{"id":119,"date":"2003-12-25T13:20:17","date_gmt":"2003-12-25T10:20:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=119"},"modified":"2023-07-18T10:23:38","modified_gmt":"2023-07-18T07:23:38","slug":"portugali-16-19-12-2003","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/portugali-16-19-12-2003","title":{"rendered":"Portugali 16.-19.12. 2003"},"content":{"rendered":"

Muutaman p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lilasku Portugaliin 16.-19.12.2003<\/strong><\/p>\n

16.12.2003 Her\u00e4tyskello vapautti meid\u00e4t levottomasta unesta jo ennen sian pierem\u00e4\u00e4 eli kello 03.50. Olimme jo muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin kulkeutuneet Parikkalasta t\u00f6iden loputtua Kirkkonummelle vanhempieni luokse valmistautumaan ja odottelemaan t\u00e4t\u00e4 aamua. 4,5 kuukautta kest\u00e4v\u00e4 ulkomaan turneemme alkaisi. <\/p>\n

04.30 is\u00e4ni l\u00e4hti heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 Seutulaan, ja muutamaa tuntia my\u00f6hemmin nousimme KLM:n Amsterdamin koneeseen. <\/p>\n

08.15. (09.15 Suomen aikaa) laskeuduimme Amsterdamin valtavalle lentokent\u00e4lle yli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suurten kasvihuonekompleksien. Lentokent\u00e4ll\u00e4 odottelimme seuraavaa lentoamme, jonka kohteena oli Lissabon. Kent\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme lennossa muutamia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 hanhia, pari merimetsoa, sadan matkaa taittavan t\u00f6yht\u00f6hyyp\u00e4n parven sek\u00e4 useita nokivariksia. Vain reilun tunnin odottelun j\u00e4lkeen nousimme taas KLM:n koneeseen. T\u00e4m\u00e4 lento ei kuitenkaan sujunut ihan normaalisti, sill\u00e4 vajaan puolen tunnin lennon j\u00e4lkeen er\u00e4s vanhempi miesmatkustaja sai pahoja syd\u00e4noireita ja jouduimme suorittamaan h\u00e4t\u00e4laskun Pariisiin. Pariisin lentokent\u00e4lle laskeutuminen oli melkoinen suoritus, sill\u00e4 l\u00e4hes heti, kun kone osui kiitoradalle, jarrut olivat pohjassa. Koneemme ohjattiin aivan suoraan terminaaliin, jossa odottaneet ensihoitajat nousivat heti koneeseen. Pian per\u00e4ss\u00e4 tulivat my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4rit, mutta vasta puolen tunnin kuluttua potilas siirrettiin ulos koneesta. Ihmeellist\u00e4 aikailua mielest\u00e4ni! Meille pikavisiitti Pariisiin sopi hyvin, tulipahan muutama Ranskan pinnakin, tuulihaukat ja nokivarikset niist\u00e4 parhaimpina. Kuitenkin paras pointsaus saatiin koneemme noustua taas ilmaan lis\u00e4tankkausten ja paperisotkujen j\u00e4lkeen, kun n\u00e4imme savusumun keskelt\u00e4 nousevan Eiffel-tornin! <\/p>\n

Pari tuntia normaalista aikataulusta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, kello 13.55 (15.55 Suomen aikaa), laskeuduimme vihdoin Lissabonin kent\u00e4lle, josta onneksemme l\u00f6ytyiv\u00e4t my\u00f6s loput matkatavaramme (kaikki arvokas ja s\u00e4rkyv\u00e4h\u00e4n meill\u00e4 oli tietysti k\u00e4simatkatavarana). Aulassa meit\u00e4 odotti yh\u00e4, olimmehan pahasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, BMW-auton edustaja, joka luovutti meille aiemmin vuokraamamme pienen Renault Micran (61\u20ac\/4vrk, t\u00e4ysvakuutus). K\u00e4vimme viel\u00e4 lentokent\u00e4ll\u00e4 TACV:n toimistolla tarkistamassa tulevat Kapverden lentomme. Onneksi, sill\u00e4 yksi lennoistamme oli muuttunut 10 tuntia aikaisemmaksi. <\/p>\n

Kohti Castro Verde\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian jo ajoimme (paniikissa) sekavan liikenteen keskell\u00e4 Lissabonin kaupungissa etsien p\u00e4\u00e4sy\u00e4 sielt\u00e4 pois. Lopulta p\u00e4\u00e4simme valtavalle A2-tielle, jota pitkin p\u00e4\u00e4si ajamaan satoja kilometrej\u00e4 suoraan kohti etel\u00e4\u00e4, ja sinneh\u00e4n me halusimme. <\/p>\n

Ihmeeksemme huomasimme, ett\u00e4 automme tankki oli l\u00e4hes tyhj\u00e4 joten jouduimme pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n piakkoin tien varressa olleelle bensa-asemalle. Muutaman minuutin p\u00f6\u00f6p\u00f6ilyjen j\u00e4lkeen sain takanani jonottaneilta asiakkailta selville, ett\u00e4 asemalla pit\u00e4\u00e4 ensin k\u00e4yd\u00e4 maksamassa, ja vasta sitten voi tankata. 40 eurolla tankki tuli t\u00e4yteen, ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4i ylikin. Samalla pys\u00e4yksell\u00e4 ruokailimme McDonaldsilla, jonka henkil\u00f6kunta ei osannut englantia (k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4!). <\/p>\n

A2-tie oli todellakin aivan kipe\u00e4! Onneksi tajusin varsin pian, miten tiell\u00e4 kannattaa ajaa tukkimatta nopeampien menoreittej\u00e4 ja joutumatta yht`\u00e4kki\u00e4 pois tielt\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4ytti olevan liiankin helppoa. Parasta oli pysytell\u00e4 keskikaistalla.<\/p>\n

Lintuja t\u00e4ll\u00e4 highway:ll\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n paljon n\u00e4kynyt: haarahaukka, lehm\u00e4haikara, kattohaikaroita (my\u00f6s pesill\u00e4\u00e4n) sek\u00e4 taas nokivariksia. <\/p>\n

Pime\u00e4 saapui Portugalin sumuiseen iltaan varhain. L\u00e4mmint\u00e4 oli sellaiset kev\u00e4iset 12 astetta, ja matka taittui nopeasti (mutta ei niin nopeasti kuin kaikilla hulluilla portugalilaiskuskeilla). <\/p>\n

Pari tuntia ajettuamme poistuimme A2:lta Castro Verdeen. Tietullissa saimme maksaa valtatien k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 11,30\u20ac. Kello 19.00 l\u00f6ysimme Castro Verden kaupungin ainoan huoneistohotellin Apart Hotel do Castron, johon majoituimme (52,35\u20ac\/2hl\u00f6n huone). Piha oli todella upea eik\u00e4 huoneistossakaan ollut valittamista (siis muuta kuin ehk\u00e4 meille turhan korkea hinta). Pitk\u00e4n matkan uuvuttamina simahdimme nopeasti ajatustemme jo harhaillessa seuraavan p\u00e4iv\u00e4n linturetkiss\u00e4. <\/p>\n

Castro Verden trappimailla<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

17.12. Aamulla her\u00e4simme ennen kuutta. Lopulta jouduimme odottelemaan aamua toista tuntia, sill\u00e4 aurinko nousi vasta kahdeksan aikaan. Odottelimmekin aamun sarastusta heti Castro Verden kyl\u00e4n ulkopuolella, josta alkoi todella lintuisat maalaismaisemat. Jo h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen minervanp\u00f6ll\u00f6. Lehm\u00e4- ja silkkihaikaroita lenteli ylitsemme pikkuparvissa satoja. Niittykirvisi\u00e4, kiuruja, tiklej\u00e4, harmaasirkkuja ja mustap\u00e4\u00e4taskuja n\u00e4kyi ja kuului joka puolella. T\u00f6yht\u00f6kiuruja, juoksenteli tien varressa, laidunmaat olivat t\u00e4ynn\u00e4 t\u00f6yht\u00f6hyyppi\u00e4 ja paikoin n\u00e4kyi suuria kapustarintaparvia. Joka paikan pulujen lis\u00e4ksi my\u00f6s turkinkyyhkyj\u00e4 oli paikka paikoin. Langoilla ja tolpilla p\u00e4ivysteli runsaasti tuulihaukkoja, mutta viel\u00e4 runsaammin etel\u00e4nisolepink\u00e4isi\u00e4. Kottaraiset, joita oli joka puolella eiv\u00e4t olleet kottaraisia vaan mustasellaisia. <\/p>\n

Aamun aikana parhaimpia havaintoja olivat viel\u00e4 liitohaukka, jokunen hein\u00e4kerttu, huuteleva paksujalka, pari isohaarahaukkaa sek\u00e4 viimein l\u00f6ytynyt rauhattomasti liikkunut 20 siniharakan parvi. <\/p>\n

Pikkuhiljaa maisemat alkoivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisilt\u00e4 trappeja ajatellen. Apuna meill\u00e4 oli netist\u00e4 kaivamiamme ajo-ohjeita parhaille isotrappipaikoille. Piakkoin k\u00e4\u00e4nnyimme p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 pienelle hiekkatielle, jonka varressa olivat ainakin kev\u00e4isin tienoon parhaat isotrappimestat. Kauas emme ehtineetk\u00e4\u00e4n, kun jo ensimm\u00e4isell\u00e4 pys\u00e4hdyksell\u00e4 Hanna plokkasi putkella parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 m\u00e4en harjalla patsastelleen isotrappikoiraan! P\u00e4\u00e4timme ajaa l\u00e4hemm\u00e4ksi, mutta ennen kuin ehdimme edes autolle, n\u00e4imme ilmeisesti samaisen linnun lent\u00e4v\u00e4n raskaasti yh\u00e4 kauemmaksi. <\/p>\n

Jatkoimme pikkutiet\u00e4 eteenp\u00e4in nuottien mukaan. Pian huomasimme, ett\u00e4 tie alkoi k\u00e4yd\u00e4 hankalaksi. Paikoin tiess\u00e4 oli suuria l\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 syvi\u00e4 uria. Tienoolla oli ilmeisesti satanut todella rankasti. Ensimm\u00e4isest\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6st\u00e4 selvisimme kunnialla, ja kun paikallinen \u00e4ij\u00e4kin n\u00e4ytti ett\u00e4 antaa menn\u00e4 vaan, jatkoimme eteenp\u00e4in. Toinen paha paikka olikin sitten liian paha! Automme putosi liukkaalla liejuisella tiell\u00e4 uriin, eik\u00e4 niist\u00e4 en\u00e4\u00e4 noussut! Olimme jumissa keskell\u00e4 valtaisaa tasankoaluetta. Kaivoimme mutaa jopa paljain k\u00e4sin, mutta ei auttanut, auto oli jumissa ja pysyi. <\/p>\n

Juuri kun Hanna oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 hakemaan l\u00e4heiselt\u00e4 maatilalta apua, huomasimme ett\u00e4 meit\u00e4 kohti ajoi nelivetomaasturi. Onnemme oli j\u00e4lleen kerran aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 tulija oli ilmeisesti Maailman ainoa isotrappitutkija. H\u00e4n oli jostain kaukaa n\u00e4hnyt meid\u00e4n h\u00e4t\u00e4mme! Niinp\u00e4 pian meid\u00e4t oli vedetty takaisin kuivalle tielle, ja saimmepa kuulla my\u00f6s, ettei h\u00e4n ollut edes maasturillaan l\u00f6yt\u00e4nyt ainoatakaan trappia. Ja tuskin niit\u00e4 olisi l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4k\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n ainakaan normaaliautolla saavutettavilta paikoilta. H\u00e4nen mukaansa viime aikoina oli satanut todella paljon, eik\u00e4 p\u00e4\u00e4teilt\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 poistua. H\u00e4n oli ollut useamman kerran kiinni maasturillaankin! Olimme siis h\u00e4nen mukaansa olleet onnekkaita n\u00e4hty\u00e4mme edes yhden linnun. T\u00e4m\u00e4 Pedro antoi meille matkamuistoiksi isotrapin sulatkin, ennen kuin hyv\u00e4stelimme h\u00e4net ja jatkoimme takaisin p\u00e4\u00e4tien suuntaan. <\/p>\n

Tuuli yltyy – matka jatkuu<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme siis ajelua tienoon asfalttiteill\u00e4. Koska kaikki Portugalin maapl\u00e4ntit tuntuvat olevan yksityisalueita ja n\u00e4in ollen my\u00f6s aidattuja, jouduimme havainnoimaan tien varren levennyksilt\u00e4. Haviksia alkoi taas pikkuhiljaa kerty\u00e4: punapyit\u00e4 n\u00e4kyi muutamia parvia, ja kylist\u00e4 l\u00f6ytyi mm. keltahemppoja, nokkavarpunen ja mustalepp\u00e4lintuja. Kattohaikaroita oli l\u00e4hes joka tolpan nokassa, hiirihaukkoja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja jo aiemmin mainittujen yleisten pikkulintujen lis\u00e4ksi n\u00e4kyi my\u00f6s hemppoja, peippoja, mustap\u00e4\u00e4kerttuja sek\u00e4 jokunen samettip\u00e4\u00e4kerttu. Pinnalistaa kartuttivat my\u00f6s harjalinnut, k\u00e4pytikka, merimetso sek\u00e4 sorsaparvi, jossa oli mukana my\u00f6s harmaasorsia.
\nOllessamme jo kierroksemme loppupuolella l\u00f6ysimme putkella kaukaa tasangoilta suuret parvet arokiuruja. T\u00f6rm\u00e4simme taas Pedroonkin, joka kertoi n\u00e4hneens\u00e4 omalla kierroksellaan (mutateill\u00e4) ainoastaan yhden isotrapin (sama?) eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pikkutrappia, vaikka h\u00e4n tiesi paikkoja, joissa oli viel\u00e4 edellisell\u00e4 kerralla ollut toistasataa pikkutrappia. Ehk\u00e4 sumuinen keli sek\u00e4 koko ajan navakammaksi yltynyt tuuli eiv\u00e4t olleet trappienkaan mieleen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4hes heti Pedron maasturin kadottua n\u00e4kyvist\u00e4mme vierest\u00e4mme l\u00e4hti kymmenen pikkutrapin parvi lentoon, joten p\u00e4\u00e4simme ihailemaan t\u00e4t\u00e4kin seudun tyyppilintua. Samalla aukealla n\u00e4kyi viel\u00e4 mukavasti hiirihaukkoja, jokunen isohaarahaukka sek\u00e4 pari sinisuohaukkaa. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4asiassa kelin huonouden ajamana p\u00e4\u00e4timme vaihtaa maisemaa seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Niinp\u00e4 suuntasimme kulkumme netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme halvemman majapaikan suuntaan Santa Clara-j\u00e4rvelle. <\/p>\n

Suuren koko Portugalin kartan avustamana l\u00e4hdimme sompailemaan karttaan merkittyj\u00e4 teit\u00e4 pitkin rannikon suuntaan. Tiet olivat aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4! V\u00e4lill\u00e4 karttaan merkittyj\u00e4 teit\u00e4 ei ollut lainkaan ja v\u00e4lill\u00e4 isoksi merkitty tie muuttui aivan kinttupoluksi. Kerrankin er\u00e4\u00e4seen pihaan meni aivan hieno tie, mutta meid\u00e4n tuli ajaa kuravellitiet\u00e4, joka oli yhden auton levyinen. Kuitenkin pian tie taas suureni aivan kohtuullisen suureksi hiekkatieksi ja my\u00f6hemmin jopa asfalttitieksi. Et\u00e4isyydet olivat my\u00f6s kartassa aivan pieless\u00e4. Er\u00e4st\u00e4kin parikymmenkilometrist\u00e4 ajoimme ainakin 60 kilometri\u00e4. <\/p>\n

Illan jo pimennytty\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pikapys\u00e4hdyksell\u00e4 kuuntelimme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4notkelmassa yht\u00e4 aikaa kolmen kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6sen kuukuttelua. <\/p>\n

Monen mutkan j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme mielett\u00f6mien pikkuteiden p\u00e4\u00e4st\u00e4 valtaisan hotellikompleksin. Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ollut se majapaikka, jota olimme etsineet, mutta olimme jo aivan r\u00e4ttiv\u00e4syneit\u00e4, joten menimme sis\u00e4\u00e4n kyselem\u00e4\u00e4n huonetta. Hotellissa oli pahaksi onneksemme juuri samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollut pieni tulipalo, jonka takia majoittujia ei otettu lainkaan. S\u00e4ik\u00e4hdimme aika pahasti, sill\u00e4 meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n aavistustakaan, mist\u00e4 l\u00e4htisimme majapaikkaa etsim\u00e4\u00e4n. Respasta meid\u00e4t kuitenkin neuvottiin paikallisessa kyl\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalle vierasmajalle. P\u00e4\u00e4simmep\u00e4h\u00e4n siten onneksemme halvemmalla (30\u20ac)! Kyl\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s mainio ruokapaikka, jonka annokset olivat niin valtavat, ettemme jaksaneet sy\u00f6d\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n kaikkea. <\/p>\n

Metsist\u00e4 meren rantaan<\/strong><\/p>\n

Seuraavana aamuna (18.12.) yritimme jonkin aikaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Santa Clara-j\u00e4rve\u00e4, mutta emme sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet, vaikka sompailimme teit\u00e4 kilometritolkulla. Ilmeisesti t\u00e4lle tekoj\u00e4rvelle ei monta tiet\u00e4 vienyt? <\/p>\n

Metsist\u00e4 l\u00f6ytyi kuitenkin todella mukavasti pikkulintuja: rautiaisia, punarintoja, tiltaltteja, peukaloisia, mustap\u00e4\u00e4-, samettip\u00e4\u00e4- ja ruskokerttuja sek\u00e4 jokunen silkkikerttunen saatiin retkipinnalistallemme. My\u00f6s kangaskiuruja lauloi joillain m\u00e4ill\u00e4 useampiakin ja taas n\u00e4htiin tuulihaukan kera matkaa taittanut liitohaukkakin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme rannikkoa pitkin kartalta valitsemaamme meristaijpaikkaan Almograveen. Ja paikkahan olikin oikein erinomainen. Tyyness\u00e4 ja l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4 liitohaukan lekutellessa yl\u00e4puolellamme ja kivikkokiurujen ruokaillessa aivan edustallamme n\u00e4imme merell\u00e4 oikein mukavasti merilintuja. Suulia n\u00e4kyi satoja, ja n\u00e4iden majesteetillisten lintujen huikeita sy\u00f6ksyj\u00e4 on aina ilo seurailla. Etel\u00e4nharmaa- ja selk\u00e4lokkeja (graelssii) matkasi merell\u00e4 tasaisesti koko ajan. Mutta sitten oli niit\u00e4 hankalampia tapauksia eli liit\u00e4ji\u00e4. Pikkuhiljaa liit\u00e4ji\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4 kaukana merell\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n, mutta kyll\u00e4 ne olivat hankalia! Id\u00e4npikkuliit\u00e4j\u00e4tyylist\u00e4 tavaraa viiletti (v\u00e4h\u00e4n liian) kaukana merell\u00e4 kymmeni\u00e4, mutta Lintuoppaan ja l\u00e4hes olemattoman liit\u00e4j\u00e4kokemuksemme avulla oli hankala sanoa mit\u00e4 ne olivat. Todenn\u00e4k\u00f6isesti ne olivat baleaarienliit\u00e4ji\u00e4, mutta n\u00e4ytti ett\u00e4 seassa olisi ollut useamman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. Lajilla lienee aikalailla runsaasti vaihtelua puvussaan? My\u00f6s jokunen ruokkilintu n\u00e4kyi kaukana merell\u00e4; ainoastaan ruokki saatiin m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. <\/p>\n

Ajelimme seuraavaksi taas jonkin matkaa rannikkoa pohjoiseen, ja p\u00e4\u00e4timme pist\u00e4yty\u00e4 uudelleen rannassa Porto Covossa. Nyt merell\u00e4 oli varsin hiljaista. Paikallisetkin olivat samoja kuin aiemmalla pys\u00e4yksell\u00e4 eli liitohaukka ja kivikkokiuruja. Lajilistalle n\u00e4kyi my\u00f6s yksin\u00e4inen riuttatiira. <\/p>\n

Jatkoimme taivaltamme tavoitteena ehti\u00e4 viel\u00e4 koluamaan Sadon suistoalueen etel\u00e4reunaa. Heti alueelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Hanna plokkasi vauhdista parven vahanokkia. Kohti dyynin k\u00e4rke\u00e4 (Troijaa) ajaessamme l\u00f6ysimme aivan mielett\u00f6m\u00e4t kahlaajalietteet, jotka olivat laskuveden ansiosta juuri parhaimmillaan. Avosetteja, kuireja, kuoveja, sirrej\u00e4, vikloja, tyllej\u00e4, haikaroita ja sorsia oli aivan mielett\u00f6m\u00e4sti! My\u00f6s mustakaulauikkuja ui isoina lauttoina keskell\u00e4 suistoa. Itse Troija oli pettymys, joten p\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 ajaa viimeisen valoisan ajan l\u00e4hemm\u00e4ksi seuraavan aamun lintupaikkoja. Lopulta p\u00e4\u00e4dyimme y\u00f6pym\u00e4\u00e4n todella mukavaan Alcacer do Salin pikkukaupunkiin Recidental Cegonhaan (50\u20ac 2hl\u00f6\/huone + aamiainen). Kaupungin yll\u00e4 py\u00f6r\u00e4hti reissupinnaksi pronssi-iibis ja illan viimeisiksi haviksiksi saatiin kuunnella pihalle kirkon katolle saapuneiden kattohaikaroiden nokan kalisuttelua. (Huom. Cegonha=kattohaikara portugaliksi.) <\/p>\n

Sadolta Lissaboniin<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viimeisen\u00e4 Portugaliaamuna jatkoimme maineikkaan Sadon suiston koluamista. Korkkitammimetsik\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyi mukavasti reissupinnoja: etel\u00e4npuukiipij\u00f6it\u00e4, p\u00e4hkin\u00e4nakkeleita, pikkutikkoja, pensassirkkuja, sepelkyyhkyj\u00e4 ym. Metsi\u00e4 piti kuitenkin tyyty\u00e4 koluamaan pikkuteilt\u00e4, sill\u00e4 kaikki paikat olivat taas aidoilla ymp\u00e4r\u00f6ityj\u00e4. Muutenkin Sado oli lopulta suurehko pettymys. Kyseess\u00e4 piti olla Portugalin toiseksi linturikkain alue, mutta alueella ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia opasteita, joten rantaan ei edes l\u00f6yt\u00e4nyt. Ja silloin kun rantaan l\u00f6ysi, oli siell\u00e4 aina aidoitettu kalanviljelyalue tms. jonne ei ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa. Niinp\u00e4 havikset j\u00e4iv\u00e4t varsin v\u00e4hiin. Kahlaajia toki n\u00e4kyi taas jonkin verran, muttei mit\u00e4\u00e4n edellisiltaan verrattavaa. Pari kalas\u00e4\u00e4ske\u00e4 sek\u00e4 ruskosuohaukka ja liitohaukka havaittiin my\u00f6s. Siniharakoita n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 jos joku laji on s\u00e4ikky! Siniharakka oli aivan mahdoton kuvata, mutta kaikki muutkin linnut tuntuivat olevan Portugalissa todella s\u00e4ikkyj\u00e4. Eik\u00e4 ihme, sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 jossain joku ampui haulikolla. <\/p>\n

Sadolla py\u00f6rimiseen kyll\u00e4stytty\u00e4mme meill\u00e4 oli viel\u00e4 muutama tunti aikaa ennen kuin piti olla Lissabonissa lentokent\u00e4ll\u00e4 palauttamassa autoa ja kirjautumassa Kapverden lennollemme. Niinp\u00e4 ajelimme McDonaldsin kautta iltap\u00e4iv\u00e4meristaijille Capo Espichelin upeaan niemeen. Keli oli todella tyyni, joten staijaaminen oli todella nautinnollista. Ainoastaan lintuja oli varsin v\u00e4h\u00e4n. Parikymment\u00e4 suulaa, kourallinen \u201dbaleaarienliit\u00e4ji\u00e4\u201d sek\u00e4 isokihu kuitenkin saatiin n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle. Kivikkokiurujakin oli taas pomppimassa jaloissamme. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lttelimme pahimmat nelj\u00e4n ruuhkat pys\u00e4hdellen ennen Lissabonia parilla ruovikkoisella vesialueella tuloksena pari Portugalin pinnaa kuten: kuningaskalastaja, kalliop\u00e4\u00e4sky, lieju- sek\u00e4 nokikana. <\/p>\n

Lentokent\u00e4lle selvisimme kaoottisen liikenteen keskelt\u00e4 hengiss\u00e4 jopa hieman etuajassa eli 17.00. Pirautimme autonvuokraamollemme, ja sielt\u00e4 tultiinkin parissa minuutissa noutamaan autoamme. Yll\u00e4tykseksemme emme joutuneet maksamaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, vaikka automme oli Castro Verden keikan j\u00e4ljilt\u00e4 ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 aivan kurassa. Harvoin oli varmaankaan Lissaboniin palautettu yht\u00e4 paskaista autoa! <\/p>\n

Meid\u00e4n ilta jatkui sitten muutaman tunnin odottelulla. TACV:in koneemme Kapverdelle oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 kello 20.30. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muutaman p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lilasku Portugaliin 16.-19.12.2003 16.12.2003 Her\u00e4tyskello vapautti meid\u00e4t levottomasta unesta jo ennen sian pierem\u00e4\u00e4 eli kello 03.50. Olimme jo muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin kulkeutuneet Parikkalasta t\u00f6iden loputtua Kirkkonummelle vanhempieni luokse valmistautumaan ja odottelemaan t\u00e4t\u00e4 aamua. 4,5 kuukautta kest\u00e4v\u00e4 ulkomaan turneemme alkaisi. 04.30 is\u00e4ni l\u00e4hti heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 Seutulaan, ja muutamaa tuntia my\u00f6hemmin nousimme KLM:n Amsterdamin koneeseen. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[],"class_list":["post-119","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-portugali"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/119","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=119"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/119\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6715,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/119\/revisions\/6715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=119"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=119"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=119"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}