Viestittelimme Jarmo ”Kettu” Koistisen kanssa tapaavamme pelipaikoilla ja perille päästyäni törmäsinkin Jarmoon, Jandaan ja heidän koiriinsa aika pian. Sovimme kiertelevämme eri puolilla nurmikoita tarkkaillen ja olipa meillä molemmilla lämpökameratkin mukana helpottamassa linnun löytämistä. Eipä mennyt kauankaan, kun sain viestin, että lintu oli löytynyt Jandan, koirien ja vähän ehkä Jarmonkin tarkkaavaisuuden ansiosta.

Kiiruhdin paikalle ja harjalintu kökötti onneksi yhä puussa, johon se oli säikähtänyt koiran ulkoiluttajaa ja Janda oli sen äkännyt lentävän puuhun. Otimme linnusta pikaisesti muutamia kuvia, kun viereiseltä kumpareelta pääsi aika hyville holleille, mutta pidimme toki lintuun parin kymmenen metrin etäisyyden. Sitten hyvään pinnaan tyytyväisinä lähdimme palailemaan autoillemme.

Shoppailin Lappeenrannassa parisen tuntia ja kävin sitten Luukkaansalmella yrittämässä siellä näkynyttä tunturikiurua ilman onnea. Imatralla kurvasin marketeille ja kävin Vuoksen rannassa sekä vielä bongaamassa Kymälahdelta mustapääkertun.

Viikolla en pahemmin jaksanut retkeillä edes ruokatunneilla, kun sää oli mitä oli. Jopa 32 pulun parvi näkyi kylällä, mutta muuten havainnot jäivät muutamaan laulujoutseneen ja sinisorsaan sekä harmaalokkeihin ja mustarastaisiin.

Itsenäisyyspäivänä olimme taas Kouvolassa ja rallasimme tällä kertaa Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa. Aloitimme klo 6:30 etsimällä lehtopöllöä ja sitte peukaloista mutta aloituslajeiksemme kirjautuivat laulujoutsen, sinisorsa, mustarastas, punatulkku ja sitten yllättäen aivan vieressämme huusi lehtopöllö! Lintu löytyi lämpökameralla näkyvillekin mutta pian se lennähti kauemmaksi metsän siimekseen.

Jatkoimme Saksanahon ruokintapaikalle, josta pienen odottelun jälkeen hoitui muutamien tavallisten lajien ohella valkoselkätikka ja pähkinänakkeli sekä pyrstötiainen. Sitten suuntasimme koskikaran kautta Kymijokea koluamaan. Alku jatkui mainiona, kun näimme kolme lapasotkaa, kaksi uiveloa ja kanahaukan sekä useammankin peukaloisen, isolepinkäisen ym. Sitten tahti kuitenkin hiipui ja parin tavan lajin jälkeen ei meinannut löytyä mitään. Merikotka sentään ilahdutti mutta sitten alkoi karsea lumisade ja päätimme singahtaa bongaamaan Vänskän Antin löytämää merihanhea. Merikotka oli ajanut hanhen tiehensä, mutta samalla paikalla kellui yllättäen silkkiuikku ja mustalintu – toki olisimme tällä paikalla käyneet rallin aikana mutta myöhemmin.

Joella vaikutti olevan sen verran hyvin lintuja, että päätimme muuttaa retkisuunnitelmaamme ja jatkaa joen koluamista ja lisätä pari kohdetta. Lisäksi kävimme yhdellä järvelläkin, mutta onnemme tuntui kääntyneen totaalisesti! Merikotkia seilasi yhä siellä täällä ja ehkä ne olivatkin syypäitä siihen, ettei mitään muuta näkynyt?

Suuntasimme jossain vaiheessa tutulle taajama-alueelle, jossa aina aiemmin on ollut mukavasti lintuja mutta sielläkään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään lintua missään! Lopulta meillä meni lähes pari tuntia parhaaseen retkiaikaan ilman ainoatakaan uutta lajia!

Lopulta pieneltä metsäpahaselta saimme pari metsätiaista ja läheiseltä peltoaukelta löytyi teeriparvi. Mutta seuraavaksi olimme olleet aikeissa suunnata isoja peltoja kiertelemään, mutta yhteistuumin päätimme, että suuntaamme takaisin aloituspaikkojemme huudeille, sillä jos taajamissakaan ei ole lintuja niin tuskin niitä on pelloillakaan.

Niinpä ajelimme ensin Lappalanjärvelle, joka ei saamiemme viestien perusteella ollutkaan täysin jäässä vaikka se oli siltä aamulla näyttänyt. Järven keskellä pienen sulan liepeillä näkyi muutama kalalokki sekä yksi harmaalokki, joita jäällä päivystänyt merikotka sekä ylitsemme lentänyt helikopterilaivue säikytteli lentoon. Sulasta löytyi tikistämisen jälkeen lopulta pilkkasiipikin. Jes – olimme palanneet ralliin!

Mutta ilta alkoi jo hämärtää, joten päätimme kimmota uudestaan Saksanahoon, sillä tikat ovat usein helpompia illalla kuin aamulla. Ja eipä aikaakaan, kun saimme harmaapäätikan lajilistalle.

Sitten edessä oli vaikeita valintoja. Puutelajeja oli tolkuttomasti – helpoimpina varpunen ja pulu. Ja pulujahan löytyy totutusti siltojen alta lämpökameralla, niin tälläkin kertaa.

Illan ajelimme vielä parin hiiripöllön perässä, kun varmemmalle huuhkajalle emme olisi enää kerinneet. Lopulta saaliiksemme jäi surkeat 42 lajia puutteina mm. em. varpunen, tilhi, varpushaukka, tikli, urpiainen ym. ym.

Mutta ei ollut ralli muillakaan ollut ruusuilla tanssimista ja lopulta ennätystasaisen rallin kolme kärkisijaa veivät Kymenlaakson rannikolla rallanneet joukkueet 47, 44 ja 43 lajilla ja perän kolme sijaa muodostivat Kouvolassa seikkailleet joukkueet 43, 42 ja 42 lajilla. Lopulta tarkistuslaskennassa onnistuimme nousemaan pois viimeiseltä sijalta ässien ansiosta mutta Teolle ja Veikalle emme ihan olleet pärjänneet. Mutta sinänsä olimme pärjänneet ihan hyvin, että kaksi muuta joukkuetta oli takuulla pohjustanut ihan kunnolla, kun taas me olimme päättäneet vasta paria päivää aiemmin osallistuvamme.

7.12. kävimme vielä Kouvolassa Saksanaholla ja Kymijokivarressa katsomassa muutamia samoja lajeja kuin edellispäivänä ja jatkoimme sitten Luumäen Huopaisille tutustumaan metsään, jossa harjalintubongarit olivat käyneet pohjantikkoja katsomassa ja kuvaamassa. Aika pian mekin yhden koiras tikan löysimme mutta keli oli niin hämärä, että kuvat jäivät vaatimattomiksi. Sitten jatkoimmekin Lappeenrantaan ja Imatralle kaupoille.

8.12. kävimme täydentämässä ruokintapaikkojemme tarjoiluja ja saimme huomata, että räksiä oli edelleen joka paikassa. Tilhiäkin näkyi vihdoin pari parvea, mustarastaita oli siellä täällä ja yllättäen näimme Siikalahdella myös punakylkirastaan.

9.12. ruokatuntikierroksella näin merikotkan ajaessani Tiviän ruokintapaikalle. Itse ruokinnalla ei näkynyt ihmeitä mutta samaa reittiä takaisin ajaessani näin tutun hiiripöllön Kaukolassa ja sitten huomasin vauhdista kuusen latvassa kökkineen pienen petolinnun, joka näytti lupaavalta. Ajoin hieman lähemmäksi ja sain todeta saaneeni vihdoin Parikkala-talvipinnan ampuhaukasta – oli sitä odotettukin, sillä se oli ehdottomasti helpoin puutelajini. Toki muutamia muitakin yllättäviä lajeja puuttuu (esim. kaakkuri, buteot ja merilokki eikä esim. hemppoa ja vuorihemppoa ei ole koskaan havaittu Parikkalassa talvella)!

10.12. näin taas vaihteeksi jonkun tummahkon isolepinkäislajin yksilön, tällä kertaa Kaukolan pellolla. Samanoloisen linnun olen nähnyt lähialueella myös kahtena edellistalvena. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa eikä edes kaukoputkea mukana ja lintu nappasi aika pian myyrän mullokselta ja lähti se kynsissään lentämään kohti Tiviää. Pari vuotta sitten pitempään Tiviällä olleelta yksilöltähän saimme oksennuspalloja kerättyä talteen ja niitä pitäisi olla tallessa niin rariteettikomitealla kuin Eläinmuseollakin. Toivottavasti joku osaa joskus kertoa, mitä nämä tummat ja raidalliset yksilöt ovat – erikoisia isolepinkäisiä vai taigaisolepinkäisiä?

Muuten viikolla havainnot jäivät tuttuihin hiiripöllöön, nakkeleihin, tikkoihin, koskikaraan, pyrstötiaisiin ym. ja mustarastaasta tuli päiväpinnaässä, mikä ei ole ollenkaan niin helppoa täällä kuin moni voisi kuvitella. Viikonloppuna lauantaina oli vielä retkikeliä ja pitkälti samoja lintuja näkyi sekä varpushaukka ja isolepinkäinen sekä tien yli jolkotellut iso näätä mutta sitten alkoikin kunnon lumimyräkkä.

Viikolla näkyi vielä valkoselkätikkaa, merikotka, isolepinkäinen, pyy, kuusitiainen sekä yhä vain räkättirastaita. Mutta lopulta koitti Joululoma ja me suuntasimme taas Costa Rican lämpöön!

J.A.

Työpäivän jälkeen kävin kiertämässä Simpelejärven eteläosia mutta havainnot jäivät yllättävän vähiin. Sentään siipivikainen mutta kuitenkin lentokykyinen metsähanhi, uiveloita, jokunen silkkiuikku, merimetsoja, muutama lapasotka ja mustalintu, yksi pilkkasiipi sekä muutama sata haapanaa ja sinisorsaa löytyi. Ohessa näin harmaapäätikan, pyrstötiaisia ym.

Illalla kävin vielä jäätyneillä pelloilla lämpökameran kanssa komppailemassa ja löysin yhden lehtokurpan sekä näin jonkun pöllön. Lopulta päivän lajimäärä oli jopa 42 lajia.

2.11. tein Hannan veljen Miikan kanssa talvilintulaskennan. Yöllä oli ollut jopa 7 astetta pakkasta, joten Siikalahti oli lähes täysin jäässä ja vesilinnut ainakin näkyviltä paikoilta häipyneet. Saldoksi tuli 28 laulujoutsenta, alli, 37 isokoskeloa, 3 pyytä, 6 teertä, 8 silkkiuikkua, 35 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, sama hiirihaukka uutena lajina reitille, 6 kala- ja 2 harmaalokkia, 12 pulua, varpuspöllö, 7 käpy- ja 2 valkoselkätikkaa sekä pikkutikka, 4 tilheä, 4 musta-, 358 räkätti- ja 1 punakylkirastas, 27 hippiäistä, 87 sini-, 170 tali-, 3 kuusi-, 4 töyhtö- ja ilahduttavat 18 hömötiaista, taas jopa 5 pähkinänakkelia, 14 puukiipijää, 9 närheä, 16 harakkaa, 120 naakkaa, 10 varista, 5 korppia, 2 kottaraista, 22 pikkuvarpusta, 35 viherpeippoa, 3 tikliä, 15 urpiaista, 39 punatulkkua, taivaalta kuulunut muuttava pulmunen sekä 20 keltasirkkua. Ilta oli jo hämärtämässä, kun kävin vielä Särkisalmella, jossa näkyi vielä naurulokki marraspinnaksi.

3.11. vanha tuttumme Kristjan Niitepöld oli meillä kylässä ja kävimme retkellä kuukkelimetsissä, josta pienellä hakemisella löytyikin kolme kuukkelia ja kuului palokärki. Kiertelimme hieman muitakin paikkoja nähden mm pari tukkakoskeloa ja pari pähkinänakkelia ja kävimme tietysti Siikalahdella, jossa Kristjankin oli ollut aikanaan oppaana. Pienessä sulassa ruovikon reunassa (laskentareitiltäni näkymättömissä) värjötteli vielä muutama sinisorsa ja haapana sekä yksi tavi. Kanahaukka iski sulaan yhden sinisorsan saaliikseen ja saimme seurata haukan ensin uivan saaliinsa kanssa ja lopulta raahavan sen jäätä pitkin ruovikkoon syötäväksi. Marraspinnaksi kuului pari vihervapusta.

Illalla kävimme vielä Hannan kanssa yrittämässä Tetrisuolla pöllöpyyntiä ja kuulimme taivaalta pariin otteeseen suopöllön ääntä.

4.11. ainoa marraspinna oli valkoposkihanhi, kun perhe ruokaili jäisellä pellolla Järvenpäässä. 5.11. Rautalahdella kellui hauska nelikko; pilkkasiipi, mustalintu, alli ja lapasotka, joista laitoin tietoa muille marraskisaajille ja useampi kisaaja saikin ainakin jonkun uuden lajin.

7.11. löytyi Siikalahdelta hiiripöllö ja Tyrjänjoelta löysin koskikaran sekä Tetrisuolta isolepinkäisen. 8.11. näkyi kylällä pari kottaraista.

9.11. suuntasimme Saarelle ja matkan varrelta hoidimme vakiopaikalta pari metsoa. Kankaan kylällä näimme yllättäen kolme uuttukyyhkyä kiertelemässä taivaalla mutta muuten havainnot jäivät vähiin. Kanavalammella sentään oli 12 kanadanhanhea ja Kirjavalasta tikistimme lehmien seasta keltasirkku-pikkuvarpusparvesta varpusen ja järripeipon.

10.11. kiertelimme taas selkiä mutta vain 10 lapasotkan parvi ja yksi mustalintu löytyi. Joukiossa pääsimme katselemaan terhakkaa varpuspöllöä, Koitsanlahdenkankaalla näkyi kanahaukka, Lahdenkylässä pari punakylkirastasta ja Lahdensuolla varpushaukka. Siikalahdella hiiripöllö ja hiirihaukka olivat yhä paikalla ja kylällä yhä pari kottaraista. Illalla kokeilimme verkkoilla Lahdensuolla ja yksi sarvipöllö kävikin verkoilla pyörähtämässä muttei suostunut lentämään verkkoon.

11.11. oli kotipihassamme jäistä nurmea pupeltamassa yksinäinen valkoposkihanhi ja pienestä urpiaisparvesta varpushaukka nappasi yhden. 12.11. hiiripöllö ja -haukka näkyivät taas ja 13.11. Rautalahdella yhä vain kellui pilkkasiipi, pari mullia, pari lapasotkaa ja haapana. 14.11. valkoposki oli taas pihassamme ja Härskiinmutkasta näkyi enää 6 merimetsoa.

15.11. Saaren käynnillä yllättävän isotkin järvet olivat jäässä ja Akonpohjassakin 54 laulujoutsenta ja 11 kanadanhanhea seisoi jäällä. 16.11. Särkisalmella näkyi vielä uivelo ja tukkasotka ja Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa, lapasotka sekä 3 uiveloa ja Tarvaslammelta onnistuin tunnin hakemisella löytämään Miikan aamummalla löytämän peukaloisen. Rautalahdella oli vielä pari lapasotkaa ja haapana ja Siikalahdella näin yhä vain hiirihaukan.

17.11. Tyrjässä näkyi taas koskikara sekä mustalintu, Siikalahdella isolepinkäinen ja ruokintapaikkamme liepeillä Tiviällä oli pähkinänakkeli. Niinpä meidän oli aika aloittaa talviruokintakausi muutamalla paikalla.

Vielä 19.11. näkyi Särkisalmella tukkasotka, Tarvaspohjassa pari tukkasotkaa ja lapasotka, 20.11. Härskiinmutkasta merimetso ja 23.11. laulujoutsen ja merikotka, mutta aika talvista alkoi jo olla.

Kylmien öiden jälkeen innostuin 23.11. staijille Savonlinna Punkaharjun Punkasalmelle, jossa heti paikalle päästyäni löysin selältä pari matalalla lentänyttä lintua, joista etummaisesta tuli ensin mieleen kanadanhanhi, sitten merimetso ja kun sain putken pystyyn tajusin katsovani jääkuikkalajia. Taaempi lintu tunnistui talvipukuiseksi kuikaksi, joten keskityin katsomaan lähempää lintua ja ehdin katsoa sitä kymmenisen sekuntia ennen kuin se katosi katveeseen etelää kohti jatkaen. Minulla on todella paljon kokemusta amerikanjääkuikista mutta ei niinkään jääkuikista. Niinpä jouduin turvautumaan netin selaamiseen ja latasimpa uusimman määrityskirjankin puhelimelleni ja lopulta olin vakuuttunut nähneeni nuoren jääkuikan. Staijasin reilut neljä tuntia ja näin vielä 3 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä pari naurulokkia mutten juuri muuta. Lokkeja liikkui vähän ja räkättirastaita jokunen sata. Iltapäivällä kävin vielä Terävän Minnan ruokinnalta marraspointsaamassa peipon, joka oli 75. marraskisalajini Parikkalasta.

24.11. suuntasimme Punkasalmelle Hannan kanssa mutta keli oli tuulisempi ja tuuli väärästä suunnasta. Näimme lopulta reilussa parissa tunnissa 4 kaakkuria ja kuikan sekä taas naurulokin ja 1300 räksää. Paras havainto oli saimaannorppa. Mainittakoon, että mitään kuikkalajia en ollut nähnyt Parikkalassa marraskisaan. Päivällä suuntasimme Tarvaslammelle, josta löytyi myllyltä jopa kolme koskikaraa. Singahdimme kotiin hakemaan verkot ja lopulta saimmekin yhden karoista rengastettua. Illalla veimme vielä lisää ruokaa parille ruokinnallemme ja Siikalahdella näkyikin taas sama hiiripöllö sekä pikkutikka.

Säät lämpenivät taas loppukuusta ja kelit olivat synän sateisia. Niinpä en jaksanut maastoon ruokatunneillani. Ainoa havainto oli 27.11. kylällä näkemäni 25 pulun parvi – selvästi suurin määrä pitkään aikaan. 28.11. Rautalahdella oli vielä laulujoutsenperhe sekä mustalintu, 29.11. Siikalahdella varpushaukka ja taas tauon jälkeen Tarvaslammella peukaloinen, koskikara sekä pyy. Vielä kuun viimeisenä retkeilimme muutaman tunnin havaiten vihervarpusparven, vielä satoja räkättirastaita, pikkutikan, isolepinkäisen ja pari koskikaraa.

J.A.

Seuraavana päivänä kävin pikaisesti lintutornilla ja näin mm. harmaasorsan ja pari lapasotkaa ym. ja 10.10. pikaisella peltokierroksella löysin ilmeisen pikkukanadan- ja valkoposkihanhen risteymän ja illan kierroksella näkyi etenkin lehtokurppia paljon, mutta vain neljä saatiin renkaisiin. Myös suopöllö nähtiin.

11.10. ruokisretkellä näkyi vesisateessa 90m allia ja 12.10. aamun vietin Aallon ”Arskan” kanssa Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskella mutta muutto oli vaisua. Staijin jälkeen suuntasin Saarelle, jossa joka stopilla näkyi kotkia. Näin lopulta lyhyellä retkellä 15 merikotkaa ja 2 maakotkaa. Suurenjärvenlietteellä kuului isokäpylintu ja Pohjanrannasta löytyi 2 nuorta suosirriä. Muutenkin lintuja oli ihan mukavasti muttei mitään ihmeellistä. Illalla Siikalahdella näkyi vielä 9 harmaasorsaa ja 3 punasotkaa.

13.10. rengastelimme vielä viimeistä kertaa Kukonkannassa, jossa renkaan saivat peukaloinen, 5 punarintaa, hippiäinen, 18 sini- ja 46 talitiaista sekä pikkuvarpunen. Päivällä suuntasimme Uukuniemelle, jossa Hanna esitelmöi Suurenjärvenlietteen lintumatkailumahdollisuuksista. Itse kävin Kummun näkötornilla staijaamassa ja sitten jatkoimme kiertämään Saaren paikkoja. Yllättävin havainto oli tien yli käpötellyt komea ilves!

14.-15.10. yöllä teimme pitemmän peltoretken mutta edelleen kuivilla pelloilla oli vähän lintuja ja ne olivat todella arkoja. saimme renkaisiin 2 lehtokurppaa, 2 taivaanvuohta ja jänkäkurpan. Näin lämpökameralla myös viirupöllön ja isolepinkäisen. 15.10. Siikalahdella näkyi jopa 13 harmaasorsaa ja 30 lapasotkaa ym. ja 16.10. vielä 13 jalohaikaraa ja 17.10. mm. kaulushaikara ja vielä 18.10. aamulla kuului kolme luhtakanaa.

18.10. lähdimme päivällä ajelemaan kohti etelää ja lopulta matkan varrella emme onnistuneet bongaamaan mandariinisorsaa Haminasta emmekä lehtopöllöä vakiopaikaltaan Helsingin Vuosaaresta. Lopulta ajelimme Hangon Tvärminneen saakka, jonne pystytimme teltan tuttuun paikkaan mäntymetsään. Telttaan kömpiessämme kuulimme taivaalta yömuuttavan meriharakan.

19.10. aloitimme aloitimme Hangon retken auringon noustessa. Svanvikissa ei näkynyt oikein mitään mutta Vedagrundetilla muutti kolme sinisuohaukkaa ja oli paikallisena tylli ja suosirri, Långörenillä näkyi ampuhaukka ja meriharakka, maankaatopaikalla viisi kangaskiurua ja 4 tuulen tuvalla pikkulokki. Päivällä kävimme Keskustassa syömässä ja kaupassa ja sitten ajoimme Tulliniemen portille, jossa näytimme kulkulupamme ja ajoimme tullialueen läpi Hangon lintuaseman parkkipaikalle, josta jatkoimme tavaroitamme kottikärryillä työntäen Hangon lintuasemalle Haliakselle.

Asemalle kotiuduttuamme Hanna lähti rengastajien Kimi Nurmisen ja Tatu Hokkasen matkaan ja itse suuntasin staijibunkkerille aseman pitkäaikaismiehittäjää Aki Aintilaa moikkaamaan ja sieltä löytyivät myös Alex ja Benjamin Nylander. Veljesten suunnattua syömään staijailin vielä Akin kanssa tovin ja näimme nuoren tuhkaselkälokin. Sitten palailin asemalle, josta lähdimme veljesten kanssa kiertämään aseman vakioreittilaskentaa Gåulle eli Gåsörsbuktenille. Pääsin näin tutustumaan heti yhteen asemarutiiniin.

Reitiltä löytyi neljä jänkäkurppaa sekä paikalla jo parina päivänä havaittu todella myöhäinen käki takaisin aseman pihamaastoon palattuamme näimme pari pähkinänakkelia, joista toinen oli koiras asiatica ja toinen naaras europaea-alalajia.

Ilalla osallistuimme iltahuutoon ja pääsimme kärryille, mitä lintuja päivän aikana oli havaittu. Illan kruunasi Kimin verkoilta tuoma sarvipöllö ja kuinka ollakaan yöllä verkosta tuli myös jo aiemmin näkemämme käkikin!

20.10. Hanna suuntasi muiden rengastajien kanssa verkoille siten, että verkot olivat pystyssä puoli tuntia ennen auringon nousua. Ja aamu alkoikin mukavasti verkossa kiikkuneella suopöllöllä! Ja noin auringon nousun aikaan alkoi bunkkerilla neljän tunnin aamuvakio, jolla laskettiin kaikki muuttavat linnut. Muutto oli oikein mukavaa ja osa muutosta meni sen verran matalalla, että verkoillakin riitti puuhaa. Valkoposkihanhia muutti 1742, tundria 18, sinisuohaukkoja 5, varpushaukkoja 65, ampu- ja muuttohaukka, uuttukyyhkyjä 54, kangaskiuruja 10, haarapääskyjä 2, niittykirvisiä 124, kottaraisia 950, peippoja 2848, järrejä 1589, tiklejä 105+15p, vihervarpusia 1890, hemppoja 129, punatulkkuja 155 ym. eli aika erilaista oli muutto kuin mihin kotiseuduilla on tottunut näkemään!

Verkoilta tuli pitkälti vain tiaisia mutta myös jokunen varpushaukka, pari sepelkyyhkyä ja kanahaukka sekä päivän paras laji eli tulipäähippiäinen, jonka Tatu rengasti juuri, kun asemalle olivat saapuneet Pekka Peura ja Tomas Lövdahlkin ja pian asemalta lähtivät Tatu ja veljekset. Laskentakierroksella ei yllätyksiä löytynyt.

21.10. oli surkea lintupäivä ja aamuvakiolla ei näkynyt oikein mitään ja sama oli anti niin verkoilla kuin laskentareitilläkin.

22.10. aamun parempia olivat merellä lentänyt teeri ja mainittavia olivat 8 kana-, 56 varpushaukkaa, piekana, 2 pikkulokkia, 9 kangaskiurua, luotokirvinen sekä parhaana 54 pikku- ja 79 isokäpylinnun seassa muuttanut kirjosiipikäpylintu. Tuulisilla verkoilla riitti tiaisia kiireksi asti ja päivän traaginen tapaus oli, kun verkosta tuli kashmirinuunilintu, joka yllättäen hyytyi rengastajan käsissä. Reitillä näkyi samat tavalliset linnut kuin aiemminkin. Kimi lähti asemalta ja saapujana oli Dolf Assmann.

23.10. oli taas heikompi päivä kovan tuulen takia. Verkkoja ei avattu aamulla lainkaan ja staiji tehtiin etelämetsän itäreunalta tuulen suojassa. Sinisuohaukkoja muutti 7, kanahaukkoja 9, varpushaukkoja 57+4p, hiirihaukka, ampuhaukkoja 2 ja muuttohaukka näkyi niin paikallisena kuin muutollakin. Pari valkovikloa olivat myöhäisiä muuttajia ja muita lukuja olivat naakka 1238, kangaskiuru 12 ja isokäpylintu 53. Laskentareitillä ei yllätyksiä.

24.10. oli taas vähän parempi päivä ja muuttoa näkyikin mukavasti. Muutolla oli staijiapuna taas Pikkaraisen Vepekin, kun muinakin parempina muuttoaamuina. Mainittavia havaintoja olivat 35 metsähanhea, lapasorsa, jalohaikara, 8 kana- ja 85 varpushaukkaa, hiirihaukka, kaukana mantereen päällä muuttanut maakotka, 2 pikkutikkaa, 38 kangaskiurua, 4072 talitiaista, 928 järripeippoa, 226 viherpeippoa, 70 pikku- ja hurjat 176 isokäpylintua, 349 punatulkkua, syksyn ensimmäiset 2 pulmusta, 80 keltasirkkua ym. Mieltä askarruttamaan jäivät lyhyesti muutolla kuulunut todennäköinen virtavästäräkki, pari kertaa bunkkerin lähellä piipittänyt todennäköinen tulipäähippiäinen sekä kierroksen päätteeksi pihan läheisessä ruovikossa muutamaan kertaan hämärissä lennähtänyt todennäköinen pikkusirkku.

25.10. kanahaukkoja muutti 6, pikkulokki, kulorastaita 101, tiltaltteja 2, pikkuvarpusia 81, pikku- 84 ja 85 isokäpylintua ym. Kierroksella varmistui reissupinnaksi jo edellispäivänä vilaukselta näkemäni kiuru. Asemalle saapui päivällä Veera Partanen ja illalla hain kauppareissun ohella asemalta Ahti Ihosen ja Hilja Kurkisen ja päivän aikana lähivät Pekka ja Tomas.

26.10. kisattiin asemaskaba Säppiä vastaan ja aamuyö toi jo ennen kisan alkua verkosta helmi- ja sarvipöllön. Ja kisakin alkoi hienosti, kun ainoana rengastajana nyt asemalla olleella Hannalla oli verkossa hiiripöllö. Muutto ei ollut kummoista, sentään pari västäräkkiä näkyi mutta kova tikistys tuotti hyviä lajeja, kun eräällä luodolla törötti naarasteeri, tyynellä merellä kellui ruokki ja kaukaisesta karikosta löytyi sepelhanhi. Vakion päätteeksi löytyi Kotilahdelta vielä mustakurkku-uikku.

Kierroksella yllätys oli maasta lentoon noussut huuhkaja ja muuten löytyi samat lajit kuin joka päivä. Lopulta päivän lajimäärä oli komeat 79 lajia, joista siis 77 nähtiin kisa-aikana. Sumuisella Säpin saarella masennuttiin tuloksestamme epätoivoon emmekä koskaan kuulleet heidän tulostaan. Tärkeintä ei ollut voitto vaan täydellinen nöyryytys…

27.10. pöllöputki jatkui, kun yöllä verkosta tuli suopöllö ja Hanna toi heti aamusta verkoilta varpuspöllön. Muutolla näkyi 45 tundra-, 775 valkoposki- ja 24 sepelhanhea ja sorsiakin liikkui ihan mukavasti. Muutolla harvoin näkyvä jalohaikara, myöhäinen töyhtöhyyppä sekä 76 muuttavaa pikkulokkia ilahduttivat. Kotilahdella kellui muutaman päivän tauon jälkeen taas pari harmaasorsaakin.

Asemalle saapui ”Aksu” Lehikoinen et co. ja iltapäivällä oli meidän vuoromme lähteä asemalta. Veera lähti illalla junalla mutta me tipautimme Hiljan Espooseen ja Ahtin Helsinkiin ja jatkoimme sitten pitkän matkan kotiin Parikkalaan.

Loma oli ollut varsin leppoisa ja akkuja oli saatu ladattua. Lintuja oli ollut vähemmän kuin olimme odottaneet, mutta onpahan siksi aiheellista mennä kokemaan Haliaksen syysmuuttoa uudelleenkin joskus tulevaisuudessa.

Palattuamme Parikkalaan Siikalahti oli vielä sula ja lahdella kellui mukavasti vesilintuja, joista etenkin harmaa-, jouhi- ja lapasorsien toivoin pysyvän paikalla marraskuun talvilintulaskentaan saakka. Vielä kuun viimeisenä päivänä näin mm. 8 harmaa-, 7 lapa- ja 7 jouhisorsaa sekä 8 kottaraista ja illan peltokierroksella lehtokurpan, 3 taivaanvuohta ja sarvipöllön mutta yöllä oli jo viisi astetta pakkasta ja maa aivan jäässä.

J.A.

2.10. saapuivat Merja Laari ja Oskari Saunisto pihaamme aikaisin ja klo 7:30 olimme jo matkalla kohti Lappeenrantaa. Siellä Merja ja Oskari suuntasivat viimeisille kauppaostoksille tipautettuaan minut keskussairaalalle, jossa minulla oli ohjelmaa vajaaksi pariksi tunniksi. Merja ja Oskari ehtivät käydä Askolan tornillakin ennen kuin olin vapaa valvotteistani ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti länsirannikkoa.

Emme ajaneet ihan suorinta reittiä vaan kurvasimme Riihimäen kautta, jonne Ahti Ihonen oli junaillut itsensä. Lopulta auto aivan täyteen pakattuna jatkoimme kohti Poria ja Kuuminaisten Salokankaan rantaa.

Matkalla ei pahemmin lintuhavainnoilla juhlittu mutta parissa paikassa näkyi fasaaneja ja Huittisissa yksi keskellä peltoaukeaa seisoskellut harmaahaikara. Olimme lopulta satamassa viitisen minuuttia myöhässä mutta pian oli Kala-Tommin paatti pakattu ja lähdimme tyynessä kelissä kohti Eurajoen Luvian Säppiä, jonne tieni vei jo kymmenettä syksyä (lokakuuta) peräkkäin. Kyydissä oli lisäksemme Paul Boijer, jonka Mäkelän Petteri oli kiltisti kuskannut satamaan rautatieasemalta, sillä meidän kyytiin ei enää olisi mahtunut.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin, josta roudasimme tavaramme asemalle. Ilta oli sen verran pitkällä, ettemme enää sännänneet maastoon vaan kotiuduimme asemalle. Tapasimme asemalla jo saaressa olleet Jani Vastamäen, Petri Saaren sekä Sebastian Andrejeffin.

3.10. aamu alkoi tuttuun tapaan siten, että rengastaja lähti muita aikaisemmin verkoille ja auringon noustessa muu porukka kokoontui Prakalan edustalle pommikopille staijaamaan kahden tunnin pituista aamuvakiota.

Muutto oli tutun rauhallista, mutta sentään pari harmaasorsaa, jokunen ruokki, pari paikallista riskilää, pieni merisirriparvi, merikihu, nuori selkälokki, mustavaris sekä isokäpylintuja ym. nähtiin.

Aamupalan jälkeen kipusimme pikaisesti majakkaan, kun ovet olivat auki. Sitten suuntasimme saaren kierrokselle, joka oli hikinen, sillä keli oli todella kesäinen. Saari koluttiin huolella, sillä kisasimme saarikisaa muita lintuasemasaaria vastaan. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä parempia havaintoja olivat vain mantereella näkynyt jalohaikara, pari sinisuohaukkaa, ampuhaukka, nuori kalatiira, valkoviklo, 3 jänkäkurppaa ja mustapääkerttu ym.

Lopulta päivän aikana havaitsimme 81 lajia, jolla irtosi saarikisan kolmas sija Utön 87 ja Lågskärin 82 lajin jälkeen. Rareja ei ollut löytynyt, mutta olin sentään saanut jokusen Säppipinnan, kun en koskaan aiemmin ollut saaressa näin aikaisin ”keväällä”.

Illalla ihmettelimme lämpökameroilla korkealla taivaalla mennyttä kovaa rastasmuuttoa, jonka lomassa näkyi pari lehtokurppaa sekä suo-/sarvipöllökin.

4.10. keli oli vielä lämpimämpi ja tyynempi. Näkyvyys oli erinomainen mutta muutto vaisua. Aamuvakio menikin ilman yllätyksiä, mutta vakion jälkeen Prakalan komppauksella löytyi lapinsirkku.

Saari kierrettiin taas porukalla mutta havainnot jäivät todella vaisuiksi. Verkoilta sentään napsahti pikkusirkku, mutta me saaren kiertäjät olimme aivan kaukaisimmassa osassa saarta emmekä lähteneet vuodaria bongaamaan. Onneksi sirkku lopulta näyttäytyi meillekin Hanhistossa pariin otteeseen lennossa. Etenkin hippiäisiä oli saaressa siihen malliin (iltahuudossa kirjattiin 543), että olisi olettanut jotain muutakin löytyvän mutta kun ei niin ei… Ainoaksi Säpin pinnaksi sain mantereen päällä lentäneen närhen.

Illalla saunottiin ja tietysti taas roikotettiin pihaverkkoja iltahuudon ajan ja vähän pitempäänkin mutta pöllöjä ei havaittu.

5.10. oli yhä vain lämpimämpää ja tyynempää – ja vaisumpaa. Ja aamu alkoi heti pikkujoutsenella, joka nähtiin myöhäisheränneiden toimesta aseman pihasta lennettyään jo rannassa staijaamassa olleiden yli huomaamatta.

Aamuvakion antia olivat lapasotka ja merikihu sekä muut joka aamuiset lajit. Saaren kierros oli vähän väsynyttä ja lopulta kiersimmekin vain osan saaresta – Krävelin puoli oli ollut aivan tyhjä linnuista, joten sinne emme jaksaneet. Näkyvyys oli niin hyvä, että staijailimme jonkin aikaa mantereelle ja Ahti onnistuikin saamaan harakasta kovan Säpin pinnan. Ihme kyllä kovallakaan staijilla ei toista harakkaa löytynyt, vaikka närhiäkin nähtiin kahdeksan ym. Muuten kierroksen antia olivat hetken hyvin äänessä olliut pikkusieppo, lapinsirkku sekä kanahaukka sekä muut jokapäiväset tirpiäiset.

6.10. keli oli muuttunut tuuliseksi mutta silti merellä oli yhtä vaisua. Aamuvakion ylläreitä olivat muuttanut pikkulokki sekä Prakalaan laskeutunut meriharakka. Aiemmin saarta kiertämään lähteneet Paul ja Ahti näkivät pulmussirrin mutta Oskarin kanssa emme enää sitä löytäneet – emmekä kyllä mitään muutakaan.

Lopulta oli aika kantaa tavarat satamaan ja klo 14:00 saapui Tommi hakemaan meitä takaisin mantereelle.

Saimme ihme kyllä kaikkien viiden tavarat ja itsemmekin pakattua Merjan autoon ja lähdimme ajamaan kohti Poria. Suuntasimme Yyteriin, jossa ravasimme aika vauhdikkaasti Sannannokan tornille, jonka edustalla kellui iso sinisorsaparvi, josta löysimme helposti Porissa pitkään viihtyneen nokisorsan. Parvesta löytyi myös sini- ja jouhisorsan koirasristeymä, jollaisen Ahti ja Paul olivat kierroksellaan nähneet aamulla Säpissäkin. Lieneeköhän sama lintu vai ei? Jännä nähdä käyköhän nokisorsakin jossain vaiheessa Säpissä?

Nähtyämme myös suosirrejä, muutaman tundrakurmitsan sekä yksittäisen suokukon palailimme autolle ja tipautimme sitten Paulin rautatieasemalle ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Kehä kolmosen varressa tipautimme Ahtin huoltoasemalle, jossa hänen isänsä oli jo odottamassa. Söimme Sipoossa kunnon hampurilaisannokset ja väsyneinä jatkoimme matkaa Parikkalaan, jossa olimme lopulta vähän ennen puoltayötä. Reissu oli tullut heitettyä ja vaikka havainnot olivat jääneet paljon odotettua vaisummiksi, oli pikainen loma mukavassa seurassa tullut tarpeeseen!

J.A.

Iltapyyntejä tehtiin parina iltana, mutta pellot olivat todella kuivia ja lintuja vähän. Lisäksi yöt olivat joko kuutamon tai sitten ohuiden pilvien takana leimunneiden revontulien takia niin valoisia, että linnut näkivät lähestyvän haavijan. Niinpä saalis jäi lähes olemattomaksi. Yhdellä reissulla näimme kuitenkin karhun erauspennun, joka juoksi tiellä automme edessä lähes minuutin ennen kuin livahti metsään.

13.9. näin Kangaskylässä pari pähkinähakkia ja aamulla löytyi Säkylän Pyhäjärveltä Suomen kolmas preerianaurulokki. Taas oli rari turhan kaukana enkä suunnitellut alkuun paikalle menemistä, mutta Kososen Veikka kyseli minua lähtemään ja aikataulut sopivat hänen kanssaan niin hyvin yksiin, että lopulta lähdin yhdeltä ajelemaan kohti Kouvolaa. Kolmen jälkeen hyppäsin Vekarajärven varuskunnalta viikonloppuvapaalle päässeen Veikan kyytiin ja matka jatkui kohti Säkylää.

Jo lähdettyäni liikenteeseen oli lokki kadonnut matalalla pohjoista kohti sadan muun lokin parvessa. Lintu oli pariin otteeseen aiemminkin vaihtanut paikkaa mutta oli aina löytynyt pian uudelleen. Nyt linnusta ei kuitenkaan tullut uusia havaintoja ja muutaman kertaan jo pähkäilimme, kannattiko meidän jatkaa matkaa. Itse kuitenkin luotin, että lokki olisi yhä lähistöllä ja sainkin tietoa, että lokit yleensä yöpyisivät järven selällä, joten päätimme luottaa siihen, että se palaisi järvelle ennen iltaa.

Meillä oli enää parikymmentä kilometriä matkaa Pyhäjärvelle, kun lokki taas löytyi. Ja onneksi se pysyi järvellä yksin kellumassa siihen asti, kun pääsimme perille. Kurkkasin linnun pinnoihin heti erään tutun putkesta ja sitten vasta pystytin oman putkeni rantaan ja aloin katsoa lintua tarkemmin.

Kohta preerianaurulokin seuraan laskeutui naurulokki, joka hieman härnäsi amerikanserkkuaan, mutta sitten ne kelluivat jokusen minuutin silkassa sovussa ennen kuin ensin naurulokki ja perään preerianaurulokki nousivat lentoon ja lensivät kauas pohjoiseen järven selkää seuraten.”Pipixcan” näytti kuitenkin laskevan alas kaukana pohjoisessa, joten singahdimme sen perään. Ja lopulta löysinkin lokin kellumasta lokkiparvessa, johon sen lopulta jätimme kellumaan, kun lähdimme pitkälle paluumatkalle. Tässä kohdassa lokki myös vietti yönsä ja vielä seuraavana aamuna muutama varhainen bongari näki sen ennen kuin se nousi siivilleen, lensi taas peltoja kohti, mutta enäänpä sitä ei koskaan nähtykään.

Olin kotona pitkältä bongausreissulta vasta kahden aikaan aamulla ja pari tuntia nukuttuani suuntasimme Hannan kanssa pystyttämään verkkoja raviradalle. Aamun verkkosaalis oli peukaloinen 3, rautiainen 2, punarinta 14, sinirinta, ruokokerttunen 2, mustapääkerttu 3, tiltaltti 15, pajulintu, hippiäinen 12, sinitiainen 14, talitiainen 4, peippo 2 ja pajusirkku 5. Kunnon päikkäreiden jälkeen suuntasimme Saarelle, jossa Pohjasuolla harmaasirkku oli paikalla. Pystytimme verkon sitä ajatellen, mutta se ei kyllä suostunut lähellekään sitä. Mm. pensastasku ja sinirinta kuitenkin rengastettiin. Muuten Saarelta ei löytynyt yllätyksiä.

15.9. verkoista tuli peukaloinen 3, rautiainen 2, punarinta 8, mustapääkerttu 2, tiltaltti 9, pajulintu 2, hippiäinen 4, pyrstötiainen, sinitiainen 3, talitiainen 13, pähkinänakkelikoiras, nuori ruskourpiainen ja 6 pajusirkkua. Rengastelujen jälkeen suuntasimme suoraan Pohjasuolle, jossa harmaasirkku yhä pysyi kaukana verkostamme. Illalla staijailimme vielä Siikalahdella, mutta mutta sielläkin havainnot jäivät vaatimattomiksi – sentään 25 lapinkirvistä näkyi päivän aikana yhteensä.

Viikolla kelit olivat yhä lähes helteiset ja parhaat havainnot tulivatkin perhosrintamalta, kun eräältä apilapellolta löytyi runsaasti hukkavaellusyökkösiä, jonkin verran vaaleakeltaperhosia sekä pari kannussinisiipeä.

Teimme taas pari haavikeikkaa mutta heinäkurppia ei meinannut löytyä, kunnes 18.9. rengastimme yhdeltä pellolta kolme yksilöä. Linnuista hauskin oli nuori ruskosuohaukka, jolla oli vitivalkoisia sulkia kyynärsiivissään, vatsassaan ja selässään. Tämä lintu näkyi kuun alkupuolella Siikalahdella, sitten kuun puolivälissä Pohjanrannassa ja sitä seuraavasta päivästä alkaen taas Siikalahdella. Kurjetkin pääsivät lähtemään työpäivän aikana ja loppuviikosta näkyivät ensimmäiset piekanat. Viikonloppuna keli lopulta muuttuu kerralla syksyiseksi. Perhosista on enää turha uneksia, mutta lintumaailmassa menon pitäisi vilkastua.

Vaan eipä meno ainakaan vielä viikonloppuna vilkastunut, vaikka aamuisin oli maa kuurassa ja tuuli oli jo luoteesta. Verkkoilimme raviradalla molempina aamuina laihoin tuloksin. Yhteensä renkaan sai 62 lintua: rautiainen 7, sinirinta 4, punarinta 5, tiltaltti 15, pajulintu 2, hippiäinen 1, sinitiainen 16, talitiainen 13, keltasirkku 2 ja pajusirkku 8. Oheishavainnotkin jäivät vaatimattomiksi: pähkinähakki, 2 ampuhaukkaa, metsäkirvinen ja pohjansirkku. Näkyvää muuttoa ei juuri ollut, vain niittykirvisiä muutti jonkin verran.

Sunnuntai-illan Siikalahtikäynnillä näkyi ensimmäiset muuttavat valkoposkihanhet, pari parvea tundrametsähanhia, pari taigametsähanhea ja 1 tundrahanhi, 2 harmaasorsaparia, 22 jallua, kaulushaikara sekä myöhäinen kuovi ym.

Viikolla parin kylmän päivän jälkeen taas lämpeni ja lämpötila kolkutteli taas kahtakymmentä astetta. Vielä myöhään illallakin oli 15 astetta. Mukavimmat havainnot olivat 24.9. Siikalahdella ruokatauollani näkynyt muuttava maakotka ja 25.9. haavireissulla kiinni nappaamani suopöllö – toki muitakin perinteisiä lintuja saatiin haavittua. 26.9. Siikalahdella näkyi kaksi kimpassa muuttanutta arosuohaukkanuorukaista ja hanhiakin oli vähän alkanut kertyä paikalliseksi. 27.9. haavimme 11 lehtokurppaa, joista yksi oli kontrolli sekä pari kapustarintaa ja kiurua, joista toinen oli kontrolli.

28.9. teimme Saaren kierroksen, jonka aluksi Särkisalmella näkyi 3 pikkujoutsenta ja Rautalahdella muuttavat sepelhanhi- ja alliparvet. Kierroksella näkyi myös mm. yhteensä 18 jalohaikaraa, tuttu valkokirjava ruskosuohaukka, vielä 12 kurkea, kivitasku sekä Jyrkilässä ylitsemme lentäneet 10 kirjosiipikäpylintua. Saaren paikat kierrettyämme singahdimme Koitsanlahdelle bongaamaan Pirhosten löytämää taigauunilintua, joka pitkähkön etsinnän jälkeen lopulta näyttäytyikin kaikille paikalla olleille. Illalla pikainen peltokierros tuotti vain pari lehtokurppaa ja kiurua, joista toinen oli kontrolli. Myös sarvipöllö nähtiin.

29.9. rengastelimme taas raviradalla ja saimme 4 peukaloista, rautiaisen, 9 punarintaa, sinirintakontrollin, 2 myöhäistä lehtokerttua, mustapääkertun, uskomattomat 50 tiltalttia (ainakin 20 näkyi näiden lisäksi), 4 hippiäistä, 11+1k sinitiaista, 31 talitiaista sekä kelta- ja pajusirkun. Näimme vielä 3 haarapääskyä, sepelhanhiparven ja kivitaskun ym. Illan Siikalahtikäynnin parasta antia oli jopa 10 harmaasorsaa.

J.A.

21.8. teimme ensimmäisen haavikeikan lähipelloille mutta vain 3 lehtokurppaa ja kiuru saatiin renkaisiin. Vielä emme nähneet pelloilla ainoatakaan heinäkurppaa. 23.8. meriharakkanuorukainen näkyi viimeisen kerran.

24.8. rengastelimme taas raviradalla ja saimme saaliiksi 8 ruoko-, 3 viita ja 1 rytikerttusen, 4 pensas- ja 1 lehtokertun, 9 pajulintua, tiltaltin, talitiaisen sekä pikkuvarpusen. Aamulla kuulimme paikalla todennäköisen sinipyrstön, mutta se hiljeni ja katosi. Näimme myös muuttavan käen, merikotkan sekä 8 kapustarintaa ym. Illalla suuntasin taas patotielle ja laskin 329 kurkea sekä käsittämättömät 48 jalohaikaraa!

25.8. oli vuorossa viimeinen SSP-pyynti ja saimme 2 rautiaista, 4 punarintaa, 2 viitakerttusta, 2 herne-, 2 pensas- ja 1 lehtokertun, 2 tiltalttia, 9 pajulintua, hippiäisen, peipon, 3 punavarpusta sekä 7+1k pajusirkkua. Illalla Siikalahdella näkyi 370 kurkea, 38 jallua, 2 harmaasorsa, ampuhaukka, suopöllö ja kaulushaikara ym ja parista verkosta rengastimme mustarastaan, 7 lehto- ja 3 mustapääkerttua sekä 5 talitiaista.

27.8. kävimme taas pelloilla ja rengastimme 3 lehtokurppaa, heinäkurpan sekä 3 kiurua. 28.8. kylällä näkyi varpusnaaras ja Siikalahdella kaulushaikara, 20 jallua ja 324 kurkea. Ja 29.8. Härskiinmutkassa oli valkoselkätikka, Siikalahdella 15 jallua (samaan aikaan 19 Sokkiilla), 2 hauskasti äännellyttä kehrääjää, joita muutenkin oli nyt näkynyt joka kerta, kun oli jossain käynyt hämärissä ja kuului sinirinta. Peltokierroksella rengastimme 3 lehto- ja 2 heinäkurppaa ja kotiin palaillessa näimme sarvipöllön.

30.8. suuntasimme iltapäiväretkelle Saarelle Höltän Harrin kanssa. Akanvaaran Tetrisuolla ei näkynyt kuin uuttukyyhky, mutta Pohjasuolla tärähti! Käppäilimme mutkan lyhyttä peltotietä, jonka ojanvarsipuskissa oli mukavasti lintuja. Näimmekin mm. pari punavarpusta ennen kuin olimme tien päässä ja lähdimme talsimaan takaisin autolle päin. Silloin edestämme lähti lentoon kookas ja aika tumma pikkulintu. Se lensi matalalla kauas keskelle peltoa ja laskeutui näkyviin karhunputkelle tai vastaavalle. Sanoin heti, että tuo saattoi olla harmaasirkku ja lähdin juosten hakemaan autolta kaukoputkea. Onneksi lintu pysyi Harrilla hallinnassa ja heti putkeen katsottuani aloin olla varma, että lintu todellakin oli harmaasirkku. Se oli kuitenkin aika kaukana, noin sadassa metrissä ja aika huonossa valossa, joten päätin juosta taas autolle ja tällä kertaa kameraa hakemaan. Samalla sanoin Harrille, että kokeilisi ottaa putkeni läpi skouppikuvia tai videota.

Kamerani haettuani, lähdin lähestymään lintua ojanvartta pitkin ja pääsinkin kohtalaisen hyville holleille mutta valo oli yhä vain surkeampi. Ja kohta lintu nousi siivilleen ja lensi Harrin suuntaan mutta jakoi ilmeisesti maatiloille, sillä Harri ei sitä huomannut.

Lähetin pari kameranperäkuvaa muutamalle kaverilleni, mutten heti ihan varmoja vastauksia määrityksestä saanut, sillä kuvat eivät vielä olleet kovinkaan kummoisia. Itse olin kuitenkin jo sen verran varma määrityksestä, että laitoin linnusta tiedotuksen Lintutiedotukseen sekä paikalliseen Vaseti-whatsappryhmään.

Haeskelimme lintua jonkin aikaa maatilan ympäristöstä ja näimmekin sen pari kertaa ihan vilahdukselta ja havaitsimme ainakin pari lapinkirvistä ennen kuin lopulta sirkku lensi äännellen ylitseni ja löytyi sitten pian erään puun latvustosta, jossa pääsimme näkemään sen kerrankin vähän paremmassa valossa ja sain siitä vähän lisäkuviakin! Kun lintu taas lennähti jonnekin kadoten eikä paikalle ollut saapunut tai tietääksemme saapumassakaan bongareita, päätimme jatkaa retkeämme.

Pohjanrannasta löysimmekin vielä 2 harmaasorsaa, merimetson, jallun, 2 harmaahaikaraa sekä tyllin ja parhaimpana nuoren pikkusirrin, joka oli jo retken kolmas Parikkala-vuodarini. Ilta alkoi painaa jo päälle, joten tarkistimme vielä, ettei Pohjasuolla ollut bongareita ja lähdimme kohti kotia. Illalla meidän piti vielä Hannan kanssa laittaa seuraavaksi aamuksi rengastuspaikka valmiiksi.

31.8. rengastelimmekin taas raviradalla ja saimme metsäkirvisen, sinirinnan, 9 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 4 herne-, 3 pensas-, 5 lehto- ja 1 mustapääkertun, 9 tiltalttia, 18 pajulintua, aina yhtä kivan pikkusiepon, 8 sinitiaista, 2 talitiaista, pikkulepinkäisen, 3 peippoa, 2 vihervarpusta, punavarpusen, keltasirkun, vuodariksi pohjansirkun sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näimme 500 muuttavaa vihertvarpusta, 50 metsäkirvistä ja harmaasiepon sekä kuulimme hetken satakielimäistä hiittailua mutta verkkoon ääntelijä ei suostunut tulemaan.

Päikkäreiden jälkeen laskimme pihastamme 39 valkoposkihanhea ja suuntasimme sitten Saarelle, jossa kävimme ensin toteamassa pikkusirrin olevan yhä paikalla Pohjanrannassa. Sitten jatkoimme Pohjasuolle, jossa haimme harmaasirkkua jonkin aikaa ennen kuin tärppäsi ja Hannan sisko Elissa sai kaipaamansa eliksen. Paikalle saapunut kuukausipinnakärki Mika I. Koskinenkin pääsi tuulettamaan kovaa elokuupinnaa. Tämä Parikkalan kautta aikain toinen harmaasirkku oli ensimmäinen elokuinen 40 vuoteen, joten kovin monella se ei ole listoilla! Pohjasuolla näkyi myös viitisen lapinkirvistä sekä sinirinta ym.

Illalla kävimme laittamassa verkot valmiiksi Papinlahdelle ja rengastuspaikaltamme nousi lentoon kehrääjä.

1.9. ilmeisesti samainen kehrääjä lenteli aamulla lähellä parkkipaikkaamme. Klo 5:30 meillä oli 10 verkkoa pyynnissä ja kerrankin pääsimme testaamaan, miten SSP-paikkamme toimisi atrappipyyntipaikkana. Heti aamusta verkkojemme vieressä lauloi hetken viitasirkkalintu, jonka näimmekin lyhyesti mutta verkkoon se ei suostunut jäämään. Muuten aamu oli hämmästyttävän hiljainen, mutta onneksi parilla kierroksella sentään oli vähän vilkkaampaa. Lopulta saimme varpushaukan, 1+1k rautiaista, 3+1k punarintaa, sinirinnan, ruoko- ja 3 viitakerttusta, 2 herne-, 3 pensas-, 3 lehto- ja 3 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 13 pajulintua, 3+2k sinitiaista, 2 vihervarpusta, punavarpusen ja 2 pajusirkkua.

Rengastelun jälkeen suuntasin taas Pohjasuolle, jossa valtion kurkkusalaatteihin pukeutunut Kososen Veikka oli jo hoitanut harmaasirkun elikseksi. Höltän Harrikin saapui paikalle ja kohta Veikka näytti meille ensin käenpiian ja heti perään harmaasirkunkin eli itselleni ropisi parikin syksy- ja kk-pinnaa – ensimmäisiä tulikin 300 täyteen.

Pohjanrannassa oli yhä vain pikkusirri paikalla mutta muuten Saaren kierros ei tuottanut mitään parempaa. Kotimatkalla Kinnarsalmessa 6-tien yllä kaarteli haarahaukka.

3.9. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla nuori punajalkahaukka ja illalla roikotimme pari tuntia verkkoja kurkilaskennan ohella mutta saimme saaliiksi vain mustapääkertun ja kolme punarintaa. Kurkia sen sijaan oli jo mukavasti 628. Jalluja näkyi 30, kaulushaikaroita 2, harmaasorsia 2, metsähanhia 33 ja taas kehrääjä. Lyhyt kurppakierros tuotti vain 4r lehtokurppaa ja kiurun sekä metsäkirvisen. Ainoa heinäkurppa oli todella arka. Reissussa kuulimme myös kaakkurin ääntä yötaivaalta.

4.9. patotiellä kuului ruokatunnilla pikkusieppo ja pohjansirkku ja illalla laskin 32 jallua sekä näin helmipöllön pariin kertaan lennossa. 5.9. keli oli yhä helteinen mutta syksyn vääjäämätöntä tuloa ennustivat Härskiinmutkassa kellunut 7 mustalinnun parvi ja patotiellä muuttanut 68 sepelhanhen parvi.

Viikonloppuna vanhempani saapuivat vierailulle ja retkeilimme leppoisasti eri paikoissa Saarella, Siikalahdella ja Rautjärven puolella Kokkolanjoella. Aamut toki Hannan kanssa rengastelimme raviradalla mutta helteisessä ja tyynessä kelissä linnut olivat vähissä. Yhteensä kahtena aamuna rengastimme metsäkirvisen, 6 rautiaista, 7 punarintaa, sinirinnan, 2 ruokokerttusta, 2 herne-, 3 pensas, 2 lehto-, 5 mustapääkerttua, 15 tiltalttia, 10 pajulintua, hippiäisen, 6 sinitiaista, 2 talitiaista, pikkuvarpusen, 3 peippoa, 4 pohjan- ja 3 pajusirkkua. Kurkien ja jallujen iltalennon katselun ohessa rengastimme peukaloisen, 2 punarintaa, 2 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, pajulinnun ja 2 talitiaista. Muuten viikonlopun havainnot jäivät pariin lapinkirviseen, pikkulepinkäiseen, pariin uiveloon ym. Kokkolanjoella sentään näimme 4 virtavästäräkkiä, 11 jalohaikaraa, harmaahaikaran sekä merimetson. Sunnuntai-iltana kävimme vielä Hannan kanssa pikaisen peltokäynnin ja rengastimme yhden lehto- ja yhden heinäkurpan. Kotimatkalla näimme vielä sarvipöllön

J.A.

Törmäsimme Viikissä heti parkkipaikalla vanhaan tuttuumme Kai Hilditchiin, joka kertoi olevansa kohta lähdössä Utöseen bongaamaan ruostekurkkusirkkua kuten minäkin. ”Kaitsu” meinasi vielä käydä pikaisesti amerikanhaapanaa yrittämässä. Tutustuin lyhyesti messuihin ja moikkasin useita tuttuja, jotka olivat vielä rakentamassa kojujaan ja juuri kun messut olivat alkamassa päätin lähteä ajelemaan kohti Paraisia.

Alkumatkasta huomasin Olavi Kemppaiselta tulleen päivityksen ruostekurkkusirkusta ja soittelin Olaville, sattuisiko hän olemaan paikalla vielä illalla. Olavi oli parin päivän reissulla ja palailemassa samalla lautalla kuin mekin Kaitsun kanssa. Olavi oli saanut majakkaviikonlopun takia täydestä saaresta itselleen kolmion, jossa oli tilaa ja hän tarjosikin, että voisin majoittua siinä mikäli vuokranantajalle sopisi. Viestittelimme Kaitsun kanssa ja sovimme jatkavamme Lohjalta yhdellä autolla. Ja sitten kyselin Olavilta sopisiko Kaitsukin kämppään? Lohjalla ABC:llä ehdin syödä ja ostaa vähän eväitä ja kohta hyppäsinkin Kaitsun kyytiin.

Pian saimme Olavilta tiedon, että kämpästä joutuisi maksamaan aikalailla tolkuttoman hinnan, joten molemmat päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassamme nukkua maastossa. Matka sujui todella nopeasti rupatellessa ja emme oikein tajunneet ajan kulua kuin vasta Nauvon lossilla, jossa tajusimme Utön lauttamme lähtevän alle puolen tunnin päästä! Loppumatkan pitikin sitten kiirettä mutta onneksi ehdimme lauttarantaan neljä minuuttia ennen lautan lähtöä klo 13:26 ja onneksi lautta oli yhä rannassa, sillä joskus se lähtee etuajassa, jos lauttahenkilökunta toteaa, ettei tulijoita ole näkyvissä. Ohjeistuksessa kuitenkin lukee, että lautalla pitäisi olla viimeistään kymmentä minuuttia ennen se lähtöä.

Kannoin omat tavarani pikimmiten lauttaan mutta Kaitsullapa olikin ”hieman” enemmän tavaraa. Lopulta Kaitsu ehti kuitenkin vielä ajaa auton parkkiin ja kiiruhtaa lautalle, joka pääsi lähtemään aivan aikataulussaan.

Lautalla kiipesimme tuttuun tapaan kannelle ja vaikka kannella oli paljon porukkaa, saimme hyvän staijipaikan istumapaikkoineen. Alkumatkasta lintuhavainnot olivat vähissä, mutta sentään yksi riskilä ja jokunen merikihu näkyi. Loppumatkasta meri oli vielä tyhjempi ja havainnot jäivät muutamiin merikihuihin lisää sekä pilkkasiipipoikueeseen ym.

Pitkä merimatka oli ohi lopulta etuajassa ja noin 17:45 rantauduimme Utöseen. Raahasimme kaikki tavaramme pelipaikalle kappelin lähelle, jossa Olavi sekä aamulla saapunut bongariporukka oli sirkkua hakemassa. Sirkkua ei ollut aamun Olavin havainnon jälkeen nähnyt yksikään bongari mutta pari näköhavaintoa oli tehty muiden toimesta majakan tienoilla. Bongariporukka oli kuullut linnun vastaavan atrappiin jonkin aikaa, mutta tästäkin havainnosta oli jo nelisen tuntia.

Niinpä päätimme hieman levittäytyä ja me keskityimme etsinnässä näihin kahteen kohteeseen eli kappelin ja majakan ympäristöön. Kertaalleen näin hyvän näköisen kandin lennähtävän yhden pihlajan latvaan mutta lintu teki täydellisen katoamistempun. Eikä sitä löytynyt, vaikka saimme apuja myös linnun uudelleen viiden päivän kateissaolon jälkeen löytäneeltä Ville Wallinmaaltakin, joka kiersi laajempaa aluetta atrappia soitellen. Hänen löydöstään alkaen lintu oli joka kerta vastannut hanakasti atrappiin.

Bongariporukan lähdettyä jatkoimme etsintää iltaan saakka, jolloin saimme Olavilta soiton, että majapaikan hintapyyntö oli ollut joko sekaannus tai sitten vuokraisäntä oli ajatellut, että parempi saada edes jotain ja tarjous oli nyt 50€ per kärsä. Tähän oli jo syytä tarttua ja pian kannoimme tavarat rivitalokämppään, jonka ovessa luki Rokka – kaikki kämpät on nimetty Tuntemattoman sotilaan henkilöiden mukaan.

Kaitsun kanssa teimme vielä hämärissä kierroksen mutta emme havainneet oikein mitään mielenkiintoista ja lopulta aika aikaisin painuimme pehkuihin.

Sunnuntaina 18.8. heräsimme klo 5:30 ja kuuden pintaan olimme taas sirkkua hakemassa. Noin klo 6:30 olimme me kolme sekä teltassa majoittuneet Toni Kukkola ja kolme pohjoissavolaista bongaria kappelin tienoolla, jossa Olavi oli edellisaamuna saanut linnun vastaamaan atrappiin ja tulemaan näkyville. Hieman odoteltuamme kokeilimme onneamme mutta tällä kertaa emme saaneet mitään vastausta.

Niinpä kohta levittäydyimme taas kahteen porukkaan, savolaiset jäivät kappelile ja me muut suuntasimme majakalle. Kävellessämme näin sirkkumaisen linnun lentävän ylitsemme mutta talojen taakse katveeseen. Odoteltuamme ja soiteltuamme atrappia tovin saapui Utössä asuva Jorma Tenovuo paikalle ja hän kertoi, kuinka lintua oli alkuun havaittu ja hän piti majakan ympäristön notkoja ehdottomasti varmimpana paikkana löytää lintu ja paras tapa olisi kompata notkoja huolellisesti pikkuporukalla.

Savolaistenkin saavuttua majakalle levittäydyimme aluetta komppaamaan mutta ensimmäinen komppaus ei tuottanut tulosta. Päätimme kuitenkin kävellä aivan samat kohdat uudelleen takaisin päinkin ja tällöin Kaitsu näki lupaavan oloisen linnun vilahtavan matalaan katajikkoon piiloon. Kiersimme myötävalon puolelle ja komppasimme katajikon ja lopulta edestäni lähti lintu lentoon ja laskeutui kalliolle. Ehdin tunnistaa linnun jo lennossa mutta se laskeutui juuri minusta katsottuna katajan taakse. Muut kuitenkin näkivät linnun ja hekin saivat linnun naulattua! Otin pari askelta sivulle ja pääsin itsekin näkemään ruostekurkkusirkun hienosti ja ottamaan siitä jokusen kuvankin ennen kuin se nousi siivilleen ja lensi seuraavien katajien kätköön.

Komppasimme erittäin varovaisesti vielä toisen kerran linnun näkyviin ja nyt se jämähti kalliolle upeasti näkyviin. Saimme kaikki ihailla ja kuvata sitä antaumuksella ennen kuin se lensi kauemmaksi notkoon laskeutuen, jonne päätimme jättää sen rauhaan, sillä illemmalla olisi tulossa lisää bongareita.

Tyytyväisinä päätimme suunnata kiertämään saarta ja etsimään muitakin lintuja. Havainnot eivät päätä huimanneet mutta löysimme saaresta risti- ja harmaasorsan pari mustakurkku-uikkua ja ylitsemme lensi nuori isosirri ym. Toiveissa oli löytää paikalla pesinyt kirjokerttuperhekin mutta emme niitä löytäneet.

Päivän lämmettyä lintumaailma hiljeni entisestään ja lopulta palailimme vielä Kukkolan Tonin kanssa majakalle, jonne kohta saapui uusi bongariporukka, jossa oli mukana ainakin yksi jo kolmatta kertaa lintua yrittämässä ollut bongari. Kerroimme oman mielipiteemme, kuinka lintua tulisi hakea ja totesin vielä, että kannattaisi ehkä kuitenkin odotella vielä hetki ennen komppaamaan alkamista, sillä majakkaviikonlopun takia alueella oli ollut aika kova härdelli useamman tunnin ajan. Porukka päätti kuitenkin alkaa kompata saman tien. Komppaajien edettyä noin 50 metrin päähän meistä huomasin jonkun pikkulinnun lennähtävän aivan eri suunnasta pihlajan latvaan ja siinähän se ruostekurkkusirkku oli! Huusin linnusta porukalle ja kaikki paitsi pusikossa komppaamassa olleet löysivät linnun. Tietysti puskassa oli juuri se kolmatta kertaa paikalla ollut. Ja kohta lintu lennähti läheisen pihan edustalla olevaan katajaan piiloon. Neuvoin koko porukkaa piirittämään katajan pikimmiten ja siitähän se lintu löytyi loppuporukallekin. Me emme enää ehtineet lintua jäädä ihastelemaan ja kuvailemaan vaan minunkin piti palailla kämpälle nappaamaan tavarat kantoon ja jatkaa kohti satamaa, josta lauttamme lähti klo 13:00.

Kävimme heti alkumatkasta syömässä mutta muuten staijailimme kannella taas laiskasti koko matkan, mutta havainnot jäivät alliin ja räyskään ym.

Lopulta rantauduimme Pärnäisiin, josta jatkoimme taas Kaitsun kanssa rupatellen kohti Lohjaa. Stoppasimme Salossa syömään ja kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkan bongausta, mutta alkoi olla jo turhan hämärä emmekä saaneet ihan hyvän näköistä mutta todella kaukana nukkunutta kandia varmasti määritettyä. Lohjalta sitten jatkoimme omilla autoilla tahoillemme.

Nappasin Hannan kyytiin Vantaalta Jumbolta ja edessä oli vielä pitkä ajo Parikkalaan. Matka sujui ilman yllätyksiä, kunnes Simpeleellä Kokkolanjoen kohdalla näimme tien yli lentäneen huuhkajan ja heti Parikkalan puolelle päästyämme lähti tien varresta lentoon viirupöllö. Kotona olimme vasta kahden aikaan aamuyöllä. Bongausreissu oli kuitenkin ollut todella virkistävä ja taas jaksaa arkea jonkin aikaa!

J.A.

18.7. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla harmaahaikara ja haarahaukka ja 19.7. kaulushaikara, muutama jalohaikara, ainakin 7 mehiläishaukkaa sekä ekat ruskosuohaukan poikaset lennossa. Illalla kävin Saaren Pohjanrannassa, jossa näkyi mustapyrstökuiri, mustaviklo ja 65 töyhtöhyyppää ym.

Yöllä innostuin lähtemään pitkälle bongausreissulle Valkeakoskelle, jossa oli pari päivää lauleskellut ruskouunilintu. Ajoin aamuksi paikalle ja ennen neljää olin hyttysten syötävänä Tykölänjärven rannassa. Vain mustapääkerttu lauleskeli, joten palasin vielä hakemaan autolta hyttyshatun ja -myrkkyä. Pikkuhiljaa lintuja alkoi näkyä ja kuulua enemmänkin mutta ruskouunilintu ei enää ollut paikalla. Viiden tunnin yrittämisellä havaitsin kyllä mm. palokärjen, harmaapäätikan, valkoselkätikan, rannassa 4 koiras punasotkaa sekä runsaasti kerttuja ja pajulintuja ja pari tiltalttia, mutta lopulta oli lähdettävä tyhjin käsin pitkälle paluumatkalle.

Unirytmit oli niin sekaisin, että sunnuntain 21.7. ohjelmaan sopi hyvin aikainen herätys ja suuntasimme Kukonkannan raviradalle kokeilemaan kerttuspyyntiä. Muutamalla verkolla ja atrapilla saimmekin oikein mukavan saaliin: 11+1k ruoko-, 13 viita-, 3+1k luhta- ja 3 rytikerttusta, 10 pensaskerttua, lehtokertun, 8 pajulintua, kirjosiepon, punavarpusen ja 4+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi kaakkuri sekä pari tuttua meriharakkaa. Illalla teimme vielä pikakäynnin Saarelle, jossa Pohjanrannassa näkyi 3 harmaahaikaraa ja mustaviklo ja Pohjasuolla hienosti näkynyt suopöllö.

Viikolla havainnot jäivät Siikalahden merikotkaan, haarahaukkaan ja vihdoin Parikkalavuodariksi näkyneeseen suosirriin. 24.7. teimme taas samaan tyyliin SSP-pyynnin: metsäkirvinen, 3 pensastaskua, 2 kultarintaa, 3 ruoko- ja 13 viitakerttusta, 2 herne-, 14 pensas- ja 2 lehtokerttua, 7+1k pajulintua, 2+1k talitiaista, 3 punavarpusta, 2 keltasirkkua, ja 13+2k pajusirkkua saatiin. Ohessa kuului harmaapäätikka. Illalla koko meriharakkaperhe näkyi pihassa viimeistä kertaa.

Loppuviikosta olin ottanut pari päivää vapaaksi ja torstaina 25.7. oli vuorossa Aallon suvun sukukokous Mikkelissä Saimaan rannalla. Oli mukava nähdä setiä ja tätejä ja serkkuja todella pitkästä aikaa! Illalla jatkoimme suuntaa kohti länttä ja lopulta laitoimme riippukeinuleirin pystyyn Hollolan Hämeenkosken Ahvenaisiin.

Aamulla Ahvenaisilla kuului palokärki ja metsätiaisia ym. ja kohta jatkoimme matkaa kohti Tamperetta, jossa kävimme taidemuseon näyttelyssä, kun aikaa oli. Iltapäivästä jatkoimme Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa nukuimme vielä tovin autossa ennen kuin pakkailimme kaikki tavarat valmiiksi. Kuudelta saapui Vastamäen Jani paikalle ja kohta soudimme kahluuhousuissa lokkisaareen, jossa Jani näytti meille niin sanotusti talon tavat pikaisesti ennen kuin jätti meidät keskenämme saareen. Edessä oli viikonloppu kahlaajarengastukseen tutustuen.

Pian olimme saaneet nelisenkymmentä katiskaa viritettyä pyyntiin ja jäimme rengastuskoppiin odottelemaan jännittyneinä saalista. Illan saaliiksi tuli kuitenkin pelkkiä västäräkkejä. Yöllä onneksi saimme 2 tylliä, 7+1k suosirriä, 6+1k liroa, 3 taivaanvuohta ja 13 västäräkkiä. Näimme myös mm. pari kaulushaikaraa, merilokin ja pikkutyllin ja luhtahuitti huittaili käytännössä koko saaressa olomme ajan eli klo 18:30 – 07:00.

Soudimme aamulla saaresta pois ja etsimme nukkumapaikan Mutastenmaalta. Herättyämme kuulimme taas metsätiaisia ja kävimme Ideaparkissa kaupassa ja syömässä ennen paluuta takaisin Ahtialanjärvelle. Rannassa tapasimme lokkisaaren ”isän” Rainer Mäkelän sekä Niklas Paulaniemen, jotka soutivat saareen heiniä niittämään. Hatun nosto heille – kovaa hommaa tekevät paikalla! Eipä ole kovin moni omin käsin perustanut Naturakohdetta!

Saaren yli lensi vanha ja nuori räyskä ja suosirriparvesta löytyi pikkusirri. Niklas ja Rainer näkivät muutaman kuovisirrinkin. Laitoimme nyt kaikki (myös aamuyöllä vasta huomaamamme) katiskat pyyntiin ja sitten hain rannasta kahlaajarengastukseen tutustumaan tulleen Lassi Toivakan seuraksemme.

Rainer ja Niklas jatkoivat niittohommia toisella puolella saarta pitkälle iltaan ja ehkä osalta heidän touhuaminen sai kahlaajat paremmin meidän ansojemme lähistölle? Saimmekin heti illasta jo västäräkkien ohessa kahlaajiakin. Kuovisirrejä emme nähneet lainkaan mutta pikkusirri, 4 tylliä (2 renkaallista) ja pikkutylli liikkuivat välillä aivan katiskojen lähellä mutta ansaan ne eivät suostunut menemään. Lopulta yön saaliiksi saimme 25+2k suosirriä, rantasipin, 8+1k liroa, 3 taivaanvuohta, 21 västäräkkiä, 3 ruokokerttusta sekä pienen viheltelyn ja atrapoinnin päätteeksi taas koko ajan huudelleen luhtahuitin!

Aamulla näimme vielä pari merikotkaa ennen kuin kahlaajat taas kaikkosivat toiselle puolelle saarta ja klo 7:30 olimme valmiit soutamaan taas rantaan. Rannan lintutornilta näin vielä harmaasorsan sekä 9 punasotkaa ennen kuin lähdimme kohti itää. Nukuimme taas samassa paikassa Hämeenkosken Ahvenaisilla ja illaksi jatkoimme kotiin Parikkalaan.

Heinäkuun viimeisenä päivänä kävimme pikaisella iltaretkellä Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi tundrametsähanhi, merimetso, harmaahaikara ja pikkutylli ym. ja Pohjasuolla pari hemppoa.

Viikonloppu meni taas rengastellessa. 3.8. oli SSP ja saldo oli 1k ruokokerttunen, 10 viitakerttusta, rytikerttunen uudeksi SSP-lajiksi, hernekerttu, 2+2k pensas- ja 4 lehtokerttua, pikkulepinkäinen, 7 punavarpusta, 2+1 pajusirkkua. Aamulla ruovikosta nousi 400 haarapääskyä yöpymästä, palokärki kiljui ja töyhtötiainen liikkui pusikkoalueen läpi osumatta kuitenkaan verkkoihin.

4.8. verkkoilimme Kukonkannassa ja 11 ruoko-, 17 viita-, 4 luhta- ja 1 rytikerttunen, 1 herne-, 11+2 pensas-, 6 lehto- ja 1 mustapääkerttu, 22 pajulintua, harmaasieppo, 6 pikkulepinkäistä ja 8 punavarpusta saatiin. Ohessa näkyi 22 kanadanhanhea, käki, 2 pähkinähakkia, tiklejä sekä hemppo. 5.8. patotiellä näkyi pikkulepinkäinen ja 6.8. haarahaukka. Illemmalla kävimme talkoilemassa SSP-paikallamme, jonne näkyi kaksi jalohaikaraa. 8.8. haarahaukka näkyi Kullinsuon suunnalla ja yhä vain pihassamme ruokaili aikuinen ja kaksi nuorta meriharakkaa.

10.8. rengastelimme raviradalla ja saaliiksi tuli pensassirkkalintu, 11 ruoko-, 3 viita- ja 3+1k luhtakerttusta, 4 herne-, 5 pensas- ja 6 lehtokerttua, tiltaltti, 17 pajulintua, 2 pikkulepinkäistä, 3 punavarpusta ja 2+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi taas pari pähkinähakkia, kehrääjä ja lapinsirri ym. Pyynnin jälkeen kävimme Pohjanrannassa, jossa näkyi 5 jalohaikaraa, tundrametsähanhi, merimetso sekä lapinsirri.

Ja 11.8. vuorossa oli SSP: 4 punarintaa, 4 kultarintaa (2ad ja 2 vielä aika rääpälettä poikasta), 5 herne-, 6+1k pensas- ja 1 lehtokerttu, tiltaltti, 3 pajulintua, 4 pikkulepinkäistä, 5 punavarpusta ja 4+1k pajusirkku. Rengastuspaikkamme viereisestä ruovikosta nousi aamulla jopa tuhat haarapääskyä, ylitsemme lensi merikotka, kapustarinnan ääntä kuului taivaalta ja satakieli kurahti kerran vieressämme osumatta kuitenkaan verkkoon.

Seuraavina päivinä meriharakoita näkyi yhä vain pihassamme ja Siikalahdella näkyi tuttuja petolintuja mukanaan merikotkaa ja taas pari haarahaukkaakin ja 18 merimetson parvi matkasi kohti länsilounasta. Loppuun voinee todeta, että kerttuspyyntimme ovat olleet aika menestyksiä, kun SSP-ja Kukonkannan pyynneissä olemme saaneet tämän jutun aikana 59 viitakerttusta ja mukavasti muitakin juovattomia kerttusia. Josko tulevina vuosina jaksaisimme tehdä lyhyitä pyyntejä arkiaamuisinkin?

12.8. alkoi revontulikausi hyvin näyttävästi ja Hanna kuvaili niitä pitkälle yöhön.

Viikolla näkyi taas haarahaukkapari ja jalohaikaroita oli jo 11 Siikalahdella ja kurkiakin jo toistasataa, mehiläishaukkoja ja muita päiväpetolintuja muutti ja Härskiinmutkassa oli jopa 63 merimetsoa.

J.A.

Lintuhavaintoja tuli vain vähän. Heinäkuun ensimmäisenä pikaisella Siikalahden käynnillä näkyi harmaasorsa ja varoitteleva punajalkaviklo sekä löytyi pikkutikan pesä, jonne emo ruokki äänekkäistä poikasiaan. Meriharakka näkyi taas parin poikasensa kanssa. Olivat löytäneet hyvän piilottelupaikan Sikoharjun päästä.

5.7. kylällä oli kolme ad meriharakkaa ja Siikalahdella vuoden ensimmäinen jalohaikara näyttäytyi minullekin. Iltapäiväkäynnillä Saaren Pohjanrantaan näimme harmaahaikaran, 2 pikkukuovia, 6 suokukkoa, 2 lapinsirriä, punajalkaviklon ja uuttukyyhkyn. Paluumatkalla Särkisalmella näkyi 12 selkälokkia sekä pari uuttukyyhkyä.

6.7. oli vuorossa taas SSP, jolta odotimme jo parempaa mutta saimme taas pettyä. Punarinta, 2+2k ruokokerttusta, 3+1k pensaskerttua, 2+1k pajulintua, 3 kirjosieppoa, keltasirkku ja 1+1k pajusirkkua oli huomattavasti heikompi saalis kuin olimme toivoneet. Sen sijaan Hiekkasen Kallella oli hieman parempi SSP-pyynti Siikajoella, kun hän sai tunnin sisään verkoistaan ensin Suomen ensimmäisen kultakulmasirkun ja sitten Suomen toisen pikkupajusirkun! Tämä sotki tai oikeastaan järjesti meidänkin loppuviikonlopun ohjelmamme, kun ei meillä kuitenkaan mitään tekemistä olisi ollut. Niinpä jo SSP:n lopussa kävin kotona pakkaamassa lähes kaiken valmiiksi Hannan hoitaessa sillä välin tyhjät verkkokierrokset. Tietysti viimeisellä kierroksella tulikin sitten lähes puolet aamun linnuista, mutta saimme silti verkot kiinni aikataulussa ja kävimme vielä kotona pakkailemassa loput tavarat, haukkaamassa vähän jotain ja kohta olimme ajamassa Suomen halki Siikajoelle.

Ajo oli pitkä ja väsyttävä, kun unet olivat jalkapallopelien seuraamisenkin takia jääneet vähiin. Yhden tankkauspysähdyksen taktiikalla pääsimme Siikajoen Tauvon tuttuihin maisemiin jo iltapäivällä. Siellä edessä oli vielä pitkähkö kävely Kallen SSP-paikan tuntumaan, jossa olikin jo iso joukko ympäri Suomea saapuneita bongareita. Illan havainnot jäivät kuitenkin vähiin: Kolme suosirriä näkyi muutolla merellä ja puskista löytyi vain töyhtötiainen, pari mustapääkerttua sekä yksi käsittämättömän piilotteleva sirkku, joka tiksautti pariin otteeseen minunkin kuuntelulaitteena toimineen äänityslaitteen kantamiin sekä näkyi lyhyesti lennossa – nähdyt tuntomerkit olisivat voineet hyvinkin sopia kultakulmasirkulle mutta tarpeeksi hyvin sitä ei nähty. Kaikki löytyneet pajusirkut olivat ihan tavallisia pajusirkkuja.

Nukuimme riippumatoissa ihan pelipaikan vieressä ja aamulla anivarhain jatkoimme sirkkuetsintää. Tiksuttelijaa ei nyt näkynyt eikä kuulunut mutta pajusirkuista löytyi koirasta, naarasta ja poikasia, jotka olivat aivan käsittämättömän piilottelevia. Etsinnän ohessa nähtiin neljä muuttavaa ristisorsaa, jouhisorsa, pikkukuovi, räyskä, 122 pikkukäpylintua sekä erilaisia puskissa vilahtaneita pikkulintuja, joista pari mustapääkerttua aiheuttivat turhia hälytyksiä.

Muutamia havaintoja tehtiin muiden toimesta ainakin kohtalaisen lupaavasta pikkupajusirkkukandista, kunnes pikkuporukalla mekin näimme ruovikosta pari kertaa nousseen normaalia kontrastikkaamman oloisen ja pienen pajusirkun, joka lennähti pari kertaa lyhyesti ruokojen ja puskien lomassa niemen kärjen suuntaan ennen kuin taas katosi. Komppasimme varovaisesti viimeisiin puskiin asti mutta mitään ei löytynyt. Päivä oli pitkällä ja luovuttamismentaliteetti alkoi jo vallita, joten en saanut ketään kaverikseni jatkamaan komppausta vielä aivan niemen kärkeen saakka. Ja tietysti sieltä etsimämme sirkku nousi lentäen edestäni takaisin ruovikkoa kohti, jonka lähistöllä seisoi kymmenkunta muuta bongaria. Siksipä en yrittänytkään itse katsoa lintua kiikareilla vaan huusin muille, että ottakaa linnusta kuvia, kun se lentää ohi. Mutta porukka tietysti heti kovempaa huutoa kuullessaan alkoi juosta minua kohti ja niinpä lintu lensi heidän ohi ruovikon päällä matkaansa jatkaen kenenkään sitä huomaamatta. Näkemäni sirkku oli todella kontrastikas ja hyvin pieni koiras pajusirkku mutta varmaa määritystä en tietenkään paljain silmin pystynyt lentävästä linnusta tekemään. Ääntä en ollut kuullut enkä pienten peitinhöyhenten väriä tietenkään nähnyt. Lintua etsittiin taas ruovikoista mutta vain samoja pajusirkkuja löydettiin – itse olin sitä mieltä, että näkemäni lintu oli lentänyt kauemmaksi kuin mistä sitä etsittiin, mutta jostain syystä sanani menivät porukassa aikalailla kuuroille korville. Keli oli nopeasti huonontumassa – tuuli oli yltynyt ja sade oli saapumassa, joten kohta porukka lähti kiiruhtamaan polkua pitkin kohti parkkipaikkaa. Me sen sijaan siirryimme nukkumaan riippukeinuihimme ja nukuimme lopulta aika pitkään sateen ropistessa tarppeihin.

Herättyämme keli oli myrskyisä ja uusi sade oli kohta saapumassa, joten emme alkaneet etsiä sirkkuja keskenämme vaan lähdimme talsimaan mutaantuneita polkuja pitkin autollemme.

Koska olimme nukkuneet hyvin ja oli vasta varhainen iltapäivä, päätimme ottaa suunnan kohti Luotoa, jossa yhä vain oli vuoriuunilintu lauleskellut ja kutsuäännellyt Eugmon Fränsvikenillä. Saavuimme paikalle viiden aikaan iltapäivällä ja tuuli oli nyt lähes myrskyisä. Niinpä lintujen ääniä ei pahemmin kuulunut. Paria tuntia aiemmin Keskitalon Markus oli kuullut vuoriuunilinnun muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa olin itse havainnut linnun touko-kesäkuun vaihteessa. Keskityimmekin etsinnässämme pääasiassa tähän Markuksen paikaan ja noin tuntia myöhemmin Hanna kuuli kertaalleen vuoriuunilinnun laulun säkeen aika kaukaa metsästä. Kävelimme metsän sisään noin sadan metsin päähän tiestä odottelemaan ja kohta laulu kuului uudelleen. Haimme lintua jonkin aikaa ja näimmekin sen lyhyesti, kun se liikkui pajulintuparin kanssa puissa. Lintu näytti saaneen renkaan sitten viime näkemän. Saatiinpahan reissulla siten ainakin Hannalle yksi Suomi-elis.

Paluumatkalla kurvasimme taas Evijärven Särkijärvelle, jossa näimme ainakin kahdeksan mustatiiraa, mutta ne lentelivät koko ajan aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen. Myös harmaahaikara, nuolihaukka ja ruskosuohaukka nähtiin ennen kuin lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Juvalla näimme vielä tien varresta puuhun nousseen viirupöllön, Savonlinnan Kerimäellä samoin tien varresta metsään lehahtaneen ison pöllön, joka näytti lähinnä huuhkajalta sekä vielä Särkisalmella suopöllön. Lopulta olimme kotona kahden aikaan aamulla ja minulla oli edessä ihan tavallinen arkiviikko.

8.7. ruokatunnilla kävin Siikalahdella, jossa punajalkaviklo yhä varoitteli ja illalla kävimme päätornilla, josta näimme viisi harmaasorsaa, uivelon, kolme jalohaikaraa ja pari uuttukyyhkyä. 9.7. ruokatunnilla näkyi ainakin pari, ehkä jopa kolme haarahaukkaa ja merikotka sekä muitakin tavallisia petolintuja ihan mukavasti ja 11.7. näkyi taas haarahaukka sekä merikotka. Muuten viikolla auto oli lähinnä Hannalla käytössä, kun hän teki erilaisia atlas- ja kuvausreissujaan.

12.7. mennessä olin itsekin saanut sen verran univelkoja nukuttua, että suuntasimme aamukahden jälkeen ns. viirusirkkalinturetkelle kuulostelemaan parhaita paikkoja Saaren suuntaan. Kaikki pellot oli jo niitetty ja niinpä yö oli todella hiljainen. Lopulta kuulimme vain jokusen ruisrääkän, pari viitakerttusta ja yhden pensassirkkalinnun sekä näimme suopöllön, harmaahaikaran ja pari pikkukuovia. Pohjanrannassa näkynyt nuori punajalkaviklo sekä pari uuttukyyhkyä olivat muita havaintoja. Lopetimme retken Siikalahden patotielle, jossa Hanna äkkäsi todella kaukaiset vanhan ja nuoren isolepinkäisen ja itse näin harmaapäätikan.

Klo 7:30 suuntasin töihin ja ruokatunnilla taas patotielle, jossa näin saman tien noin 30 punakuirin ja yhden isosirrin muuttoparven. Myös kolme harmaasorsaa, jouhisorsa ja kolme jalohaikaraa nähtiin ennen kuin palasin terkkarille, jonka pihassa näkyi pari hemppoa, lopettelemaan työviikkoa.

Aamulla oli kuulunut taas uutisia Siikajoelta, jonne Ylätalon Teo ja Vänskän Antti olivat suunnanneet retkelle Kalle ”sirkkusokerimunkki” Hiekkasen kanssa. He olivat reilun parin tunnin komppauksen jälkeen nähneet ja kuulleet pikkupajusirkun ja myöhemmin kuului huhuja myös tiksuttavasta sirkusta. Töissä pähkäilin vähän turhankin pitkään, mitä sitä taas tekisi, ennen kuin yhdeltä laitoin putiikin kiinni ja tuijottelin puolisen tuntia kelloa ennen kuin lähdin töistä varttia etuajassa. Kotona piti vielä suostutella Hannaa taas bongausreissuun mutta tämä onnistui yllättävän helposti. Vielä piti kuitenkin pakkailla ennen kuin lähdimme taas kohti Siikajokea.

Sirkkupaikalle oli päätetty komppauksia tehtäväksi klo 14, 16 ja 21:00 ja meillä navigaattori näytti, ettemme millään ehtisi edes viimeiseen näistä, sillä kävelyynkin piti varata yli puoli tuntia. Eipä siis ollut kovinkaan kummoinen yllätys, että minulle on matkan varrella päivystäneestä siviiliautosta ratsanneilta poliiseilta postia odotettavissa. Olisimme lopulta ehtineet sirkkupaikalle yhdeksäksi, mutta koska mitään mielenkiintoisia sirkkuja ei ollut päivän aikana enää havaittu, oli illan bongaus lopulta päätetty perua, sillä Kallella olisi seuraavana aamuna taas SSP eikä tätä rengastusta sopinut enää enempää häiritä.

Koska olimme kuitenkin Tauvossa niinkin aikaisin, odottelimme tunnin verran Hannan siskoa Elissaa saapuvaksi paikalle ja suuntasimme Munahiedan kautta katsomaan Ulkonokan lintuja. Ristisorsia, merikihu, räyskiä, jopa 10 pikkutiiraa, 40 suosirriä, neljä kuovisirriä ja kaksi pikkusirriä olivat oikein mukavia havaintoja meille sisiksille. Sitten pystytimme leirin Munahiejantien alkupäähän ja pätkähdimme nukkumaan.

13.7. bongareiden tapaaminen oli kolmelta aamulla, josta kävelimme sovitulle paikalle rantaan paikkaan, josta näkyi kärjen sirkkupuskiin mutta, jossa ei häirittäisi lainkaan aamun SSP-pyyntiä. Oli tietysti sovittu, että mikäli Kalle saisi verkoistaan jonkin sortin rariteettiä, se tultaisiin meille bongareille näyttämään.

Tuttujen kanssa rupattelun ohessa staijailin merelle, jossa näkyi alli, 3 kuikkaa, 4 kaakkuria, mereltä saapunut mehiläishaukka, 9 ruokkia, merikihu, pikkukuoveja, suosirrejä, lapinsirri, karikukko sekä pari räyskää ym. Pitkän odottelun jälkeen porukan sinnikkäimmät puskiin tuijottajat ensin kuulivat sopivan kuuloista ääntä ja sitten näkivät erittäin hyvän pikkupajusirkkukandin kärjen pajun latvustossa. Itse en lyhytkasvuisena rääpäleenä sitä muiden selkien takaa nähnyt ennen kuin se oli lennossa ja katosi pajujen latvojen taakse.

Koska ranta oli täysin miehitetty, kahlasin mereen, josta sain itselleni hyvän näkyvyyden kärjen puskiin. Sitten vain odoteltiin jotain taas tapahtuvaksi. Kallen nelituntinen SSP tuli päätökseen ilman sirkkuja ja näin kärki vapautui liikkumisellekin, mutta porukalla päätimme odottelun olevan paras strategia, sillä komppaamalla sirkkuja ei ollut tähänkään asti onnituttu kertaakaan löytämään. Rengastuspaikalla oli taas kuultu tiksuttavakin sirkku, joten odotukset olivat yhä korkealla vaikka kädessä ei nyt sirkkuja nähtäisi.

Tunsin, että saappani vuosi, mutta odotus jatkui. Pitkään odotettuamme löysi Vastamäen Jani yhtäkkiä pajusirkkulajin kärkityrnin edustalta maasta. Olin aivan Janin lähellä mutta ilmeisesti joku kasvi oli minun ja linnun välissä niin, etten sitä löytänyt. Oli ahdistavaa, kun Jani luetteli näkemiään tuntomerkkejä ja oli aivan selvää, että hän katsoi pikkupajusirkkua! Lopulta siirryin metrin sivuun ja silloin löysin linnun kiikareilla mutta tietysti se nousi saman tien lentoon ja katosi taas puskien taakse. Tämänkin tilanteen iso osa porukasta vielä nuijasi.

Niinpä odottelu jatkui ja lopulta nähtiin taas pajusirkkulajin lentävän kärkityrnille. Koko porukka asettui nyt hyviin asemiin ja pieni porukka suuntasi lämpökameraa käyttäneen Bongariliiton TVK:n puheenjohtajan Sami Tuomelan johdolla lähestymään rauhallisesti tyrniä. Kun Sami oli muutaman metrin päässä puskasta nousi sirkku lentoon ja lensi sen verran pitkän matkan näkyvissä, että siitä saatiin muutaman kuvaajan toimesta kuvat otettua, joista se pystyttiin varmistamaan pikkupajusirkuksi. Tämä lento oli muuten ihan samanlainen kuin jo edellisenä sunnuntain näkemäni ja silloinkin olin nähnyt linnun aivan yhtä hyvin kuin nyt – vain kuvat silloin puuttuivat…

Nyt pystyttiin alkaa keskittymään tiksuvan sirkun eli toivottavasti kultakulmasirkun hakemiseen. Tämä lintu oli jo aiemmalla kokemuksella todettu niin tolkuttoman kähmyksi, että ainoa tapa havaita se oli odotella sen saapumista näkyville. Kaikki komppaaminen tai atrapin soittelu oli aivan turhaa! Niinpä ryhmityimme porukalla hyvään paikkaan keskelle puskia odottamaan jotain tapahtuvaksi.

Odotimme ja odotimme ja pariin otteeseen kuuli hyväkuuloiset ja oikeassa kohdassa odotelleet jotain tiksautuksia ja sirkku myös pari kertaa nähtiin lyhyesti mutta taas turhan huonosti. Kerran näin sen itsekin hyvin lyhyesti männyt latvassa, jossa samassa tilanteessa ainakin pari hyvin kokenutta harrastajaa näki sen paremminkin – lähinnä vain keltainen silmäkulmanjuova jäi näkemättä.

Päivällä kävimme taas nukkumassa muutaman tunnin ennen kuin palasimme illaksi taas kärkeen jatkamaan etsintää. Hiljaista oli kuitenkin aina illan hämärtämiseen asti, jolloin taas kuulimme hyvän kuuloista tiksutusta mutta eihän lintua tietenkään taaskaan nähty.

Porukan luovuttaessa kävin hakemassa autolta äänityslaitteen Hannan pystyttäessä samaan aikaan leirimme taas pelipaikan lähistölle.

14.7. nukuimme neljään ja hiivimme kärkeen, jossa pikkupajusirkku oli aamuvirkkujen toimesta jo kuultu ja nähty. Sirkku oli lopulta noussut korkealle taivaalle ja lentänyt ainakin 500 metrin päähän Kaasan majakan toiselle puolelle.

Näin aamusta päästiin kuitenkin heti keskittymään tiksuttavan sirkun hakemiseen ja kauhean kauan ei tarvinnut odottaa, kun kuulimmekin linnun. Laitoin äänityslaitteeni päälle ja sain linnun vihdoin edes äänitettyä. Valitettavasti muut bongarit eivät osanneet pysyä paikoillaan mikä oli harmi sillä asetettuani äänityslaitteeni osoittamaan oikeaan suuntaan reppuni päälle olin alkanut hakea sirkkua lämpökameralla ja juuri löytänyt linnun ja olin jo nostamassa kameraani aikeissa roiskia kuvia kohtaan, jossa sirkku oli, kun joku käveli suoraan eteeni. Niinpä kuvat jäivät ottamatta ja ollessani tarkistamassa linnun paikkaa taas paljain silmin, näin sen nousevan lentoon ja nousevan korkealle ja katoavan metsän päälle.

Nyt kuitenkin linnusta oli saatu ainakin äänitys ja tiksausten sonogrammit sopisivat erinomaisesti kultakulmasirkulle ja olivat poikkeavat verrattuna pohjan- ja pikkusirkkuun.

Olimme lopulta paikalla puolille päivin ja kun uusia sirkkuhavaintoja ei tehty ja muutenkin havainnot olivat jääneet mustavikloon, järripeippoihin ja urpiaisiin ym. päätimme lähteä vielä käymään Ulkonokalla. Vesi oli laskenut todella paljon ja hiekkarantaa oli nyt paljon enemmän mutta lintuja ei käytännössä lainkaan. Samat ristisorsat ja räyskät nähtiin, yksi nuori pikkutiira sekä punakuiri mutta ei juuri mitään muuta. Lopulta palailimme autoille ja lähdimme kotimatkalle. Kävimme vielä Pulkkilan ABC:llä Elissan kanssa syömässä ja sitten edessä oli vielä pitkä ajo kotiin. Iisalmessa näimme fasaanin ja Savonlinnassa kävimme Kerimäen Tänkyllä, kun sen lähistöllä oli nähty mahdollinen aropääskykahlaaja, mutta näimme vain jokusen suokukon ja liron. Lopulta olimme kotona kahdeksan aikaan illalla ja parin tunnin unien jälkeen minun piti vielä herätä katsomaan jalkapallon EM-finaalia, jonka kisojen ylivoimaisesti paras joukkue Espanja onneksi voitti.

Alkuviikosta Siikalahdella ja Saaren Pohjanrannassa käynnit eivät tuottaneet yllätyksiä. Perhosmaailmassa tilanne oli muuttunut ja nyt lennossa olivat keisarinviitat, tolkuttoman runsaina esiintyneet karttaperhoset, virnaperhoset ym. ja vielä näimme pikkuhäiveperhosen ja muut olivat nähneet kuusamaperhosiakin.

J.A.

Jatkoimme retkeä Saaren suuntaan, jossa näimme parhaina havaintoina Akonpohjassa sepelhanhen ja mustapyrstökuirin. Illalla näin itse Siikalahdella suopöllön ja Tetrisuolla sinisuohaukkanaaraan ja yöllä teimme lähiseudun yölaulajakierroksen, jolla kuulimme 4 luhtahuittia, 4 luhtakerttusta, pari heinäkurppaa sekä runsaasti ruisrääkkiä ym.

5.6. Hanna löysi rastaskerttusen Särkisalmelta ja sehän piti tietysti minunkin käydä kuuntelemassa. Illan Saaren kierroksella näkyi mm. pari tylliä ja lapinsirri. Kangaskylällä näkyi pitkästä aikaa taas meriharakka ja illalla suuntasin taas yöretkelle, jolla pointsasin ensin Kannakselta pensassirkkalinnun Siikalahtivuodariksi, jonka perään löysin oman ”pensselin” kohta toisaalta, kuulin taas heinäkurpan sekä runsaasti kehrääjiä ja viitakerttusia sekä uuden luhtahuitin. Päivällä ainoaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Siikalahdella haarahaukka.

Kylällä näkyi nyt meriharakkaa useamminkin ja 8.6. Papinlahdella SSP-paikkamme yllä pyörähti kolme lintua. Rengastussaldo oli vaatimaton: 5 ruokokerttusta, 1+1k pensaskerttu, 3 lehtokerttua, pajulintu, talitiainen, 2 punavarpusta ja pajusirkku. Viitasirkkalintu lauloi lähistöllä ja harmaahaikaran ääntä kuului taivaalta. Illan Saaren kierroksella ei näkynyt Akonpohjan harmaasorsaparia ja heinätavia ja Pohjanrannan pikkutylliä kummempaa.

9.6. suuntasimme aamusta vähän turhan myöhään herättyämme Lappeenrannan Joutsenon Kotasaarelle, jossa oli pitkään oleillut rantakurvi. Haimme kurvia aika tuulisessa kelissä useamman tunnin sitä löytämättä ja toisena paikalla viihtyneen linnun, eli lampiviklonkin vain kuulimme pariin otteeseen. Näimme toki pari heinätavia, mustakurkku-uikkuparin, 7 pikkutylliä, 6 tylliä, 5 mustavikloa, 4 punajalkavikloa ja keltavästäräkin sekä kuulimme rastaskerttusen. Kävimme välillä Konnunsuon puolella, josta löytyi helposti 5 peltosirkkua, näkyi sinisuohaukka sekä kuului viiriäinen. Palasimme sitten vielä Kotasaareen, jossa jouduimme pitämään tovin sadetta ja olimme jo lähdössä pois, kun eräs ystävällinen harrastaja ajoi meitä vastaan ja kertoi juuri nähneensä rantakurvin ihan vakiopaikallaan. Palasimme vielä kerran takaisin ja siellähän se kurvi tepasteli ja intoutui pariin kertaan huutamaan liian kauan sitten viimeksi kuulemaamme soidinääntäänkin.

10.6. kävin varmistamassa Parikkalassa toista vuotta viihtyneen pikkutylliparin taas onnistuneen pesinnässään, mutta poikasia näkyi olevan vain kaksi. Kylän rannoilla viihtyi puolestaan taas tuttuun tapaan useita valkoposkihanhiperheitä sekä yksi kanadanhanhiperhekin. Pyöräretkellä kuului pari luhtakerttustakin.

11.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi ainakin 12 korentopyynnissä ollutta nuolihaukkaa. Illalla suuntasin lähiseudun yökierrokselle Jurmossa keväällä tapaamani Teijo Saaren sekä tämän tyttären kanssa. Aloitimme patotien ruokosirkkalinnulla, jonka jälkeen näimme sarvipöllön, kuulimme useita kehrääjiä ja ruisrääkkiä, kuulimme ensin tutussa paikassa pari heinäkurppaa ja sitten ns. uudessa vanhassa paikassa yhden.

Illalla suuntasimme Saaren kierrokselle, jonka alkuun näimme Pohjanrannassa pari pikkutylliä, Kuussaaressa kapustarinnan, Honkakylässä harmaapäätikan ja Karinmäessä luimme renkaat tutulta pari vuotta sitten viimeksi näkemältämme Englannissa 27 vuotta sitten rengastetulta kuovilta. Illan pimennyttyä kiersimme pari peltoaukeaa mutta niiltä ei löytynyt mitään parempaa, ennen kuin Jyrkilässä tärppäsi. Heti autosta noustua epäilin kuulleeni pikkukultarinnan laulua. Jouduimme kuitenkin kävelemään lähemmäksi koiranputkipeltoa ennen kuin laulu kuului niin hyvin, että saatoimme olla varmoja määrityksestä. Ja kohta ”caligata” löytyi näkyvillekin. Kyseessä oli minulle vasta toinen sponde pikkukultarinta Parikkalasta ja Teijo ja Miila saivat eliksen! Suopöllökin saalisteli peltoaukealla, joten saatoimme olla retkeen tyytyväisiä.

13.6. illalla sovimme vanhan tuttumme Daniel Burgasin kanssa tapaamisen Jyrkilään klo 20:00. Olimme lupautuneet retkeilemään Danin ja tämän parin hyvän katalaanikaverin kanssa viikonloppuna mutta koska olin itse nukkunut niin pitkät päiväunet, päätimme tehdä lyhyen yökierroksen heti heidän ajettua Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Ja kierroshan oli hyvä aloittaa pikkukultarinnalla.

Caligata olikin hyvin äänessä ja näkyvillä ja lopulta päätimme myös rengastaa sen. Suopöllö lenteli taas valkoisena hohtaneen koiranputkipellon yllä, viiriäinen pytpytti ja ruisrääkät narisivat, joten katalaaneilla oli aika hyvä ensimmäinen stoppi. Saipa jo viitisentoista vuotta Suomessa asunut Danikin eliksen pikkukultarinnasta.

Kävimme lyhyen kierroksen muilla yölaulajapaikoilla mutta havainnot jäivät luhtahuittiin, luhtakanoihin, kaulushaikaroihin, sarvipöllöön, viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen.

Työpäivän jälkeen nukuin niin pitkään kuin vain kykenin ja illalla klo 23:00 tapasimme katalaanit patotiellä. Ruokosirkkalintu kuului saman tien ja sitten lähdimme taas kierrokselle. Tutussa paikassa oli paria yötä aiemmin kuulunut myös todella kaukainen kurppa. Tällä paikalla olikin sitten yllättäen muutaman linnun upea soidin menossa aivan tien vieressä ja pääsimme kuulemaan ja mikä tietysti katalaaneille tärkeintä myös näkemään heinäkurppien soidinta hienosti.

Jatkoimme kierrosta Papinlahden viitasirkkalinnulle, joka näyttäytyikin kohtalaisen hyvin. Paikalla huuteli myös pari sarvipöllön poikasta. Sitten rengastimme toisen Kukonkannassa aktiivisesti laulaneista luhtakerttusista, löysimme lähiruovikosta myös useita rytikerttusia ja pääsimme näkemään satakielen hienosti. Yllättäen ylitsemme lensi pari nokkavarpusta ja rengastimme ohessa pikkutyllin poikasetkin kuhankeittäjän aloitellessa jo aamuista lauluaan.

Hieman vielä aikaa viitakerttusiin käytettyämme suuntasimme Soininmäen metsiin ja kuinka ollakaan jo matkalta löysimme auton ikkunasta kuuluneen idänuunilinnun, joka suostui näyttäytymäänkin hienosti. Metsässä oli muuten todella hiljaista, pohjantikka näyttäytyi pesällä odottelun jälkeen ja kuukkelin näki vain osa vilaukselta. Lopetimme retkemme käymällä naapurin puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkurilla oli pesintä onnistunut ja lammella kellui emo poikasen kanssa.

16.6. meillä oli taas SSP, jonka saalista olivat luhtakerttunen, 2+1k pensaskerttua, lehtokerttukontrolli, pajulintu, 2 talitiaista ja pajusirkku. Oheishavaintoja olivat sarvipöllön huutelevat poikaset, luhtahuitti, luhtakana ja merikotka.

18.6. varmistui meriharakan pesintä, kun kylän edustan saaressa näkyi poikasia. 19.6. Siikalahdella näkyi haapanaparvessa harmaasorsa, mutta muuten itselläni jäi viikolla havainnot vähiin. Hanna tuttuun tapaan kävi käytännössä joka yö tai aamu jossain retkellä – lomalla kun oli.

21.6. Juhannusaattona aika pitkään nukuttuamme suuntasimme taas Saarelle. Akonpohjassa näkyi merikotka ja pikkutikka, niin pikkukultarinta kuin viiriäinen olivat yhä Jyrkilässä mutta oikein muuta emme löytäneet. Käytyämme syömässä kävimme tarkistamassa pohjantikan poikasten olevan vielä aivan pieniä, sillä toinen emo oli yhä kolossa niiden kanssa. Sitten alkoikin sataa ja ainakin itselleni lepo oli tarpeen. Aika haipakkaa oli tullut mentyä aika pitkään.

Mutta seuraavana yönä olimme taas koluamassa uusia yölaulajapaikkoja. Havainnot jäivät kuitenkin lukuisiin ruisrääkkiin ja viitakerttusiin sekä pariin luhtakerttuseen ym. Päivästaijilla patotielläkään ei näkynyt kuhankeittäjää, 10 nuolihaukkaa ja yhä vain paikalla surissutta ruokosirkkalintua kummempaa – paras lintuaika alkoi olla auttamattomasti ohi.

Niinpä Juhannuksen muut mainittavat tapahtumat olivat parin saaresta nyt rantautuneen meriharakan poikasen kihlaaminen ja yllättäen pihassamme piipahtaneet 6 muuta meriharakkaa. Ja 23.6. oli taas vaihteeksi SSP, jonka saldoa olivat käpytikka, 2k ruokokerttusta, 2k pensaskerttua, 2k lehtokerttua, pajulintu, 2 sini- ja 7 talitiaista sekä 2 pajusirkkua. Illalla Tarvaslammella juoksulenkillä näkyi koppelo ja yöllä kävin pointsaamassa Siikalahtivuodariksi viitasirkkalinnun.

Kesäkuun viimeisellä viikolla lintumaailma oli hiljentynyt entisestään. Pikainen yökierros 26.6. osoitti, että ruokosirkkalintu oli hiljentynyt tai vaihtanut paikkaa ja vain yksi heinäkurppa äänteli kertaalleen. Eikä pikkukultarintaakaan enää meidän havaintomme jälkeen ollut kukaan kuullut. Vielä kuitenkin siihen saakka kunnes hepokatit valtaavat äänimaailman, on öisin mahdollista löytää jotain uutta. Viikon kohokohta olikin kylällä näkynyt varpusperhe – viimeinen pari siis yhä vain sinnittelee.

Viikonlopun vietto aloitettiin bongauksella, kun perjantaina 28.6. ajelimme Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa Loviisaan. Pernajan Särklaxissa oli peltotulva, jolla oli jonkin verran kahlaajia ja aika hankalassa valossa ja pahassa väreilyssä saimme hakea niiden joukosta keltajalkavikloa aika kauan, ennen kuin saimme sen kunnolla näkyviin ja määritettyä. Parille muulle paikalla käyneelle kelpasi pinnaksi nukkuva valkoviklokin – kunhan vain linnulla oli keltaiset jalat (lätäköllä oli aika monta keltajalkaista liroakin).

29.6. staijailimme Siikalahdella muutaman tunnin mutta haarahaukkaa kummempaa ei näkynyt. Ja kuun viimeisenä päivänä teimme Valosen Artun kanssa ihan kunnon venekierroksen Kurhonselälle ja Kirkkoselälle ja pyrimme kartoittamaan lokkeja ja muita pesijöitä. Selkälokkeja ei enää montaa paria valitettavasti Simpelejärvestä löydy. Ja varmistus saatiin siihenkin, ettei merimetso ainakaan vielä pesi järvellä. Veneretken jälkeen kävimme vielä pikaisesti tarkistamassa Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoen kahden virtavästäräkkiparin pesimätilanteen ja loppupäivä menikin lepäillessä.

J.A.