{"id":103,"date":"2007-07-28T11:22:52","date_gmt":"2007-07-28T08:22:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=103"},"modified":"2023-07-18T09:53:05","modified_gmt":"2023-07-18T06:53:05","slug":"ita-suomi-varanki-6-22-7-2007","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/ita-suomi-varanki-6-22-7-2007","title":{"rendered":"It\u00e4-Suomi – Varanki 6.-22.7. 2007"},"content":{"rendered":"

J\u00e4lleenn\u00e4keminen<\/strong><\/p>\n

6.7. ajoimme ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Hannan ja t\u00e4m\u00e4n pikkuveljen Miikan kanssa Helsinkiin. Shoppailtuamme hieman suuntasimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse majoittumaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

7.7. Aamusta Hanna l\u00e4hti junalla stadiin yh\u00e4 shoppailemaan, mutta me Miikan kanssa her\u00e4simme vasta yhdeks\u00e4n aikoihin ja suuntasimme varsin pian Espoon Finnolle retkelle. Oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 laskea paikalta 64 harmaasorsaa ja liejukanojakin 26 lintua. Miikalle oli mukava n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s jouhisorsa, lapasorsia, taveja, tiklej\u00e4 ja muita tavallisia lajeja, joita altailla n\u00e4ki l\u00e4helt\u00e4. Nuottalahden puolella sukelteli tuttuun tapaan muutama haahkakin. <\/p>\n

Yhdentoista aikaan otimme suunnan Helsinki-Vantaalle, jonne hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4mme Paul French oli saapumassa Englannista. Saatuamme viimein auton parkkiin ja k\u00e4velty\u00e4mme pitk\u00e4n tovin oikealle portille, oli Hannakin jo paikalla. Pian saapui Paulkin ja suuntasimme saman tien Jumboon sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja ostamaan hieman ev\u00e4it\u00e4. <\/p>\n

Paul oli saapunut retkeilem\u00e4\u00e4n kanssamme kahdeksi viikoksi ja tarkoituksenamme oli retkeill\u00e4 todella aktiivisesti aina Helsingist\u00e4 Varangille saakka! Tavoitelajeina Paulilla oli hieman toistakymment\u00e4 elislajia sek\u00e4 saman verran muita lajeja, joita h\u00e4nelle oli harvemmin tullut vastaan. Toki tiedossa oli, ett\u00e4 ajankohta ei useimmille lajeille en\u00e4\u00e4 ollut kovinkaan optimaalinen, joten kaikkia lajeja emme mitenk\u00e4\u00e4n saisi hoidettua. Parhaamme tietysti tekisimme, ett\u00e4 suurin osa lajeista l\u00f6ytyisi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian olimme Viikiss\u00e4 Pornaistenniemen parkissa todella kovassa vesisateessa odottelemassa s\u00e4\u00e4n selki\u00e4mist\u00e4. Kun sade hieman taukosi k\u00e4velimme hiljalleen tornille aloittaen samalla reissupinnalistan pidon ja kohta listalle saatiin jo satakielikin. Tornilta tietysti n\u00e4kyi lajeja runsaasti lis\u00e4\u00e4: valkoposkihanhi, r\u00e4ysk\u00e4, uuttukyyhkyj\u00e4 jne. Pitkoksilta l\u00f6ytyi mukava kuuden viiksitimalin parvi ja luhtakanat r\u00e4\u00e4kyiv\u00e4t kertaalleen kimppar\u00e4\u00e4ynt\u00e4\u00e4. Jatkoimme pitkoksia Lammassaareen, josta ehti l\u00f6yty\u00e4 koivun latvuksessa piilotellut kultarinta ennen kuin taas alkoi sataa kaatamalla. Pidimme reilut puoli tuntia sadetta tornin alla ennen kuin sade taas taukosi. Sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki naaras n\u00e4ytt\u00e4ytyi onneksi ilahduttavan nopeasti ja k\u00e4vip\u00e4 tolpan nokassa my\u00f6s nuorukainen pikaisesti. R\u00e4yski\u00e4, harmaahaikaroita, kyhmyjoutsenia jne. ehdittiin my\u00f6s tovi katsella ennen kuin siirryimme Etu-Viikkiin bongaamaan siell\u00e4 jo muutaman p\u00e4iv\u00e4n paikalla ollutta mustaotsalepink\u00e4ist\u00e4. Lintu l\u00f6ytyi nopeasti ja p\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 jatkaa Espoon Laajalahteen sateen pudottamien kahlaajien toivossa. <\/p>\n

Laajalahdelta olivat kahlaajat ehtineet jo valtaosin l\u00e4hte\u00e4, kun sade oli loppunut. Tapasimme paikalla useita orneja, jotka olivat olleet paikalla heti sateen j\u00e4lkeen ja ilmeisesti sen aikanakin ja he olivat n\u00e4hneet ihan mukavasti kahlureita. Mustaviklo, suokukkoja, pari lapinsirri\u00e4, pikkutylli, kanadanhanhia, keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkipari jne., rikastuttivat kuitenkin lajilistaamme. <\/p>\n

Jatkoimme varsin vauhdikkaasti kohti it\u00e4rajaa, pys\u00e4htyen seuraavaksi vasta Haminan Lupinlahdella, jossa rastaskerttunen lauloi vain yhden s\u00e4keen ja r\u00e4ysk\u00e4 kierteli lahdella. Taas vaihteeksi sy\u00f6ty\u00e4mme saavuimme iltakymmenen aikaan Kirkkoj\u00e4rvelle. Pikkuhuittia ei kuitenkaan kuulunut, vaikka sinnikk\u00e4\u00e4sti p\u00e4ivystimme paikalla puoleeny\u00f6h\u00f6n saakka. Luhtahuitteja oli useita, kurjet mekastivat ja ryti- ja rastaskerttuset lauloivat vaimeasti p\u00e4tkitt\u00e4in. <\/p>\n

Kovia lajeja liukuhihnalla<\/strong><\/p>\n

8.7. vuorokauden vaihduttua jatkoimme sis\u00e4maahan ja Savitaipaleen J\u00e4k\u00e4l\u00e4nj\u00e4rvelle, jossa ruokosirkkalintu surisi yh\u00e4 tauotta. Luhtahuitti huittaili my\u00f6s. Matka jatkui Lappeenrannan Mentulaan, jossa pikkukultarinta oli jo hiljentynyt taikka sitten ottanut hatkat. Ruisr\u00e4\u00e4kki\u00e4 kuitenkin kuului useita. R\u00e4\u00e4kki\u00e4 oli Joutsenossa vaikka kuinka paljon lis\u00e4\u00e4 ja Korvenkyl\u00e4n viirusirkkalintukin tirisi yh\u00e4 paikallaan. P\u00e4\u00e4timme vain pikaisesti pointsata sen ja tulla paikalle uudelleen aamuvalossa. <\/p>\n

Seuraavaksi etsiskelimme y\u00f6laulajia Konnunsuon ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, mutta valtaosa linnuista oli jo hiljentynyt, olihan kes\u00e4 ja suurin osa pesinn\u00f6ist\u00e4 jo pitk\u00e4ll\u00e4. Onneksi Pikku-L\u00e4yk\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyi teeren lis\u00e4ksi niin viita- kuin pensassirkkalintukin, joten olimme muutamassa tunnissa havainneet kaikki Suomessa havaitut nelj\u00e4 sirkkalintulajia. <\/p>\n

Kotasaaren lampivikloperheest\u00e4 olivat viel\u00e4 naaras ja ainoa hengiss\u00e4 selvinnyt poikanen paikalla. My\u00f6s kolme lapinsirri\u00e4 ja kaksi pikkusirri\u00e4 kahlaili altaalla pikkutyllien kera. Per\u00e4-Aholasta bongattiin Paulille kotipihaltakin tuttu turturikyyhky, mutta meille Hannan kanssa turiseva lintu ei ole todellakaan arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja tietysti Miika sai taas yhden eliksen lis\u00e4\u00e4. Paikalla oli muutama muukin bongari, mm. Lind\u00e9nin Andreas, jotka olivat palaamassa Pohjois-Karjalasta tundrakurppeloa bongaamasta. Valitettavasti lintu oli l\u00e4htenyt jo paikalta, joten me emme sit\u00e4 saaneet reittimme varrelle. Tiltaltti ja peukaloinen lauloivat itsens\u00e4 my\u00f6s reissupinnalistalle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4yty\u00e4mme kuvaamassa viirusirkkalintua aamuauringossa jatkoimme matkaa. Ruokolahdella 6-tien yli muutti 60 mustalinnun parvi ja me jatkoimme Rautj\u00e4rven Punasvaaran vanhaan mets\u00e4\u00e4n, josta ei l\u00f6ytynyt edes kanalintuja, jokunen tiltaltti ja peukaloinen sent\u00e4\u00e4n. My\u00f6s kanahaukka l\u00f6ytyi l\u00e4hiseudulta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamu oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun viimein olimme Parikkalassa, ja viety\u00e4mme Miikan, olimme vihdoin kotonamme. Eip\u00e4 mennyt monta hetke\u00e4, kun olimme kaikki unten mailla.
\nKovin monta tuntia emme malttaneet nukkua, sill\u00e4 aikaa ei ollut hukattavaksi. Illalla suuntasimme Siikalahteen tutustumaan, mutta uivelonaarasta ja paria harmaahaikaraa kummempaa ei n\u00e4kynyt. Toki ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 Paulilla riitti mustakurkku-uikuissa ja h\u00e4rk\u00e4linnuissa ym. Kaukolasta l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen viitakerttunen lurittelemasta. K\u00e4vimme my\u00f6s yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viirup\u00f6ll\u00f6j\u00e4mme pes\u00e4paikaltaan, mutta poikue emoineen oli jo siirtynyt kauemmas metsiin eik\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4st\u00e4 yrityksest\u00e4 huolimatta l\u00f6ytynyt. Pyrst\u00f6tiaisia ja hiirihaukka kuitenkin havaittiin. <\/p>\n

Parikkalan lajeja kiireell\u00e4<\/strong><\/p>\n

9.7. Pari tuntia taas nukuttuamme suuntasimme y\u00f6laulajaretkelle Saaren suuntaan. Akanvaaran Tetrisuolla n\u00e4kyi ruokaa kantava sinisuohaukkanaaras ja Akonpohjassa tornin l\u00e4heisell\u00e4 pellolla lauloi viitakerttunen, pensassirkkalintu sek\u00e4 luhtakerttunen ja joka pellolla oli ruisr\u00e4\u00e4kki\u00e4. Nopeasti verkot pystyyn ja kohta meill\u00e4 oli niin viitakerttunen kuin pensassirkkalintukin rengastettuina. <\/p>\n

Y\u00f6laulajat olivatkin jo mukavasti hoidossa, joten p\u00e4\u00e4timme suunnata takaisin kohti Parikkalaa ja Paulin elislajeja. Onneksi pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 Pohjanrannan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, sill\u00e4 Kangaksen pelloilla pytpytti sponde viiri\u00e4inen! <\/p>\n

Argusj\u00e4rvell\u00e4 en ehtinyt kuin kerran vihelt\u00e4\u00e4, kun harmaap\u00e4\u00e4tikka jo lensi ylitsemme \u2013 oli jo Paulin aikakin saada ensimm\u00e4inen eliksens\u00e4! Harmaap\u00e4\u00e4tikkoja py\u00f6ri paikalla yhden emon lis\u00e4ksi kolme nuorukaista, jotka kaikki vihelteliv\u00e4t aktiivisesti. Linnut eiv\u00e4t harmi kyll\u00e4 oikein tulleet n\u00e4ytille, joten kuvia ei saatu. Viitasirkkalinnun laulu kantautui jostain kauempaa hetken korviimme ja my\u00f6s mustap\u00e4\u00e4kerttu lauloi huilumaista lauluaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siikalahden ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ei kauan tarvinnut valkoselk\u00e4tikkaa haeskella, vaan kohta Paul sai jo toisen eliksens\u00e4. Mutta n\u00e4it\u00e4k\u00e4\u00e4n lintuja ei liiemmin p\u00e4\u00e4ssyt ihailemaan, sen verran ne olivat liikekannalla. <\/p>\n

Melkoniemen metsiin ajettuamme Parikkalan kuuluisat kuukkelit antoivat odottaa itse\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n. Odottelimme niit\u00e4 toista tuntia ja kun niit\u00e4 ei alkanut n\u00e4ky\u00e4, p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 metsien muita asukkaita kuten kanalintuja. Niit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt, mutta sattumalta t\u00f6rm\u00e4simme kuin t\u00f6rm\u00e4simmekin kuukkeleihin aivan keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4. Onneksi niille ev\u00e4\u00e4mme kelpasivat ja n\u00e4in Paul p\u00e4\u00e4si ihailemaan elislajiaan l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4. T\u00f6yht\u00f6tiaisia, puukiipij\u00f6it\u00e4, kuusitiainen ja pikkulepink\u00e4isi\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s ja peukaloisia ja tiltaltteja kuultiin. <\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 er\u00e4\u00e4lle kaakkurilammelle katsomaan kaakkuriperheen touhuiluja, ennen kuin jatkoimme r\u00e4ttiv\u00e4synein\u00e4 kotiin pitkille p\u00e4iv\u00e4unille. <\/p>\n

Illalla pakkasimme kaikki tavarat autoon ja l\u00e4hdimme kiireisen aikataulun ajamina kohti Pohjois-Karjalaa ja pikkuhiljaa my\u00f6s kohti Varankia. Ensimm\u00e4isen kunnon stoppimme teimme Tohmaj\u00e4rven Niiralassa, jossa olimme jo keskiy\u00f6ll\u00e4. <\/p>\n

Lieksasta taas rareja<\/strong><\/p>\n

10.7. Ehdimme nukkua nelisen tuntia autossa ennen optimaalisinta pikkukultarinnan lauluaikaa. Paikalle saapui hieman ennen nelj\u00e4\u00e4 my\u00f6s Rokkasen Jukka kolmen paljon minuunkin yhteydess\u00e4 olleen espanjalaisornin kanssa. N\u00e4m\u00e4 olivat jo edellisiltana yritt\u00e4neet tuntitolkulla caligataa. Itse meinasin, ett\u00e4 jos nelj\u00e4n j\u00e4lkeen ei lintua ala kuulua, niin se on lopullisesti hiljentynyt. Kello oli vain pari minuuttia yli nelj\u00e4, kun lintu alkoi laulaa keskell\u00e4 ruokohelpipeltoa! Parempaakin biotooppia oli kyll\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 tarjolla! Lintu kuitenkin oli lopulta hyvinkin aktiivisesti \u00e4\u00e4ness\u00e4 ja muutamat saivat n\u00e4hty\u00e4kin sen vilaukselta. My\u00f6s viitakerttunen lauloi laiskasti paikalla ja peukaloinen kauempana kuusimets\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Me jatkoimme Kontiolahdelle er\u00e4\u00e4seen vanhaan mets\u00e4\u00e4n, josta meill\u00e4 oli vinkki\u00e4 varpusp\u00f6ll\u00f6st\u00e4. Jo matkalla tiell\u00e4 k\u00e4veli upea ukkometso kaulah\u00f6yhenyst\u00e4\u00e4n p\u00f6rhistellen. Ja perill\u00e4 varpusp\u00f6ll\u00f6atrappiin reagoi voimakkaasti pari pohjantikkaa \u2013 taas elis Paulille ja jo kolmas tikkaelis! My\u00f6s kanahaukkapoikue huuteli paikalla ja pikkuk\u00e4pylintuja oli runsaasti, joten \u00e4\u00e4nimailma oli varsin mukavaa kuunneltavaa. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ksi ajoimme Lieksan Patvinsuolle, jossa k\u00e4velimme yhteens\u00e4 noin kahdeksan kilometri\u00e4 Teretin lintutornille ja takaisin. Reissu oli l\u00e4hinn\u00e4 suomaisemien ihailua, sill\u00e4 linnut olivat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hiss\u00e4! Sent\u00e4\u00e4 pikkukuovi, muutamia kapustarintoja, kurkia, teeri, pikkulepink\u00e4inen sek\u00e4 parhaina kolme pohjansirkkua n\u00e4htiin. Iltap\u00e4iv\u00e4ksi pistimme Suomun leirint\u00e4alueelle teltan ja nukuimme pitk\u00e4lle iltaan. <\/p>\n

Yhdentoista nurkilla jatkoimme Lieksan Sorsalaan, jossa tapasimme taas Jukan ja espanjalaiset. Pian l\u00f6ysimme m\u00e4r\u00e4lt\u00e4 pellolta ensimm\u00e4isen hein\u00e4kurpan ruokailemasta ja eip\u00e4 aikaakaan, kun pellolla soidinsi kaksi lintua pomppien! Kolmaskin lintu pellolla oli, mutta varmuutta ei saatu soidinsiko se lainkaan. Upeaa, t\u00e4t\u00e4 emme olisi uskonut ihan v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan Suomessa kuulevamme! <\/p>\n

Karhuja – paljon ja l\u00e4helt\u00e4!<\/strong><\/p>\n

11.7. Nukuimme hieman lis\u00e4\u00e4 Niitty-Jamalin pelloilla, josta min\u00e4 yritin muiden yh\u00e4 nukkuessa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vuodariksi paikalla pitk\u00e4\u00e4n viihtynytt\u00e4 harmaasirkkua. Lintu oli kuitenkin ainakin aamuy\u00f6n hiljaa, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaamme, sill\u00e4 harmaasirkku ei tuntunut muita kiinnostavan lainkaan. Kaakattaen ylilent\u00e4nyt kaakkuri oli pellolla olleiden pikkukuovien ohella paikan ainoa havainto. <\/p>\n

Aamu-unet nukuimme Sotkamon Vuokatin huipulla hiihtohissien rakenteissa k\u00e4velty\u00e4mme ensin hieman rinteen metsiss\u00e4 havaitsematta kuitenkaan juuri mit\u00e4\u00e4n. Komeita metsi\u00e4 rinteen takana kyll\u00e4 oli. L\u00e4hes Sotkamon keskustassa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 levikkeell\u00e4 havaitsimme pohjansirkun ennen kuin klo 11.00 menimme Jarvan Ilkan kanssa Urheiluopiston ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Juttua olisi luistanut pitemp\u00e4\u00e4nkin, mutta Ilkalla oli t\u00f6it\u00e4 ja meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 kohti Suomussalmen Martinselkosta ja karhukojua, joka olikin syy, miksi alkureissumme aikataulu oli ollut n\u00e4in tiukka! Olimme saaneet kojupaikat t\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi ja paikalla piti olla kolmelta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

Ajoimme yht\u00e4 kyyti\u00e4 Suomussalmelle ja pys\u00e4hdyimme vain kerran kymmenkunta kilometri\u00e4 ennen Martinselkosta, kun er\u00e4\u00e4ll\u00e4 hakkuaukealla kisaili kolmen isolepink\u00e4isen poikue. Muutamia minuutteja yli kolmen parkkeerasimme automme Martinselkoseen, josta noin 45 minuuttia my\u00f6hemmin l\u00e4hdimme seitsem\u00e4n muun ja oppaan kanssa ensin autolla ja lopulta pari kilometri\u00e4 k\u00e4vellen karhukojuille. Kaksi ulkomaalaista j\u00e4i suonlaitakojulle ja yksi suomalainen meni perimm\u00e4iseen yhden hengen ammattilaiskuvaajakojuun, joten meid\u00e4n kanssa suureen kojuun tuli vain kolme italialaista sek\u00e4 opas. Niinp\u00e4 meill\u00e4 oli varsin ruhtinaallisesti tilaa ja p\u00e4\u00e4simmekin valtaamaan kojun parhaat kuvauspaikat. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Eip\u00e4 mennyt kuin muutama minuutti, kun ensimm\u00e4iset nallet jo saapuivat ruokailemaan kojujen edustalle lohiateriaansa. Koskapa kello ei ollut viel\u00e4 edes iltaviitt\u00e4, niin valo oli erinomainen kuvaukseen ja kamerat alkoivatkin laulaa saman tien. Nalleja saapui pikkuhiljaa lis\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4 ja kohta puun latvuksiin saapui haarahaukkakin omaa saalistaan k\u00e4rkkym\u00e4\u00e4n. Haarahaukka haki saaliinsa komeasti sy\u00f6ksym\u00e4ll\u00e4 uskaltautumatta laskeutua lainkaan karhujen sekaan. Saaliinsa napattuaan se laskeutui aina hetkeksi puiden oksille, ennen kuin l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n ruokaa oletettavasti pes\u00e4lleen. Parhaimmillaan n\u00e4kyvill\u00e4 oli yht\u00e4 aikaa reilu tusina karhuja, kaksi haarahaukkaa, esiaikuinen merikotka sek\u00e4 vanha tuhkaselk\u00e4lokki, joten kuvattavaa todella riitti pitk\u00e4lle valoisaan y\u00f6h\u00f6n saakka! Reissun ensimm\u00e4iset tilhet kuultiin my\u00f6s jossain vaiheessa. Karhuja oli yhteens\u00e4 paikalla reilut parikymment\u00e4, mm. yhdet t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4iset kaksospennut sek\u00e4 yhdet viimevuotiset kolmoset, jotka v\u00e4lill\u00e4 isompiaan s\u00e4ik\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n kiipeiliv\u00e4t puihin karkuun. Isommat karhut olivat varsin rauhallisia, joten emme yht\u00e4\u00e4n kunnon tappelua n\u00e4hneet, mutta yhden sent\u00e4\u00e4n kuulimme \u2013 olipa hurjan kuuloista karjuntaa! Puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen sek\u00e4 valo ett\u00e4 karhujen aktiivisuus v\u00e4heni selv\u00e4sti ja yhden aikaan y\u00f6ll\u00e4 saatoimme huoleti painua pehkuihin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas kutsuu mua Kuusamo<\/strong><\/p>\n

12.7. Aamun valjetessa muutama karhu k\u00e4vi viel\u00e4 nuolemassa viimeisi\u00e4 lohen rippeit\u00e4 kivilt\u00e4 ja haarahaukkakin tuli viel\u00e4 kuvattavaksi, mutta seitsem\u00e4n aikaan pakatessamme tavaroita kasaan, ei haaskalla ollut en\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan ollut liikett\u00e4. Juuri kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, saapui yksi suurimmista ja varmasti vanhin hieman seniilin oloinen nalle harmiksemme haaskalle, mik\u00e4 tietysti hankaloitti meid\u00e4n porukkamme l\u00e4ht\u00f6\u00e4, sill\u00e4 karhu oli meist\u00e4 vain noin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4! Nallevanhus ei suostunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, vaikka oppaamme kuinka yritti ajaa sit\u00e4 tiehens\u00e4. Lopulta ei auttanut kuin l\u00e4hte\u00e4 porukalla ulos. Viimein kun koko porukkamme oli ulkona, nalle suvaitsi l\u00f6ntyst\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4n odottamaan, ett\u00e4 olisimme hieman kauempana ennen kuin se taas palaisi haaskalle kaapimaan viimeisi\u00e4kin ruoan rippeit\u00e4 maasta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velymatkalla kuvasimme viel\u00e4 karhujen j\u00e4lki\u00e4, niiden tuhoamaa muurahaiskekoa, raapimapuita sek\u00e4 n\u00e4imme pari pohjansirkkua. Keskuksella k\u00e4vimme suihkussa ja latailimme kaikki akkumme t\u00e4yteen ja kuvailimme ruokintapaikalla k\u00e4yneit\u00e4 paria kuukkelia, nuoria punatulkkuja, urpiaisia, viherpeippoja jne. <\/p>\n

Jatkettuamme matkaa taas kohti pohjoista, emme ehtineet ajaa kuin parikymment\u00e4 kilometri\u00e4, kun er\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n suoran kohdalla kaukana edess\u00e4mme tien ylitse l\u00f6ntysti karhu! Min\u00e4 tahansa muuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4ysin sponde karhu olisi ollut aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n jymypaikku, mutta jotenkin edellisy\u00f6 laimensi havainnon arvoa. Vain v\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ja tien yli juoksi hirvi, joka tuntui nostattavan autossa enemm\u00e4n tunteita. Monta tuhatta kilometri\u00e4 sit\u00e4 onkin tullut ajettua toivoen, ett\u00e4 n\u00e4kisi sponden karhun edes kohtuullisen hyvin, sill\u00e4 aiemmat havaintoni ovat olleet varsin surkeita. <\/p>\n

Jatkoimme suoraan Kuusamoon ja Iivaaralle saakka. Heti sillan ylitetty\u00e4mme kuulimme tiksuttavan pikkusirkun, mutta jatkoimme suoraan majoitus- ja ruokatavarat mukanamme vaaran rinteen nuotiopaikalle saakka, johon pystytimme teltan ja jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 aina vaaran laelle saakka. Iltap\u00e4iv\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut parasta retkeilyaikaa, mutta onneksi kauan meit\u00e4 karttanut pyy sent\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyi, jopa ihan poikueen voimin. Vihdoin Paul sai t\u00e4m\u00e4n kauan jo haetun eliksen. Sinipyrst\u00f6j\u00e4 ei arvatenkaan l\u00f6ytynyt ja muutenkin oli hiljaista, sent\u00e4\u00e4n yksi koppelo rys\u00e4hti lentoon. <\/p>\n

Tosi pitk\u00e4 retkip\u00e4iv\u00e4<\/strong>!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

13.7. Teltalla nukuimme muutaman tunnin ja her\u00e4tty\u00e4mme purimme tavarat ja p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Iivaaran ja suunnata Konttaisen ja Valtavaaran metsiin. Matkalla p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan s\u00e4hk\u00f6tolpan nokassa istuskellutta kanahaukkaa ja pian parkkeerasimme Konttaisen parkkipaikalle. K\u00e4velimme Konttaisen laelle kuullen kolme toisilleen r\u00e4tissytt\u00e4 sinipyrst\u00f6\u00e4, joita ei kuitenkaan onnistuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ne hiljeniv\u00e4t aivan yht\u00e4kki\u00e4. Laelta l\u00f6ytyi kesy kuukkelipari, joita Paulkin p\u00e4\u00e4si ruokkimaan k\u00e4dest\u00e4. Keli oli valitettavasti muuttumassa sateiseksi, joten p\u00e4\u00e4timme jatkaa muualle ajatellen, ett\u00e4 palaisimme paikalle viel\u00e4 aamulla, mik\u00e4li keli paranee. <\/p>\n

Jatkoimme Vaimosuolle, jossa lapinuunilintu lauloikin tiedotetulla paikalla. Linnusta saatiin oikein hyv\u00e4t \u00e4\u00e4nitykset, mutta kuvattavaksi se ei oikein suostunut, kun se liikkui suurella alueella ruokaa ker\u00e4illen. Pari pohjansirkkua l\u00f6ytyi t\u00e4\u00e4lt\u00e4kin. Seuraava pinnapaikkamme oli Rukan Saaruanlammet, jossa hissivaijerilla lauloi koiras virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki komeasti. Harmi vain, ett\u00e4 lintu oli varsin s\u00e4ikky, joten \u00e4\u00e4nitykset j\u00e4iv\u00e4t lyhyiksi p\u00e4tkiksi. Reissun ties monesko kuukkelikin n\u00e4kyi lennossa tien yli. <\/p>\n

Aamu oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun palasimme Konttaiselle. Kiipesimme taas rinnett\u00e4 noin puoleen v\u00e4liin, kunnes kuulimme ensimm\u00e4isen sinipyrst\u00f6n hyitt\u00e4ilev\u00e4n kutsu\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. L\u00e4hestyess\u00e4mme sit\u00e4 kuulimme my\u00f6s kaukaista sinipyrst\u00f6n laulua jostain Valtavaaran puolelta. Molemmat linnut kuitenkin hiljeniv\u00e4t aivan liian nopeasti. <\/p>\n

Pikkuk\u00e4pylintuparvien ohella ylitsemme lensi pari parvea isok\u00e4pylintuja, mutta sinipyrst\u00f6\u00e4 emme olleet viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet kuin todenn\u00e4k\u00f6isesti vilaukselta. Lopulta p\u00e4\u00e4timme palata autolle. Olimme juuri saapumassa parkkipaikalle, kun Paul huomasi linnun pomppimasta viimeisilt\u00e4 pitkospuilta ennen autoamme \u2013 nuori sinipyrst\u00f6! Valitettavasti Paulin kamera oli autossa ja Hannan kamera ei suostunut nopeasti yhteisty\u00f6h\u00f6n, joten kuvat j\u00e4iv\u00e4t saamatta. Lintu pomppi matalaan pusikkoon vieress\u00e4mme eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt uudelleen. Onneksi l\u00e4hipuihin laskeutui pari isok\u00e4pylintua ja kohta ylitsemme lensi vajaan kymmenen kirjosiipik\u00e4pylinnun parvi \u00e4\u00e4nnellen, joten murehtimiseen ei ollut varaa! <\/p>\n

Jatkoimme jo aamukahdeksan aikaan kohti Kemij\u00e4rve\u00e4, vaikka olimmekin todella v\u00e4syneit\u00e4! Vain parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 ennen Kemij\u00e4rve\u00e4 minun oli pakko ajaa sivuun er\u00e4\u00e4lle levikkeelle, sill\u00e4 olin aivan liian v\u00e4synyt ajaakseni en\u00e4\u00e4 metri\u00e4k\u00e4\u00e4n! Tiell\u00e4 juoksennelleet sadat porot olivat hidastaneet matkantekoa ja tehneet n\u00e4in siit\u00e4 hieman raskaampaa. Huussivisiitti mets\u00e4\u00e4n paljasti syyn, miksi kaikki porot olivat hakeutuneet tielle \u2013 hyttysi\u00e4 oli mets\u00e4ss\u00e4 aivan sairaasti! <\/p>\n

Puolen tunnin sikeiden unien j\u00e4lkeen aamukymmenen j\u00e4lkeen kurvasimme veljeni Pirkan uuden asunnon pihaan ja kahvittelun j\u00e4lkeen suuntasimme sellulle, jossa Pirkalla on lupa retkeill\u00e4. N\u00e4in p\u00e4\u00e4simme lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pinnalistallemme my\u00f6s eri kategorian lajin \u2013 tiibetinhanhen, joita oli altailla 22 yksil\u00f6\u00e4 sek\u00e4 2 tiibetin- ja valkoposkihanhen risteym\u00e4\u00e4. Alueella pesi my\u00f6s Lapille harvinainen meriharakka ja my\u00f6s viisi tylli\u00e4 kirjautui haviksiin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ollessamme jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 pizzojen tilaukseen, sai Pirkka puhelun Jorma Haloselta, joka kertoi: \u201dOletko jo kuullut siit\u00e4 Pekkalan savannihaikarasta?\u201d \u201dH\u00c4H?\u201d Niinp\u00e4 kohta olimme matkalla Rovaniemen Pekkalaan bongaamaan jotain mystist\u00e4 haikaraa, josta ehdimme ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Pirkan luona vilkaisemassa jossain paikallislehdess\u00e4 olleet kuvat, ja kyll\u00e4, kyseess\u00e4 tosiaan oli savannihaikara! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reilun puolen tunnin ajon j\u00e4lkeen olimme Pekkalassa, joka oli Pirkalle tuttu jo edellisvuonna paikalla viihtyneen lehm\u00e4haikaran takia. Ja kohta meill\u00e4 oli mit\u00e4 erikoisimman n\u00e4k\u00f6inen haikarankuvatus putkissamme! Lintu ruokaili pellossa parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4. Kohta se nousi siivilleen, kaarteli pari komeaa kierrosta yll\u00e4mme ja laskeutui tottuneen n\u00e4k\u00f6isesti er\u00e4\u00e4n puhelinpylv\u00e4\u00e4n nokkaan sukimaan. <\/p>\n

Otin haikarasta skoupaten parisensataa kuvaa, joista parhaimmat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Pirkan toimittamina l\u00e4hes kaikkiin valtakunnallisiin sanomalehtiin ja jopa uutisiin! Toimittajia oli jo ennen meit\u00e4 paikalla ja lis\u00e4\u00e4 tuntui saapuvan enemm\u00e4n kuin bongareita, joten me p\u00e4\u00e4timme liueta paikalta, ennen kuin tilanne aivan ry\u00f6st\u00e4ytyi k\u00e4sist\u00e4. Olimme hieman liian v\u00e4syneit\u00e4 moiseen py\u00f6ritykseen. <\/p>\n

Palattuamme Kemij\u00e4rvelle jouduimme ensin laittamaan kuvia koneelle, muokkaamaan niit\u00e4 ja l\u00e4hettelem\u00e4\u00e4n lupaamillemme tahoille, ennen kuin Pirkka viimein l\u00e4hti hakemaan l\u00e4hipizzeriasta ruokaa. Emme oikein muistaneet, milloin viimeksi olimme sy\u00f6neet, joten kyll\u00e4p\u00e4 maistui! Onneksi olimme omituisesta haikarasta ja kaikesta muusta tapahtuneesta niin py\u00f6rryksiss\u00e4, ettemme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muistaneet, milloin viimeksi olimme nukkuneet. Niinp\u00e4 kiitelty\u00e4mme Pirkan perhett\u00e4 vieraanvaraisuudesta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaamme kohti pohjoista. <\/p>\n

Seuraava pys\u00e4hdys tehtiin Sodankyl\u00e4n Ilmakkiaavalla, jossa oli todella hiljaista. N\u00e4kyvyys tornista oli aika huono, sill\u00e4 puut olivat kasvaneet tornin edess\u00e4 liian pitkiksi. Niinp\u00e4 mustalintua parempaa ei havaittu. <\/p>\n

Sodankyl\u00e4n Vuotsossa tien yli lensi ruokaa kantanut varpushaukka. Inarin Kaunisp\u00e4\u00e4lle ajoimme naureskelemaan japanilaisturisteille, jotka istuivat autoissaan ja odottelivat keskiy\u00f6n aurinkoa! Emmep\u00e4 olisi naureskelleet, jos olisimme tienneet t\u00e4m\u00e4n olevan meillekin viimeinen mahdollisuus sen n\u00e4kemiseen, sill\u00e4 kelit muuttuivat t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in varsin sateisiksi. Naureskelun ohessa l\u00f6ysimme tien varresta my\u00f6s ker\u00e4kurmitsapoikueen, jossa isukki paimensi ryhdikk\u00e4\u00e4sti kolmea poikastaan. Jokunen pikkukuovi ja kapustarinta my\u00f6s piipersi rinteess\u00e4, mutta me jatkoimme yh\u00e4 vain matkaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta jaksoimme ajaa Ivaloon Koppelontien varteen, johon pystytimme telttamme ja p\u00e4\u00e4simme vihdoin nukkumaan. Ihan varmoja emme olleet, milloin viimeksi olimmekaan nukkuneet… <\/p>\n

Norjaan<\/strong><\/p>\n

14.7. Her\u00e4tty\u00e4mme bongasimme Koppelontien varressa yh\u00e4 aktiivisesti laulaneen lapinuunilinnun, jota p\u00e4\u00e4stiin my\u00f6s kuvaamaan erinomaisesti. N\u00e4kyip\u00e4 paikalla pari pikkutikkaakin kisailemassa er\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6pylv\u00e4\u00e4n nokassa. Ja kun taas alkoi sataa meille tuli kiire kaivaa jostain lapintiaisia. Onneksi heti ensimm\u00e4inen pys\u00e4hdys sopivaan sekametsikk\u00f6\u00f6n tuotti tulosta ja l\u00f6ysimme aktiivisen lapintiaispoikueen, josta Paul sai kuitattua reissun kuudennen eliksens\u00e4. Kohta sade rankkeni ja me p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaamme. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme saman tien Utsjoelle, jossa teimme viel\u00e4 viimeisi\u00e4 ostoksia ja tankkasimme Suomen puolella \u201dhalvempaa\u201d bensaa. P\u00e4\u00e4timme pysy\u00e4 Suomen puolella niin pitk\u00e4\u00e4n kuin mahdollista eli valitsimme Nuorgamin kautta kulkevan tien, mik\u00e4 osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sill\u00e4 Utsjoen ja Nuorgamin puoliv\u00e4liss\u00e4 istui s\u00e4hk\u00f6tolpan nokassa kaksi l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4\u00e4 hiirip\u00f6ll\u00f6n poikasta! Taas elis Paulille. Lopulta ruokaa kovasti kerj\u00e4\u00e4vi\u00e4 poikasia l\u00f6ytyi nelj\u00e4 ja l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4 emo, joka n\u00e4ytti l\u00e4hes yht\u00e4 s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuin poikasetkin. Enp\u00e4 ollut ennen n\u00e4hnyt yht\u00e4 rumia hiirip\u00f6ll\u00f6j\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Norjan raja ylitettiin rankkasateessa, ja tietysti aloimme kirjata reissupinnalistalle Norjan puolella havaittuja lajeja. Linnut olivat todella v\u00e4hiss\u00e4, mutta suop\u00f6ll\u00f6 ja rautiainen sent\u00e4\u00e4n havaittiin ennen kuin viimein saavuimme J\u00e4\u00e4meren rantaan Varangerbottniin, jossa tietysti oli runsaasti reissupinnojakin \u2013 ristisorsia, punajalkavikloja, haahkoja jne. <\/p>\n

Sade jatkui yh\u00e4 rankkana, mutta pys\u00e4htelimme silti harvakseltaan havaiten mm. merikihuja, merilokkeja ja Nessebyn kirkolla pilkkasiipi\u00e4, pikkukajavia, lis\u00e4\u00e4 haahkamammoja poikasineen ja hauskasti \u00e4\u00e4ntelev\u00e4n ristisorsaperheen. Sateen yh\u00e4 jatkuessa p\u00e4\u00e4timme nukkua autossa kirkon edustalla. <\/p>\n

Keli t\u00f6kkii mutta lajeja l\u00f6ytyy<\/strong><\/p>\n

15.7. Nukuimme pitk\u00e4\u00e4n, vaikka y\u00f6ll\u00e4 sade hetkeksi taukosikin. Aamulla sade kuitenkin oli entist\u00e4kin rankempaa, joten p\u00e4\u00e4timme aloittaa retkeilyn sateessa. Onneksi juuri k\u00e4velty\u00e4mme Nessebyn k\u00e4rkeen sade hetkeksi taas taukosi ja n\u00e4imme kolme lapasorsaa, jotakin punakuireja, komean isokihun, tundrakurmitsan, nelj\u00e4 merihanhea sek\u00e4 kaukana l\u00e4hes peilityynell\u00e4 merell\u00e4 kuikkien ja kaakkureiden tapaan uiskennelleen nuoren j\u00e4\u00e4kuikan. Viel\u00e4 l\u00f6ytyi nelj\u00e4 suulaa sek\u00e4 yksi myrskylintukin, joten havainnot lupailivat todella hyv\u00e4\u00e4 jatkoa ajatellen! <\/p>\n

Vads\u00f6n saaresta l\u00f6ytyi 13 vaihtopukuista koiras allihaahkaa sek\u00e4 yksi naaras haahkojen kanssa hiekkarannalta seisoskelemasta. Hiekkarannalla oli my\u00f6s pari komeaa juhlapukuista vanhaa kuovisirri\u00e4 sek\u00e4 yksi suosirri. Pikkulammilla oli tuttuun tapaan runsaasti vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, jopa noin 60 lintua sek\u00e4 haapanapoikueita ja sinisorsapoikue. Muutama suokukkokin n\u00e4kyi lennossa. Lapinsirri h\u00e4t\u00e4ili niityll\u00e4, jolla my\u00f6s pari lapinkirvist\u00e4 varoitteli meille, kun kuljimme kaatosateessa nopeasti takaisin autolle kuivaamaan optiikkaa ja vaatteitamme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Laitoimme viestin (ties monennenko?) espanjalaisille, jotka kohta kaahasivat jostain paikalle pointsaamaan allihaahkoja eliksiins\u00e4. Espanjalaiset olivat h\u00f6tkyilleet edes takaisin koko y\u00f6n sateessa ja saimme heilt\u00e4kin pari vinkki\u00e4 Vard\u00f6n suunnasta, p\u00e4\u00e4asiassa he olivat kuitenkin ajelleet meid\u00e4n antamiemme vinkkien per\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Ecker\u00f6ss\u00e4 sade jatkui ja Paul ja Hanna meniv\u00e4t ihailemaan valtaisaa pikkukajavakoloniaa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, min\u00e4 tiesin saavani paremmat \u00e4\u00e4nitykset kolonian juurelta. Onneksi n\u00e4kem\u00e4ni muuttohaukka lensi my\u00f6s m\u00e4en laelle, jossa muutkin n\u00e4kiv\u00e4t sen nappaavan pikkukajavan poikasen saaliikseen ennen kuin se jatkoi sis\u00e4maahan p\u00e4in. Muutama luotokirvinen n\u00e4kyi my\u00f6s ja min\u00e4 n\u00e4in jo ensimm\u00e4isen pohjankiislankin. <\/p>\n

Sade taukosi viimein hieman ja seuraavaksi pys\u00e4hdyimme tsekkaamaan suurta urpiaisparvea, josta l\u00f6ytyikin yksi tundraurpiainen. Ja aivan l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ytyi tunturihaukkaperhe istuskelemasta s\u00e4hk\u00f6langoilla ja tuuri jatkui hyv\u00e4n\u00e4, kun Paul plokkasi riekon keskelt\u00e4 er\u00e4st\u00e4 laidunta. Pys\u00e4hdytty\u00e4mme huomasimme riekkomammalla olevan yhdeks\u00e4n poikasta paimennettavanaan. Pian l\u00f6ytyiv\u00e4t viimein reissun ensimm\u00e4iset piekanatkin, joita ei sateen takia ollut aiemmin n\u00e4kynyt. <\/p>\n

Jatkoimme aina Hamningbergiin saakka. Persfjordenilta l\u00f6ysimme suuresta haahkaparvesta kaksi kyhkyhaahkaa, joista toinen oli 2kv ja toinen 3kv koiras. Hamningbergissa oli todella sankka sumu ja kohta alkoi taas sataakin reippaasti, joten pulmusta, muutamaa suulaa, yht\u00e4 vuorihemppoa ja reilua tusinaa pohjankiislaa kummempaa ei havaittu. Kuikkalinnutkin olivat kaikki vain kuikkia, niin juhla- kuin talvipukuisiakin, vaikka muut olivat n\u00e4hneet paikalla vaikka mit\u00e4 kuikkia. Lopulta sumun ja sateen k\u00e4yty\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi painuimme telttaan ja nukkumaan. <\/p>\n

Horn\u00f6ya-p\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

16.7. Her\u00e4simme sateen yh\u00e4 piiskatessa telttaamme. Ik\u00e4v\u00e4ksemme y\u00f6n aikana my\u00f6s tuuli oli yltynyt todella kovaksi, puuskissa jopa myrskyis\u00e4ksi. Niinp\u00e4 j\u00e4timme Hamningbergin ja suuntasimme takaisin Vard\u00f6t\u00e4 kohti. Matkan varrella er\u00e4\u00e4ss\u00e4 lokkiparvessa oli komea 2kv isolokki ja l\u00f6ysimme jo toisen tunturihaukkapoikueen, joita p\u00e4\u00e4simme sateen hetkeksi tauottua ihailemaan poikasten kisaillessa ja raakkuessa kesken\u00e4\u00e4n sek\u00e4 aikuistenkin hieman intouduttua ajamaan ohi lent\u00e4nytt\u00e4 merikotkaa kauemmaksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Meill\u00e4 oli jo kiire Vard\u00f6seen, sill\u00e4 kymmenelt\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6 Horn\u00f6yan lintusaarelle. Ehdimme kuin ehdimmekin satamaan kymmeneksi, mutta kun huomasimme, ettei meill\u00e4 ollut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n kruunua, p\u00e4\u00e4timme siirt\u00e4\u00e4 l\u00e4ht\u00f6mme hieman my\u00f6hemm\u00e4ksi, kun kelikin n\u00e4ytti hiljalleen selkenev\u00e4n. Niinp\u00e4 ehdimme k\u00e4yd\u00e4 pankkiautomaatilla ja kaupassa, ennen seuraavaa venekyyti\u00e4 klo 11.30. <\/p>\n

Horn\u00f6ya oli entisell\u00e4\u00e4n: pikkukajavia, kiisloja, ruokkeja ja lunneja oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paljon! Kuvauskeli oli tuulen ja synkkyyden takia vaikea ja \u00e4\u00e4nityskeli tuulen takia mahdoton. Vanha tuttu myrskylintu oli edelleen pes\u00e4kolollaan ja ainakin v\u00e4h\u00e4n aikaa oli pari lintua my\u00f6s hieman sen alapuolella toisella tasanteella, mutta my\u00f6hemmin t\u00e4ll\u00e4 tasanteella n\u00e4kyi vain pikkukajavia. Saattoihan myrskylintu edelleen olla niiden takana pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n painautuneena?<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hanna ja Paul keskittyiv\u00e4t kuvaamaan ohilent\u00e4vi\u00e4 ruokkilintua ja min\u00e4 kuvaamaan ainoassa hieman tyynemm\u00e4ss\u00e4 kohdassa liikuskellutta luotokirvist\u00e4. Jonkinlaisia \u00e4\u00e4nimaailma\u00e4\u00e4nityksi\u00e4 sain my\u00f6s otettua pahimpien tuulenpuuskien v\u00e4lill\u00e4. Vuorihempon pes\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s, mutta tuulessa emon kuvaaminen oli hyvin vaikeaa. Aika kuitenkin kului taas kerran lintupaljouden keskell\u00e4 kuin siivill\u00e4 ja puolen viiden aikaan illalla oli venekyytimme takaisin mantereelle. <\/p>\n

Tuulen takia emme viitsineet en\u00e4\u00e4 pahemmin koluta paluumatkan varrella olleita paikkoja vaan ajoimme Nessebyhyn, jossa pystytimme teltan kirkon taakse hautausmaan viereen, jossa sai ainoan tuulensuojan aidan takana. <\/p>\n

Elis meillekin!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

17.7. Aamulla her\u00e4tty\u00e4mme ajoimme tuulen ajamina suoraan pois Varangilta ja Tenojoen suistoon H\u00f6gholmenille, jossa ei ollut lintuja juuri lainkaan ja tie k\u00e4rkeen oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n huono. Maisemat kuitenkin olivat taas kerran syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4t! <\/p>\n

Matkamme jatkui tunturiyl\u00e4ng\u00f6lle, jossa n\u00e4kyi ensi kertaa kunnolla piekanoja, yhteens\u00e4 parikymment\u00e4 lintua. Korkeimmalla tasangolla n\u00e4kyi ensimm\u00e4inen tunturikihukin sek\u00e4 pari pulmusta ja viimein ensimm\u00e4iset tunturikiurut ja hieman alempana n\u00e4kyi ampuhaukkakin retkipinnaksi. <\/p>\n

Matka taittui kohti Porsangerinvuonoa vauhdikkaasti. Puskapys\u00e4hdyksell\u00e4 Silvarifossenilla l\u00f6ytyi sinirinnan pes\u00e4, jossa perheen is\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja pes\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan. Porsanger osoittautui hienoksi maisemiltaan ja lintujakin oli runsaasti, kun viel\u00e4 s\u00e4\u00e4kin alkoi olla mit\u00e4 mainioin, olivat fiilikset taas vaihteeksi korkealla! Tavoitteena meill\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pari viikkoa aiemmin Pierre-Andr\u00e9 Crochetin kaverinsa kanssa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 pilkkaniska. Olin opastellut yhden y\u00f6n ranskalaiskaksikkoa, joten olin saanut ohjeet linnun l\u00f6yt\u00e4miseksi. Harmiksemme ohjeet eiv\u00e4t olleetkaan kovin yksiselitteiset ja kun vuonolla tuntui melanittoja, varsinkin pilkkasiipi\u00e4 olevan todella paljon, ei pilkkaniskan l\u00f6yt\u00e4minen en\u00e4\u00e4 tuntunutkaan niin todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme hyvill\u00e4 paikoilla pys\u00e4hdellen Porsangerin pohjukan ymp\u00e4ri Lakselvin kaupungin toiselle puolelle, jossa haahkojen ohella oli runsaasti pilkkasiipi\u00e4, mustalintuja ja alleja, tusinan verran n\u00e4kyi my\u00f6s lapasotkia sek\u00e4 yksin\u00e4inen mustakurkku-uikku. Ruokailtumme er\u00e4\u00e4ll\u00e4 levikkeell\u00e4 laitoin tekstiviestin Pierrelle, joka onneksi laittoi hieman viel\u00e4 tarkennusta ohjeisiinsa, ja vaikka ohjeet olivat viel\u00e4kin hieman summittaiset, luulimme tiet\u00e4v\u00e4mme paikan, johon meid\u00e4n viel\u00e4 tuli menn\u00e4 pilkkaniskaa yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n.
\nNiinp\u00e4 ajoimme seitsem\u00e4n kilometri\u00e4 Lakselvista takaisin p\u00e4in kohtaan, jossa p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 n\u00e4kyi vuonolle. Paikalla oli taas todella runsaasti melanittoja ja haahkoja ja viimein huomasin yhden nukkuvan mustan linnun, jolla n\u00e4ytti olevan otsassa kirkkaanvalkoinen l\u00e4ikk\u00e4. Viimein lintu hieman k\u00e4\u00e4ntyi ja my\u00f6s niskassa n\u00e4kyi valkoista \u2013 siin\u00e4 se oli elis minulle ja Hannalle. Pitk\u00e4lt\u00e4 tuntuneen odotuksen j\u00e4lkeen lintu viimein her\u00e4si ja nosti valtaisan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n nokkansa esiin ja kyll\u00e4 tuntui mukavalta saada elis n\u00e4in pitk\u00e4n ajon p\u00e4\u00e4st\u00e4! Kohta lintu alkoi vilkkaasti uiskennella v\u00e4liin oudosti yl\u00f6sp\u00e4in koko ruumiillaan ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n kurotellen, muutaman kerran lintu my\u00f6s r\u00e4pytteli, jolloin n\u00e4imme, ett\u00e4 se oli voimakkaasti sulkimassa, joten se pysyisi paikalla viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Tyytyv\u00e4isin\u00e4 jatkoimme matkaamme kohti sis\u00e4maata ja Suomea. Illalla parkkeerasimme automme Karigasniemen Ailigaksen rinteeseen, johon pystytimme telttamme ja sateen taas ropistessa telttakangasta vasten vaivuimme sike\u00e4\u00e4n uneen. <\/p>\n

Hiljalleen kohti Oulua<\/strong><\/p>\n

18.7. her\u00e4tty\u00e4mme kiipesimme pienten sadekuurojen v\u00e4liss\u00e4 Ailigaksen huipulle, mutta linnut loistivat poissaolollaan. Huipun koluaminen yhdess\u00e4 paikalle kivunneiden kolmen suomalaisornin kanssa ei tuottanut kuin kourallisen pulmusia. Alasp\u00e4in k\u00e4velless\u00e4mme n\u00e4imme maakotkan vilaukselta, mutta muuten Ailigas oli ollut suunnaton pettymys. Onneksi l\u00e4heisell\u00e4 Piesj\u00e4ng\u00e4ll\u00e4 lintuja n\u00e4kyi enemm\u00e4nkin. Ensimm\u00e4inen parempi havis oli tien yli juossut riekkoperhe ja toinen viel\u00e4 parempi havis oli sopuli! Kohta t\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s pesiviin tunturikihuihin, joiden pes\u00e4ll\u00e4 sopulin raatoja oli enemm\u00e4nkin, useimmista oli toki en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Tunturikihuja kuvattiin jonkin aikaa ennen kuin p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne pesim\u00e4\u00e4n rauhassa ja k\u00e4velimme takaisin poroerotusalueelle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4llemme autolle. Matkalla n\u00e4kyi pari tundraurpiaista, joitakin sinirintoja, lapinsirkkuja sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 paikassa ollut pajusirkku. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nuvvus Ailigaksen tienoilla tuntui sopuleja olevan enemm\u00e4nkin petojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen, sill\u00e4 n\u00e4imme ainakin kahdeksan piekanaa. Onnistuimmepa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 paikalla havaitsemaan my\u00f6s ampuhaukan sek\u00e4 sen per\u00e4ss\u00e4 raakkuen ylitsemme lent\u00e4neen tunturihaukan! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Utsjoella k\u00e4vimme taas kerran kyl\u00e4n ohi ajaessamme kaupassa ja jatkoimme vaihteeksi kovassa vesisateessa yhdeks\u00e4n kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n Pohjan Tuli hotellille sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Paikallahan k\u00e4y ruokinnalla taviokuurnia. Sateen hetkeksi tauottua ja saatuamme juuri p\u00f6yt\u00e4\u00e4mme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n herkulliset ateriat, saapui ruokinnalle vanha naaras taviokuurna \u2013 Paulin 10. elis! Eip\u00e4 olisi ajoitus voinut olla yht\u00e4\u00e4n parempi! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sateen taas alettua saatoimme huoleti k\u00e4yd\u00e4 suihkussa ja jopa saunassa ja vet\u00e4yty\u00e4 r\u00e4ttiv\u00e4synein\u00e4 huoneisiimme lataamaan akkuja, siis omiammekin. <\/p>\n

19.7. Aamulla yritimme viel\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 taviokuurnia paremmin, mutta vain Paul, joka oli sinnikk\u00e4in, onnistui kertaalleen n\u00e4hd\u00e4 saman vanhan naaraan ruokinnalla. Tuuli oli taas yltynyt todella kovaksi, joten saatoimme hyvin mielin l\u00e4hte\u00e4 pitk\u00e4lle siirtym\u00e4lle kohti etel\u00e4\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jossain Utsjoen puolella havaitsimme muutamia piekanoja ja suop\u00f6ll\u00f6n ja heti Inarin puolelle saavuttuamme tien ylitti riekko ja samassa paikassa tien varressa lekutteli tunturikihu. Kiipesimme sateen taas hetkeksi tauottua Kiilop\u00e4\u00e4llekin reissupinnoista yh\u00e4 puuttuneen kiirunan toivossa, mutta vaikka kovasti yritimme, emme yht\u00e4\u00e4n kiirunaa l\u00f6yt\u00e4neet. Kuukkeliperhe, muutama lapinsirkku, kapustarinta sek\u00e4 sinirinta sent\u00e4\u00e4n n\u00e4htiin. Sodankyl\u00e4ss\u00e4 Porttipahdan tekoaltaan kohdilla n\u00e4imme h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 koko reissumme ensimm\u00e4isen kalas\u00e4\u00e4sken ja altaalla n\u00e4imme pari vanhaa merilokkia. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen reissu olikin tyls\u00e4\u00e4 ajelua. Rovaniemell\u00e4 pys\u00e4hdyimme hetkeksi napapiirill\u00e4, mutta muuten matka jatkui aina Ouluun saakka, jossa olimme iltayhdelt\u00e4toista. <\/p>\n

Ja hulluja kun olemme, niin minnek\u00e4s muualle olisimme menneet kuin Ruskon kaatopaikalle yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n huuhkajaa. Tarkoitus oli k\u00e4yd\u00e4 paikalla vain pikaisesti, mutta kun t\u00f6rm\u00e4simme paikalla alueen vartijaan, joka sanoi, ett\u00e4 lintua n\u00e4kee joka y\u00f6 kahden ja nelj\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikalle odottelemaan. Niinp\u00e4 nukuimme autossa muutaman tunnin Ruskon kaatopaikan portilla! <\/p>\n

Oulun seudulla<\/strong><\/p>\n

20.7. Hieman ennen kahta her\u00e4sin taas kerran tsekkaamaan l\u00e4hitolpat ja huomasin huuhkajan istumasta er\u00e4\u00e4n j\u00e4tekasan huipulta laskeneen auringon kajoa vasten. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 lintu l\u00e4hti l\u00e4hes saman tien lentoon mutta Hanna ja Paul onneksi n\u00e4kiv\u00e4t sen lennossa ennen kuin se katosi kasojen taakse piiloon. Odottelimme paikalla viel\u00e4 tovin, josko vartija saapuisi seuraavalle kierrokselleen, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli luvannut, ett\u00e4 h\u00e4nen seurassaan voisimme menn\u00e4 katsomaan huuhkajaa l\u00e4hemp\u00e4\u00e4kin. Pikkuhiljaa lokkeja alkoi saapua kaatopaikalle siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 totesimme, ett\u00e4 huuhkajan oli jo t\u00e4ytynyt siirty\u00e4 pois avoimilta paikoilta. <\/p>\n

Koskapa kahden j\u00e4lkeen y\u00f6ll\u00e4 oli vaikea keksi\u00e4 Oulusta sopivaa majoituspaikkaa, p\u00e4\u00e4tin ajaa Liminkaan ja Virkkulaan, jossa levitimme telttapatjat venevalkaman parkkipaikan sillalle, k\u00f6nysimme makuupusseihimme ja luhtahuitin huutaessa vieress\u00e4mme p\u00e4\u00e4 (tai ainakin nokka) punaisena vaivuimme sike\u00e4\u00e4n uneen. <\/p>\n

Muutaman tunnin unien j\u00e4lkeen kipusimme Virkkulan torniin, josta n\u00e4kyi h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n lintuja, parempina ainoastaan merikotka, lent\u00e4v\u00e4 kaulushaikara, runsaasti merihanhia, isolepink\u00e4inen ja eip\u00e4 paljon muuta. Niinp\u00e4 jatkoimme muitta mutkitta Lumijoen Sannanlahdelle, jossa ei siell\u00e4k\u00e4\u00e4n yll\u00e4tyksekseni ollut vesi\u00e4isi\u00e4, mutta lahdelta l\u00f6ytyi muiden tiirojen seasta saalistelemasta mustatiira. Pitk\u00e4nokalle laskeutui my\u00f6s tumma merikihu, joten hetkess\u00e4 olin saanut kaksi Lumijokipinnaa, vaikka aikanaan siell\u00e4 oli kyll\u00e4 tullut retkeilty\u00e4 varsin runsaasti! K\u00e4velless\u00e4mme takaisin autolle saimme viel\u00e4 kuitattua naurettavimman retkipinnapuutteemme, kun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puskassa piilotteli kaksi hernekerttua. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lumijoella pointsasimme viel\u00e4 turkinkyyhkyt ja sitten teimme pikavisiitit Oulun Kiviniemeen ja Oritkariin, joissa ei pikkutyllej\u00e4 ihmeellisempi\u00e4 havaintoja tullut. Yhdentoista aikaan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme sovitusti hakemassa Ala-Kojolan Mikon kyytiimme Linnanmaalta. Matka jatkui kohti Vaalaa, jossa suuntasimme kalas\u00e4\u00e4sken pesim\u00e4suolle. Kovin naurettavissa puissa pesiv\u00e4t n\u00e4emm\u00e4 paikalliset kalas\u00e4\u00e4sket, jos vertaa etel\u00e4karjalaisiin lajitovereihin. Ensimm\u00e4inen pes\u00e4puu oli sit\u00e4 luokkaa – siis niin hento ja laho, ettei pes\u00e4lle uskaltanut kiivet\u00e4 ja kun emopyynti ei tuottanut tulosta jatkoimme saman tien toiselle pes\u00e4paikalle. Onneksi t\u00e4ll\u00e4 pes\u00e4ll\u00e4 oli t\u00e4n\u00e4kin vuonna pesitty, sill\u00e4 sit\u00e4 ei viel\u00e4 ollut tarkastettu. K\u00e4velless\u00e4mme pes\u00e4suolle n\u00e4imme pyyn poikasen ja suon laidalta, ett\u00e4 pes\u00e4ss\u00e4 istui isolepink\u00e4inen, onneksi l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 huomasimme, ett\u00e4 istui siell\u00e4 my\u00f6s yksi suuri kalas\u00e4\u00e4sken poikanen ja kohta Mikko tottuneesti asetteli paikalle kantamamme tikkaat pes\u00e4\u00e4 vasten ja kipusi hakemaan poikasen alas rengastettavaksi. Oli siin\u00e4 Paulillakin ihmettelemist\u00e4, kun sai kouraansa kalas\u00e4\u00e4sken l\u00e4hes t\u00e4ysikasvuisen poikasen, eip\u00e4 tarvinnut k\u00e4ske\u00e4 miest\u00e4 hymyilem\u00e4\u00e4n kuvissa! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4syneit\u00e4, kun l\u00e4hdimme paluumatkalle kohti Oulua, mutta samalla todella kiitollisia Mikolle, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli tarjonnut mahdollisuuden osallistua kalas\u00e4\u00e4sken rengastukseen. Jos tapahtuma oli ollut aivan ainutkertainen el\u00e4mys Paulille, oli se sit\u00e4 ollut my\u00f6s minulle ja Hannalle. Oulussa tipautimme Mikon Linnanmaalle ja ajoimme veljeni Rikun luokse majoittumaan. Riku oli itse kahden lapsensa kanssa Kokkolassa, mutta Rikun vaimo Pirjo oli kotona vain muutamia viikkoja aiemmin syntyneen tytt\u00f6vauvan kanssa. Kiitollisina majoituimme yl\u00e4kertaan ja sy\u00f6ty\u00e4mme olimme valmiita pehkuihin. <\/p>\n

Takaisin kotiin<\/strong><\/p>\n

21.7. Nukuimme niin pitk\u00e4\u00e4n kuin ikin\u00e4 vain pystyimme. Emme suunnitelleet en\u00e4\u00e4 t\u00e4lle viimeiselle yhteiselle p\u00e4iv\u00e4llemme mit\u00e4\u00e4n linturetkiohjelmaa vaan l\u00e4hinn\u00e4 lep\u00e4ilimme, k\u00e4vimme tutustumassa Ouluun ja k\u00e4vimme jopa elokuvissa. Hietasaaren torniin sent\u00e4\u00e4n k\u00e4ytiin tutustumassa ja Pyyk\u00f6sj\u00e4rvell\u00e4, mutta lintuhavaintoja ei tullut oikeastaan lainkaan. Illalla Rikukin saapui kotiin joten loppuaika meni seurustellessa sek\u00e4 tietysti tavaroita pakatessa. Iltayhdentoista j\u00e4lkeen veimme Paulin y\u00f6junalle, joka oli varmasti leppoisin tapa matkustaa Helsinkiin n\u00e4in rankan reissun j\u00e4lkeen. <\/p>\n

22.7. Aamulla Paulilla oli hyvin aikaa jatkaa linja-autolla lentoasemalle, josta h\u00e4nen lentonsa olisi kahden aikaan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Me puolestaan otimme Rikun luona rennosti aina puolille p\u00e4ivin saakka, kunnes meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Parikkalaa. <\/p>\n

Matkan varrella n\u00e4imme vauhdista Rantsilassa isolepink\u00e4isen ja lopulta teimme vain yhden kunnon pys\u00e4yksen K\u00e4rs\u00e4m\u00e4en Nurmesj\u00e4rvell\u00e4, jossa havainnot j\u00e4iv\u00e4t kolmeen nuolihaukkaan, reissupinna mehil\u00e4ishaukkaan ja sinisuohaukkaan. Viimein iltakymmenen aikaan olimme kotona Parikkalassa. Olipahan taas ollut reissu! Reilussa kahdessa viikossa olimme ajaneet 4300 kilometri\u00e4 ja havainneet huikeat 222 lintulajia, mik\u00e4 on todella hurja m\u00e4\u00e4r\u00e4 hein\u00e4kuussa! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4lleenn\u00e4keminen 6.7. ajoimme ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Hannan ja t\u00e4m\u00e4n pikkuveljen Miikan kanssa Helsinkiin. Shoppailtuamme hieman suuntasimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse majoittumaan. 7.7. Aamusta Hanna l\u00e4hti junalla stadiin yh\u00e4 shoppailemaan, mutta me Miikan kanssa her\u00e4simme vasta yhdeks\u00e4n aikoihin ja suuntasimme varsin pian Espoon Finnolle retkelle. Oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 laskea paikalta 64 harmaasorsaa ja liejukanojakin 26 lintua. Miikalle oli mukava […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[12,13],"tags":[],"class_list":["post-103","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-norja","category-suomi"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/103","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=103"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6673,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions\/6673"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=103"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=103"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=103"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}