{"id":116,"date":"2004-08-15T13:15:34","date_gmt":"2004-08-15T10:15:34","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=116"},"modified":"2023-07-18T10:08:42","modified_gmt":"2023-07-18T07:08:42","slug":"norja-lofootit-31-7-5-8-2004","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/norja-lofootit-31-7-5-8-2004","title":{"rendered":"Norja Lofootit 31.7.-6.8. 2004"},"content":{"rendered":"

Alkusanat<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jarvan Ilkka oli tehnyt suuren ty\u00f6n; hommannut taas vanhempiensa asuntoauton lainaan ja j\u00e4rjestellyt kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seikat kuntoon, niinp\u00e4 me muut \u2013 Janne ja Hanna, Ilkan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 Marisanna sek\u00e4 oululaiset kaverimme Juha Heimovirta ja Paulus Tulppo \u2013 saimme suunnata t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4iselle reissulle Norjan Lofooteille kuin katettuun p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Ilkka oli selvitt\u00e4nyt reittisuunnitelman, lautta-aikataulut sek\u00e4 my\u00f6s majoituksen t\u00e4rkeimm\u00e4ss\u00e4 kohteessamme R\u00f8stin saarella kaukana ulkomerell\u00e4. Yhdess\u00e4 Jannen kanssa h\u00e4n oli my\u00f6s selvitt\u00e4nyt, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme osallistumaan tavallista paremmalle keijuretkelle, joten kaikki valmistelut olivat kunnossa. <\/p>\n

Porukka kasaan ja menoksi<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reissuun l\u00e4ht\u00f6 tapahtui Ilkan ja Marisannan osalta 31.7. p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, reilusti muita aiemmin, Imatralta. Me kaikki muut kun olimme jo Oulussa. Janne ja Hannakin olivat saapuneet Ouluun yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 h\u00e4ihin jo paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin. Niinp\u00e4 Ilkka ja Marisanna ajelivat koko lauantain yl\u00f6s Limingalle saakka, jossa he majoittuivat Virkkulan opastuskeskuksen parkkipaikalle. <\/p>\n

1.8. sunnuntaiaamuna (Ilkan jo ehditty\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n jopa Virkkulan tornissa) oli Jannen ja Hannan vuoro nousta kyytiin Oulun Saarelasta, jossa Jannen Riku-veljen luona he olivat y\u00f6pyneet. Seuraavaksi haettiin Juha kyytiin Toppilasta ja pian oli Palekin haettu Ranta-Kastellista. Ja matkamme alkoi jo ennen kuutta! <\/p>\n

Iiss\u00e4 tankkailimme tankin t\u00e4yteen ja Ilkka, joka oli jo ajanut ihan tarpeeksi, p\u00e4\u00e4sti Jannen ohjaksiin. Aamulla ennen kauppojen aukeamista ohitimme Haaparannan, ja Ruotsipinnojen listaus alkoi. Lintuja oli teidenvarsipuskissa aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti. Nuoret pikkulinnut olivat v\u00e4en v\u00e4kisin tunkemassa auton alle, joten Janne ei kehdannut ajaa edes sit\u00e4 kahdeksaakymppi\u00e4, jota matkailuautolla olisi saanut ajaa. Mukavimpina lajeina listalle kirjattiin piakkoin mm. ruskosuohaukka, pikkulepink\u00e4inen ja varpushaukka. Hieman pohjoisempana n\u00e4kyi kurkia, hiirihaukkoja, pari suop\u00f6ll\u00f6\u00e4, sinirintoja, pikkuk\u00e4pylintuja ja kuului palok\u00e4rki jne. <\/p>\n

Tasaista vauhtia ajoimme Ruotsin halki pys\u00e4htyen hieman pitemm\u00e4ksi ajaksi ainoastaan Kiirunassa, jossa taas tankkasimmekin. Ehtip\u00e4 Marisanna ja Ilkka k\u00e4yd\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4 Marisannan t\u00e4ti\u00e4kin. Pian Kiirunan j\u00e4lkeen tie nousi komeille tuntureille, ja fiilis nousi maisemien muututtua komeammiksi. Lintuhavainnot olivat kuitenkin v\u00e4hiss\u00e4, sent\u00e4\u00e4n tilhi\u00e4, kuikkia ja pari kaakkuria havaittiin. Muuten matkan kulku noudatti perinteist\u00e4 kaavaa; juttua riitti ja j\u00e4tehuumorin kaatopaikan portit tuntuivat n\u00e4in sunnuntainakin olevan avoimet. Hauskaa siis oli, vaikka matkanteko olikin puuduttavaa. <\/p>\n

Rankkaa matkantekoa<\/strong><\/p>\n

Norjan raja ylitettiin perinteisesti juhlien. El\u00e4imellist\u00e4 Norge, Norge \u2013huutoa olisi luultavasti s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4nyt normaaliakin lunkimpi norjalainen. Jannen k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4n alkoi nyt ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 Norjassa havaittuja lintulajeja. <\/p>\n

Kuten aina Varangillekin menness\u00e4, olivat nytkin linnut tiukassa ennen kuin meri avautui eteemme hieman ennen Narvikia, jonka ohitimme pohjoispuolelta. Sisimm\u00e4t vuononpohjukat olivat linnustollisesti varsin k\u00f6yhi\u00e4, mutta maisemat olivat heti kerralla todella komeat! Korkeita vuoria nousi suoraan turkoosinsinisest\u00e4 merest\u00e4. Kelikin oli kuin morsian, oli l\u00e4hes tyynt\u00e4 ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 l\u00e4hes 25 astetta, joten aavistelimme jo, ett\u00e4 pakkaamamme toppatakit ja pipot yms. saattaisivat osoittautua koko reissulla tarpeettomiksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Vuonojen tavallisinta linnustoa edustivat mm. meriharakat, punajalkaviklot, harmaa-, kala- ja merilokit, kala- ja lapintiirat, merimetsot, haahkat sek\u00e4 tukka- ja isokoskelot sek\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n runsaina esiintyneet harmaahaikarat. Harvakseltaan n\u00e4kyi mm. naurulokkeja, merikihuja, kuikkia, pikkukuoveja, kuoveja, merikihuja, riskil\u00f6it\u00e4, ja sinisorsia. Yksitt\u00e4iset mustakurkku-uikku, merikotka ja mustaviklokin havaittiin. Varpuslintupuolta edustivat yleisin\u00e4 mm. v\u00e4st\u00e4r\u00e4kit, r\u00e4k\u00e4tti- ja punakylkirastaat, urpiaiset, niittykirviset, pajulinnut sek\u00e4 h\u00f6m\u00f6- ja talitiaiset. My\u00f6s kivitasku, viherpeippoja, varpusia, haara-, t\u00f6rm\u00e4- ja r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyj\u00e4, harakoita ja mm. sepel- ja kesykyyhkyj\u00e4 n\u00e4htiin. <\/p>\n

Muutaman kerran olimme pys\u00e4hdelleet komeiden maisemien ja kauppak\u00e4yntien takia mutta jatkoimme tasaista tahtia kohti Lofootteja. Parinkymmenen minuutin odottelun j\u00e4lkeen ylitimme lautalla viimein Hadselfjordenin ja saavuimme Lofooteille. T\u00e4m\u00e4 lautta kulki Melbusta Fiskeb\u00f6liin aivan aikataulussaan ja 25 minuutin lauttamatkalla n\u00e4kyiv\u00e4t mm. ensimm\u00e4iset py\u00f6ri\u00e4iset. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, joten emme aikailleet, vaan etsimme l\u00e4hes heti sopivan y\u00f6pymispaikan er\u00e4\u00e4n pikkutien varresta. Iltapuuhastelut eiv\u00e4t kauan kest\u00e4neet, sill\u00e4 kaikki olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4syneit\u00e4. Pian kaikki olivat jo pitk\u00e4ll\u00e4\u00e4n laskemassa lampaita. <\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lampaiden laskeminen kuitenkin jatkui ja jatkui er\u00e4ill\u00e4 johtuen er\u00e4\u00e4n nimelt\u00e4mainitsemattoman Heimo Virran k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4st\u00e4 kuorsauksesta. Er\u00e4s k\u00e4vi ulkonakin kastelemassa makuupussiaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kosteassa ja sumuisessa keliss\u00e4. Riekotkin nauroivat t\u00e4lle rassukalle unettomalle, kun t\u00e4m\u00e4 lopulta palasi autoon kuuntelemaan maanvy\u00f6rym\u00e4\u00e4 muistuttanutta rohinaa. <\/p>\n

Lopulta kuitenkin kaikki saivat kuin saivatkin ainakin hetken nukutuksi, ja aamu valkeni ehk\u00e4p\u00e4 jopa onneksemme huomattavasti suunnitelmiamme my\u00f6hemmin. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen sankan sumun takia n\u00e4kyvyytt\u00e4 oli alle 50 metri\u00e4, joten nukuimme varsin pitk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Ensimm\u00e4iset meristaijit<\/strong><\/p>\n

2.8. Aamupalan j\u00e4lkeen matkamme jatkui ensimm\u00e4iseen meristaijipaikkaamme Henningsv\u00e6riin, jossa meinasimme ensin parkkeerata k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4k\u00f6iselle jalkapallokent\u00e4lle. Er\u00e4s paikallinen kuitenkin \u201dyst\u00e4v\u00e4llisesti\u201d ohjasi meid\u00e4t muualle parkkiin sanomalla: \u201dThey will kill you if you stop here!\u201d. Me otimme neuvosta vaarin, sill\u00e4 emme halunneet jo n\u00e4in alkumatkasta saada isosta turskasta p\u00e4\u00e4h\u00e4mme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kalliolle kiivetty\u00e4mme saimme todeta, ett\u00e4 merell\u00e4 ei liikkunut mit\u00e4\u00e4n, mutta onneksi paikallisissakin linnuissa riitti katsomista v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Karimetsot ja vuorihempot saivat kunnian lis\u00e4t\u00e4 Jannen ja Hannan varsin kattavaa WP-vuodenpinnalistaakin. <\/p>\n

Toinen meristaiji suoritettiin Eggumissa, jonne ajaessamme l\u00f6ysimme er\u00e4\u00e4st\u00e4 lutakosta lapasotkapoikueen sek\u00e4 toisen yksin\u00e4isen lapasotkanaaraan. Eggumista l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset luotokirviset, joita olikin sitten v\u00e4h\u00e4n joka puolella. Sumun seassa n\u00e4kyi vain yksin\u00e4inen pikkukajava, tavallisten lokkien ollessa varsin runsaita. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Koskapa staijaus oli varsin turhaa, p\u00e4\u00e4timme jatkaa kohti Lofoottien etel\u00e4k\u00e4rke\u00e4 eli \u00c5ta. Ajoimme pari tuntia sankassa sumussa, havaiten ainoastaan sorsalintuja er\u00e4\u00e4ll\u00e4 rehev\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4, mutta illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 saimme huomata, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4 etel\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 osassa Lofootteja olikin mit\u00e4 mainion. Niinp\u00e4 hieman ennen M\u00e5skenesia pys\u00e4hdyimme pariin otteeseen mulkoilemaan merelle ennen kuin ajoimme aivan \u00c5:n k\u00e4rkeen staijaamaan auringonlaskuun saakka. <\/p>\n

Aivan etel\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rjess\u00e4 pikkukajavakolonioita oli jo siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 talojen seinustoilla ett\u00e4 rantakielekkeill\u00e4. Ensimm\u00e4iset esiaikuiset suulat havaittiin kaukana merell\u00e4 samoin kuin muutamat kaukana viipottaneet lunnit. Riskil\u00f6it\u00e4 oli runsaasti, mutta mm. ruokki ja etel\u00e4nkiisla loistivat poissaolollaan. Komean auringonlaskun siivitt\u00e4min\u00e4 ajoimme M\u00e5skenesin satamaan y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Aamullahan t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htisi lautta kohti reissumme t\u00e4rkeint\u00e4 pistett\u00e4 R\u00f8sti\u00e4. <\/p>\n

Lauttamatkalla vihdoin merilintuja<\/strong><\/p>\n

3.8. aamulla her\u00e4simme ennen kahdeksaa, vain puolta tuntia ennen R\u00f8stin lautan l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Aamupalaa satamassa sy\u00f6dess\u00e4mme havaitsimme laulavan tiltaltin, useita pikkuparvia tilhi\u00e4 sek\u00e4 yhden parven pikkuk\u00e4pylintuja. Huippuvaellus oli siis ylt\u00e4nyt n\u00e4inkin l\u00e4nteen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lautalla kiipesimme heti kannelle ja aloitimme staijin suurin odotuksin. Olihan enemm\u00e4n kuin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4kisimme keijuja, jos vain sinnikk\u00e4\u00e4sti staijisimme. Varsin pian n\u00e4kyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset lunnit ja pian my\u00f6s ensimm\u00e4iset keijut. Ensin Janne n\u00e4ki keijun, joka oli mahdollisesti myrskykeiju, mutta lintu oli liian kaukana, jotta m\u00e4\u00e4ritys olisi ollut varma. Kohta l\u00f6ytyiv\u00e4t seuraavat keijut, jotka m\u00e4\u00e4ritettiin yhteistuumin merikeijuiksi. <\/p>\n

Ennen V\u00e6r\u00f8yn saarta l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset myrskylinnut. Ensin niit\u00e4 lenteli ja oli uimassa kaukana merell\u00e4, mutta pian saapuivat ensimm\u00e4iset lent\u00e4m\u00e4\u00e4n aivan lauttamme viereen. Niinp\u00e4 valokuvaajamme p\u00e4\u00e4siv\u00e4t treenaamaan lentokuvausta n\u00e4iden putkisieraimisten merilintujen kanssa. V\u00e6r\u00f8yn l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 liikkui runsaasti lunneja ja my\u00f6s ensimm\u00e4iset ruokit ja etel\u00e4nkiislat saatiin m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. Pikaisen pys\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen matka kohti R\u00f8sti\u00e4 jatkui. <\/p>\n

Lautalta n\u00e4imme viel\u00e4 satoja myrskylintuja ja lunneja, suulan, kaukaisen isokihun sek\u00e4 muutamia merikeijuja, mutta R\u00f8stin l\u00e4hestyess\u00e4 n\u00e4imme en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa riskil\u00f6it\u00e4 ja pikkukajavia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kolmen ja puolen tunnin lauttamatkan p\u00e4\u00e4tteeksi oli mukava saada taas maata jalkojen alle. Satamassa meit\u00e4 oli vastassa er\u00e4s Rorbukampingin pit\u00e4jist\u00e4, joka kyyditsi meid\u00e4t erillisell\u00e4 saarella sijainneeseen majapaikkaamme. Majapaikkamme olikin aivan uskomaton! Pikkukajavia pesi joka puolella punaisten talojen seinustoilla ja kattorakenteissa. Saimme kaksi huonetta, nelj\u00e4n ja kahden hengen huoneet, ja hinta oli 125 kruunua\/y\u00f6 henke\u00e4 kohti. <\/p>\n

Kahlaajakomppausta R\u00f8stin rannoill<\/strong>a<\/p>\n

Pienen huilin j\u00e4lkeen, olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n k\u00e4velylle kohti saaren parhaiksi v\u00e4itettyj\u00e4 lintualueita, jotka sijaitsivat lentokent\u00e4n takana. Niinp\u00e4 soudimme p\u00e4\u00e4saarelle ja k\u00e4velimme muutaman kilometrin lentokent\u00e4n reunalle. Hotellin pit\u00e4j\u00e4 oli neuvonut meille parhaan reitin kahlaajarannoille, joten jouduimme ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ainoastaan kerran lammasaidan. Luotokirvisi\u00e4 ja merikihuja l\u00f6ytyi niityilt\u00e4 runsaasti. Kahlaajarannoilla lintuja oli huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n kuin olimme odottaneet, kuitenkin suosirrej\u00e4, karikukkoja, suokukkoja, pari pulmussirri\u00e4 sek\u00e4 pikku- ja lapinsirrit havaittiin. T\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s ruotsalaisporukkaan, joka oli kolunnut rantoja jo pitemp\u00e4\u00e4nkin. He eiv\u00e4t kuitenkaan olleet havainneet mit\u00e4\u00e4n sen ihmeellisemp\u00e4\u00e4, n\u00e4yttiv\u00e4t kuitenkin meille er\u00e4\u00e4ll\u00e4 rannalla lojuneen kaskelotin j\u00e4\u00e4nteet. (T\u00e4m\u00e4 13 ruotsalaisen porukka oli se, jonka mukaan onnistuimme ly\u00f6tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n keijuretkelle.) <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Aikamme kierrelty\u00e4mme palasimme takaisin kotisaarellemme, jossa ehdimme h\u00e4din tuskin sy\u00f6d\u00e4 ja hieman lev\u00e4t\u00e4 ennen kuin oli aika suunnata ruotsalaisporukan tilaamalle keijuretkelle. Yhdeks\u00e4lt\u00e4 olimme koko porukka, 13 ruotsalaista ja meid\u00e4n porukkamme lintuharrastajat Hanna, Janne ja Ilkka pihalla valmiina koko reissun kohokohdalle. <\/p>\n

Paatilla ulkomerelle keijujahtiin<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ruotsalaiset miehittiv\u00e4t paatin yl\u00e4osan, joten me j\u00e4imme per\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja aloitimme staijin saman tien veneen p\u00e4\u00e4sty\u00e4 pois R\u00f8stin rantaviivasta. Yll\u00e4tykseksemme Janne l\u00f6ysi l\u00e4hes heti haahkanaaraan, joka n\u00e4ytti aivan liian hyv\u00e4ntuuliselta ollakseen vain tavallinen haahka, kyseess\u00e4 oli my\u00f6s muiden tuntomerkkien perusteella kyhmyhaahka. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ensimm\u00e4isille R\u00f8stin etel\u00e4puolella sijaitseville lintusaarille n\u00e4imme aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4t lunneja sek\u00e4 todella upeilla, korkeilla, kielekkeill\u00e4 suuria pikkukajavakolonioita. Oli outoa huomata, ett\u00e4 kaikki ruokkilinnut todellakin olivat lunneja – ruokkeja ja etel\u00e4nkiisloja n\u00e4kyi vain muutamia. <\/p>\n

Jatkoimme matkaa upean Trenykenin saaren ohitse, jolla oli aivan uskomaton m\u00e4\u00e4r\u00e4 merikotkia. Noin 50 merikotkaa n\u00e4kyi istuskelemassa rantakalliolla ja pikkuluodoilla tai lentelem\u00e4ss\u00e4 saaren korkeiden huippujen luona. N\u00e4imme viel\u00e4 muutaman merisirrin ennen kuin hiljalleen ohitimme viimeisenkin saaren ja jatkoimme viel\u00e4 hetken matkaa ulkomerelle. Sielt\u00e4 oli tarkoitus kaivaa niit\u00e4 kaikkien odottamia keijuja. <\/p>\n

Paatin miehist\u00f6 alkoi kalastaa houkutellakseen lintuja laivan l\u00e4hist\u00f6lle, ja heti merelt\u00e4 saapui runsaasti myrskylintuja k\u00e4rkkym\u00e4\u00e4n osuuttaan. Me puolestaan kipusimme kannen kautta veneen keulaan, jossa ruotsalaisryhm\u00e4n norjalaisopas yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 keijuja. Pian niit\u00e4 alkoi l\u00f6yty\u00e4kin, mutta ainoastaan merikeijuja. Osa n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4 uskomattoman erikoisista merenel\u00e4vist\u00e4 lensi todella l\u00e4helt\u00e4 venett\u00e4mme. Oli uskomattoman hienoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 lintuja auringon valaistessa viel\u00e4 viimeisill\u00e4 s\u00e4teill\u00e4\u00e4n ulappaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Myrskylintujen joukosta l\u00f6ytyi muutamia harmaan muodon edustajia ja pari suulaakin n\u00e4kyi, mutta myrskykeijua emme meinanneet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sitten mill\u00e4\u00e4n. ensimm\u00e4isen\u00e4 turhautuivat ruotsalaiset, jotka tuskin ilman opastaan ja meit\u00e4 olisivat n\u00e4hneet monta merikeijuakaan. Joku sveduista lupasi jo kaljan ensimm\u00e4isen myrskykeijun l\u00f6yt\u00e4j\u00e4lle, jolloin me Ilkan ja Hannan kanssa hieman hym\u00e4hdimme, sill\u00e4 tiesimme olevamme skarpeimmat t\u00e4ll\u00e4 aluksella. Eip\u00e4 mennyt varmaan minuuttiakaan, kun ensin Ilkka n\u00e4ki todenn\u00e4k\u00f6isen myrskykeijun, jota ei valitettavasti muut ehtinyt n\u00e4hd\u00e4, ja hieman my\u00f6hemmin Janne l\u00f6ysi myrskykeijun lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 niin l\u00e4helt\u00e4 paattiamme, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti kaikki ruotsalaisetkin onnistuvat linnun n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Myrskykeijusta sai varmaankin kaikki paitsi norjalaisopas eliksen, joten fiilis oli heti korkeammalla. Kuvailimme viel\u00e4 jonkin aikaa myrskylintuja, jotka saivat ev\u00e4\u00e4kseen kaikki pienemm\u00e4t turskat, joita pelk\u00e4ll\u00e4 koukulla merest\u00e4 nousi. Suuren noin 12 kiloisen turskan p\u00e4\u00e4timme vied\u00e4 Hernykenin lintuaseman v\u00e4elle. <\/p>\n

Hernykenin lintuasemasaarella<\/strong><\/p>\n

Hernykeniin rantauduttuamme tapasimme lintuaseman kaksi rengastajaa, josta toiseen, Tomas Arvaakiin Janne oli ollut yhteydess\u00e4 tekstiviestitse ennen reissua. Rengastajat kertoivat lintuaseman historiasta ja toiminnasta norjaksi, joten Hanna ja Ilkka kaiketi ymm\u00e4rsiv\u00e4t edes v\u00e4h\u00e4n, Janne ei edes yritt\u00e4nyt. Tomas my\u00f6s kantoi lunnifellasta (pari aitaa ohjasivat rinnett\u00e4 alas juosseet lunninpoikaset koppiin) nuoren lunnin, jota p\u00e4\u00e4simme ihmettelem\u00e4\u00e4n k\u00e4dess\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian k\u00e4velimme rantaan odottelemaan keijujen saapumista ja rengastajat l\u00e4htiv\u00e4t pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n verkkoja sek\u00e4 laittamaan nauhuria soittamaan sek\u00e4 meri- ett\u00e4 myrskykeijun \u00e4\u00e4nt\u00e4. Vain hetken merelle katseltuamme l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset merikeijut lentelem\u00e4st\u00e4 rantaviivaa edestakaisin, ja pian ensimm\u00e4iset lensiv\u00e4t yl\u00f6s kohti pes\u00e4kolojaan, jolloin ensimm\u00e4inen lintu osui my\u00f6s verkkoon. Tomasin irrottaessa lintua verkosta, l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen myrskykeijun lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 merikeijujen seassa, ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 saapui lent\u00e4m\u00e4\u00e4n aivan edustallemme, jolloin kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n tuntomerkit hyvin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Merikeijuja osui pian verkkoihin useampiakin, joten p\u00e4\u00e4simme ihmettelem\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 mutta pippurista lintua k\u00e4dest\u00e4mme. (Kaikille lintua ei tietenk\u00e4\u00e4n annettu k\u00e4teen, mutta Tomas tiesi, ett\u00e4 meill\u00e4 oli ennest\u00e4\u00e4n runsaasti kokemusta lintujen k\u00e4sittelyst\u00e4.) Pakolliset kuvatkin saatiin n\u00e4in otettua Jannen pit\u00e4ess\u00e4 lintua kaikissa haluamissamme asennoissa. <\/p>\n

Yhteens\u00e4 15 merikeijua osui verkkoihin, mutta valitettavasti ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n myrskykeijua emme saaneet kiinni. N\u00e4iden suurempien keijujen voimakasta lentoa sek\u00e4 my\u00f6s soidin\u00e4\u00e4ntely\u00e4 saatiin kyll\u00e4 ihailla aivan riitt\u00e4miin, useamman linnun lennelless\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 suuren ryhm\u00e4mme keskelt\u00e4kin. Myrskykeijun \u00e4\u00e4net ovat todella hupaisia! <\/p>\n

Aamu alkoi jo sarastaa, kun verkot suljettiin ja pian aloitimme matkamme takaisin kohti R\u00f8sti\u00e4. Olimme kaikki todella v\u00e4syneit\u00e4 mutta my\u00f6s todella onnellisia ohittaessamme taas kymmenet merikotkat sek\u00e4 tuhannet lunnit ja viimein saapuessamme kotisaaremme laituriin. <\/p>\n

Marisanna, Pale ja Juha olivat nukkuneet jo tuntikausia, kun me viimein p\u00e4\u00e4simme kapuamaan s\u00e4nkyihimme. <\/p>\n

T\u00e4ydellist\u00e4 lomailua<\/strong><\/p>\n

Her\u00e4simme virkein\u00e4 vasta aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti her\u00e4simme siksi, ett\u00e4 huoneessamme haisi aivan turskalta! Olimmehan olleet reissussa jo jonkin aikaa, joten oli varsin autuasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 taas suihkuunkin! Koko porukka tuntui olevan sen verran v\u00e4synytt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme ottaa koko p\u00e4iv\u00e4n aivan iisisti. Niinp\u00e4 halukkaat kuvailivat pihapiirin maisemia sek\u00e4 joka paikassa m\u00e4\u00e4kyneit\u00e4 pikkukajavia. Hauskimmat kuvat saatiin keitti\u00f6n ikkunalaudalla istuskelleista rissoista, jotka eiv\u00e4t pel\u00e4nneet juuri mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n aikana ei todellakaan tehty mit\u00e4\u00e4n kovin suurenmoista. Toki pelkk\u00e4 kaupassa k\u00e4ynti oli aivan riitt\u00e4v\u00e4n suuri urakka, kun ensin piti soutaa norjalaismallisilla airoilla ja sitten viel\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 pari kilometri\u00e4 useamman satama-altaan takana sijainneelle kaupalle. J\u00e4\u00e4tel\u00f6 maistui kyll\u00e4 helteess\u00e4 normaaliakin paremmalta. <\/p>\n

Illalla nousimme ruotsalaisten kera lauttaan ja paluumatkamme kohti manner-Lofootteja alkoi. Kaikilla riitti viel\u00e4 virtaa staijata merelle ja havaitsimmekin taas 15 merikeijuja, 4 suulaa, 3 isokihua, valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t myrskylintuja sek\u00e4 parhaimpana 3 kv isolokin. <\/p>\n

Mantereelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ajoimme viel\u00e4 pari tuntia ennen kuin y\u00f6vyimme Flakstadiin levikkeelle komean hiekkarannan viereen. Valokuvaajamme Juha ja Pale suuntasivat viel\u00e4 kuvaamaan rantamaisemaa viimeisess\u00e4 valossa muiden jo painuessa pehkuihin. <\/p>\n

Paluumatka<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

5.8. aamulla kaikki tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 paluumatkasta tulisi todella raskas. Kuitenkin porukkamme oli niin loistava, ettei mieliala laskenut hetkeksik\u00e4\u00e4n. Juttua riitti ja kaikki tulivat todella hyvin toimeen, vaikka porukastamme Janne oli ainoa joka oli koskaan edes tavannut kaikki ennen reissua. Matkaa taitettiin taas tasaisen tappavaa vauhtia, mutta silti p\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 toistaa osin sumun takia pilalle menneen stoppimme Eggumissa. <\/p>\n

Upeassa keliss\u00e4 staijasimme merelle hieman toista tuntia yhdess\u00e4 brittiryhm\u00e4n kanssa, jolla oli mukanaan vanha tuttu norjalaisopas. Havaintojakin kertyi mm. 9 suulaa, parikymment\u00e4 myrskylintua, isokihu sek\u00e4 pari paikallista muuttohaukkanuorukaista. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme jatkui ja oli mukava n\u00e4hd\u00e4 uusia maisemia, jotka olivat tulomatkallamme olleet t\u00e4ysin sumun peitossa. Fiskeb\u00f6l \u2013 Melbu v\u00e4likin oli varsin komea maisemiltaan. Kaikki onnistuivat viimein n\u00e4kem\u00e4\u00e4n py\u00f6ri\u00e4isi\u00e4kin. Piekanakin saatiin lis\u00e4tty\u00e4 reissupinnalistaamme. <\/p>\n

Ilkka ajoi urhoollisesti niin pitk\u00e4\u00e4n kunnes tiet hieman leveniv\u00e4t, jolloin Janne jatkoi ajoa p\u00e4\u00e4st\u00e4en koko ajan Norjassa ajaneen Ilkan lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Janne ajoikin sitten reippaat 12 tuntia yht\u00e4 kyyti\u00e4 Palen pit\u00e4ess\u00e4 seuraa ja kertoessa aina sopivaan v\u00e4liin vitsej\u00e4, jotta meno jatkuisi tasaisena. Muut painuivat piakkoin pehkuihin. Norjan viimeisiksi lintuhavainnoiksi j\u00e4iv\u00e4t tien ylitt\u00e4nyt riekkoperhe sek\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4 uiskennellut joutsenperhe. <\/p>\n

Ruotsin puolella meno jatkui samanlaisena. Janne ajoi y\u00f6n aikana halki koko maan havaiten mm. 5 itsemurhasuop\u00f6ll\u00f6\u00e4, joista kolme yritti v\u00e4kisin j\u00e4\u00e4d\u00e4 auton alle. Sen sijaan 10 riekkoa sek\u00e4 korkealla tunturissa n\u00e4kynyt j\u00e4ttiyll\u00e4tys, hein\u00e4kurppa, katosivat tielt\u00e4 jo auton valoissa. <\/p>\n

Torniossa Janne oli jo niin sippi, ett\u00e4 oli pakko her\u00e4tt\u00e4\u00e4 muut hoitamaan ajovuoroaan. Janne painui pehkuihin ja Ilkka otti taas ajovuoron. Ouluun saavuttiin jo aamutuimaan, kyydist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t Janne, Pale ja Juha. Marisanna ajoi vuorostaan Paltamoon kotiinsa, josta Ilkka ja Hanna saivat jatkaa vatsat t\u00e4ynn\u00e4 matkaansa kohti Etel\u00e4-Karjalaa. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkusanat Jarvan Ilkka oli tehnyt suuren ty\u00f6n; hommannut taas vanhempiensa asuntoauton lainaan ja j\u00e4rjestellyt kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seikat kuntoon, niinp\u00e4 me muut \u2013 Janne ja Hanna, Ilkan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 Marisanna sek\u00e4 oululaiset kaverimme Juha Heimovirta ja Paulus Tulppo \u2013 saimme suunnata t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4iselle reissulle Norjan Lofooteille kuin katettuun p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Ilkka oli selvitt\u00e4nyt reittisuunnitelman, lautta-aikataulut sek\u00e4 my\u00f6s majoituksen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[],"class_list":["post-116","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-norja"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/116","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=116"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/116\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6695,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/116\/revisions\/6695"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=116"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=116"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}