{"id":112,"date":"2005-08-20T13:01:38","date_gmt":"2005-08-20T10:01:38","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=112"},"modified":"2023-07-18T10:06:01","modified_gmt":"2023-07-18T07:06:01","slug":"korsika-ja-sardinia-4-14-8-2005","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/korsika-ja-sardinia-4-14-8-2005","title":{"rendered":"Korsika ja Sardinia 4.-14.8. 2005"},"content":{"rendered":"

Korsika ja Sardinia 4.-14.8. 2005<\/strong><\/p>\n

Esipuheen tapainen <\/strong><\/p>\n

Ty\u00f6nt\u00e4yteisen kes\u00e4n j\u00e4lkeen vihdoin koitti se aika, ett\u00e4 kiireet helpottivat ja loma alkoi. Olimme jo pitk\u00e4\u00e4n suunnitelleet loppukes\u00e4ksi lintureissua Azerbaitsaniin, mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 ei haluta tekem\u00e4\u00e4n maan lintupaikkoja tunnetuksi. Kontaktimme pyriv\u00e4t vain rahastamaan kaiken saatavan pois heti. Niinp\u00e4 varsin kiireisell\u00e4 aikataululla suunnittelimme helpommaksi retkikohteeksi Korsikan ja Sardinian, joista ensin mainitussa olisi muutama endeemi laji elikseksi noudettavissa. Niinp\u00e4 olin kaivanut internetist\u00e4 kaiken l\u00f6ytyv\u00e4n tiedon Korsikalla retkeilyst\u00e4 sek\u00e4 ottanut s\u00e4hk\u00f6postitse yhteytt\u00e4 useisiin saarella retkeilleisiin lintuharrastajiin. Kun saaren lintutietous alkoi olla hanskassa, Hanna varasi meille halvimmat mahdolliset lentoliput, mik\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 matkaisimme Korsikalle Sardinian kautta. Niinp\u00e4 hain tietoutta my\u00f6s Sardinialla retkeilyst\u00e4, jotta siell\u00e4kin saattaisimme retkeill\u00e4 edes jonkin verran. <\/p>\n

Jo retke\u00e4 suunniteltaessa olimme tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 aikataulumme on tiukka, sill\u00e4 Hannalla ei ollut tietoa, alkaisivatko h\u00e4nell\u00e4 ty\u00f6t jo elokuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Tiukaksi suunniteltu sopi hyvin my\u00f6s \u201dPotulle\u201d (Miika Suojarinne), joka jo hyviss\u00e4 ajoin pyydettiin, ja suostui reissukaveriksemme. <\/p>\n

Selviydytty\u00e4mme kunnialla Utsjoelle ja Varangille suuntautuneesta Suomen Luonnonsuojeluliiton kurssiretkest\u00e4, meille j\u00e4i vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa j\u00e4rjestell\u00e4 kaikki valmiiksi lintulomaamme varten. Ihme kyll\u00e4 onnistuimme j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken valmiiksi, ja 4.8. torstaiaamukymmenelt\u00e4 l\u00e4hdimme Hannan kanssa autolla Parikkalasta kohti Mikkeli\u00e4, josta nappasimme Potun kyytiin hieman puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Ei taaskaan helpoimman kautta matkustamista<\/strong><\/p>\n

Koska meill\u00e4 ei ollut kiirett\u00e4 Tampereelle Ryan Airin lennollemme, retkeilimme matkan varrella paikoissa, joissa emme Hannan kanssa ennen olleet k\u00e4yneet. Kangasniemen Pukkisel\u00e4n ja Joutsan Keskisenlammen lintutornit eiv\u00e4t kuitenkaan kovin ihmeellisi\u00e4 lajeja tuottaneet. Homma eteni ja illalla k\u00e4vimme pikaisesti Tampereen Tarastej\u00e4rvell\u00e4 ihmettelem\u00e4ss\u00e4 lokkejakin, mutta aroharmaalokkia emme kyenneet valtaisasta lokkimassasta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tampereen-Pirkkalan lentokent\u00e4lle saavuimme hyviss\u00e4 ajoin ennen kuin lentomme kohti Lontoon Stanstedi\u00e4 l\u00e4hti klo 22.35. <\/p>\n

23.30 laskeuduimme Stanstedille, jossa levitimme telttapatjamme odotusaulan lattialle ja nukuimme sen mink\u00e4 h\u00e4lin\u00e4ss\u00e4 kykenimme, ennen kuin lentomme Sardinian Alcheroon l\u00e4hti klo 6.25. Ehdimmep\u00e4 lentoa odotellessa n\u00e4hd\u00e4 muutaman Englanti-eliksenkin, mm. yarrellii-v\u00e4st\u00e4r\u00e4kin sek\u00e4 nokivariksen. <\/p>\n

Pitk\u00e4n matkap\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteksi vihdoin Korsikalle<\/strong><\/p>\n

9.40 laskeuduimme vihdoin Sardiniaan Alcheron lentokent\u00e4lle, jossa muodollisuuksista selvitty\u00e4mme selvitimme loistavasta informaatiopisteest\u00e4, kuinka p\u00e4\u00e4sisimme mahdollisimman nopeasti Sardinian pohjoisk\u00e4rjess\u00e4 sijaitsevaan Santa Teresa de Galluran kaupunkiin, josta tiesimme lauttojen l\u00e4htev\u00e4n Korsikan etel\u00e4k\u00e4rjen Bonifacioon. <\/p>\n

Kohta istuimmekin linja-autossa, joka kuljetti meit\u00e4 rantareitti\u00e4 kohti satamakaupunkia. Pinnalistan raapustus oli tietysti alkanut heti, kun lentokoneen renkaat olivat osuneet kiitoradalle. Joka paikan varisten, (italian)varpusten, tiklien, turkinkyyhkyjen ja etel\u00e4nharmaalokkien lis\u00e4ksi listalle saatiin, tarkkoina kun olimme, harvinaisempiakin lajeja, mm. ruostep\u00e4\u00e4sky, pikkutuulihaukka, v\u00e4limerenhaukka sek\u00e4 badius-punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linja-automme parkkeerasi vihdoin p\u00e4\u00e4tepys\u00e4killeen Santa Teresalla, ja me k\u00e4velimme, mustakottaraisia ensin hetken katseltuamme, kantamuksinemme satamaan hankkimaan lippuja seuraavaan lauttaan, joka l\u00e4hti vain tunnin odotuksen j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Tunnin lauttamatkalla staijasimme tietysti ahkerasti ja emme aivan turhaan, sill\u00e4 jokunen 25 keltanokkaliit\u00e4j\u00e4st\u00e4 eksyi aika l\u00e4hiet\u00e4isyydellekin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Korsikan Bonifaciossa meit\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 auttaneet oppimamme muutamat italiankieliset fraasit vaan nyt piti alkaa opetella ranskaa. Ev\u00e4stetty\u00e4mme pikaisesti satamakahvilassa suuntasimme taas k\u00e4vellen kaupunkiin, jossa hetimiten autovuokraamoon, josta olimme vuokranneet auton netin v\u00e4lityksell\u00e4. Ainoa ongelma oli, ett\u00e4 olimme varanneet auton vasta seuraavaksi aamuksi, sill\u00e4 Suomessa emme voineet olla ollenkaan varmoja siit\u00e4, ehtisimmek\u00f6 n\u00e4in pian Korsikalle. Vuokraamossa ei oltu lainkaan yhteysty\u00f6kykyisi\u00e4 (kuulemma muutenkin yleist\u00e4 Korsikalla), joten tyydyimme talsimaan l\u00e4himm\u00e4lle leirint\u00e4paikalle teltan pystytykseen \u2013 paikalliset hotellit kun olivat poikkeuksetta todella kalliita.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla k\u00e4velimme tutustumaan upeaksi osoittautuneeseen Bonifacion kaupunkiin, jonka m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 linnoituksen suojassa sijainnut vanha kaupunki paljastui todella vilkkaaksi. Lintujakin tietysti n\u00e4kyi \u2013 kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4, alppi- ja vaaleakiit\u00e4ji\u00e4, elikseksi sardinianharmaasiepon sek\u00e4 monia lajeja, joista paikallinen alalaji erosi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n meik\u00e4l\u00e4isest\u00e4 kuten sinitiainen, mustarastas ja mustap\u00e4\u00e4kerttu. Illalla s\u00f6imme vanhassa kaupungissa paikallisen menun, jonka ruokien sis\u00e4lt\u00f6 ei meille oikein paljastunut, mutta ainakin annokset olivat miehekk\u00e4it\u00e4 ja Hannakin selvisi ruoastaan hengiss\u00e4, vaikka l\u00e4hes kaikelle allerginen onkin.<\/p>\n

Retkeily alkaa – hyvin<\/strong><\/p>\n

6.8. her\u00e4simme aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 pyrst\u00f6tiaisten \u00e4\u00e4ntelyyn ja peukaloisen lauluun ja kahdeksalta autovuokraamon auetessa olimme jo oven takana odottamassa. Komeaa Renault Meganeamme tutkaillessamme pointsasimme samettip\u00e4\u00e4kertun ja r\u00e4tin\u00e4rusokertun ja kohta matkasimme kohti sis\u00e4maata innokkaina \u2013 oli jo aikakin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kunnolla retkelle! <\/p>\n

Alkuun pys\u00e4htelimme varsin tiuhaan retkipinnojen takia, joista valtaosa oli potulle eliksi\u00e4. Vuoristojen l\u00e4hestyess\u00e4 oli listalla uusina lajeina mm. pensassirkkua, isohaarahaukkaa, hiiri- ja varpushaukkaa, korppia jne. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tarkoituksenamme oli ehti\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4retkelle saaren keskiosissa sijaitsevaan Restonican laaksoon. Matkan varrelle oli kuitenkin suunniteltu muutamia t\u00e4rkeit\u00e4 pys\u00e4hdyksi\u00e4 netist\u00e4 kaivamieni nuottien pohjalta. Lopulta emme kuitenkaan olleet nuoteista riippuvaisia. Ajettuamme tarpeeksi vuoristoisille seuduille meille selvisi yksi reissumme t\u00e4rkeimmist\u00e4 arvoituksista, millainen puu on korsikanm\u00e4nty. Kun viimein l\u00f6ysimme t\u00e4t\u00e4 odottamaamme kookkaampaa puuta, pys\u00e4hdyimme Col del Sorbassa heti ensimm\u00e4iseen hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4neeseen paikkaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme ensimm\u00e4isen endeemin, korsikannakkelin. Uskomatonta tuuriako, vai onko nakkeli sitten oletettua yleisempi, mutta me l\u00f6ysimme heti nakkelipariskunnan atrapin suosiollisella avustuksella. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tyytyv\u00e4isin\u00e4 tarkkailimme pitk\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 paria nakkelia, jotka liikkuivat p\u00e4\u00e4asiassa korsikanm\u00e4ntyjen latvuksissa piilotellen. Hannan onnistui saada joitakin kuvia linnuista, meid\u00e4n potun kanssa todettua digiskouppaamisen n\u00e4iden otusten osalta mahdottomaksi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavan pys\u00e4yksen teimme l\u00f6ydetty\u00e4mme biotooppia, joka mielest\u00e4mme vastasi englanninkielisiss\u00e4 retkiraporteissa kuvattua maquishia. T\u00e4llaisessa alle metrin korkuisessa rinnepensaikossa piti asustaman seuraava endeemi, sardiniankerttu. Niinp\u00e4 kaivoimme taas atrappivehkeet esiin ja aloimme soittaa t\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Hetken ehdimme ihmetell\u00e4 paikallisen alalajin puukiipij\u00f6it\u00e4, kunnes kuulimme korkealta rinteen pensaista samanlaisen kertun kutsu\u00e4\u00e4nen, jollaista olimme nauhalta soittaneet. L\u00f6ysimme pian t\u00e4m\u00e4n nuoren sardiniankertun ja saimme sen my\u00f6s hyvin kuvatuksi. Kaksi kolmesta endeemist\u00e4 oli siis jo l\u00f6ytynyt, vaikka retki oli tuskin alkanut! <\/p>\n

Muutamaa kilometri\u00e4 my\u00f6hemmin yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 sardiniankerttuja perinteiselt\u00e4 paikalta Vizzoniasta, mutta kun lintuja ei helposti l\u00f6ytynyt, p\u00e4\u00e4timme jatkaa kohti Restonicaa. <\/p>\n

Restonica-laaksossa<\/strong><\/p>\n

Restonica-laakson tie oli jotain aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4! Vaikka itsekin olen ajanut monenlaisia teit\u00e4 aikaisemmilla reissuillamme, voin suoraan sanoa, ett\u00e4 onneksi Potu oli kuskina, sill\u00e4 itse en olisi uskaltanut t\u00e4t\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kapeaa tiet\u00e4 ajaa. Vastaantulijoitakin oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti ja osa n\u00e4ist\u00e4 oli tyypillisi\u00e4 Korsikanrallaajia. Joku hullu tuli kapeassa, juuri ja juuri yhden auton levyisess\u00e4 mutkassa meid\u00e4n puolellamme meit\u00e4 vastaan eik\u00e4 kolari ollut kaukana. Potu kuitenkin hallitsi auton lis\u00e4ksi hermonsa ja pitk\u00e4n ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen mutkikkaan ja hitaan ajon j\u00e4lkeen olimme Restonica-laakson p\u00e4\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laaksossa p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n retkeilyreitti\u00e4 pitkin ylemm\u00e4s vuorille, ja vaikka alkuun n\u00e4ytti silt\u00e4, ettei laaksossa ollut lintuja lainkaan, pikkuhiljaa illan saapuessa ja ihmisten v\u00e4hetess\u00e4 alkoi lintujakin l\u00f6yty\u00e4. Ensimm\u00e4inen kunnon havainto olikin sitten j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4, kun plokkasin kaukaa vuorten rinteiden p\u00e4\u00e4lt\u00e4 vanhan partakorppikotkan! Ehdimme alkuun n\u00e4hd\u00e4 lintua korkeintaan kaksi sekuntia, kun se liisi vuoren huipun taakse. Onneksemme muutaman sekunnin kuluttua kotka tuli taas esiin juuri odottamastamme kohdasta vuoren huipun toiselta puolen, mutta jostain syyst\u00e4 lintu n\u00e4ytti muuttuneen\u2026 Lintu olikin nuori maakotka! Mit\u00e4 #\u20ac\u00a3>\u20ac{{|:\u00e4! Onneksi Hanna p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t h\u00e4d\u00e4st\u00e4 sanoen: \u201dSe partakorppis tuli takaisin samalta puolelta, mihin se katosi ja liit\u00e4\u00e4 nyt tuolla\u201d. Ja siell\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 Euroopan komein lintu liiti laakson yll\u00e4 kohti toisen puolen vuoria. Ehdimme katsoa linnun liitoa pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin se katosi t\u00e4ll\u00e4 kertaa pysyv\u00e4sti vuorten taakse. <\/p>\n

Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00f6ysimme vuorten huippuja kiertelevi\u00e4 alppinaakkoja ja t\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 elis ei l\u00e4mmitt\u00e4nyt aivan yht\u00e4 paljon kuin el\u00e4m\u00e4n toinen partakorppikotka. Lopulta alppinaakkoja n\u00e4kyi noin sata ja havikseen kirjautuivat my\u00f6s pari vuorikirvist\u00e4, virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, toinenkin maakotka sek\u00e4 parkkipaikalle palattuamme ylitsemme lent\u00e4nyt vuorikotka. T\u00e4m\u00e4 hieman l\u00e4mmittelyvuorikiipeilyksi suunnittelemamme reissu oli osoittautunut paljon paremmaksi kuin olimme uskaltaneet odottaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illan pimeydess\u00e4 oli mukava ajella Restonican tie takaisin, kun liikennett\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut lainkaan. Cortessa k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 erinomaisen aterian, jota nauttiessamme n\u00e4imme useita kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4 p\u00f6rr\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 keskustan kirkon tornin valoissa perhosia ja muita hy\u00f6nteisi\u00e4 mets\u00e4st\u00e4en. <\/p>\n

My\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 ajoimme viel\u00e4 Haut Ascon laaksotien, joka ei ollut aivan niin kapea kuin Restonican, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saakka. Matkalla n\u00e4imme tielt\u00e4 lentoon pompanneen viiri\u00e4isen sek\u00e4 todella hauskan kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6sperheen. Lopulta p\u00e4\u00e4dyimme nukkumaan hotellin parkkipaikalle taivaan alle makuupusseihimme k\u00e4\u00e4riytynein\u00e4, sill\u00e4 leirint\u00e4alueelta ei pilkkopime\u00e4ss\u00e4 l\u00f6ytynyt vapaita telttapaikkoja. Viile\u00e4ss\u00e4 ja tuulisessa keliss\u00e4 saimme kuitenkin nukutuksi \u2013 toiset enemm\u00e4n \u2013 er\u00e4s v\u00e4hemm\u00e4n. No, valveilla saattoi kuunnella kolmen kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6sen huutelua. <\/p>\n

Vuoristop\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

7.8. K\u00f6mmimme kosteuden kastelemista makuupusseistamme auringon noustessa ja istuttuamme hetken l\u00e4mmittelem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 autossa, olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n vuoren valloitukseen. P\u00e4\u00e4timme kiivet\u00e4 eri reitin kuin mit\u00e4 suurin osa paikalla aiemmin k\u00e4yneist\u00e4 lintuharrastajista. Totta kai halusimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s niin yl\u00f6s kuin mahdollista. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme kulkemaan hotellin takaa kaikkein jyrkimmin yl\u00f6s l\u00e4htenytt\u00e4 polkua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Heti kivuttuamme korsikanm\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n kuulimme runsaasti kuusitiaisia sek\u00e4 joitakin hippi\u00e4isi\u00e4. Virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki lensi ylitsemme ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorten huippuja kierteli pari suurta alppinaakkaparvea. Toistakymment\u00e4 minuuttia kiivetty\u00e4mme n\u00e4imme vilauksen pienest\u00e4 linnusta er\u00e4\u00e4n m\u00e4nnyn latvuksessa; nopeasti kiikarit silmille ja siin\u00e4 oli taas korsikannakkeli. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lintu ei reagoinut atrappiimme mill\u00e4\u00e4n lailla, mutta aikamme sit\u00e4 seurailtuamme huomasimme, ett\u00e4 lintuja oli enemm\u00e4nkin. Perheellinen korsikannakkeleita kolusi m\u00e4ntyjen oksien tiheimmiss\u00e4 kohdissa kieppuen mit\u00e4 ihmeellisimmiss\u00e4 asennoissa. Kuvattavaksi n\u00e4m\u00e4 veijarit eiv\u00e4t oikein nytk\u00e4\u00e4n suostuneet. <\/p>\n

Jatkettuamme kiipe\u00e4mist\u00e4, joka alkoi osoittautua todella rankaksi, linnut v\u00e4heniv\u00e4t mutta tiesimme, ett\u00e4 milloin tahansa saattaisi l\u00f6yty\u00e4 jotain kovia vuoristolajeja. Maasto muuttui todella karuksi ja kohta emme havainneet en\u00e4\u00e4 muita lintuja kuin alppinaakkoja, joita alkoi v\u00e4liin laskeutua l\u00e4hellemmekin. Yhden vilauksen n\u00e4imme mahdollisesta kalliovarpusesta, mutta valitettavasti t\u00e4m\u00e4 lintu n\u00e4kyi aivan liian kaukaa. <\/p>\n

Kiivetty\u00e4mme noin nelj\u00e4 tuntia yl\u00f6sp\u00e4in, Hanna tunsi pient\u00e4 kipua polvessaan ja p\u00e4\u00e4tti, ettei uskalla nousta en\u00e4\u00e4 ylemm\u00e4ksi, jotta alastulossa ei tulisi suurempia ongelmia. Hetken mietitty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme Potun kanssa jatkaa viel\u00e4 huipulle, sill\u00e4 matkaa ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan kuin noin tunniksi. Vain hetken lis\u00e4\u00e4 noustuamme n\u00e4imme naaraskivikkorastaan, ja noin tunnin kuluttua valloitimmekin noin 2000 metrin korkeudessa olleen huipun ja istahdimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n lyhytt\u00e4 lepotaukoa. Juuri t\u00e4ll\u00f6in kuulin hemppomaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja ohitsemme lensi kolmen korsikanhempon parvi, joka laskeutui tuulen puoleisen rinteen lyhyeen pusikkoon. N\u00e4imme linnut viel\u00e4 toistamiseen lyhyesti lennossa, mutta pensaikosta emme lintuja en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. <\/p>\n

Alas laskeuduimme h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n nopeasti, joten Hanna, joka oli havainnut parkkipaikalla ensimm\u00e4iset pikkuk\u00e4pylinnut, ei joutunut kauan meit\u00e4 odottelemaan. Pian ajelimmekin taas kapeaa tiet\u00e4 kohti Ponte Lecciaa. <\/p>\n

Ohitimme Ponte Leccian, jossa emme p\u00e4\u00e4sseet siestan takia edes t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n huventunutta juomavarantoamme ja jatkoimme kohti saaren l\u00e4nsireunaa ja Bastian l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevaa Etang de Bigulgian laguunia. Ja laguunin l\u00e4hestyess\u00e4 p\u00e4\u00e4simmekin lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n runsaasti rehev\u00e4mm\u00e4n maaston lintuja reissupinnalistallemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Bigulgialla kellui sadoittain nokikanoja ja silkkiuikkuja, runsaasti pikku-uikkuja, muutamat harmaa-, silkki- ja lehm\u00e4haikarat kalastelivat rannoilla ja l\u00f6ytyip\u00e4 pari ruskohaikaraakin. Hein\u00e4kertut ja silkkikerttuset piipittiv\u00e4t rantakasvustossa ja my\u00f6s badius-punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen, pari meriharakkaa, mustatiiraa ja pikkulokki havaittiin ennen kuin nestehukka ja v\u00e4symys ajoivat meid\u00e4t kaupan kautta l\u00e4heiselle leirint\u00e4alueelle majoittumaan. <\/p>\n

Leirint\u00e4paikalla telttaa pystytt\u00e4ess\u00e4mme ylitsemme lensi v\u00e4limerenhaukka ja m\u00e4nnik\u00f6ss\u00e4 \u00e4\u00e4nteli jokunen pikkuk\u00e4pylintu peippojen, mustap\u00e4\u00e4kerttujen, tali- ja sinitiaisten, mustarastaiden ja turkinkyyhkyjen lis\u00e4ksi. <\/p>\n

Capo Corse<\/strong><\/p>\n

8.8. olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet her\u00e4t\u00e4 aikaisin mutta aamulla satoi varsin rankasti, joten saimme nukkua hieman pitemp\u00e4\u00e4n. Onneksi sade loppui hyviss\u00e4 ajoin, joten pian suuntasimme viel\u00e4 uudemman kerran Bigulgian parhaille paikoille. Aamutuimaan uusia lajeja oli odotettavissakin, mutta tarjonta oli jopa parempaa kuin odotimme: v\u00e4limerenlokki, mustanmerenlokki, maakotka, kuningaskalastaja, kuusi mustakaulauikkua, ruskosuohaukka, rytikerttuset lauloivat ja l\u00e4heiselt\u00e4 viljelyalueelta ja sen ojista l\u00f6ytyi viel\u00e4 v\u00e4limerenhaukka, mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, harjalintuja, liejukanoja, turturikyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 kaksi huudellutta viiri\u00e4ist\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hyviss\u00e4 ajoin p\u00e4\u00e4simme jatkamaan matkaamme kohti Korsikan pohjoisinta ”nyppyl\u00e4\u00e4” Capo Corsea. Potu, joka oli jo tottunut mutkikkaisiin teihin, kuskasi meid\u00e4t nyppyl\u00e4n it\u00e4reunaa kiert\u00e4en aivan koillisimpaan kolkkaan kohti Macinaggiota. Matkalla pys\u00e4htelimme ihastelemaan maisemia ja tietysti havaitsimme lintujakin: sinirastaspoikue lenteli er\u00e4\u00e4n jyrk\u00e4nteen seinustalla ja samettip\u00e4\u00e4- ja r\u00e4tin\u00e4rusokerttuja tuntui olevan joka paikassa. <\/p>\n

Viimein p\u00e4\u00e4simme Macinaggioon, joka osoittautui sekin (kuten kaikki muutkin rantapaikat) rantaturistikohteeksi. Me v\u00e4h\u00e4t v\u00e4litimme puolialastomista nahan k\u00e4rist\u00e4jist\u00e4 vaan nappasimme optiikan kantoon ja l\u00e4hdimme rantapusikkoa seuraillen k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti saaren koillisinta nurkkaa. <\/p>\n

Tiesimme, ett\u00e4 alueella oli hyv\u00e4\u00e4 pensaikkoa sardinian- ja ruskokertuille mutta alkuun l\u00f6ysimme vain samettip\u00e4\u00e4- ja r\u00e4tin\u00e4rusokerttuja. Pian l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen l\u00e4hes t\u00e4ydess\u00e4 sulkasadossa ollut sardiniankerttu ja kohta my\u00f6s ensimm\u00e4inen ruskokerttu. Korkeammasta pusikosta molempien \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului lis\u00e4\u00e4kin, mutta t\u00e4st\u00e4 yli metrisest\u00e4 tihe\u00e4st\u00e4 kasvustosta lintujen l\u00f6yt\u00e4minen oli mahdotonta. <\/p>\n

Kierretty\u00e4mme rantaa pitkin parin helteisen tunnin ajan olimme havainneet my\u00f6s karimetsoja, v\u00e4limerenlokin, keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n, nelj\u00e4 nummikirvist\u00e4, pikkulepink\u00e4isen sek\u00e4 useita kerttuja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4timme ajaa takaisin Haut Ascoa kohti, sill\u00e4 meid\u00e4n piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 vuoristoon. Vuoristoista ei suomalainen koskaan saa tarpeeksi, ja olihan meid\u00e4n l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 korsikanhemppo Hannallekin elikseksi. <\/p>\n

Capo Corsen l\u00e4nsireunaa p\u00e4\u00e4si varsin nopeasti kohti Bastiaa, ja n\u00e4imme matkalla pari kallion kielekkeit\u00e4 seuraillutta suulaa. Ohitimme Bastian kiertoteitse ja jatkoimme Bigulgian laguunin ohitettuamme kohti sis\u00e4maata. Sy\u00f6ty\u00e4mme Ponte Lecciassa jatkoimme taas Ascon laaksotiet\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme tehneet samaa virhett\u00e4 kuin viimeksi vaan p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 jo ensimm\u00e4iselle leirint\u00e4paikalle, joka tuli vastaan noin kolmasosamatkan laaksotiet\u00e4 ajettuamme Moltifaossa. <\/p>\n

Toinen vuoristop\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

9.8. Aamulla her\u00e4simme varhain, joten p\u00e4\u00e4simme ajamaan Haut Ascoon ennen kuin muut turistit olivat tukkimassa kapeaa tiet\u00e4. Potun saatua aamukahvit ja \u2013sauhut olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n taas vuoristoon. P\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 helpommalle reitille kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhaa laskettelurinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Heti alkumatkasta lensi ylitsemme seitsem\u00e4n korsikanhempon parvi, joten tavoitteemme oli nyt t\u00e4yttynyt t\u00e4ydellisesti \u2013 kaikki olivat n\u00e4hneet kaikki endeemit lajit! <\/p>\n

Jatkoimme kiipe\u00e4mist\u00e4 muutaman tunnin todella hyv\u00e4ss\u00e4 kerttupuselikossa, josta l\u00f6ytyikin sardinian-, rusko- ja samettip\u00e4\u00e4kerttuja, mustap\u00e4\u00e4taskuja, punarintoja ja peukaloisia. M\u00e4nnik\u00f6ss\u00e4 piipittiv\u00e4t taas kuusitiaiset, ylitsemme lensi pari pikkuk\u00e4pylintua ja vuorten lailla parveili taas lukuisia alppinaakkoja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kiivetty\u00e4mme r\u00e4nsistyneiden hissien p\u00e4\u00e4tepisteeseen ymp\u00e4rill\u00e4mme kohosivat t\u00e4ydellisen n\u00e4k\u00f6iset kalliokiipij\u00e4kielekkeet. Viheltelimme ja tuijottelimme kielekkeit\u00e4 mutta ainoastaan Potu kuuli kerran mahdollisen vastauksen vihellyksiini. Korsikanhemppojen \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului useaan otteeseen kaikkein korkeimmalla sijaitsevista pensaikoista, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet muita lintuja n\u00e4kyville kuin muutaman kivitaskun ja mustalepp\u00e4lintupoikueen. Palattuamme takaisin parkkipaikalle kuulimme viel\u00e4 korsikannakkelin piiskuttavan rinteen korsikanm\u00e4nnik\u00f6ss\u00e4. <\/p>\n

Olimme puhelimitse olleet reissun aikana yhteydess\u00e4 vanhaan yst\u00e4v\u00e4\u00e4mme Mike Schaadiin, sveitsil\u00e4iseen rengastajaan, johon olimme tutustuneet Eilatissa ollessamme. H\u00e4n oli tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Lean kanssa my\u00f6s Korsikalla, ja olimme sopineet tapaavamme heid\u00e4t illalla aivan toisella puolella saarta Proprianossa, jossa he majoittuivat leirint\u00e4alueella. <\/p>\n

Pienen p\u00e4hk\u00e4ilyn j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme kokeilla olisiko saaren l\u00e4nsireunan tie nopea, sill\u00e4 muut tiet olivat olleet mutkikkaita ja t\u00e4ten todella hitaampia. Niinp\u00e4 ajoimme yht\u00e4 kyyti\u00e4 rantaa pitkin alas aina Etang d\u2019 Urbinolle. Urbinon laguunilla retkeilimme pikaisesti havaiten mustanmerenlokin, muutamia meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kahlaajia, kalatiiran jne. ennen kuin jatkoimme rantaa seuraten kohti saaren etel\u00e4osaa. <\/p>\n

Ajaessamme huomasimme, ettemme mill\u00e4\u00e4n ehtisi sovitusti iltakahdeksaksi Proprianoon. Soitettuamme Mikelle saimme selville my\u00f6s, ettei meit\u00e4 p\u00e4\u00e4stett\u00e4isi lainkaan leirint\u00e4alueelle, sill\u00e4 heill\u00e4 ei ollut vett\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti edes nykyisille majoittujille. Korsikalaiseen tapaan meit\u00e4 ei siis p\u00e4\u00e4stett\u00e4isi edes k\u00e4ym\u00e4\u00e4n leirint\u00e4alueella, vaikka Mike oli kovasti yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 kaikkensa. <\/p>\n

Niinp\u00e4 Proprianoon p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme k\u00e4vimme ensin majoittautumassa toiselle leirint\u00e4alueelle ja sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ravintolassa ennen kuin ilta yhdentoista aikaan tapasimme Miken ja Lean heid\u00e4n leirint\u00e4alueensa ulkopuolella. Muutaman tunnin vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme Mikelle lintunuotteja l\u00e4heisell\u00e4 rannalla ennen kuin kaikki olimme liian v\u00e4syneit\u00e4 jatkaaksemme. Meill\u00e4kin oli seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tiedossa taas rankka matkap\u00e4iv\u00e4 siirtymisineen taas Sardinian puolelle. Kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6sen huudellessa hyv\u00e4stelimme Miken ja Lean ja ajoimme leirint\u00e4alueellemme v\u00e4synein\u00e4 mutta tyytyv\u00e4isin\u00e4. Kaikki mik\u00e4 Korsikalla oli pit\u00e4nyt tehd\u00e4, oli nyt tehty! <\/p>\n

Sardiniaan<\/strong><\/p>\n

10.8. Aamulla ajelimme hyviss\u00e4 ajoin Bonifacioon, joka oli nyt entist\u00e4kin ruuhkaisempi. Palautimme auton vuokraamoon ja talsimme taas kantamuksinemme satamaan odottelemaan lauttaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme suunnitelleet l\u00e4htev\u00e4mme klo 14.30 lautalla, mutta nyt ehdimmekin jo klo 12.00 lauttaan. Lautalla staijasimme taas kunniakkaasti koko matkan, ja vaikka nyt keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4 oli huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n, osui nyt silmiimme my\u00f6s kaksi id\u00e4npikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Sardinian Santa Teresassa klo 16.00 l\u00e4htev\u00e4 bussimme oli jo linja-autoasemalla odottamassa, joten saatoimme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kantamuksemme autoon ja l\u00e4hte\u00e4 tutustumaan kaupunkiin. K\u00e4vimme paikallisessa meriruokaravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, ja t\u00e4ytyy sanoa ett\u00e4 mustekala-katkarapu-simpukkapasta oli oikein maittavaa. <\/p>\n

Min\u00e4 ja Hanna nukuimme koko bussimatkan Algheron lentokent\u00e4lle, kun Potu jaksoi tuijottaa ikkunasta n\u00e4hden taas pari v\u00e4limerenhaukkaa samassa paikassa kuin tulomatkalla. <\/p>\n

Algheron lentokent\u00e4ll\u00e4 painelimme saman tien autovuokraamoon ja vuokrasimme kahdeksi p\u00e4iv\u00e4ksi suurehkon Ford Mondeon ja ajoimme (nyt olin vuorostani min\u00e4 kuskina) l\u00e4heiseen Fertilian kyl\u00e4\u00e4n hommaamaan telttapaikkaa laguunin rannalla sijaitsevalta leirint\u00e4alueelta. <\/p>\n

Leirint\u00e4alueelle saavuttuamme kaunis neitokainen selvitti meille italiaksi, josta emme juuri ymm\u00e4rt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n kuin arvaamalla, leirint\u00e4alueen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja samalla selvitimme h\u00e4nelt\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4n eli sen, ett\u00e4 aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 meteli\u00e4 puiden latvuksissa pit\u00e4v\u00e4t kaskaat hiljenisiv\u00e4t y\u00f6ksi. Mittasin k\u00e4nnykk\u00e4ni desibelimittarilla telttamme suuaukolta 81 desibelin edest\u00e4 kaskaiden tahdikasta s\u00e4ks\u00e4tyst\u00e4. <\/p>\n

Iltapime\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 tyhjentelimme muistikortteja ja totesimme, ettei akkujen lataaminen onnistunut, sill\u00e4 taas t\u00f6pselit olivat uudenlaisia. Kehr\u00e4\u00e4j\u00e4 k\u00e4vi py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 telttapaikkamme p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 leirint\u00e4paikan ravintolaan pizzalle. Onneksi kaskaat hiljeniv\u00e4t auringon laskettua ja saatoimme taas nukkua perinteiset kuuden – seitsem\u00e4n tunnin y\u00f6unet raskaan p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi. <\/p>\n

L\u00e4hiseuturetkeily\u00e4<\/strong><\/p>\n

11.8. Aamuvarhain suuntasimme autolla parin kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijainneelle Capo Caccian niemelle, josta l\u00f6ysimme helposti etsim\u00e4mme eli kalliopyit\u00e4. Koska olimme aamun ensimm\u00e4inen auto matkalla niemeen, n\u00e4it\u00e4 hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kanalintuja juoksenteli pari parvea tielt\u00e4 kivikkoon autoamme pakoon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Niemeen ajettuamme totesimme hienoimmat paikat sotilasalueeksi, joten jouduimme sumuisessa ja synke\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4 katselemaan maisemia kakkosluokan paikoilta. Muuttohaukkaperhe r\u00e4hisi ja esitti taitolentoa yl\u00e4puolellamme. Kerttuja r\u00e4tisi pensaikossa, peukaloinen lauloi ja kalliop\u00e4\u00e4skyt vilahtelivat vieritsemme. <\/p>\n

Me jatkoimme pikkumatkan pohjoiseen Baratz-j\u00e4rvelle, jonka tiesimme olevan makea j\u00e4rvi ja siksi hyv\u00e4 vesilintupaikka. J\u00e4rven rantaa l\u00e4hestyess\u00e4mme kuulimme jo noki- ja liejukanojen sek\u00e4 pikku-uikkujen jatkuvaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4, ja j\u00e4rvi olikin sakeana vesilinnuista. J\u00e4rvelt\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s mm. viisi pitk\u00e4jalkaa, pari harmaahaikaraa, viisi punasotkaa, kaksi naaras punap\u00e4\u00e4narskua ja ylitsemme viiletti tumman muodon v\u00e4limerenhaukka. <\/p>\n

Seuraava retkikohteemme olivat Stintinon pienet suola-altaat saaren luoteisnurkassa. Odotettavissa olleiden kaitanokkalokkien ja mustajalkatyllien lis\u00e4ksi juuri muuta ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt. <\/p>\n

Koskapa aamun retkikohteet oli paljon nopeammin koluttu kuin olimme ounastelleet, p\u00e4\u00e4timme ajella pikkuteit\u00e4 v\u00e4liin erilaisilla biotoopeilla pys\u00e4hdellen takaisin kohti Fertiliaa. T\u00f6rm\u00e4simme er\u00e4\u00e4seen kaatopaikkaankin, josta napsahti selk\u00e4lokki reidariksi. Viljelysalueilta l\u00f6ytyi my\u00f6s mukavasti lintuja: keltahemppoja, mustap\u00e4\u00e4taskuja, hein\u00e4kerttu, ruskosuohaukka, mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ja vasta nyt retken ensimm\u00e4iset harmaasirkut. <\/p>\n

Palattuamme Fertiliaan kolusimme l\u00e4heisen laguunin, jolta l\u00f6ysimme pari pikkutiiraa, riuttatiiran, kuningaskalastajan sek\u00e4 muutamia kahlaajia. Illalla olimme todella v\u00e4syneit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4timme ottaa rennosti, jotta jaksaisimme viel\u00e4 revitt\u00e4\u00e4 seuraavan, viimeisen retkip\u00e4iv\u00e4n. <\/p>\n

Viimeinen retkip\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

12.8. Viimeisen retkip\u00e4iv\u00e4n aloitimme varhain ja ajoimme ennen kuin muuta liikennett\u00e4 oli lainkaan Algheron kaupungin l\u00e4pi kohti etel\u00e4\u00e4. Muutaman kymment\u00e4 kilometri\u00e4 rannikkotiet\u00e4 ajettuamme kohosivat edess\u00e4mme Bosan kukkulat, joilla emme kuitenkaan olleet viel\u00e4 suunnitelleet pys\u00e4htyv\u00e4mme. Auton editse juosseet kalliopyyparvet saivat meid\u00e4t kuitenkin toisiin aatoksiin ja kohta kiikaroimmekin Bosan huipuilla kaarrelleita hanhikorppikotkia peukaloisten ja kerttujen r\u00e4tistess\u00e4 pensaikoissa. <\/p>\n

Jatkoimme kuitenkin pian kohti sis\u00e4maata ja Ottanaa, jossa tiesimme olevan pikkutrappeja. Trapit eiv\u00e4t meit\u00e4 niin kovasti kiinnostaneet, sill\u00e4 olimmehan kaikki bonganneet pikkutrapin Kiteelt\u00e4kin, mutta trappibiotoopissahan on aina paljon muitakin lintuja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00f6ysimme monien monimutkaisten risteyssekoilujen j\u00e4lkeen Ottanaan, mutta trappeja emme l\u00f6yt\u00e4neet. Sen sijaan badius-punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4 oli kymmeni\u00e4, kerttuja r\u00e4tisi runsaasti, hein\u00e4kertut piipittiv\u00e4t ja osuipa putkeeni hetkeksi pikkupensaskerttukin. L\u00e4heisilt\u00e4 vihre\u00e4mmilt\u00e4 alueilta l\u00f6ytyi harjalintuja, mustap\u00e4\u00e4taskuja ja mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, mutta pian p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle Bosaan, josko onnistuisimme kuvaamaan korppikotkia. <\/p>\n

Ajoimme kohti Bosaa pikkuteit\u00e4 ja sattumalta t\u00f6rm\u00e4simme, keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n, kukkulaan, jolla oli haaskapaikka hanhikorppikotkille. Hanna saikin oikein hyvi\u00e4 kuvia yll\u00e4mme kaarrelleista linnuista meid\u00e4n Potun kanssa sohiessa lintuja kohti binoskopingia yritt\u00e4en. Paikalla lenteli my\u00f6s kolmea lajia kiit\u00e4ji\u00e4, joten kohta saatoimme jatkaa hyvin mielin kohti Bosaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Bosan linnut olivat alkuun kateissa, mutta pian hanhikorppikotkia alkoi palata paikalle \u2013 ilmeisesti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4lt\u00e4mme haaskalta. Linnut kuitenkin py\u00f6riv\u00e4t aivan kukkuloiden huipuilla, joten kuvaamisesta ei tullut mit\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 palasimme viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ksi koluamaan Fertilian laguunia, jolta irtosi viimeiseksi Sardinia-pinnaksi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaalea kalas\u00e4\u00e4ski. <\/p>\n

Hyviss\u00e4 ajoin ennen lentomme l\u00e4ht\u00f6\u00e4 palautimme auton vuokraamoon ja istuimme odottamaan lentoamme, joka l\u00e4hti Lontooseen klo 20.40. <\/p>\n

Odottelua ja mutka matkaan<\/strong><\/p>\n

Lontooseen laskeuduimme klo 22.10 ja siell\u00e4 meill\u00e4 olikin rattoisat 17 tuntia ennen lentoamme Tampereelle! Niinp\u00e4 levitimme taas telttapatjamme odotusaulaan, eik\u00e4 meid\u00e4n untamme h\u00e4irinnyt aamuy\u00f6ll\u00e4 edes se, ett\u00e4 kohdallamme ollut check-in avattiin ja ylitsemme kuljettiin v\u00e4lill\u00e4 jopa matkatavarak\u00e4rryj\u00e4 ty\u00f6nnellen! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n kulutimme p\u00e4\u00e4asiassa lentokent\u00e4ll\u00e4. Hanna lueskeli ostamaansa englanninkielist\u00e4 Harry Potteria, joten h\u00e4nen vahtiessa samalla tavaroitamme saatoimme Potun kanssa k\u00e4yd\u00e4 hieman k\u00e4velyretkell\u00e4 Sandstedtin lentokent\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Eik\u00e4 k\u00e4vely mennyt lainkaan hukkaan, sill\u00e4 Englanti-pinnaksi l\u00f6ytyi 29 lajia, joista vihertikka, turkinkyyhky, merimetso ja uuttukyyhky eiv\u00e4t olleet odotetuimpien lajien joukossa. <\/p>\n

Klo 17.20 l\u00e4hti viimein lentomme Tampereelle, jonne laskeuduimme klo 22.10. Koskapa olimme niin v\u00e4syksiss\u00e4, ett\u00e4 tiesimme, ettemme kykene ajamaan ainakaan y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten kotiin, p\u00e4\u00e4timme tarkistaa, viel\u00e4k\u00f6 Porista pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin l\u00f6ytynyt sinin\u00e4rhi mahtaisi olla bongattavissa. Onneksemme linnusta oli tullut p\u00e4ivitys vain hetke\u00e4 aiemmin, joten tiesimme, ett\u00e4 lintu mit\u00e4 suurimmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 olisi paikalla aamullakin. Niinp\u00e4 saatuamme tavaramme pakkasimme ne autoon ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Poria. <\/p>\n

Reilun tunnin v\u00e4syneen ajon j\u00e4lkeen haimme Porin keskustasta grillilt\u00e4 roskaruokaa ja ajoimme Toukariin lintutornin parkkipaikalle majoittumaan. Meit\u00e4 ei h\u00e4irinnyt se, ett\u00e4 paikka oli vanhaa kaatopaikka-aluetta vaan sy\u00f6ty\u00e4mme levitimme telttapatjat parkkipaikalle ja aloimme nukkua. <\/p>\n

N\u00e4kee niit\u00e4 lintuja Suomessakin<\/strong><\/p>\n

14.8. Min\u00e4 her\u00e4sin muita ennen siihen, ett\u00e4 surkea (jo aikaisemmiltakin reissuiltamme surullisen kuuluisa) makuupussini oli taas imenyt rutkasti kosteutta. Niinp\u00e4 l\u00e4mmitin auton ja luuni ja ytimeni retkeilykuntoon ennen kuin her\u00e4tin muut auringon noustessa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Porin Tuulikyl\u00e4\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet alkuun mill\u00e4\u00e4n ja kirosimme jo kaikki paikalla k\u00e4yneet bongarit (varsinkin paikalliset), jotka eiv\u00e4t olleet laittaneet ajo-ohjeita Lintutiedotukseen, ennen kuin l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen paikallisen ihmisen, joka oli her\u00e4nnyt ja joka neuvoi meid\u00e4t oikeaan suuntaan. GT:ss\u00e4 kun Tuulikyl\u00e4 oli merkitty kilometritolkulla v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n paikkaan. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme viimein Tuulikyl\u00e4\u00e4n ja tajuttuamme, ett\u00e4 paikalla oli toinenkin hevosaitaus (kirosimme taas ajo-ohjeiden puuttumista), l\u00f6ysimme onneksi sinin\u00e4rhen istuskelemasta langalla ilmeisesti samalta paikalta, jossa se oli jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viihtynyt. <\/p>\n

Keli oli varsin huono ja valoa niukasti, joten kuvailimme lintu vain jonkin aikaa ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 pikaretkell\u00e4 muualla ennen kuin palaisimme p\u00e4ivemm\u00e4ll\u00e4 kuvaamaan lintua paremmin. Niinp\u00e4 suuntasimme Kirrinsantaan, jonka Jari Lagerroos oli puhelimessa kertonut olevan nyt veden ollessa korkealla paras kahlaajapaikka. <\/p>\n

Kirrinsannassa ei ollut paljon kahlaajia siell\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta saatoin pointsata sellaiset k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t vuodaripuutteet kuin r\u00e4ysk\u00e4n ja pikkutiiran. Seuraavaksi suuntasimme Preiviikiin, jossa oli kuulemma pesinyt niittysuohaukkapari. L\u00f6ysimmekin poikaset pienen odottelun j\u00e4lkeen, ja p\u00e4\u00e4simme jopa ottamaan muutamia lentokuvia nelj\u00e4n linnun poikueen lennelless\u00e4 er\u00e4\u00e4n pellon p\u00e4\u00e4ll\u00e4. My\u00f6s kesy valkoposkihankiparvi poseerasi paikalla kuvauksellisesti. Lopulta palasimme Tuulikyl\u00e4\u00e4n, jossa edelleen huonossa valossa kuvailimme sinin\u00e4rhe\u00e4, joka juuri kaikkien nelj\u00e4n akun loputtua p\u00e4\u00e4tti tulla l\u00e4hemm\u00e4s kuin koskaan! Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta my\u00f6s potulta oli akut loppu ja Hannalla juuri muistikortti t\u00e4yttynyt! Ihan hyvi\u00e4 kuvia saimme kuitenkin, ja lintu oli hieno! <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hdimme v\u00e4synein\u00e4 pitk\u00e4lle matkalle kohti It\u00e4-Suomea, ja taas kohta ohitimme Tampereen, jonne palaisimme taas muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin, sill\u00e4 olimme pian l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 British Bird Fairiin Englantiin. <\/p>\n

Lahdessa emme edes hidastaneet, vaikka aivan auton editse lensi punajalkahaukkakoiras. Toki paikka oli sellainen, ettei siin\u00e4 olisi voinutkaan pys\u00e4hty\u00e4 eik\u00e4 meill\u00e4 olisi ollut haisuakaan, mist\u00e4 lintua hakea. Illalla tipautimme Potun Mikkeliin, k\u00e4vimme pikaisesti moikkaamassa mummoani ja jatkoimme kohti Parikkalaa, jonne saavuimme kaikkemme antaneina iltayhdentoista aikaan. Olipahan ollut mukava reissu! Mukavaa oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 my\u00f6s s\u00e4nkyyn nukkumaan kymmenen p\u00e4iv\u00e4n tauon j\u00e4lkeen! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Korsika ja Sardinia 4.-14.8. 2005 Esipuheen tapainen Ty\u00f6nt\u00e4yteisen kes\u00e4n j\u00e4lkeen vihdoin koitti se aika, ett\u00e4 kiireet helpottivat ja loma alkoi. Olimme jo pitk\u00e4\u00e4n suunnitelleet loppukes\u00e4ksi lintureissua Azerbaitsaniin, mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 ei haluta tekem\u00e4\u00e4n maan lintupaikkoja tunnetuksi. Kontaktimme pyriv\u00e4t vain rahastamaan kaiken saatavan pois heti. Niinp\u00e4 varsin kiireisell\u00e4 aikataululla suunnittelimme […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[27,21,26,22],"tags":[],"class_list":["post-112","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-italia","category-korsika","category-ranska","category-sardinia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=112"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6691,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions\/6691"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=112"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=112"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=112"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}