Yhden jälkeen pakkasimme loput tavaramme autoon ja lähdimme liikenteeseen. Matkalla juttelimme erilaisista vaihtoehdoista, miten reissumme tulisi etenemään ja totesimme, että parempi olisi, kun emme suunnittelisi mitään tarkemmin, sillä pöllöjen bongaaminen on aina täysin arpapeliä. Ajatuksissa kuitenkin oli, että mikäli saisimme ensimmäisen parin vuorokauden aikana tornipöllön hoidettua, jatkaisimme vielä Kemijärvelle bongaamaan idänturturikyyhkyn orientalis-alalajia, jota emme olleet Suomessa nähneet. Tämä kuitenkin on aika potentiaalinen lajisplitti tulevaisuudessa. Niinpä soittelin veljelleni Pirkallekin, että saattaisimme olla Kemijärvellä Jouluaattona bongaamassa, mutta tämä kertoi tuolloin olevansa suunnannut perheensä kanssa Joulun viettoon Ranualle.

Ajo oli pitkä mutta kahden aikaan aloimme jo silloin tällöin vilkuilla Lintutiedotusta, sillä hevostilalle oli saatu bongauslupa kahdesta alkaen ja arvatenkin ensimmäiset bongarit olivat tuolloin heti paikalla. Olin kyllä jo ennen lähtöämme sanonut Hannalle, että tuskin pöllöstä mitään kuuluu ainakaan ennen iltaseitsemää ja kahdeksan aikaan me olisimme itsekin jo paikalla. Olimme myös pohtineet, että tornipöllö on meidän vähäisen kokemuksen mukaan sen verran yöpöllö, että oikeasti siitä tuskin tehtäisiin havaintoa ennen iltakymmentä. Ja mikäli sitä ei olisi havaittu ennen puolta yötä, niin sitten vasta olisi syytä hieman huolestua.

Lopulta parkkeerasimme pitkän autoletkan perään hevosaitauksen viereen ja jalkauduimme valojen hieman valaisemalle aukealle, jonka toisella puolella näimme lämpökameralla ison ihmisjoukon seisomassa pimeydessä. Pienen etsinnän jälkeen löysimme kävelyreitin bongarijoukon luokse ja paikalla olikin noin viisikymmentä bongaria, jotka jo aika levottomasti kävelivät edes takaisin ja jutustelivat toisilleen. Selvästi isolla osalla bongareista oli aivan liian vähän vaatetta ja pian ensimmäiset jo alkoivat käydä autolla lämmittelemässä, syömässä ja lähtivätpä jotkut huoltoasemalle lämmittelemään ja ensimmäiset jopa luovuttivat jo ennen iltayhdeksää.

Levottomuus sai lopulta sellaiset mittasuhteet, että TVK päätti (vaikka itse yhtenä sen jäsenistä vähän asiaa vastustelinkin), että iltakymmeneltä kävimme tallin omistajan luvalla katsomassa, olisiko tornipöllö huomaamattamme onnistunut lentämään talliin sisälle, jossa sitä oli useina öinä havaittu. Iso osa havainnoista oli paikalla tehty iltaisin ja aamuisin, kun tallissa oli käyty, jolloin pöllö oli lentänyt oviaukosta ulos. Pari kertaa oli tallissa nähty jopa kaksi pöllöä istuskelemassa! Emme kuitenkaan sisältäkään mitään löytäneet ja juteltuamme tovin tilan emännän kanssa, palasimme ulos tarkkailupaikallemme.

Puolen yön aikaan porukka alkoi huveta ja ilman mitään lupia muutamat poistuvat kävivät tallissa sisällä tarkistuskäynnillä. Sovimme, että reilun tunnin välein sisällä käydään ihan luvankin kanssa tarkistamassa tilanne mutta lopulta porukkaa kulki tallien editse autoille niin paljon, että oli aivan selvää, ettei mikään pöllö ollut tässä liikenteessä paikalle saapumassa.

Väki väheni ja lopulta, kun aamuyön tunneilla vielä pari autokuntaa lähti, jäi meitä enää neljä sitkeintä bongaria paikalle – minä ja Hanna sekä koko maassa eniten arvostamieni bongareiden joukkoon kuuluvat Mika I. Koskinen sekä Mika Bruun.

Pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta mutta tuuli oli puuskissa varsin navakka ja aamuyön tunteina, kun väsymys alkoi pikkuhiljaa saada otetta, alkoi meitä kaikkia palella ihan kunnolla paksuista talvivaatteista huolimatta. Olimme jossain vaiheessa tilan emännän ehdotuksesta, kun häntäkin säälitti meidän palelu, peruuttaneet pari autoa tarkkailupaikallemme, joten pystyimme vuoroin käymään autossa lämmittelemässä. Itsekin onnistuin lopulta jopa torkahtamaan puolisen tuntia vaikka olinkin niin horkassa, että oli jopa vähän paha olo. Muun ajan kuitenkin värjöttelin ulkona, jotten vain missaisi pöllöä.

Aamu viiden aikaan paikalle saapui yksi bongariporukka, joka oli käynyt nukkumassa hotellilla muutaman tunnin sekä pari autollista vasta nyt paikalle etelästä päässeitä. Käytännössä koko porukka (meidät pois lukien) oli maan kärkibongarijoukkoa. Poissaolollaan loisti vain se harva onnekas joukko, joka oli onnistunut bongaamaan vuonna 1990 pari päivää Lemlandin Lågskärillä olleen tornipöllön. Osa paikalla nyt olleista oli silloin ollut löytämässä vielä lämmintä pöllön ruumista.

Pienehkö porukka osasi olla aika hiljaa tai sitten kaikki vain olivat niin jäässä, että ainoa liike paikalla oli se, kun välillä yksi kerrallaan oli pakko käydä hieman lämpimikseen kävelemässä metsän reunan suuntaan.

Iso osa tilallisten pöllöhavainnoista oli tehty aamulla, kun tilan pitäjän äiti oli saapunut autolla paikalle ja kävellyt tallin pääovista sisään talliin. Tämä oli yleensä tapahtunut noin puoli kuuden aikaan aamulla. Kuudelta ei kuitenkaan vielä kukaan ollut saapunut paikalle ja me kyllä olimme varmoja, ettei talliin ollut päässyt yksikään pöllö huomaamattamme lentämään. Joten odotukset alkoivat olla jo aika nollassa.

Mutta vain hetki kuuden jälkeen Mika Bruun sanoi varsin rauhalliseen äänensävyyn, että tuolta on nyt jotain tulossa. En itse ihan kuullut, mitä Mika sanoi, mutta käännyin katsomaan hevosaitausten suuntaan ja löysin heti vaalean pöllön lentämässä meitä kohti aukean poikki. Se lensi lopulta aivan editsemme rauhallisesti selvästi meitä katsellen ja suuntasi tallin suuntaan. Siinä se perhana oli! Tornipöllö näkyi aivan uskomattoman hienosti valaistuksen ansiosta! Siitä olisi varmasti saanut ihan kohtuulliset kuvatkin mutta meillä ei Hannan kanssa kummallakaan ollut kameraa käsillä ja niillä muutamalla, joilla kamera näytti roikkuvan olkapäällä ei tainnut käydä mielessäkään pilata upeaa katselukokemusta kuvausta yrittämällä. Kaikki vain ihailivat pöllön ohilentoa eikä onnellisilta huudahduksilta voinut välttyä, sillä olihan pöllö Suomi-elis lähes kaikille – muutama oli ollut 34 vuotta aiemmin “looksilla”. Ja kun pöllö oli lopulta kurvannut tallin ovien edestä metsään, alkoi paikalla onnellinen hihkunta kättelyineen ja halailuineen! Meilläkin oli jo hieman reilu kymmenen tuntia odotusta takana ja epätoivo oli jo hiipinyt puseroon ja ajatukset olivat jo tovin olleet siinä, että missä ihmeessä pääsisimme aamusta ja päivästä nukkumaan, jotta jaksaisimme taas illalla raahautua paikalle seisomaan toiseksikin yöksi. Niinpä onnella ei ollut rajaa, kun pöllö oli kuin olikin näyttäytynyt!

Itse olin niin tolkuttoman jäässä, että saatuani linnusta sekavan päivitysviestin Lintutiedotukseen ja käteltyäni koko yön kanssamme paikalla olleet ja vaihdettuani muutaman sanan muiden kanssa, päätin että nyt pitää päästä lämmittelemään. Toki tässä vaiheessa pöllöä oli haettu lämpökameroilla metsän reunasta eikä sitä ollut enää löytynyt. Katsoin kuitenkin vielä kelloa ja tajusin aamuun olevan sen verran aikaa, että tarkistin vielä, kauanko paikalta kestäisi ajaa Kemijärvelle. Ja koska ajoaika näytti olevan vain hieman yli kolme tuntia, tarkistin vielä, mihin aikaan aamusta idänturturikyyhkyä olikaan aina nähty.

Idänturturia oli havaittu aina vain aamusta klo 9:18-9:47 välisenä aikana, joten näytti siltä, että meillä olisi pienet mahdollisuudet ehtiä paikalle, mikäli lähtisimme saman tien liikenteeseen. Koska aamu kuuden aikaan emme kuitenkaan olisi pystyneet mistään saamaan nukkumapaikkaa, oli paras tapa saada itsensä lämpimäksi hypätä autoon ja lähteä ajamaan. Pöllön tuottaman adrenaliinipiikin takia väsymyskin oli tipotiessään.

Niinpä lähdimme ajamaan kohti Kemijärveä ja kohta olimme saaneet auton ja itsemmekin lämpimiksi ja järkikin alkoi hieman kulkea ja ihme kyllä päätöksemme lähteä saman tien Kemijärvelle tuntui yhä vain järkevämmältä. Ei harmittanut edes tieto siitä, että tornipöllö oli vielä kertaalleen nähty ainakin lämpökameroilla.

Ja totta tosiaan, kun Kemin moottoritien nopeusrajoitukset olivat jopa korkeampia kuin mitä navigaattorimme oli laskenut, huomasimme aika pian, että meillä oli ihan realistiset mahdollisuudet ehtiä näkemään idänturturikyyhky jo tänä aamuna. Ja aina olisi mahdollisuus olla paikalla toinenkin aamu tarvittaessa, sillä se oli kuitenkin ollut se alkuperäinen aikataulusuunnitelmamme.

Lopulta pääsimme Kemijärven Särkikankaalle klo 9:10 ja koska aamu oli varsin hämärä, tiesimme olevamme ajoissa. Pienen etsinnän jälkeen löysimme eräästä pihasta pari kasaa jyviä, joita oli jo ainakin viisi oravaa popsimassa. Pihaa tarkkailtiin aika kaukaa Pelkosenniementien risteyksen paikkeilta, sillä kyyhky oli kuulemma todella arka, emmekä tietenkään halunneet aiheuttaa paikallisille asukkaille mitään häiriötä. Mutta häiriötä ainakin meille aiheutti viereisessä pihassa kauheaa meteliä pitänyt koirakaksikko, joka onneksi kuitenkin lopulta vaikeni.

Noin klo 9:28 kuulimme lähipuista selvän kyyhkyn lentopyrähdyksen ja muutamaa minuuttia myöhemmin klo 9:32 laskeutui orientalis-idänturturikyyhky syömään jyviä pihalle. Lintu oli maassa kuuden minuutin ajan ja lähti sitten kauheaa vauhtia pois paikalta. Onneksi talon asukkaat olivat ystävällisesti lupautuneet olemaan liikkumatta pihalla aina klo 9-10 ajan, jotta lintu sai käydä rauhassa aamupalalla mahdollistaen myös sen onnistuneen bongauksen. Aamun lyhyet ruokailukäynnit olivat ainoa tapa havaita lintu, sitä ei oltu kertaakaan vielä havaittu muuten.

Meidän bongausreissumme oli onnistunut aivan nappiin ja suuntasimmekin paikalliselle huoltoasemalle syömään ihan tuhdin aamiaisen. Sitten kävimme kaupassa ja suuntasimme Pirkan perhettä moikkaamaan, sillä olimme nyt vuorokautta suunnitelmaamme edellä ja Pirkan perhe oli vasta tänään lähdössä Joulureissulleen. Seurusteltuamme hetken nukuimme tunnin, jonka jälkeen meidän piti antaa Pirkan perheelle rauha siivoilla ja pakkailla, jotta pääsisivät hekin omalle reissulleen. Me puolestaan aloitimme pitkän kotimatkan.

Ajoimme lopulta aina iltakuuteen asti, jolloin parkkeerasimme Vuokatissa hotellin pihaan ja kohta olimme majoittuneet huoneeseemme ja kävimme sitten ravintolassa syömässä kunnon pizzat. Iltakahdeksalta olimme valmiit unten maille ja nukuimmekin kuin tukit.

Jouluaattoaamuna heräsimme seitsemän aikaan ja puolta tuntia myöhemmin olimme jo aamupalalla. Kunnon hotelliaamiaisen jälkeen lepäilimme vielä hiukan huoneessamme, ennen kuin kannoimme tavaramme lumikinosten peittämään autoon ja kohta olimme taas valmiit jatkamaan kotimatkaa.

Ajokeli oli nyt aika surkea mutta onneksi tiet oli jo aurattu. Lopulta kurvasimme Lieksassa pihaan, jonka edustalta löytyi tuttuja – Raumalta Joensuuhun Joulun viettoon saapunut Mikko Järvinen puolisoineen. Siinä jutellessa huomasin kohta selkämme takana koivussa olleen mustakaularastaan, joka pienen odottelun jälkeen uskaltautui pihan ruokinnalle marjoja hakemaan. Ilmeisesti Jouluaaton takia pihassa oli aikamoinen trafiikki mutta pääsimmepä juttelemaan pihan ruokintaa pitävän pariskunnankin kanssa.

Yritimme tovin kuvailla rastasta mutta pihan ympäristössä oli liikaa liikettä, joten päätimme vielä suunnata Lieksan kirkolle tarkistamaan sieltä ilmoitettujen pähkinänakkeleiden alalajia. Löysimmekin saman tien yhden nakkelin, joka pysyi koko ajan puiden latvustossa mutta nähtyjen tuntomerkkien puolesta se oli mieluummin asiatica-alalajia. Mikko ja Anu olivat kiertäneet paikalla hieman laajemminkin, eivätkä he olleet löytäneet enempää nakkeleita, joten päätimme mekin lähteä pian taas kotimatkalle.

Lopulta olimme Parikkalassa neljän jälkeen iltapäivällä ja jääkaapista onneksi löytyi Hannan kiireellä hankkimat Jouluruoat! Illalla kävimme Tarvaslammella Hannan vanhempien luona viettämässä Joulua Hannan perheen parissa. Ohjelmaan kuului tietysti Joulusauna sekä lahjojen jako. Eli lopulta Jouluamme ei ollutkaan peruttu!

Joulupäivänä tein talvilintulaskennan, jossa kävelin ja hiihdin taas tutun reilun 17 kilometrin lenkin kotoa Siikalahden ympäri. Havainnoiksi kertyi pyy, 24 teertä, 5 pulua, 2 harmaapää-, 6 käpy- ja valkoselkätikka, mustarastas, 4 hippiäistä, 70 sini-, 124 tali-, kuusi- ja 4 hömötiaista, 2 pähkinänakkelia, 2 puukiipijää, 4 närheä, 11 harakkaa, 18 naakkaa, 7 varista, korppi, 19 pikkuvarpusta, 66 viherpeippoa, 40 urpiaista, 43 punatulkkua ja 20 keltasirkkua. Laskentakeli oli todella raskas ja tuntui, että umpihankiosuuksilla minulla loppui voimat ihan täysin. Ihme kyllä selvisin kuin selvisinkin sen verran ajoissa kotiin, että ehdin vielä käydä katsomassa viitatiaista Moskuunniemessä. Partasen Harri ei ollut koko päivänä kohtuullisesta yrityksestä huolimatta nähnyt tiaista lainkaan mutta klo 14:45 se kuitenkin saapui äännellen ruokinnalle. Mutta seuraavana päivänä siitä ei tehty lainkaan varmaa havaintoa. Kertaalleen Harri oli nähnyt lyhyesti joko sen tai hömpän. Jostain syystä lintu on nyt vaihtanut käyttäytymistään – joko se käy jollain toisella ruokinnalla tai sitten se on alkanut tyhjentää pari kuukautta keräämiään varastoja?

Tapaninpäivän retkemme suuntautui Siikalahden eteläpuoleiselle ruokinnallemme, jossa rengastimme aluksi loukuttamalla europaea-pähkinänakkelin värirenkain ja pystytimme sitten verkot. Saimme yllättäen verkosta isolepinkäisen sekä myöskin 2 käpytikkaa, 10 pyrstö-, 10 sini- ja 5 talitiaista.

Viikolla itselläni jatkui taas arki ja lähinnä mielessä oli jo ekaekaa – jolla ei ollut tarkoitus lähteä kauhean kauas – Joulureissun 1625 km tuntui kuitenkin yhä takamuksessa.

J.A.

3.12. suuntasimme Hannan kanssa koko valoisaksi ajaksi retkelle. Suuntasimme aluksi laittamaan Siikalahden Tiviän ruokintapaikkaamme kuntoon ja kuinka ollakaan kävellessämme huomasimme koskikaran läheisessä ojassa! Vihdoin sain tästä lajista Siikalahtipinnan ja olihan sitä juuri tästä kohdasta tullut jokunen sata kertaa haettua! Ruokintaa pystytellessämme havaitsimme pähkinänakkelin, valkoselkätikkaparin sekä harmaapäätikan. Siikalahden pohjoispuolella koimme toisen kunnon yllärin, kun näimme männyn latvassa hakomassa olleen metson! Minulle tämä oli vasta toinen havainto lajista Siikalahdella mutta Hanna sai tästäkin pinnan. Milloinkohan viimeksi Hanna oli saanut kaksi Siikalahtipinnaa saman päivänä? Veikkasimme, että ehkä juuri ja juuri näin olisi voinut tapahtua 2000-luvulla. Nyt pinnat tulivat tunnissa.

Muuten havainnot jäivät viitatinttiin ja muutamiin metsälintuihin. Ajauduimme lopulta iltapäivästä vielä Simpeleen Kokkolanjoellekin, josta löysimme pilkkasiiven Uudensillankoskelta.

5.12. ajelimme illalla Kouvolaan Hannan ja Kososen Veikan kanssa. Yövyimme Hannan siskolla Elissalla ja Hannan ja Elissa suunnitellessa omaa ralliaan, me kävimme Veikan ja Ylätalon Teon kanssa syömässä ja toteamassa Teon tekemän rallisuunnitelman oikein hyväksi.

6.12. herätys oli viiden aikaan ja klo 6:30 olimme valmiina aloittamaan rallimme. Valitettavasti emme pimeässä löytäneet taaskaan mitään lajeja ja niinpä aamun alkaessa valjeta poistsasimme ensimmäisiksi lajeiksi tuttuun tapaan urpiaisen, keltasirkun ja punatulkun – vasta aivan hiukan ennen kahdeksaa.

Kiertelimme alkuun metsäpaikoilla, jossa Teolla oli aivan tuoreina pohjustuksina mm. varpuspöllöä, metsoa, pyytä, pohjantikkaa jne. Mutta yksikään pohjustus ei toiminut. Kuulimme sentään pari palokärkeä ja löysimme pari varpuspöllöä ihan spontaanisti. Myös metsätiaisia ja teeri saatiin hoidettua mutta alkuamme ei missään tapauksessa voinut kyllä kehua.

Metsästä pois päästyämme alkoi onneksi kulkea ja lajeja alkoi kertyä mukavasti. Vaikeaksi luulemamme mustapääkerttukin hoitui muutamassa sekunnissa. Pilkkasiipi, parit valkoselkätikat, pähkinänakkeli, pakolliset vesilinnut, musta- ja räkättirastas ja vihervarpunen hoidettiin helposti ja kohokohtana näimme samassa paikassa jopa kolme kuningaskalastajaa! Mukava löytö oli myös peukaloinen, joka paikkasi pettymystä, kun taas yksi Teon pohjustus – lehtokurppa – ei suvainnut olla paikalla.

Peltoretkemme suuntautui Tolkkilaan, jossa isosta urpiaisparvesta löytyi pitkällä hakemisella hemppoja, tiklejä, muutama tundraurpiainen sekä lopulta vuorihemppokin.

Ilta alkoi jo painaa päälle, joten kiiruhdimme hoitamaan kottaraiset, koskikaran ja harmaapäätikan mutta fasaania ei löytynyt sitten millään. Onneksi illan jo hämärryttyä löysimme vielä huuhkajan viimeiseksi lajiksemme.

Kaikki kärkijoukkueet olivat rallanneet meidän tapaamme Kouvolan alueella, mutta 47 lajillamme ei silti ollut asiaa kuin kolmanneksi. Voittajat olivat saaneet jopa 52 lajia kasaan ja toisen sijan hävisimme ässillä, joita meillä ei ollut ainoatakaan.

9.12. suuntasin Imatralle kuvaamaan siellä ruokinnalla käynyttä naaras kirjosiipikäpylintua. Lintu poseerasikin niin mukavasti kuvissa, että päätin jatkaa vielä Lappeenrantaan vuorihemppojakin kuvaamaan. Ne eivät sitten olleetkaan niin yhteistyökykyisiä, mutta jonkinlaiset kuvat sain niistäkin. Retkellä näin myös mm. 4 pähkinänakkelia, valkoselkätikan ja tavin.

10.12. näin Siikalahden Tiviällä ylitseni äännellen lentäneen kirjosiipikäpylinnun. Tämä oli 221 Parikkalassa vuoden aikana näkemäni laji ja 195 näistä lajeista olin havainnut Siikalahdella. Näistä ei ole kuin muutama laji bongattu, joten kyllä sisämaassakin lintuja näkee, kun tarpeeksi ulkoilee…

Kuun puolivälissä hain vähän päiväpinnoja metsälinnuista, tikoista sekä viitatiaisesta. Muuten alkoi olla turhan talvista. Sairastelimme myös vuoronperään, joten havainnot jäivät pikaisiin päivänpinnahakuihin.

J.A.

Heti 30.10. olin ruokatuntiretkellä ja Tyrjältä löytyi suuresta laulujoutsenten peltoparvesta pikkujoutsen ja tundrametsähanhi. Kävin myös etsimässä joella koskikaraa mutta eipä sellaista vielä löytynyt – jostain syystä harvat Parikkalaan saapuvat karat löytyvät yleensä vasta oikeasti talvella.

31.10. suuntasin Moskuunniemeen tarkistamaan Partasen Harrin ruokinnan lintuja ja siinä Harrin kanssa rupatellessa huomasin yhtäkkiä viitatiaisen! Lintu kävi ruokinnalla kohtalaisen aktiivisesti ja sain siitä heti mukavat kuvat otettua. Siinä kesken linnun määrityksen varmistelun Harri yhtäkkiä muisti nähneensä paikalla aiemminkin kaksi hömötiaista, joista toinen oli näyttänyt vähän ruskeammalta. Harri haki kameransa sisältä ja näytti edellisenä päivänä kuvaamaansa tinttiä ja siinähän se viitatintti oli kuvattuna jo edellisenäkin päivänä. Siinä tinttiä seuraillessamme saapui ruokinnalle europaea-pähkinänakkelikin.

1.11. alkoi Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä kisattava marraskisa, joka piti tietysti aloittaa heti aamusta Moskuunniemestä viitatiaisella. Yleensä kisan aluksi olisi ollut pakko suunnata heti Siikalahdelle vesilintuja katsomaan mutta lokakuun lopun pakkasten takia lahti oli aivan täysin jäässä. Aamusta ehdin nähdä myös merimetsoja Härskiinmutkassa, palokärjen Kirkonkylällä, mustalinnun Kirkkolahdella ym. tavallista sälää. Koska aikaa oli vielä ennen töihin menoa kipaisin patotien kanahaukan kautta Kaukolaan, johon siirtyneessä laulujoutsenparvessa näin pikkujoutsenen ja metsähanhen, yli lentäneen harmaapäätikan sekä pari merikotkaa, jonka jälkeen jatkoin vielä Vartialahdelle, jossa näin viisi valkoposkihanhea, haapanan, neljä tukkasotkaa, lapasotkan, mustalinnun, telkkiä, silkkiuikun sekä samaiset merikotkat.

Ruokatunti ei sitten sujunut niin hyvin kuin aamuretki ja vain teeret ja isokoskelo Rautalahdelta kartuttivat marraslistaa. Työpäivän jälkeen kävin vielä uudelleen Vartialahdella, mutta en löytänyt mitään parempaa.

2.11. Moskuunniemessä viitatintti oli yhä paikalla ja myös mustarastas ja nakkeli näyttäytyivät. Laarin Merjan omenaruokinnalta hoitui Särkisalmelta räkättirastas ja kylällä näkyi puluja. Ruokatunnilla kävin tarkistamassa Simpelejärven eteläiset selät mutta vain sinisorsia ja hippiäinen sekä muutama muu tavallinen laji näkyi pinnaksi.

3.11. Härskiinmutkasta löytyi kuikka sekä harmaalokkeja täällä tavallisempien kalalokkien joukosta. Ruokatunnilla kiersin taas selkiä mutta löysin vain merimetsoja sieltä täältä ja pinnaksi vain keltasirkun, pikkukäpylinnun, kuusitiaisen ja puukiipijän. Iltapäivällä lyhyemmän työpäivän jälkeen suuntasin vielä Saarelle mutta sielläkin oli pienemmät lahdet aivan jäässä ja havainnot jäivät yhteen haapanaan ja pariin isolepinkäiseen.

4.11. kävin Inarin Ivalossa seisomassa muutaman tunnin lähes 20 asteen pakkasessa sekä Hannan pizzeriassa syömässä – ruostesiipirastasta ei näkynyt… Ei siitä reissusta sen enempää…

5.11. yritimme ensin aamusta Satumäen nakkeleita, josta siirryimme rengastelemaan Harrin pihan tiaisia mutta viitatintti saati nakkeli eivät suostuneet tulemaan muiden mukana verkkoon. Ohessa näimme kolmen tiklin ylilennon.

Päivällä Kaukolan pellon joutsenparvea jo edellispäivänä väijymässä ollut maakotka oli juuri lentänyt metsän taakse, kun saavuimme Harrin kanssa paikalle. Suuntasimme sen perään Siikalahden eteläpuolen rantaan, josta teeriparvea katsellessamme huomasimme tämän esiaikuisen kotkan lentämässä upeasti lahden päällä takaisin kohti joutsenpeltoja, jonne se ei kuitenkaan siellä odottamassa olleiden harmiksi saapunut. Mantilanniemestä löysimme kuitenkin vielä nakkelin ja Vartialahdelta nousi valkoposkihanhiaterialta lentoon kanahaukka ja lahdella kellui jopa 15 lapasotkaa ym.

Jatkoimme Harrin kanssa vielä Tarvaslammen peipon kautta Soininmäen metsiin mutta ilta oli jo hämärtymässä, joten saimme tyytyä metsätiaisiin ja hippiäisiin.

6.11. ennen töitä teimme pikaverkkoilun Harrin pihassa, jossa kuulimme syyssoidintavan varpuspöllön. Ehkäpä pöllön takia tiaiset olivat entistäkin varovaisempia? Nakkeli sentään kävi törmäämässä verkkoon muttei jäänyt kiinni. Savikummusta bongasimme vielä Höltän Harrin löytämän kanadanhanhen ennen töihin suuntaamista.

Ruokatunnilla löysin selkien kiertelyllä Kukkarolahdelta yhdeksän uiveloa ja Kannaksella auton edestä lensi kymmenen pyrstötiaisen parvi. Illalla kävin vielä ulkoiluttamassa lämpökameraa ja lämmenneessä kelissä kaikki pellot olivat aivan märkiä. En kuitenkaan löytänyt ainoatakaan kurppaa mutta Lahdensuolta löytyi jopa kuukausipinna – sarvipöllö!

7.11. ruokatunti alkoi hieman etuajassa, kun Rantasen Jouko soitti ja kertoi löytäneensä rariuunilinnun ja toivoi paikalle määritysapua. En kysynyt mitään tarkennuksia vaan lähdin saman tien ajamaan kohti Tarvaspohjan Kirpunrantaa. Paikalle päästyäni lintu oli tiessään ja JR kertoi linnun olleen taigauunilinnun näköinen mutta etenkin ajankohta huomioiden keskustelu siirtyi nopeasti kashmirinuunilinnun tuntomerkkeihin. JR oli saanut linnusta kuvia ja niiden perusteella se kyllä näytti “humeilta”.

Koska paikalla ei nyt ollut ainoatakaan lintua, päätin kaivaa atrapin esiin ja soittaa hälynauhaa. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua tiaisia ja lopulta aivan jälkijoukoissa puiden latvustoon ilmestyi etsimämme uunilintukin ja selvä kashmirinuunilintuhan se oli! Sain linnusta saman tien parit ihan mukavat kuvatkin. Valitettavasti se ei äännellyt lainkaan.

Parven taas kadottua teilleen odottelin paikalle saapuvia bongareita mutta etujoukoissa saapuivat vain Harri Partanen ja Merja Laari. Kun ketään muita ei näyttänyt olevan saapumassa, soitimme taas lyhyesti hälynauhaa ja taas humei saapui aivan porukan hännillä näytille. Sitten minun pitikin kiiruhtaa takaisin töihin. Ja iltapäivällä paikalla oli humein etsijöitä enemmänkin mutta eipä sitä enää löytynyt. Yllättäen bongarit löysivät paikalta tiltaltin – Parikkalan myöhäisimmän ikinä. Itselläni päivän ainoa muu marraspinna oli tilhi.

8.11. Rautalahden käynnillä näkyi urpiaisparvessa ainakin yksi ”turpo” ja selällä kellui 13 allia sekä kolme kuikkaa sekä pari pilkkasiipeä. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle hoitamaan viimeisillä valoilla Saarenkylän uimarannalle näkyneen kaakkurin sekä hämärissä Akanvaaran Tetrisuon hiiripöllön.

9.11. Härskiinmutkaan näkyi kaksi kuikkaa ja 15 allia ja 30 parvi näkyi muuttavanakin. Kylän ainoaa varpusta yrittäessäni löytyi vihervarpunen sekä tikli ja Lahdensuolla näkyi varpushaukka.

10.11. kävin Rautjärven Simpeleen puolella Kokkolanjokea katselemassa mutta ainoaksi pinnaksi näkyi koskikara. Kivijärvellä näkyi mustalintuja ja lapasotkia, joita tuntui tänä syksynä näkyvän enemmän kuin koskaan. Tähtiniemestä sen sijaan näkyi jopa 25 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä nuori merilokki – eli visiitti oli oikein onnistunut!

11.11. oli karsea sumu mutta tämä oli viimeinen mahdollinen päivä tehdä talvilintulaskennan syyslaskenta. Koska Siikalahtikin oli taas sulanut, lähdin kaukoputki selässä kiertämään reittiäni mutta lopulta sumu ei koskaan hellittänyt, joten kannoin putkea aivan turhaan. Tiaisia – etenkin talitiaisia – oli kuitenkin enemmän kuin koskaan ja muutama muukin ylläri onneksi tuli vastaan. Yhteensä havaitsin 3 sinisorsaa, mustalinnun, 8 isokoskeloa, 2 merimetsoa, pyyn, 31 teertä, merikotkan, kanahaukan, 10 kala- ja 2 harmaalokkia, 8 pulua, harmaapää-, valkoselkä- ja 10 käpytikkaa, 17 hippiäistä, 8 pyrstö-, 76 sini-, 269 tali-, 5 kuusi- ja 2 töyhtötiaista, jopa 7 pähkinänakkelia, 7 puukiipijää, 12 närheä, 10 harakkaa, 370 naakkaa, 33 varista, 7 korppia, 33 pikkuvarpusta, 4 järripeippoa, 60 viherpeippoa, 53 urpiaista, tundraurpiaisen, 10 pikkukäpylintua ja 15 punatulkkua. Käsittämätöntä kyllä Kaukolan laulujoutsenet eivät edes kuuluneet reitilleni eikä niiden seassa olleita pikkujoutsenta tai kanadanhanhea saati niitä edelleen väijymässä ollutta maakotkaakaan tietenkään näkynyt. Järvelläkin oli vielä edellispäivinä ollut kaikenlaista mutta sumun takia havainnot jäivät vähiin – ja itse asiassa näytti siltä, että juuri nyt olivat linnut järvellä muutenkin vähentymässä.

12.11. olimme kyllästyneet viitatiaisen verkon väistelyyn ja nappasimme sen kiinni 10 minuutissa nakkeliloukulla ja saimme Harrin pihavieraan rengastettua. Mielenkiintoista nähdä kauanko se pysyy paikalla ja mahdollisesti, mihin se sitten jatkaa? Nyt se ainakin vierailee ruokinnalla aivan koko valoisan ajan aktiivisesti.

Ehdimme vielä Kaukolaan katsastamaan pikkujoutsenta, kun puhelin piippasi ja soi yhtä aikaa. Kososen Veikka soitti löytäneentä suulan Punkasalmelta, joten viestiä ei enää tarvinnut lukea vaan lähdimme ajamaan kohti Savoa.

Veikalla olisi ollut kiire isänpäivälounaalle mutta onneksi hän sai kotoa luvan myöhästyä, kun kertoi mistä oli kyse. Niinpä mekin pääsimme paikalle siten, että lintu oli hallinnassa ja kohta se nousikin lentoon ja pääsimme näkemään tämän upean nuoren valtamerilinnun kalastussyöksyjä aika kaukana selällä!

Sääennuste oli luvannut aamuksi vesi- ja lumisadetta ja siksi en ollut itse suunnannut aamusta salmelle staijaamaan, vaikka tuuliennuste oli luvannut kunnon muuttotuulta. Edellisiltana tämä oli vielä ollut mielessäni. Veikka oli kuitenkin ajanut paikalle lumisohjossa ja yllättäen sade olikin loppunut aika pian. Hän oli suunnitellut staijaavansa paikalla tunnin ja viimeisellä selailulla ennen lähtöään oli putkeen osunut suula! Ja sitten oli alkanut kunnon muuttokin! Veikka oli jo nähnyt pilkkasiipiä ja nyt taivaalla lappasi pilkkasiipien ohessa myös kaakkureita ja kuikkia! Yhteensä näimme lopulta 208 pilkkasiipeä, 29 kaakkuria, 10 kuikkaa sekä 10 määrittämättä jäänyttä kuikkalajia, 4 allia sekä merikotkan.

Suula oli jossain vaiheessa taas kerran laskeutunut uimaan ja sitä ei reiluun tuntiin näkynyt. Me aloimme olla aivan umpijäässä, joten muutonkin tyrehdyttyä päätimme lähteä ajelemaan kotia päin. Onneksi suula oli lopulta noussut lentoon ja paikalle saapuneet pääsivät sen näkemään. Lopulta suula oli paikalla vielä parina seuraavanakin päivänä ja pari kertaa se nähtiin merikotka perässään, joten epäselväksi jäi lähtikö se lopulta jatkamaan matkaansa vai jäikö se merikotkan saaliiksi?

Iltapäivällä Vartialahdella näkyi vielä 2 haapanaa, 15 lapasotkaa, 13 tukkasotkaa, 3 pilkkasiipeä 2 mustalintua ja silkkiuikku.

13.11. Kaukolassa oli yhä vain 148 laulujoutsenta ja pikkujoutsen sekä kanadanhanhi. Tyrjänjoella käynti palkitsi minut ekalla marraskuussa Parikkalassa näkemälläni sepelkyyhkyllä ja työpäivän jälkeen bongasin vielä Särkisalmelta Höltän Harrin löytämän punakylkirastaan ja ohessa näkyi kolme uiveloakin.

Kuun puolivälissä alkoi kylmentyä taas ihan kunnolla järvien kertaalleen jo sulaneet lahdet jäätyä. Havainnot jäivätkin pitkälti samoihin tuttuihin lintuihin. 16.11. näkyi ruokatunnilla Siikalahdella pikkutikka ja Jantusensalossa urpiaisparvessa tundraurpiainen. Järvellä nähdyistä isoista isokoskeloparvista ei löytynyt kaipaamaani tukkakoskeloa mutta 17.11. näkyi vielä uivelo. Ja viikon tauon jälkeen Kaukolan joutsenparvea oli taas vahtimassa maakotka, mutta tällä kertaa aivan nuori lintu. Ja sehän päätti tehdä varsin upean ohilennon, kun sitä Partasen Harrin kanssa kamerat valmiina katselimme. Iltapäivällä kävin vielä Soininmäellä ja nyt näin tutun kuukkeliparin.

18.-19.11. olimme Helsingissä juhlistamassa BirdLife Suomen 50-vuotista taivalta sekä osallistumassa Edustajiston kokoukseen. Menimme paikalle junalla, joten lintuhavainnot jäivät nollaan mutta oli mukava nähdä paljon tuttuja ja kuunnella hyviä esityksiä – sekä samoja iänikuisia lupauksia joskus ehkä tulevasta Tiira-kakkosesta.

20.11. näkyi noin sadannella yrityksellä varpusnaaras ja sitten Vilskan Veijo löysi Särkisalmelta yllättäen harmaahaikaran, joka jäi paikalle pitemmäksikin aikaa, vaikka samaan aikaan järvien isommatkin selät jäätyivät jo kovaa vauhtia. Haikaraa pystyi kuvaamaan autosta ja parin rakennuksen suojista täysin sitä häiritsemättä. Kuun lopulla alkoi kuitenkin niin kovat pakkaset, ettei haikaraakaan kehdannut käydä yhtään lähempänä vaan sen oli annettava ruokailla mahdollisimman rauhassa.

25.11. olikin pakkasta jo 15 astetta, kun retkeilimme Valosen Artun kanssa koko valoisan ajan. Tavoitteenamme oli saada Artulle 200 Parikkalavuodaria täyteen sekä löytää minulle marraslajeja. Aamu alkoi mukavasti, kun Tönkinsuolla näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista – Artun laji numero 199. Tarvaslammella näkyi mustarastas ja Soininmäen metsästä löytyi 1-2 pohjantikkaa. Jatkoimme Peruspohjaan, josta löytyi kuin löytyikin koskikara Artulle 200. lajiksi. Päätimme jatkaa Saaren suuntaan parempia käpylintuja, taviokuurnaa tai metsoa hakemaan mutta havainnot jäivät teeriin, pyihin ja Akanvaaran hiiripöllöön. Paluumatkalla eräällä joella kuului aivan päivän selvää kuningaskalastajan ääntä, mutta rannassa oli saukko peuhaamassa ja joskus saukot tunetusti päästävät joskus hyvin samanlaisia ääniä kuin kunkku. Niinpä jätimme määrityksen tekemättä. Yllättäen samaisessa paikassa alkoi peukaloinen rätistä, joten kova havainto saatiin silti. Ja kuinka ollakaan paria päivää myöhemmin Arttu löysi kunkunkin paikalta. Illalla kuulimme vielä Hannan kanssa viirupöllön Lahdensuolla.

26.11. oli jopa 23 astetta pakkasta mutta retkeilimme taas metsissä. Aamu alkoi upeasti parilla metsolla ja varpuspöllöllä. Viitatiainen oli yhä vain Harrin ruokinnalla ja harmaahaikara näkyi viimeistä kertaa ohi ajaessa salmella. Sitten ajelimme metsiä pitkin taas Saarelle, jossa sama hiiripöllö näkyi taas Tetrisuolla mutta sitten touhu meni ajeluksi ja kurvailimme aina Uukuniemen pohjoisosiin saakka, mutta isoimmatkin selät olivat sielläkin jäätyneet niin pitkälle, ettei kaukana olevia sulia enää päässyt katsomaan. Saareltakaan ei löytynyt yksinäistä sinisorsaa kummempaa. Vielä iltapäivällä kiertelimme metsissä taviokuurnaa tai jotain etsien ja törmäsimme eräällä metsän keskellä olleella peltoaukealla pariin viirupöllöön.

Viikolla olikin sitten pimeää töihin mennessä ja töistä palatessa eikä ruokatauoilla pitkälle kerennyt. Yritin useammankin kerran saada Artun uudelleen näkemään kunkkua paremmin havaittua mutta siinä onnistumatta. Viitatintti tietysti oli yhä paikalla. Lopulta sain marraskisassa kasaan 79 lajia, jotka kaikki havaitsin Parikkalassa – taisi olla ainakin itselleni uusi ennätys, varmaan myös kisaennätys? Valitettavasti lokakuun loppu ja marraskuun alku olivat niin talviset, että moni yleensä aika tavallinen laji jäi näkemättä ja lopulta minulla oli viikonloppuinakin paljon muuta ohjelmaa. Ihan kivasti lintuja kuitenkin vielä marraskuussakin näkee ihan ruokatuntien lähiretkeilyllä.

J.A.

Yritimme nukkua pari tuntia siinä kuitenkaan ainakaan itse onnistumatta, joten kahden aikaan yöllä olimme pakanneet automme ja lähdössä ajamaan pitkää matkaa Suomen poikki.

Lopulta yhden stopin taktiikalla saavuimme Poriin ennen auringon nousua ja kurvasimme Konepajanrantaan, jossa aamu olisi hyvä aloittaa paikalle jo nyt hämärissä saapuvia lokkeja tarkistellen.

Kun valoa alkoi olla enemmän laitoimme putket pystyyn ja aloimme seuloa joessa uivia ja rakennusten katoilla olleita lokkeja. Näimmekin harmaa- ja merilokkien seassa lyhyestui yhden erittäin hyvän näköisen aroharmaalokkikandin, mutta lintu lennähti turhan nopeasti rakennusten taakse eikä enää tullut esiin vaikka tovin odottelimme. Kuulimme paikalla pari kertaa kuningaskalastajan ääntä mutta emme lintua nähneet ja itse näin vastarannalla västäräkin.

Seuraavaksi jatkoimme Maaviikin joutsen- ja hanhipellolle, jossa oli noin 800 taigametsähanhea, vähän tundrametsähanhia sekä jokunen meri-, lyhytnokka- sekä valkoposkihanhi. Läheisellä Viikinäisen lutakolla näimme nuoren liejukanan. Sitten jatkoimme komppaamaan Kallon saarta mutta havainnot jäivät pariin tundraurpiaiseen, pulmuseen sekä isokäpylintuun.

Sitten pitikin suunnata syömään ja paikalliseen pizzeriaan saapuivat myös Kouvolasta aamulla matkaan lähteneet Soikkelin Elissa sekä Ylätalon Teo. Syötyämme suuntasimme Prismaan tekemään loput ostokset ja sitten pitikin jo suunnata Kuuminaisten Salokankaan satamaan.

Olimme Salokankaan rannassa turhan aikaisin mutta jäipähän hyvin aikaa pakkailla tavarat ja lastasimme ne lopulta jo hyvissä ajoin veneeseenkin. Sitten saimme odotella tovin Lehtolan Teppoa ja Swahnin Tomasta, jotka kuitenkin saapuivat ihan aikataulussa ja kolmelta lähdimme kohti Eurajoen Luvian Säpin saarta.

Puolta tuntia myöhemmin rantauduimme Säppiin ja lastasimme tavarat laiturille ja autoimme lähdössä olevia tuttuja lastaamaan tavaransa paattiin ja kun vene taas loittoni kohti Kuuminaista, olimme jo kärräämässä maitokärryillä tavaroitamme kohti asemaa saaressa jo olleiden tuttujen avustuksella.

Saaressa oli lisäksemme Veikka Kosonen sekä Riku Kangasniemi, jotka olivat tulleet vajaata viikkoa aiemmin, Paul Boijer, joka oli parissa pätkässä ollut jo pitempään sekä Ahti Ihonen ja Pyry Laurikka, jotka olivat olleet paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes pari viikkoa.

Emme juuri asettautuneet vielä taloksi vaan suuntasimme pian saaren kiertoon, kun paikalla jo olleet miehittäjät eivät olleet vielä kiertäneet kuin puolikkaan saaresta. Kierroksen havainnoista mainittavimmat olivat myöhäinen valkoviklo, harmaapäätikka, pähkinähakki, josta sainkin heti Säpinpinnan. Kierrokselta palattuamme olivat Teppo ja Tomas teemanneet kiinni Prakalasta edellispäivänä löytyneen hernekertun ja lintu näytti joltakin itäiseltä alalajilta – ehkä mieluiten blythiiltä.

Illalla järjestelimme tavaramme paikalleen ja osallistuimme pitkälti kuunteluoppilaina iltahuutoon, jossa pääsimme kärryille, mitä lintuja saaressa oli koko päivän aikana havaittu.

21.10. Hanna suuntasi Tepon kanssa aamusta aikaisin verkoille ja me muut heräsimme hieman myöhemmin mutta ajoissa kuitenkin, sillä aamuvakio staijattiin poikkeuksellisesti Eteläkarilla, sillä näkyvyys oli ollut viime aamuina huono Prakalan pommikopilta. Merimuutto oli vaisua sentään pari ampuhaukkaa nähtiin ja yksi vielä myöhemminkin. Pikkukäpylintuja liikkui myös mukavasti ja koko päivän sigmaksi tuli 426 lintua.

Aamupalan jälkeen lähdettiin sitten koko saaren kierrokselle ja havainnoiksi kertyi mm. merisirri, pikkutikka sekä kierroksen lopuksi Prakalasta löytynyt hiiripöllö.

Seuraavat päivät noudattivat pitkälti samaa kaavaa. 22.10. saaresta poistuivat Teppo, Riku, Paul sekä Ahti ja päivän kohokohtia olivat 23 merisirriä, erittäin kuvauksellinen helmipöllö sekä 1637 urpiaista jne. Hakkikin poseerasi nätisti varsin poikkeavassa biotoopissa tyrnipuskissa ja rantakivikossa.

Yritys oli kovaa mutta palkintoja ei herunut vaikka joka päivä koko saari kierrettiin isolla porukalla ja verkoillakin oli kaikki mahdolliset keinot käytössä, että jotain parempaa napsahtaisi. Mutta lopulta päivän kohokohtia tuppasivat olemaan vakion jälkeinen aamupala, kierroksen jälkeinen ruokailu sekä joka toinen ilta lämmennyt sauna.

23.10. Elli näki vielä valkoviklon ja 24.10. Hanna kuuli Peräkulmassa pähkinänakkelin, muuten lajisto oli hyvin tyypillisen loppusyksyistä. 25.10. näkyi kierroksella sentään sepelhanhi ja luotokirvinen ja saarella joka päivä runsaina esiintyneiden käpytikkojen ja puukiipijöiden sigmat olivat maksimissaan 53 ja 42 yksilöä. Ja piiitkästä aikaa, siis eka kertaa pariin vuoteen, piti singahtaa verkoille, kun Hanna ilmoitti saaneensa rengastettavakseen tulipäähippiäisen. Lintu oli kaunis nuori koiras, jota koko porukka kävi tietysti ihailemassa ja kuvaamassa. Päivän lajisaldoksi saatiin mukavat 75 lajia.

26.10. aamuvakiolla lensi tunturikiuru epätyypilliseen tapaan äännellen ylitsemme mutta sen ylittäessä Hannan Peräkulmassa se jo äänteli ihan normaalisti.

Kova yritys jatkui yhä vain mutta palkintoja ei enää herunut. Retkeilysäät olivat kyllä mitä mainioimmat, joten kurjempaakin olisi voinut olla. Loppuviikosta pientä ilontunnetta aiheuttivat lähinnä vain yhä sieltä täältä löytyneet kurpat – taivaanvuohet, jänkä- sekä lehtokurpat. Spontaaneja tuuletuksia nähtiin, kun 28.10. kierroksella näimme mereltä mantereen suunnasta ylitsemme lentäneen naaras teeren, josta napsahti reissun toinen Säpinpinnani.

Viimeisenä päivänä 29.10. aamuvakiolla näkyi mereltä saareen saapunut suopöllö ja hernekerttukin oli yhä vain paikalla; joinakin päivinä se oli onnistunut piilottelemaan komppaajilta. Pikaisilla komppauskierroksilla nähtiin vielä kurppia ym, mutta lopulta oli heitettävä hanskat tiskiin.

Lopulta olimme siivonneet paikat ja kantaneet kaikki tavaramme satamaan ja puolilta päivin saapui Tommi meitä hakemaan ja oli heitettävä hyvästit Säpin saarelle. Enpä olisi uskonut, että sisis voi viettää paikalla 9 päivää saamatta ainoatakaan vuodenpinnaa… Ehkä ensi kerralla pitää vierailla saaressa johonkin muuhun vuodenaikaan, sillä nyt takana on 90 miehityspäivää ja 151 lajia lokakuussa.

J.A.

5.10. näkyi pari lyhytnokkahanhea taas Siikalahdella ja 6.10. Pohjanrannassa oli pari myöhäistä suosirriä sekä kesy sepelhanhi ja pikkujoutsenia näkyi siellä täällä.

8.10. keli oli todella myrskyinen. Mutta tuuli oli kerrankin edes suurin piirtein oikeasta suunnasta, joten maastoon oli mentävä. Suuntasimme sateiden loputtua aamukahdeksaksi Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmen levikkeelle. Seuraksemme saapuivat Veikka Kosonen ja Elissa Soikkeli ja kauheassa tuulessa staijasimme aika kaukana mennyttä hanhimuuttoa sekä hirveää vauhtia ylitsemme mennyttä vesilintumuuttoa. Hanhia muutti vajaat 40 000 mutta kaiken määrittäminen oli vaikeaa kovan tuulen takia. Hannalla kaatui kaukoputkikin kertaalleen asfaltille, mutta näemmä Zeiss kestää.

Aamun huippukohdat olivat toistensa toisintoja, kun näimme pariin otteeseen muuttavan vanhan leveäpyrstökihun. Pieni mahdollisuus on, että kyseessä oli sama lintu pariin kertaan, mutta etenkin jälkimmäinen tuntui olevan niin suoraviivaisessa muutossa, että tulkitsimme nähneemme kaksi eri yksilöä.

Puolilta päivin muutto hyytyi ja jatkoimme Hannan kanssa Saarelle, jossa Pohjanrannassa oli yhä sekä vanha että nuori suosirri mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

10.10. näin Siikalahdella harmaasorsan sekä pari lapasotkaa ja 12.10. alkaen näin muutamana päivänä Särkisalmella kesyhköä laitureilla viihtynyttä jalohaikaraa

Viikonloppuna retket suuntasivat Saarelle, mutta havainnot jäivät 14.10. Pohjanrannan jalohaikaraan ja harmaapäätikkaan ja Jyrkilän sepelhanheen ja 15.10. Pohjasuon sepelhanheen sekä Karinmäen ampu- ja tuulihaukkaan ym.

16.10. Siikalahdella kellui sorsien seassa kolme harmaasorsaa ja 3 lapasotkaa mutta loppuviikon kelit olivat niin ankeita, että ulos ei kauheasti tehnyt mieli. Ja tulihan pimeäkin taas todella aikaisin…

J.A.

Nyt syksyllä etenkin Pohjois-Karjalassa oli rengastettu huimia määriä heinäkurppia ja muitakin lintuja lämpökamera, otsalamppu ja haavi yhdistelmällä. Mekin päätimme kokeilla saisimmeko lähipelloilta jotain kiinni. Tiesimme jo olevamme vähän myöhäisessä vaiheessa sesonkia, mutta ainakin kurppia olisi vielä maisemissa ja lisääkin tulossa.

16.9. illalla lähdimme ensimmäistä ulkoiluttamaan ja eräältä pellolta löysimmekin heinäkurpan, jota yritimme pyydystää rengastettavaksi mutta emme aivan yrityksessämme onnistuneet vaan lintu karkasi juuri ennen kuin sain haavin sen päälle. Jokunen taivaanvuohikin oli pellolla mutta emme päässeet niitä edes lähelle, kun ne jo lähtivät lentoon.

17.9. Illalla kokeilimme haaveilua uudelleen ja näimme parikin heinä- ja jänkäkurppaa sekä taivaanvuohia ja suokukon mutta emme päässeet kunnolla edes yrittämään niiden kiinni ottoa. Teimme varmasti vielä jotain väärin.

19.9. olimme pidentäneet haavin vartta ja saimmekin illalla kiinni kapustarinnan, mutta kurpat pysyivät edelleen tavoittamattomissa. 21.9. taas yhdeltä pellolta yritettiin kurppia ja vaikka kaikkia lajeja näkyikin, ei mitään saatu kiinni. Touhu alkoi tuntua jo turhan toivottomalta ja teki mieli lopettaa koko touhu.

22.9. olimme vihdoin saaneet viimeisetkin vinkit haavipyyntiä varten. Puuttuva palanen oli ns. white noise eli kurppia lähestyttäessä piti soittaa jotain kovaa tasaista ääntä, jotta askeleet eivät kuuluisi. Niinpä nyt meillä soi kaiuttimisesta voimakas puron solina ja heti alkoi onnistua. Lyhyellä reissulla saimme kiinni lehto- sekä hienon heinäkurpan, mutta taivaanvuohet olivat yhä toivottoman arkoja. Ilmeisesti parvena olevien lintujen kiinni saaminen on kaikkein vaikeinta, sillä kun yksi säikähti – lähtee kaikki muutkin lentoon.

24.9. Illalla teimme vähän pitemmän haavimisreissun ja saimme renkaisiin 3 lehtokurppaa, 3 kiurua, kapustarinnan sekä taas ihanan heinäkurpan! Ja 25.9. rengastimme jänkäkurpan, 6 lehtokurppaa ja kiurun sekä näimme mm. heinäkurpan ja sarvipöllön ja kuulimme taivaalla muuttaneet sepelhanhi- ja alliparvet.

27.9. illan haaveilut tuottivat kapustarinnan, jänkäkurpan, 2 lehtokurppaa, kiurun sekä hauskimpana sinisorsan. 28.9. suuntasimme taas lähipelloille mutta kuutamon takia yö oli liian valoisa ja saimme kiinni vain yhden taivaanvuohen ja viisi kiurua. 29-30.9. oli myös turhan valoisaa mutta pitempi kierros tuotti kuitenkin 2 jänkäkurppaa, 2 lehto- ja 2 heinäkurppaa sekä kiurun.

Meille oli nyt siis tullut selväksi, että paras pyyntikeli oli mahdollisimman pimeä ja mieluusti myös sumuinen tai tihkusateinen sekä myöskin tuulinen. Linnut selvästi pysyivät paremmin paikallaan painautuen usein maahan kovemmassa tuulessa.

1.10. illalla teimme taas peltokierroksen ja rengastimme jänkäkurpan, 11 lehtokurppaa, taivaanvuohen, heinäkurpan ja kiurun. Yhdeltä pellolta nappasin peräkkäin neljä lintua kiinni, jotka olivat kaikki erimerkkisiä kurppia! Näimme toki kurppia enemmänkin sekä myöskin pari kapustarintaa ja suopöllön.

3.10. saaliimme oli 4 jänkäkurppaa (7 nähtiin), 3 lehtokurppaa (5 nähtiin), 1 taivaanvuohi (15 nähtiin eli tästäkin näkee hyvin, kuinka vaikeita pässit ovat saada kiinni) sekä yksi kiuru myös pari kapustarintaa nähtiin. 6.10. ohiajomatkalla ollut Karoliina Hämäläinen jäi hetkeksi haavimaan kanssamme ja maestrolta saimme vielä hyviä vinkkejä niin haavimiseen kuin kurppien ikämäärityksiinkin. Saimme renkaisiin 7 jänkäkurppaa, 2 lehtokurppaa ja 6 taivaanvuohta – yllätys-yllätys Karoliina nappasi useamman pässinkin kiinni tuosta vain… Ja koska hyvät pimeät yöt vielä jatkuivat teimme pikareissut eri pelloille vielä 7.10. 3 pässiä ja 3 scoloa, 8.10. lymnari 6, scolo, pässi 1 ja kiuru 1, 13.10. lymnari 5, scolo 3, pässi 2 ja kiuru 1 sekä ainakin toistaiseksi viimeisen kierroksen 18.10. valkoposkihanhi 1, jänksi 5, scolo 2 ja pässi 3.

Olimme siis lopulta saaneet touhun ihan hyvin toimimaan. Saalista oli saatu tavoitteeksemme asetettu sata kurppaa ja mainittakoon, että meidän reissut tehtiin vain ihan lähipelloillemme. Kauimmillaan olimme olleet noin kymmenen kilometrin päässä kotoa ja suurin osa reissuista oli ollut vain parin tunnin pikakäyntejä ja pisinkin kierros nelituntinen. Hommaan enemmän panostamalla lintuja saisi renkaisiin moninkertaisen määrän Parikkalassakin. Josko ensi vuonna? Todella hauskaa on touhu ollut!

Ja mikä myös mukavaa öisillä pelloilla onnähnyt todella runsaasti erilaisia nisäkkäitä – niin suurempia kuin pienempiäkin. Lähipelloilla olemme nähneet hirven, metsäkauriita, supikoiria, kettuja, rusakoita, metsäjäniksiä, pelto- ja metsämyyriä, pelto-, metsä-, vaivais- ja koivuhiiriä sekä jonkin päästäisen. Olimme myös samalla peltoaukealla yhtä aikaa kolmen karhun kanssa mutta niitä emme nähneet. Eräs toinen lämpökameran kanssa liikenteessä ollut näki nämä karhut.

J.A.

Viikolla 29.8. näin patotieltä nuoren punajalkahaukan ja seuraavana päivänä löysin Suurisuon tulvalta nuoren kuovisirrin. 31.8. näimme Valosen Artun kanssa ruokatunnillani 119 muuttavaa kapustarintaa ja pohjansirkku hoitui Siikalahtivuodariksi. 1.9. näimme 2kv koiras arosuohaukan ja Saaren puolen pelloilla oli mukavasti lapinkirvisiä ja Pohjanrannasta löysimme nuoren pikkusirrin sekä kolme suosirriä.

2.9. olimme taas Kukonkannassa, jossa rengastuksia kertyi vain 48, eniten ruokokerttusia, tiltaltteja ja pajusirkkuja. Suurisuolla oli taas nuori kuovisirri ja Saaren kierroksella näkyi taas lapinkirvisiä sekä samat sirrit ym.

3.9. rengastuksia tuli jopa 103, eniten sinitiaisia mutta hyvin myös kerttuja, ruokokerttusia, pajulintuja ja pajusirkkuja. Parempia olivat mm. sinirinta ja punavarpunen. Ohessa havaitsimme luhtakanan, törmäpääskyn, 190 vaeltavaa kuusitiaista (2r), 5 pohjansirkkua (2r) sekä kovimpana huikeat 55 muuttavaa lapinkirvistä, joita onnistuimme teemaamaan verkkoonkin kuusi lintua. Iltapäiväkäynnillä patotielle hoitui lapinkirvinen odotetusti Siikalahtivuodariksikin.

4.9. Elosen Erkko löysi patotieltä 2kv kiljukotkan, joka viihtyikin paikalla muutaman päivän. Pääsin pariin otteeseen sitä jotenkin kuvaamaankin ja yllättäen 6.9. näin lyhyesti paikalla kaksi samannäköistä kiljukotkaa. Muuten viikolla havainnot olivat tyypillisiä alkusyksyn havaintoja: 6.9. ensimmäiset metsähanhet saapuivat ja jalluja laskettiin jo 22 jne.

9.9. olimme taas Kukonkannassa ja saldoksi tuli mukavat sata rengastusta. Punarinta ja pajusirkku olivat runsaimmat, mutta myös 5 sinirintaa, hippiäinen, pyrstötiainen, vihervarpunen, ruskourpiainen, 4 pohjansirkkua ja 6 kuusitiaista hilunnettiin. Verkosta saatiin jopa 22 lajia ja ohessa havaittiin sata kuusitiaista ja 8 pohjansirkkua ym. Illalla kävimme saunareissulla Tarvaslammella jo roikotimme hetken paria pöllöverkkoa ja saimme yhden helmipöllön rengastettavaksi.

10.9. rengastuksia tuli 88, runsaimpina pajulintu, pajusirkku, kuusitiainen (10), punarinta, sinitiainen, tiltaltti ja metsäkirvinen. Kuusitiaisia vaelsi mukavasti 310 ja muita oheishavaintoja olivat jalohaikara, valkoselkätikka, 8 lapinkirvistä, 8m ja 4r pohjansirkkua sekä myöhäinen punavarpunen.

11.9. Pohjanrannassa oli taas pikkusirri mutta 12.9, minulla petti hermot ja minun oli lähdettävä bongaamaan Mänttä-Vilppulassa jo pari päivää keskellä Ukonselkää kellunutta Suomen ensimmäistä isoliitäjää. Sain onneksi ylityötunteja vapaaksi ja pääsin puolen päivän jälkeen lähtemään liikenteeseen. Poimin vanhan kaverini Suojarinteen ”potun” kyytiin Mikkelistä ja jatkoimme koko matkan rupatellen Mänttä-Vilppulan Kolhoon, jossa parkkeerasimme pieneen venerantaan. Jo rannasta näimme kaukoputkella todella kaukana selällä kelluneet harmaalokin ja isoliitäjän, mutta samalla rantaan saapui vene, josta rantautui muutama onnellinen bongari ja me hyppäsimme vuorostamme linnun 9.9. aamulla löytäneen Erkki Isomarkun kyytiin. Olin sopinut venekyydistä jo aamupäivällä.

Kohta näimme edessämme kelluvat linnut ja isoliitäjää päästiin katsomaan ja kuvaamaan oikein antaumuksella. Lintu kellui kesynä, sillä kalastajat olivat sitä ruokkineet jo useamman päivän ajan. Isoliitäjän täytyy olla yksi uskomattomimmista linnuista, minkä olen koskaan Suomessa nähnyt.

Tyytyväisinä palailimme rantaan, jossa näimme rantasipin ja kiittelimme Erkin. Rantaan oli saapunut taas uusia bongareita, joita Erkin vaimo sai vuorostaan lähteä kuskaamaan järvelle, sillä Erkki oli veneillyt edes takaisin jo koko päivän! Me kävimme lähikaupasta hakemassa elisjäätelöt ja lähdimme pitkälle kotimatkalle. Matka sujui taas mukavasti ja Mikkelissä tipautin potun kotiinsa ja jatkoin vielä kotiin, jonne kerkesin ihan ihmisten aikoihin.

14.9. iltakäynnillä patotielle laskimme 492 kurkea, 17 jallua ja näimme myös syksyn ensimmäisen valkoposkihanhen sekä pari myöhäistä kehrääjää. 15.9. Muttelinmäessä näkyi ruokatunnilla pähkinähakki ja patotiellä oli kurkimuutto parhaimmillaan. Illalla ryöpsähti valkoposkihanhimuutto jo käyntiin, kun näimme 510 lintua.

16.9. sade pilasi aamun rengastukset, mutta sateen päätyttyä lähdimme Saaren suuntaan. Lopulta jämähdimme pitkäksi aikaa jo Rautalahdelle, sillä Muukkosenselän perällä muutti tasaisesti lintuja. Laskimme parissa tunnissa 135 kapustarintaa ja ensimmäinen 70 sepelhanhen parvi näkyi sekä vähän sorsia ja valkoposkia ym. Pari jallua, 3 uuttukyyhkyä, tylli ja parhaimpana vanha tundrakurmitsa nähtiin myös. Saaren puolella näkyi heti Akanpellolla 3kv koiras arosuohaukka, mutta muuten havainnot jäivät vaisuiksi. Illalla näimme Siikalahdella upean huuhkajan istumassa sähkötolpan päässä.

17.9. Kukonkanta tuotti 82 rengastusta, runsaimpana ylivoimaisesti pajusirkku (43r). Ohessa näkyi ad koiras arosuohaukka sekä pari tylliä ja kuului pikkutikka.

21.9. oli Siikalahdella pikkujoutsen ja 20m pilkkasiipeä 22.9. Siikalahdella näkyi illalla tukkasotkaparvessa lentänyt lapasotka ja kuului kaukainen iso pöllö, joka kuulosti lähinnä viirupöllöltä.

23.9. Kukonkannassa tuli 78 rengastusta, eniten taas pajusirkkuja (30r), punarintoja ja tiltaltteja. Aamun ensitunnit oli taivaalla todella voimakasta pikkulintumuuttoa – peippoja, järrejä, niittykirvisiä, pajusirkkuja , västäräkkejä ja mukana myös joitakin haarapääskyjä sekä ensimmäinen 14 tilhen parvi ym. muttei mitään sen parempaa. Ainoat mukavammat verkkolajit olivat sinirinta (3r), pikkuvarpunen, joita eksyi verkkoon pari kappaletta sekä myöhäinen ruokokerttunen. Kuusitiaisia vaelsi vielä 120 ja kolme eksyi verkkoonkin.

Päivällä pääsin Tarvaslammella kuvailemaan pähkinähakkia ja iltapäivällä kävimme pikakeikalla Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi 7 töyhtöhyyppää, Pohjasuolla pensastasku ja Akanvaaran Tetrisuolla 3 pikkujoutsenta.

24.9.verkoilla oli aika yksipuolista, kun 55 rengastuksesta lähes kaikki olivat pajusirkkuja, punarintoja ja tiltaltteja. Pari sinirintaa kontrolloitiin ja taivaallakaan ei liikkunut mitään mainittavaa.

26.9. parempia havaintoja olivat Siikalahdella näkynyt muuttava lyhytnokkahanhi sekä 2 paikallista, 8 lapasotkaa, muuttohaukka, piekana ym. Päivän paras havainto oli Harri Partasen Kullinsuolta löytämä tiibetinhanhi. Oli kiva pitkästä aikaa päästä bongaamaan Parikkalasssa! Yritin illalla saada linnusta Siikalahtivuodarinkin eli olin iltamyöhään tornilla odottamassa parvea saapuvaksi yöpymään lahdelle mutta anserit saapuivat vasta, kun oli aivan pilkkopimeää.

27.9. tiibetinhanhi oli yhä Kullinsuolla mutta 28.9. aamulla oli Huhmarisen pellolla ja sain kaipaamani Siikalahtivuodarin. Ruokatunnilla näin muuttavan nuoren arosuohaukan sekä pari lyhytnokkahanhea. Illalla olimme tornilla, jonka edustan vesialueelle tiibetinhanhi saapui nyt mukavan aikaisin yöpymään muiden hanhien kanssa. Näimme myös pajulinnun sekä punasotkan.

29.9. tiibettiläinen oli taas Kullinsuolla ja iltapäivällä kävimme Valosen Artun kanssa Saarella mutta ainoat mainittavat havainnot olivat 13 tylliä Pohjanrannassa ja lapinkirvinen Akanvaaran Tetrisuolla.

30.9. keli oli aamulla surkea, pari haarapääskyä vielä muutti – ei juuri muuta. Lahdensuolla näkyi pari lyhytnokkahanhea ja kylällä pähkinänakkeli. Illalla vietimme aikaa tornilla havaiten vielä ruskosuohaukan ym.

1.10. keli oli yhä tuhnuinen, joten suuntaimme ensin Siikalahdelle, josta löysimme tiellä piipertäneet nuoret suosirrin ja tyllin. Pienen jahkailun jälkeen suuntasimme Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla oli pari töyhtöhyyppää ja Jyrkilässä oli pari todennäköistä pikkukanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteymää, mutta muuten oli vaisua. Retken jälkeen nappasin Partasen Harrin kyytiin ja suuntasimme Rautjärven Simpeleen Lahnaselle, josta löytyi kuukausiässäksi parikin virtavästäräkkiä. Näimme myös pari muuttavaa lyhytnokkahanhea ja pois ajoimme Kullinsuon kautta, jossa tiibetinhanhi yhä oli paikalla.

2.10. aamulla tiibetinhanhi oli taas Huhmarisen pelloilla. Aamulla oli myös kovaa arktikamuuttoa mutta itse olin tietysti töissä ja ruokatuntiini mennessä muutto oli hiipunut. Näin ainoastaan yhden sepelhanhiparven ja näkyi ja kuului pari isokäpylintua, joka oli Parikkala-vuodari numero 216 ja Siikalahtivuodari numero 192. Takaisin töihin ajaessa näkyi tien vieressä pari pyytä ja iltapäiväkäynnillä Pohjanrantaan näkyi suokukko, sinisuohaukka sekä tornin ohi lentänyt metso.

3.10. merkittävin havainto oli Härskiinmutkasta löytynyt selkälokki, joka päästi kuvaamaan läheltä. Lintu näytti heti tuhkaselkälokilta mutta lähettelin muutamalle lokit paremmin tuntevalle kuvia, josko linnusta saisi enemmänkin irti. Paria tuntia kuvien oton jälkeen käväin vilkaisemassa lintua uudelleen lisäkuvien toivossa mutta se oli noussut katulampun päälle makaamaan. Ja alle tuntia myöhemmin sain viestin, että se makasi yhä samassa paikassa mutta kuolleena!

Päätin ottaa Parikkalan Valoon yhteyttä, josko heillä olisi välineistöä ja pari ukkoa vapaana, jotta linnun saisi alas niin tarkempaa (ala)lajinmääritystä varten kuin myöskin sen takia, että lintu olisi saattanut kuolla lintuinfluenssaan. Koska lintu tuskin oli suomalaista alkuperää ja todennäköisesti aika vasta saapunut näille nurkille, oli tärkeää saada sen raato talteen, ennen kuin varikset tai muut raadonsyöjät pääsisivät siihen käsiksi. Alle kymmenessä minuutissa oli Parikkalan Valon miesten kanssa tiputtamassa lintua lampun päältä ja keräsin sen talteen ja pienten kuvausoperaatioiden jälkeen lintu on pakasteessamme odottamassa, että saisimme sen jotenkin kulkemaan Ruokavirastolle tarkempia tutkimuksia varten. Ruokavirastolla erikoistutkija Marja Isomursu oli hyvinkin halukas saamaan tämän linnun tutkittavaksi, kun kyseessä kuitenkin oli hieman erikoisempi yksilökin. Nyt lintu odottaa pakastimessamme kyytiä Helsinkiin.

J.A.

Lopetettuani työpäiväni lähdimme saman tien ajamaan kohti Raahea. Sääennusteet olivat koko ajan näyttäneet aika huonoilta mutta nyt ne näyttivät huonommilta kuin vielä kertaakaan aiemmin. Parikkalassakin satoi aivan kaatamalla, joten oli lähellä, ettemme päättäneet olla kokonaan lähtemättä.

Onneksi sade kuitenkin pikkuhiljaa hiipui ja sääennustekin alkoi näyttää taas paremmalta ja paremmalta, kun pikkuhiljaa ajoimme poikki Suomen. Lopulta ilman ainoatakaan pysähdystä kurvasimme Raahen Pattijoella Kotirantaan ja kohta parkkeerasimme automme pienen tien päähän lehmälaitumen reunaan. Aiemmin paikalla käyneiden bongareiden antamien tietojen perusteella puimme kahluuhousut jalkaan ja lähdimme talsimaan lehmälaitumen poikki kohti rantaa. Rannassa jatkoimme laitumen reunaa ojan ylittäen ja sitten vedessä kahlaten. Muutaman sataa metriä kahlattuamme olimme lopulta pelipaikoilla Kaijankivikossa.

Keli oli onneksi paljon parempi kuin oli luvattu ja viimeinenkin sade loppui kävelymme aikana. Tuulta oli jonkin verran muttei kuitenkaan liikaa. Mikään lintu ei kuitenkaan ollut äänessä. Räyskä rääkäisi pariin kertaan ruovikoiden takaa ja kohta meren päällä näkyi pikkutiira ja merikihu lennossa. Keltavästäräkkejä oli pari perhettä pyörimässä laitumella ja merikotka lehahti jostain lentoon.

Ruokokerttuspoikueen löydettyämme näimme kertaalleen vaalean kerttusen lennossa mutta mitään ei vieläkään kuulunut. Lopulta alkoi kaikkein pisimmästä ja tiheimmästä ruovikosta kuulua kenttäkerttusen laulu. Pariin kertaan lintu intoutui laulamaan oikein kiivaastikin mutta sitten se oli välillä pitkiäkin aikoja hiljaa, kunnes lopulta se lennähti ruo’on latvaan aivan näkyville laulamaan. Niinpä pääsimme ottamaan linnusta jonkinlaisia kuviakin!

Kello lähestyi vasta iltayhdeksää, joten vielä ei todellakaan ollut viirusirkkalinnun lauluaika. Käppäilimme pikkuhiljaa autoamme kohti ja silloin puhelimeni piippasi, että Porista oli löytynyt valkoperäsirri! Kohta tuli lisätietoa, että löytäjä oli Juha Niemi, joka oli löytänyt samaisen lajin 29 vuotta aiemminkin eli havainto oli takuulla luotettava. Eikä aikaakaan, kun sain puhelimeeni muutaman upean kuvankin linnusta.

Kauan emme asiaa miettineet, vaan koska kyseessä oli minullekin Suomi-elis ja tällä hetkellä mittarissa oli 399 lajia, niin pakkohan meidän oli muuttaa suunnitelmiamme ja lähteä Poriin!

Kävimme Raahessa kaupassa ostamassa evästä ja lähdimme matkaan, joka oli pitkä! Lopulta klo 2:30 jatkoimme Kuuminaisissa pikkutietä, jonka varresta oli tarkoitus jatkaa rantaa kohti kävellen. Ajattelimme ettei paikalla olisi tähän aikaan yöstä ketään, sillä olimme lukeneet matkan varrella viesteistä, että lintu oli nähty vielä klo 22:36 ja tällöin kuvittelimme viimeisten poistuneen paikalta. Mutta neuvotulle parkkipaikalle päästyämme huomasimme, että se oli täynnä autoja! Niinpä ajoimme hieman takaisin päin ja löysimme hyvän parkkipaikan tien varresta.

Olimme alun perin ajatelleet nukkuvamme tunnin autossa ja kävelevämme rantaan kuitenkin ehkä noin tuntia ennen auringon nousua, mutta koska kaikki muut tuntuivat olevan rannassa, niin pakkohan meidänkin oli sinne suunnata. Törmäsimme parkissa paikalle saapuneisiin Andreaksiin (Lindén ja Uppstu) sekä Jyri Strandbergiin, jotka huomauttivat, että olihan linnusta tullut päivitysviesti vielä puoliltaöinkin eli aivan pimeässä!

Niinpä kävelimme puolisentoista kilometriä tietä pitkin kohti rantaa, josta löysimme hiljaisina merta vasten seisovan ihmisjoukon, jonka luokse kävelimme rauhallisesti. Porukka oli tietysti hiljaa mutta pikkuhiljaa saimme tietoa, missä lintuja oli ja löysimmekin putkilla rannasta joitakin vikloja, suokukkoja ja suosirrejä, jotka olivat juuri ja juuri arvattavissa lajilleen.

Puolisen tuntia pimeydessä tuijotettuamme hieman eri puolilla seisseet Aleksanteri Pikkarainen sekä Andreas Lindén löysivät hyvän näköisen kandin, joka oli vaikea löytää kivikosta sillä nuottien kertojat seisoivat sen verran eri kohdissa, että nuotitus kivikon keskellä olleeseen lintuun oli varsin erilaista. Lintu kun oli eri suunnista katsottuna aivan eri puolella tunnistettavan muotoisia tai värisiä kiviä, kuten pöytäkivi, paskakivi ja kurpitsakivi.

Pari kertaa hyvän näköinen lintu vilahteli suosirrien joukossa ja pimeässä tihrustaessa määrittyivät pikkuhiljaa myös suokukot, valkoviklo, tylli, mustaviklo sekä kuovisirri. Pari naurulokkia toimi kivien ohella hyvinä nuotituskohteina ja lopulta katsomamme sirri nousi kivelle seisomaan ja se erottui hetkellisesti niin hyvin, että määritys oli varma! Valkoperäsirri oli 400. Suomessa näkemäni lintulaji!

Puolta tuntia myöhemmin aamu alkoi hieman valjeta ja lintu alkoi löytyä kivikosta useammin ja helpommin piipertäessään ihmeen matalana koko ajan kivien takana. Kun aurinko alkoi nousta alkoi lintu myös näkyä koko ajan paremmin. Silti koko ajan valoa oli niukasti ja olimme tietysti aika kaukana, ettemme millään tavalla häiritsisi kahlaajia ja pahimmassa tapauksessa ajaisi harvinaisuutta pois, sillä paikalle saapui koko ajan uusia bongareita. Vaikka valkoperäsirri oli havaittu Suomessa kahdeksan kertaa aiemmin, ei se kuitenkaan ollut kertaakaan ollut bongattavissa sitten sen edellisen Niemen Juhan löytämän linnun eli 29 vuoteen.

Suosirrejä oli yhteensä parisen kymmentä ja kuovisirrejäkin näkyi neljä ja pari tundrakurmitsaa kävi pyörähtämässä päällämme. Lopulta sain valkoperäsirristä ainakin jonkinlaiset kuvat otettua, joten olin todella tyytyväinen! Ja kohta osa sirreistä nousi taivaalle valkoperäsirri mukanaan mutta tämä kuitenkin vielä laskeutui takaisin vaikka ainakin muutama suosirri nousi korkealle taivaalle ja lähti selvästi muutolle.

Jutustelimme tietysti linnun katselun ohessa monien paikalla olleiden tuttujen kanssa ja otettiinpa meistä ainoista paikalla 400 lajia katkaisseista eli minusta ja tunnetusta lintukuvaajasta Tomi Muukkosesta kuvakin Aleksanteri Pikkaraisen toimesta.

Lopulta päätimme kuitenkin lähteä rahnustamaan takaisin autolle päin, sillä aloimme olla jo aivan tolkuttoman väsyneitä. Matkan varrella puiden latvustoissa äännelleet urpiaiset ääntelivät todella oudosti ja lentoääni sopikin paremmin ruskourpiaiselle. Autolle päästyämme huomasimme viestistä, että klo 5:50 oli valkoperäsirri noussut taas lentoon suosirriparvessa ja lopulta kadonnut taivaalle.

Ajoimme pikkumatkan hieman isomman tien varteen, jonne parkkeerasimme pikkutien sivuun ja pystytimme riippumattoleirimme ja aika pian olimme unten maille. Vain pari tuntia nukuttuamme alkoi hieman sataa ja jouduimme laittamaan tarpitkin paikoilleen ja jatkoimme sitten unia.

Yhdentoista aikaan heräsimme ja pakkasimme tavaramme ja päätimme lähteä hieman retkeilemään Poriin. Olin saanut tietoa muilta bongareilta, jotka olivat kierrelleet mestoilla ,että vesi oli todella korkealla, joten kahlaajarannoille ei kannattanut mennä. Niinpä suuntasimme ensin Kaarluodon tornille, jossa emme kuitenkaan nähneet kuin reilut parisataa merihanhea, parikymmentä harmaahaikaraa ym. Sitten päätimme jatkaa bongaamaan Reposaareen, josta pienellä etsinnällä löysimme Junnilanjärveltä peruspukuisen koiras mandariinisorsan. Sitten yritimme lyhyesti vielä pikku-uikkua Kirrinsannasta mutta tuuli oli virinnyt sen verran navakaksi, että luovutimme aika pian ja lähdimme kotimatkalle.

Vasta ajaessamme tajusin, että nopein reittihän kulki Tampereen kautta ja Tampereen ohitettuamme kurvasimmekin Kangasalan Kirkkojärvelle, josta bongasimme minuutissa kauan paikalla olleen vaihtopukuisen punapäänarskukoiraan sekä edellispäivänä paikalta löytyneen nuoren ristisorsan. Järvellä näkyi myös sotkaparvi, jossa oli ilahduttavasti jopa 13 punasotkaa.

Sitten oli edessä vielä todella pitkä ja väsynyt ajo Parikkalaan, jossa kävimme kaupassa, sitten suuntasimme Papinlahdelle pystyttämään verkot ja vasta sitten pääsimme nukkumaan.

23.7. herätys oli taas aamukolmelta ja kohta olimme avaamassa verkkoja. Odotukset aamuun olivat korkealla mutta kylläpä taas lässähti. Verkoilta tuli vain laulurastas, 3 ruokokerttusta, 2 hernekerttua, 3 pensaskerttua, kontrollisinitiainen, vihervarpunen sekä 4 pajusirkkua. Onneksi idänuunilintu lauloi vähän aikaa lähistöllä, joten Parikkala-vuodari (206) sentään napsahti. Jälkikäteen oli helppo ajatella, että olisi kuitenkin pitänyt jäädä täksikin päiväksi retkeilemään jonnekin länsirannikolle, kun kerran sinne asti olimme ajaneet? Hanna olisi kuitenkin voinut tehdä SSP:n viikollakin minun ollessa töissä.

Iltaretkellä Siikalahdelle näkyi Tetrisuolla pikkulepinkäispoikue, kahlurilutakolla pari mustavikloa ja patotiellä 4 harmaa- ja jo 15 jalohaikaraa.

Heinäkuun loppupuolella mielenkiintoisempia havaintoja olivat 24.7. Saaren Pohjanrannassa näkynyt suosirri, 25.7. Suurisuon tulvan 2 pikkutylliä ja lapinsirri sekä Siikalahden 6 suosirriä, 26.7. Suurisuolla ollut heinätavi ja 30.7. taas Suurisuolla näkynyt lapinsirri, Siikalahdella muuttanut 20 pilkkasiiven parvi sekä näkyneet 13 jalohaikaraa, 2 kapustarintaa, pikkukuovi, suosirri, 5 uuttukyyhkyä, nuori isolepinkäinen, kultarinta, pari kuhankeittäjää sekä kaikkein parhaimpana näimme patotien yli lentäneet pari virtavästäräkkiä, joista napsahti Siikalahtipinna! Kuun viimeisenä näkyi vielä kymmeniä paikallista kantaa olevia valkoposkihanhia, jotka pian olivat matkaamassa ties minne – hyvissä ajoin ennen valtakunnallista valkoposkihanhilaskentaa. Lisäksi Suurisuolla näkyi jouhisorsa ja Kukonkannassa kuului tylli.

1.8. Siikalahdella oli jo 16 jalohaikaraa, 4.8. Suurisuolla pikkutylli ja 5.8. näkyi Tetrisuolla syksyn ensimmäinen sinisuohaukka. Sitten olikin aika ottaa matkalaukut kantoon ja suunnata rautatieasemalle. Ulko-ovesta ulos astuessani, rääkyi jalohaikara talomme yläpuolella. Minulla oli alkamassa lähes kolmen viikon reissu Länsi-Papualle.

J.A.

5.6. teimme ssp:n, jonka saalis oli aivan käsittämättömän surkea: 1r+1k pensaskerttua, 2 lehtokerttua, pajulintu ja kirjosieppo. Muutenkin havainnot jäivät sarvipöllöön, ruisrääkkään, kuhankeittäjään ja muutamaan muuttaneeseen pikkukäpylintuun.

6.6. – 22.6. teimme kunnon pohjoisen reissun, josta retkiraportti valmistuu, kunhan kotisivuilla saadaan muutama bitti takaisin paikoilleen.

Reissusta palattuamme tipautin sairaana olleen Hannan kotiin lepäämään ja jatkoin saman tien Imatralle, jossa oli parina edellispäivänä näkynyt käärmekotkaa. Lintu näkyi taas ajoni aikana ja lopulta parkkeerasin Karhusuolle, jonne onneksi muutamat linnun jo nähneet olivat yhä jääneet staijaamaan. Keli oli todella lämmin mutta onneksi minulla oli autossa juomista, joilla sain lahjottua muutamat kaveri jäämään vielä auttamaan minua staijissa. Eikä kovin kauan tarvinnut odotella, kun käärmekotka nousi taivaalle samasta suunnasta kuin aina aiemminkin.

Käärmekotka oli hallinnassa käytännössä koko parituntisen. Välillä se laskeutui metsän taakse mutta nousi sieltä taas pian taivaalle tuuleen roikkumaan. Tämä upea vaaleapäinen, tn. 3kv lintu, oli minulle uusi laji Etelä-Karjalaan.

Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme vielä Caireniuksen Sampsan ja Lindroosin Ramin kanssa Joutsenon Kotasaareen, jossa aivan tolkuttoman kovassa tuulessa näimme kuitenkin pussitiaisen vilaukselta.

Hannankin toivuttua kunnolla päätimme 24.6. yrittää käärmekotkaa hänellekin sekä Hannan sisaruksille Elissalle ja Miikalle. Staijailimme useamman tunnin Karhusuolla mutta käärmekotka oli jatkanut matkaansa. Näimme paikalla yllättäen kuitenkin isolepinkäispoikueen.

25.6. teimme Saaren vesilintulaskennan mutta emme havainneet mitään tavallisesta poikkeavaa. 26.6. oli vuorossa taas ssp ja hiljaista oli: punarinta 2, pensaskerttu 1, ruokokerttunen 3+1k, kirjosieppo 1, talitiainen 7+1k, sinitiainen 5 ja pajusirkku 2. Pikkukäpylintuja muutti nyt mukavasti ja lähistöltä löytyi käenpiian pesä.

27.6. kylällä näkyi yllättäen varpuspoikue ja Siikalahdella näkyi 2k1n harmaasorsaa, suosirri, uuttukyyhky, satakieliperhe ja kuului illalla pensassirkkalintu. Vuorokauden vaihduttua kuulin vielä Kaukolassa sarvipöllöpoikueen ja sitten jatkoin vielä Saaren suuntaan, jossa ruisrääkkiä oli oikein mukavasti, heinäkurpankin kuulin taas sekä pari kehrääjää ja pensassirkkalinnun ja lopulta toisella yrittämällä aamukolmelta oli Kuitusen Karrin löytämä mustaleppälintu aktiivisesti äänessä Kankaan maatilojen katoilla. Päivällä yllärihavaintona näkyi vielä kylän rannassa pari meriharakkaa, jotka nousivat äännellen taivaalle.

29.-30.6. yöllä kävimme Koitsanlahden Kapakkasuolla bongaamassa Elosen Erkon löytämän viiriäisen ja kuulimme taas sarvipöllöpoikueenkin. Kuun viimeisenä näkyi harmaahaikara Kirkkorannassa ja kotiimme sisään kuului ikkunasta jo etelään matkanneen pikkukuovin pilinä.

1.7. suuntasimme kunnon yökierrokselle Saarelle. Rautalahdella jo kuului viitasirkkalintu mutta sitten saimme pitkään tyytyä vain ruisrääkkiin, sarvipöllöön ja muutamiin viitakerttusiin. Tarassiinlahdelta lopulta löytyi luhtakerttunenkin vuodariksi sekä pari pikkukuovia ja Karinmäessä lauloi sitten toinenkin ”luke”. Sitten kuului taas vain rääkkiä, ”dumareita” sekä parit sarvipöllöpoikueet ja yksi luhtahuitti sekä yön toinen viitasirkkalintu – eli aika vaatimattomaksi jäi saalis.

2.7. Siikalahdella näkyi koiras sinisuohaukka, 2 lapin- ja 3 suosirriä sekä harmaapäätikan poikanen. Muutamana seuraavana päivänä samat suosirrit olivat yhä paikalla mutta mitään uutta ei löytynyt.

5.7. lähdimme aamuyöllä Höltän Harrin kanssa kohti Luumäkeä, jossa Taavetissa heti autosta noustuamme kuulimme Karhun Pekan löytämän taigauunilinnun. Hetken sitä kuunneltuamme jatkoimme Joutsenon Kotasaareen, josta ei kovallakaan etsinnällä enää pussitiaista löytynyt. Kuulimme sentään rytikerttusen ja näimme komean noin 700 kottaraisen parven sekä tyllin ja mustaviklon ja itse näin lyhyesti paikalla pesineen sitruunavästäräkkiperheen emännän.

6.7. näin Kukonkannan raviradalla vielä paikalla pesineen pikkutylliperheen yhden lapsosen, joka jo lensi oikein mainiosti. 8.7. teimme metsäretken, jonka alkuun näimme parisataa metriä Savonlinnan puolella Riukonkankaalla kangaskiurun. Itse metsäretken saldo jäi lähelle nokkaa – yksi pyy ja kanahaukan poikasten huutelua sekä jotain tiaisia, peukaloisia ym. Sen sijaan päivällä peltokierros tuotti pari ylläriä, kun Lahdensuolla näkyi koiras sinisuohaukka ja Kullinsuolla isolepinkäinen. Siltikin päivän paras havainto oli Siikalahdella näkemämme kuusamakiitäjä. Näimme Samoilla paikoilla myös pikkuhäiveperhosia ja runsaasti tavallisempaa perhoslajistoa.

9.7. oli taas ssp, jonka saldona oli taivaanvuohi, pensastasku, laulurastas, ruoko- ja viitakerttunen, hernekerttu, 11 pensaskerttua, 4 kirjosieppoa, 3+1k sinitiaista, peippo, vihervarpunen, 2 punavarpusta ja 7+1k pajusirkkua, joista kontrolli oli todella mukava, sillä renkaassa luki Budapest – se oli siis Unkarissa rengastettu!

Päivällä kävimme rengastamassa Tarvaslammella parit kirjosieppopoikueet ja jatkoimme sitten Saarelle, jossa näkyi Akonpohjassa harmaasorsapoikue ja Jyrkilästä löytyi mukava tulva, jolla oli mm. 17 valko- ja 8 mustavikloa sekä 50 liroa.

11.7. kävimme tarkistamassa Jyrkilän tulvan uudelleen ja nyt paikalla oli 110 liroa, 19 valko- ja 2 mustavikloa sekä suosirri. Pohjanrannassa näkyi kuuden yksilön uuttukyyhkyperhe. 12.7. Siikalahden iltaretkellä näkyi syyskauden ensimmäinen jalohaikara sekä yllärinä isolepinkäinen. 13.7. Hanna vietti yön Saarella kuvaten lintuja piiloteltasta. Luhtahuitti hiippaili näkyvillä yöllä ja aamulla kuvia syntyi mm. sepelkyyhkystä.

14.7. suuntasimme taas kunnon yöretkelle, jonka aloitimme Saaren Pieni-Matkolta, jossa rengastimme pensassirkkalinnun sekä ruisrääkän. Loppukierroksella ei kuitenkaan sitten kuulunut kuin rääkkiä, sarvipöllön poikasia, jokunen luhtahuitti ja kehrääjä sekä yksi ennestään tuttu viitasirkkalintu. Koko retkellä kuului enää vain yksi viitakerttunen, joten laulukausi alkoi olla ohi.

15.7. Jyrkilän tulva oli kuivunut lähes täysin ja paikalla oli enää jokunen liro sekä pikkutylli ja 16.7. oli taas ssp: 5 punarintaa, viitakerttunen, hernekerttu, 2+3k pensaskerttua, tiltaltti, 4 pajulintua, 2 kirjosieppoa, sinitiaiskontrolli, peippo, 2 vihervarpusta ja 8 pajusirkkua. Pikkukäpylintuja muutti yhä mukavasti aamulla, ruisrääkkä rääkyi ja kuhankeittäjä vislaili tuttuun tapaansa.

18.7. oli ties kuinka monetta kertaa Siikalahdella katsomaan ainoaa paikkaa, jossa joskus jonkun kahlaajan näkee, kun yllärinä pelto-ojasta nousi edestäni lentoon heinäkurppa – Siikalahtipinna minulle vihdoin tästä pitkään odotetusta lajista! Seuraavana päivänä samaan paikkaan ajellessa näin nuoren pyyn. Iltapäivällä kävimme varmistamassa yhden meille kerrotun risupesän asukit jo lentäviksi hiirihaukkanuorukaisiksi ja ohessa näimme metsopoikueen. Illalla Siikalahdella näkyi neljä jalohaikaraa, joita muut olivat jo nähneet enemmänkin.

J.A.

14.5. teimme ensimmäisen SSP-rengastuksen ja rengastuspaikkamme oli jo yllättävän kuiva sekä vihreä. Lintuja tulikin 2 räkättirastasta, 1 herne- ja 2 pensaskerttua, 2 pajulintua, kirjosieppo, leppälintu, talitiaiskontrolli sekä peippo. Oheishavainnot olivat kovia, sillä hetken rantakoivussa lauloi idäntiltaltti, taivaalta kuului pikkutyllin ääntä ja yhdestä ylimuuttaneesta valkoposkihanhiparvesta äkkäsimme pari punakaulahanhea.

Rengastuksen jälkeen staijasimme tovin patotiellä ja näimme pikkuporukalla hienon 2kv fulvescens kiljukotkan. Illasta suuntasimme vielä Saarelle ja matkalla Härskiinmutkasta näkyi niin alleja, mustalintuja kuin pari lapasotkaakin ja Lääviensuolta löytyi taas yksi punakaulahanhi – näitähän tuntui olevan joka paikassa! Pohjanrannassa näkyi neljä lapisirriä ja lampiviklo ja illan aikana löysimme vielä parit suopöllöt sekä pari heinäkurppaa.

15.5. ainoa mainittava havainto oli kehrääjä tutulta paikalta Souniosta ja 16.5. Siikalahdella valkoposkihanhimassojen ohessa näkyi pari mehiläishaukkaa ja kuului käenpiika. Iltapäivällä kiersimme Saaren kierroksen Valosen Artun kanssa ja reissu alkoi hyvin Akonpohjassa, sillä tornin edustan ruovikossa lauloi rastaskerttunen. Myös 4 harmaasorsaa kellui Akonpohjassa ja myöhemmin kuultiin punavarpusia mutta oikein muuta mainittavaa ei löytynyt.

17.5. tervapääskyt olivat saapuneet ja hanhimuutto oli räjähtänyt ihan käsiin. Neljän sepelhanhenkin porukka näkyi mutta taivas oli täynnä valkoposkihanhiparvia! Myös aika myöhäinen ampuhaukka nähtiin. Illalla kävimme lyhyellä pönttöreissulla, jolla ei vieläkään löytynyt ainoatakaan pöllöä. Pikkulepinkäinen näkyi Tyrjällä ja harmaasieppo Tiviällä. Öisellä piipahduksella patotielle kuului luhtahuitti ja näkyi sarvipöllö.

18.5. staijasimme aamun Oravaniemen Ehrolla mutta muutto oli vaisua. 24 pilkkasiipeä, 4 lapasotkaa ja 3 kaakkuria muutti ja haarahaukka kierteli paikallisena. Kaukana Joukion suunnassa kiepui hetken aikaa todennäköinen pikkukiljukotka, mutta lintu oli aivan liian kaukana varmalle määritykselle. Päivällä singahdimme Artun kanssa Tohmajärven Hopeakallion lintutornin vieruspellolle bongaamaan paksujalkaa, joka näkyikin vähän turhan kaukana väreilyssä. Paluumatkalla näimme sinisuohaukan Tohmajärven Niiralassa ja haarahaukan Rautalahdella sekä pikkulepinkäisen Kukonkannassa. Illalla Tetrisuolla näkyi vielä suopöllö.

19.5. Moskuussa laloi vihdoin lehtokerttu ja patotiellä kuului rytikerttunen lyhyesti ja Saaren iltakierroksella Akonpohjassa näkyi 3 harmaasorsaa, Pohjanrannassa haarahaukka sekä pari lapinsirriä ja hämärissä kuului vielä heinäkurppa sekä luhtahuitti sekä näkyi sarvipöllö.

Hanna vietti taas illan, yön ja aamun piilokojussa tällä kertaa kahlaajia ja sorsia yrittäen, joten aamun vaisun patotiestaijin – jolla näkyi vain pari meriharakkaa, 74 kuikkaa ja 112 suokukkoa – jälkeen lähdin taas häntä hakemaan Saarelta. Saarellakaan ei näkynyt mitään uutta. Illalla kävimme Papinlahdella pystyttämässä taas verkot ja kuulimme samalla ruisrääkän.

20.5. SSP olikin sitten kaikkien aikojen pohjanoteeraus, sillä vaikka keli oli täydellinen saimme vain yhden pajulinnun sekä pari pensaskerttua, joista niistäkin toinen oli edelliskertainen kontrolli. Kuhankeittäjä sentään kuului aamun aikana muutamaan otteeseen ja Siikalahden lyhyen ja mitäänsanomattoman päivästaijin (sentään 14 mehiläishaukkaa) jälkeen kuului Kasinmäessä kultarinta.

22.5. aamulla lauloi Kukonkannan raviradalla viitakerttunen ja ruokatunnilla kävin bongaamassa Pohjanrannasta Artun löytämän jänkäsirriäisen. Illalla kävin Siikalahden tornilla ihmettelemässä lintujen vähyyttä. Ainoa näkynyt sorsapari oli harmaasorsia. Visiitin hauskin havainto oli hirviemo, joka kahlasi koko lahden poikki kahden pienen vasan kanssa.

23.5. ruokiksella ainoat havainnot patotiellä olivat lapinsirri ja pari kuhankeittäjää. Illemmalla teimme Saaren kierroksen Artun kanssa mutta kun kaikki paikallisena olleet hanhetkin olivat lähteneet niin kylläpä oli hiljaista! Pari tundrametsähanhea näkyi vielä Jyrkilässä ja keltavästäräkkeja oli vielä kohtuullisia parvia siellä täällä. Illalla staijasimme hetken Hernesaaressa, mutta hyttysiä oli tyynessä kelissä niin paljon, että annoimme periksi jo ennen auringonlaskua. Sitten kävimme bongaamassa vuodariksi Lötjösen Matin Ristimäeltä löytämän viitasirkkalinnun ja teimme molemmat vielä tahoillamme lyhyet yöretket mutta omat havaintoni jäivät viitakerttuseen, sarvipöllöön ja luhtahuittiin.

24.5. kokeilimme iltastaijia Härskiinmutkassa ja näimme yllättäen neljä lounasta kohti matkannutta jalohaikaraa sekä pari tundrametsähanhea. Yöllä kävin taas kuuntelemassa viitasirkkeliä ja näin paikalla myös viirupöllön sekä sekaparven valkoposki- ja sepelhanhia.

25.5. teimme aamusta metsäretken Soininmäkeen, josta löytyi pikkusieppo mutta Artun edellisaamuna kuulemma idänuunilintu oli varmaankin jatkanut matkaa? Pikkusieppo oli 200. Parikkala-vuodari, joten melkoisen mukavaa tahtia on kotikuntavuodareita ropissut! Ruokiksella näkyi patotiellä pikkulepinkäinen ja illemmalla teimme vielä Saaren vesilintulaskennat, jonka saldona näkyi mm. 4 harmaasorsaa ja 6 heinätavia ja näkyi taas vaihteeksi haarahaukka, tällä kertaa Akonpohjassa ja yhteensä kuulimme 5 kuhankeittäjää. Koska laskenta oli nopeasti ohi ehdimme käydä vielä Kiteen Kesälahden Pivanganpolulla bongaamassa tulipäähippiäisen. Ehdimme kuunnella lintua hetken ja nähdäkin sen lyhyesti ennen kuin keli meni todella synkäksi ja alkoi sataa.

26.5. Siikalahdella näkyi 2 haarahaukkaa ja Pohjanrannassa punajalkaviklo, tylli ja idänselkälokki. Öinen kuuntelureissu tuotti pari heinäkurppaa, pensassirkkalinnun, kehrääjiä, ruisrääkkiä ja sarvipöllön. 27.5. aamusta kävimme Savon puolella Punkaharjun Haukmäen metsissä, jossa pönttöjen tarkastelun ohessa kuului pikkusieppo ja näkyi idänuunilintu. Kaikki loputkin pöllönpönttömme todettiin tyhjiksi ja ainakin tällä hetkellä on sellainen fiilis, että jatkossa en enää jaksa aikaani tuhlata niiden tarkistamiseen. Iltapäivällä singahdimme Joutsenoon bongaamaan sieltä löytynyttä Etelä-Karjalan ensimmäistä tulipäähippiäistä, joka lauloi todella aktiivisesti mutta ei suostunut näyttäytymään ja kun päällemme saapui rankka sade, joka vielä alkoi rakeilla, päätimme jatkaa retkeä. Kävimme Kotasaaressa kuuntelemassa rastaskerttusen ja Konnunsuolta löytyi sinisuohaukka sekä pari peltosirkkua. Imatran Immalanjärvellä kuului vielä ryti- ja rastaskerttunen ennen kotiin paluuta. Illalla teimme vielä Valosen Artun kanssa veneretken Kurhonselälle, josta löytyi ilahduttavasti selkälokkeja sekä pesiviä valkoposkihanhia, naurulokkeja, kalatiiroja ym.

28.5. staijasimme aamun Oravaniemen Ehrossa mutta arktika oli jo loppumassa. Vain pieni alliparvi nähtiin. Jatkoimme staijia patotiellä, josta näkyi vielä hieman toista tuhatta sepelhanhea sekä toista sataa laulujoutsenta, “jokapäiväinen” haarahaukka, sinisuohaukka ym. Iltapäivällä kiersimme hyvän ystävämme Harri Oreniuksen kanssa pikaisesti muutamat varmat vuodarit hänelle – mm. valkoselkätikka, pähkinänakkeli sekä viiru- ja helmipöllö hoidettiin tunnissa. 29.5. näkyi ruokatunnilla taas pari haarahaukkaa ja illalla Tiviällä kuului uusi viitasirkkalintu.

30.-31.5. teimme Artun kanssa kunnon yöretken, mutta havainnot jäivät luhtahuitteihin ja -kanoihin, ruisrääkkiin, kehrääjiin, suo- ja sarvipöllöön, viitakerttusiin ja pariin viitasirkkalintuun sekä yhteen heinäkurppaan. Eli mitään uutta ei löytynyt vaikka yritys oli kova. 31.5. ruokatuntikierroksen havainnot olivat pikkulepinkäinen Lahdensuolla ja Suurisuon tulvalla olleet pari pikkusirriä. Kuun päätteeksi singahdimme Kouvolan Lappalanjärvelle bongaamaan pikkulapasotkan näköistä lintua, joka hämärtyvässä illassa ei ainakaan itselleni vielä näyttäytynyt 400. eliksen arvoisesti mutta josko linnusta saaduista kuvista näkyisi vielä enemmän. Nokka oli kyllä aivan hyvän näköinen pikkulapasotkalle, mutta muuten lintu oli turhan lapasotkamainen ja sellaisena sen lopulta havikseeni kirjasin.

J.A.