{"id":108,"date":"2006-07-30T12:51:41","date_gmt":"2006-07-30T09:51:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=108"},"modified":"2023-07-18T09:59:06","modified_gmt":"2023-07-18T06:59:06","slug":"georgia-ja-armenia-14-27-7-2006","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/georgia-ja-armenia-14-27-7-2006","title":{"rendered":"Georgia ja Armenia 14.-27.7. 2006"},"content":{"rendered":"

Georgia & Armenia 14.-27.7. 2006 <\/strong><\/p>\n

Esipuhe<\/strong><\/p>\n

Olimme jo pitk\u00e4\u00e4n suunnitelleet reissua Kaukasuksen suuntaan, mutta reissun lopullista toteutumista olivat hidastaneet puutteellinen lintutieto alueesta (retkikertomuksia l\u00f6ytyy todella v\u00e4h\u00e4n) sek\u00e4 paikallisten kontaktien todella k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tarjouspyynn\u00f6t. Alkuun olimme suunnitelleet menev\u00e4mme Azerbaitsaniin, mutta paikalliset matkaj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4kontaktimme osoittautuivat t\u00e4ysin kykenem\u00e4tt\u00f6miksi organisoimaan mit\u00e4\u00e4n halvalla. Kun k\u00e4vimme syksyll\u00e4 2005 British Bird Fair messuilla Englannissa, tapasimme siell\u00e4 Georgialaisen Ramaz Gokhelashvilin, joka osoittautui 15 minuutissa paljon luotettavammaksi ja p\u00e4tev\u00e4mm\u00e4ksi matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4ksi. Tutustuttuamme Ramazin antamaan kirjaseen sek\u00e4 netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4miimme muutamiin Georgian sek\u00e4 Armenian retkikertomuksiin, totesimme n\u00e4m\u00e4 paikat moninkertaisesti mielenkiintoisemmiksi linnustoltaan kuin mit\u00e4 Azerbaitsan olisi ollut. <\/p>\n

Seuraava urakka oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jonkinlainen yhteisty\u00f6taho Armeniasta. Eurobirnet:iss\u00e4 satuttiin sopivasti suosittelemaan er\u00e4st\u00e4 opasta, ja kun otin h\u00e4neen yhteytt\u00e4, kaikki vaikutti t\u00e4ydelliselt\u00e4. Matkaseuraksemme lupautunut vanha katalonialaisyst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch sai sattumalta yhteyden armenialaiseen rengastajaan Vasil Ananianiin ja pian paljastui, ettei Vasil ollut koskaan kuullutkaan oppaastamme. Pikainen salapoliisinty\u00f6 paljasti, ett\u00e4 meit\u00e4 oltiin huijaamassa pahemman kerran: Opas oli luvannut, ett\u00e4 n\u00e4kisimme kaikki toivelistallamme olevat lajit, mutta h\u00e4nen pahaksi onnekseen satuin tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n (kiitos Sandgrouse -lehden artikkelien) parin lajin ainoat esiintymispaikat Armeniassa \u2013 ja n\u00e4m\u00e4 paikat eiv\u00e4t kuuluneet ohjemaamme! Reissuumme ei en\u00e4\u00e4 ollut kuin kuukausi aikaa ja lentoliput olivat jo ostettuina, kun annoimme kenk\u00e4\u00e4 Armenian kontaktillemme. <\/p>\n

Vasil oli paljastunut henkil\u00f6ksi, joka oli ollut oppaana kaikilla opastetuilla retkill\u00e4, joista netist\u00e4 l\u00f6ytyi retkikertomus ja h\u00e4n oli nyt ainoa toivomme. H\u00e4n tiesi jo tuolloin olevansa estynyt toimimaan oppaanamme, mutta h\u00e4n ohjasi meit\u00e4 ottamaan yhteytt\u00e4 Zhanna Galianiin, joka oli toiminut h\u00e4nen opastamiensa reissujen koordinaattorina. Lopulta saimme j\u00e4rjestetty\u00e4 halvimman mahdollisen meille riitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4rjestelyn, sill\u00e4 saimme kuskin, joka oli kuskannut kaikkia Vasilin vet\u00e4mi\u00e4 lintureissuja! T\u00e4m\u00e4 siis tiet\u00e4isi kaikki lintupaikat! Kyll\u00e4h\u00e4n me varmaankin linnut l\u00f6yt\u00e4isimme, jos vain tiet\u00e4isimme olevamme oikeissa paikoissa. Ainakin paremmin kuin alkuper\u00e4isen oppaamme kanssa, jonka kanssa olisimme olleet siis v\u00e4\u00e4riss\u00e4 paikoissa! <\/p>\n

Kaikki n\u00e4ytti siis lopultakin hyv\u00e4lt\u00e4! Georgiaan ei viisumia tarvittaisi ja Armenian viisumin saisi 30 dollarilla rajalta. Georgiasta oli j\u00e4rjestetty vuoristo-opas nelivetoautoineen, joka tulisi meit\u00e4 vastaan lentoasemalle, toimisi oppaanamme reilut viisi vuorokautta Kaukasuksella sek\u00e4 V\u00e4h\u00e4-Kaukasuksella ja sitten ajaisi meid\u00e4n Armenian rajalle. H\u00e4nell\u00e4 olisi my\u00f6s pari telttaa, makuualustat sek\u00e4 keitin mahdollisia vuoristop\u00e4ivi\u00e4 varten. <\/p>\n

Armeniassa rajalla meit\u00e4 olisi vastassa autokuski sek\u00e4 tulkki, sill\u00e4 kuski ei puhuisi englantia. Armeniassa kiert\u00e4isimme seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eri puolilla maata sijaitsevia lintukohteita majoittuen p\u00e4\u00e4asiassa Jerevanissa mutta my\u00f6s nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n reissun aikana muualla. Kaksi viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli tarkoitus olla rengastamassa t\u00f6ist\u00e4 vapautuvan Vasilin kanssa. N\u00e4iksi p\u00e4iviksi oli kuitenkin yh\u00e4 kuski ja tulkkikin varattuina, joten Vasilin ollessa estynyt, olisi muu retkeily mahdollista.
\nPaluulentomme olisi taas Georgian puolelta, joten rajalla olisi taas meit\u00e4 joku noutamassa ja viem\u00e4ss\u00e4 Tbilisin lentoasemalle. <\/p>\n

Reissuun<\/strong><\/p>\n

13.7. Reissumme alkoi. P\u00e4\u00e4tin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni ruokatunnin j\u00e4lkeen ja puoliltap\u00e4ivin l\u00e4hdimme ajamaan kohti Kirkkonummea, jossa olimme klo 16.00. S\u00f6imme varsin pikaisesti ja parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdimme is\u00e4ni kyyditsemin\u00e4 kohti Helsinki-Vantaata. Air Balticin koneemme oli hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, joten ehdimme hieman shoppaillakin, mutta lopulta klo 20.45 l\u00e4hdimme fokker-potkurikoneella kohti Riikaa. Tuntia my\u00f6hemmin laskeuduimme Riikan modernille, mutta ihmeen pienelle lentokent\u00e4lle. Aurinko laski mailleen, mutta meill\u00e4 oli vain lyhyt odotus ennen kuin jatkolentomme Georgian p\u00e4\u00e4kaupunkiin Tbilisiin l\u00e4hti 23.35 \u2013 taas puolisen tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Kazbegiin<\/strong><\/p>\n

14.7. Laskeuduimme Tbilisiin 03.45 (kelloa siirrettiin tunti eteenp\u00e4in) ja kun olimme l\u00f6yt\u00e4neet matkatavaramme, l\u00f6ytyiv\u00e4t pihalta vanhat katalonialaisyst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch ja Toni Alonso, jotka olivat saapuneet Barcelonasta M\u00fcnchenin kautta vain puolta tuntia aiemmin. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin paikalle saapui British Bird Fair:lla tapaamamme Ramaz Gokhelashvilin kautta j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4mme vuoristo-oppaamme Giorgi Rajebashvili, jonka Pajeroon lastasimme kaikki matkatavaramme. Pian olimme matkalla kohti huimia seikkailuja Kazbegin vuorilla! <\/p>\n

Alkuun matkanteko oli nopeaa ja aamun sarastettua lintuhavainnot autonikkunoista oli tavanomaisia: peukaloisia lauloi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, tiklej\u00e4 lenteli pikkuparvissa, mustarastaita vilahteli tien poikki, tervap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 kierteli taivaalla jne. Ensimm\u00e4isen pys\u00e4yksen teimme yleis\u00f6n pyynn\u00f6st\u00e4, kun puskiin teki mieli muutenkin kuin lintujen per\u00e4\u00e4n. Pys\u00e4hdyspaikaksi valittiin lintuisan n\u00e4k\u00f6inen yl\u00e4nk\u00f6paikka. Rinteen metsiss\u00e4 huuteli vihertikka, jostain kalliolaelta kantautui vuoripyyn tsuksutus, punarinnat lauloivat, kaukasianuunilintuja \u00e4\u00e4nteli l\u00e4hes joka puskassa, p\u00e4hkin\u00e4nakkelit \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t ja vuorisirkkukin l\u00f6ytyi retkipinnalistaa rikastuttamaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen pys\u00e4ys tuotti huutelevan palok\u00e4rjen, kuusitiaisia, hiirihaukan jne. mutta kolmas pys\u00e4ys tehtiin sitten Giorgin toimesta todella komealle Ananurin kirkkolinnoitukselle, jossa py\u00f6ri valtaisa parvi tervap\u00e4\u00e4skyj\u00e4, vihertikka kuikutti, mustalepp\u00e4lintu vilahteli linnan muurien varjoissa ja mustap\u00e4\u00e4kertut piilottelivat tammien oksistoissa. Viereisen turkoosivetisen tekoj\u00e4rven rannalla koko j\u00e4rven ainoana lintuna seisoskeli harmaahaikara. <\/p>\n

Tie muuttui hiljalleen vuoristoisemmaksi ja paljon huonommaksi. Toki kehuttavakuntoisia eiv\u00e4t tuntuneet Georgian p\u00e4\u00e4tietk\u00e4\u00e4n olevan, mutta Kazbegin l\u00e4hestyess\u00e4 ei oikein voinut puhua edes tiest\u00e4\u2026 Havaintolistaan kertyi lajeja tiuhaa tahtia: harjalintuja, pikkulepink\u00e4isi\u00e4 oli joka puolella, kivitaskuja, mustavariksia jne. Kaukasianuunilinnun laulu oli jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tullut eritt\u00e4inkin tutuksi. Pys\u00e4hdyimme muutamia kertoja vuoristotien varrella n\u00e4k\u00f6alapaikoilla \u2013 punavarpusia (kubanensis) lauloi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, er\u00e4\u00e4st\u00e4 pusikosta l\u00f6ytyi yll\u00e4tt\u00e4en kaksi nuorta kaspiankerttua sek\u00e4 sepeltaskuja ja alppivaris sek\u00e4 parvi alppikiit\u00e4ji\u00e4 lensiv\u00e4t huudellen ylitsemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Liikkuvasta autosta plokkasimme ensimm\u00e4iset kultahempot, mutta emme p\u00e4\u00e4sseet tarpeeksi l\u00e4helle, jotta olisimme p\u00e4\u00e4sseet kuvaamaan niit\u00e4. Sen sijaan er\u00e4\u00e4lt\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikalta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme alppirautiainen antoi itse\u00e4\u00e4n kuvattavan. Seuraavan pys\u00e4hdyksen teimme erikoiselle vaalealle mineraalivesiputoukselle, jolta l\u00f6ytyi pari lumivarpusta, jotka my\u00f6s saatiin ikuistettua kolmen Coolpixin sek\u00e4 Hannan j\u00e4rkk\u00e4rin kennoille. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kazbegin kyl\u00e4\u00e4n saavuimme mutkittelevan ja kuoppaisen tien uuvuttamina klo 11.00. Majoituimme Yago Kazaligashvilin taloon, joka oli lintuharrastajien ennest\u00e4\u00e4nkin tuntema vierastalo. Talon vanhan em\u00e4nn\u00e4n tarjoaman v\u00e4lipalan j\u00e4lkeen painuimme pehkuihin, olimmehan matkustaneet koko y\u00f6n ja aamun. <\/p>\n

Unia jaksettiin katsella aina 15.15 saakka, kunnes oli aika her\u00e4t\u00e4 katselemaan pihalla aukeavia maisemia, jotka olivat paljon hurjempia kuin olimme uneksineet! Kazbegin vuori kohosi lumihuippuisena edess\u00e4mme ja sen rinteilt\u00e4 l\u00f6ytyi kaartelevia hanhikorppikotkia, hiirihaukkoja sek\u00e4 tuulihaukkoja ja pihalla lauloi aivan kotoisen n\u00e4k\u00f6inen lepp\u00e4lintu. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 jo linturetkellekin, joten Giorgi ajoi meid\u00e4t l\u00e4heiselle rehev\u00e4lle pensaikkoalueelle. Ruisr\u00e4\u00e4kk\u00e4 ja viiri\u00e4inen huutelivat l\u00e4hipelloilla, ojien rannoilla piipersiv\u00e4t virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kit, k\u00e4ki lensi tien ylitse, kulorastaat p\u00e4risiv\u00e4t vuorten rinnemetsiss\u00e4 ja pensaikoista l\u00f6ytyi runsaasti kaukasianuunilintuja ja punavarpusia sek\u00e4 muutama vuoritiltaltti ja luhtakerttunen. Paikallisesti kovin havainto lienee ollut lyhyesti n\u00e4kem\u00e4mme kultarinta. <\/p>\n

K\u00e4vimme viel\u00e4 ajamassa niin pohjoisessa kuin \u201dvaltatiet\u00e4\u201d (lue – kinttupolkua) p\u00e4\u00e4si eli Ven\u00e4j\u00e4n (Etel\u00e4-Ossetian) rajalla. Rajavartijat eiv\u00e4t kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4neet meit\u00e4 rajavy\u00f6hykkeelle, vaikka Giorgi oli olettanut meid\u00e4n sinne p\u00e4\u00e4sev\u00e4n. Havaintoja ei juuri tullut, mutta tulipahan k\u00e4yty\u00e4 taas yhdell\u00e4 rajalla; aika monella tulisimme viel\u00e4 reissun aikana k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vuoristoon!<\/strong><\/p>\n

15.7. Her\u00e4tyskellot soivat viidelt\u00e4, mutta kauhuksemme ulkona satoi ihan kunnolla! Onneksi sade hiljalleen loppui ja klo 6.30 uskalsimme l\u00e4hte\u00e4 autolla kipuamaan Kazbegin rinnepolkua kohti Tsimda Sameban kirkkoa, joka sijaitsi 2170 metrin korkeudessa harjanteella, n\u00e4kyen upeasti kaikkialle kyl\u00e4\u00e4n Kazbegin vuorta vasten. <\/p>\n

Seitsem\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme kirkon edustalta rinteeseen kipuamaan kohti Kazbegin huippua, joka edelleen oli t\u00e4ysin sadepilvien ja sumun peitossa. Kaikilla meill\u00e4 oli noin viidentoista kilon painoinen rinkka sel\u00e4ss\u00e4, olihan odotettavissa, ett\u00e4 lumirajalla, jonne olimme kipuamassa, olisi viile\u00e4\u00e4. Sateen takia meill\u00e4 kaikilla oli my\u00f6s runsaasti vaihtovaatteita, tietysti makuupussit, ev\u00e4st\u00e4, runsaasti juomista jne. Rinkan lis\u00e4ksi kolme meist\u00e4 kantoi kaukoputkea digiscouppausvarusteineen ja Hanna tietysti omaa kameraansa. Giorgilla kokeneena vuorikiipeilij\u00e4n\u00e4 oli kaikkein painavin rinkka, mutta lasti koostui p\u00e4\u00e4asiassa kahdesta teltasta sek\u00e4 keittimist\u00e4 jne. Omaa tavaraa h\u00e4nell\u00e4 ei juuri ollut mukana; olipa h\u00e4n unohtanut jopa kunnolliset vaelluskeng\u00e4tkin Tbilisiin. Selitykseksi mainittakoon, ett\u00e4 Giorgi oli vasta nelj\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin saapunut nelj\u00e4n kuukauden Amerikan matkalta ja opastuksestamme h\u00e4n oli kuullut vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Alkuun kipuaminen oli leppoisaa, ainoastaan muutamat sadekuurot ja tietysti vuorten huippuja peitt\u00e4neet pilvet ja maisemia verhonnut sumu latistivat hieman tunnelmaa. K\u00e4vely oli kuitenkin paljon helpompaa kuin olimme odottaneet; rinteet olivat ruohikkoisia ja lakea kohti kulki leve\u00e4hk\u00f6 ura, joten kosteuttaan liukkaalla nurmellakaan ei tarvinnut kompuroida. Lintuja oli todella paljon enemm\u00e4n kuin olisimme uskoneet, sill\u00e4 yleens\u00e4h\u00e4n korkealla ei juuri n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n – jos n\u00e4kee, on kyseess\u00e4 yleens\u00e4 joku parempi lji. Vuorikirvisi\u00e4 oli joka puolella, vuoritiltaltit ja kaukasianuunilinnut lauloivat pensaikoissa, kivitaskuja viiletteli kivikoissa ja hemppoparvia lensi \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme. Pian l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset sepelrastasperheet (amicorum), jotka piristiv\u00e4t k\u00e4vely\u00e4mme taksuttaen, vuorihemppoja (brevirostris) p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan oikein mukavasti mutta kultahempot taas vain vilahtivat ohitsemme. <\/p>\n

Kiipe\u00e4minen oli tietysti raskasta, alettiinhan jo olla l\u00e4hes 3000 metrin korkeudessa ja ilma alkoi k\u00e4yd\u00e4 ohueksi. Linnusto kuitenkin samalla muuttui, joten virtaa riitti. Alppinaakkoja lensi huudellen ylitsemme, rautiaisia lauloi viimeisiss\u00e4 pensaissa ja vuorikirvisi\u00e4 riitti edelleen. Nyt jo kiittelimme s\u00e4\u00e4t\u00e4kin, sill\u00e4 ilma oli viile\u00e4 ja ajoittaiset sadekuurot vain piristiv\u00e4t – tuskin olisimme jaksaneet helteess\u00e4 kivuta yht\u00e4 vauhdikkaasti. Giorgi taisi pit\u00e4\u00e4 vauhtia yll\u00e4 sen takia, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme pahemmin kastumatta perille telttoja pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Alle nelj\u00e4n tunnin kipuamisen j\u00e4lkeen olimme etappimme korkeimmalla kohdalla, josta oli en\u00e4\u00e4 vain lyhyt k\u00e4vely hieman alempana 2950 metriss\u00e4 sijaitsevalle tasangolle, jonne olimme suunnitelleet pystytt\u00e4v\u00e4mme leirimme. Emme kuitenkaan ehtineet edes istahtaa huilimaan, kun Toni plokkasi rakkapunavarpuskoiraan, joka saman tien vilahti er\u00e4\u00e4n rinteen taakse n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Onneksi lintu l\u00f6ytyi viel\u00e4 ja sit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin lyhyesti ihailemaan koko porukalla, ennen kuin se taas lenn\u00e4hti seuraavan kielekkeen taakse piiloon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Viimeiset 15 minuuttia k\u00e4velimme, taas kerran sateessa, alam\u00e4keen havaiten pari rakkapunavarpusta lis\u00e4\u00e4. Pian oli telttapaikka Georgin toimesta valittuna ja kohta teltatkin pystyss\u00e4 ja vesi, jonka Giorgi joutui hakemaan varsin kaukaa, kiehumassa. Giorgi oli viimeist\u00e4\u00e4n nyt osoittautunut olevansa juuri sellainen opas, jota olimme tarvinneet. Lintuja h\u00e4n ei kovin hyvin tuntenut, mutta vuoristossa h\u00e4n oli kuin kotonaan! H\u00e4n oli ollut mukana mm. kaukasianteeriprojekteissa, joten kyll\u00e4 h\u00e4n ainakin vuoristolajeista tiesi, mist\u00e4 niit\u00e4 tulisi hakea. Kaiken lis\u00e4ksi h\u00e4n oli aivan loistavaa seuraa! <\/p>\n

Telttapaikkamme oli huikea! Edess\u00e4mme avautui maisema Kazbegin 5134 metri\u00e4 korkealle huipulle, jota valitettavasti yh\u00e4 peitti ohuet pilven riekaleet. Huipun alla, jyrk\u00e4n kanjonin toisella puolella, laskeutui harmaa ikij\u00e4\u00e4tikk\u00f6 2900 metrin korkeudelle saakka. Tasangolla, jolla telttapaikkamme oli, kasvoi valtavasti erilaisia kukkia ja lintujakin riitti: tunturikiuruparvi (penicillata) ruokaili vain parin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 teltoistamme, alppirautiaiset lenteliv\u00e4t kivilt\u00e4 toisille laulamaan, vuorihemppoja lenteli \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme ja vuorikirvisi\u00e4 riitti yh\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pienen ruokatauon j\u00e4lkeen kuuluivat yh\u00e4 sumun peitt\u00e4mien l\u00e4hirinteiden lailta ensimm\u00e4iset kaukasianlumikanat ja pian kuului ja n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4 rakkapunavarpusia. Koska keli oli kuitenkin muuttumassa koko ajan paremmaksi, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kevyiden kantamusten kanssa (putket, kamerat ym.) viel\u00e4 hieman ylemm\u00e4ksi. Emmek\u00e4 kauas ehtineet, kun plokkasimme ensimm\u00e4iset komeat vuorilepp\u00e4linnut! Kaksi perheellist\u00e4 vuorilepp\u00e4lintuja mellasti er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kivikkoisessa rinteess\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme ihastelemaan ja kuvaamaan niit\u00e4 oikein kunnolla. Hauskaa oli huomata, kuinka jo nuorella vuorilepp\u00e4lintukoiraalla oli selke\u00e4t siipilaikut. My\u00f6s mustalepp\u00e4linnun paikallista alalajia py\u00f6ri samassa kivikossa, joten ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti! Kun samoihin aikoihin viel\u00e4 pilvet v\u00e4istyiv\u00e4t Kazbegin huippujen edest\u00e4, oli mieliala todella korkealla! Huikeaa! <\/p>\n

Tunnin jaksoimme ihailla vuorilepp\u00e4lintuja sek\u00e4 vuoren huipun ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6n maisemia, ennen kuin totesimme, ett\u00e4 jalkamme alkoivat olla varsin lopussa. Niinp\u00e4 palasimme klo 17.30 takaisin telttapaikallemme lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, juttelemaan ja lopulta sateen taas alkaessa nukkumaan. <\/p>\n

Ahkeraa komppausta<\/strong><\/p>\n

16.7. Y\u00f6 oli ollut tuulinen ja sateinenkin, mutta her\u00e4tyskellojen soidessa viidelt\u00e4 oli mahtava huomata, ett\u00e4 taivas oli l\u00e4hes pilvet\u00f6n ja tuulikin varsin leuto. Kylm\u00e4\u00e4 kyll\u00e4kin oli, sill\u00e4 mittari n\u00e4ytti vain yhdeks\u00e4\u00e4 l\u00e4mp\u00f6astetta! Toisen teltan asukeista ei kuulunut pihaustakaan ja koska lintumaailmakin oli t\u00e4ysin \u00e4\u00e4net\u00f6n, k\u00f6mmimme takaisin telttaan aamiaiselle ja l\u00f6h\u00f6ilem\u00e4\u00e4n sek\u00e4 odottamaan lintujen her\u00e4\u00e4mist\u00e4. Lopulta kuudelta oli pakko nousta, kun telttamme viereiselle kivelle laskeutui rakkapunavarpunen laulamaan \u2013 vain seitsem\u00e4n metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n oviaukosta! Harmi kyll\u00e4 lintu jatkoi taas matkaansa, ennen kuin Hanna ehti kaivaa kameraansa esiin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pari tuntia kolusimme teltan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, mutta linnusto oli hyvin pitk\u00e4lti samaa kuin illallakin oli ollut: tunturikiuruja, vuorihemppoja, rakkapunavarpusia, vuorilepp\u00e4lintuja, alppirautiaisia, muttei ihmeeksemme yht\u00e4\u00e4n huutavaa kaukasianlumikanaa! Niinp\u00e4 auringon hieman kuivatettua telttojamme, pakkasimme tavaramme ja l\u00e4hdimme paluumatkalle. Korkeimmalla kohdalla kuulimme pariin otteeseen lumikanan kuikutusta ja n\u00e4imme taas rakkapunavarpusen, mutta lumikanaa ei taaskaan l\u00f6ytynyt, vaikka kovasti yritimme sit\u00e4 putkilla t\u00e4hyill\u00e4 vuoren rinteest\u00e4. <\/p>\n

K\u00e4velimme alasp\u00e4in rhododendronkasvustoille saakka, jossa aloitimme ahkeran kaukasianteerikomppausurakan. Komppasimme kaikki mahdolliset pusikot ja niiden v\u00e4liset kivikot. Ahkerimmin komppasimme yhdess\u00e4 Giorgin kanssa, muiden odotellessa peukalot pystyss\u00e4 jotain l\u00f6ytyv\u00e4ksi. Ja pian l\u00f6ytyikin, muttei kaukasianteert\u00e4 vaan kalliokiipij\u00e4, josta vain min\u00e4 ja Hanna saimme elikset. Kohta vierest\u00e4mme lensi my\u00f6s j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n komea partakorppikotka, useita raakkuvia alppivariksia sek\u00e4 useita parvia kultahemppoja, mutta silti kaukasianteeren l\u00f6ytym\u00e4tt\u00f6myys hieman jurppi! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pakko oli kuitenkin luovuttaa, jotta jaksaisimme viel\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 loppumatkan alas kirkolle. K\u00e4velimme viel\u00e4 er\u00e4st\u00e4 harjannetta pitkin, jonka alapuolella kasvoi lis\u00e4\u00e4 rhododendronia, mutta teeri j\u00e4i l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Alasp\u00e4in k\u00e4vely oli helteisest\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4 johtuen todella rankkaa. Aurinko poltti todella kuumasti. Hanna ja Oriol jaksoivat hyvin mutta meik\u00e4l\u00e4isell\u00e4 ja Tonilla oli vaikeuksia. Itse olin tainnut juosta hieman liikaa rhododendroneissa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Viimein p\u00e4\u00e4simme kuitenkin alas kirkolle, jossa oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti v\u00e4ke\u00e4! Paikalliset ja varmasti kaikki l\u00e4hiseudun v\u00e4ki oli saapunut paikalle viett\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkauden p\u00e4iv\u00e4\u00e4! Ihmisi\u00e4 saapui polkua pitkin paikalle koko ajan lis\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4 k\u00e4vellen, ratsastaen tai autoilla. Olipa jotenkin paikalle p\u00e4\u00e4sty tavallisilla henkil\u00f6autoillakin, mik\u00e4 ainakin minusta oli t\u00e4ysin j\u00e4rjen vastaista! Kyytimme saapui juuri sopivasti ja vastaantulevasta ruuhkasta huolimatta p\u00e4\u00e4simme puolessa tunnissa takaisin kyl\u00e4\u00e4n ja majapaikallemme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin tunnin p\u00e4iv\u00e4unien j\u00e4lkeen suuntasimme l\u00e4heiseen m\u00e4ntymetsikk\u00f6\u00f6n soittamaan punarintanakkeliatrappia. L\u00f6ysimme kuitenkin vain mets\u00e4kirvisen ja matkalta kivikkorastaan reissupinnoiksi. Sitten jatkoimme jo tuttuun pensaikkopaikkaan, jossa pystytimme verkon ja laitoimme vuoritiltaltin soimaan. Oriol oli lupaillut Dutch Birdingin v\u00e4elle, ett\u00e4 kuvaisimme ja mittaisimme ko. lajin. Verkkoilu sujuikin mainiosti, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen sinitiaisnuorukaisen j\u00e4lkeen verkkoon tupsahti kaukasianuunilintu ja l\u00e4hes heti per\u00e4\u00e4n vuoritiltaltti sek\u00e4 luhtakerttunen ja viel\u00e4 my\u00f6hemmin toinen vuoritiltaltti. <\/p>\n

Klo 20.45 palasimme k\u00e4mp\u00e4lle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n (taas) tuhdin paikallisen aterian, suihkuun, pakkaamaan ja nukkumaan! <\/p>\n

Halki Georgian<\/strong><\/p>\n

17.7. Her\u00e4simme taas tuttuun tapaan viidelt\u00e4, mutta aamupala viiv\u00e4stytti l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme aina kuuteen saakka. Ajoimme jo tutun m\u00e4ntymetsik\u00f6n l\u00e4pi l\u00e4heiselle solalle kuuntelemaan lumikanoja ja etsim\u00e4\u00e4n kaukasianteeri\u00e4 kaukoputkella vuorten rinteit\u00e4 selaillen, mutta onnea ei ollut mukana. Rakkapunavarpusia lauloi korkealla vuorten rinteill\u00e4, niittykirvis- ja kultahemppoperheet poseerasivat aidalla kuvaajille, mutta oli hankala olla tyytyv\u00e4inen, kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 helpot lajit olivat n\u00e4in loppukes\u00e4st\u00e4 osoittautuneet mahdottomiksi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 n\u00e4kyville. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kohta l\u00e4hdimme pitk\u00e4lle siirtym\u00e4taipaleelle halki l\u00e4hes koko Georgian. Suuntasimme kohti V\u00e4h\u00e4-Kaukasuksen vuoristoa ja uutta lumikanaa \u2013 kaspianlumikanaa. Alkumatka kulki taas tuttujen vuoristojen l\u00e4pi ja taas n\u00e4imme lumivarpusia, kultahemppoja jne. muttemme mit\u00e4\u00e4n uutta ja mullistavaa. L\u00e4mmint\u00e4 riitti ja Pajeron takapenkki osoittautui pirun ep\u00e4mukavaksi istua! <\/p>\n

Matka jatkui tasaisen tappavaa tahtia ja reissupinnoiksi havaittiin kiuru, t\u00f6yht\u00f6kiuru, kalliop\u00e4\u00e4sky, pikkuvarpunen, mehil\u00e4ishaukka sek\u00e4 pikkukotka. Hiljalleen siirrytty\u00e4mme Tbilibin ja Kutaisin v\u00e4liselle p\u00e4\u00e4tielle (joka sekin oli varsin huonokuntoinen), jossa maisema muuttui viljelytasangoksi. Ilma my\u00f6s oli kuumentunut siihen malliin, ett\u00e4 suuria petolintuja alkoi kohota taivaalle. L\u00f6ysimmekin parilla pys\u00e4yksell\u00e4 useita pikkukiljukotkia, pari arohiirihaukkaa sek\u00e4 yhden keisarikotkan \u2013 Toni sai parissa minuutissa kolme elist\u00e4! Turturikyyhky ja mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4 lis\u00e4ttiin my\u00f6s retkipinnalistalle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pois p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 ja n\u00e4hty\u00e4mme armenianlokin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 jokivarressa, alkoi meill\u00e4 (Toni taisi viel\u00e4 olla eliksist\u00e4 kyll\u00e4inen) vatsa kurnia siihen malliin, ett\u00e4 pys\u00e4hdyimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4seen idylliseen tienvarsiravintolaan. Ruokailun j\u00e4lkeen maisema muuttui havumets\u00e4n peitt\u00e4miksi vuoriksi ja saavuimmekin pian Borjomin kansallispuiston alueelle. Giorgi oli pyynn\u00f6st\u00e4mme kysellyt mahdollisia punarintanakkelipaikkoja kollegoiltaan ja niinp\u00e4 suuntasimme Borjomin puistoon, joka oli j\u00e4rkytykseksemme n\u00e4in loma-aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 aivan tupaten t\u00e4ynn\u00e4 porukkaa! Puistossa oli huvipuistoh\u00e4rveleit\u00e4 jne. joten aika huonolta n\u00e4ytti elismieless\u00e4. Emme kuitenkaan ehtineet edes autosta nousta, kun kuulimme punarintanakkelin laulavan tienvarren puissa! Nopeasta singahduksesta ja pitk\u00e4llisest\u00e4 atrapin soitosta huolimatta kuulimme linnun en\u00e4\u00e4 pariin otteeseen, muttemme koskaan saaneet sit\u00e4 n\u00e4kyville. Emme kauhean kauan jaksaneet lintua etsi\u00e4, sill\u00e4 paikka todellakin oli aivan liian meluisa ja uteliaita ihmisi\u00e4 alkoi ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 ymp\u00e4rillemme ihmettelem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 oikein puuhasimme. <\/p>\n

Yritimme punarintanakkelia viel\u00e4 parista rauhallisemmasta kuusikosta kansallispuiston alueelta, mutta tuloksetta. Hippi\u00e4isi\u00e4 ja kanahaukka havaittiin, mutta jouduimme nyt tyytym\u00e4\u00e4n punarintanakkelista vain \u00e4\u00e4nihavaintoon.<\/p>\n

Viidelt\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saavuimme Akhaltsikhen kaupunkiin majapaikallemme, joka osoittautui oikein viihtyis\u00e4ksi kaupungin laidalle rakennetuksi taloksi. Pieni lepohetki keskeytyi pihalta kuuluneeseen tikan \u00e4\u00e4neen ja pian syyriantikka lenn\u00e4hti parvekkeemme editse. Klo 19.00 k\u00e4vimme viel\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 paikallisessa ravintolassa viiden ruokalajin aterian (yht. n.20\u20ac viidelle) ja noin 21.30 painuimme pehkuihin. <\/p>\n

Zekarissa sataa<\/strong><\/p>\n

18.7. Her\u00e4tyskellot soivat jo nelj\u00e4lt\u00e4 ja 4.30 olimme matkalla kohti Zekaria eli V\u00e4h\u00e4-Kaukasuksen vuoristopaikkoja. Ukkosesta ja sateesta huolimatta nypp\u00e4simme tielt\u00e4 pari kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6sen, jotka vilahtivat autoamme pakoon. Giorgi runttasi menem\u00e4\u00e4n paikoin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n huonoja teit\u00e4, ja ensimm\u00e4iset 30 kilometri\u00e4 meniv\u00e4tkin kohtuudella, mutta kun tie alkoi nousta vuoristoon se huononi entisest\u00e4\u00e4n ja reilusti! Ei olisi mill\u00e4\u00e4n uskonut, ett\u00e4 tie oli merkitty karttoihin p\u00e4\u00e4tieksi! Oli kuin olisimme ajaneet ojan pohjalla! <\/p>\n

Klo 6.30 luulimme p\u00e4\u00e4sseemme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4mme, mutta reilun kilometrin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen saimme todeta, ettemme olleetkaan ajaneet viel\u00e4 tarpeeksi pitk\u00e4lle vuoristoon. Komealta harjanteelta kuuntelimme hetken allamme silm\u00e4nkantamattomiin ulottuneen kuusimets\u00e4n linnustoa. Palok\u00e4rki ja k\u00e4pytikka huusivat, pikkuk\u00e4pylintuja lenteli edestakaisin ja punatulkut t\u00f6\u00f6tt\u00e4iliv\u00e4t puiden latvuksissa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velless\u00e4mme takaisin autollemme, pilvet peittiv\u00e4t taas vuoret ja alkoi sataa, ja pian koko maisema peittyi sankkaan sumuun. P\u00e4\u00e4timme kuitenkin jatkaa autolla mutaiseksi muuttunutta kuoppaista polkua eteenp\u00e4in, mutta varsin pian saimme todeta, ett\u00e4 olimme taas v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Kun viimein l\u00f6ysimme oikean ajouran (siis sen p\u00e4\u00e4tien), sade yltyi niin kovaksi, ett\u00e4 meid\u00e4n oli pakko k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin, jottemme vain j\u00e4isi vangeiksi vuorelle, tien tuhoutuessa takanamme ajokelvottomaksi.
\nReilun tunnin odotuksen j\u00e4lkeen sade taukosi, joten p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 uudelleen ja ajoimme samaan kohtaan, jossa olimme k\u00e4yneet toteamassa tien jatkuvan ajokelvottomana. Pilvien lomasta n\u00e4imme vihdoin edess\u00e4mme lumikanaharjanteen. Niinp\u00e4 jatkoimme matkaa k\u00e4vellen, mutta taas sumu sakeni niin tihe\u00e4ksi, ett\u00e4 oli mahdoton sanoa, miss\u00e4 olimme menossa. K\u00e4velty\u00e4mme kolmisen kilometri\u00e4 tiet\u00e4 pitkin, Giorgi ep\u00e4ili meid\u00e4n vihdoin olevan paikalla, jossa asustelisi useita kaspianlumikanoja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lintuja l\u00f6ytyi jonkin verran sumusta huolimattakin: pensastaskuja, lehtokerttu, kultahemppoja ja alppinaakkoja, mutta ei kuulunut kaspianlumikanaa eik\u00e4 kaukasianteeren komppaaminen jyrkiss\u00e4 ja liukkaissa miehen korkuista rhododendronia kasvavissa rinteiss\u00e4, jotka eiv\u00e4t juuri edes n\u00e4kyneet sumun takia, tullut mieleenk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

N\u00e4kyvyys pysyi pari tuntia muutamissa metreiss\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme vain odotella ja lep\u00e4ill\u00e4. Hieman meinasi alkaa turhauttaa, sill\u00e4 olimmehan ajaneet paikalle koko edellisen p\u00e4iv\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4 oli nyt ainoa mahdollisuus koko reissullamme yritt\u00e4\u00e4 kaspianlumikanaa. Jossain vaiheessa meik\u00e4l\u00e4isell\u00e4 paloi hihat ja p\u00e4\u00e4timme Hannan kanssa l\u00e4hte\u00e4 komppaamaan l\u00e4heisi\u00e4 sumun kastelemia rhododendroneita, jotta olisi edes jotain tekemist\u00e4. Giorgi p\u00e4\u00e4tti samalla k\u00e4yd\u00e4 hieman tutustumassa paikkoihin, jotta saisimme varmuuden, ett\u00e4 olimme edes oikeassa paikassa. Niinp\u00e4 kipusimme er\u00e4\u00e4n harjanteen p\u00e4\u00e4lle ja saman tien jostain kaukaa vastakkaiselta rinteelt\u00e4 kuului kertaalleen selke\u00e4sti kaspianlumikanan kuikutus! Huusimme katalaanit paikalle, mutta seuraavaan pariin tuntiin ei en\u00e4\u00e4 kuulunut lumikanasta pihaustakaan, vaikka kelikin parani ainakin hetkellisesti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta s\u00e4\u00e4 muuttui taas huonompaan suuntaan ja sade muuttui jatkuvaksi. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin autolle, ennen kuin ajo pois vuorelta muuttuisi mahdottomaksi. Sumukin sakeni taas entisest\u00e4\u00e4n, joten lopulta emme p\u00e4\u00e4sseet edes yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaukasianteeren komppausta. <\/p>\n

Alempana mets\u00e4ss\u00e4 sade taas taukosi, joten teimme paluumatkan varrella useita pys\u00e4hdyksi\u00e4 mets\u00e4lintujen toivossa, mutta mit\u00e4\u00e4n parempaa emme havainneet, mit\u00e4 nyt jokusen vuorisirkun. Alhaalta jokivarresta l\u00f6ytyi pari kappaletta koskikaroja ja ennen Akhaltsikhea er\u00e4\u00e4lt\u00e4 peltoaukealta l\u00f6ytyi usean sadan naakan parvi sek\u00e4 pari uuttukyyhky\u00e4. Lopulta olimme k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4mme klo 18.00 lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Olipahan ollut surkea p\u00e4iv\u00e4 \u2013 ja viel\u00e4p\u00e4 Tonin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4! <\/p>\n

Armeniaan<\/strong><\/p>\n

19.7. Nukuimme pitemp\u00e4\u00e4n ja klo 6.30 olimme valmiit jatkamaan seikkailujamme. Ensin k\u00e4vimme Akhaltsikhen keskustaa halkovan joen rannassa pikak\u00e4ynnill\u00e4, jossa Oriol ja Toni olivat illalla k\u00e4yneet reippaina iltak\u00e4velyll\u00e4 ja havainneet useita reissupinnoja. Nytkin paikalla taksutteli useita vaaleakultarintoja, nuolihaukka vilahti ohitsemme, kuningaskalastaja vihelsi ja rantasipi piipitti. Matkaa oli kuitenkin taas runsaasti, sill\u00e4 olimme vaihtamassa Armenian puolelle, ja sik\u00e4l\u00e4iset oppaamme olivat vaatineet, ett\u00e4 ajaisimme it\u00e4isimm\u00e4lle rajalle. <\/p>\n

Pys\u00e4hdyimme taas Borjomissa, mutta punarintanakkelia ei l\u00f6ytynyt. Puistossa ei nyt ollut v\u00e4ke\u00e4 juuri lainkaan, joten huudattelimme atrappia siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta vain p\u00e4hkin\u00e4nakkeleita, kuusitiaisia, viitatiainen, puukiipij\u00f6it\u00e4 jne. havaittiin. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4tien varrella n\u00e4imme taas jokusen pikkukiljukotkan, mutta me pidimme hyv\u00e4\u00e4 vauhtia, jotta ehtisimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolmeksi rajalle. Tammitikka vilahti jossain tien ylitse, mutta me emme hidastaneet, ennen kuin Dzandar -j\u00e4rvell\u00e4, joka oli jo varsin l\u00e4hell\u00e4 Armenian rajaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Giorgi ajoi kuoppaisia peltoteit\u00e4 ja v\u00e4liin peltoa pitkin kohti Dzandar -j\u00e4rve\u00e4 ja kun pensaikot n\u00e4yttiv\u00e4t kuhisevan lintuja pyysimme t\u00e4t\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n! Mustaotsalepink\u00e4iset ja mustap\u00e4\u00e4sirkut p\u00e4ivystiv\u00e4t pensaiden latvoissa ja kuhankeitt\u00e4j\u00e4perheet mellastivat puiden siimeksess\u00e4, joten muistikortit saivat pitk\u00e4st\u00e4 aikaa t\u00e4ytett\u00e4 oikein kunnolla. Aikataulu oli kuitenkin jo tiukka, joten p\u00e4\u00e4timme jatkaa j\u00e4rven rantaan ja kyll\u00e4 kannatti: armenianlokkien lis\u00e4ksi rannalla seisoskeli useita ruostesorsia, mets\u00e4vikloja l\u00e4hti lentoon ojan varresta, kuivalla hietikolla juoksenteli t\u00f6yht\u00f6kiurujen seurassa muutamia arotaskuja, pitk\u00e4jalat lenteliv\u00e4t varoitellen ymp\u00e4rill\u00e4mme ja lutakoilta l\u00f6ytyi viel\u00e4 pikkusirrej\u00e4, liroja sek\u00e4 pari valkovikloa ja j\u00e4rvelt\u00e4 muutama punasotka. Ruovikoiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 leijui ruskosuohaukka ja kuningaskalastaja viiletti ohitsemme. Rastaskerttunen k\u00e4vi piipahtamassa viereisess\u00e4 ruovikossa ja l\u00e4heisten lehmien seurassa ruokaili kottaraisparvi, viereisen puun notkuessa suuren sepelkyyhkyparven painosta. Oikein mukavaa, mutta meill\u00e4 oli jo kiire rajalle! <\/p>\n

Rajalle saavuimme hieman ennen kolmea ja rajanylitysmuodollisuudet sujuivat ongelmitta. Viisumikin irtosi helposti. Rajalla huomasi, ett\u00e4 olimme matkalla yh\u00e4 etel\u00e4mm\u00e4s, sill\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 riitti. K\u00e4velty\u00e4mme Armenian puolelle saatoimme todeta, etteiv\u00e4t meid\u00e4n paikalliset oppaamme olleetkaan viel\u00e4 paikalle, vaikka he olivat ilmoittaneet Giorgille olevansa paikalla jo paljon aikaisemmin. Lopulta klo 15.40 saapui paikalle vihre\u00e4 paikallista laatua oleva minibussi pakoputki paukkuen ja tapasimme kuskimme Artur Asryanin, joka ei puhunut englantia (mutta tiet\u00e4\u00e4ksemme tiesi siis lintupaikat) sek\u00e4 21-vuotiaan tulkkimme Artak Galayanin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4hdimme saman tien ajamaan kohti Jerevania ja vaikka oppaamme eiv\u00e4t liikoja puhelleet, saimme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 matkan varrella ei juuri lintupaikoilla juhlittaisi. Armenianpinnalistamme alkoi kuitenkin kasvaa pikkulepink\u00e4isell\u00e4, kuhankeitt\u00e4j\u00e4ll\u00e4, mustaotsalepink\u00e4isell\u00e4, mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4ll\u00e4, harjalinnulla, hiirihaukalla, pikkukotkalla, n\u00e4rhell\u00e4, mustap\u00e4\u00e4taskulla, turkin- ja turturikyyhkyll\u00e4 ja jopa vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4ll\u00e4! <\/p>\n

Reilun tunnin ajon j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme er\u00e4\u00e4lle n\u00e4k\u00f6alapaikalle hieman haukkaamaan Arturin ja Artakin mukanaan tuomia ev\u00e4it\u00e4. Kylmiin tuntikausia rasiassa muhineisiin lihoihin emme Hannan kanssa kajonneet, mutta paikalliset lavash-leiv\u00e4t ja juustot tekiv\u00e4t kauppansa. <\/p>\n

Pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 kertaalleen ollessamme etappimme korkeimmalla kohdalla vuoristossa ja havaitsimme mm. kultahemppoja, koskikaroja (caucasicus), virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 ja punavarpusia, mutta pian oli taas jatkettava matkaa, jotta p\u00e4\u00e4sisimme edes joskus hitaasti m\u00e4iss\u00e4 kiiruhtavalla autollamme pois vuoristosta. <\/p>\n

Lopulta saavuimme Jerevaniin ja k\u00e4yty\u00e4mme pikaisesti kaupassa p\u00e4\u00e4simme klo 21.30 perille majapaikallemme esikaupunkialueella sijaitsevan kerrostalon seitsem\u00e4nteen kerrokseen Arturin veljen luokse. Ruoka odotti jo p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, mutta emme p\u00e4\u00e4sseet ruoan j\u00e4lkeen lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuten olimme toivoneet, sill\u00e4 Artur halusi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hoitaa kaikki reissuun kuuluvat bisnekset saman tien. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ollutkaan niin helppoa kuin olisi luullut! Vaikka kaikki oli jo ennalta sovittu s\u00e4hk\u00f6postitse reissun koordinaattorin Zhannan ja Hannan v\u00e4lill\u00e4, homma venyi pitk\u00e4lti yli puolen y\u00f6n! Kun viel\u00e4 huomasin, ett\u00e4 meid\u00e4n kaikkien kellot olivat eri ajassa kuin paikalliset kellot, tajusimme, ett\u00e4 kelloja oli yll\u00e4tt\u00e4en siirrett\u00e4v\u00e4 tunti eteenp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 Armeniassa oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kes\u00e4aika, mutta Georgiassa ei \u2013 asiasta ei ollut mainittu miss\u00e4\u00e4n retkiraporteistamme tai edes Lonely Planetin oppaassa! T\u00e4m\u00e4n asian huomaaminen ei kasvattanut luottamustamme oppaitamme kohtaan, sill\u00e4 nyt tajusimme heid\u00e4n olleen rajalla jopa tunnin ja 40 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4… No, bisnesten hoiduttua emme armoa antaneet, emme itsellemme emmek\u00e4 kuskeillemme, koska seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli luvassa ehk\u00e4 koko reissun t\u00e4rkein p\u00e4iv\u00e4, joten tilasimme l\u00e4hd\u00f6n retkelle aamukuudeksi. <\/p>\n

Armashin kala-altaiden lintupaljoutta<\/strong><\/p>\n

20.7. Her\u00e4tys oli siis klo 5.30 ja matkaan p\u00e4\u00e4stiin ihme kyll\u00e4 ajoissa eli kuudelta. Vaikka Artur oli Artakin tulkkaamana illalla kertonut, ett\u00e4 Armashin kala-altaille ei p\u00e4\u00e4sisi kuin vasta kahdeksalta (n\u00e4m\u00e4 kun olivat yksityisomistuksessa), olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet olla altaiden l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 jo hyviss\u00e4 ajoin ennen kahdeksaa. Matkalla saimme my\u00f6s selityst\u00e4 siihen, miksi oppaamme olivat edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olleet rajalla my\u00f6h\u00e4ss\u00e4: heill\u00e4 oli ollut jonkinasteisia ongelmia saada meille lupaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 Armashille, joten emme voineet kuin antaa heille anteeksi \u2013 t\u00e4rkeint\u00e4 oli, ett\u00e4 olimme luvan saaneet, sill\u00e4 odotettavissa oli todella hyvi\u00e4 lajeja ja paljon lintuja. <\/p>\n

Varsin l\u00e4hell\u00e4 Armashia maisema muuttui radikaalisti. Kuiva puoliaavikko muuttui hiljalleen ensin viljelysmaiksi ja sitten rehev\u00e4ksi ruovikoksi, jossa vain parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tiest\u00e4 kulki Turkin raja. Ruovikoiden takana taivasta vasten siinsi Ararat -vuoren 5165 metriin kohoava lumihuippu. Pys\u00e4hdyimme lopulta hieman ennen Armashin kala-altaita sillalle, jolta aukeni molempiin suuntiin esteet\u00f6n n\u00e4kyvyys kilometritolkulla jatkuville ruovikoille, joiden v\u00e4liss\u00e4 oli muutamia vesiallikoita sek\u00e4 peltoviljelyksi\u00e4. Lintuja oli heti aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti: pikkumerimetsoja lenteli kaikkiin ilmansuuntiin, kattohaikaroita seisoskeli pelloilla, pronssi-iibiksi\u00e4 lenteli ymp\u00e4riins\u00e4, ruskohaikara kahahti lentoon ruovikon siimeksest\u00e4 ja ruokosirkkalintu pirisi kilpaa saman\u00e4\u00e4nisten mutta \u201dpienempikeuhkoisten\u201d hy\u00f6nteisten kanssa. Edess\u00e4mme olleissa pusikoissa kisaili ruostepyrst\u00f6 kaspiankerttupoikueen kanssa ja ruovikosta kantautui lyhyesti osmank\u00e4\u00e4mikerttusen laulu. Mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 istuskeli langoilla ja kottaraisparvissa matkasi yksitt\u00e4isi\u00e4 punakottaraisia. Eip\u00e4 oikein tiennyt mihin katsoa, kun joka puolella tapahtui! Emmek\u00e4 oikeastaan olleet viel\u00e4 edes pelipaikalla! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme kala-altaille heti kahdeksan j\u00e4lkeen, kun olimme ensin ostaneet juomista koko p\u00e4iv\u00e4n helteist\u00e4 retkeily\u00e4 varten. Kauppareissun kohokohta eiv\u00e4t kuitenkaan olleet kylm\u00e4t juomat vaan er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta l\u00f6ytynyt syyriantikka. Kala-altaat osoittautuivat aivan valtavaksi kompleksiksi, joten olimme hieman pulassa varsinkin, kun Artur pys\u00e4ytti auton ja ilmoitti Artakin tulkkaamana, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ryhm\u00e4t olivat yleens\u00e4 k\u00e4velleet. Arturhan oli toiminut Vasil Ananianin, oikean lintuoppaan vet\u00e4mien ryhmien kuskina ja kuten tiesimme, h\u00e4nell\u00e4 olivat kyll\u00e4 lintupaikat hanskassa, mutta vasta nyt ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 h\u00e4nen osaamisensa j\u00e4i sitten tasan siihen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Niinp\u00e4 nousimme autosta Arturin neuvomassa paikassa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tehd\u00e4. Kala-altaita tuntui riitt\u00e4v\u00e4n loppumattomiin joka suunnassa. P\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kohti ensimm\u00e4isi\u00e4 altaita, joilla n\u00e4kyi lintuja ja jatkaa siit\u00e4 sitten niin kauas kuin olisi tarvetta. Heti ensimm\u00e4iset altaat olivat t\u00e4ynn\u00e4 nokikanoja, pikku-uikkuja, ruskosotkia, punap\u00e4\u00e4narskuja, silkkiuikkuja, harmaa- ja sinisorsia, liejukanoja jne. Valkosiipi- ja valkoposkitiirat lenteliv\u00e4t omituisesti naristen ylitsemme ja my\u00f6s langat notkuivat tiiroista. Pikkuhaikaroita lenteli lyhyit\u00e4 matkoja ruovikoiden yll\u00e4 ennen kuin ne tippuivat takaisin piiloon, my\u00f6s rusko-, lehm\u00e4-, silkki-, jalo- ja y\u00f6haikaroita l\u00f6ytyi useita. Kohta viereemme tupsahti ruo\u2019olle kentt\u00e4kerttunen ja ensimm\u00e4inen projektilaji oli l\u00f6ytynyt. WP-pinnakerttusta seuraillessamme samaan puskaan lenn\u00e4hti my\u00f6s osmank\u00e4\u00e4mikerttunen ihmetelt\u00e4v\u00e4ksemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Homma jatkui samanlaisena seuraavankin altaan kohdalla: l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset naarapukuiset valkop\u00e4\u00e4sorsat sek\u00e4 marmorisorsan, ruovikot olivat pullollaan viiksitimaleita, rastas- ja rytikerttusia, mustaotsalepink\u00e4iset, kaspiankertut ja ruostepyrst\u00f6t olivat nekin mukavaa seurattavaa. Pian huomasimme, ett\u00e4 altaat muuttuivat kuivemmiksi ja koska meill\u00e4 ei ollut haisuakaan, montako paikkaa meill\u00e4 viel\u00e4 oli k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4, p\u00e4\u00e4timme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin ja palata autollemme. Nyt kuitenkin tenttasimme Artakin avustamana Arturilta lis\u00e4tietoja ja lopulta h\u00e4n ajoi vain muutamia satoja metrej\u00e4 eteenp\u00e4in ja ilmoitti, ett\u00e4 nyt olimme siin\u00e4 toisessa osassa altaita, joita Vasilin ryhm\u00e4t aina kolusivat. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Altaiden linnusto oli edelleen samanlaista, mit\u00e4 nyt marmorisorsia oli enemm\u00e4n, mutta nyt oikealla puolellamme aukeni kuiva puoliaavikkomainen alue, jolla oli muutamia pieni\u00e4 kosteampia painanteita, joten sen puolen linnusto oli taas aivan jotain uutta. Lyhytvarvas- ja kaspianpikkukiuruja juoksenteli matalien pensaikoiden v\u00e4lik\u00f6iss\u00e4, p\u00e4\u00e4skykahlaajia lenteli tiiramaisesti hy\u00f6nteispyynniss\u00e4, avosetit lenteliv\u00e4t pitk\u00e4jalkojen tavoin ymp\u00e4rill\u00e4mme \u00e4\u00e4nnellen, mustajalkatyllit ja pikkutylli piipersiv\u00e4t vesirajassa mets\u00e4-, punajalka- ja valkoviklojen, rantasipien, lirojen, pikkusirrien ja suokukkojen seurassa. Jokunen naurulokki lensi ohitsemme, armenianlokin ollessa t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin se tavallinen lokki. Muutamat pikkutiirat kiisiv\u00e4t \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme, kalas\u00e4\u00e4ski kantoi saalistaan ja altaiden puolelta l\u00f6ytyi kokonaan valkoinen pikku-uikku sek\u00e4 joku aivan omituisen n\u00e4k\u00f6inen sorsa, joka ottamastani videosta toivottavasti joskus m\u00e4\u00e4rittyy. (T\u00e4m\u00e4n hetken ep\u00e4ilys on risteym\u00e4 marmorisorsan ja jonkun anaksen, ehk\u00e4 sinisorsan v\u00e4lill\u00e4.) <\/p>\n

L\u00e4mp\u00f6tila oli noussut 37 asteeseen, mutta jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 yh\u00e4 pidemm\u00e4lle. Kaukoputkilla saatoimme n\u00e4hd\u00e4 kaukana edess\u00e4mme siint\u00e4v\u00e4n hiekkasein\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6rivi\u00e4 mehil\u00e4is- ja vihermehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa, jotta p\u00e4\u00e4sisimme kuvaamaan n\u00e4it\u00e4 koreita s\u00e4ihkylintuja pesim\u00e4t\u00f6rm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Sitten se vihdoin l\u00f6ytyi \u2013 suohyypp\u00e4nuorukainen seisoskeli edess\u00e4mme ja antoi itse\u00e4\u00e4n kuvattavan hetken ennen kuin nousi siivilleen, lensi komean rundin ymp\u00e4rill\u00e4mme ja laskeutui hieman kauemmaksi. Olimme osanneet odottaakin lajia, mutta olimme luulleet sen olevan paljon yleisempi, sill\u00e4 retkiraportit kertoivat alueella pesiv\u00e4n viitisentoista paria. Ilmeisesti pesim\u00e4kausi oli kuitenkin jo ohi ja linnut muualla, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n linnun lis\u00e4ksi l\u00f6ysimme vain toisen nuoren linnun. Havikseen kirjattiin viel\u00e4 sinin\u00e4rhet, paksujalka, k\u00e4\u00e4rmekotka, pari pussitiaista, punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen sek\u00e4 muutama pajusirkku (caspia). <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta jouduimme toteamaan, ettemme mill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi kuvaamaan vihermehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, sill\u00e4 meid\u00e4n ja hiekkasein\u00e4m\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 oli useita leveit\u00e4 kanavia, jotka eiv\u00e4t meid\u00e4n varustuksella olleet ylitett\u00e4viss\u00e4. Niinp\u00e4 jouduimme hieman haikein mielin ja auringon polttaessa tallustamaan takaisin autollemme. Olimme kuitenkin tyytyv\u00e4isi\u00e4, olimme l\u00f6yt\u00e4neet kaiken, mit\u00e4 olimme osanneet paikasta hakea! <\/p>\n

Ja eliksi\u00e4 paukkuu taas<\/strong><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 oli kuitenkin vasta puolessa v\u00e4liss\u00e4 ja jatkoimme kohti Vedi\u00e4 \u2013 toista v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 paikkaa pinnojen kannalta. Alle tunnin ajon j\u00e4lkeen kurvasimme pikkutielle, joka johti meid\u00e4t kuoppaisen ajon p\u00e4\u00e4tteeksi kuivaan rotkolaaksoon. Jo autosta n\u00e4imme ensimm\u00e4iset valkoselk\u00e4taskut sek\u00e4 useita arotaskuja, mutta me tahdoimme saman tien p\u00e4\u00e4kallopaikalle. Lopulta parkkeerasimme tasanteelle, jonka molemmin puolin kohosivat l\u00e4hes pystysuorat sein\u00e4m\u00e4t ja tienpohjaa kiemurteli tulosuuntaamme ohut vesipuro, joka pulppusi edess\u00e4mme olleesta l\u00e4hteest\u00e4 kallion sis\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli monien WP-harvinaisuuksien juomapaikka \u2013 etunen\u00e4ss\u00e4 tavoitteenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rotkotulkku, joka esiintyi koko Armeniassa ainoastaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6kiuruja lenteli omituisesti \u00e4\u00e4nnellen ja niit\u00e4 juoksenteli tiell\u00e4 veden luona vaikka kuinka. Kalliovarpusia l\u00f6ytyi useita parvia saman tien, ja kohta p\u00e4\u00e4simme tuulettamaan eliksi\u00e4kin, kun kivikkosirkku saapui istuskelemaan kallion kielekkeelle, josta se laskeutui pian juomaan purolle. Pian my\u00f6s id\u00e4nkallionakkelipari saapui mekastamaan kallionharjanteille. J\u00e4nnitys kohosi entisest\u00e4\u00e4n, kun ensimm\u00e4iset aavikkotulkut lensiv\u00e4t ohitsemme laskeutuen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeasti havainnoitavaan kivikkoon. Pitk\u00e4llisen selaamisen ja odottelun tuloksena emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet kuin tavallisia aavikkotulkkuja, niin koiraita, naaraita kuin nuoriakin lintuja. Rankka tapitus palkittiin kuitenkin taas, kun hieman alempana sijainneelta kielekkeelt\u00e4 l\u00f6ytyi arovarpunen isosta varjoon hakeutuneesta kalliovarpusparvesta. Toni kuitenkin onnistui jotenkin m\u00e4hert\u00e4\u00e4 linnun, joka pian lenn\u00e4hti parin kalliovarpusen sek\u00e4 muutaman mustap\u00e4\u00e4sirkun kanssa yl\u00f6s kielekkeen taakse. L\u00e4heisist\u00e4 pensaikoista l\u00f6ytyi onneksi useita harmaakultarintoja paikkaamaan murhetta, sill\u00e4 taas napsahti Tonille ja Oriolille elikset. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Palattuamme taas kerran tuijottamaan aavikkotulkkujen suosimaa kalliokielekett\u00e4, Oriol huomasi aivan edess\u00e4mme sein\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paikallaan istuvan linnun. Suuntasimme Oriolin kanssa putket lintuun ja alkuun emme tajunneet lainkaan, mit\u00e4 katsoimme. Kielekkeell\u00e4 oli aavikkotulkkumainen, mutta selv\u00e4sti pieni- ja vaaleanokkaisempi ja hieman viirukasrintaisempi lintu. Olimme viel\u00e4 aivan ulalla, kun lintu yht\u00e4kki\u00e4 laskeutui alas katveeseen puron varteen. Huusimme muitakin katsomaan, mutta pahaksi onneksemme emme huomanneet, ett\u00e4 Toni oli jossain vaiheessa mennyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n autossa sis\u00e4ll\u00e4, joten t\u00e4m\u00e4 ei kuullut huutojamme. L\u00e4hestyimme linnun oletettua laskeutumispaikkaa ja kohta edest\u00e4mme l\u00e4hti r\u00e4ike\u00e4n valkeapyrst\u00f6inen lintu, jolla oli selke\u00e4sti kaksikin siipijuovaa \u2013 siin\u00e4 se todellakin oli \u2013 nuori rotkotulkku! Kaikki tarvittavat tuntomerkit oli n\u00e4hty! Tuulettaessamme huomasimme, ett\u00e4 Toni vasta saapui paikalle p\u00f6ll\u00e4mystynyt ilme naamallaan \u2013 h\u00e4n oli nuijannut koko tilanteen \u2013 perhana! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinp\u00e4 odottelimme tulkkua saapuvaksi uudelle juomareissulle useamman tunnin paahtavassa helteess\u00e4, mutta havaitsimme vain lis\u00e4\u00e4 kivikkosirkkuja, id\u00e4nkallionakkeleita, sinirastaita, pari nummikirvist\u00e4, kalliovarpusia, pari valkoselk\u00e4taskua, arohiirihaukan sek\u00e4 tietysti tavallisia aavikkotulkkuja. Vuoripyit\u00e4kin k\u00e4vi jossain vaiheessa tsuksuttelemassa kielekkeiden lailla. Lopulta iltakuuden aikaan, kun olimme jo aivan n\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kohti Jerevania vannoen kuitenkin, ett\u00e4 palaisimme paikalle uudelleen. Hymy kuitenkin palasi koko porukan huulille, kun saimme yll\u00e4tt\u00e4en autosta paikattua Tonille arovarpusen, joka istuskeli kivell\u00e4 aivan tien vieress\u00e4 laakson jo avautuessa lopullisesti. Maakotkakin lehahti lentoon kallioita vasten, joten huikea p\u00e4iv\u00e4 oli saanut hienon lopetuksen. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 oli ollut aivan uskomaton, sill\u00e4 olihan meik\u00e4l\u00e4isellekin p\u00e4iv\u00e4n aikana napsahtanut seitsem\u00e4n WP-pinnaa. Tunnin ajon j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme k\u00e4mpille oli suihkun ja ruokailun j\u00e4lkeen mukava kellahtaa petiin klo 21.45. <\/p>\n

Sevanin kautta vuoristojen halki kohti etel\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

21.7. Her\u00e4simme rankan edellisp\u00e4iv\u00e4n takia vasta klo 6.30 ja aamiaisen j\u00e4lkeen lastasimme nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n retkitavarat autoon ja tuntia my\u00f6hemmin olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti Sevan -j\u00e4rve\u00e4. Matka oli hyyty\u00e4 heti alkuunsa, sill\u00e4 autossamme oli jotain pahasti vialla, onneksi Artur sai parin korjaussession p\u00e4\u00e4tteeksi vian korjattua ja matka jatkui. <\/p>\n

Parin tunnin ajon j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme Sevanin kaupungissa pankkiin, josta ei sitten yll\u00e4tt\u00e4en saanutkaan rahaa; ei Visalla eik\u00e4 edes vaihtamalla! Onneksi saimme vaihdettua rahaa parin paikallisen avustuksella h\u00e4m\u00e4r\u00e4mmilt\u00e4 markkinoilta torilla. Lopulta paljastui, ett\u00e4 toinen auttajistamme oli (aivan sattumalta siis) Arturin vaimon veli. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen pys\u00e4ys 1900 metri\u00e4 merenpinnan yl\u00e4puolella sijaitsevalla Sevan -j\u00e4rvell\u00e4 tuotti tietysti runsaasti armenianlokkeja seassaan muutama aroharmaalokintapainen, ruostesorsan, pikkutyllin, silkkiuikkuja, nokikanoja, pari vuoritiltalttia sek\u00e4 ainakin yhden tavallisen n\u00e4k\u00f6isen tiltaltin, pari pussitiaista sek\u00e4 feldeggi- keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4. Taaskaan meill\u00e4 ei oikein ollut tietoa, olisiko paikalta ollut jotain muutakin l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, mutta rannasta kantautunut kuolleiden kalojen haju (ranta oli jostain syyst\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4\u00e4rin p\u00e4in kelluvia fisuja), kohtuullisen kova tuuli ja lintujen v\u00e4hyys ei oikein innostanut. Niinp\u00e4 jatkoimme varsin pikaisesti seuraavalle paikalle, joka olikin sitten niemennokka, jonka edustalla oli Maailman suurin armenianlokkikolonia. Lokkeja kuvattiin sitten niin kauan, ett\u00e4 lokit alkoivat kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4 \u2013 eli mulla ei mennyt kovin kauan\u2026 Jokunen ruostesorsa ruokaili rannassa, mutta muuten linnusto oli sit\u00e4 yht\u00e4 ja samaa. <\/p>\n

Matka jatkui Lick \u2013j\u00e4rvelle, josta emme olleet koskaan kuulleetkaan, joten kun parkkeerasimme j\u00e4rven rantaan, ei meill\u00e4 ollut aavistustakaan, mit\u00e4 lintuja paikasta hakea. Paikka oli kuitenkin hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen peltoalueiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 j\u00e4rvi, jonka rannoilla oli my\u00f6s pieni\u00e4 metsi\u00e4. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme tallustella j\u00e4rven rannalla ja metsiss\u00e4 ja katsoa, mit\u00e4 vastaan tulisi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rven rannasta l\u00f6ytyi punasotkien seasta jokunen tukkasotka, kahdeksan hein\u00e4tavia k\u00e4vi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4, rannasta nousi lentoon viisi harmaahaikaraa, kaislikossa piipitti pussitiainen; kovin vaisua kuitenkin oli. Mets\u00e4n reunan puskista l\u00f6ysimme punavarpusia, luhtakerttusen, kuhankeitt\u00e4ji\u00e4, pensaskerttuja sek\u00e4 tietysti taas pikkulepink\u00e4isi\u00e4 mutta mets\u00e4ss\u00e4 oli todella hiljaista; ainoastaan puukiipij\u00e4 ja jokunen vuoritiltaltti. Hannan kuvatessa l\u00e4heisell\u00e4 jokit\u00f6rm\u00e4ll\u00e4 t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 koloniallaan lensi kanahaukka ylitsemme, mutta pian olimme valmiit jatkamaan matkaamme kohti etel\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Tie nousi vaihteeksi vuoristoon, jonka yl\u00e4ng\u00f6t olivat pullollaan kiuruja, kivitaskuja jne. mutta etsim\u00e4\u00e4mme yl\u00e4nk\u00f6kiurua emme t\u00e4\u00e4lt\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet. Meik\u00e4l\u00e4isen vatsa alkoi oireilla oikein urakalla, joten muut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t komppaamaan hyvi\u00e4 yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4 enemm\u00e4nkin kuin oli suunniteltu. Oriol ja Toni n\u00e4kiv\u00e4tkin aasianruusutulkun lent\u00e4v\u00e4n ohitseen, tunturikiuruja l\u00f6ytyi enemm\u00e4nkin. Tien varressa n\u00e4kyneet haukat olivat nyt muuttuneet hiirihaukasta astetta isommiksi eli arohiirihaukoiksi. Selim Pass nimisell\u00e4 paikalla pys\u00e4hdyimme, kuten kaikki muutkin Arturin kuskaamat ryhm\u00e4t olivat tehneet, mutta paikka oli pienoinen pettymys, sill\u00e4 ainoastaan jokunen pensastasku, mustalepp\u00e4lintu, sinirastas, peltosirkku sek\u00e4 muuttohaukka havaittiin. Kev\u00e4iset ryhm\u00e4t olivat j\u00e4rki\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet paikalla enemm\u00e4n. <\/p>\n

Hieman alempana havaitsimme viel\u00e4 muutaman valkoselk\u00e4taskun sek\u00e4 jokusen syyriantikan, mutta vihdoin iltakahdeksan j\u00e4lkeen kotiuduimme Yeghenaghoriin perhe Gayanen luokse todella viihtyis\u00e4\u00e4n majapaikkaamme, jossa s\u00f6imme huikean aterian ja painuimme nukkumaan vatsat t\u00e4ynn\u00e4 klo 22.30. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ja yh\u00e4 etel\u00e4mm\u00e4s<\/strong><\/p>\n

22.7. Aamupala oli seitsem\u00e4lt\u00e4 ja pian l\u00e4hdimme jatkamaan matkaamme kohti etel\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4inen Arturin pys\u00e4ytyspaikka n\u00e4ytti heti elismestalta ja sit\u00e4 se oli: heti kuului molempien kallionakkeleiden \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja tarkistettuamme ensin ainakin kuusi id\u00e4nkallionakkelia l\u00f6ytyi pari kallionakkeliakin lentelem\u00e4st\u00e4 edestakaisin kivien ja pensaiden v\u00e4liss\u00e4. L\u00f6ysimme my\u00f6s pari jommankumman kallionakkelin pes\u00e4\u00e4, jotka olivat er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kallioseinustalla aivan vieretysten. Kolojen perusteella naapuruksina olivat olleet eri lajit. N\u00e4imme molempien lajien vierailevan toisen pes\u00e4n kololla kurkistelemassa oletettavasti jo tyhjentyneeseen pes\u00e4\u00e4n. Samalla paikalla n\u00e4imme Oriolin kanssa vilaukselta koiras kivikkosatakielen, mutta meid\u00e4n ja puselikon v\u00e4liss\u00e4 olleet pari jokea sek\u00e4 jyrkk\u00e4 jyrk\u00e4nne estiv\u00e4t meit\u00e4 menem\u00e4st\u00e4 komppaamaan lintua paremmin n\u00e4kyviin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavan pys\u00e4yksen teimme Goraikin tekoj\u00e4rvell\u00e4, jonka ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 py\u00f6ri runsaasti arohiirihaukkoja sek\u00e4 pikkutuulihaukkoja. Pikkutuulihaukkojen pesim\u00e4rakennuskin l\u00f6ytyi, mutta se oli aidattu, joten emme kivunneet kuvaamaan lintuja. Merimetso oli j\u00e4rven ainoa lintu armenianlokkien lis\u00e4ksi. <\/p>\n

Seuraavia pys\u00e4hdyksi\u00e4 teimme tien yll\u00e4 kaarrelleiden petolintujen takia: arohiirihaukkoja n\u00e4kyi runsaasti, mutta my\u00f6s joitakin pikkukiljukotkia, pari k\u00e4\u00e4rmekotkaa ja ylemp\u00e4\u00e4 vuorilta l\u00f6ysimme yhteens\u00e4 kuusi pikkukorppikotkaa. Sisianin ja Gorisin v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hdyimme muinaishistoriallisella paikalla, jossa oli paikallinen \u201dstonehenge\u201d \u2013 runsaasti kivi\u00e4 pystyss\u00e4 ja jokaisessa kivess\u00e4 oli ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 reik\u00e4, jonka l\u00e4pi jonakin tiettyn\u00e4 hetken\u00e4 vuodesta n\u00e4kyi joku tietty taivaankappale. T\u00e4ll\u00e4 paikalla py\u00f6ri my\u00f6s pari hanhikorppikotkaa, pari partakorppikotkaa sek\u00e4 alempana kivikossa touhusi pari kallionakkelia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ev\u00e4spaikallamme n\u00e4imme viel\u00e4 mukavasti petolintuja, jotka kiepuivat Gorisin kaatopaikan yll\u00e4 ja alhaalla jokivarressa lauloivat mustap\u00e4\u00e4kertut. My\u00f6hemmin pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 er\u00e4\u00e4lle pienelle tammimetsik\u00f6lle, jossa kaukasianuunilinnut olivat ainoat helposti l\u00f6ytyneet linnut. Yksi harmaasieppo l\u00f6ytyi reissun ensimm\u00e4iseksi siepoksi ja my\u00f6s pyrst\u00f6tiainen p\u00e4\u00e4si reissupinnalistallemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ajettuamme pitk\u00e4t tovit aivan Azerbaitsanin rajan tuntumassa, saavuimme Kapaniin kuuden aikaan illalla ja majoituimme hieman kaupungin etel\u00e4puolelle rinteess\u00e4 sijainneelle kaivosyhti\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitetulle hotelli Gandzasarille. Hotellin is\u00e4nt\u00e4 otti meid\u00e4t l\u00e4mpim\u00e4sti vastaan ja antoi meille huoneemme avaimet, joissa olevilla numeroilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 huoneidemme numeroiden kanssa. Lukot olivat muutenkin sen verran omituiset, ett\u00e4 joskus ovet avautuivat minuutissa, joskus eiv\u00e4t. Huoneet olivat ihan siistit, mutta talon vessat oli s\u00e4\u00e4detty niin, ettei niit\u00e4 voinut vet\u00e4\u00e4. Jatkuva vesivirta vain lorotti niist\u00e4 l\u00e4pi. <\/p>\n

Parin tunnin levon j\u00e4lkeen k\u00e4vimme l\u00e4heisess\u00e4 ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja palatessamme k\u00e4mp\u00e4llemme pihaan kuului innokkaasti huudellut lehtop\u00f6ll\u00f6. <\/p>\n

Megriin Iranin rajalle<\/strong><\/p>\n

23.7. Vuorossa oli taas yksi reissun t\u00e4rkeimmist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, joten her\u00e4tys oli sen mukaisesti viidelt\u00e4. Meik\u00e4l\u00e4isen mahatauti oli todella pahana! Oli varsin tuskaisaa istuskella autossa matkatessamme taas parin vuoren yli kohti Armenian etel\u00e4isint\u00e4 kolkkaa, Iranin rajalla sijaitsevaa Megri\u00e4. Kun viimein laskeuduimme vehre\u00e4mp\u00e4\u00e4n laaksoon, oli pakko k\u00e4yd\u00e4 hieman komppaamassa er\u00e4\u00e4n jokivarren pensaikkoja. Ja kuinka ollakaan, muiden istuskellessa autossa, l\u00f6ysin balkaninsiepon. Onneksi minulla oli pilli mukana ja niin kaikki, jotka tajusivat, ett\u00e4 kannattaa juosta, jos meik\u00e4l\u00e4inen vihelt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa reissua eka kerran pilliin, n\u00e4kiv\u00e4t linnun. Tonille pillik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei ilmeisesti ollut tuttu, joten h\u00e4n tuli hieman muiden per\u00e4ss\u00e4 ja juuri h\u00e4nen saapuessa paikalle sieppo lenn\u00e4hti puselikkoon eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. <\/p>\n

Seitsem\u00e4n nurkilla saavuimme Megriin aivan Iranin rajalle ja saimme seuraksemme miehen, jota ilman meill\u00e4 ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa rajavy\u00f6hykkeelle retkeilem\u00e4\u00e4n. Miehen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli ilmeisesti vahtia, ettemme tekisi rajavy\u00f6hykkeell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tyhm\u00e4\u00e4 eik\u00e4 kukaan tekisi meille mit\u00e4\u00e4n. Lopulta parkkeerasimme er\u00e4\u00e4n rotkolaakson eteen ja Artakin tulkkauksista ymm\u00e4rsimme tulleemme paikkaan, josta meid\u00e4n pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u201dpieni kana\u201d. <\/p>\n

Saatuamme ohjeet, miss\u00e4 sai k\u00e4vell\u00e4 ja minne ei kannattanut menn\u00e4, l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n laaksoa yl\u00f6sp\u00e4in. Pian kuulimme ensimm\u00e4iset kallionakkelit ja vuoripyyt sek\u00e4 n\u00e4imme ensimm\u00e4iset sinirastaat. Kohta l\u00f6ytyiv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4iset persiantaskut! Persiantaskuja jahdatessamme kuului nakkelien yli jostain vuorten huippujen tienoilta kanamainen huittailu \u2013 hietikkopyy! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka aamu oli vasta alussa, totesimme, ett\u00e4 pakko oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 eri hietikkopyy kuin \u00e4\u00e4nnellyt, jos sellaisen aioimme n\u00e4hd\u00e4. Jyrkille ja kivikkoisille rinteille kiipe\u00e4minen olisi ollut aivan liian rankkaa \u2013 ainakin meik\u00e4l\u00e4iselle, joka olin todella heikossa kunnossa. <\/p>\n

Kolusimme laaksoa muutaman tunnin ajan ja l\u00f6ysimme lis\u00e4\u00e4 persiantaskuja, muutamia id\u00e4norfeuskerttuja, kirjotaskuja ja n\u00e4imme k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 sy\u00f6neen k\u00e4\u00e4rmekotkan, mutta hietikkopyyn kuulimme vain pariin otteeseen kaukaa ja korkealta vuorten huippujen luota. Olipahan siis jo reissun viides kanalaji, jota emme olleet n\u00e4hneet \u2013 onneksi kuitenkin nelj\u00e4s, jonka edes kuulimme! <\/p>\n

Ennen yht\u00e4toista siirryimme seuraavaan paikkaan, jossa Artur selitti jonkun linnun pesiv\u00e4n er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puussa. Arvasimme puun asukin olevan sirovarpushaukan, mutta lintua ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Tietysti pesim\u00e4aika oli jo ohitse, mutta onnistuimme kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 koko sirovarpushaukkaperheen vajaan kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Itse n\u00e4in vilaukselta auton editse lent\u00e4neen l\u00e4hes varman mustafrankoliinin, mutta aivan varma havis ei ollut. <\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 toiseen kuivaan rotkolaaksoon, mutta nyt my\u00f6s Toni oli tullut sairaaksi, joten emme jaksaneet juuri kuin vilkaista, mit\u00e4 laaksossa oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4n\u00e4. Vuoripyyemo leikki siipirikkoista saadakseen poikasensa turvaan (vihdoin n\u00e4imme tunnistettavasti ensimm\u00e4isen kanalinnun), kirjotaskuja oli runsaasti ja pari hernekerttua lis\u00e4si reissupinnam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Helteeseen ja nestehukkaan sek\u00e4 vatsatautiin n\u00e4\u00e4ntynein\u00e4, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Kapania. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pys\u00e4htelimme viel\u00e4 pariin kertaan sopivissa balkanintiaisbiotoopeissa, mutta tiaista emme l\u00f6yt\u00e4neet. Sen sijaan Toni sai hyv\u00e4n paikkauksen balkaninsieposta. Totesimmekin Tonin kanssa parhaan mahdollisen balkaninsieppobiotoopin l\u00f6ytyv\u00e4n juuri sellaisesta puskasta, johon on menossa vatsataudin pakottamana! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 alkoi kuitenkin l\u00e4mmet\u00e4 niin kuumaksi, ett\u00e4 Artur sai meid\u00e4t suostuteltua paluumatkalle sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 h\u00e4nen autonsa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 kohta kykenisi nousemaan vuoren rinteit\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ja h\u00e4n olikin taas oikeassa, Artak sai v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 kaatamassa kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 iloisesti porisevaan j\u00e4\u00e4hdyttimeen moottoria vilvoittaakseen. Onnellisesti kuitenkin p\u00e4\u00e4simme takaisin Kapaniin ja hotellillemme, jossa olimme niin voipuneina, ett\u00e4 marsimme kukin suoraan huoneeseen nukkumaan \u2013 Oriolkin oli tullut sairaaksi. Artur ja Artak paikallisina olivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kunnossa ja suuntasivat l\u00e4hiravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Kolmen tunnin unien j\u00e4lkeen yritimme mekin k\u00e4yd\u00e4 Kapanissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, mutta kaikissa ravintoloissa oli jotkin pippalot, joten emme l\u00f6yt\u00e4neet ainakaan sellaista mestaa, josta olisi saanut jotain kevytt\u00e4 vatsatautisille sopivaa ruokaa \u2013 l\u00e4hes kaikissa ravintoloissa n\u00e4et valmistettiin ruoat vain ja ainoastaan barbeque -tyyliin. Niinp\u00e4 palasimme hotellille sairastamaan ja nukkumaan \u2013 eip\u00e4 ainakaan meik\u00e4l\u00e4iselle olisi ruoka maistunutkaan. <\/p>\n

Ja takaisin Jerevaniin<\/strong><\/p>\n

24.7. Nukuimme pitk\u00e4\u00e4n, vaikka itse kyll\u00e4 k\u00e4vin l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4 pienell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 jo 6.30 alkaen. Kaukasianuunilintuja l\u00f6ytyi pilvin pimein, mutta muuten oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hiljaista; joitakin p\u00e4hkin\u00e4nakkeleita, peippoja ja mets\u00e4kirvisi\u00e4 sent\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hdimme paluumatkalle kohti pohjoista, miehet jo hieman paremmassa kunnossa mutta todella n\u00e4lk\u00e4isin\u00e4! Petoja n\u00e4kyi taas samoissa paikoissa kuin tullessakin ja lajisto oli aivan samaa. Niinp\u00e4 pys\u00e4hdyimme ainoastaan, jos linnut olivat tarpeeksi hyvin Hannan kuvattavissa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vihdoin klo 13.45 parkkeerasimme er\u00e4\u00e4n varsin kuppaisen ravintolan pihaan, josta ei sielt\u00e4k\u00e4\u00e4n saanut mit\u00e4\u00e4n kevytt\u00e4, mutta vatsa hankasi selk\u00e4rankaa jo sen verran pahasti, ettei ollut niin v\u00e4li\u00e4 mit\u00e4 sai, kunhan jotain sai sy\u00f6d\u00e4kseen. Eik\u00e4 ruoassa taaskaan ollut valittamista, kyll\u00e4h\u00e4n lammas-, kana- ja sika-barbeque ja rasvassa paistetut perunat maistuivat. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen matka sujui leppoisammin. Jatkoimme l\u00e4hes yht\u00e4 kyyti\u00e4 Nahit\u0161evanin (Azerbaitsanille kuuluva autonominen tasavalta, joka sijaitsee muusta maasta erill\u00e4\u00e4n) rajaa seuraillen Vediin, jossa vietimme viidest\u00e4 alkaen kolme todella kuumaa ja tuskaisaa tuntia nestehukkaa ja yleist\u00e4 heikotusta uhmaten. Havainnot olivat taas mukavia: id\u00e4nkallionakkeleita, kivikkosirkkuja, valkoselk\u00e4- ja kirjotaskuja, parikymment\u00e4 aavikkotulkkua muttei ainoatakaan rotkotulkkua. Koko p\u00e4iv\u00e4n ainoaksi reissupinnaksi irtosi pois l\u00e4htiess\u00e4mme er\u00e4\u00e4n tolpan nokasta torkkumasta yll\u00e4tetty minervanp\u00f6ll\u00f6. <\/p>\n

K\u00e4mpill\u00e4 ei kenellek\u00e4\u00e4n oikein ruoka maittanut, joten pian olimme pehkuihin painumassa \u2013 olipa taas ollut pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4! <\/p>\n

Aragats -vuorilla<\/strong><\/p>\n

25.7. Her\u00e4tyskellot soivat my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja kun aamiaisen tarjoaminen venyi taas kerran, p\u00e4\u00e4simme liikenteeseen vasta kahdeksalta. Aragats -vuoret alkoivat l\u00e4hesty\u00e4 vasta tuntia my\u00f6hemmin, joten pelk\u00e4simme olevamme aivan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n lintupaikoilla. Viel\u00e4 kun Artakin pelottelut kylm\u00e4st\u00e4 vuoristos\u00e4\u00e4st\u00e4 osoittautuivat aivan pellepuheiksi, saatoimme todeta pelkomme oikeiksi \u2013 l\u00e4mp\u00f6tila kun kohosi pian kolmeenkymppiin. <\/p>\n

Artur ajoi kotterollaan yh\u00e4 ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s vuoristoon, eik\u00e4 meill\u00e4 taaskaan ollut haisuakaan siit\u00e4, milt\u00e4 mahdolliset tulevat lintupaikat n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t. Kaikkialla ymp\u00e4rill\u00e4, kun n\u00e4ytti periaatteessa hyv\u00e4lt\u00e4 lintumaastolta. Lopulta Artur pys\u00e4ytti ja ilmoitti, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 nyt oltiin kaikkein parhaimmalla lintupaikalla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Katajaa kasvava vuoristotasanko osoittautuikin pian erinomaiseksi paikaksi: heti l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset kivikkosatakielet, peltosirkut, kangaskiurut, sinirinnat ja mets\u00e4kirviset. Varsinkin kivikkosatakielet saivat osakseen kiinnostusta ja useita poikueita l\u00f6ytyi seurattaviksi. Koiraspukuisia ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4sty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kuin vilaukselta. Pian ryhmityimme katajien komppausmuotoon ja l\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kaspianrautiaista. Ensimm\u00e4isen kaspianrautiaisen l\u00f6ysi erill\u00e4\u00e4n muista kulkenut Hanna, mutta t\u00e4t\u00e4 eiv\u00e4t muut en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. Toisen l\u00f6ysi Toni, joka oli taas eksynyt erilleen muista, ja taas lintu teki katoamistempun. Lopulta kuulin er\u00e4\u00e4st\u00e4 puselikosta pari korkeaa lauluns\u00e4ett\u00e4, ja koska en laulajaa keksinyt, arvasin kyseess\u00e4 olevan kaspianrautiaisen. Huusin porukan koolle ja l\u00e4hestyess\u00e4mme matalaa katajapuskaa, jossa lintu oli laulanut, se pomppasikin puskan latvaan komeasti n\u00e4ytille! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin tunnin puskien koluaminen ei sitten en\u00e4\u00e4 tuottanut mit\u00e4\u00e4n uutta. Harmitti hieman, sill\u00e4 koko ajan oli fiilis, ett\u00e4 paikalla olisi ollut mukava olla heti aamuvarhain, jolloin linnut olisivat saattaneet hieman jopa laulaa. Lopulta p\u00e4\u00e4timme laittaa verkot pystyyn ja kokeilla, josko saisimme muutaman kivikkosatakielen mitattavaksemme. Oriol ja Toni odottelivat sinnikk\u00e4\u00e4sti, josko atrappi houkuttelisi lintuja verkkoon, mutta linnut vain k\u00e4viv\u00e4t verkon l\u00e4hell\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Reilun puolen tunnin kuluttua p\u00e4\u00e4timme Hannan kanssa kokeilla, miten homma toimisi toisella tavalla ja k\u00e4vimme kaksi kertaa ajamassa lintuja verkkoon tuloksena saman tien viisi kivikkosatakielt\u00e4, yksi vanha naaras sek\u00e4 nelj\u00e4 nuorukaista. Siin\u00e4 sit\u00e4 riitti katalaaneilla ihmettelemist\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pari kaspianrautiaistakin l\u00f6ytyi pyyntien ohella ihmetelt\u00e4v\u00e4ksemme ja kokeillessamme niiden pyydystyst\u00e4 meill\u00e4 ei valitettavasti ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 atrapiksi kuin tavallista rautiaista. Niinp\u00e4 verkkojen l\u00e4helle l\u00f6ytyikin jostain vain tavallisia rautiaisia \u2013 k\u00e4hmyj\u00e4 otuksia, ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n emme olleet kompatessamme havainneet. Pari aasianruusutulkkua lensi ohitsemme ja my\u00f6hemmin ajaessamme autolla er\u00e4\u00e4lle nyppyl\u00e4lle hieman ylemm\u00e4ksi, n\u00e4imme viel\u00e4 yhden tulkun lis\u00e4\u00e4, mutta taas kerran vain lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 matalalla ohitsemme. <\/p>\n

T\u00e4lt\u00e4 kukkulan laelta ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n mainittavaa, valtava muuttohaukkanaaras sent\u00e4\u00e4n lensi ohitsemme. Olimme luulleet k\u00e4yv\u00e4mme my\u00f6s korkeammalla l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Aragatsin huippuja, mutta lopulta selvisi, ettei Arturin autolla ollut asiaa kiivet\u00e4 ylemm\u00e4ksi, niinp\u00e4 moni vuoristolaji j\u00e4i meilt\u00e4 puuttumaan Armenian pinnoista. Onneksi kaikki lajit olivat hoituneet Georgian puolelta. <\/p>\n

Ajaessamme takaisin alemmas n\u00e4imme taas jo tulomatkalla havaittuja lajeja kuten sepel- ja kivikkorastaita sek\u00e4 pikkukotkan, mutta vaikka pys\u00e4htelimme muutaman kerran komppaamaan sopivan n\u00e4k\u00f6isille katajapuselikoille, emme l\u00f6yt\u00e4neet Oriolin ja Tonin kovasti toivomaa kirjokerttua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme jo ajaneet l\u00e4hes alas vuorelta, kun Arturin puhelin soi ja soittaja oli Vasil Ananian, se ainoa tosi-orni Armeniassa, jota olimme yritt\u00e4neet tavoitella koko Armeniassa olomme ajan. Olimme yritt\u00e4neet tavoittaa Vasilia l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 olisimme mieluusti saaneet tietoja siit\u00e4, mit\u00e4 lajeja mist\u00e4kin paikoista olisi pit\u00e4nyt etsi\u00e4 mutta my\u00f6s siksi, ett\u00e4 alun perin meill\u00e4 oli ollut tarkoitus menn\u00e4 rengastelemaan Vasilin kanssa kahtena seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Nyt Vasil ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi pysym\u00e4\u00e4n Kapanissa maastot\u00f6iss\u00e4 vuoristossa eik\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi liittym\u00e4\u00e4n seuraamme (t\u00e4m\u00e4 mahdollisuus oli meill\u00e4 jo tiedossa). Huonojen linjojen l\u00e4pi Oriol p\u00e4\u00e4si kuitenkin tenttaamaan Vasililta, mist\u00e4 mahdollisesti voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muutamia viel\u00e4 puuttuneita lajeja ja kirjokerttu- ja yl\u00e4nk\u00f6kiurupaikkoja olikin sopivasti Aragatsilla. <\/p>\n

Niinp\u00e4 kohta k\u00f6r\u00f6timme takaisin viel\u00e4 hieman ylemm\u00e4s kuin aamuinen paikkamme, er\u00e4\u00e4n rotkolaakson yl\u00e4rinteelle, jossa kasvoi runsaasti ruusupuskaa. T\u00e4st\u00e4 paikasta piti olla helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirjokerttuja. Itse arvelin, ettei kirjokerttu voi olla helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4, jos se ei laula, joten taudin heikent\u00e4m\u00e4n\u00e4 annoin katalaanien yritt\u00e4\u00e4 ensin kesken\u00e4\u00e4n eliksens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Mutta kun hommasta ei meinannut tulla mit\u00e4\u00e4n, k\u00f6nysin yl\u00f6s ruusupuselikkoon ja l\u00f6ysinkin heti kirjokerttupoikueen pojille ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi. Hannakin oli jo havainnut pari kirjokerttua jahdatessaan kameransa kanssa kivikkosatakielt\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi ajoimme alas vuorilta ja suuntasimme Vasilin mainostamille yl\u00e4nk\u00f6kiurupaikoille. Vasil oli varoittanut, ett\u00e4 yl\u00e4nk\u00f6kiurut ovat todella aikaisia muuttajia ja ne saattaisivat olla jo l\u00e4hteneet. Toista tuntia kolusimme erilaisia niittyj\u00e4 ja peltoja havaiten ainoastaan tavallisia kiuruja, kangaskiuruja, nummikirvisi\u00e4, harmaasirkkuja jne.
\nLopulta luovutimme ja l\u00e4hdimme ajamaan yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4 pitkin kohti Jerevania ja yll\u00e4tt\u00e4en n\u00e4imme matkalla useita punakottaraisparvia matkaamassa jonnekin y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Olimmekin jo ihmetelleet, miss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 yleisiksi mainitut linnut oikein majailevat. Jerevanissa n\u00e4imme viel\u00e4 autosta pari palmukyyhky\u00e4 vilaukselta. Kunnon aterian j\u00e4lkeen oli taas mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 sel\u00e4lleen. <\/p>\n

Viel\u00e4 Vedille<\/strong><\/p>\n

26.7. Vaikka Vasilin kanssa suunnitellut rengastukset olivat peruuntuneet, emme j\u00e4\u00e4neet tuleen makaamaan vaan her\u00e4simme ajoissa ja aamiaisen j\u00e4lkeen olimme jo ennen kuutta liikenteess\u00e4. Nyt oli tarkoituksenamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 Vediin kerrankin lintuaikaan eli aamusta. Aamun eka havis oli taas sama minervanp\u00f6ll\u00f6, mutta perill\u00e4 Vedill\u00e4 oli huomattavasti olettamaamme rauhallisempaa. Reilut kolme tuntia yritimme rotkotulkkua l\u00e4hes hievahtamatta kalliosein\u00e4mi\u00e4 staijaten ja \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuunnellen, mutta taas havainnot j\u00e4iv\u00e4t samoihin lintuihin kuin mihin olimme paikalla jo tottuneet. Kaikkien lajien yksil\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat kuitenkin huomattavasti pienempi\u00e4 kuin aikaisemmilla k\u00e4ynneill\u00e4mme. Onnenpotkuna n\u00e4imme kuitenkin 16 yl\u00e4nk\u00f6kiurun parven, joka kierteli hetken laakson rinteit\u00e4. Olivat siis todellakin jo selv\u00e4sti muutolla! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a>
\nHieman liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n laitoimme verkon vireille, mutta saimme kuitenkin hypistelt\u00e4v\u00e4ksemme ja mitattavaksemme pari harmaakultarintaa sek\u00e4 yhden id\u00e4norfeuskerttunuorukaisen. Jos olisimme malttaneet laittaa verkot jo aamusta, olisimme varmaan saaneet viel\u00e4 ainakin kivikkosirkun sek\u00e4 id\u00e4nkallionakkeleita. Itse en kyll\u00e4 niin v\u00e4lit\u00e4 t\u00e4llaisesta lintujen h\u00e4irinn\u00e4st\u00e4, mutta kyll\u00e4 n\u00e4ille kaikille pyydystyksille, joita reissussa teimme, oli katalaaneilla olemassa perustellut syyt. Oriolhan mm. organisoi kaikki rengastustentit Kataloniassa ja tentit pidet\u00e4\u00e4n k\u00e4sikuvista.<\/p>\n

Muuten Vedi oli siis t\u00e4ll\u00e4 kertaa liev\u00e4hk\u00f6 pettymys, ja l\u00e4mp\u00f6tilan kohottua 33 asteeseen, p\u00e4\u00e4timme luovuttaa ja l\u00e4hdimme kohti Jerevania. Keskustassa k\u00e4vimme turisti-infopisteest\u00e4 ostamassa omat kappaleet hienoja Birds of Armenia -kirjoja ja lopulta olimme k\u00e4mpill\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jo klo 14.00. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nukuimme pitk\u00e4lle iltaan saakka ja sitten s\u00f6imme oikein kunnon juhla-aterian. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 oli viimeinen iltamme Arturin veljen luona, (jossa Arturin vaimo oli meit\u00e4 kestinnyt jo moneen kertaan huikeilla perinteisill\u00e4 armenialaisilla ruoilla), oli Arturin pojan 18-vuotis syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4t! Niinp\u00e4 ruokaa ja tietysti my\u00f6s juomaa (mm. armenialaista konjakkia sek\u00e4 tietysti vodkaa ja viini\u00e4) riitti. Aika pian k\u00e4vi niin onnettomasti, ett\u00e4 Artak oli juonut hieman liikaa vodkaa ja konjakkia kokoonsa ja kokemukseensa n\u00e4hden, joten jonkin aikaa saimme selvit\u00e4 ilman tulkkia, mutta se ei kyll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt ket\u00e4\u00e4n haittaavan! Jossain vaiheessa voipunut Artak palasi juhlimaan ja iltaa vietettiin pitk\u00e4lle puolille \u00f6in, jolloin viimein me raskaan harrasteen puurtajat p\u00e4\u00e4simme k\u00f6mpim\u00e4\u00e4n s\u00e4nkyihimme. <\/p>\n

Kotimatkalle<\/strong><\/p>\n

27.7. Seitsem\u00e4n j\u00e4lkeen aamulla l\u00e4hdimme ajamaan kohti Georgian rajaa, mutta tarkoituksenamme oli ajaa ensin Sevan -j\u00e4rven l\u00e4heisille paikoille, joista Vasil oli neuvonut, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isimme pyydett\u00e4v\u00e4ksemme paikallisia tiltaltteja. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 Oriol oli luvannut mitata vuoritiltaltteja, oli tarkoituksena ollut pyydyst\u00e4\u00e4 my\u00f6s paikallisia tiltaltteja mitattavaksi, sill\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tunnu olevan tietoa siit\u00e4, mit\u00e4 ne ovat \u2013 kaiketi oma alalajinsa caucasicus? Niinp\u00e4 pys\u00e4htelimme Vasilin neuvomilla paikoilla ja paljon muillakin mets\u00e4paikoilla, muttemme l\u00f6yt\u00e4neet ainoatakaan tiltalttia. Tiltaltit olivat varmasti jo hiljentyneet aikaa sitten, joten luovutimme homman aika pian ja niinp\u00e4 olimme lopulta rajalla reilua tuntia liian aikaisin klo 15.50. Matkan varrella havaintovihkoon olivat kirjautuneet ainoastaan reissupinnat varpushaukka sek\u00e4 nokkavarpunen. <\/p>\n

Rajan ylitys sujui taas helposti ja helteisesti. Aurinko porotti todella kuumasti eik\u00e4 rajan pinnassa p\u00e4\u00e4ssyt taaskaan varjoon mihink\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 min\u00e4, joka olin pahasti l\u00e4hes viikon vaivanneen vatsataudin ryydytt\u00e4m\u00e4, aloin k\u00e4rsi\u00e4 ilmeisesti nestehukasta pahemmin ja pahemmin. Onneksi Giorgi saapui etuajassa ja p\u00e4\u00e4simme Pajeron kyydiss\u00e4 jatkamaan kohti Tbilisi\u00e4 kaikki ikkunat kattoikkunaa my\u00f6ten auki. <\/p>\n

Tbilisil\u00e4isess\u00e4 ravintolassa nautitun kunnon ruokailun j\u00e4lkeen (itse litkin vain pari litraa nesteit\u00e4) majoituimme taas kerran Giorgin ansiosta er\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n asunnolle. Paikalla oli t\u00e4m\u00e4n Giorgin yst\u00e4v\u00e4n morsio, joka ei kuitenkaan puhunut lainkaan englantia. Me olimme jo samana y\u00f6n\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kotimatkalle, mutta Oriol ja Toni majoittuivat reiluksi vuorokaudeksi, sill\u00e4 heid\u00e4n lentonsa oli vasta seuraavana y\u00f6n\u00e4. <\/p>\n

Kymmenen j\u00e4lkeen illalla sanoimme hyv\u00e4stit Oriolille ja Tonille ja p\u00e4\u00e4stimme heid\u00e4t nukkumaan ja siirryimme Giorgin v\u00e4liaikaiselle asunnolle (h\u00e4nh\u00e4n oli juuri tullut Yhdysvalloista, joten h\u00e4n vasta haki uutta asuntoa itselleen), jossa nukuimmekin pari tuntia ennen kuin Giorgi heitti meid\u00e4t lentokent\u00e4lle hieman ennen kello kahta.
\nLentokent\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 jutustelimme jonkin aikaa, sill\u00e4 joku Giorgin yst\u00e4v\u00e4 oli sattumalta tulossa juuri pitk\u00e4lt\u00e4 Saksan reissultaan ja Giorgi oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 vastaanottamaan t\u00e4t\u00e4. Lentomme Riikaan l\u00e4hti lopulta hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 klo 4.30 ja Latvian maaper\u00e4lle laskeuduimme klo 7.10 (jo Suomen aikaa). Jouduimme l\u00e4hes juoksemaan Helsingin jatkolennollemme, joka l\u00e4hti vain varttia my\u00f6hemmin ja viimein klo 8.45 laskeuduimme Seutulaan. Yll\u00e4tykseksemme matkatavarammekin olivat ehtineet vaihtaa konetta, joten pian olimme is\u00e4ni kyydill\u00e4 matkalla kohti vanhempieni kotia Kirkkonummella. <\/p>\n

Samoihin aikoihin, kun oma reissumme tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, olivat Oriol ja Toni viel\u00e4 rengastelemassa lintuja er\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4 er\u00e4\u00e4n Giorgin yst\u00e4v\u00e4n kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin, ett\u00e4putkeen mennyt reissu oli loppuun asti mennyt ehk\u00e4 jopa yli odotusten! <\/p>\n

Loppujorinat<\/strong><\/p>\n

Lopulta havaitsimme Georgiassa ja Armeniassa yhteens\u00e4 213 lintulajia, mik\u00e4 on huomattavan korkea m\u00e4\u00e4r\u00e4 siihen n\u00e4hden, ett\u00e4 olimme reissullamme hyvinkin hiljaiseen lintuaikaan. Lintujen pesinn\u00e4t ja t\u00e4ten laulukausi oli jo ohi, mutta syysmuutto ei ollut juuri viel\u00e4 k\u00e4ynnistynyt. Varsinaista lintuopasta meill\u00e4 ei siis ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa apunamme, mutta meille t\u00e4m\u00e4 pelkk\u00e4 kuskivaihtoehto, joka hinnaltaan oli tietysti huomattavasti halvempi, sopi hyvin. Kyll\u00e4h\u00e4n me linnut l\u00f6yd\u00e4mme, jos vain tied\u00e4mme olevamme oikeilla paikoilla! <\/p>\n

Georgiassa havaitsimme yhteens\u00e4 124 lintulajia ja Armeniassa 186. Tavoitelajeistamme havaitsimme l\u00e4hes kaikki, varsinaisista t\u00e4rppilajeista j\u00e4i puuttumaan ainoastaan kaukasianteeri sek\u00e4 Oriolin ja Tonin listalta balkanintiainen. Tietysti muutamat nuijaukset j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s kaivelemaan, mainittakoon katalaanien nuijaama kaspianlumikana ja Tonin nuijaama rotkotulkku. Eliksi\u00e4 saimme Hannan kanssa molemmat 19 kappaletta ja WP-pinnoja 21. Ainoat eromme olivat ne, ett\u00e4 min\u00e4 sain eliksen suohyyp\u00e4st\u00e4, jonka Hanna oli aiemmin l\u00f6yt\u00e4nyt Siikalahdelta ja Hanna sai eliksen yl\u00e4nk\u00f6kiurusta, joita itse olin n\u00e4hnyt Eilatissa yhden muuttoparven ollessani verkkokierroksella. Oriol sai jotakuinkin saman verran WP-pinnoja kuin me, toki lajeissa oli eroja enemm\u00e4n ja Toni sai huikeat 38 WP-pinnaa! <\/p>\n

Budjettimme pysyi kasassa hyvin ja yl\u00e4rajaa 2000\u20ac per henkil\u00f6 ei oltu l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kallein osa reissusta olivat tietysti lentoliput (n.500\u20ac per henkil\u00f6), Georgian opastuksista ja autosta saimme pulittaa ihan kohtuullisesti (yhteens\u00e4 1400\u20ac), Armenian opastukset olivat jonkin verran edullisempia (n. 1000\u20ac) ja esim. Artakin tulkkaukset maksoivat meille yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ajalta yhteens\u00e4 180$. Sanoisin, ett\u00e4 opastusten hinta-laatusuhteet olivat kuitenkin kohdallaan. Y\u00f6pymiset olivat ruokineen noin 20\u20ac per p\u00e4iv\u00e4 molemmissa maissa. <\/p>\n

Kaiken kaikkiaan reissu oli eritt\u00e4in onnistunut. Vaikka etuk\u00e4teen ja hieman reissun aikanakin olimme huolissamme opastuksemme tasosta, kaikki sujui lopulta erinomaisesti. Toki kaikki olisi ollut huomattavasti helpompaa oikean lintuoppaan vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 reissulla, jollaista ehdottomasti suosittelemme muille alueelle suuntaaville. Georgiaan matkaavien kannattaa siis ottaa yhteytt\u00e4 Ramaz Gokhelasviliin (Georgian Centre for the Conservation of the Wildlife = GCCW) ja Armeniaan suuntaavien joko Zhanna Galianiin (Armenian Ecotourism Association) tai Vasil Ananianiin. <\/p>\n

Matkan aikana koimme olomme koko ajan eritt\u00e4in turvalliseksi, yleens\u00e4 paikalliset eiv\u00e4t juuri osoittaneet mink\u00e4\u00e4nlaista kiinnostusta meit\u00e4 kohtaan vaan saimme olla halutessamme t\u00e4ysin rauhassa. Aikaisemmista levottomuuksista olivat merkkin\u00e4 Armenian ja Azerbaid\u017eanin etel\u00e4isell\u00e4 rajaseuduilla n\u00e4kem\u00e4mme 20 vuotta sitten raunioiksi pommitetut kyl\u00e4t sek\u00e4 yksi aitojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 miinoitettu alue. Georgian konfliktialueet olivat kaukana k\u00e4ymist\u00e4mme kohteista. <\/p>\n

Kiitokset retkiseurasta Tonille ja Oriolille! Uskallamme varmasti koko porukalla suositella Georgiaa ja Armeniaa retkikohteiksi, muttemme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 neuvo tekem\u00e4\u00e4n reissua yht\u00e4 vaikeasti kuin me teimme. Linnut ovat aikaisemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja alkukes\u00e4st\u00e4 ja ainakin oppaan johdolla varmasti helpommin l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Georgia & Armenia 14.-27.7. 2006 Esipuhe Olimme jo pitk\u00e4\u00e4n suunnitelleet reissua Kaukasuksen suuntaan, mutta reissun lopullista toteutumista olivat hidastaneet puutteellinen lintutieto alueesta (retkikertomuksia l\u00f6ytyy todella v\u00e4h\u00e4n) sek\u00e4 paikallisten kontaktien todella k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tarjouspyynn\u00f6t. Alkuun olimme suunnitelleet menev\u00e4mme Azerbaitsaniin, mutta paikalliset matkaj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4kontaktimme osoittautuivat t\u00e4ysin kykenem\u00e4tt\u00f6miksi organisoimaan mit\u00e4\u00e4n halvalla. Kun k\u00e4vimme syksyll\u00e4 2005 British Bird Fair messuilla Englannissa, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[20,19],"tags":[],"class_list":["post-108","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-armenia","category-georgia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=108"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6682,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions\/6682"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=108"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=108"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=108"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}