e4ikk\u00e4rit, joiden j\u00e4lkeen k\u00e4velimme Lutroksen kyl\u00e4lle kauppaan. Illan otimme relaa! <\/p>\n

Yksi ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 lis\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

19.2. Aamukahdeksalta olimme jo t\u00e4yspakkauksessa odottelemassa kyyditsij\u00e4\u00e4mme kuskaamaan meit\u00e4 ymp\u00e4ri deltaa kiljuhanhien per\u00e4ss\u00e4. Kyytimiehemme Strato tulikin ajoissa, mutta l\u00e4hdimme vasta aamukahvin j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Hanhet l\u00f6ytyiv\u00e4t taas sielt\u00e4 mist\u00e4 olimme ounastelleetkin. Heti ensimm\u00e4isess\u00e4 parvessa oli 2500 tundrahanhea aivan l\u00e4j\u00e4ss\u00e4! Pitk\u00e4llisen seulonnan tuloksena Hanna onnistui n\u00e4kem\u00e4\u00e4n pikaisesti vanhan ja nuoren kiljukkaan, jotka taas onnistuivat l\u00e4hes saman tien katoamaan kaaoksen keskelle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Noin puolta tuntia my\u00f6hemmin Janne l\u00f6ysi parven keskelt\u00e4 vanhan kiljukasparin, jota ehdimme katsella noin minuutin verran ennen kuin nekin tekiv\u00e4t katoamistempun.
\nSeuraavasta parvesta, jossa oli hieman toistatuhatta lintua, emme en\u00e4\u00e4 kiljukkaita l\u00f6yt\u00e4neet, sill\u00e4 parvi oli varsin kaukana, ja vaikka kello oli vasta hieman yli kymmenen, oli auringonpaisteesta johtuen v\u00e4reily todella voimaasta! <\/p>\n

Muita kiljukkaiden etsimisen ohessa tehtyj\u00e4 havaintoja olivat mm. suop\u00f6ll\u00f6 ja kahdeksan kiljukotkaa. Piakkoin jo palailimme opparille, sill\u00e4 v\u00e4reily ei antanut meille mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 uusia kiljukkaita. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme kuskimme kanssa saman tien Alexandroupolikseen vuokraamaan meille auton seuraaviksi nelj\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Onnistuimme kuskimme tutulta vuokraamaan upouuden Opel Corsan paikallisittain kohtuuhintaan 150\u20ac\/4vrk ilman kilometrirajoituksia (kova hinta kuitenkin, kun vertaa Portugaliin, jossa 4vrk oli 60\u20ac). <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 shoppailimme cityss\u00e4 pari tuntia (n\u00e4hden merell\u00e4 pari riuttatiiraa), jonka j\u00e4lkeen Eleni haki meid\u00e4t luokseen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Leppoisan illan p\u00e4\u00e4tteeksi Eleni heitti meid\u00e4t satamaan, jonne olimme ajaneet vuokra-automme odottamaan, ja ajoimme ruokakaupan kautta opparille. <\/p>\n

Haaskattu p\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

20.2. Ennen auringon nousua l\u00e4hdimme autollamme ajamaan nopeaa reitti\u00e4 kohti Dadjan korppikotkaseutuja. <\/p>\n

Saavuimme Dadjan opparille juuri 8.30, jolloin olimme sopineet tapaavamme haaskalintuimmeisi\u00e4 parkkipaikalla. Hieman ennen yhdeks\u00e4\u00e4 tapasimmekin Javierin (espanjalainen) ja Dimitriksen, joiden mukana l\u00e4hdimme seuraamaan heid\u00e4n normaalia ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli tarkkailemaan munkkikorppikotkien pes\u00e4paikkoja. <\/p>\n

Pitk\u00e4n ajon j\u00e4lkeen j\u00e4imme Javierin kanssa er\u00e4\u00e4lle potentiaaliselle munkkikorppisten pesim\u00e4paikalle, Dimitriksen jatkaessa seuraavalle vastaavanlaiselle paikalle. Siin\u00e4 meid\u00e4n oli sitten tarkoitus tuijotella kallioisia rinteit\u00e4 seuraavan kuuden tunnin ajan toivoen, ett\u00e4 joku kotkas jossain vaiheessa tupsahtaisi paikalle. <\/p>\n

Emme ehtineet kuin hetken jutustella Javierin kanssa, kun harjanteen takaa nousi nuori maakotka keppi nokassaan kiertelem\u00e4\u00e4n taivaalle. Lintu kuitenkin pudotti kapulansa, jonka j\u00e4lkeen se p\u00e4\u00e4tti hommata uuden hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Ensin se sy\u00f6ks\u00e4hteli m\u00e4nnyn latvojen kimppuun yritt\u00e4en saada kynsiins\u00e4 latvoja, mutta se joutui tyytym\u00e4\u00e4n vain muutamiin havuihin. Pian se laskeutui er\u00e4\u00e4lle suurelle kelolle, jonka paksuimmalla oksalla se pomppi ja hakkasi nokallaan oksaa, mutta tietenk\u00e4\u00e4n se ei saanut oksaa poikki. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraillessamme viel\u00e4 maakotkan touhuiluja, nousi taivaalle munkkikorppikotkapariskunta kaartelemaan. Pian maakotkakin nousi niiden messiin, ja jonkin aikaa kaikki kolme lintua kaartelivat kimpassa taivaalla, ennen kuin ne jatkoivat et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle rinteiden taakse n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. <\/p>\n

Navakassa tuulessa seisoskelimme ja odottelimme, mit\u00e4 seuraavaksi tapahtuisi, mutta moneen tuntiin uusia kotkia ei ilmaantunut n\u00e4kyviin. Niinp\u00e4 jutustelimme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 nokkavarpusparvien lennelless\u00e4 ylitsemme, koskikaran kuuluessa alhaalta joelta ja p\u00e4hkin\u00e4nakkelien, viitatiaisen, etel\u00e4npuukiipij\u00e4n, tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isten, pyrst\u00f6tiaisten sek\u00e4 pikku- ja vihertikan kuuluessa metsik\u00f6ist\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6hemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme viel\u00e4 esiaikuisen maakotkan, toisen munkkikorppikotkapariskunnan sek\u00e4 yhden hanhikorppikotkan ennen kuin s\u00e4\u00e4 meni todella surkeaksi. Tuuli yltyi entisest\u00e4\u00e4n ja alkoi my\u00f6s sataa vett\u00e4. Meid\u00e4n piti kuitenkin pysy\u00e4 aloillamme kuusituntisen loppuun saakka, jotta tutkimustulokset pysyisiv\u00e4t vertailukelpoisina.
\nVihdoin Dimitris kaarsi paikalle tyytyv\u00e4isen\u00e4, sill\u00e4 kun h\u00e4n oli aamulla ajanut omalle havainnointipaikalleen, oli munkkikorppikotkapari l\u00e4htenyt pes\u00e4lt\u00e4 liikenteeseen.
\nKello oli jo paljon, ja keli todella surkea, kun hyv\u00e4stelimme korppikotkatutkijat Dadjan opparilla. P\u00e4\u00e4timme kuitenkin, kun kerran paikalla olimme, viel\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 korppikotkien sy\u00f6tt\u00f6haaskalle katsomaan ja kuvaamaan (Janne) n\u00e4it\u00e4 suuria lintuja. <\/p>\n

Reilun 40 minuutin mets\u00e4k\u00e4velyn uuvuttamina saavuimme vihdoin piilokojulle, jossa saatoimme j\u00e4rkytykseksemme todeta, ett\u00e4 paikalla ei ollut ainoatakaan korppikotkaa! Sen sijaan aivan haaskan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4 piti karmeaa meteli\u00e4 paimenporukka, jolla oli mukanaan ainakin 400 vuohta, joilla varmaan joka hemmetin otuksella oli kello kaulassa! Kaiken kukkuraksi paimentolaisten koirat haukkuivat koko ajan, ja pian yksi n\u00e4ist\u00e4 oli jopa haaskalla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4! Turha siin\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n korppikotkakuvista unta n\u00e4hd\u00e4. Kyll\u00e4 otti p\u00e4\u00e4h\u00e4n aika rankasti. <\/p>\n

Todella pettynein\u00e4 jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin. Onnekseen paimenet eiv\u00e4t osuneet tiellemme, sill\u00e4 olisivat saattaneet menett\u00e4\u00e4 lampaansa tai hampaansa.
\nOpparilla annoimme hieman palautetta paikalla olleelle ty\u00f6ntekij\u00e4lle, joka vain olkiaan kohautti, ja sanoi ett\u00e4 tuo on ihan normaalia. Me emme oikein voineet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 miten moinen voi olla normaalia tiukasti liikkumisrajoitteisella suojelualueella? (Mainittakoon, ett\u00e4 my\u00f6hemmin kuulimme, ett\u00e4 monille lintuharrastajille oli k\u00e4ynyt samoin. Mm. pari pv my\u00f6hemmin haaskalla ei ollut ollut lainkaan ruokaa, eli ei tietenk\u00e4\u00e4n kotkiakaan.) <\/p>\n

Illalla, kun viimein p\u00e4\u00e4simme majapaikallemme, k\u00e4vimme autolla l\u00e4heisess\u00e4 keilahallissa netiss\u00e4. Hallissa oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n meininki. Paikka oli aivan tupaten t\u00e4ynn\u00e4 ihmisi\u00e4 keilaamassa, pelaamassa biljardia, sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tms. Eip\u00e4 ollut moista meininki\u00e4 ennen n\u00e4hty keilahallissa. <\/p>\n

Porto Lagoksella opastetulla retkell\u00e4<\/strong><\/p>\n

21.2. Kuten arvata saattaa, her\u00e4simme taas aikaisin ja pakkasimme auton l\u00e4ht\u00f6valmiiksi hieman pitemp\u00e4\u00e4 reissua varten, olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4retkelle Porto Lagokselle. <\/p>\n

Ajo pitkin uutta moottoritiet\u00e4 oli todella nopeaa, joten saavuimme Vistoniaj\u00e4rven rannalle jo ennen kahdeksaa. Niinp\u00e4 ehdimme suorittaa pikaisen kiikaroinnin rannassa, sill\u00e4 olimme sopineet nappaavamme, muinoin Siikalahdella Jannen tapaaman, Paul Mollat -nimisen, nykyisin alueella asuvan brittiornin kyytiin. Pikapys\u00e4ys hieman ven\u00e4hti, sill\u00e4 rannassa uiskenteli parinsadan punasotkan ja 50 valkop\u00e4\u00e4sorsan sekaparvi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Paul jo odotteli meit\u00e4 putki j\u00e4rvelle suunnattuna, kun ajoimme bussipys\u00e4kille. Olimme sopineet Paulin kanssa retken s\u00e4hk\u00f6postitse. Alueella kun oli ollut jo kuukausitolkulla tunnistamaton kurppelolaji, oli tietysti itsest\u00e4\u00e4n selvyys, ett\u00e4 suuntasimme kulkumme aikailematta sit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Saavuttuamme kahlaajapaikalle, oli mukava todeta, ett\u00e4 paikka oli todella kotoisan n\u00e4k\u00f6inen. Rannan vesi oli nyt jopa poikkeuksellisen alhaalla, joten paikka oli kuin suoraan Hailuodosta tai Siikajoen Tauvosta! Kahlaajiakin oli paljon paremmin kuin paikoilla miss\u00e4 olimme aiemmin sellaisia n\u00e4hneet. Ei nyt sent\u00e4\u00e4n niin hyvin kuin Hailuodossa tai Tauvossa, mutta lajisto oli oikein mukavaa. Heti l\u00f6ytyi suosirrej\u00e4, tundrakurmitsoita, meriharakoita, punajalkavikloja sek\u00e4 mustajalkatyllej\u00e4, pian my\u00f6s punakuireja sek\u00e4 isosirrej\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Juuri kun Paul oli sanonut, ett\u00e4 kurppelo viihtyy usein punajalkaviklojen seurassa, l\u00f6ysi Janne linnun, kuinkas ollakaan, punkkujen seurasta. Lintu oli viel\u00e4p\u00e4 aivan kohtuullisen et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4, noin sadassa metriss\u00e4. Janne kaivoi heti kameran esiin ja alkoi kuvata. Toki yritimme kaivaa linnusta my\u00f6s jotain tuntomerkkej\u00e4 n\u00e4kyviin, mutta mit\u00e4\u00e4n ratkaisevaa ei n\u00e4kynyt. Aikuinen talvipukuinen kurppelo ei todellakaan edes taida omata puvussaan mit\u00e4\u00e4n tuntmerkkej\u00e4, joista voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, onko kyseess\u00e4 tundra- vai arokurppelo? Hitaasti yritimme k\u00e4vell\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi lintua, mutta punajalkaviklot olivat todella s\u00e4ikkyj\u00e4, ja niiden l\u00e4htiess\u00e4 l\u00e4hti kurppelokin. Punkkuviklot kyll\u00e4 \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n, mutta kurppelo pysyi vaiti. Pari kertaa ajoimme linnun lentoon heikolla menestyksell\u00e4, kunnes se kyll\u00e4styi meihin ja lensi s\u00e4rk\u00e4n toiselle reunalle, jonne meill\u00e4 ei ollut ilman kumisaappaita mit\u00e4\u00e4n asiaa, vaikka mieli teki viel\u00e4 jahdata lintua \u00e4\u00e4nen toivossa. Kerran Janne luuli kuulleensa linnun p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n vaimeahkon kjipipip-\u00e4\u00e4nen, mutta aivan varma ei voinut olla, olisiko punkku voinut olla \u00e4\u00e4nen aiheuttaja. (J\u00e4lkeenp\u00e4in lintu varmistettiin amerikkalaisten kurppelotutkijoiden avulla ep\u00e4ilem\u00e4ksemme tundrakurppeloksi.)<\/p>\n

Jatkoimme opastettua kierrostamme Porto Lagoksen alueella koko p\u00e4iv\u00e4n. Retkeily oli todella leppoisaa vaikka s\u00e4\u00e4 olikin kovasta tuulesta ja parista l\u00e4mp\u00f6asteesta johtuen kaikkea muuta kuin leppoisa. Jutusteltavaa riitti ja lintujakin n\u00e4kyi todella mukavasti: 75 valkop\u00e4\u00e4sorsaa, mustakaulauikkuja, kiharapelikaaneja, pikkumerimetsoja, silkkihaikaroita, avosetteja, pulmussirri, mustavikloja, pari pitk\u00e4jalkaa, kapustarinta, kaitanokkalokkeja, 4 kangaskiurua, 4 mustap\u00e4\u00e4taskua ym. <\/p>\n

Kun olimme kiert\u00e4neet ilmeisesti l\u00e4hes kaikki seutukunnan parhaat lintupaikat, oli ilta jo pitk\u00e4ll\u00e4. Tipautimme Paulin kotiinsa ja jatkoimme takaisin Evroksen suuntaan. Pime\u00e4n laskeutuessa saavuimme opparille, jossa laskimme havainneemme p\u00e4iv\u00e4n aikana, l\u00e4hes ohimennen, 82 lintulajia! <\/p>\n

Uusintayritys haaskalintujen per\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n

22.2. Ensimm\u00e4isten kukkojen vasta k\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4 kylke\u00e4, olimme taas hereill\u00e4 ja autoa pakkaillessamme ylitsemme lensi arviolta muutaman sadantuhannen kottaraisen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kilometrin levyinen pilvi. Hypp\u00e4simme taas Corsaamme ja l\u00e4hdimme taas ajamaan Dadjaa kohti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa pikkuteit\u00e4 pitkin ja auringon noustessa aloimme pys\u00e4hdell\u00e4 tammimetsiss\u00e4 tikkoja kuunnellen. Heti ensimm\u00e4isill\u00e4 pys\u00e4hdyksill\u00e4 kuulimme useita k\u00e4pytikkoja, ja jo toisella pys\u00e4hdyksell\u00e4 l\u00f6ytyi ainakin kaksi harmaap\u00e4\u00e4tikkaa sek\u00e4 kaksi vihertikkaa. <\/p>\n

Tyytyv\u00e4isin\u00e4 jatkoimme matkaa, mutta teimme viel\u00e4 pari pys\u00e4hdyst\u00e4. Yksi n\u00e4ist\u00e4 pys\u00e4hdyksist\u00e4 oli taas todella onnistunut, kun helposti kuvattavan p\u00e4hkin\u00e4nakkelin lis\u00e4ksi, n\u00e4kyi balkanintiainen. T\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 oli varsin erin\u00e4k\u00f6inen kuin ne, mit\u00e4 olimme n\u00e4hneet Kerkinill\u00e4, paljon ruskeampi. Paikalla n\u00e4kyi my\u00f6s pensassirkkuja ym.
\nPuolen yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen olimme taas k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4ss\u00e4 piilokojua kohti ja pian yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme perille. Haaskalla olikin jo kuhina p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun lehm\u00e4n ruhoja pisteli poskeen toistakymment\u00e4 korppikotkaa muutamien viel\u00e4 seuraillessa syrjemm\u00e4ll\u00e4. Korppikotkia saapui lis\u00e4\u00e4 kaiken aikaa, my\u00f6s yksi merikotkanuorukainen ja kiljukotka n\u00e4kyiv\u00e4t haaskan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Merikotka ei itse uskaltautunut haaskalle vaan se tyytyi varastamaan omat herkkupalansa korpeilta, joilla ei ollut otsaa alkaa ryppyilem\u00e4\u00e4n edes pienelle merikotkalle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Katselimme korppikotkien meininki\u00e4 pitk\u00e4lti kolmatta tuntia lukien samalla siipimerkit tai jalkarenkaat 16 otukselta. Yhteens\u00e4 n\u00e4imme paikalla 37 hanhikorppikotkaa ja 17 munkkikorppikotkaa. <\/p>\n

Puolenp\u00e4iv\u00e4n aikaan, t\u00e4ll\u00e4 kertaa tyytyv\u00e4isin\u00e4, palasimme autolle ja jatkoimme kyl\u00e4lle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Vatsat t\u00e4ysin\u00e4 jatkoimme summamutikassa ainoaa Dadjan ja Traianopoliksen tien varresta l\u00e4htenytt\u00e4 asfalttitiet\u00e4 l\u00e4ntt\u00e4 kohti. Kartassa kun n\u00e4ytti, ett\u00e4 tie nousisi mukavasti jopa 800 metriin, ajattelimme tehd\u00e4 ep\u00e4toivoisen yrityksen vuoripyyn per\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tie nousikin oikein mukaviin kumpumaisemiin, mutta asfalttitie p\u00e4\u00e4ttyi yll\u00e4tykseksemme varsin pian, ja p\u00e4\u00e4timme olla jatkamatta pitemm\u00e4lle. Paikassa, jossa tie loppui, oli kuitenkin mielett\u00f6m\u00e4n upeaa tammimetsikk\u00f6\u00e4, joten ulostauduimme autosta, Eip\u00e4 aikaakaan, kun l\u00f6ysimme ensin nakkeleita mutta heti per\u00e4\u00e4n my\u00f6s tammitikan, jota ihaillessamme lensi ylitsemme komeasti munkkikorrpikotka. N\u00e4iden havisten innostamina p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 hieman enemm\u00e4nkin, ja kyll\u00e4 kannatti! Vajaassa kymmeness\u00e4 minuutissa l\u00f6ysimme my\u00f6s k\u00e4pytikan, harmaap\u00e4\u00e4tikkaparin, vihertikan, pikkutikan sek\u00e4 palok\u00e4rjen! Eli kuusi tikkalajia noin kahden sadan metrin sis\u00e4ll\u00e4 toisistaan. (My\u00f6hemmin kuulimme, ett\u00e4 alue on jollain ihmeen tekosyyll\u00e4 liikkumiskiellossa, mutta suosittelemme \u2013 omalla vastuulla tietenkin.) <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi jatkoimme hieman takaisin p\u00e4in kiivet\u00e4ksemme sopivimman n\u00e4k\u00f6iselle m\u00e4en nyppyl\u00e4lle vuoripyit\u00e4 komppaamaan. Kiivetess\u00e4mme l\u00f6ysimme lupaavasti muutamia ruskeita untuvia. Rankan kiipe\u00e4misen p\u00e4\u00e4tteeksi t\u00f6rm\u00e4simme huipulla, yll\u00e4tys-yll\u00e4tys, tiehen. Laelle oli rakennettu jonkin sortin n\u00e4k\u00f6alatorni, jolle p\u00e4\u00e4si autolla, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4! <\/p>\n

Komppailimme laella mink\u00e4 jaksoimme mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t lumihangella olleisiin sopivann\u00e4k\u00f6isiin j\u00e4lkiin sek\u00e4 armottoman kokoiseen suden torttuun. Olikohan susi sy\u00f6nyt viimeiset sikarit (vuoripyy on englanniksi Chukar, toimittajan huomautus)? <\/p>\n

Laskeutuessamme takaisin autolle ylitsemme lensi taas komeasti munkkikorppikotkapari, joka tuli yllemme kaartelemaan, kun vinguimme niille sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n maaten. K\u00e4viv\u00e4t kaiketi tsekkaamassa, olisimmeko pian sopivaa ev\u00e4st\u00e4? Matkalla n\u00e4kyi my\u00f6s muutamia vuorisirkkuja, ja Janne kuuli ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 huipun suunnasta kerran harakkamaisen linnun \u00e4\u00e4nen, jollainen sopisi vuoripyyn \u00e4\u00e4neksi kuin nokka p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mutta vaikka kuinka mieli teki, ei elist\u00e4 uskaltanut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhdest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4 alkaa v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, varsinkaan kun alhaalla autolla n\u00e4rhi p\u00e4\u00e4steli ihmeellisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4. <\/p>\n

Kaitanokkakuovi toiveissa<\/strong><\/p>\n

23.2. Puhelimen her\u00e4tyskello ei jostain ihmeen syyst\u00e4 her\u00e4tt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n meit\u00e4 ennen kuutta, kuten olimme suunnitelleet. Niinp\u00e4 hanhien aamulennon seuranta j\u00e4i v\u00e4liin, mutta se ei juuri meit\u00e4 haitannut. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset pari tuntia unta olivat aivan tervetulleita. <\/p>\n

Viisitoista minuuttia her\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen olimme jo pihalla ja matkalla deltalle. Tavoitteenamme oli kaivaa esiin kaitanokkakuovi, jonka olimme dadjalaisilta kuulleet olleen pari viikkoa aiemmin deltalla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme suoriltaan paikkaan, jossa lintu oli havaittu, Palugian laguunille. J\u00e4rvell\u00e4 kellui aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 joutsenia ja viel\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi m\u00e4\u00e4r\u00e4 vesilintuja. Anaksia, punasotkia ja kyhm\u00e4reit\u00e4 oli tuhansia keskell\u00e4 laguunia \u201dpieness\u00e4\u201d (siis niin pieness\u00e4 kuin yleens\u00e4 tuhannet sorsat ja joutsenet voivat olla) sulassa. <\/p>\n

Me keskityimme kuitenkin rantojen koluamiseen. Kuoveja l\u00f6ytyi vain v\u00e4h\u00e4n ja ne olivat kaikki liian tavallisia. Pian l\u00f6ysimme rannoilta parven, jossa oli kymmeni\u00e4 mustapyrst\u00f6kuireja sek\u00e4 toistakymment\u00e4 suokukkoa. Ensimm\u00e4iset kev\u00e4tmuuttajat olivat siis saapuneet, vaikka keli oli viel\u00e4 kylm\u00e4 ja synkk\u00e4. Etel\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntynyt tuuli oli kuitenkin saattanut varsinkin mustapyrst\u00f6kuireja matkaan enemm\u00e4nkin, sill\u00e4 pian l\u00f6ysimme useita uusia parvia, ja joitakin kuiriparvia matkasi taivaallakin. <\/p>\n

Kahlaajia l\u00f6ytyi muutenkin mukavasti: suosirrej\u00e4, joitakin pikku- ja lapinsirrej\u00e4, valko-, musta- sek\u00e4 tietysti punajalkavikloja. 200. vuodenpinnaksi l\u00f6ytyi yksin\u00e4inen lampiviklo, ja lirot t\u00e4ydensiv\u00e4t viklovuodenpinnalistaa, joka oli jo nyt varsin pitk\u00e4. <\/p>\n

Jatkaessamme kuovien seulomista t\u00f6rm\u00e4simme tien varrella istuskelleeseen kiljukotkaan, joka antoi itse\u00e4\u00e4n kuvattavan oikein mukavalta et\u00e4isyydelt\u00e4. Kuvauksen ohessa huomasimme pellossa muutaman sadan hanhen parven, ja kuinkas ollakaan parvessa oli kolme kiljuhanhea. Niinp\u00e4 Janne sai kaksi kiljulajia kuvattua samalta seisomalta.
\nDranalaguunin etel\u00e4puolelta Hanna plokkasi Jannelle kauan odotetun eliksen, kun todella upea vanha keisarikotka istuskeli kaukana er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuivassa puussa. Olihan komea! L\u00e4hes heti per\u00e4\u00e4n Janne l\u00f6ysi, kuoveja seuloessaan, lokin joka t\u00e4ytti kaikki tuntomerkit ollakseen armenianlokki. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Suunnatessamme l\u00e4nsipuolen rannoille, alkoi sataa vett\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in meit\u00e4 ajoi vastaan kaksi autolastillista brittilintuharrastajia. Olipa omituista n\u00e4hd\u00e4 lintuharrastajia Kreikassa! Mik\u00e4 huvittavinta, p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00e4nsirannalle t\u00f6rm\u00e4simme siell\u00e4 viel\u00e4 yhteen autolastilliseen brittej\u00e4! <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 palautimme hyvin meit\u00e4 palvelleen Corsamme Alexandroupoliin ja kiertelimme kauppoja ennen kuin palasimme bussilla opparille. <\/p>\n

Taas Straton kyydiss\u00e4 paikallista musiikkia kuuntelemassa<\/strong><\/p>\n

24.2. Ennen kahdeksaa l\u00e4hdimme taas Straton kanssa kiljuhanhipelloille. Ajoimme taas perinteist\u00e4 reitti\u00e4 suoraan pelipaikoille, ja siell\u00e4h\u00e4n ne hanhet meit\u00e4 kiltisti jo odottelivat. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4isest\u00e4 yli tuhannen tundrahanhen parvesta l\u00f6ytyi pitk\u00e4n selaamisen tuloksena todella mukavasti viisi vanhaa kiljuhanhea sek\u00e4 aivan omituiset tundrahanhen ja ankan risteym\u00e4nuorukaiset! N\u00e4m\u00e4 kaksi lintua olivat edest\u00e4p\u00e4in aivan kuin ankkoja! Niill\u00e4 oli kaula tumma, nokka ankkamainen lapio, joka oli s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n hieman keltainen, ja kaiken lis\u00e4ksi k\u00e4vely oli ankkamaisen vaappuvaa. Sivuttain k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4\u00e4n ne olivat kuitenkin aivan tundrahanhen v\u00e4risi\u00e4, muotoisia ja jopa kokoisia! Harmi, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 otukset olivat liian kaukana, jotta niist\u00e4 olisi saanut mink\u00e4\u00e4nlaista kuvaa. <\/p>\n

Viereisen pellon 320 tundrahanhen parvesta l\u00f6ytyi viel\u00e4 kolme vanhaa kiljukasta! Kerrankin homma oli l\u00e4htenyt hyvin k\u00e4yntiin! <\/p>\n

Jatkoimme kierrostamme, mutta l\u00e4nsipuolelta l\u00f6ysimme en\u00e4\u00e4 kourallisen tundrahanhia. Punakaulahanhia emme l\u00f6yt\u00e4neet taaskaan. Ajaessamme it\u00e4puolelle, jossa edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme n\u00e4hneet kiljukkaita, n\u00e4imme kuinka noin 250 hanhea laskeutuivat jo seulomiemme parvien sekaan. H\u00d6H! <\/p>\n

It\u00e4puolelta ei hanhia l\u00f6ytynyt kuin yksi kokonainen tundrahanhi. Muutenkin havainnot j\u00e4iv\u00e4t varsin v\u00e4hiin: muutamia kiljukotkia n\u00e4kyi, silkkikerttusia ja luhtakanoja kuului ym. Lintuja oli todella paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme Elenin kyydill\u00e4 kaupungille kiertelem\u00e4\u00e4n. Janne hyytyi aivan totaalisesti ennen kahdeksaa, joten Hanna sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 vasta t\u00e4ll\u00f6in kaupungille joutaneen Elenin kanssa viel\u00e4 pariksi tunniksi shoppailemaan. <\/p>\n

Suururakka<\/strong><\/p>\n

25.2. Aamukuuden pintaan aloitimme todellisen suururakan eli koko deltan lintulaskennan. T\u00e4t\u00e4 varten jouduimme hajoamaan kahdeksi laskentaporukaksi, joten Hanna suuntasi Elenin kanssa deltan it\u00e4puolelle ja Janne Alexiksen kanssa l\u00e4nsipuolelle. <\/p>\n

Hanna ja Eleni suuntasivat ennen auringon nousua laskemaan pikkumerimetsojen ja Janne ja Alexis hanhien aamulennon. Pienten odottelujen j\u00e4lkeen molemmat ryhm\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tositoimiin, ja viel\u00e4p\u00e4 todella samalla tavalla. Pikkumerimetsot lensiv\u00e4t todella kaukaa deltan reunapuskista suurissa jonoissa Turkkiin, ja tundrahanhet lensiv\u00e4t hieman odotettua kauempaa tasaisesti tiputellen aamupalapelloilleen. Toki molemmissa pisteiss\u00e4 saatiin laskettaviksi muutamat isommatkin parvet, joten helpolla ei p\u00e4\u00e4sty. Molemmissa pisteiss\u00e4 saatiinkin laskea reilut 5000 lintua. <\/p>\n

Laskenta jatkui sitten kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaikki paikat, jonne vain p\u00e4\u00e4si ja laskemalla kaikki linnut, jotka n\u00e4kyiv\u00e4t. Lintuja tuntui olevan molemmin puolin v\u00e4hemm\u00e4n kuin aikaisempina p\u00e4ivin\u00e4, mutta ei niit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa v\u00e4h\u00e4n ollut! <\/p>\n

Jannen puolella laskennan alku oli odotetun vaisu, sill\u00e4 ensin kierrettiin l\u00e4hinn\u00e4 peltoalueilla, joilla ei juuri ollut kuin yksitt\u00e4isi\u00e4 petoja ja haikaroita. Pitempi pys\u00e4ys tuli sitten odotetusti vastaan hanhipelloilla. Tarkoitus oli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 hanhet p\u00e4\u00e4osin omaan arvoonsa, sill\u00e4 olihan ne tullut jo laskettua aamulennolla, mutta koska l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli meneill\u00e4\u00e4n salamets\u00e4st\u00e4jien kiinniotto, joutuivat Janne ja Alexis j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n odottelemaan tilanteen raukeamista. <\/p>\n

Mik\u00e4s siin\u00e4 oli hanhia tuijotellessa, kun viidess\u00e4 minuutissa pienemm\u00e4st\u00e4 parvesta l\u00f6ytyi viisi vanhaa kiljukasta ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 kaukana toisella pellolla heinien seassa ruokailleesta parvesta yksi lis\u00e4\u00e4. T\u00e4h\u00e4n parveen laskeutuivat, taivaalla pitk\u00e4\u00e4n kierrelty\u00e4\u00e4n, aamulennolla pitk\u00e4st\u00e4 aikaa n\u00e4kyneet parisataa punakaulahanheakin. Kun salamets\u00e4st\u00e4j\u00e4t oli saatu onnellisesti pid\u00e4tetyiksi, saattoivat Janne ja Alexis jatkaa laskentaansa. <\/p>\n

Samoihin aikoihin Hanna ja Eleni tuskailivat Palugialla valtaisien sorsamassojen kanssa. Nopeaa tahtia he kuitenkin saivat Donald Duckit laskettua ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t laskemaan \u201doikeitakin\u201d lintuja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laskentaa jatkui molemmilla porukoilla pitk\u00e4lle iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Suurempia yll\u00e4tyksi\u00e4 ei juuri l\u00f6ytynyt. Hannan porukkakin l\u00f6ysi yhden kiljukkaan lis\u00e4\u00e4, arohiirihaukan sek\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6n. Jannen porukka l\u00f6ysi aivan viimeisill\u00e4 pys\u00e4hdyksill\u00e4\u00e4n aivan deltan l\u00e4ntisimmilt\u00e4 rannoilta selk\u00e4lokin, mustanmerenlokin sek\u00e4 suuret parvet riuttatiiroja. My\u00f6s kahlaajia l\u00f6ytyi t\u00e4st\u00e4 osasta, jossa emme olleet viel\u00e4 k\u00e4yneetk\u00e4\u00e4n, oikein mukavasti, mm isosirrej\u00e4 ja pulmussirrej\u00e4. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme laskemaan illalla summia yhteen saatoimme todeta laskeneemme yhteens\u00e4 36 664 laskentalintua. Kyll\u00e4 lintuja alueella oli, vaikka pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin niit\u00e4 oli kyll\u00e4 ollut viel\u00e4 huomattavasti enemm\u00e4n. Mukavia saldoja edustivat mm. 108 kiharapelikaania, 128 jalohaikaraa, 1012 kyhmyjoutsenta, 580 ristisorsaa, 901 harmaasorsaa, 14 kiljukotkaa, 59 ruskosuohaukkaa, 115 hiirihaukkaa, 341 avosettia, 37 kaitanokkalokkia ym. <\/p>\n

Kun illalla k\u00e4velty\u00e4mme Lutrokseen tavernaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, havaitsimme viel\u00e4 mets\u00e4vikloja, minervanp\u00f6ll\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 huutelevan huuhkajan saatoimme todeta havainneemme p\u00e4iv\u00e4n aikana yhteens\u00e4 97 lintulajia! <\/p>\n

Hanhet jo liikekannalla<\/strong><\/p>\n

26.2. hitaan aamun j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas Straton kyyditt\u00e4m\u00e4n\u00e4 hanhipelloille. Hanhia l\u00f6ytyi taas vakiopaikasta, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa vain 600 sek\u00e4 tutut 205 punakaulaa. Seuloimme varsin kaukana ruokailleita hanhia toista tuntia l\u00f6yt\u00e4en yhden kiljukasparin sek\u00e4 n\u00e4iden seurassa olleen nuorukaisen.<\/p>\n

Kiertelimme viel\u00e4 yritt\u00e4en l\u00f6yt\u00e4\u00e4 loppuja hanhia, mutta l\u00f6ysimme vain satakunta tundraa, joten p\u00e4\u00e4timme vaihtaa aihetta ja alkaa etsi\u00e4 kaitanokkakuovia l\u00e4nsirannalta.
\nKahlaajia l\u00f6ytyikin varsin mukavasti: kuoveja, tundrakurmitsoita, suosirrej\u00e4, meriharakoita, pulmussirrej\u00e4, isosirrej\u00e4 ja punakuiri sek\u00e4 runsaasti riuttatiiroja.
\nKova tuuli kuitenkin lannisti meid\u00e4t varsin pian, joten palasimme jo puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen opparille lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja touhuamaan muita hommia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 menimme Elenin kyydill\u00e4 kaupungille nettiin sek\u00e4 mm. parturiin. <\/p>\n

27.2. Aamulla suuntasimme vaihteeksi Elenin kanssa hanhien per\u00e4\u00e4n. Hanhia ei kuitenkaan meinannut l\u00f6yty\u00e4 lainkaan mist\u00e4\u00e4n. Oletimme jo, ett\u00e4 hanhet olisivat l\u00e4hteneet, kunnes n\u00e4imme reilun 3500 tundrahanhijonon saapuvan jostain it\u00e4puolen kaukaisimmilta pelloilta deltalle. Hanhet levisiv\u00e4t deltalla aivan ymp\u00e4riins\u00e4 ja viel\u00e4p\u00e4 aivan outoihin paikkoihin. K\u00e4ytt\u00e4ytymisen muuttuminen ounasteli varmasti sit\u00e4, ett\u00e4 hanhet olisivat pian l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 matkaan kohti pohjoista.
\nKoskapa hanhet hajosivat ymp\u00e4riins\u00e4 ja viel\u00e4p\u00e4 suureksi osin ne laskeutuivat deltan keskiosiin, jonne ei n\u00e4e mist\u00e4\u00e4n, jatkoimme taas kuovien per\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Er\u00e4\u00e4lt\u00e4 kanavalta l\u00f6ytyi hanhia mukanaan kaksi merihannesta, mutta p\u00e4\u00e4huomion varasti kyll\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 lentoon pyr\u00e4hdellyt 1000 mustapyrst\u00f6kuirin parvi. Muutenkin lajisto oli oikein mukavaa: kiljukotkia n\u00e4kyi toistakymment\u00e4, silkki- ja kapustahaikaroita oli saapunut muutolta muutamia kymmeni\u00e4, vikloja oli kaikenlaisia, lampiviklokin. Kev\u00e4\u00e4n merkkin\u00e4 l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen kilpikonna m\u00f6nkim\u00e4st\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 rannasta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n mittaan tuuli yltyi todella raivoisaksi, joten luovutimme ja suuntasimme opparille mukanamme er\u00e4\u00e4st\u00e4 rannasta l\u00f6ytynyt kuollut kyhmyjoutsennuorukainen. Kuten Hanna oli ennustanut, selvisi joutsenen kuolinsyyksi lyijyhaulien sy\u00f6misest\u00e4 johtuva lyijymyrkytys. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme taas kylille vaateostoksille sek\u00e4 ostamaan maanantaiksi lentolippuja Ateenaan. Tuuli oli keskustassakin niin raivoisa, ett\u00e4 kaupungista katkesi s\u00e4hk\u00f6t v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Onneksi Jannen er\u00e4\u00e4st\u00e4 pime\u00e4n\u00e4 olleesta liikkeest\u00e4 ostamat farkut olivat kuitenkin siniset. <\/p>\n

Kev\u00e4t tulee, me jatkamme kuitenkin etel\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n

28.2. Hypp\u00e4simme aamulla partiovuorossa olleiden ty\u00f6ntekij\u00f6iden kyytiin, ja pyysimme heit\u00e4 heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4t l\u00e4nsirannalle. <\/p>\n

Vesi oli edellisiltaisen myrskyn johdosta noussut rantadyynien ylitse, joten rantaan p\u00e4\u00e4seminen ei ollut lainkaan helppo nakki. Lopulta jouduimme ottamaan vaelluskeng\u00e4t jalasta ja kahlaamaan p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme katsomaan rannan lintuja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Rantsussa oli taas mukavasti piipert\u00e4ji\u00e4: tavallisten lis\u00e4ksi l\u00f6ytyi taas iso-, pulmus- ja pikkusirrej\u00e4, tylli sek\u00e4 muutama kymment\u00e4 mustajalkatylli\u00e4. <\/p>\n

Jatkoimme k\u00e4vellen deltan l\u00e4nsipuolelle, mutta niityill\u00e4 ei ollut juuri mit\u00e4\u00e4n mielenkiintoista. Erikoisesta \u00e4\u00e4nest\u00e4 plokkasimme ylitsemme lent\u00e4neet kaksi feldegg-alalajin keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 rannalla ihmettelimme pitk\u00e4\u00e4n kolmea miniatyyri-flamingoa, jotka nuokkuivat parven muiden korstojen ruokaillessa terhakkaasti jaloillaan polkien. Emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet otuksista mit\u00e4\u00e4n muuta toisista poikkeavaa piirrett\u00e4 kuin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paljon pienemm\u00e4n koon. <\/p>\n

Kahden aikaan poitsut poimivat meid\u00e4t kyytiins\u00e4, ja palasimme opparille. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kiipesimme viel\u00e4 it\u00e4puolen kukkulalle. Matkalla plokkasimme, taivaalla tuulessa taitolenton\u00e4yt\u00f6ksen esitt\u00e4neen, vanhan keisarikotkan. Muutenkin pedot tuntuivat viihtyv\u00e4n kovassa tuulessa, sill\u00e4 parin kiljukotkan lis\u00e4ksi liikekannalla oli runsaasti hiiri- ja varpushaukkoja sek\u00e4 12 haarahaukkaa. M\u00e4enrinnett\u00e4 kiivetess\u00e4mme kuulimme kolme rutisevaa samettip\u00e4\u00e4kerttua ja l\u00e4hes m\u00e4en huipulla n\u00e4imme kangaskiuruparin. <\/p>\n

Ilta meni jo hieman pakkaillessa sek\u00e4 siivoillessa. En\u00e4\u00e4 oli yksi kokonainen p\u00e4iv\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, ennen kuin matka jatkuisi taas aivan erilaiseen paikkaan, Israelin Eilatiin.
\nViimeisen Evros-aamun, karkausp\u00e4iv\u00e4n 29.2. tahdoimme viett\u00e4\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 on paljon lintuja. Niinp\u00e4 suuntasimme taas poikien matkassa Palougialle, jonka p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 kokonaan ymp\u00e4ri. Tuuli oli edelleenkin vastenmielisen voimakas ja vesi siit\u00e4 johtuen todella korkealla, mutta lintuja oli silti oikein mukavasti. <\/p>\n

Kiljukotkia ja silkkihaikaroita n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kaitanokkalokkeja oli saapunut runsaasti lis\u00e4\u00e4 ja pikkulokki paukahti vuodenpinnaksi. Avosetteja ja mustapyrst\u00f6kuireja l\u00f6ytyi taas aivan hirvitt\u00e4v\u00e4n kokoisia parvia. Avosetteja oli kahdessa parvessa yhteens\u00e4 500 lintua, mutta mustapyrst\u00f6kuireja oli yhdess\u00e4 parvessa huikeat 2500 lintua. Parvi oli kuin surviaisparvi kierrelless\u00e4\u00e4n pilven\u00e4 taivaalla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Edellisp\u00e4iv\u00e4inen muuttohaukkakin n\u00e4kyi taas tutulla kumpareellaan istuskelemassa ja kahlaajien seasta l\u00f6ytyi pikkutylli, joka sai kunnian olla viimeinen ja 171. Kreikan reissun lajilistallemme lis\u00e4tty laji. Yhden nurkilla olimme kiert\u00e4neet koko Palougian laguunin, ja juuri sopivasti t\u00e4ll\u00f6in saapui kyytimme. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siivoilimme, pakkailimme ja viskoimme vaatteita, joita ei en\u00e4\u00e4 reissussa tarvitsisi, roskikseen. Olimmehan juuri t\u00e4t\u00e4 varten raahanneet mukaamme kaikki huonoimmat vaatteemme. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme taas Lutrassa tavernassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa s\u00f6immekin niin ett\u00e4 napa paukkui. Tilasimme noin nelj\u00e4n hengen annoksen makkaraa ja souvlakia ja edelleenkin hinta oli sama kuin Traianoupoliksen ravintolassa oli ollut – ja ruoka oli huomattavasti parempaa. Takaisin opparille k\u00e4velless\u00e4mme kuuntelimme viel\u00e4 viimeisen kerran Yrj\u00f6\/George slurp-slurp \u2013sammakoita ennen kuin painuimme pehkuihin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n unia tulevista linturetkist\u00e4 ja eksoottisista lajeista. <\/p>\n

1.3. her\u00e4simme kahdeksan aikaan, poikien tullessa t\u00f6ihin. Heill\u00e4 olikin ty\u00f6hommat muuttuneet, kun partiointia ei en\u00e4\u00e4 tarvittu. Nyt heill\u00e4 oli edess\u00e4\u00e4n mm. petolinnuille istumapuiden istutusta. Luovutettuamme Elenille kaikki havaintomme sek\u00e4 mm. Hannan piirt\u00e4m\u00e4n Evros-deltan kartan, Eleni heitti meid\u00e4t Alexandroupolin lentokent\u00e4lle, josta matkamme kohti uusia seikkailuja alkoi, kun klo 11.20 Aegean Airlinesin koneemme nousi ja l\u00e4hti matkaan kohti Ateenaa. <\/p>\n

Ylitimme upeassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 useita Aegeanmeren saaria ja vain 40 minuuttia my\u00f6hemmin laskeuduimme Ateenaan, jossa odottelimme seuraavaa lentoamme Kyproksen Larnacaan kuusi tuntia. Kyprokselta reissumme jatkui Israelin Eilatin ”lintuopistoon”. <\/p>\n

Kaiken kaikkiaan havaitsimme Evroksen pariviikkoisella 154 lintulajia. Yhteens\u00e4 koko Kreikan reissulla havaitsimme siis 171 lajia. Ainoastaan muutama lajeista oli muutolta saapuneita, eli todella hurjan lajim\u00e4\u00e4r\u00e4n voi Kreikassa n\u00e4hd\u00e4 keskell\u00e4 talvea! Eip\u00e4 voi kuin suositella maata talviretkikohteeksi. <\/p>\n

Linturetkeily Kerkinij\u00e4rvell\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kerkinij\u00e4rvi on helppo retkeilykohde. Kerkinij\u00e4rve\u00e4 voi delta-aluetta lukuun ottamatta helposti havainnoida sit\u00e4 kiert\u00e4vilt\u00e4 teilt\u00e4. Kartalle on numeroitu parhaat tarkkailupaikat, joiden edustalla ovat suurimmat lintum\u00e4\u00e4r\u00e4t. <\/p>\n

1. Kerkinin kyl\u00e4n puoleinen patovalli
\nKerkinin kyl\u00e4n it\u00e4puoliselta patovallilta voi havainnoida Kerkinij\u00e4rven pohjoisia vesialueita. Patovallille p\u00e4\u00e4see joko Kerkinin kyl\u00e4lt\u00e4 jatkamalla opastuskeskukselta suoraan eteenp\u00e4in tai vallin p\u00e4ist\u00e4. Vallilla kulkee ajokuntoinen hiekkatie. Talvisin vallin edustalla kalastelee mm. satojen punasotkien parvia ja uikkuja. Joskus parvista l\u00f6ytyy my\u00f6s harvinaisempia lintuja kuten uiveloita, telkki\u00e4 ja valkop\u00e4\u00e4sorsia.
\nKes\u00e4ll\u00e4 lummekasvustoissa pesii mm. valkosposkitiiroja ja mustatiiroja. <\/p>\n

2. J\u00e4rven etel\u00e4osa
\nKerkinij\u00e4rven etel\u00e4osa ker\u00e4\u00e4 talvisin kalastajien saalista k\u00e4rkkyvi\u00e4 kiharapelikaaneja, tuhansia lokkeja, merimetsoja, pikkumerimetsoja ja uikkuja. Lintuja on helpointa havainnoida kalastajien majojen luota ja satamasta. Kiharapelikaaneja p\u00e4\u00e4see tarkkailemaan l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 kalastajien peratessa kalojaan rannassa.
\nKes\u00e4ll\u00e4 etel\u00e4osa on tuhansien merimetsojen kalastuspaikka. <\/p>\n

3. Strimonasjoen alajuoksu
\nStrimonasjoen l\u00e4nsirannalla kulkee ajoittain hyvin pehme\u00e4 hiekkatie. Turvallisinta lienee parkkeerata auto patorakennelman l\u00e4nsipuolelle ja k\u00e4vell\u00e4 padon luota rantatielle. Strimonasjoen alajuoksulla on talvisin paljon vesilintuja mm. ruskosotkia, uiveloita, haapanoita ja sinisorsia. Pikkumerimetsot ja merimetsot y\u00f6pyv\u00e4t jokivarren puissa. Jokivarressa voi olla my\u00f6s kymmenitt\u00e4in haikaroita.
\nKes\u00e4isin jokivarressa voi olla kymmenitt\u00e4in tai sadoittain pelikaaneja ja haikaroita <\/p>\n

4. It\u00e4inen patopenkere
\nPatopenkereell\u00e4 kulkee hiekkatie, jolle p\u00e4\u00e4see padon it\u00e4puolelta. Nouse ensimm\u00e4isist\u00e4 risteyksist\u00e4 heti verkkoaidan j\u00e4lkeen. Penkereelle n\u00e4kyy koko j\u00e4rven etel\u00e4osa. It\u00e4iselle patopenkereelle n\u00e4kyv\u00e4t suurimmat lintukeskittym\u00e4t ovat talvisin Limnohorin kyl\u00e4n edustan matalikoilla. Penkereelle n\u00e4kyv\u00e4t deltan edustalle kertyneet linnut, joita ei muualta pysty kunnolla havainnoimaan. <\/p>\n

5. Delta-alue
\nTalvisaikaan veden ollessa matalalla on mahdollista ajaa nelivetoautolla jokivartta pitkin keskemm\u00e4lle delta-aluetta. Deltan lajien havaitsemiseksi sinne ajaminen ei ole tarpeellista, vaan lajit voi pienell\u00e4 vaivalla havaita my\u00f6s patopenkereilt\u00e4 tai muilta tarkkailupaikoilta. Delta-alueella viihtyv\u00e4t talvisin mm. kiljukotkat, haikarat, sorsat ja hanhet. Rantaniityill\u00e4 laidunnetaan vesipuhveleita.
\nKes\u00e4isin deltan etel\u00e4osat rauhoitetaan lintujen pesim\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6ksi. Vedest\u00e4 kurottavien pajujen latvuksissa pesii suuri kolonia merimetsoja, pikkumerimetsoja, jalo-, silkki, kapusta-, rusko-, harmaa-, kapusta-,y\u00f6- ja r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaroita sek\u00e4 pronssi-iibiksi\u00e4.<\/p>\n

6. Mandrakin laituri
\nMandrakin kyl\u00e4lt\u00e4 on opastus Kerkinij\u00e4rven rantaan. Korkea kivinen laituri on hyv\u00e4 tarkkailupaikka. Laiturilta n\u00e4kyv\u00e4t delta-alueen l\u00e4nsilaita ja j\u00e4rven pohjoiset vesialueet. Matalalle rannalle kertyy talvisin mm. sorsia ja kahlaajia. <\/p>\n

7. Kerkinij\u00e4rven etel\u00e4puolinen vuoristo (Krousia)
\nJ\u00e4rven etel\u00e4puollella kohoaa matalahko mets\u00e4inen vuoristo. Alueella pesii monia petolintuja, pensas- ja vuorisirkkuja sek\u00e4 balkanintiaisia. T\u00e4rkeimm\u00e4t petolintujen pesim\u00e4alueet on rauhoitettu kokonaan liikkumiselta. <\/p>\n

Kerkinij\u00e4rven pohjoispuolella sijaitseva Kerkinivuoristo (Beles) on pesim\u00e4paikka monille petolinnuille. Suurissa puissa pesiv\u00e4t mm. pikkukiljukotkat ja hiirihaukat. Vuorien puissa pesii my\u00f6s muutamia pareja mustahaikaroita. Metsist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s paljon tikkoja ja tiaisia. Talvisin vuorenhuiput ovat lumen peitossa ja sulavedet voivat tehd\u00e4 tiet hyvin huonokuntoisiksi. <\/p>\n

Kerkinin linnusto on monipuolinen<\/strong><\/p>\n

Kerkinij\u00e4rven talviset lintum\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat valtavia. Talvisin tehtyjen lintulaskentojen (ei varpuslintuja mukana) yksil\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4t vaihtelevat 20 000 \u2013 70 000 yksil\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 vuodesta riippuen. T\u00e4h\u00e4n lukemaan on viel\u00e4 lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tuhansittain talvehtivia pikkulintuja. Eniten lintuja tavataan niin\u00e4 vuosina, jolloin talvi on erityisen ankara Kreikan pohjoispuolisilla alueilla. <\/p>\n

Kyliss\u00e4 pesii suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kattohaikaroita, turkinkyyhkyj\u00e4, varpusia ja pikkuvarpusia. Talojen koloissa asustaa my\u00f6s esimerkiksi minervanp\u00f6ll\u00f6j\u00e4. Sinin\u00e4rhet ja mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4t tekev\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 hiekkapenkkoihin. Viljelyalueilta l\u00f6ytyy mm. harmaasirkkuja ja t\u00f6yht\u00f6kiuruja. <\/p>\n

Kerkinij\u00e4rvi on yksi Kreikan arvokkaimmista kosteikoista. J\u00e4rvell\u00e4 pesii useita Euroopassa uhanalaisia tai harvinaisia lintulajeja. Kerkinij\u00e4rvell\u00e4 ja sen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on havaittu reilut 300 lintulajia, joista yli 140 pesii. Reilut 130 lajia esiintyy alueella talvisin. Alueen el\u00e4imist\u00f6 on mielenkiintoinen sekoitus vuoristometsiss\u00e4 viihtyvi\u00e4 pohjoisia ja it\u00e4isi\u00e4 lajeja ja j\u00e4rven biotoopeissa pesivi\u00e4 etel\u00e4isi\u00e4 lajeja. <\/p>\n

J\u00e4rvi on syntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta Strimonasjoen tulvatasangolle, kun joki padottiin. Joen tuoma liete on muodostanut j\u00e4rveen laajan deltan. J\u00e4rven pinta vaihtelee s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn mukaan 4,5m vuodessa. Korkeimmillaan vesi on kes\u00e4ll\u00e4 ja matalimmillaan loppusyksyst\u00e4. Matalan veden aikaan paljastuvat lietteik\u00f6t pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t muuttomatkoilla olevia lintuja lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n ja talvehtimaan. Matalat vedet tarjoavat kalaa sy\u00f6ville linnuille runsaasti ravintoa. J\u00e4rven lintujen kannalta arvokkaimmat kasvillisuustyypit ovat syntyneet aikaisemmin pienemm\u00e4n vedenkorkeuden vaihtelun aikana. Nykyiset kes\u00e4vedenkorkeudet ovat heikent\u00e4neet lintujen mahdollisuuksia pesi\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4. <\/p>\n

Kerkinij\u00e4rven it\u00e4- ja l\u00e4nsipuolella on laajoja viljelyalueita. Etel\u00e4puolella kohoavat matalat mets\u00e4iset vuoret ja pohjoispuolella yli 2000 metrin korkuinen Beles-vuoristo.
\nOpastetuista retkist\u00e4, vuokrattavista jeepeist\u00e4, polkupy\u00f6rist\u00e4 ja majoitusvaihtoehdoista saa tietoja Kerkinij\u00e4rven opastuskeskuksesta wkerkini@otenet.gr. Opastuskeskuksessa Kerkinin kyl\u00e4ss\u00e4 on j\u00e4rve\u00e4 esittelev\u00e4 n\u00e4yttely ja sielt\u00e4 saa alueesta kertovia esitteit\u00e4. Eritasoisia majoitusvaihtoehtoja ja ruokapaikkoja on tarjolla runsaasti ja lis\u00e4\u00e4 on rakenteilla kasvavien matkailijam\u00e4\u00e4rien my\u00f6t\u00e4. Opastuskeskus on auki aamup\u00e4ivisin. <\/p>\n

Linturetkeily Evros-deltalla<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Evros-delta on yksi Euroopan t\u00e4rkeimpi\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 lintujen talvehtimis- ja lev\u00e4hdysalueita. Evros-deltalla on havaittu reilut 310 lintulajia. Suuren lajim\u00e4\u00e4r\u00e4n selitt\u00e4v\u00e4t alueen monipuoliset biotoopit ja sijainti yhdell\u00e4 Euroopan suurimmista lintujen muuttoreiteist\u00e4. <\/p>\n

Alueeseen tutustuminen kannattaa aloittaa Traianopoliksessa sijaitsevasta opastuskeskuksesta, josta saa karttoja, tiedot liikkumisrajoituksista ja rajavy\u00f6hykeluvat. Rajavy\u00f6hykelupa kannattaa anoa pari viikkoa etuk\u00e4teen (e-mail: evroswet@hol.gr). Puolet deltasta on rajavy\u00f6hykett\u00e4. Monet parhaista lintukohteista sijaitsevat rajavy\u00f6hykkeell\u00e4, jossa valokuvaaminen on kielletty, vaikka moni silti lintuja kuvaakin omalla riskill\u00e4. <\/p>\n

Evros-delta sijaitsee Kreikan ja Turkin rajalla. Evros-joen p\u00e4\u00e4uoma on rajalinjana. L\u00e4hes 200 neli\u00f6kilometrin laajuisen deltan pohjois-osat on kuivattu viljelysmaaksi, keskiosat ovat laitumia ja merenpuoleiset osat suojelualuetta. Merenpuoleisella reunalla on suolaniittyj\u00e4, matalia laguuneja ja j\u00e4rvi\u00e4, laajoja ruovikoita sek\u00e4 tamariskipensaikoita. T\u00e4ll\u00e4 noin 15 kilometri\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 ja 2-8 kilometri\u00e4 leve\u00e4ll\u00e4 rantavy\u00f6hykkeell\u00e4 on reiteilt\u00e4 poistuminen ja moottoriajoneuvoilla liikkuminen kielletty. Valitettavasti parhaat lintukohteet sijaitsevat t\u00e4ll\u00e4 liikkumisrajoitetulla alueella. <\/p>\n

Talvi
\nTalvisin Evros-delta ker\u00e4\u00e4 satojatuhansia talvehtivia lintuja. Kottarainen on talvehtivista lajeista runsaslukuisin sadoillatuhansilla yksil\u00f6ill\u00e4. Talvisissa lintulaskennoissa on parhaina vuosina havaittu 200 000 lintuyksil\u00f6\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 varpuslinnut ole t\u00e4ss\u00e4 luvussa mukana. Laguunit ja j\u00e4rvet ker\u00e4\u00e4v\u00e4t kymmeni\u00e4tuhansia sorsia. Niityt tarjoavat ravintoa talvehtiville hanhille. Deltalla talvehtii my\u00f6s paljon petolintuja, jotka hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t talven heikent\u00e4mi\u00e4 lintuja. Lintum\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat suurimmillaan talvina, joina vesist\u00f6t j\u00e4\u00e4tyv\u00e4t Kreikan pohjoispuolella. Eritt\u00e4in ankarina talvina my\u00f6s Evroksen vesialueet voivat j\u00e4\u00e4ty\u00e4 ajaen linnut etel\u00e4mm\u00e4ksi tai viimeisiin suliin. <\/p>\n

Kev\u00e4t\/Syksy
\nMuuttoaikoina kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4 Deltan monipuoliset biotoopit tarjoavat ruokailu- ja lev\u00e4hdyspaikkoja pohjoiseen matkaaville linnuille. Kahlaajat ovat n\u00e4kyvimpi\u00e4 lev\u00e4ht\u00e4ji\u00e4. Muuttoaikoina deltalla on havaittu 15 lajia petolintuja. Haikaroiden ja petolintujen muuttoa voi seurata esimerkiksi Traianopoliksen koillispuoliselta m\u00e4elt\u00e4. <\/p>\n

Kes\u00e4
\nDeltalla pesii noin 80 lintulajia. Muun muassa kuusi lajia haikaroita, avosetteja, pitk\u00e4jalkoja, kynsihyyppi\u00e4 ja mustanmerenlokkeja. <\/p>\n

Evrosdeltan l\u00e4hell\u00e4 on muitakin hyvi\u00e4 retkeilyalueita. Dadian mets\u00e4alueella on paljon petolintuja ja tikkoja. Alueella on korppikotkien ruokintapaikka, jota p\u00e4\u00e4see tarkkailemaan piilokojusta. Haaskalla k\u00e4y hanhi-, munkki- ja pikkukorppikotkien lis\u00e4ksi my\u00f6s kiljukotkia ja muita petolintuja. Loutroksen kyl\u00e4n pohjoispuolelta johtaa Dadiaan metsien halki kulkeva tie (suljettu kes\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4palovaaran takia), joka tarjoaa hyvi\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikkoja vuoristoisen alueen yli. <\/p>\n

Evros-deltan l\u00e4hell\u00e4 voi majoittua esimerkiksi Traianopoliksen hotelleissa tai Alexandroupoliksen kaupungissa, jossa on runsaasti majoittumisvaihtoehtoja. Loutran kyl\u00e4ss\u00e4 on hyv\u00e4 taverna ja Alexandroupoliksessa on runsaasti ravintoloita. Alexandroupoliksen palvelutarjonta on hyv\u00e4 ja esimerkiksi autovuokraamoja on useita. Alexandroupolikseen p\u00e4\u00e4see lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 suurimmista Kreikan kaupungeista sek\u00e4 linja-autolla tai junalla. <\/p>\n

J.A. & H.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kreikkaan! 25.1. kello 13.25, vain parin tunnin odotuksen j\u00e4lkeen, l\u00e4hti Olympic Airwaysin koneemme Madridin lentokent\u00e4lt\u00e4 kohti Ateenaa. Varsin pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 lento oli yll\u00e4tt\u00e4en ohi jopa reilusti etuajassa. L\u00f6ysimme Teneriffalta asti matkanneet matkatavarammekin ennen kuin koneen olisi oikeasti pit\u00e4nyt edes laskeutua. Lentoaseman infosta kysyimme, miten rautatieasemalle p\u00e4\u00e4see, ja pian jo nousimme E-93 linja-autoon, jonka p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kin piti olla […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[16],"tags":[],"class_list":["post-126","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kreikka"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/126","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=126"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6703,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions\/6703"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}