{"id":122,"date":"2004-01-15T13:39:48","date_gmt":"2004-01-15T10:39:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=122"},"modified":"2023-07-18T10:21:41","modified_gmt":"2023-07-18T07:21:41","slug":"kapverde-19-12-2003-8-1-2004","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/kapverde-19-12-2003-8-1-2004","title":{"rendered":"Kapverde 19.12.2003 – 8.1.2004"},"content":{"rendered":"

Kapverdelle!!!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kapverden lentomme l\u00e4hti Lissabonista 19.12. klo 21.45 reilun tunnin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 kapverdel\u00e4isill\u00e4, joista suuri osa oli sinne joulua viett\u00e4m\u00e4\u00e4n matkaava siirtoty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti tavaraa mukanaan (siis osalla jopa enemm\u00e4n kuin meill\u00e4). Check-in siis kesti hieman normaalia kauemmin. Joululahjaksi oli viemisin\u00e4 televisioita, mikroaaltouuneja sek\u00e4 kaikenlaista muuta rojua. Eli t\u00e4ll\u00e4 lennolla meid\u00e4n ei tarvinnut j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, miten meid\u00e4n tavaram\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mme suhtaudutaan. Kapverdel\u00e4isill\u00e4 ei kuitenkaan tuntunut olevan mihink\u00e4\u00e4n kiire. <\/p>\n

Perille Salin kansainv\u00e4liselle kent\u00e4lle laskeuduttiin puoli kahden aikaan (siis taas paikallista aikaa, eli kelloja oli taas siirretty pyk\u00e4l\u00e4 eteenp\u00e4in; siis jo kolmannen kerran reissumme aikana). <\/p>\n

Matkatavaramme l\u00f6ytyiv\u00e4t kuin l\u00f6ytyiv\u00e4tkin pitk\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen. Lentoasemalla etsimme pankin, jossa vaihdoimme heti mahdollisuuden tullen rahaa (1\u20ac = 110 CVE =$= Kapverden escudoa). Sitten aloimmekin y\u00f6pymispuuhiin, sill\u00e4 olimme ajatelleet viett\u00e4\u00e4 y\u00f6mme lentoasemalla. Niinp\u00e4 veimme osan tavaroistamme tavaras\u00e4ilytykseen ja yritimme tehd\u00e4 olomme mukavaksi lentoaseman ep\u00e4mukavilla penkeill\u00e4. <\/p>\n

Nukkuminen oli aikalailla mahdotonta, sill\u00e4 paikalliset pitiv\u00e4t varsin kovaa metakkaa. Lentoja l\u00e4hti aamuy\u00f6ll\u00e4 useita, joten h\u00e4lin\u00e4\u00e4 riitti. Hanna kuitenkin onnistui muutaman tunnin nukkumaan, Janne ei edes vaivautunut yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Pedra de Lumen altaat<\/strong><\/p>\n

20.12. Kuuden j\u00e4lkeen olimme jo aivan t\u00e4ynn\u00e4 lentoasemilla istumista, joten otimme aseman edustalta taksin kohti Pedra de Lumen suola-altaita. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Perda de Lume on pieni kyl\u00e4 Salin saaren it\u00e4laidalla. Suola-altaat sijaitsevat kyl\u00e4n luoteispuolella tulivuoren kraaterissa. Kraateri on noin kilometrin halkaisijaltaan ja sen sein\u00e4m\u00e4t nousevat korkeimmillaankin vain viidenkymmenen metrin korkeuteen, joten kraateria on vaikea huomata kyl\u00e4lt\u00e4. Kraaterin pohjalla on runsaasti suuria suola-altaita, joista v\u00e4hiten suolaiset houkuttelevat paikalle runsaasti kahlaajia, etenkin talvisin ja muuttoaikaan. Paikalla my\u00f6s pesiv\u00e4t Kapverden ainoat pitk\u00e4jalat. Suola-altaat ovat itse asiassa saaren ainoita turistin\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4, joten paikalle kannattaa ehti\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin auringon nousun aikaan. <\/p>\n

Me saavuimme altaille kraaterin sein\u00e4m\u00e4n l\u00e4vist\u00e4v\u00e4st\u00e4 tunnelista juuri ennen auringonnousua. H\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 n\u00e4imme heti, ett\u00e4 altailla oli oikein mukavasti kahlureita. Jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n varsin l\u00e4helle altaita ja odottamaan viel\u00e4, ett\u00e4 aurinko nousisi kraaterin sein\u00e4mien yl\u00e4puolelle, ennen kuin pystyimme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lajeja kunnolla. Kuovisirrej\u00e4 ja pulmussirrej\u00e4 kahlaili molempia satakunta, mustajalkatyllej\u00e4 ja karikukkoja kymmenkunta ja pitk\u00e4jalkoja kahdeksan. Pian huomasimme l\u00e4himm\u00e4ll\u00e4 altaalla oudon n\u00e4k\u00f6isen viklon. M\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen ei kuitenkaan tuottanut mink\u00e4\u00e4nlaisia vaikeuksia, sill\u00e4 linnulla oli aivan kirkkaankeltaiset pitk\u00e4t kintut. Kyseess\u00e4 oli reissun ensimm\u00e4inen jenkkimme \u2013 keltajalkaviklo. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hetken keltajalkavikloa kuvattuamme, jatkoimme taas kahlaajien seulomista ja laskemista. Lopulta saimme h\u00e4mm\u00e4stykseksemme todeta, ett\u00e4 vaikka paikalla oli mm. pari punajalkavikloa ja pari valkovikloa, oli keltajalkaviklo lopulta jopa nelj\u00e4n yksil\u00f6n voimin altaiden runsaslukuisin viklolaji! Suurinta ihmetyst\u00e4 keskuudessamme aiheutti kuitenkin pulu, joka huusi er\u00e4\u00e4n r\u00f6tisk\u00f6n kattorakenteissa kaukaista lehm\u00e4n ammuntaa muistuttaneella \u00e4\u00e4nell\u00e4. Keltajalkavikloa olimme osanneet t\u00e4lt\u00e4 paikalta hieman odottaakin lukemiemme retkikertomusten perusteella. Kukkan ei kuitenkaan ollut koskaan n\u00e4hnyt nelj\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 kerralla!<\/p>\n

Muita v\u00e4h\u00e4lukuisia lintuja olivat tylli, tundrakurmitsa, lehm\u00e4haikara sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 ohilentoja suorittanut alexandri-alalajin tuulihaukkapariskunta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yhdeks\u00e4n aikaan l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kyl\u00e4lle, josta olimme sopineet taksin noutavan meid\u00e4t kymmenelt\u00e4. Kyl\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset endeemit eli kapverdenvarpuset. N\u00e4m\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6iset varpuset poseerasivat meille koko perheen voimin er\u00e4\u00e4n talon katolla. Ja jotta aamumme olisi ollut viel\u00e4kin onnistuneempi, lensi pian ohitsemme \u00e4\u00e4nnellen kolmen aavikkojuoksijan parvi, joka viel\u00e4p\u00e4 laskeutui kyl\u00e4n viereen kivikkoon, josta n\u00e4it\u00e4 erikoisia lintuja oli oikein helppo kuvata.
\nTaksimme saapui mukavasti aivan ajallaan noutamaan meid\u00e4t takaisin lentokent\u00e4lle. Lentomme Boavistalle oli kuitenkin taas reilut puoli tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Vaikka lentokent\u00e4ll\u00e4 oli s\u00e4hk\u00f6katkoa ym., johtui lennon my\u00f6h\u00e4styminen ainoastaan paikallisten lentokentt\u00e4virkailijoiden hitaudesta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Boavista<\/strong><\/p>\n

Boavistalle laskeuduimme TACV:n potkurikoneella klo 13.00. Lentoasema oli todella pieni, ja matkatavarammekin ojennettiin meille sein\u00e4ss\u00e4 olleiden aukkojen kautta. Recidential Bon Sossegolta oli hotelliin majoittuneille varattu kuljetus. Jo lentokent\u00e4ll\u00e4 ja matkalla hotellille huomasimme, ett\u00e4 kapverdenvarpusia oli nyt joka puolella.
\nBon Sossegon hotelli sijaitsee Sal-Rein kaupungissa, joka on Boavistan suurin kaupunki. Hotelli on oikein miellytt\u00e4v\u00e4 ja huone siisti. Hotellin pit\u00e4j\u00e4 on entinen, Suomessakin monesti vieraillut, merimies, joka puhuu hyv\u00e4\u00e4 englantia, ja joka oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen avulias ja yst\u00e4v\u00e4llinen j\u00e4rjest\u00e4ess\u00e4mme seuraavien parin p\u00e4iv\u00e4n varsin tiukkaa ohjelmaamme. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velimme reilun viiden kilometrin lenkin etsiess\u00e4mme ilmeisesti nyt suurimmaksi osaksi kuivana ollutta Rabil-laguunia. Haviksiksi kertyi jo Salissa havaitsemiemme peruskahlaajalajien lis\u00e4ksi parikymment\u00e4 arokorppia, kymmenkunta suomutropiikkilintua ja pikkupensaskerttua, 6 alexandi-tuulihaukkaa, muutama selk\u00e4lokki ja pensasvarpunen, pari pikkukuovia, kalas\u00e4\u00e4ske\u00e4 ja silkkihaikaraa sek\u00e4 komea ruskosuula. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltaunien j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 illastamassa hotellilla tapaamamme katalonialaispariskunnan kanssa (yll\u00e4tys-yll\u00e4tys miehen nimi oli Oriol). Sovimme my\u00f6s, ett\u00e4 vuokraisimme seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi kimpassa Bon Sossegon meille j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n maasturin kuljettajineen saaren koluamista varten. <\/p>\n

Kaapparia etsim\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n

21.12. Aikaistetun aamupalan j\u00e4lkeen, jo ennen kahdeksaa, hypp\u00e4simme pihalla jo odottaneeseen maasturiin, jonka ratissa oli Alvin niminen hotellin pit\u00e4j\u00e4n sukulaispoika. Aloitimme matkamme suuntaamalla kulkumme kohti Praia de Curral Velhan hiekkarantoja sek\u00e4 pient\u00e4 Ilheu de Curral Velhan saarta, jolla oli perinteisesti pesinyt keisarifregattilintu. <\/p>\n

Ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4mpi lintuhavainto tehtiin Rabilin kyl\u00e4n j\u00e4lkeen, kun jokirannassa seisoskeli mets\u00e4viklo. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tienoo muuttui tasaiseksi puoliaavikoksi, t\u00e4ydelliseksi kiurumaastoksi. Ja niit\u00e4h\u00e4n riitti! Pys\u00e4hdyimme pariin otteeseen katselemaan ja kuvaamaan kiuruja, jotka eiv\u00e4t olleet mit\u00e4 tahansa kiuruja, vaan p\u00e4\u00e4osin saharanvarpus- sek\u00e4 pikkuaavikkokiuruja (molempia vajaat sata) sek\u00e4 joitakin kirjosiipikiuruja. Hieman my\u00f6hemmin alkoi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s pikkuporukoissa aavikkojuoksijoita. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Noin tunnin ajon j\u00e4lkeen saavuimme valtavalle hiekkadyynille, josta oletimme k\u00e4velev\u00e4mme rantaan, mutta Alvis laittoikin nelivedon p\u00e4\u00e4lle ja ajoi viel\u00e4 pitk\u00e4lle dyynin p\u00e4\u00e4lle, josta oli en\u00e4\u00e4 lyhyt k\u00e4vely alas upealle koskemattoman n\u00e4k\u00f6iselle hiekkarannalle. N\u00e4m\u00e4 upeat rannat olivat se mit\u00e4 katalaanit olivat tulleet mukanamme ihastelemaan, mutta me l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4nytt\u00e4 pikkusaarta. <\/p>\n

Toista tuntia tuijotimme putkella Curral Velhan saarta kohti ja staijasimme merelle, mutta keisarifregattilintua ei n\u00e4kynyt. Jouduimme tyytym\u00e4\u00e4n saaressa asustelleeseen ruskosuulakoloniaan, jota kyll\u00e4 kelpasi katsella. V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 komeita lintuja saapui kiertelem\u00e4\u00e4n l\u00e4helle rantaakin, jolloin niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si ihailemaan oikein putken t\u00e4ydelt\u00e4. Silti olimme hieman pettyneit\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme takaisin autollemme ja jatkaessamme matkaamme kohti seuraavaa m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4mme eli Ilheu de Baluartesia, jossa oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4hty kuusi fregattilintua (2 pesiv\u00e4\u00e4 paria ja 2 pesim\u00e4t\u00f6nt\u00e4 koirasta). <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas jouduimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n vuoria pieni\u00e4 (v\u00e4liin aivan olemattomia) ja todella pehmeit\u00e4 hiekka- ja v\u00e4liin t\u00f6yssyisi\u00e4 kiviteit\u00e4 pitkin, joilla todella mitattiin kuskin ajotaidot, ennen kuin saavuimme taas rantaan, josta saaremme n\u00e4kyi. Havaintoja kertyi matkalta sek\u00e4 rannalta mm. pari pikkukorppikotkaa, harmaahaikara, satakunta lehm\u00e4haikaraa sek\u00e4 pieni\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4 jo aikaisemmin havaittuja lajeja, mutta keisarifregattilintua ei t\u00e4lt\u00e4k\u00e4\u00e4n paikalta l\u00f6ytynyt, vaikka staijasimme saarelle Ponta de Porto Ferreirasta pari tuntia. <\/p>\n

Ilheu de Passarokselle<\/strong><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, ja paikat hellin\u00e4 pomppivassa autossa istumisesta, mutta halusimme viel\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 suunnitelmassamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n seuraavaa y\u00f6t\u00e4 Ilheu dos Passaroksen pikkusaareen. Kun katalaanitkin olivat viel\u00e4 innokkaita n\u00e4kem\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 maisemia (sek\u00e4 ilmeisesti kiinnostuneita p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n selville j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n tuntuisista suunnitelmistamme), jatkoimme taas matkaamme. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ongelmana meill\u00e4 oli se, ett\u00e4 oli sunnuntai. Piti n\u00e4et l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kalastaja, joka heitt\u00e4isi meid\u00e4t saarelle ja my\u00f6s noutaisi meid\u00e4t seuraavana aamuna. Kuskimme toimiessa oppaana ja katalaanien toimiessa tulkkeina onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan selville, ett\u00e4 kalastajia oli paikalla pieness\u00e4 h\u00f6kkelikyl\u00e4ss\u00e4 Ilheu dos Passaroksen edustalla, ja he voisivat toimia kyyditsij\u00f6in\u00e4mme. <\/p>\n

Niinp\u00e4, kuskimme viel\u00e4 tingattua venekyytimme hinnan 5000 escudosta 4000 escudoon (joka oli viel\u00e4kin kuskistamme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n hinta), olimme pian istumassa pieness\u00e4 per\u00e4moottorillisessa veneess\u00e4 matkalla kohti pient\u00e4 Ilheu dos Passaroksen saarta, joka sijaitsi vain kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 satamasta. (Paikalliset kalastajat muuten tunsivat saaren nimell\u00e4 Ilheu de Netherlander tai Netherlanders island. Ilheu de Baluarte puolestaan on paikallisille Ilheu dos Passaros. Kartoissa on kuitenkin n\u00e4m\u00e4 yleisesti tunnetut nimet.) <\/p>\n

Pienen veneilyn j\u00e4lkeen huomasimme, ett\u00e4 tuuli oli varsin ik\u00e4v\u00e4. Rantautuminen oli t\u00e4ysin mahdotonta. Niinp\u00e4 saimme hyp\u00e4t\u00e4 vy\u00f6t\u00e4isi\u00e4 my\u00f6ten mereen ja kahlata reput sel\u00e4ss\u00e4 liukkaassa kivikossa saareen. T\u00e4m\u00e4 ei ollut tuulessa lainkaan helppoa, vaikka meill\u00e4 oli kolme kalamiest\u00e4 apuna. Onneksi olimme t\u00e4h\u00e4n osanneet varautua ja meill\u00e4 oli sandaalit jalassa ja kaikki optiikka ja muukin arvokas pakastepusseihin sek\u00e4 ev\u00e4\u00e4t ja makuupussit j\u00e4tes\u00e4kkeihin pakattuina. <\/p>\n

Tuntui aika hurjalta katsella, kun kyyditsij\u00e4mme vilkuttivat meille, ja me j\u00e4imme pienelle halkaisijaltaan 60 metriselle saarelle odottelemaan pime\u00e4n tuloa. Kiersimme pikaisesti saaren simpukoita ym. ker\u00e4illen ja katsellen, sek\u00e4 staijasimme viel\u00e4 viimeisen valoisan ajan kohti kaukana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 Ilheu de Baluartea, jolla my\u00f6s er\u00e4s kalastajista sanoi fregattilintua n\u00e4hneens\u00e4 l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. Lopulta majoituimme saaren l\u00e4nsireunaan l\u00e4helle kohtaa, jossa hiekassa n\u00e4kyi koloja. N\u00e4iss\u00e4 onkaloissa asustelevia ulappakeijuja aloimme nyt odotella saapuviksi. <\/p>\n

Keijujen y\u00f6<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aurinko laski ja pime\u00e4 saapui, mutta mit\u00e4\u00e4n ei meinannut tapahtua. Janne alkoi jo tuskastua, ett\u00e4 menisik\u00f6 t\u00e4m\u00e4kin nyt pieleen, kun ensin kuulimme karikukkomaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4, jota emme tunnistaneet (mutta vuosia my\u00f6hemmin ja paljon viisaampana olemme tajunneet, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ntelij\u00f6iden t\u00e4ytyi olla kapverdenkeijuja). Odotettuamme viel\u00e4 jonkin aikaa taskulampun valokiilassa vihdoin vilahti. \u00c4kki\u00e4 lamppu pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja odottelemaan. Mutta taas oli pitk\u00e4\u00e4n hiljaista. Kunnes taas valaistessamme taskulampulla lensi suoraan valoa kohti pieni p\u00f6rist\u00e4v\u00e4 keiju. Onneksi tiesimme sammuttaa valon, ennen kuin lintu t\u00f6rm\u00e4isi siihen. Nyt tyydyimme en\u00e4\u00e4 makaamaan hiljaa paikoillamme, ja pian ulappakeijuja saapui lis\u00e4\u00e4 p\u00f6ristelem\u00e4\u00e4n pesim\u00e4kolojaan etsien. Linnut kiersiv\u00e4t pesim\u00e4aluettaan lent\u00e4en v\u00e4lill\u00e4 todella l\u00e4helt\u00e4 meit\u00e4. Maatessamme makuupusseissamme aivan liikkumatta k\u00e4vi yksi linnuista p\u00f6rist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aivan naamamme yl\u00e4puolellakin. Oli aivan uudenlainen lintuel\u00e4mys katsella n\u00e4iden p\u00e4ivisin merell\u00e4 lepattavien keijujen vauhdikasta lentoa t\u00e4htien valossa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin n\u00e4ist\u00e4 ulappakeijuista, joita yhteens\u00e4kin oli vain muutamia (sill\u00e4 pesim\u00e4kausi ei viel\u00e4 ollut alkanut), viel\u00e4 kierrelless\u00e4 y\u00f6pymiskoloaan haeskellen, alkoi meist\u00e4 noin viidentoista metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleesta kolosta kuulua matalaa koo-koo, koo-koo, koo-koo, koo-koo, koo-koo \u00e4\u00e4nt\u00e4. (S\u00e4vylt\u00e4\u00e4n ja korkeudeltaan \u00e4\u00e4ni on l\u00e4hinn\u00e4 ehk\u00e4 id\u00e4nk\u00e4ke\u00e4 tai harjalintua.) Ensimm\u00e4inen linnuista oli l\u00f6yt\u00e4nyt koloonsa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 siihen voisi yritt\u00e4\u00e4 houkutella my\u00f6s asuinkumppanin. <\/p>\n

Lopulta nukahdimme viimeisen ulappakeijun viel\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 vilahtaessa ylitsemme, ja aaltojen hakatessa tasaisena pauhuna ja v\u00e4lill\u00e4 jopa kaukaista ukkosta muistuttavana jyrin\u00e4n\u00e4 taustalla. <\/p>\n

22.12. Aamulla her\u00e4simme aivan suolaisina ennen viitt\u00e4 odottamaan keijujen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 takaisin merelle. Klo 05.15 n\u00e4kyi vain yksi vilahdus ja se oli siin\u00e4. N\u00e4m\u00e4 pienet kaverukset, joiden kanssa olimme y\u00f6n viett\u00e4neet, olivat taas matkalla jonnekin keskelle valtaisaa merta, miss\u00e4 niit\u00e4 tuskin kukaan koskaan n\u00e4kee. <\/p>\n

Fregattilintuja!<\/strong><\/p>\n

Kalastajat l\u00e4htiv\u00e4t rannasta hakemaan meit\u00e4 reilua puolta tuntia etuajassa, joten meille tuli kova kiire pakata taas kaikki optiikka ym. vedenpit\u00e4v\u00e4sti. Vaatteet olivat viel\u00e4 edellisest\u00e4 kahlausreissusta m\u00e4rkin\u00e4, kun jouduimme taas kahlaamaan vy\u00f6t\u00e4isi\u00e4 my\u00f6ten veneeseen. <\/p>\n

Rannassa meille j\u00e4i taas hyv\u00e4\u00e4 aikaa staijata, ennen kuin Alvin tulisi hakemaan meit\u00e4 yhdeks\u00e4n aikaan. Hanna jaksoi sisukkaasti tuijottaa kohti Ilheu de Baluartea, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa sinnikkyys palkittiin \u2013 keisarifregattilintu saapui kuin saapuikin jostain etel\u00e4st\u00e4 laskeutuen varsin nopeasti Baluartelle ruskosuulien n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 r\u00e4\u00e4p\u00e4leilt\u00e4 sen rinnalla. Saari oli kuitenkin niin kaukana, ettei lintua en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt sen laskeuduttua. Samalla kun viel\u00e4 tuulettelimme upean pinnan johdosta, huomasimme ett\u00e4 maasturikyytimme jo saapui meit\u00e4 hakemaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatka Sal-Reihin sujui vauhdikkaasti kivitiet\u00e4, jonka nopeusrajoitus oli 80km\/h. Tuskin siin\u00e4 olisi mill\u00e4\u00e4n vekottimella pystynyt kovempaa ajamaankaan. Lopulta auton ja kuskin vuokraus maksoi meille yhteens\u00e4 9000 Escudoa (2000$ t\u00e4st\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4 erillinen haku). Olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 auton ja kuskin vuokraus on ainoa tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n saaren rantoja oikein kunnolla. Pelk\u00e4n autonkin voi toki vuokrata, mutta tiet ovat aivan kammottavia, kaikkia niit\u00e4 ei ole kartoissa ja v\u00e4lill\u00e4 joutuu ajamaan paikoissa, joissa ei edes ole tiet\u00e4. Tuskin ilman paikallista edes l\u00f6yt\u00e4isi aavikoilta oikeita tieuria, sill\u00e4 niit\u00e4 menee paikka paikoin ristiin rastiin vaikka kuinka. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 teimme viel\u00e4 muutaman tunnin k\u00e4velyreissun kaupungista luoteeseen, jossa sijaitsevilla jyrkill\u00e4 vuoren rinteill\u00e4 pesii suomutropiikkilintukolonia. Kolonialle saakka emme jaksaneet l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, mutta n\u00e4immep\u00e4h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 jouhipyrst\u00f6isi\u00e4 kaunottaria v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin aiemmin. K\u00e4velless\u00e4mme n\u00e4imme my\u00f6s kolmeen otteeseen rantoja korkealla taivaalla kierrelleen keisarifregattilinnun, jolla roikkui jalassaan jotain kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4 narua. T\u00e4m\u00e4 samainen narujalka oli n\u00e4hty saarella my\u00f6s kev\u00e4\u00e4ll\u00e4.
\nMuita kaupungin l\u00e4hirannoilla havaittuja lintuja olivat mm. kapverdenvarpuset, arokorpit, mustajalkatyllit, karikukot, pulmussirrit sek\u00e4 pari pikkukorppikotkaa ja yksitt\u00e4iset pikkukuovi, pikkuaavikkokiuru ja pikkupensaskerttu. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme taas varmuuden vuoksi varmistamassa tulevia lentojamme, maksoimme is\u00e4nn\u00e4llemme majoitukset (7500$\/3 y\u00f6t\u00e4) sek\u00e4 autokyydit ja k\u00e4vimme samassa italialaistyylisess\u00e4 ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 (normaaliannokset yleens\u00e4 n. 600-900$). <\/p>\n

Salin saarta kyll\u00e4stymiseen asti<\/strong><\/p>\n

Jouluaatonaattona her\u00e4simme aamupalalle ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4mme tilaamamme kyyti heitti meid\u00e4t lentoasemalle. Odotellessamme lentoamme Saliin, josta meill\u00e4 oli my\u00f6hemmin illalla jatkolento Sao Vicentelle, n\u00e4imme lentokent\u00e4ll\u00e4 harmaahaikaran. Kapverdenvarpusia oli pesim\u00e4puuhissa lentoaseman kattorakenteissa. <\/p>\n

Alkuper\u00e4isest\u00e4 aikataulustaan kymmenell\u00e4 tunnilla aikaistunut Salin lento oli taas vaihteeksi puoli tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Kun koneemme vihdoin saapui kent\u00e4lle, tapahtui l\u00e4ht\u00f6 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n nopeasti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aikataulumuutosten takia meill\u00e4 oli siis taas Salilla aikaa retkeill\u00e4 ennen kuin illalla jatkaisimme Sao Vicentelle. Niinp\u00e4 veimme taas osan tavaroistamme tavaras\u00e4ilytykseen (100$\/kassi, vaikuttanee luotettavalta, sill\u00e4 kannettavanikin siell\u00e4 s\u00e4ilyi) ja otimme taksin (700$) kohti saaren etel\u00e4osaa ja Santa Marian suola-altaita. <\/p>\n

Hypp\u00e4simme taksista hieman ennen Santa Marian kaupunkia keskelle armottoman kuumaa ja todella roskaista puoliaavikkoaluetta. Tiesimme, ett\u00e4 hyv\u00e4t lintualueet sijaitsisivat jalkapallostadionin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, joten suuntasimme sinne. <\/p>\n

Noin tunnin verran kestimme katsella t\u00e4t\u00e4 armottoman ankeaa tienoota, joka oli ankeampi kuin Hurghadan kaatopaikka (sis\u00e4piirivitsi). Toki lintuja oli jonkin verran, mutta kyll\u00e4 muutamia kahlaajia, aavikkojuoksijoita ja pikkuaavikkokiuruja voi Kapverdell\u00e4 tarkkailla vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4kin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ojassa n\u00e4imme viiden suuren merikilpikonnan j\u00e4\u00e4nteet, lienev\u00e4t j\u00e4\u00e4neet sinne jumiin tullessaan munimaan kauas rannasta? <\/p>\n

Jatkoimme Santa-Marian kaupunkiin, jossa emme viihtyneet juuri sen paremmin kuin altaillakaan, sill\u00e4 vaikka kaupungissa oli varsin v\u00e4h\u00e4n turisteja, oli niist\u00e4 aivan liian suuri prosentti suomalaisia. Auringon paahde oli todella l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4. Kun varjossakin oli 27 astetta, l\u00f6ysimme kaupungin miellytt\u00e4vimm\u00e4n paikan paikallisesta nettibaarista, jonka ilmastoinnin suomassa viileydess\u00e4 pystyimme l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n netin v\u00e4lityksell\u00e4 tervehdys- ja kuittiviestej\u00e4 sukulaisille ja tuttaville talviseen koti-Suomeen. <\/p>\n

Jo kolmen aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme aivan t\u00e4ynn\u00e4 Salin saaren tasaisuutta ja kuumuutta. Niinp\u00e4 otimme taksin takaisin lentoasemalle, jossa odottelimme taas useamman tunnin seuraavaa lentoamme. Ajatuksissamme hieman s\u00e4\u00e4limme niit\u00e4 turistiparkoja, jotka olivat tulleet joululomaansa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vain ja ainoastaan t\u00e4lle Salin saarelle, jossa ei paljon tekemist\u00e4 voinut olla, ellei sattunut harrastamaan surffausta – ja surffaaminenkin oli sallittua vain jos ei tuullut liikaa tai ei ollut haita l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. <\/p>\n

Sao Vicentelle<\/strong><\/p>\n

Lentomme Sao Vicentelle oli taas toista tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Nyt osasimme jo t\u00e4h\u00e4n varautua, sill\u00e4 kent\u00e4lt\u00e4 oli yht\u00e4 aikaa l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kone Bostoniin, kaksi Kapverden p\u00e4\u00e4kaupunkiin Praiaan sek\u00e4 meid\u00e4n koneemme. Asemalla oli, kuten arvata saattaa, aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n h\u00e4rdelli! Ja tietysti, vaikka meid\u00e4n lentomme check-in oli ensimm\u00e4isen\u00e4 valmis, l\u00e4hti meid\u00e4n koneemme viimeisen\u00e4. <\/p>\n

Iltayhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen laskeuduimme Sao Vicenten lentokent\u00e4lle, josta jo Salissa sis\u00e4\u00e4n kirjaamiamme matkatavaroitamme ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 mill\u00e4\u00e4n. Onneksi Hanna huomasi, ett\u00e4 tavaramme lojuivatkin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 nurkassa ilman mink\u00e4\u00e4nlaista vartiointia. Ne olivat tulleet perille jo edellisell\u00e4 koneella. Eik\u00e4 kukaan tehnyt elett\u00e4k\u00e4\u00e4n, kun nappasimme rinkkamme selk\u00e4\u00e4n ja marssimme ulos asemalta. Ei ihme, ett\u00e4 Janne huomasi my\u00f6hemmin, ett\u00e4 h\u00e4nen (vanha, surkea) partakone oli viety! (Yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n lentoasemilla tms. mit\u00e4\u00e4n kuulutuksia tai tiedotuksia ei tule englanniksi, joten yleens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain kysell\u00e4 muilta matkustajilta ja seurata per\u00e4ss\u00e4.)
\nLentoasemalta emme meinanneet ensin saada taksia mill\u00e4\u00e4n. Lopulta saimme kuitenkin kyydin Mindeloon (1000$). Mindelo on Kapverden toiseksi suurin kaupunki, ja vaikka Santiagon Praia on p\u00e4\u00e4kaupunki ja viel\u00e4 reilusti suurempi kaupunki, on Mindelo kuitenkin se Kapverden menomesta. <\/p>\n

Pyysimme kuskiamme viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t Recidential Sodadeen, jossa monet ornit olivat meit\u00e4 ennen retkikertomusten mukaan y\u00f6pyneet. Sodaden halvemmat huoneet (3150$) olivat t\u00e4ynn\u00e4, mutta hotellin omistaja, vanhempi rouva, oli bisneshenkinen ja antoi meille kalliimman huoneen (4560$) halvemman hinnalla. Parempi sekin kuin tyhjill\u00e4\u00e4n! Muutenkin hotellissa palvelu pelasi, ja rouvan lis\u00e4ksi ainakin t\u00e4m\u00e4n vanhemmat pojat puhuvat hyv\u00e4\u00e4 englantia. <\/p>\n

Hotellin yl\u00e4kerran ravintolassa oli mahtava meininki. El\u00e4v\u00e4 kapverdel\u00e4inen musiikki soi, ja ravintola oli t\u00e4ynn\u00e4 hyvin viihtyvi\u00e4 ranskalaisturisteja. Me kuitenkin tyydyimme kylmiin juomiin ja painuimme (liiankin) hienoon huoneistoomme suihkuun ja nukkumaan. <\/p>\n

Jouluaatto! <\/strong><\/p>\n

Her\u00e4simme klo 6.20, pakkasimme tavarat ja menimme alakertaan kyselem\u00e4\u00e4n Santa Antaon lautta-aikatauluja. Yll\u00e4tt\u00e4en selvisi, ett\u00e4 olisi viisainta l\u00e4hte\u00e4 saman tien k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti satamaa, jossa lipunmyynti klo kahdeksan lauttaan alkaisi seitsem\u00e4lt\u00e4. Santa Antaoon olisi respan poikien mukaan todenn\u00e4k\u00f6isesti menossa niin paljon ihmisi\u00e4 joulun viettoon, ettei kannattanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sattuman varaan. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme heti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kaikkine kantamuksinemme 15 minuutin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalle satamalle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velymatkan varrella n\u00e4imme muutamia Sao Vicenten erikoisuuksia eli ihka oikeita varpusia. Satamaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 hikim\u00e4rki\u00e4, mutta lippujen ostaminen onnistui onneksemme varsin helposti. Ostimmekin saman tien liput my\u00f6s paluulauttaan Tapaninp\u00e4iv\u00e4lle 26.12. klo 10.00 lauttaan. <\/p>\n

Armas-laivassa jouduimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n rinkkamme alas lastiruumaan, mutta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kiipesimme saman tien kannelle varaamaan hyvi\u00e4 staijipaikkoja. Yll\u00e4tykseksemme lautta l\u00e4hti liikkeelle minuutilleen aikataulussa eli kahdeksalta. Samalla lautalla oli my\u00f6s runsaasti suomalaisia, jotka olivat tulleet Sao Vicentelle Kristina`s Cruisesin laivalla. T\u00f6rm\u00e4simme porukassa jopa er\u00e4\u00e4seen lintuharrastajaankin, (joka kohteliaasti luovutti meille purkillisen hyttysmyrkky\u00e4 kerrottuamme, ett\u00e4 olimme my\u00f6hemmin menossa Santiagolle, jossa esiintyy nykyisin paludismia, joka on hyttysten mukana levi\u00e4v\u00e4 malarian tyylinen mutta parantumaton tauti). Lautalla tietenkin staijasimme herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, olihan lautalta aiemmin ornit tehneet varsin koviakin havaintoja. Me jouduimme kuitenkin tyytym\u00e4\u00e4n muutamaan lentokalaan, yhteen pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4n sek\u00e4 yhteen liian kaukaiseen liit\u00e4j\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Satamassa otimme aluguerin Ribeira Granden kaupunkiin eli Santa Antaon pohjoisosaan. Kun Hiache-aluguerimme oli kuskin mielest\u00e4 sullottu tarpeeksi t\u00e4yteen ihmisi\u00e4, l\u00e4hdimme matkaan. Auton katto oli my\u00f6s aivan t\u00e4ynn\u00e4 tavaraa. Olihan siell\u00e4 meid\u00e4n rinkkojen lis\u00e4ksi usean saareen joulua viett\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleen ihmisen matkatavarat sek\u00e4 joululahjat. <\/p>\n

Matka halki Santa Antaon on aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea! Tie kulkee halki korkeiden vuorten ja v\u00e4lill\u00e4 aivan huikeiden jyrk\u00e4nteiden vieress\u00e4 ja jopa v\u00e4liss\u00e4. Salin ja Boavistan aavikoiden j\u00e4lkeen oli mahtavaa n\u00e4hd\u00e4 vehre\u00e4\u00e4 kasvillisuutta ja jylhi\u00e4 vuoristomaisemia! Matka saaren l\u00e4pi kesti tunnin ja 20 minuuttia (600$, huomaa hintaero taksien ja aluquerien v\u00e4lill\u00e4). Ensin ajoimme vain ja ainoastaan yl\u00e4m\u00e4keen ja loppumatkasta alam\u00e4keen. Varsinkin t\u00e4m\u00e4n loppumatkan maisemat ovat todella henke\u00e4salpaavia. Matkalla n\u00e4kyi my\u00f6s mukavasti lintuja: kapverdenkiit\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi toistakymment\u00e4, kapverdenvarpusia oli satoja, arokorppeja liihotteli jyrk\u00e4nteiden rinteill\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. N\u00e4imme lyhyesti my\u00f6s ensimm\u00e4iset vilaukset neglectus-tuulihaukasta ja kapverdenhiirihaukasta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Meristaijia<\/strong><\/p>\n

Majapaikaksi olimme taas vanhojen retkikertomusten pohjalta valinneet Recidential Alincian (2000$\/y\u00f6\/2hl\u00f6n huone, omistaja osaa englantia), jonne p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme nappasimme putket olalle ja otimme pihalta taksin Ponto del Solin niemeen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ponto del Solissa staijasimme lentokent\u00e4n rannasta (jonne p\u00e4\u00e4si muurin ali ry\u00f6mim\u00e4ll\u00e4) merelle nelj\u00e4n tunnin ajan. Keli oli oikein leppoisa, tuulta ei ollut liikaa ja aurinkoakin p\u00e4\u00e4si pakoon muurin varjoon. Toki muurin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli paljon paremmat n\u00e4kym\u00e4t merelle, jossa todella oli katsottavaakin! Valitettavaa vaan, ett\u00e4 ainakaan Portugalissa tekem\u00e4mme liit\u00e4j\u00e4havainnot eiv\u00e4t olleet parantaneet liit\u00e4jien m\u00e4\u00e4ritystaitojamme, sill\u00e4 vaikka kaukana merell\u00e4 liiteli toistasataa liit\u00e4j\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 eksyen jopa kohtuulliselle et\u00e4isyydelle (ei kuitenkaan koskaan l\u00e4helle) emme oikein tunteneet oloamme varmoiksi niit\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4ess\u00e4mme. Pikkuliit\u00e4j\u00e4n, id\u00e4npikkuliit\u00e4j\u00e4n ja baleaarienliit\u00e4j\u00e4n n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 tavaraa viuhtoi merell\u00e4 kadoten pian aaltojen sy\u00f6vereihin. My\u00f6s muutamia keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 raskaammin aaltojen v\u00e4leiss\u00e4, mutta emme pystyneet varmasti sanomaan olisiko joukossa voinut olla my\u00f6s kapverdenliit\u00e4ji\u00e4. Onneksi n\u00e4imme my\u00f6s muutaman helpomman tapauksen, sill\u00e4 kapverdenviist\u00e4j\u00e4t oli helppo poimia joukosta sek\u00e4 tuntomerkkien ett\u00e4 my\u00f6s liit\u00e4ji\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kieppuvan lentonsa perusteella. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannassa oli runsaasti karikukkoja, muutamia pikkukuoveja, tyllej\u00e4 ja silkkihaikaroita. Merell\u00e4 lenteli my\u00f6s yksin\u00e4iset ruskosuula sek\u00e4 nuori atlantis-etel\u00e4nharmaalokki. Takanamme kohoavilla vuorilla n\u00e4kyi pari komeaa vanhaa pikkukorppikotkaa. Rannan vuorovesil\u00e4t\u00e4k\u00f6iss\u00e4 uiskenteli monenlaisia ja monen v\u00e4risi\u00e4 pikkukaloja ja l\u00f6ytyip\u00e4 er\u00e4\u00e4n l\u00e4t\u00e4k\u00f6n pohjalta myrkynvihre\u00e4 merietanakin. Kivikossa tepasteli my\u00f6s runsaasti rapuja saksiaan heilutellen. <\/p>\n

Illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 otimme aluguerin (100$) takaisin hotellillemme Ribeira Grandeen. Pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi jaksoimme viel\u00e4 kierrell\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4 ja ruokailla hotellin alakerran ravintolassa. Aika varhain illalla olimme kuitenkin aivan valmiita viett\u00e4m\u00e4\u00e4n lopun jouluaaton h\u00f6yhensaarilla. Annoimme paikallisten aloittaa joulun viettonsa puolilta\u00f6in aivan kesken\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Joulup\u00e4iv\u00e4 mahtavissa maisemissa<\/strong><\/p>\n

Joulup\u00e4iv\u00e4n aamuna parvekkeeltamme n\u00e4kyi heti lupaavasti 12 surisevaa kapverdenkiit\u00e4j\u00e4\u00e4. Kahdeksalta olimme jo ulkona ja aluguerissa, joka 15 minuutin kiertelyn j\u00e4lkeen oli t\u00e4ysi ja matkalla kohti Porto Novoa eli lauttasatamaa. <\/p>\n

Me kuitenkin hypp\u00e4simme aluguerista vajaata tuntia my\u00f6hemmin puolimatkassa eli ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 Aquadas Calderasissa, aivan sammuneen tulivuoren kraaterin vieress\u00e4.
\nTykki eli kaukoputki mukana k\u00e4velimme reilut kahdeksan tuntia ja parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 alam\u00e4keen mukalakivitiet\u00e4. Onneksi meill\u00e4 oli vaelluskeng\u00e4t jalassa. Maisemat olivat tietysti nyt viel\u00e4 s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4t, ja jopa viel\u00e4 pelottavammat kuin olivat olleet aluguerista katsottuna. Onneksi olimme liikkeell\u00e4 pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 liikennett\u00e4 ei ollut juuri lainkaan. Liikenteen seassa poukkoilu jyrk\u00e4nteen reunalle rakennetulla tiell\u00e4 ei olisi ollut lainkaan hauskaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorilla kasvaa istutettuja m\u00e4ntymetsi\u00e4 seassaan eukalyptusta, sypressej\u00e4 ja lukemattomia muita puita. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 on tietysti my\u00f6s hieman viile\u00e4mp\u00e4\u00e4. Metsik\u00f6ss\u00e4 yleisin lintulaji oli mustap\u00e4\u00e4kerttu, jonka laulua kuului joka puolelta. Metsik\u00f6n j\u00e4lkeen alkavat viljelykset ja laidunalueet, joilla lajivalikoima oli monipuolisin. Neglectus-tuulihaukkoja oli todella runsaasti, jopa yli kolmekymment\u00e4 yksil\u00f6\u00e4. Arokorppeja ja kapverdenkiit\u00e4ji\u00e4 oli my\u00f6s yleisesti, kuten my\u00f6s pikkupensaskerttuja. Harvalukuisempia lajeja edustivat kuusi pikkukorppikotkaa ja pari kapverdenhiirihaukkaa. Alemmas ment\u00e4ess\u00e4 maasto kuivuu ja kasvillisuus k\u00f6yhtyy, ja siell\u00e4 esiintyi p\u00e4\u00e4asiassa vain kaikkialla yleist\u00e4 kapverdenvarpusta. Alhaalla Ribeira Granden ja Ribeira Torren pohjalla on kuitenkin taas vehreit\u00e4 banaani- ja kookospalmuviljelyksi\u00e4.
\nIllalla s\u00f6imme taas alakerran ravintolassa ja ihmettelimme paikallisten joulumenoja. Ulkona oli taas paljon porukkaa ja joululaulut raikasivat mankoista y\u00f6ll\u00e4 v\u00e4liin hieman liiankin kovalla. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Rareja Mindelon altailla<\/strong><\/p>\n

Tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 her\u00e4simme taas ennen seitsem\u00e4\u00e4, pakkasimme tavaramme ja l\u00e4hdimme pihalle aluguer-jahtiin (kannattaa aina yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 auto, jossa on jo valmiiksi porukkaa, sill\u00e4 t\u00e4llainen l\u00e4htee liikenteeseen nopeammin ja toisaalta kuski ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in p\u00e4\u00e4se huijaamaan taksihinnoilla). Aluguer l\u00f6ytyi nopeasti, ja l\u00e4hdimmekin Porto Novoa kohti yll\u00e4tt\u00e4en puolityhj\u00e4ll\u00e4 autolla. <\/p>\n

Lautta l\u00e4hti taas aivan aikataulun mukaisesti ja Sao Vicentelle rantauduimme tuntia my\u00f6hemmin eli klo 11.00. K\u00e4velimme taas tavaroinemme Recidental Sodadelle, josta olimme varanneet nyt halvemman luokan huoneen. <\/p>\n

Pienen lepotauon j\u00e4lkeen suuntasimme taksilla Mindelon j\u00e4tevesialtaille. Hypp\u00e4simme taksista j\u00e4t\u00e4rin risteyksess\u00e4 ja k\u00e4velimme parin kilometrin matkan hiekkatiet\u00e4 j\u00e4t\u00e4rille. Portilla kysyimme luvan p\u00e4\u00e4st\u00e4 aitojen sis\u00e4puolella sijaitseville altaille lintuja katsomaan, ja vaikka ty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t englantia osanneetkaan, p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t he meid\u00e4t hymyillen alueelle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikki altailla vastaan tulleet ty\u00f6ntekij\u00e4t sanoivat meille, ettemme saisi kuvata alueella, joten jouduimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kamerat reppuun. Heti ensimm\u00e4isell\u00e4 altaalla oli todella mukavasti kahlaajia. Saman tien l\u00f6ysimme valkoviklojen, lirojen, karikukkojen, pulmussirrien, ja rantasipien joukosta jo tutun n\u00e4k\u00f6isen keltajalkaviklon. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 Janne huomasi viereisell\u00e4 altaalla lehm\u00e4haikaroiden joukosta muita pitempikaulaisen haikaran \u2013 pikkujalohaikaran (brachyrhyncha)! T\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 oli viett\u00e4nyt altailla jo useamman vuoden. Pian haikarat s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t er\u00e4st\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja ne lensiv\u00e4t aidan ulkopuolelle puihin. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin Hanna kiinnitti huomionsa hieman muista poikkeavan n\u00e4k\u00f6iseen rantasipiin, ja aivan oikein, kyseess\u00e4 oli amerikansipi! Oli mukava vertailla t\u00e4t\u00e4 Amerikan vierasta Euroopan serkkuunsa, kun ne k\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t vierekk\u00e4in samassa putken kuvassa ruudun t\u00e4ydelt\u00e4. Arvatkaa harmittiko pit\u00e4\u00e4 kameraa repussa? Salaa kuvaamiseen ei kuitenkaan tarjoutunut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, ja kun emme osanneet sanaakaan kreolia tai portugalia niin satused\u00e4ksik\u00e4\u00e4n ei voinut alkaa. <\/p>\n

Kahlaajia laskiessamme huomasimme taivaalta laskeutuvan taas uuden mukavan yll\u00e4tyksen. P\u00e4\u00e4skykahlaaja \u00e4\u00e4nn\u00e4hti kertaalleen laskeutuessaan altaan reunalle seisoskelemaan. Talvipukuisen p\u00e4\u00e4skykahlaajalajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen oli todella vaikeaa. Kamera poltteli taas repussa, mutta onneksi juuri kun Janne meinasi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vaikeuksia kaivamalla kameran esiin ty\u00f6miesten n\u00e4hden, lintu otti taas siivet alleen ja paljasti meille h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n punertavat kainalonsa \u2013 siis tavallinen p\u00e4\u00e4skykahlaaja. <\/p>\n

Katsellessamme kapverdenkiit\u00e4jien taitavaa matalalentoa, jonka aikana ne k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s juomassa vett\u00e4 altaasta, huomasimme taas yhden paikallisen harvinaisuuden laskeutuvan altaan reunalle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen oli kuitenkin helppoa, sill\u00e4 kyseess\u00e4 oli v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. Viel\u00e4 lensi ylitsemme ensin kaksi etel\u00e4nharmaalokkinuorukaista sek\u00e4 kaksi naurulokkia ennen kuin p\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 kaukaisimmatkin altaat, vaikka niill\u00e4 ei lintuja n\u00e4ytt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n olevan paljon. <\/p>\n

Seuraavalla altaalla oli lehm\u00e4haikaroita seisoskelemassa ja jostain oli huomaamattamme my\u00f6s pikkujalohaikara tupsahtanut lemmujen joukkoon. Nyt olivat ty\u00f6ntekij\u00e4t j\u00e4\u00e4neet meist\u00e4 niin kauas taakse, ettei Janne en\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt kiusausta vaan otti muutaman kuvan haikaroista. Pakko oli saada edes joku lintukuva otettua t\u00e4st\u00e4 rariteetteja vilisev\u00e4st\u00e4 paikasta. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin huomasimme altaan reunalla jo altaiden toisen amerikansipin, mutta taas oli jostain ilmaantunut \u00e4ij\u00e4 puuhailemaan jotain aivan viereemme. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hyvinkin mielenkiintoinen laji j\u00e4i t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 ikuistamatta. <\/p>\n

Varsin pian meit\u00e4 alkoi hieman sapettaa se, ett\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 h\u00e4\u00e4ri koko ajan joku ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 sopertamassa jotain mist\u00e4 emme ymm\u00e4rt\u00e4neet muuta kuin, ett\u00e4 osa olisi halunnut rahaa ja osa halunnut meid\u00e4t seurakseen lapiomaan paskaa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 tallustelemaan suorinta tiet\u00e4 kohti hotelliamme. Suorin tie l\u00f6ytyikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti, sill\u00e4 altaiden takapuolelle (portin puolelle) oli rakenteilla uusi noppakivitie, joka kulki halki entisen golfkent\u00e4n suoraan kohti Mindeloa. (T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 pitkin kannattanee tulevaisuudessa kulkea altaille?) K\u00e4vely\u00e4 oli hotellillemme noin kolme kilometri\u00e4. Ilma oli todella kuuma! Aurinko porotti polttavasti, joten olimme aivan poikki, kun p\u00e4\u00e4simme hotellillemme. Olihan meill\u00e4 hieman k\u00e4vely\u00e4 alla edellisilt\u00e4kin p\u00e4ivilt\u00e4. <\/p>\n

Parin tunnin nokosten j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 kaupungilla kaupassa ja internetbaarissa. Illalla ruokailimme viel\u00e4 yl\u00e4kerran viihtyis\u00e4ss\u00e4 ravintolassa ja maksoimme majoituksen ennen kuin painuimme suihkuun ja nukkumaan. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4kaupunkiin Praiaan<\/strong><\/p>\n

27.12. Y\u00f6 oli todella rauhaton. Varsinkin kukot ja sirkat pitiv\u00e4t aivan j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 meteli\u00e4 pihalla. Her\u00e4simme kuuden j\u00e4lkeen ja seitsem\u00e4lt\u00e4 olimme jo taksissa (1000$) matkalla lentoasemalle. Lentoasemalla odottelimme pihalla toista tuntia ennen kun lentokentt\u00e4virkailijat saapuivat edes t\u00f6ihin. Me, kuten moni muukin matkustaja, kyll\u00e4 olimme odottelemassa aivan k\u00e4skettyyn aikaan asemalla, mutta pian selvisi, ett\u00e4 lentoamme Santiagolle oli siirretty parilla tunnilla my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4ksi. Sit\u00e4 sitten odoteltiin taas asemalla useampi tunti lentoa ja ei ollut suurikaan yll\u00e4tys, ettei koneemme ollut viel\u00e4 edes saapunut kent\u00e4lle silloin, kun sen piti siirretyn aikataulun mukaan olla jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. Lopulta koneemme nousi ilmaan klo 11.20 ja olimme matkalla kohti reissumme etel\u00e4isint\u00e4 saarta Santiagoa ja Kapverden p\u00e4\u00e4kaupunkia Praiaa. <\/p>\n

Kapverden saaret on jaoteltu Barlavento (tuulenvastaisiin, pohjoisiin) ja Sotavento (tuulenmy\u00f6t\u00e4isiin, etel\u00e4isiin) saariryhmiin. Santiago oli ainoa etel\u00e4isemmist\u00e4 Sotaventon saarista, jolla reissumme aikana retkeilimme. Lintulajisto onkin varsin erilainen verrattuna pohjoisiin saariin, ja suurin osa Kapverden endeemeist\u00e4 lajeista l\u00f6ytyy juuri Santiagolta. <\/p>\n

Praian lentokent\u00e4lle laskeuduimme klo 12.00. Tavarat l\u00f6ytyiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n nopeasti, ja otimme er\u00e4\u00e4n ranskalaispariskunnan kanssa taksin kaupunkiin (400$) valitsemallemme majapaikalle Recidental Sol Atlanticolle. Kuten aikaisemmat Sol Atlanticolla majoittuneet olivat retkiraporteissaan kuvailleetkin, ei hotellirakennus n\u00e4ytt\u00e4nyt ulosp\u00e4in lainkaan hotellilta, vaan pikemmin varastorakennukselta. Yl\u00e4kertaan kiivetty\u00e4mme l\u00f6ytyi lukollisen oven takaa kuitenkin hotellin vastaanotto. <\/p>\n

Praiassa hotellien hinnat ovat todella korkeita, joten Sol Atlanticollakin maksoimme huoneesta 3000$\/y\u00f6. Huone oli aivan siisti ja tilava ja hotelli sijaitsi aivan kaupungin vilkkaimmassa keskustassa. Suihkutilat olivat kuitenkin surkeat: viem\u00e4rit olivat aivan tukossa, lattialla ry\u00f6mi matoja ja vain kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 oli tarjolla. Mutta kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meille riitti (toistaiseksi). <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilimme kaupungilla ja shoppailimme. Eik\u00e4 lintuhavainnoiltakaan sent\u00e4\u00e4n voinut v\u00e4ltty\u00e4: pari harmaap\u00e4\u00e4kalastajaa k\u00e4k\u00e4tteli aivan keskustassa, muutama kapverdenkiit\u00e4j\u00e4 surisi kaupungin yll\u00e4 ja ylitsemme vilahti taas t\u00e4ll\u00e4 saarella esiintyv\u00e4 alexandri-tuulihaukka. <\/p>\n

Illalla katselimme hotellin parvekkeelta l\u00e4hikent\u00e4ll\u00e4 pelattua jalkapallomatsia, alakerrassa telmineit\u00e4 kissanpentuja ja p\u00e4ivittelimme paikallisten melkein miss\u00e4 tahansa suorittamia WC-toimituksia. Todellinen syy parvekkeella oloomme oli kuitenkin ainakin l\u00e4hes kaikkien paikalla aiemmin y\u00f6pyneiden ornien hotellin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 havaitsema paikallisen detorta-alalajin tornip\u00f6ll\u00f6. Reilun tunnin parvekkeella olon j\u00e4lkeen klo 19.00 Hanna plokkasikin p\u00f6ll\u00f6n, kun se laskeutui allamme kulkeneen tien valaisinpylv\u00e4\u00e4lle. Pime\u00e4ss\u00e4 oli l\u00e4hes mahdoton n\u00e4hd\u00e4 oliko p\u00f6ll\u00f6 viel\u00e4 pylv\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ennen kun se taas lenn\u00e4hti seuraavalle tolpalle. <\/p>\n

Vaikeaa matkan tekoa<\/strong><\/p>\n

Muuten toimintakyvytt\u00f6m\u00e4n k\u00e4nnyn her\u00e4tys pirisi aamukuudelta. Ennen seitsem\u00e4\u00e4 otimme jo keskustan alapuolelta Sucupiran torin vierest\u00e4 aluguerin kohti Joao Trevest\u00e4. Alkumatkasta n\u00e4imme keskell\u00e4 tiet\u00e4 katollaan l\u00e4j\u00e4ss\u00e4 olleen upouuden maasturimersun. Mitenk\u00e4h\u00e4n joku oli onnistunut saamaan moisen sellaiseen kuntoon tasaisella tiell\u00e4? <\/p>\n

Jonkin matkaa aluguerissa istuttuamme aloimme ihmetell\u00e4, miksei kuski ota muita kyytiin. Pian tajusimme, ett\u00e4 kuski oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ruveta taksiksi. Olimme kyll\u00e4 moneen otteeseen kyytiin noustessamme maininneet sanat aluguer ja collectivo eli matkustajia t\u00e4yteen ker\u00e4\u00e4v\u00e4 aluguer. Pian huomasimme my\u00f6s, ett\u00e4 kuskimme ajatti meit\u00e4 kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme pitempi\u00e4 reittej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ilmeisesti tajunnut, ett\u00e4 osaamme lukea karttaa, joka meill\u00e4 oli. Niinp\u00e4 k\u00e4skimme kuskimme pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja pidimme t\u00e4lle pienen puhuttelun. P\u00e4\u00e4timme ottaa t\u00e4st\u00e4 huijarista kaiken mahdollisen hy\u00f6dyn irti, eli ajoimme pikkutiet\u00e4 Banana de Ribeiro Montanhan pienen kivitien risteykseen saakka. Normaalisti sinne saakka olisi p\u00e4\u00e4ssyt ottamalla uuden aluguerin Jo\u00e3o Teveksest\u00e4. Hyp\u00e4tty\u00e4mme ulos aluguerista kuskimme pyysi meilt\u00e4 1500 escudoa kyydist\u00e4! Siihenh\u00e4n me emme suostuneet, sill\u00e4 oikeasti aluguer-kyyti olisi maksanut vain noin 400 escudoa. Kuski marmatti, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut ottanut muita kyytiin, mutta t\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei ollut meid\u00e4n ongelmamme! Meh\u00e4n olimme tilanneetkin normaali aluguerin. Kuskilla ei ollut mukanaan edes vaihtorahaa, joten meid\u00e4n 2000 lappusilla maksaminen ei onnistunut mitenk\u00e4\u00e4n. Lopulta hermomme pettiv\u00e4t ja annoimme t\u00e4lle kouraan 10 euron setelin. Liikaahan me maksoimme, mutta tuskin oli kuskikaan ihan tyytyv\u00e4inen. Me sen sijaan olimme kuitenkin ihan suhteellisen hyvill\u00e4mme, sill\u00e4 nyt olimme p\u00e4\u00e4sseet ainakin haluamaamme paikkaan suunnittelemaamme huomattavasti nopeammin. <\/p>\n

Kesken taksikuskin kanssa nahistelun huomasimme jo, ett\u00e4 olimme saapuneet todella hyv\u00e4lle lintupaikalle. Vahanokkia pyr\u00e4hteli useita parvia ylitsemme ja viereisell\u00e4 m\u00e4ell\u00e4 lenn\u00e4hti viiden helmikanan parvi. <\/p>\n

Kuskista eroon p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saatoimme alkaa keskitty\u00e4 enemm\u00e4nkin lintuihin. Huomasimme my\u00f6s, ett\u00e4 emme olleet nousseet autosta aivan oikeassa kohdassa, mutta paikallisilta apua kysytty\u00e4mme l\u00f6ysimme pian oikean Banana de Ribeira Montanhan kivitien. <\/p>\n

Banana de Ribeira Montanha<\/strong><\/p>\n

Banana de Ribeira Montanha on yksi Santiagon must paikoista, sill\u00e4 siell\u00e4 pesii nykyisin Maailman ainoa bournei-alalajin ruskohaikarakolonia. T\u00e4m\u00e4kin paikka l\u00f6ytyy kartoilta aivan eri nimell\u00e4, joten paikalle l\u00f6yt\u00e4minen ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lainkaan helppoa. Banana-nimisi\u00e4 paikkoja on useita muuallakin Santiagolla. Meid\u00e4n kartallamme haikarakoloniakyl\u00e4 oli nimelt\u00e4\u00e4n Liber\u00e3o. <\/p>\n

Kivitiet\u00e4 nousimme ensin harjannetta 400 metri\u00e4 yl\u00f6s, jossa meit\u00e4 odotteli agaven oksalla upeasti poseerannut harmaap\u00e4\u00e4kalastaja. K\u00e4velless\u00e4mme harjannetta alas kohti kyl\u00e4\u00e4, n\u00e4it\u00e4 upeita ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 saalistusmetodeiltaan enemm\u00e4nkin hy\u00f6nteissy\u00f6jilt\u00e4 kuin kalastajilta vaikuttaneita lintuja l\u00f6ytyi koko ajan enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kyl\u00e4ll\u00e4 Ribeira de Montanha laakson pohjalle oli padottuna useita pieni\u00e4 vesialtaita, joilla oli juomassa ja kylpem\u00e4ss\u00e4 todella runsaasti kapverdenvarpusia, vahanokkia sek\u00e4 mustap\u00e4\u00e4kerttuja. Kyl\u00e4n l\u00e4pi kulkevaa tiet\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme n\u00e4imme ensimm\u00e4iset ruskohaikarat matkalennossa kohti ruokailualueita. Kalastajia kiikitti joka puolella, joten kuvattavaakin riitti! <\/p>\n

Retkikertomusten perusteella tiesimme hakea laakson pohjalta suurta mahonkipuuta, jonka vieress\u00e4 olisi jalkapallokentt\u00e4. Mutta koska t\u00e4llaista yhdistelm\u00e4\u00e4 ei meinannut usean kilometrin k\u00e4velyll\u00e4 l\u00f6yty\u00e4, saatoimme todeta, ett\u00e4 linnut varmaankin pesiv\u00e4t suurimmassa jo jonkin matkaa aiemmin ohittamassamme puussa. Kun k\u00e4velimme takaisin p\u00e4in, kuulimme jo kaukaa kuinka haikaran poikaset kerj\u00e4siv\u00e4t juuri pesille saapuneilta emoilta ruokaa. Jotenkin n\u00e4m\u00e4 otukset olivat onnistuneet olemaan aivan hiljaa ja piilossa silloin, kun olimme paikan ohittaneet. Nuoteissa mainittua jalkapallokentt\u00e4\u00e4 ei tosiaan en\u00e4\u00e4 ollut olemassakaan, vaan puun ymp\u00e4rill\u00e4 oli ainoastaan viljelyksi\u00e4. <\/p>\n

Nyt puussa oli n\u00e4kyviss\u00e4 useampia emoja ja v\u00e4lill\u00e4 jo suuriksi kasvaneet poikaset levitteliv\u00e4t pesiss\u00e4 siipi\u00e4\u00e4n. Pesien tarkkaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 emme puusta kyenneet laskemaan, sill\u00e4 puu oli todella tihe\u00e4 (ja suuri), mutta ainakin viisi pes\u00e4\u00e4 uskoisimme puussa olleen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Bananan (tai Liber\u00e3on) kyl\u00e4n seudulla k\u00e4vely oli kaikin puolin todella leppoisaa. Paikalliset ihmiset antoivat meid\u00e4n olla kaikessa rauhassa, toki kaikki tervehtiv\u00e4t meit\u00e4, etenkin lapset iloisesti l\u00e4helt\u00e4 vilkutellen ja kauempaa vihellellen tai suhisten, (ne, jotka eiv\u00e4t osanneet vihelt\u00e4\u00e4). L\u00e4mp\u00f6tilakin oli oikein siedett\u00e4v\u00e4 (ehk\u00e4 noin 24 astetta) ja lintuja todella oli paljon. Harmaap\u00e4\u00e4kalastajia oli reilut 30, vahanokkia ja kapverdenvarpusia satoja, pensasvarpusia jonkin verran, alexandri-tuulihaukkoja kuusi, mustap\u00e4\u00e4kerttuja yli 40, pikkupensaskerttuja 10 ja kapverdenkiit\u00e4ji\u00e4 kuusi. Kapverdenkerttusta emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet kovasta tapittamisesta ja h\u00f6ristelyst\u00e4 huolimatta. K\u00e4velyn varrella n\u00e4imme my\u00f6s aivan sairaasti todella suuria keltamustia h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, jotka eiv\u00e4t ainakaan Jannen mielest\u00e4 olleet kovinkaan s\u00f6p\u00f6j\u00e4. <\/p>\n

Ja seuraava endeemi<\/strong><\/p>\n

K\u00e4velty\u00e4mme takaisin \u201disolle\u201d tielle hypp\u00e4simme avolava-aluguerin lavalle, jolla ajoimme Jo\u00e3o Tevesiin. Suunnitelmissamme oli staijata paikallisen alalajin madens-muuttohaukkaa, joka oli ainakin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kynyt kiertelem\u00e4ss\u00e4 Pico de Anatanian rinteill\u00e4, mutta keli oli todella utuinen. Niinp\u00e4 kolusimme vehre\u00e4\u00e4 laaksoa Sao Jorgeen viev\u00e4n tien varressa l\u00e4hinn\u00e4 kapverdenkerttusen toivossa. Lajisto oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin aivan samanlaista kuin Bananalla oli ollut. Ihan niin runsaasti lintuja ei sent\u00e4\u00e4n ollut. Kauas emme kuitenkaan jaksaneet laaksoa seurailla, vaan palasimme takaisin p\u00e4\u00e4tielle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Onneksi kokemuksesta on kuitenkin usein hy\u00f6ty\u00e4. Vaikka emme tienneet oikeastaan mit\u00e4\u00e4n kapverdenkerttusen elintavoista, p\u00e4\u00e4ttelimme ett\u00e4 aivan alhaalla laakson pohjalla kaikkein vehreimm\u00e4ss\u00e4 puselikossa sellaisia voisi olla. Janne sanoikin, ett\u00e4: \u201dTuolla min\u00e4 olisin, jos olisin kapverdenkerttunen\u201d. Niinp\u00e4 r\u00e4mmimme tiety\u00f6maiden halki ja hiukan ehk\u00e4 takapihojakin pitkin alas laaksonpohjalle. Ja siihen parhaimman n\u00e4k\u00f6iseen paikkaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuuluikin er\u00e4\u00e4st\u00e4 tihe\u00e4st\u00e4 puskasta aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 matalaa karheaa rahinamaista varjolaulua. Pikkuhiljaa \u00e4\u00e4ni muuttui selke\u00e4mm\u00e4ksi, jopa ihan lauluksi. V\u00e4lill\u00e4 taas rasahti kaksiosainen kutsu\u00e4\u00e4nen tyylinen, johon vastasikin ymp\u00e4rilt\u00e4mme ainakin kolme samanlaista rasahdusta. Laulu toi mieleen ensin etel\u00e4nsatakielen, mutta jotain rastaskerttusmaista siin\u00e4 oli kuitenkin mukana. Todella erikoista laulu kuitenkin oli. Pian puskasta nousikin n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle mit\u00e4\u00e4nsanomattoman r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neen n\u00e4k\u00f6inen ruskea lintu \u2013 siin\u00e4 se oli \u2013 kapverdenkerttunen! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4\u00e4n todella tyytyv\u00e4isin\u00e4 otimme Jo\u00e3o Teveksest\u00e4 aluguerin takaisin Praiaan (400$), ja t\u00e4m\u00e4 aluguer-matka olikin ensimm\u00e4inen oikein kunnon aluguer-matkamme, sill\u00e4 Hiacheen ahtautui yhteens\u00e4 18 ihmist\u00e4 tavaroineen. <\/p>\n

Sucupiralta k\u00e4velimme hotellillemme, jossa otimme illan ihan relaa… kunnes klo 20.40 h\u00e4tk\u00e4hdimme ulkoa kuuluneeseen jatkuvaan r\u00e4\u00e4ynt\u00e4\u00e4n. Tornip\u00f6ll\u00f6 (detorta) esitti meille aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n laululentoesityksen. P\u00f6ll\u00f6 lekutteli aivan ikkunamme yl\u00e4puolella ja r\u00e4\u00e4kyi mink\u00e4 kerkesi niin kovaa, ett\u00e4 alapuolella kadulla k\u00e4velleet ihmisetkin pys\u00e4htyiv\u00e4t sit\u00e4 tuijottamaan. Uskomattoman hieno p\u00e4\u00e4t\u00f6s uskomattoman hienolle p\u00e4iv\u00e4lle! <\/p>\n

Huilip\u00e4iv\u00e4 Praiassa <\/strong><\/p>\n

28.12. Ehk\u00e4 hieman liiankin hyv\u00e4n ensimm\u00e4isen kunnon Santiago-p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen nukuimme seuraavana aamuna pitk\u00e4\u00e4n. Hotellihuoneemme oli ollut y\u00f6ll\u00e4 aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kuuma, joten olimme laittaneet katossa roikkuneen tuulettimen p\u00e4\u00e4lle sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 Janne oli vilustunut. Her\u00e4simme vasta (surkealle) aamupalalle (joka yleens\u00e4 alkoi hotelleissa vasta 8.30). <\/p>\n

Otimme lopulta koko p\u00e4iv\u00e4n todella rennosti. V\u00e4lill\u00e4 k\u00e4vimme kaupungilla ostoksilla sek\u00e4 nettibaarissa ym. Muuten ker\u00e4ilimme p\u00e4\u00e4asiassa voimia, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti olimme revitt\u00e4neet pariviikkoa jo aika hurjaa tahtia. <\/p>\n

Jottei p\u00e4iv\u00e4 kuitenkaan olisi mennyt aivan ohariksi, k\u00e4vimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisell\u00e4 jokisuistolla, jossa oli useana vuonna viihtynyt harmaan v\u00e4rimuodon riuttahaikara ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 paikalla oli ollut useampikin jenkkikahlaaja. Paikka oli kuitenkin aika lailla pilaantunut, sill\u00e4 toisellekin puolelle suistoa oli rakennettu suuri asfalttitie. Muutenkin paikka oli hieman vastenmielisen roskainen ja saastainen, mutta niinh\u00e4n monet lintupaikat ovat. Paikalla oli lopulta vain mustajalkatylli, rantasipi, silkkihaikara sek\u00e4 todella paljon hauskoja viittoilijataskurapuja. Kauempana sataman yll\u00e4 lenteli useita suomutropiikkilintuja, joiden pesim\u00e4kolonia oli sataman takana sijaitsevalla jyrk\u00e4nteell\u00e4. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme viel\u00e4 respan pojan meille neuvomassa Avis-ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, ennen kuin menimme taas normaaliin aikaamme eli noin yhdeks\u00e4lt\u00e4 nukkumaan. <\/p>\n

Cicade Velha<\/strong><\/p>\n

Vuoden toiseksi viimeisen\u00e4 aamuna her\u00e4simme taas varhain klo 6.30. Piakkoin jo k\u00e4velimme kohti paikkaa, josta oletimme Cicade Velhaan kulkevien aluguerien l\u00e4htev\u00e4n. Kohtalaisen odottelun j\u00e4lkeen meid\u00e4t poimi kyytiin aluguer-kuski, jonka selityksest\u00e4 ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut ajamassa Cicade Velhaan, mutta h\u00e4n toimittaisi meid\u00e4t ainakin jonnekin. Noin 500 metrin ajon j\u00e4lkeen h\u00e4n tipautti meid\u00e4t kyydist\u00e4, jolloin tajusimme, ett\u00e4 olimme olleet aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa odottelemassa aluguereja. Eip\u00e4 aikaakaan, kun Cicade Velhan l\u00e4pi kulkeva aluguer saapui. <\/p>\n

Cicade Velhassa on vanhan portugalilaiskaupungin rauniot sek\u00e4 korkealla m\u00e4ell\u00e4 linnoitus. Seutu on muuten hyvin kuivaa, mutta alhaalla laaksossa on oikein vehre\u00e4\u00e4 palmumetsikk\u00f6\u00e4. Lintuja ei ollut paljon, noin 50 kapverdenkiit\u00e4j\u00e4\u00e4 kuitenkin asutti linnoituksen viereist\u00e4 jyrk\u00e4nnett\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4en plokkasimme putkella todella kaukaa alhaalta rantakivilt\u00e4 tutun n\u00e4k\u00f6isen kahlaajan, keltajalkaviklon. T\u00e4m\u00e4 oli jo reissumme kuudes keltajalkaviklo! <\/p>\n

Alhaalla Cicade Velhan kyl\u00e4ll\u00e4 (joka on joskus ollut Kapverden p\u00e4\u00e4kaupunki, mutta nykyisin on todella pieni kyl\u00e4) s\u00f6imme ev\u00e4it\u00e4 ja ruokimme hauskoja kilej\u00e4 ja kanoja, ennen kuin otimme aluguerin takaisin Praiaan (200$). <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli todella kuuma ja jo muutaman p\u00e4iv\u00e4n navakasti puhaltanut tuuli oli yltynyt todella kovaksi puuskittaiseksi viimaksi. Niinp\u00e4 tyydyimme ottamaan rennosti, iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 pikaisesti vilkaisemassa jokisuuta, jossa kuulimme aivan omituista pikkulinnun laulua er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta. Valitettavasti otus teki t\u00e4ydellisen katoamistempun, emmek\u00e4 n\u00e4hneet siit\u00e4 vilaustakaan. Saattoi olla joku afrikkalainenkutoja, liek\u00f6 sitten h\u00e4kist\u00e4 karannut vai tuulten tuoma?<\/p>\n

Illalla kyll\u00e4styimme oikkuilevaan kylpyhuoneeseemme, joka oli tunkenut moskaa koko kylpyhuoneen lattian t\u00e4yteen, siten ettei suihkuun voinut kuvitellakaan menev\u00e4ns\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4mme lattiaa hotellin pit\u00e4j\u00e4lle, h\u00e4n tarjosi meille toista l\u00e4hes samanlaista, ainoastaan hieman pienemp\u00e4\u00e4, huonetta, johon vaihdoimme mielihyvin. P\u00e4\u00e4simmep\u00e4h\u00e4n niist\u00e4 kylpp\u00e4rin lattialla asustelleista madoistakin. Illalla ruokailimme taas Aviksessa. <\/p>\n

Boa Entrada<\/strong><\/p>\n

Uudenvuodenaatto! Otettuamme pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hieman rennommin, oli taas aika l\u00e4hte\u00e4 hieman rankemmalle retkelle. Vaikka Jannen flunssa oli vain pahentunut, otimme aamulla aluguerin kohti Assomadaa ja Boa Entradaa (600$). <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Boa Entrada on paikka, jossa viel\u00e4 vajaat kymmenen vuotta sitten oli se toinen bournei-ruskohaikaroiden asuttama puu. Eik\u00e4 puu olekaan ihan mik\u00e4 tahansa puu, vaan valtava kapokkipuu. Paikalla on muutenkin varsin samanlainen linnusto kuin Banana de Ribeira Montanhallakin, ainoastaan kapverdenkerttusen on sanottu olevan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 huomattavasti helpompi havaita. <\/p>\n

Yhdeks\u00e4n aikaan aamulla hypp\u00e4simme Boa Entradan kohdalla aluguerista, ja aloimme mietti\u00e4 miten alhaalla hillitt\u00f6mien jyrk\u00e4nteiden alla laaksossa sijaitsevaan kyl\u00e4\u00e4n oikein p\u00e4\u00e4sisi. Kyselty\u00e4mme hieman apua paikallisilta, l\u00f6ysimme pienen polun, joka l\u00e4hti er\u00e4\u00e4n m\u00e4en harjalla olleen kirkon takaa laskeutumaan mutkitellen kohti laakson pohjaa. V\u00e4lill\u00e4 polku meni hieman rinteess\u00e4 olevien asuttujen h\u00f6kkelikylien vierustoja pitkin, mutta reitti alas oli todella nopea. Pian jo n\u00e4immekin laakson pohjalla t\u00e4m\u00e4n valtaisan kapokkipuun, joten suunnistaminen oli helppoa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alas laaksoon k\u00e4velless\u00e4 n\u00e4imme taas mukavasti harmaap\u00e4\u00e4kalastajia, vahanokkia sek\u00e4 mustap\u00e4\u00e4- ja pikkupensaskerttuja. Vihdoin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ihmettelem\u00e4\u00e4n valtaisaa kapokkipuuta, alkoi ymp\u00e4rilt\u00e4mme kuulua useiden kapverdenkerttusten raksauttelua. Puusta noin 50 metri\u00e4 tiet\u00e4 l\u00e4nteen oli todellinen kerttustihentym\u00e4, jossa oli ainakin kahdeksan lintua tapailemassa lyhyit\u00e4 laulunp\u00e4tki\u00e4. Yksi n\u00e4ist\u00e4 jumiutui er\u00e4\u00e4lle oksalle hyppelem\u00e4\u00e4n, joten siit\u00e4 saimme jonkinlaiset kuvatkin otettua. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Takaisin tielle kiipesimme tiet\u00e4 pitkin, joka oli my\u00f6s vanhoissa retkiraporteissa kerrottu oikeaksi tavaksi kulkea paikalle. Tien l\u00e4ht\u00f6paikka vain oli muuttunut aivan totaalisesti ohjeiksi annetuista; ei ihme ettemme olleet tajunneet pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 alugueriamme tullessa siihen. Ohjeiden mukaan tien l\u00e4ht\u00f6paikassa piti olla yksi kaupan tapainen rakennus, mutta nyt siin\u00e4 oli ihan kunnollinen l\u00e4hi\u00f6. Mutta meid\u00e4n polkureittimme, joka oli l\u00e4htenyt noin 400 metri\u00e4 t\u00e4m\u00e4n risteyksen j\u00e4lkeen kirkolta, oli kyll\u00e4 ollut huomattavasti lyhyempi. <\/p>\n

Tielle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme otimme aluguerin Assomadaan (100$) ja toisen taas kohti Jo\u00e3o Tevest\u00e4, ja hypp\u00e4simme nyt pois kyydist\u00e4 kohdassa, josta oli hyv\u00e4t staijin\u00e4kym\u00e4t Pico de Anatanian pohjoisrinteille. Tunnin verran staijattuamme Hanna plokkasikin vihdoin madens-muuttohaukan ajamasta arokorppia takaa. Ehdimme n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 linnusta vain vilauksen, sen kadotessa vuoren rinteen taakse, mutta annoimme sen nyt riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Lukuisten arokorppien lis\u00e4ksi vuorilla kierteli my\u00f6s kahdeksan alexandri-tuulihaukkaa sek\u00e4 yksi kapverdenhiirihaukka. <\/p>\n

Aluguer Praiaan maksoi vain 150 escudoa, koska kyydiss\u00e4 oli jenkkipariskunta, joka oli tullut kahdeksi vuodeksi opettamaan englantia Assomadaan. Siis saimme nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kyydin siihen hintaan, mink\u00e4 sen oikeasti tulisi maksaa. Kaikki aluguer-kuskit siis ottavat turisteilta sovitusti jonkin verran suuremman maksun, mutta silti aluguerilla kulkeminen on todella halpaa verrattuna takseihin. Toki aikaa voi tuhraantua, mutta aluguer-matkoilla sattuu ja tapahtuu paljon enemm\u00e4n. T\u00e4ll\u00e4kin kertaa kyydiss\u00e4 oli parhaimmillaan 20 ihmist\u00e4! <\/p>\n

Vuosi vaihtuu, meno jatkuu<\/strong><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4unien j\u00e4lkeen shoppailimme ja k\u00e4vimme taas jokisuistossa, jossa ei ollut ainoatakaan lintua. Sitten odottelimme hotellillamme j\u00e4nnittynein\u00e4 milloin ja miten uuden vuoden juhlinta k\u00e4ynnistyisi? Ja k\u00e4ynnistyih\u00e4n se, mutta vasta tasan puolilta \u00f6in. Meteli oli helvetinmoinen! Autot ajoivat tyytit pohjassa ja ihmiset huusivat suoraa huutoa. Ihan komea ilotulituskin oli kaupungin ylle j\u00e4rjestetty. Paikallisilla itsell\u00e4\u00e4n ei juuri raketteja ollut. <\/p>\n

Oletimme, ett\u00e4 h\u00e4lin\u00e4 pian rauhoittuisi ja menimme huoneeseemme toiveikkaina, ett\u00e4 ehtisimme hieman nukkua ennen kuin aamuviiden aikaan meid\u00e4n pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 taksilla kohti lentokentt\u00e4\u00e4. Mutta ei toivoakaan! Nukkuminen j\u00e4i todella vain yritt\u00e4miseksi. Hotellimme viereisess\u00e4 talossa oli bileet, ja musiikki raikasi aivan ep\u00e4inhimillisell\u00e4 voimakkuudella! Ja musiikki oli viel\u00e4p\u00e4 paikalliseksikin aivan ala-arvoista! Vaikka suljimme ikkunat ja tungimme korvatulpat kiinni t\u00e4rykalvoihin, ei ollut toivoakaan saada meteliss\u00e4 unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni. <\/p>\n

Kun puoli viidelt\u00e4, silm\u00e4yst\u00e4k\u00e4\u00e4n nukkumattomina, aloimme pakata tavaroitamme, oli musiikki viel\u00e4kin aivan yht\u00e4 lujalla. <\/p>\n

Viidelt\u00e4 odottelimme jo kadulla respasta illalla tilaamaamme taksia, ja tulihan se sielt\u00e4 l\u00e4hes ajoissa (300$). Sitten taas vaihteeksi lentokent\u00e4lle odottelemaan.
\nKerrankin n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki tapahtuisi aikataulussa. Mutta ei ihme, sill\u00e4 koneeseen nousi lis\u00e4ksemme ainoastaan kolme muuta matkustajaa. Eip\u00e4s sittenk\u00e4\u00e4n! Ilmeisesti siihen, ett\u00e4 TACV:in kone l\u00e4htisi joskus aikataulussa, ei oltu lainkaan varauduttu, sill\u00e4 jouduimme odottamaan koneessa (kuitenkin vain noin 10 minuuttia) auringon nousua, sill\u00e4 Sao Nicolaun lentokent\u00e4lle ei ollut turvallista laskeutua pime\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Vuoden avaus Sao Nicolaun saarella<\/strong><\/p>\n

Laskeuduimme Sao Nicolaulle lopulta kuitenkin aivan aikataulussa. Matkatavarat ainakin l\u00f6ytyiv\u00e4t helposti, ja otimme taksin Ribeira Bravan kaupunkiin (500$, joka oli aivan liikaa, mutta kun pienemp\u00e4\u00e4 ei ollut, ja kuski ei l\u00f6yt\u00e4nyt vaihtorahaa edes ohikulkijoilta). Ribeira Bravalla aloimme odotella sopivaa puolit\u00e4ytt\u00e4 alugueria Tarrafaliin saaren toiselle puolelle. <\/p>\n

Meill\u00e4 oli taas k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tuuri, sill\u00e4 alle puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme l\u00e4hes t\u00e4yden aluguerin, johon juuri mahduimme kaikkine tavaroinemme. Autossa oli sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 viel\u00e4p\u00e4 nuori mies, joka puhui todella hyv\u00e4\u00e4 englantia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Matkan aikana meille paljastui, ett\u00e4 aluguer oli t\u00e4ynn\u00e4 ilmeisesti Riberia Bravassa uutta vuotta juhlistamassa olleita nuoria. Ainakin matka oli todella hauska (paitsi muutamasta liian laskuhumalaisesta kyytil\u00e4isest\u00e4). Kerran pys\u00e4hdyimme paikalliseenkin hieman t\u00e4ydennyst\u00e4 hakemaan. Matkalla n\u00e4kyi lintujakin: reilut parikymment\u00e4 kapverdenkiit\u00e4j\u00e4\u00e4, pari neglectus-tuulihaukkaa (taas t\u00e4ss\u00e4 saaressa), arokorppeja, pikkukorppikotka sek\u00e4 useassa parvessa yhteens\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 helmikanaa.
\nMatka Ribeira Bravasta Tarrafaliin on taas aivan huikea! Vaikka kaupunkien v\u00e4limatka on linnuntiet\u00e4 vain yhdeks\u00e4n kilometri\u00e4, kiert\u00e4\u00e4 tie vuoria 26 kilometri\u00e4 ja matka kest\u00e4\u00e4 reilut 45 minuuttia! Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 maisemat ovat taas todella huimat! <\/p>\n

Tarrafalissa majoituimme Pensao Aliceen, aivan mielett\u00f6m\u00e4n mukavaan majatalohotelliin, jonka is\u00e4nt\u00e4pariskunta on todella yst\u00e4v\u00e4llinen. Yhteist\u00e4 kielt\u00e4 meill\u00e4 ei ollut, mutta is\u00e4nt\u00e4 osasi todella hyvin selvitt\u00e4\u00e4 asiat meille my\u00f6s kreoiksi – ja Hannahan osaa piirt\u00e4\u00e4. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kiipesimme hotellin katolle staijaamaan merelle, jossa n\u00e4imme runsaasti ainakin kahden sorttisia delfiinej\u00e4 mutta ei lankaan odottamiamme merilintuja.
\nIltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lounastimme alakerrassa, jonne Alice oli loihtinut aivan mielett\u00f6m\u00e4t uudenvuodenherkut. Illalla pesimme k\u00e4sipyykki\u00e4 katolla, olihan t\u00e4ss\u00e4 jo kolme viikkoa reissattukin. 1.1. saadut WP-vuodenpinnat j\u00e4iv\u00e4t huvittavan v\u00e4hiin, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n lajim\u00e4\u00e4r\u00e4 oli 13 lintulajia. <\/p>\n

V\u00e4lip\u00e4iv\u00e4meininki\u00e4<\/strong><\/p>\n

Aamustaiji tuotti muutaman ruskosuulan sek\u00e4 taas muita merenel\u00e4imi\u00e4. Paras havis osui Jannen kohdalle, kun kaukoputken kuvassa pomppasi suuri rausku ainakin metrin korkeudelle merest\u00e4. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n oli tarkoitus shoppailla ja hoidella muita asioita mutta yll\u00e4tt\u00e4en kaikki paitsi pienet ruokakaupat (nimitys toki hieman liioiteltu, sill\u00e4 valikoimat aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pienet) olivat kiinni. Niinp\u00e4 tyydyimme ottamaan rennosti ja pesem\u00e4\u00e4n my\u00f6s loput likavaatteet. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 yritimme j\u00e4rjestell\u00e4 tulevaa Rason keikkaamme ja saimmekin is\u00e4nt\u00e4mme avustuksella varattua itsellemme George -nimisen sveitsil\u00e4isen kalastajan veneen kuskeineen. Muutama takaisku, aivan liian voimakkaana puhaltaneen tuulen lis\u00e4ksi, kuitenkin siirsiv\u00e4t reissun aikataulun tarkempaa suunnittelua tuonnemmaksi. Onneksi meill\u00e4 oli kuitenkin aikaa, olimmehan varautuneet siihen, ett\u00e4 reissuun ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4se yhdess\u00e4 hujauksessa, ja siksih\u00e4n me olimmekin Sao Nicolaulle varanneet eniten p\u00e4ivi\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisell\u00e4 mustalla rannalla. Iltastaiji puolestaan tuotti samat lajit, ja pitk\u00e4lti samat yksil\u00f6tkin, kuin kaikki iltastaijit katolla: pari kalas\u00e4\u00e4ske\u00e4, karikukkoja, muutaman pulmussirrin, pikkukuovin, kapverdenkiit\u00e4ji\u00e4, neglectus-tuulihaukkoja, nuoren etel\u00e4nharmaalokin sek\u00e4 tuulen riepottelemia lehm\u00e4haikaraparvia ym. <\/p>\n

3.1. otimme aamulla aluguerin vuortenhuippujen toiselle puolelle, jossa oli paljon vehre\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin aavikoitumisesta k\u00e4rsiv\u00e4ll\u00e4 Tarrafalin puolella. K\u00e4velimme tiet\u00e4 pitkin alam\u00e4keen reilut viisi kilometri\u00e4 lintuja etsiskellen, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t varsin v\u00e4hiin. Helmikanoja huuteli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja jokunen parvi n\u00e4kyikin vehreiden viljelysalueiden takaisilla rinteill\u00e4. Lehm\u00e4haikaroita oli varsin runsaasti, kapverdenkiit\u00e4ji\u00e4 lenteli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, pikkupensaskerttu oli todella runsas, mustap\u00e4\u00e4kerttu huomattavasti v\u00e4h\u00e4isempi. Kapverdenvarpusia oli ylemp\u00e4n\u00e4 taas aivan joka paikassa, ja neglectus-tuulihaukkoja toistakymment\u00e4, arokorppeja jokunen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli Hannan vuoro sairastua flunssaan, joten Jannelle (joka oli jo paranemaan p\u00e4in) j\u00e4i hyv\u00e4\u00e4 aikaa kirjoitella reissustooreja. Hannan her\u00e4tty\u00e4 k\u00e4vimme nettibaarissa sek\u00e4 tapaamassa Georgea, joka oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tuuli olisi tyyntym\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin Rasolle! Iltastaiji oli taas yht\u00e4 tyhj\u00e4n kanssa. <\/p>\n

4.1. k\u00e4vimme aamuk\u00e4velyll\u00e4 kaupungin takana olevassa solassa. Ihmeiss\u00e4mme saimme seurata, kun er\u00e4s poika kiipesi vuorelle ja tuli sielt\u00e4 takaisin vuohen kanssa. Aikaa t\u00e4h\u00e4n meni noin 4 minuuttia, kun tavallinen suomalainen pulliainen olisi luultavasti k\u00e4ytt\u00e4nyt pelkk\u00e4\u00e4n yl\u00f6skiipe\u00e4miseen noin 20 minuuttia. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4staijilla n\u00e4kyi taas delfiinej\u00e4 vaikka kuinka ja yksi valaspoppookin n\u00e4kyi uimassa kaukana ulapalla, iso edell\u00e4 ja pienemm\u00e4t per\u00e4ss\u00e4. Olivat kaiketi pallop\u00e4\u00e4valaita? (Mahtava nimi!) Lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t muutamaan ruskosuulaan sek\u00e4 kymmeneen aivan liian kaukana viipottaneeseen liit\u00e4j\u00e4\u00e4n\/viist\u00e4j\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Illalla olimme sopineet tapaavamme Georgen jossain l\u00e4hikuppiloista. Kun l\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kuppiloita, saimme yll\u00e4tykseksemme todeta, ett\u00e4 kaikki paikat olivat tupaten t\u00e4ynn\u00e4, sill\u00e4 meneill\u00e4\u00e4n oli Benfica \u2013 Sporting jalkapallo-ottelu. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4kin paikassa oli pihalle kannettu suuri screeni, josta ottelua seurattiin. Ottelun viimein loputtua, l\u00f6ysimme Georgen vaimoineen parin ranskalaisen kera er\u00e4\u00e4lt\u00e4 terassilta. Lasillisten j\u00e4lkeen sovimme tapaavamme seuraavana aamuna Georgen pihalla 8.30 ja matka Rasolle voisi vihdoin alkaa! <\/p>\n

Vihdoin Rasolle<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Raso on pieni, seitsem\u00e4n neli\u00f6kilometrin kokoinen, asumaton, kuiva ja varsin l\u00e4tt\u00e4n\u00e4 saari vajaan kolmenkymmenen kilometrin venematkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Tarrafalista. Raso on kuuluisa linnuistaan, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ainoastaan siell\u00e4 el\u00e4v\u00e4n rasonkiurun vuoksi, mutta my\u00f6s suurien ruskosuula- ja suomutropiikkilintukolonioidensa vuoksi. \u00d6isin saarella y\u00f6pyy my\u00f6s muutamia merilintulajeja. Rason takana kohoaa jyrkk\u00e4 Branco, joka on viel\u00e4 Rasoakin parempi paikka hoitaa useita merilintulajeja y\u00f6pymiskolonioistaan. Me olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Brancolla k\u00e4ymisen v\u00e4liin, sill\u00e4 emmeh\u00e4n olleet n\u00e4hneet ainoatakaan liit\u00e4j\u00e4\u00e4 staijatessamme, joten oletimme, ett\u00e4 Brancolta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi hoidettavissa ainakaan useampaa lajia. KApverdenk\u00e4\u00e4pi\u00f6liit\u00e4j\u00e4 olisi ollut se kaikkein todenn\u00e4k\u00f6isin laji kartuttamaan pinnalistaamme. <\/p>\n

Rasolle ja Brancolle lintuharrastajat ovat perinteisesti menneet paikallisten venekuskien tai kalastajien kyyditsemin\u00e4. Merenk\u00e4ynti t\u00e4ll\u00e4 matkalla voi olla todella hurjaa, joten suosittelemme l\u00e4mpim\u00e4sti kunnon urheilukalastusvenekyyti\u00e4, sill\u00e4 paikallisten kalastajien pikkuveneill\u00e4 matkanteko voi olla vaarallista, ainakin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 se on. Perinteinen hintahaarukka Rasolle on noin 250\u20ac:n hujakoilla ja, jos aikoo olla ensin Rasolla ja sitten y\u00f6py\u00e4 Brancolla, on hinta tuplat eli noin 500\u20ac, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in venematka t\u00e4ytyy tehd\u00e4 kahdesti. Satamia ei saarilla ole. <\/p>\n

5.1. Leipomossa ja pankissa k\u00e4yty\u00e4mme tapasimme Georgen, joka ohjasi meid\u00e4t satamaa kohti veneelleen. Meid\u00e4n kanssamme reissuun l\u00e4htiv\u00e4t Georgen vaimo, Phil-niminen ranskalainen maailmanmatkaaja sek\u00e4 kippariksi er\u00e4s paikallinen nuorukainen. Olimme sopineet, ett\u00e4 me viett\u00e4isimme Rasolla nelj\u00e4 tuntia, jona aikana muut kalastelisivat Rason l\u00e4hivesill\u00e4. <\/p>\n

Piakkoin yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen olimme pieness\u00e4 urheilukalastusveneess\u00e4 kaikki valmiina reissuun. Pari virveli\u00e4 laskettiin uisteluvalmiuteen, ja muutaman lentokalan siivitt\u00e4min\u00e4 matkamme kohti Rasoa alkoi. <\/p>\n

Kuten George oli ennustanutkin, oli keli tyyntynyt ja aivan loistava. Pikkuhiljaa Rason l\u00e4hestyess\u00e4 aallokko kuitenkin kasvoi, ja t\u00e4ll\u00f6in alkoi lintujakin n\u00e4ky\u00e4. Kapverdenviist\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi lopulta yli viisikymment\u00e4, osan viist\u00e4ess\u00e4 todella l\u00e4helt\u00e4 venett\u00e4mme. <\/p>\n

Menomatka Rasolle kesti lopulta reippaat pari tuntia, joten hieman yhdentoista j\u00e4lkeen saavuimme saaren ainoalle rantautumispaikalle, jossa hypp\u00e4simme veneest\u00e4 yksi kerrallaan kostealle mutta pit\u00e4v\u00e4lle kalliolle. Tavarat poimittiin veneest\u00e4, siten ett\u00e4 kapteenimme ohjasi veneen taitavasti aina mahdollisimman l\u00e4helle kalliota, jolloin Phil ojensi meille aina tavaran yksi kerrallaan. (Rannassa on heti useita metrej\u00e4 syv\u00e4\u00e4, joten saareen kahlaaminen on mahdotonta. Veneest\u00e4 hypp\u00e4\u00e4minen on ainoa vaihtoehto, ja voi olla hyvinkin vaikeaa kovalla tuulella.) <\/p>\n

Raso – aivan upeaa!<\/strong><\/p>\n

Heti rannassa meit\u00e4 oli vastassa kapverdenvarpusten vastaanottokomitea. Ne olivat heti k\u00e4rkkym\u00e4ss\u00e4, josko meill\u00e4 olisi antaa niille vett\u00e4, sill\u00e4 Rason saarella ei ole lainkaan raikasta vett\u00e4. Noustuamme pienen harjanteen takana auenneelle tasamaalle, l\u00f6ytyi heti my\u00f6s useita saaren endeemej\u00e4, rasonkiuruja. Kiuruja oli aukealla kolmisenkymment\u00e4 (yli 20 % maailmankannasta). Ne olivat uskomattoman vilkkaita! Ne tonkivat maasta matoja kaivaen syvi\u00e4 kuoppia, jolloin linnusta n\u00e4kyi vain pyrst\u00f6. Muun ajan ne juoksentelivat vilkkaasti toisiaan ajattaen, lenteliv\u00e4t nopeasti paikkaa vaihdellen tai lauloivat laululennossa yksinkertaista korkeaa, mutta selv\u00e4sti kiurumaista lauluaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikki havaitsemamme vanhat rasonkiurut olivat v\u00e4rirengastettuja, mutta joukossa oli ainakin muutamia renkaattomia nuoria lintuja, joita emot viel\u00e4 aika ajoin ruokkivat. Varsin pian jouduimme (hieman tiukkaan aikatauluun tuskastuneina) j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 todella vaikeasti kuvattavat linnut ja jatkamaan kohti ruskosuula- ja suomutropiikkilintukolonioita eli it\u00e4\u00e4n p\u00e4in. <\/p>\n

Muutamien satojen metrien k\u00e4velyn j\u00e4lkeen alkoi n\u00e4ky\u00e4 suomutropiikkilintuja, joista Hanna alkoi heti ottaa lentokuvia. Janne totesi homman mahdottomaksi digiscopingilla ja jatkoi eteenp\u00e4in, josta l\u00f6ytyi varsin pian ensimm\u00e4iset ruskosuulat k\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kallionkielekkeen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Suurin osa ruskosuulista oli tietenkin kielekkeen alla jyrk\u00e4nteen reunakallioilla, mutta onneksi muutamia perheit\u00e4 oli oikein hyvin esill\u00e4 ja kuvattavissa. Pian Hannakin saapui kuvaamaan n\u00e4it\u00e4 komeita otuksia. V\u00e4reily oli kyll\u00e4 korkeasta l\u00e4mp\u00f6tilasta ja tuulesta johtuen todella voimakasta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aika kului todella nopeasti, ja kello l\u00e4heni uhkaavasti kolmea, jolloin veneemme tulisi noutamaan meit\u00e4 samasta paikasta, jonne olimme rantautuneetkin. Jannenkin t\u00e4ytyi jotenkin yritt\u00e4\u00e4 saada kuvat my\u00f6s tropiikkilinnusta. Pienen p\u00e4hk\u00e4ilyn j\u00e4lkeen Janne tajusi, ett\u00e4 ainoa mahdollisuus oli laskeutua alas kielekkeen alle, josta saattaisi n\u00e4hd\u00e4 kielekkeell\u00e4 olleille pes\u00e4koloille. Sopiva laskeutumispaikka l\u00f6ytyikin pian ja kiireinen yritys onnistui lopulta varsin hyvin, kun yksi pes\u00e4kololle laskeutunut suomutropiikkilintu osoittautui oikein yhteisty\u00f6kykyiseksi. <\/p>\n

Jannen kiivetty\u00e4 takaisin yl\u00f6s, oli Hannakin saapunut taas tropiikkilintuja ihailemaan. T\u00e4ll\u00f6in Hanna n\u00e4ki alhaalla vedess\u00e4 kilpikonnan kurkottelemassa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja k\u00e4p\u00e4lill\u00e4 hassusti yl\u00f6sp\u00e4in. Jannen singahtaessa t\u00e4t\u00e4 katsomaan, se kuitenkin katosi pinnan alle. Samaan aikaan yksi tropiikkilinnuista alkoi h\u00e4t\u00e4ill\u00e4 suoraan yl\u00e4puolellamme tiiramaisesti p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme koukkaillen. Ja viel\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4mmin se yht`\u00e4kki\u00e4 laskeutui suoraan edess\u00e4mme olleelle kielekkeelle. Janne hiipi varovaisesti kuvaamaan t\u00e4t\u00e4, mutta lintu s\u00e4ik\u00e4hti taas lentoon. Varoituskakatusta kuului kuitenkin yh\u00e4 kielekkeen juurella olleesta kolosta, ja siell\u00e4 olikin yh\u00e4 toinen emoista ilmeisesti pes\u00e4paikkaa valitsemassa. Ja eih\u00e4n tilaisuutta malttanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, vaan pitih\u00e4n suomutropiikkilinnusta ottaa muutama k\u00e4sikuvakin. Lintu oli kuitenkin todella raivoisa, ja Janne sai tuta, ett\u00e4 olisi voinut olla parempi antaa olla linnun rauhassa. Linnun kookas nokka on paitsi ter\u00e4v\u00e4 my\u00f6s todella voimakas! (Ei ihme, ett\u00e4 paikalliset kalastajat k\u00e4yv\u00e4t pyydyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja tappamassa ruoaksi runsaasti merilinnun poikasia Rasolta ja Brancolta, sill\u00e4 n\u00e4iden t\u00e4ytyy olla aivan liian helppoja pyydystett\u00e4vi\u00e4. Ainakin kapverdenliit\u00e4ji\u00e4 tapetaan vuosittain tuhansia!) <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Meid\u00e4n p\u00e4\u00e4stetty\u00e4 suomutropiikkilintu takaisin pes\u00e4kololleen, alkoivat veneemme v\u00e4ki jo hoputtaa meit\u00e4 kohti \u201dsatamaa\u201d. Valitettavasti n\u00e4m\u00e4 olivat jopa hieman etuajassa meit\u00e4 noutamassa. Pakattuamme taas tavaramme varalta vedenpit\u00e4v\u00e4sti talsimme veneelle, ja hypp\u00e4simme taas veneeseen.
\nKalastajien reissukin oli ollut oikein onnistunut, sill\u00e4 veneess\u00e4 p\u00f6tk\u00f6tti nelj\u00e4 yli puolitoistametrist\u00e4 tonnikalansukuista vonkaletta. Enemm\u00e4nkin kalaa olisi tullut, mutta he olivat ottaneet yl\u00f6s vain tarvitsemansa. Suurin kaloista oli 27 kiloinen ja l\u00e4hes pelkk\u00e4\u00e4 filett\u00e4. <\/p>\n

Alkumatka oli yll\u00e4tt\u00e4en todella myrskyinen. Rason edustalla on aina jonkinlainen ristiaallokko, ja nyt suurimmat aallot l\u00f6iv\u00e4t jopa veneemme yli! Onneksi kapteenimme todella osasi hommansa. Kiinni oli silti pidett\u00e4v\u00e4 tiukasti, jos halusi pysy\u00e4 veneess\u00e4 kyydiss\u00e4!<\/p>\n

Paluumatka kesti lopulta reilut kaksi ja puoli tuntia. Matkalla n\u00e4kyi vain muutamia kapverdenviist\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 yksi delfiiniporukka. Satamassa George odotti jo meit\u00e4 hieman huolestuneena, sill\u00e4 matkamme oli kest\u00e4nyt odottamattoman kauan. Rantauduttuamme suuntasimme muutamalle lasilliselle, ja Philin kanssa j\u00e4imme viel\u00e4 tuokioksi juttelemaan. T\u00e4m\u00e4n matkaajan reissu oli jo kest\u00e4nyt pari vuotta. H\u00e4n matkusti Maailmaa ymp\u00e4ri p\u00e4\u00e4asiassa rahtilaivojen kyydiss\u00e4. <\/p>\n

Alicella menimme varsin pian sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ja t\u00e4ll\u00f6in tapasimme australialaisen Paul-nimisen maailmanmatkaajan, jonka reissu oli kest\u00e4nyt jo 4 vuotta ja 2 kuukautta. H\u00e4n oli kiert\u00e4nyt Aasian, L\u00e4hi-Id\u00e4n ja Afrikan \u2013 py\u00f6r\u00e4illen! Rupatellessa meni lopulta my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ja menimme nukkumaan vasta v\u00e4h\u00e4n ennen puoltay\u00f6t\u00e4. <\/p>\n

Sadetta!<\/strong><\/p>\n

6.1. Y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4simme yll\u00e4tt\u00e4en kovaan vesisateeseen! Yleens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta ei pit\u00e4isi sataa, eik\u00e4 ainakaan Sao Nicolaun kuivuneilla alueilla. Aamulla kiertelimme kaupungilla auki olevaa leipomoa etsien, mutta sellaista ei ollut olemassa. K\u00e4vimme my\u00f6s postissa laittamassa pakolliset kortit odottamaan liikenteeseen l\u00e4ht\u00f6\u00e4. (Milloinhan lie olisivat perill\u00e4?) <\/p>\n

Toinen pakollinen teht\u00e4v\u00e4 oli seuraavaksi edess\u00e4. Pakkohan Atlantissa oli k\u00e4yd\u00e4 uimassa! Emme kuitenkaan halunneet tehd\u00e4 uintireissuakaan liian helposti, vaan k\u00e4velimme puolentoista tunnin k\u00e4velymatkan (yhteen suuntaan) p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalle saaren parhaalle hiekkarannalle uimaan. Ranta olikin oikein komea, ja vaikka oli edelleen aivan pilvist\u00e4, tarkeni vedess\u00e4 oikein hyvin uida. Tulipahan todistettua, ett\u00e4 uiminen Atlantissa on aivan yht\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4 puuhaa kuin muuallakin. K\u00e4velymatkallamme n\u00e4imme kuivilla kivikkoaavikoilla muutamia pikkuaavikkokiuruja, kalas\u00e4\u00e4sken sek\u00e4 valkoviklon. Takaisin k\u00e4velimme rantoja seuraillen ja ker\u00e4ilimme matkaamme kassillisen simpukoita. N\u00e4imme my\u00f6s kuolleita kilpikonnia, merietanan sek\u00e4 merivuokkoja ym. mielenkiintoista. Takaisin hotellille saavuimme aivan r\u00e4ttiv\u00e4synein\u00e4 ja painuimme nukkumaan, sitten sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja pian taas nukkumaan. <\/p>\n

Saaret kierretty<\/strong><\/p>\n

Taas y\u00f6ll\u00e4 satoi oikein kunnolla. Me olimme tyytyv\u00e4isi\u00e4. Oli mukava tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Rasollakin kapverdenvarpuset ja rasonkiurut saivat taas juotavaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

7.1. Aamulla nukuimme pitk\u00e4\u00e4n, pakkasimme tavarat, maksoimme majoituksemme (6 y\u00f6t\u00e4 ja 5 lounasta, 14500$) ja otimme aluguerin Ribeira Bravaan (400$). Ribeira Bravassa k\u00e4vimme tarkistamassa, ett\u00e4 lentomme olivat yh\u00e4 olemassa ja l\u00f6ysimme vihdoin leipomon, josta saimme jopa ostettua s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4. Vaihdoimme my\u00f6s rahojamme takaisin euroiksi ja aloimme etsi\u00e4 alugueria lentokent\u00e4lle. <\/p>\n

Parin tunnin aluguer-odottelun j\u00e4lkeen tajusimme, ettei meid\u00e4n lentoa ennen olisi lainkaan lentoja, joten palkkasimme yhden aluguer-kuskin viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t kent\u00e4lle (400$). Lentokent\u00e4n vierusniityll\u00e4 oli helmikanoja 20 linnun parvi ruokailemassa, ja Janne sai vihdoin t\u00e4st\u00e4kin lajista edes jonkinlaiset kuvat, lintujen jo juostessa t\u00e4ysill\u00e4 pakoon (ne ovat todella s\u00e4ikkyj\u00e4, sill\u00e4 niit\u00e4 mets\u00e4stet\u00e4\u00e4n). Asema ei ollut viel\u00e4 auki, joten Hanna sai l\u00e4hte\u00e4 yksin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n 20 minuutin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalla kraaterilla. Janne j\u00e4i aseman pihalle leikkim\u00e4\u00e4n paikalla olleen tosi hauskan kissan kanssa sek\u00e4 vahtimaan tavaroita. <\/p>\n

Check-in alkoi ajallaan 14.30, mutta paikallisilla oli taas niin sairaasti tavaraa, ett\u00e4 lento l\u00e4hti vartin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Perill\u00e4 Salissa olimme kuitenkin aivan ajallaan hieman kolmen j\u00e4lkeen. Edess\u00e4 meill\u00e4 oli 12 tuntinen pitk\u00e4 ilta-y\u00f6 lentoasemalla. Lentoasemalla kokeilimme paikallisen valokuvausliikkeen konetta, jolla sai digikuvista paperikuvia, mutta kuvien laatu oli surkea. Kuvien v\u00e4rierottelu oli aivan pieless\u00e4, sill\u00e4 kuvista tuli todella punaisia. Sitten painuimme yl\u00e4kertaan levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n makuupussit kylm\u00e4lle lattialle ja k\u00e4vimme nukkumaan. <\/p>\n

Viel\u00e4 kerran Salilla<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kauheassa h\u00e4lin\u00e4ss\u00e4 y\u00f6 meni miten meni. Parin kymmenen minuutin p\u00e4tkiss\u00e4 tuli kuitenkin unta aivan riitt\u00e4v\u00e4sti. Kuuden j\u00e4lkeen pakkasimme tavaramme ja veimme rinkat tavaras\u00e4ilytykseen ja otimme taksin taas Pedra de Lumen suola-altaille (600$). <\/p>\n

Lintuja oli aivan samaan malliin kuin ensimm\u00e4isen\u00e4 Kapverde-aamunammekin. Saimme nyt laskettua kahlaajat hieman huolellisemmin, sill\u00e4 nyt vietimme aikaa altailla noin kolmisen tuntia. Niinp\u00e4 mm. pitk\u00e4jalkoja ja valkovikloja havaittiin nyt enemm\u00e4n kuin edellisell\u00e4 kerralla, pit\u00e4jalkoja 14, joista 3 nuorta ja valkovikloja yhdeks\u00e4n. Keltajalkaviklo ei siis en\u00e4\u00e4 ollutkaan nelj\u00e4n yksil\u00f6n voimin altaiden yleisin viklolaji. N\u00e4imme my\u00f6s todella hurjan n\u00e4k\u00f6isen likaisen lehm\u00e4haikaran, joka lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n ylitsemme s\u00e4ik\u00e4ytti meid\u00e4t pahanp\u00e4iv\u00e4isesti. Sen p\u00e4\u00e4, kurkku sek\u00e4 siiven etureunat alapuolelta olivat aivan pikimustat!<\/p>\n

Taksimme piti tulla noutamaan meid\u00e4t taas Pedra de Lumen kyl\u00e4lt\u00e4 klo 11.00, mutta eip\u00e4 se koskaan saapunut. Odotellessamme plokkasimme taas \u00e4\u00e4nest\u00e4 lent\u00e4v\u00e4n aavikkojuoksijan. Onneksi paikallista uimarantaa tuli katsastamaan taksilla pari amerikkalaista mormonimiest\u00e4, jotka jakoivat kanssamme taksin Espargokseen. Kuljettaja heitti miehet kaupungille, jona aikana me ehdimme k\u00e4yd\u00e4 paikallisella huoltoasemalla ostoksilla (saimme taas s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4). Sitten kuljettaja tuli takaisin viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t lentokent\u00e4lle. <\/p>\n

Lentoasemalla odottelimme viel\u00e4 pari tuntia lentoamme Lissaboniin. Asemalla yritimme ep\u00e4toivoisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain kapverdel\u00e4ist\u00e4 ostettavaa tuliaiseksi kotiin, mutta mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 paikalliset eiv\u00e4t ilmeisesti valmista. Kaikki mahdollinen tunnutaan tuovan muualta. Vaihdoimme my\u00f6s loput escudot euroiksi. Vartin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 eli 14.55 hyv\u00e4stelimme Kapverden. Viimeiseksi lintuhavainnoksi j\u00e4iv\u00e4t kiitoradan varresta konetta s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neet pari pikkuaavikkokiurua. <\/p>\n

Hieman ennen kahdeksaa laskeuduimme taas Lissabonin lentokent\u00e4lle, jonka asemalla vietimme taas yhden huonosti nukutun y\u00f6n. Jatkolentomme Madridiin oli seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puolen p\u00e4iv\u00e4n aikaan. Madridista seikkailumme jatkui Teneriffalle Kanarian saarille. Mutta se on jo ihan uusi tarina se! <\/p>\n

To be continued\u2026 <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kapverdelle!!! Kapverden lentomme l\u00e4hti Lissabonista 19.12. klo 21.45 reilun tunnin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 kapverdel\u00e4isill\u00e4, joista suuri osa oli sinne joulua viett\u00e4m\u00e4\u00e4n matkaava siirtoty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti tavaraa mukanaan (siis osalla jopa enemm\u00e4n kuin meill\u00e4). Check-in siis kesti hieman normaalia kauemmin. Joululahjaksi oli viemisin\u00e4 televisioita, mikroaaltouuneja sek\u00e4 kaikenlaista muuta rojua. Eli t\u00e4ll\u00e4 lennolla meid\u00e4n ei tarvinnut j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-122","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kapverde"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=122"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6711,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122\/revisions\/6711"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=122"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=122"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=122"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}