Jouluaattona suuntasimme aamusta Saarelle bongaamaan siellä jo jonkin aikaa viihtynyttä turkinkyyhkyä. Matkalla näimme jo teeriparven ja Selännettä kohti ajaessamme lensi ylitsemme vanha merikotka. Turkinkyyhkypihassa ja sen naapurissa olleella maatilalla oli melkoinen keltasirkkuvilinä ja löytyipä parvesta peipponaaraskin. Talon isännän kanssa tovin juteltuamme saapui päätähtikin pihakuuseen mutta ruokinnoille asti se ei tullut vaan lensi aika pian kohti maatilaa.

Kävimme aamupäivästä vielä ruokintaammekin katsomassa ja näimme paikalla pienen pyrstötiaisparven sekä nakkelin. Aattoa vietimme Tarvaslammella Hannan perheen kera ja ohessa näimme pihapiirissä varpuspöllön ja harmaapäätikan

Joulupäivänä tein taas perinteiseen tapaan talvilintulaskennan, jossa havaitsin 12 teertä, 3 pulua, harmaapäätikan, 5 käpytikkaa, 3 hippiäistä, 62 sini-, 95 tali- ja 3 hömötiaista, 2 puukiipijää, isolepinkäisen, 6 närheä, 15 harakkaa, 54 naakkaa, 8 varista, 7 korppia, 4 pikkuvarpusta, 17 viherpeippoa, 35 punatulkkua sekä 14 keltasirkkua.

Tapaninpäivänä suuntasimme Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme yllättävimpänä havaintona Uudensillankoskelta koiras punasotkan. Myös pari laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, 3 koskikaraa jne havaittiin. 28.12 punasotka oli edelleen paikalla.

31.12. lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua stopaten taas Kokkolanjoella, josta ei enää punasotkaa löytynyt mutta Kangaskoskella kellui koiras alli. Myös laulujoutsen ja muutama kara nähtiin. Imatran Vuoksen pikastopilla näkyi pikku-uikku, pari tukkasotkaa sekä kanahaukka. Iltapäivällä saavuimme tutulle Skyline hotellille, josta olimme buukanneet huoneen. Kävimme Flamingossa elokuvissa ja lopulta olimme nukkumassa aika aikaisin ja rakettien ampuminen oli taas lentokentän läheisyydessä vähäistä, joten nukuimme oikein hyvin.

Vuoden vaihtumiseen voisi todeta, että onneksi vuosi 2022 oli lopulta ohi. Kauheasti ei lintumielessä jäänyt vuodesta muuta muisteltavaa kuin muutama upea ulkomaanreissu, joiden ansiosta Maailman vuodenpinnoja tuli 1405.

1.1.2023 heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Hankoa jossa olimme lopulta kahdeksan aikaa aamulla. Parkkeerasimme Kalasatamaan ja vuodarilistaan saatiin jo kirjata mustarastas, sinisorsa, kala- ja harmaalokki, telkkä, varis sekä naakka. Kävelimme pikkumatkan Gunnarstrandin Sunnantielle, jossa jo erään pihan edustalla päivysti hiljainen joukko ekaekaa-pinnaajia. Ehdimme vaihtaa jokusen sanan tuttujen kanssa kunnes pihapuskan juurella alkoi näkyi lämpökameroilla jotain liikettä. Alkuun ei tiedetty oliko kyseessä lintu vai hiiri mutta pikkuhiljaa valoa alkoi olla vähän lisää ja lopulta otus tuli puskan juurelle sen verran paremmin esiin, että ainakin meidän valovoimaisilla kaukoputkillamme sen pystyi tunnistamaan pikkusirkuksi.

Samoilta jala sijoilta vuodariksi tulivat myös talitiainen, punatulkku, pikkuvarpunen, alli, kyhmyjoutsen sekä vihervarpunen ja satamaan palattuamme näkyi vielä isokoskeloitakin. Ja meillä matka jatkui kohti Tallholmarnan Neljän tuulen tupaa.

Ajomatkalla näkyi käpytikka ja Neljän tuulen tuvan rantakalliolle käveltyämme oli vielä aika hämärää, mutta aloin silti heti selata putkella kaukaisuudessa näkyviä kareja ja pikkusaaria. Ja enpä joutunut aikaa tuhlaamaan, kun eräältä luodolta löytyi kolme merisirriä piipertämästä. Näinpä olimme saaneet jo pari ekaekaa-pinnaa vaikkei aurinko ollut vielä edes noussut!

Päätimme keskittyä taas täysin vain ekaekaa-pinnoihin vaikka Hangossa olisi varmaan ollut oikein mukava retkeilläkin, sillä meri oli lähes tyyni ja näkyvyys oli uskomattoman upea. Pilkkasiiven ehdimme vielä nähdä ennen kuin meidän oli kiirehdittävä pois Hangosta ja lähdettävä kohti Espoota.

Tien yli lentäneen puukiipijän ja tien varressa nököttäneen isolepinkäisen jälkeen nähtiin vielä vauhdista, korppeja, puluja, harakoita, varpushaukka ja keltasirkkuja ennen kuin lopulta kurvasimme Soukan urheilukentän parkkiin. Ollessamme kävelemässä kohti Kasavuorta törmäsimme taas kerran, ties kuinka monetta kertaa näin ekaekaana samoilla suunnitelmilla liikenteessä olleeeseen Kalle Larssoniin. Yhdessä liukastelimme todella liukkaita polkuja, matkalla hippiäisiä kuullen, ylös mäelle, jossa yllätykseksemme ei ollut kuin muutaman staijari.

Pari tuntia toivoimme tuulen yltyvän ja nostavan muitakin kuin merikotkia taivaalle, mutta keli oli aivan liian tyyni. Toista olivat taas meteorologit lupailleet – aina saa ihmetellä, mistä niillekin maksetaan, kun ovat aina väärässä! Merikotkia toki näkyi ja ohessa myös merilokkeja, viherpeippoja ja kanahaukka mutta toivomiamme kilju- tai maakotkaa ei nähty.

Lopulta paine kasvoi liian suureksi ja päätimme antaa periksi ja lähteä kohti Kirkkonummen Porkkalaa, jossa oli koko päivän kellunut paikallisena pari ruokkia. Ajo oli hidas ja taas liukas mutta onneksi Luotsikärkeen ei tarvitse kävellä kuin pari sataa metriä. Ja siellä saimme katsoa ruokit pinnoihin Mika Bruunin putkesta.

Koska iltapäivää oli vielä jäljellä singahdimme vielä Sundsin torniin jatkamaan kotkastaijia. Yhä vain oli liian tyyntä, mutta merikotkia kyllä nousi taivaalle tuon tuosta. Lopulta kun toivo alkoi olla jo mennyttä, löysi Jörgen Palmgren vanhan maakotka erään puun latvasta ja me saimme edes lohdutuspinnan, kun kiljukotkaa ei kuitenkaan näkynyt. Paikalla sekin oli kuitenkin ollut, sillä se nähtiin taas seuraavana päivänä. Päivän viimeisiksi vuodenpinnoiksi Sundissa havaittiin myös isokäpylintuja, töyhtö- ja sinitiainen sekä palokärki.

Ekaekaamme oli kuitenkin ollut onnistunut, sillä saimme neljä uutta pinnaa ja oma saldoni on nyt 153 lajia.

Illalla ajelimme takaisin Parikkalaan pointsaten matkan varrella taas perinteisen huuhkajan Lappeenrannasta.

Talvisessa Parikkalassa vuoden alku ei kauheasti motivoinut retkeilemään. 3.1. vuodariksi näkyi närhiä, Tyrjällä koskikara ja ruokinnallamme harmaapäätikka ja 4.1. Tiviällä teeriä sekä tuttu hiiripöllö taas vakiopaikallaan 6-tien varressa.

6.1. suuntasimme taas Kokkolanjoelle havaiten matkan varrella Koitsanlahdessa tien yli lentäneen varpuspöllön, mutta jokikierroksella ei näkynyt juuri muuta kuin 8 koskikaraa ja isolepinkäinen.

7.1. ajelimme aamuvarhain Saarelle Valosen Artun kanssa ja olimme lopulta liikenteessä niin aikaisin, että päätimme kokeilla tuurilla ajella hieman peltojen läpi, josko jossain näkyisi vaikka lapinpöllö. Jyrkilän peltojen läpi ajaessamme lensikin tien yllä auton valoissa hetken lapinpöllö, joka kanttasi metsään, josta sitä ei harmi kyllä enää löytynyt paremmin ihailtavaksi.

Yhdeksältä aamulla olimme taas Selänteessa, jossa isäntä tuli taas pian meitä jututtamaan. Ja kohta lähti kuusesta taas turkinkyyhky kohti maatilaa. Peippo näkyi taas keltasirkkuparvissa ja ruokinnalla kävi kuusitiaiainenkin ja hömötiainen kuului lähistöltä.

Koska turkinpulu oli hoitunut niin helposti oli aamu vielä nuori, joten päätimme suunnata kuukkelimetsiin. Metsäteillä oli sen verran lunta, että jouduimme kävelemään aika kaukaa mutta kävely tuotti töyhtötiaisia, pari pyytä sekä kanahaukan mutta vaikka kiertelimme aika pitkään kuukkelimetsässä, emme löytäneet mitään muuta.

Siikalahden kierroksella Kannaksella näkyi vielä varpushaukka sekä tien yli vilahtanut varpuspöllö. Mutta muuta ei sitten enää löytynyt.

8.1. päätimme Artun kanssa suunnata kuukkelimetsiin uudestaan mutta nyt ajoimme perille asti, kun edellispäivänä olimme huomanneet toista reittiä pystyvän vielä ajaa. Kuukkelit pysyivät yhä vain piilossa mutta onneksi sinnikäs yrityksemme palkittiin pohjantikalla.

Retken muita havaintoja olivat Koirniemessä näkynyt isolepinkäinen ja Tarvaslammen mustarastas ja pari harmaapäätikkaa. Muuten oli todella vaisua.

11.1. Moskuunniemessä Partasen Harrin ruokinnalla ruokatunnilla käydessäni näin ylilentävän merikotkan ja ruokinnalla alkoi käydä kiva vilinä, kun siinä vieraili keltasirkkuja, vihervarpusia, urpiainen, pyrstötiaisia sekä parhaana järripeippo. Tiviän ruokinnallamme näkyi vielä valkoselkätikka.

Viikonloppuna kelit olivat surkea. Vettä satoi ja tuuli mutta teimme silti 14.1. lauantaina 12 kilometrin hiihtolenkin Kinnarsalmen ja Tönkivaaran laduilla havaiten metson ja kanahaukan sekä metsätiaisia.

15.1. kävin vielä surkeammassa kelissä hiihtämässä Tarvaslammelta kuukkelimetsiin kuinka ollakaan siellä neljä kuukkelia tuli taas tuttuun tapaan minua moikkaamaan. Myös teeriä, pyy ja töyhtötiainen tuli havaittua vaikka vettä satoi ja tuuli ihan kunnolla.

J.A.

6.12. herätyskellot soivat jo klo 5:20 ja Teo saapui hakemaan minua klo 6:00. Aloitimme samaiselta sarvipöllöltä mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Eikä löytynyt mitään muutakaan, joten lopulta klo 8:15 haimme Vänskän Antin kyytiin ja suuntasimme Tanttariin.

Aamun pikkuhiljaa valjetessa aukesi lajilistamme punatulkulla ja kasvoi pikkuhiljaa tavallisilla mutta myös muutamilla paremmilla lajeilla kuten peukaloisella, harmaapäätikalla, pyyllä ja varpuspöllöllä.

Jatkoimme Kymijoen rantaan, josta kuningaskalastaja ja harmaahaikara sekä pakolliset telkät, sinisorsat, isokoskelot ja telkät hoituivat nopeasti mutta pienen ajelun jälkeen olimme löytäneet myös mustalinnun, pari pilkkasiipeä sekä isolepinkäisen. Pari koskikaraakin löytyi helposti.

Varmat ja pakolliset turkinkyyhky ja pähkinähakki pettivät mutta pikkukäpylintu parvi sentään näkyi ennen kuin oli pikkuhiljaa aika siirtyä kohti etelää. Hiiripöllön sekä teeriparven pointsattuamme jatkoimme kohti Raussilaa, josta oli ilmoitettu niin uuttukyyhkyjä kuin peltopyyparvikin. Nämä ihme kyllä löytyivät nopeasti, joten päätimem ajaa aina Tammijärvelle asti, josta onneksi löytyi pohjustettu uivelo sekä pari varpushaukkaa.

Toinenkaan yritys turkinpuluille ei tuottanut tulosta mutta sentään peippo löytyi lajilistalle ja toinen Ratulan visiitti tuotti tulihaukan. Sitten alkoikin jo ilta hämärtää ja kiireellä haimme varmat fasaanit ennen kuin pääsimme Keltakankaan kaatopaikalle, josta jo kaikki naakat ja varikset olivat lähteneet muualle yöpymään. Pari kanahaukkaa, hiirihaukka sekä yllättäen myös pari hemppoa kuitenkin löytyi.

Ilta meni vielä epätoivoisessa sarvipöllöjahdissa, mutta ilman tulosta ja klo 16:30 päättyi ralli ja purku Anjalankosken ABC:lla alkoi klo 17:00. KyLY tarjosi taas osallistujille pizzat ja Mäkisen Antto toimi rallin purkajana. Mukana oli ollut vain kolme joukkuetta Kouvolassa liikkuen sekä yksi rannikolla kierrellyt ja yksi Kotkassa ekona liikkunut joukkue.

Ehkä hieman yllättäen emme tällä kertaa voittaneet rallia vaikka meillä oli mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Toki meillä oli turhan paljon helppoja puutteita kuten räkättirastas, pyrstötiainen, useampikin tikka jne. mutta ihan mukavasti ässiäkin. Gulssit kuitenkin olivat keränneet pari lajia enemmän ja saaneet kasaan 54 lajia, kun meidän oli tyytyminen hopeaan 52 lajilla. Rannikon porukka jäi meistä jo hieman reilummin ja Hanna ja Elissa olivat ensikertalaisina löytäneet Kouvolasta 39 lajia – heilläkin kuitenkin muutama ässä ja useita meiltä puuttuneita lajeja.

Purun jälkeen ajelimme lumisateessa takaisin Parikkalaan, jossa onkin jo kaikki paikat jäässä, joten ennen maaliskuun loppu ei pahemmin lintuja tarvinne katsella…

J.A.

Vaikkei tänä vuonna ollut marraskisasta ollut mitään puhetta, alkoi muutama paikallinen kerätä lajeja, joten pitihän minunkin vähintään heidän kiusakseen hieman kierrellä lajien perässä. 2.11. näkyi Vartialahdessa mustalintuja ja pilkkasiipiä, Härskiinmutkasta silkkiuikku, merimetsoja sekä merikotka ja Tyrjänjoella koskikara. 3.11. Siikalahdella kellui vielä 77 laulujoutsenta, 4 haapanaa ja uivelo ym. ja 4.11. näkyi parissakin paikassa merikotkia sekä naurulokkeja, Kirkonkylällä pieni tilhiparvi ja Rautalahdella isolepinkäinen ym.

5.11. tein talvilintulaskennan, jonka saldoa olivat enää vain 7 laulujoutsenta, 2 valkoposkihanhea, tukkasotka, 3 telkkää, 193 isokoskeloa, hurjat 75 teertä, 5 merimetsoa, 4 merikotkaa, kanahaukka, 17 kala- ja 5 harmaalokkia, Huhmarisessa tien vieressä päivystänyt hiiripöllö, 5 käpytikkaa, aamulla kotirannassa totaalisesti yllättänyt västäräkki, Mantilanniemen rannassa olleet pari punakylkirastasta, jopa 15 hippiäistä, 79 sini-, 153 tali- ja vain 2 hömötiaista, 6 puukiipijää, 20 närheä, 16 harakkaa, 42 naakkaa, vain 5 varista, jopa 23 korppia, 6 pikkuvarpusta, 19 viherpeippoa, 66 vihervarpusta, 36 urpiaista, tundraurpiainen, 20 punatulkkua sekä 40 keltasirkkua.

6.11. teimme Saaren kierroksen Partasen Harrin kanssa ja mukavampia haviksia olivat Pohjanrannan 50 valkoposkihanhen parvessa ollut nuori tundrahanhi, muutamat lapa- ja tukkasotkat, alli, uivelot, merikotkat, isolepinkäinen, Pohjasuolta pikkuvarpusten seasta vielä löytynyt yksi varpunen sekä yksi risteymävarpunen ja Akanvaaran Tetrisuolla viherpeippoparvessa olleet 5 järripeippoa. Sittenpä menikin aika hiljaiseksi ja etenkin pimeäksi, joten uusia lajeja ei näkynyt.

12.11. ajelimme Joensuuhun PKLTY:n 50 vuotisjuhliin sekä BirdLifen edustajiston kokoukseen. Matkan varrella näkyi Kiteellä metso, kanahaukka sekä räkättirastas. Viikonloppu oli mukava, kun näkyi tuttuja pitkästä aikaa!

Särkisalmella oli vielä 14.11. naurulokki paikalla ja uudeksi marraslajiksi näkyi harmaapäätikka, mutta päivän lintu oli Partasen Harrin edellispäivänä Tiviän pelloilta löytämä isolepinkäisen kuvatus. Edellisiltana Harri laittoi minulle kuvan lentävästä lepinkäisestä, joka heti näytti epäilyttävältä. Pyysin kuvia lisää ja lintu näytti yhä vain mielenkiintoisemmalta. Ruokatunnilla kävin sitten itse paikalla ja lintuhan lensi heti vielä liikkuvan autoni edestä myyrää kantaen. Se laskeutui lyhyeksi aikaa pensaaseen ja ehdin katsoa sitä kiikareilla ja ottaa muutaman kuvan ja kyllä epäilykset taigaisolepinkäisestä vain vahvistuivat. Valitettavasti ruokatuntini on lyhyt ja vaikka lintu jäi paikalle, en voinut jäädä sitä sen enempää kyttäämään.

Palasin kuitenkin paikalle myös seuraavien päivien ruokatunneilla ja lähes joka kerta lepinkäinen löytyi onneksi näkyville. Lopulta pääsin ottamaan siitä parempia kuviakin vaikka se oli ärsyttävän arka ja lensi aina kauas, kun yritin sitä lähestyä. 15.11. näkyi myös viimeiset tukkasotka ja pilkkasiipi. 17.11. oli niin tuulista, ettei lepinkäinen ollut näytillä mutta Järvenpään peltojen kohdilta Harri Hölttä löysi hiiripöllön, jonka näin ohi ajaessani. 18.11. oli lepinkäinen taas näytillä ja seuraavana päivänä, lauantaina, suuntasimme Hannan kanssa heti aamusta sitä kyttäämään. Lintu oli taas todella liikkuva mutta Hanna sai jotain lisäkuvia ja mikä tärkeintä otimme oksennuspallon talteen DNA-tutkimuksia varten.

Jatkoimme retkeä kuukkelimetsiin ja kuukkelit löytyivätkin helposti, kun viimeiset neljä lintua tuli taas meitä moikkaamaan. Metsäretki tuotti myös pohjantikan, töyhtötiaisen sekä pari metsoa. Kangaskylältä hoidimme Hannan aiemmin löytämän pähkinänakkelin.

20.11. tein toisen metsäretken samoille mestoille ja sain lisälajiksi vielä pikkukäpylinnun, Muuten lajisto oli samaa, mainittavampina merikotka sekä samainen hiiripöllö, joka jäikin 6-tien varteen pitemmäksi aikaa.

26.11. näkyi Tiviällä valkoselkätikka pari, joten seuraavana päivänä laitoimme paikalle taas tikka ym. ruokinnan pystyyn. Ruokintaa pystytellessämme löytyi lähipuista nakkelipari. Niinpä jo seuraavana aamuna 27.11. olimme paikalla kokeilemassa, saisimmeko nakkelit renkaisiin. Ruokinnalla ja sen liepeillä näkyi pari valkoselkätikkaa ja hömötiaista sekä kymmenkunta pyrstötiaista ja nakkeli kuului taas lähistöltä, mutta ruokinnalle ne eivät vielä olleet löytäneet. Renkaan sai siten vain kymmenkunta sini- ja talitinttiä sekä käpytikka. Yksi sinitintti oli vanha kontrolli ja kaikkein mukavin kontrolli oli kolme vuotta aiemmin paikalla rengastamamme puukiipijä. Kävimme kokeilemassa myös hiiripöllön rengastusta, mutta sitä ei tekomyyrämme kiinnostanut sitten pätkääkään, kun aitojakin näytti olevan tarjolla.

Seuraavana päivänä olivat nakkelit löytäneet ruokinnalle kuten harmaapää- ja valkoselkätikkakin sekä korppi ja pari närheä. Lisää marraslajeja ei enää löytynyt ja vaatimaton retkeily tuotti vaatimattoman lajimäärän eli 58 lajia. Mutta oli tämä kyllä poikkeuksellisen huono marraskuu – luonnollisena jatkona muutenkin poikkeuksellisen huonolle vuodelle!

3.12. kiertelimme jäätymässä olleet Simpelejärven selät Höltän Harrin kanssa mutta näimme vain laulujoutsenen, 23 sinisorsaa, isokoskeloita sekä jokusen kala- ja harmaalokin sekä Tähtiniemen pelloilla isolepinkäisen. Eli köyhää oli! Hiiripöllö oli nyt Kukonkannan paikkeilla ja Tarvaslammen visiitillä näkyi mustarastas, jota en ollut marraskuussa nähnyt lainkaan.

4.12. kävimme sitten pyydystämässä nakkelit ruokinnalta ja tämä nuori pari sai yksilölliset värirenkaat, joista ne tunnistaa jatkossa hyvin. Saa nähdä, jäävätkö ne lähistölle asumaan? Taas näkyi pyrstötiaisia ja harmaapää sekä pikkutikkakin mutta verkosta tuli vain tali- ja sinitiaisia.

J.A.

13.10. lopettelin työpäivän yhden aikaan ja kotiin päästyäni pakkailin auton aivan täyteen tavaraa ja lopulta hieman ennen kolmea menin hakemaan Hannaa töistä. Jouduimme vielä käymään kotona noutamassa viimeiset tavarat ja näin vasta hieman ennen puolta neljää pääsimme matkaan.

Olin itse elänyt koko iltapäivän tulisilla hiilillä, sillä Kotkasta oli päivällä löytynyt jo kerran Espoon Laajalahdella nuijaamani pikkumerimetso. Ajelimmekin suoraan Kotkaan ja täytyy sanoa, ettei koskaan ole Kotka tuntunut olevan niin kaukana. Iltapäivällä pikkumerimetso oli lentänyt jonnekin mutta onneksi ollessamme noin puolimatkassa tuli viesti, että lintu oli palannut löytöpaikalleen. Ja noin varttia ennen kuin olimme perillä Kyminrannassa tuli tieto, että Hannan veli Miika oli paikalla. Soitimmekin hänelle, että pitäisi lintua hallinnassa saapumiseemme saakka.

Automme oli alkanut kolisemaan uhkaavasti, mutta onneksi lopulta pääsimme Kyminrantaan, jossa ystävälliset vastaantulijat kertoivat linnun olevan yhä paikalla ja jopa näkyvän jo tien varteen. Niinpä sain heti kuitattua eliksen numero 399. Koska pikkumerimetso oli yllättävän lähellä, juoksin saman tien hakemaan autosta kamerani ja kohta olimme rannassa Miikan luona ottamassa linnusta kuvia. Ja kylläpä se näytti pieneltä ollessaan oksalla parin isokoskelon vieressä.

Noin 15 minuuttia ehdimme pikkumerimetsoa katsella, kun se nousi siivilleen ja lensi katveeseen Hovinsaaren penkkatien suuntaan. Niinpä testailimme vielä autoamme ja koska kolina ei tuntunut liian pahalta, lähdimme jatkamaan pitkää ajoamme, nyt sentään jo oikeaan suuntaan.

Ajoimme lopulta Tampereelle asti, jossa päätimme yöpyä Scandic hotellissa. Saimme mukavan huoneen ja unta ei tarvinnut kauan odotella.

Porissa

14.10. heräsimme aikaisin ja taas auton kolistessa ajelimme Poriin, jossa nappasimme pika-aamiaisen ja ajoimme sitten Konepajanrantaan ennen auringon nousua. Klo 7:30 paikalle saapuivat Kouvolasta aikaisin liikkeelle lähteneet Teo Ylätalo sekä Elissa Soikkeli ja yhdessä kävelimme rantaan lokkeja katsomaan.

Tavoitteenamme oli löytää Mäkelän Petterin löytämä etelänharmaalokkikandi. Itsehän en juuri lokkeja koskaan edes näe, joten toivoimme paikalla olevan paikallisia tai edes jotain lokit tuntevia harrastajia, mutta alkuun saimme katsella lintuja keskenämme. Löysimme aika pian oikean näköisen linnun ja vertailimme sitä paikalla aiemmin kuvattuun lintuun. Kohta paikalle saapuivat Andreas Lindén sekä Jyri Stranberg ja yhdessä totesimme katsovamme aivan oikeaa lintua. Ehdimme löytää parvesta nuoren selkälokinkin ennen kuin merikotka tuli paikalle ja sekotti pakan totaalisesti. Pian paikalle saapui muitakin bongareita mutta oikeaa lokkia ei enää löytynyt (kuin vasta illalla).

Kun lokkikin oli hoidettu, päätimme Hannan kanssa hoitaa velvollisuuksia, kun kerrankin olimme sivistyksen parissa arkena. Eli ajoimme Porin Poliisille hakemaan passeja. Ihmeeksemme pääsimme saman tien kaikkien jonojen ohi, sillä toimistolla oli joku ohjelmistohäiriö ja vain meidän tarvitsemat ohjelmat olivat toiminnassa. Normaalisti olisimme kuulemma joutuneet jonottamaan yhdestä kolmeen tuntiin – nyt pääsimme koko touhusta alle vartissa.

Niinpä ehdimme aamupalalla käyneiden Teon ja Elissan kanssa Poriin retkelle ja suuntasimme ensin Kaarluodon lintutornille. 3 jalohaikaraa, 2 merihanhea ja sinisuohaukan nähtyämme ja viiksitimaleita kuultuamme jatkoimme Teemuluodon tornille, jossa havainnot jäivät isolepinkäiseen ja kaukana lennähtäneeseen timaliparveen.

Sitten oli aika suunnata kauppaan ostamaan loput reilun kahden viikon eväistä ym. Molemmat autot olivat aivan täynnä tavaraa, kun lähdimme ajamaan kohti Kuuminaisia ja Salokankaan rantaa.

Rannassa olivat jo aamulla Savonlinnasta matkaan lähteneet Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto odottamassa ja pian saapuivat Mäkelän Petteri ja Tomas Swahnkin. Viimeiset pakkailut tehtyämme, saapui Salokankaan Tommi paatilleen ja aloimme täyttää veneen pohjaa tavaroillamme. Olimme pian muuten valmiina mutta yksi autokunta yhä puuttui. Lopulta soitin veljelleni Pirkalle ja saimme kuulla heidän tulevan vasta noin vartin päästä. Tästä tiedosta tietenkään ei Tommikaan ilahtunut mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta Pirkka kurvasi rantaan yöjunan Helsinkiin saapumisen jälkeen kyytiinsä nappaamat Ahti Ihonen sekä Pyry Laurikka kyydissään ja saimme heidänkin tavarat veneeseen ja pääsimme lopulta matkaan kohti Säppiä.

Säppiin

Kerrankin meri oli aika rauhallinen ja olimme Säpissä ennen iltapäivä neljää. Tavarat oli nostettu nopeasti laiturille ja Tommi pääsi puksuttamaan takaisin Kuuminaisiin. Meillä menikin sitten tovi kaiken roinan roudaamisessa asemalle.

Koska muuta porukkaa oli taas viime tipassa perunut asemalle tuloaan, oli aseman ns. ykköspuolella tilaa yllin kyllin, joten Laurikan Pyry majoittui sinne paremman nettiyhteyden toivossa Ahtin, Petterin ja Tomaksen kanssa. Näin meille kakkospuolellakin jäi hieman enemmän tilaa.

Kun kaikki olivat valmiita, kokoonnuimme pihassa, josta jo näkyivät ensimmäiset merisirrit Ulkolaskulla ja kohta lähtivät rengastusorientoituneet laittamaan Peräkulman rengastuspaikkaa toimintakuntoon ja me muut kiertämään saarta sen verran kuin vielä ehtisimme.

Kierron parhaat havainnot olivat myöhäiset pensastasku ja valkoviklo sekä useampikin lehtokurppa. Illan pimennettyä pieni tehojoukko lähti vielä lämpökameroiden, otsalamppujen ja haavien kanssa maastoon ja he yllättivät tuomalla rengastettavaksi pari jänkäkurppaa, lehtokurpan sekä merisirrin! Kun vielä pöllöverkostakin tuli saaliiksi helmipöllö, oli reissun aloitus ollut mitä mainion.

Kovaa duunia

Mutta jos reissu oli alkanut hyvin niin jatko oli sitten aika tasapaksua. Päivät sujuivat tuttuun tapaan: Rengastajat heräsivät ensimmäisinä ja lähtivät verkoille siten, että kaikki verkot olisivat pyynnissä puoli tuntia ennen auringon nousua. Seuraavaksi heräsivät rengastusapulaiset, joita niitäkin riitti, sillä nuorisosta ainakin osalla on tavoitteena omat luvat. Ja viimeiseksi heräsivät aamuvakiolle menijät, jotka staijasivat muuttoa Prakalan pommikopilla auringon noususta pari tuntia. Tai no eräs ei tainnut pariin ensimmäiseen päivään nousta sängystä ollenkaan…

Verkoilla oli hämmästyttävän köyhää ja vaikka lintuja joinain aamuina tulikin, oli lajisto aivan peruskamaa. Niinpä ainakin osa verkoillaolijoista oli valmis osallistumaan saaren kiertoon, kun aamuvakio oli lusittu – sekin aina ilman mainittavia havaintoja, vain vähäistä peruslajistoa ynnäillen.

Saaren kierto tehtiin kyllä joka päivä kunnolla, sillä porukkaa osallistui komppaamiseen yllin kyllin ja komppaaminenkin oli niin tehokasta kuin se nyt todella rehevissä ja runsasmarjaisissa tyrnipuskissa oli mahdollista.

Mainittavampia havaintoja alkupäiviltä olivat mm. tundrakurmitsa, pari tylliä, suokukot, vaihteleva määrä meri- ja suosirrejä joka päivä, jänkäkurpat, mereltä saareen saapunut uuttukyyhky, pari suopöllöä, muutama merikihu, jokunen selkälokki, hernekerttu, isokäpylinnut sekä yhä saaressa olleet pensastasku ja valkoviklo. Myös kohtuullista varislintumuuttoa havaittiin yhtenä päivänä, jolloin muutti mm. toistasataa mustavarista.

Verkoilta ei tullut edelleenkään mitään mainittavaa, mutta parina iltana käytiin taas haaveilemassa ja toisena saaliiksi saatiin jopa 7 jänkäkurppaa, taivaanvuohi sekä pari merisirriä ja toisena 4 merisirriä.

18.10. aamuvakiolla näkyi etelänkiisla, joka kääntyi lentämään suoraan poispäin ja jäi vain minun tunnistamakseni sekä muuttohaukka ja merikihu. Niin valkoviklo kuin pensastaskukin olivat viimeistä kertaa paikalla. Verkoilta saatiin ensimmäinen vähänkään mielenkiintoinen lintu eli idäntiltaltti, joka ei kuitenkaan herättänyt sen verta mielenkiintoa, että kukaan olisi sitä jaksanut bongata. Päivällä miehitys väheni Petterillä, joka lähti mantereelle töihin.

Eka rari

Seuraavana päivänä 19.10. viivyttelijöitä ei enää näkynyt. Muutenkin saari tuntui entistäkin tyhjemmältä ja ehdinkin jossain vaiheessa todeta, että niin kauan on toivoa, kun pulmusia ei näy – ja noin parikymmentä metriä tästä, lähti jaloistamme lentoon muutama pulmunen!

Mutta vain hetkeä myöhemmin Hanhistossa minun ja Oskarin edestä nousi lentoon kolme lintua, joista kaksi tunnistui heti pajusirkuiksi, mutta kolmas lintu näytti oudolta. Lentotyylistä tuli heti mieleen pieni kiuru, vaikka se nyt poukkoilikin sirkkujen mukana varsin epätyypillisesti edes takaisin. Lintu näytti myös vaalealta ja vatsapuolelta kuviottomalta. Yritin nuotittaa lintua muille mutta muut eivät oikein saaneet siitä koppia ennen kuin se laskeutui takaisin ruovikon taakse.

Sovimme komppaavamme linnun uudelleen siten, että Veikan kanssa jäimme kameroinemme odottamaan. Lopulta lintu nousi aivan eri paikasta lentoon kuin olimme kuvitelleet, emmekä näin olleet vielä valmiina kuvien ottoon mutta nyt muutkin alkoivat uskoa sanomisiani – lintu todellakin näytti lyhytvarvaskiurulta! Kohta lintu nousi Hanhiston hauruilta itsestään lentoon ja lensi ohitsemme ja sain siitä ihan kelvolliset määrityskuvat otettua – se oli kuin olikin lyhytvarvaskiuru! Lintu laskeutui taas hauruille ja saimme siitä paljon paremmatkin kuvat otettua ja kaikki halukkaat ehtivät paikalle sen bongaamaan.

Kun katselimme kuvia linnusta tuli Veikka kertomaan, että he olivat Oskarin kanssa edellspäivänä kuvanneet samalla paikalla linnun, jota eivät olleet tunteneet. He olivat ottaneet linnusta videota ja näyttäneet sitä rengastuspaikalla. Ilmeisen huonolaatuinen video aurinkoisessa kelissä näytettynä kesken rengastelun ei ole paras mahdollinen keino linnun määrittämiseksi ja lintu oli dissattu kiuruksi. Nyt jälkikäteen, kun meille muillekin video näytettiin, oli helppo todeta ”lyvakin” olleen paikalla jo edellisenä päivänä…

Pikkukivaa

20.10. näkyi toisena aamuna peräkkäin aamuvakiolla hieman hanhimuuttoakin ja ehdottomana piristyksenä näkyi nuori leveäpyrstökihu, joka ohitti meidät mukavan läheltä ja laskeutui lopulta Ulkolaskun lähelle aallokkoon kadoten. Ihme kyllä Peräkulmasta asti saapuneet bongaritkin kuitenkin näkivät linnun, kun se nousi sopivasti heidän käyntiensä aikana lentoon turhan kauas tyrskyihin lopulta tipahtaen.

Kierroksella lyhytvarvaskiuru oli yhä paikalla mutta se oli todella arka, joten hyvät kuvat jäivät haaveeksi.

Hauruilla poikkeuksellisen runsaina ruokaillleet merisirrit puolestaan olivat hyvin kuvauksellisia. Paikallaan kökötävä kuvaaja päätyi helposti jopa niiden piirittämäksi.

Duuni jatkuu

21.10. saapui Vastamäen Jani päiväretkelle, mutta lisäkomppausvoimakaan ei auttanut – niin tämä kuin seuraavatkin päivät olivat ehkä saaren historian tylsimpiä. Keli oli yhä mitä mainioin – aamuvakiolla ei tarvinnut hanskoja ja kierroksella tuli aina hiki ja niinpä ei ollut ihme, että sudenkorentoja näkyi runsaasti ja kolmea lajia päiväperhosiakin havaittiin – parhaina lajeina useita idänkirsikorentoja ja helmihopeatäpliä – mutta linnut puuttuivat. Paskalaguunilla jo aimminkin näkynyt oudon näköinen osittain leukistinen tiltaltti näyttäytyi taas – olimme nimenneet sen Phylloscopus paskalaguensikseksi.

22.10. oli vaihtopäivä, kun Pirkka ja Ahti lähtivät ja tilalle saapui rengastusharjoittelijaporukkaa, joita piti saapua isompikin porukka, mutta saapuikin nyt vain kaksi – Joonatan Toivanen sekä Riku Kangasniemi – loput saapuisivat myöhemmin.

Jos jokunen lintuhavainto pitää parilta tylsältä päivältä mainita niin muuttava lapasorsa, hanhiparvesta erottunut lyhytnokkahanhi sekä jokunen harmaahaikara ja verkoilta saatu idäntiltaltti, jota ei taaskaan kukaan vaivautunut bongaamaan.

24.10. Krävelistä löytyi renkaaton idäntiltaltti ja heti perään Takalahdelta todella myöhäinen pensaskerttu, jotka vähän piristivät jo aika väsynyttä porukkaa. Illalla helmipöllöatrappi tuotti helmipöllön, jota verkosta irrotellessani huomasin päällä pyörähtämässä käyneen sarvipöllön.

25.10. aamuvakio tuotti taas allekirjoittaneelle Säpin pinnan, kun taviokuurna kävi lentelemässä lähimetsikön päällä. Myös suopöllö sekä myöhäinen vanha suosirri näkyi ja päästi kuvaamaankin itseään mukavasti merisirrien kanssa Krävelin kärjessä touhuillessaan.

Pieni palkinto vielä

26.10. näkyi aamuvakiolla vielä sama suosirri ja ruokkeja kirjattiin 114 lintua ja 9 riskilääkin. Eli jotain merellä sentään välillä liikkui. Vakion jälkeen tuli jo reissun kolmas havainto taiga-/metsäkirvisestä. Kahta aikaisempaa ei oltu saatu lajilleen, mutta nyt Peräkulman rengastusporukka onnistui löytämään linnun näkyville ja kuvasta lintu oli juuri ja juuri tunnistettavissa taigakirviseksi. Minulla oli vakion jäljiltä vielä aivan liikaa vaatetta mutta onneksi nuoriso malttoi odottaa ja kohta juoksin elisintoilijoiden perässä pitkää metsäpolkua pitkin kohti Peräkulmaa.

Kirvinen oli lentänyt jossain vaiheessa maahan ruovikon lähelle mutta sen jälkeen erilaisia lintuja oli nähty lennähtävän siellä täällä. Niinpä päätimme rauhoittaa tilanteen ja odottaa Teonkin paikalle, ennen kuin komppasimme ruovikon lähiniityt. Ja sieltähän se kirvinen nousi äännellen ja laskeutui jopa näkyviin lähipuiden latvustoon, jossa se siirtyili puusta toiseen jonkin aikaa, jolloin jokunen kuva saatiin kuitenkin otettua ja osalle porukasta näin elis hoidettua. Lopulta lintu laskeutui taas ruovikon reunaan, josta se löytyi vielä viimeisenä paikalle saapuneillekin ja näkyi ja kuului vielä kierrokselle lähdettyämmekin kertaalleen.

Illalla saapui loput kolme rengastusharjoittelijaa, Juho Tirkkonen sekä Petteri tyttärensä Mimosan sekä tämän kaverin kanssa. Saapunut porukka suuntasi heti kirvistä bongaamaan mutta eipä sitä löytynyt.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

27.10. Petteri löysi vielä aamulla taigakirvisen Peräkulmasta mutta ilmeisesti sen jälkeen sitä ei enää havaittu. Muutenkin päivä oli aivan käsittämättömän tasapaksu, vaikka komppaajia oli melkoinen rivi. Illalla jouduimme toteamaan viikonlopun sääennusteen sellaiseksi, että saaresta pääsisi poin vain seuraavana aamuna tai sitten vasta sunnuntaina illalla (ehkä). Niinpä meidän piti päättää lähteä saaresta paria päivää suunnittelemaamme aikaisemmin.

28.10. olin itse pakkaillut kaiken valmiiksi ennen vakiota, jolla pikkuporukalla näimme etelänkiislan sekä vuorihempon parhaimpina. Vakion jälkeen oli kaikki tavarat valmiina laiturissa ja pian Salokankaan Tommi saapui. Saareen jäi vain rengastusharjoittelijaporukka sekä Juho. Kyyti oli taas leppoisa ja lopulta olimme Kuuminaisissa, jossa pakkasimme taas autot täyteen ja lähdimme vielä porukalla kohti Poria, jossa kävimme pizzalla.

Matkanvarsibongailua taas

Sitten oli aika heittää isolle osalle porukasta hyvästit. Petteri lähti vielä jeesaamaan Veikkaa ja Oskaria aroharmaalokkibongauksessa, joka lopulta onnistuikin. Me lähdimme ajamaan Teon auton edellä kohti Helsinkiä.

Automme taas kolisi mutta nyt se alkoi myös nykiä todella pahasti. Lopulta yhdessä mäessä se laittoi ajonestonkin päälle ja jouduimme pysähtymään. Teo ajoi ohitsemme ja soitti kohta mutta neuvoimme heitä jatkamaan matkaa. Tulisimme kyllä perässä. Onneksi automme lähti taas toimimaan yhtä huonosti kuin aiemminkin mutta ihme kyllä, kun sillä ajoi alle 80 km/h ja kiihdytti vain varovasti ja rullasi ylämäet, pääsimme lopulta mekin Helsinkiin.

Tokoinrannassa ei paikalla ollutta mustanmerenlokkia meinannut löytyä, mutta Laurikan Pyryn johdolla marssimme katsomaan Töölönlahden puolta, josta lintu löytyi aivan vastarannalta, jossa sitä moni kuvaaja oli kuvaamassa. Päätimme ajaa paikalle autolla, mutta eipä lintua eikä kuvaajia enää näkynyt. Löysimme kuitenkin illan jo hämärtäessä paikalta pikku-uikun, jota ei ihme kyllä kukaan aiemmin paikalla käynyt harrastaja ollut havainnut. ”Mumelo” jäi näin kuvaamatta mutta kaikki paitsi minä sai siitä eliksen.

Varovasti ja hitaasti ajamalla pääsimme lopulta illaksi kotiin ja viikonloppu menikin reissusta toipuessa. Sen verran vaisu pariviikkoinen Säpissä oli ollut, että saapa nähdä, mitä seuraavalla syyslomalla tehdään? Onneksi auton viat osoittautuivat pieniksi ja alkuviikosta sekin oli taas kunnossa.

- J.A.

Tetrisuolla punajalkahaukka päästi vihdoin kuvaamaankin itseään kuun ensimmäisinä päivinä. 2.9. tein hylsyreissun Luumäelle, jossa samainen Parikkalan läpi jossain vaiheessa huomaamatta livahtanut isohaarahaukka oli ollut pari päivää bongattavana ja nähty vielä samana aamuna mutta eipä sitä tietenkään enää näkynyt – missään muuallakaan.

3.9. kuului Siikalahdella vuodariksi pohjansirkku sekä pikkusieppo ja pari tylliä muutti ja 4.9. aloitimme syyspyynnit ja saaliiksi tuli peukaloinen, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruokokerttusta, herne-, pensas- ja 2 lehto- ja mustapääkerttua, 6 pajulintua, sini- ja 4 talitiaista, 10 peippoa, 2 kelta- ja 4 pohjansirkkua. Havaitsimme myös vuodariksi sinirinnan sekä kuusitiaisen, 4 muuttavaa pohjansirkkua sekä laskimme yöpymään saapuneita kurkia 639 ja jalohaikaroita 19 lintua ym.

6.9. hylsyilimme Soikkelin Elissan kanssa niittysuohaukkaa Savonlinnan Kerimäen Kitkasuolla mutta keskustan mandariinisorsa sentään löytyi helposti. 7.9. pääsin sentään kuvaamaan Tetrisuolla sinisuohaukkoja – hienoja nekin on.

Seuraava mainittava retki alkoi 9.9. jolloin suuntasimme Joensuun Enon Palovaaraan pohjansirkkurengastusretkelle. Illalla jo viritimme verkot ja yritimme pöllöjä. Kuulimme ja saimmekin yhden helmipöllön rengastettua.

10.9. aamun ensimmäinen lintu verkossa oli sinipyrstö ja päivän saalis muuten oli 2 metsäkirvistä, 8 rautiaista, 8 punarintaa, sinirinta, punakylkirastas, 2 hernekerttua, 3 tiltalttia, 5 pajulintua, hippiäinen, 3 talitiaista, urpiainen, ruskourpiainen, 11 pajusirkkua sekä pohjansirkkuja mukavat. 50r+3 kontrollia. Illalla verkoilla käviniin varpus- kuin helmipöllökin kääntymässä mutta kiinni niitä ei saatu.

11.9. laitoimme verkkoja vielä tuplamäärän mutta saalis ei kasvanut; 9 rautiaista, 15+1k punarintaa, 4 sinirintaa, 5 tiltalttia, 6 pajulintua, 4 hippiäistä, 4 talitiaista, hömötiainen, peippo, 11 urpiaista, 14 paju- sekä 48 pohjansirkkua sekä päivän parhaana taigauunilintu. Pohjansirkuilla oli kovaa muuttoa ja havaitsimme ainakin 80 muuttavaa lintua sekä myös mm. 11 isokäpylintua.

12.9. Siikalahdella näkyi jopa 22 jalohaikaraa sekä 841 kurkea ja 13.9. laskin Härskiinmutkasta 63 merimetsoa.

17.9. rengastelimme taas Siikalahdella ja käsittelimme peukaloisen, 3 rautiaista, musta- ja räkättirastaan, 3 herne-, 1 pensas- sekä 2 mustapääkerttua, 4 tiltalttia, 4 pajulintua, hippiäisen, 7 talitiaista, 14 peippoa, keltasirkun sekä 5 paju- ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 6 muuttavaa pohjansirkkua ym.

18.9. verkkoilu tuotti metsäkirvisen, 2 rautisista, 2 punarintaa, 4 mustarastasta, 4 tiltalttia, 2 sini- ja 3 talitiaista, puukiipijän, 3+1k peippoa ja 2 pajusirkkua. Vain 3 pohjansirkkua havaittiin enää muutolla ja paras havainto oli muutolla näkynyt 2kv koiras arosuohaukka. Iltapäivän Saaren kierroskin oli varsin köyhä.

20.9. muutti lahdella komea 750 sepelhanhen parvi, myös pari kauluhaikaraa kuului yötaivaalta. Kurkisumma oli 798 ja jalluja näkyi 18. 22.9. ruokatunnilla lahdella näkyi pari pikkujoutsenta sekä 40 muuttavaa pilkkasiipeä ja illalla laskin 860 kurkea.

24.9. olimme taas ulkoiluttamassa verkkoja ja saimme mustarastas kontrollin, 2 peukaloista, 11 punarintaa, räkätti- ja laulurastaan, mustapääkertun, 6 tiltalttia, 3+1k sini-, 16+2k tali- ja hömötiaisen, peipon 12 kelta- ja 5 pajusirkkua. Muita havaintoja olivat pikkujoutsen, 268 sepelhanhea, 15300 muuttavaa muuta hanhea, 40 pilkkasiipeä,kaakkuri sekä nuori arosuohaukka ym. Hanna pääsi myös kuvaamaan patotien vieressä oleillutta luhtakanaa upeasti.

25.9. tuuli kovasti ja verkkosaalis jäi punarintaan, räkättirastaaseen, tiltalttiin, 3 sini- ja 1 hömötiaiseen sekä 3 keltasirkkuun. Sepelhanhia näkyi 128 ja kurkia 886. Ja tällä kertaa Hanna sai hyvät kuvat sinirinnasta.

26.9. Saaren kierroksella ei näkynyt mitään mainittavaa ja 28.9. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi muutolla 5 pikkujoutsenta, 380 haapanaa, 115 jouhisorsaa, 30 tukka- ja 4 lapasotkaa, 250 allia ja 40 pilkkasiipeä. 30.9. kylällä lenteli vielä 3 haarapääskyä.

Lokakuukin alkoi vaisusti. 1.10. Saaren kierroksen mainittavimmat olivat Akonpohjan pari punasotkakoirasta sekä Pohjasuon pari isokäpylintua. Hanhetkin olivat ihmeen vähissä. Illalla Tarvaslammen saunareissulla saimme päivää vaille vuotta aiemmin rengastamamme helmipöllön kontrolloitua ja verkkojen päällä kävi myös lehtopöllö huutelemassa.

2.10. staijailimme Savonlinnan Punkaharjun Punkasalmella ilman mainittavia havaintoja. Sumu haittasi havainnointia mutta Veikka Kososen ja Oskari Sauniston kanssa jutustellessa aika sujui rattoisasti. Laakkiin käynnillä näimme harmaapää- sekä valkoselkätikan ja Parikkalaan palattuamme bongasimme Koitsanlahdelta kyhmyjoutsenen, joka oli 200. Parikkala-vuodarini.

5.10. Siikalahdella näkyi harmaasorsa ja 6.10. hylsyilin taas – tällä kertaa Espooseen asti. Edellispäivänä pikkumerimetso oli palannut illaksikin Laajalahdelle, mutta eihän se tietenkään enää palannut. Olin paikalla aivan pilkkopimeään saakka ja näin sentään pikku-uikun.

Muutaman surkean retken jälkeen seuraavat mainittavat havainnot olivat 7.10. yhä Saaren Pohjanrannassa viihtyneet 6 töyhtöhyyppää sekä 9.10. lahdella muuttanut muuttohaukka. Ja loppuviikosta alkoi vihdoin kauan odotettu syysloma.

J.A.

Olimme Parikkalassa yhden aikaan yöllä ja ajoimme saman tien SSP-paikallemme pystyttämään verkot. Sitten nukuimme pari tuntia ja olimme auringon noustessa jo laittaneet verkot pyyntiin. 7.8. saaliimme oli punakylkirastas, ruokokerttunen, 3 viitakerttusta, jopa 22 herne-, 15 pensas- ja 9 lehtokerttua, 4 pajulintua, 2 kirjosieppoa, talitiainen ja 2 punavarpusta. Pari harmaahaikaraa näkyi ja kertaalleen kuului rannasta jalohaikarankin rääkäisy.

Motivaatio Suomiretkeilyyn ei ollut kauhean korkealla, mutta onneksi alkamassa oli paremmat lintuajat, joten pikkuhiljaa motivaatio alkoi nousta. 8.8. Siikalahdellakin oli jo 13 jalohaikaraa ja myös niin kaulus- kuin harmaahaikarakin näkyi. Nuoret luhtakanat ääntelivät ja muutama uuttukyyhky näkyi lennossa. 9.8. jetlagista toipuessamme kotipihamme yli muutti pikkukuovi äännellen.

12.8. kotipihassamme oli pikkukiviä syömässä 250 vihervarpusen parvi. Linnut olivat ilmeisesti kivien syönnistä niin pökerryksissä, että niitä piti käsien siirrellä pois tieltä, etteivät jää autojen alle.

13.8. teimme Saaren kierroksen, jonka parasta antia olivat 6 merihanhea Pohjanrannassa ja 10 uuttukyyhkyä Pohjasuolla. Paluumatkalla kävimme Tarvaspohjassa etsimässä Tiiraan maallikon ilmoittamaa ruskohaikaraa mutta paikalla oli vain jalohaikara sekä nuori harmaahaikara (joka epäilemättä oli ollut ilmoitettu lintu).

14.8. oli taas SSP:n vuoro ja saaliiksi tuli metsäkirvinen, leppälintu 1k, musta- ja laulurastas, viitakerttunen, 10r+1k herne-, 3 pensas- ja 1 lehtokerttu, 3 pajulintua sekä 3 punavarpusta. Illalla Siikalahdella näkyi 19 jalohaikaraa.

15.8. aamulla Härskiinmutkasta näkyi niin jalo- kuin harmaahaikara Akankivillä. Ruokatuntistaijin kruunasi komea esiaikuinen kiljukotka, joka matkasi pohjoista kohti.

17. ja 18.8. aamuina Härskiinmutkasta näkyi mustalintuparvet sekä jo parisenkymmentä merimetsoa. 18.8. näkyi Siikalahdella myös vuoden ensimmäinen ja ainoa pikkulepinkäinen – vähissä ovat! Ja seuraavana aamuna Härskiinmutkasta näkyi 25 merimetsoa ja 81 silkkiuikkua ja yhdellä emolla oli aivan pienet poikaset vielä selässään!

20.8. ajelimme aamusta kohti Helsinkiä ja Lintumessuja. Matkan varrella Pyhtään Siltakylässä näimme tien vartta lentäneen nuoren sirosuohaukan, mutta moottoritiellä ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. Hanna oli taas nakkihommissa messuilla mutta itse kävelin Viikissä Hakalan lintutorniin staijaamaan. Edellisinä päivinä oli Liettua-Latvia-Viro akselilla ilmoiteltu sellaisia määriä pohjoiseen matkaavia punajalkahaukkoja, että niitä oli pakko olla tulossa Suomeenkin. Muutamia oli jo nähty eri puolella Suomea aiemmin, mutta nyt aamun aikana niitä olikin alettu ilmoitella reilumminkin ja olipa ensimmäinen jo käynyt Lintumessuväellekin näyttäytymässä.

Hakalan tornilla sataijasimme pikkuporukalla iltapäivään ja lopulta näimme kaksi määritettyä nuorta punajalkahaukkaa ja kahdeksan pientä falcoa, joista mielestäni ainakin neljä oli punajalkahaukkoja mutta näkyivät sen verran huonosti kovaa kohti pohjoista ja vastavalon puolella matkatessaan, että nekin jätettiin kuitenkin määrittämättä. Muuten lahdella oli hiljaista, vain pari suo- ja lapinsirriä, mustavikloa ja kapustarintaa näkyi.

Itse kiertelin messuilla vain viimeisen tunnin ja neljältä autoime sitten messujen purkamisessa. Veljeni Pirkka oli ollut puolueensa kokouksessa Eduskuntatalolla ja hän saapui Viikkiin metroasemalta käveltyään juuri sopivasti, kun olimme saaneet kaikki pakettiin ja kuinka ollakaan Lintutiedotus oli sopivasti ilmoittanut Sipoon Söderkullassa olevasta palmukyyhkystä. Parikin eri palmukyyhkyähän oli seikkaillut Helsingin seudulla ja reilut pari viikkoa ja meillä oli ollut bongausyritys lähellä jo reissusta palattuamme, mutta juuri sinä aamuna ei enää muutaman päivän Vantaan Hiekkaharjussa viihtynyttä lintu ollutkaan enää näkynyt.

Meillä oli vain perikymmentä kilometriä Söderkullaan ja siellä olikin onneksi Jari Kostet paikalla ja lintu hänellä hallussa torkkumassa puskan alla. Palmukyyhkyhän ei Suomessa ole ns. pinnakelpoinen vaan oletettavasti tarhasta tms. karannut – tai niin ainakin vielä luullaan. Laji on viime vuosina laajentanut levinnäisyyttään Euroopan puolelle ja ainakin ajankohta sopisi hyvin harhailijallekin. Kuvailimme lintua tovin ja juttelimme paikalle saapuneiden tuttujen bongareiden kanssa, ennen kuin meidän oli lähdettävä kohti Kirkkonummea. Majoituimme kaikki kolme yöksi vanhempieni luokse.

21.8. lähdimme aamulla aikaisin kohti Hankoa kyydissämme niin Pirkka kuin isänikin. Aloitimme stoppaamalla Siuntion ja Inkoon rajalla Billskogissa ja löysimmekin helposti paikalta edellisiltana ilmoitetun punajalkahaukan, joka lähti pian sähkölinjalta lentoon ja katosi lopulta peltoaukean taakse. Näimme myös 30 hempon parven sekä 12 kapustarintaa.

Jatkettuamme matkaa plokkasin Kämpbackassa pari nuorta suohaukkaa, jotka laskutuivat mullokselle mutta nousivat taas lentoon, kun saimme auton parkkiin. Toinen oli nuori sinisuohaukka mutta toinen näytti arosuohaukalta. Linnut lensivät aivan suoraan pellon perälle ja katosivat metsän taakse. Pian ne kuitenkin nousivat metsän päälle mutta vastavalo oli aivan kauhea. Onneksi Hanna oli saanut linnuista pari kuvaa, joista alkuperäiset määrityksemme pystyi toteamaan oikeiksi.

Hangossa ei näin korkeapaineella kauheasti ollut lintuja, mutta Vedagrundetilla näimme mm. pilkkasiiven, Svanvikissa tundrakurmitsan, meriharakan ja 14 räyskää, Täktomissa 150 keltavästäräkkiä ja Långörenillä nuoren kuovisirrin jne. Lopulta kävimme vielä Hangossa syömässä ennen kuin jatkoimme takaisin Kirkkonummelle.

Lyhyen seurustelun jälkeen ajoimme vielä parilla autolla Espoon Laajalahdelle, jossa Maarin tornissa näkyi tietysti tuttuja mutta myös mm. 7 kuovi-, 7 suo- ja 2 pikkusirriä ja pari jalohaikaraa ym. Lopulta meidän piti lähteä kotimatkalle ja isäni lähti heittämään Pirkkaa jonnekin, josta tämä pääsisi sitten lentoasemalle.

Kotimatkalla stoppasimme vielä Loviisan Vanhakylässä, jossa oli aiemmin päivällä ollut jopa 22 punajalkahaukkaa. Paikalla oli meneillään rengastusyritys, jota jäimme mekin katselemaan. Valitettavasti haukkoja ei saatu kiinni eivätkä ne myöskään esiintyneet lainkaan kuvauksellisesti mutta 10 haukkaa mekin kuitenkin näimme. Lopulta olimme kotona puolen yön aikaan.

22.8. ruokatunnilla kiersin Parikkalan lähipellot punajalkahaukkoja etsien ja lopulta löysin yhden linnun Tiviän Tarhamäeltä. Lintu kaarteli taivaalla tuulihaukan kanssa ja lähti sitten kohti koillista. Illemmalla kävimme kiertämässä Saaren peltoja mutta yllätykseksemme emme löytäneet lainkaan ”vespareita”. Havaintomme jäivät kolmeen sinisuohaukkaan ja isolepinkäiseen ym.

23.8. löysin punajalkahaukan Kolmikannan Koskuinmäestä ja Siikalahdella oli myös kolme lintua paikallisena. Illemmalla kaksi lintua löytyi Tetrisuoltakin ja näistä toista pääsimme hieman kuvaamaankin sen kököttäessä puun latvassa.

24.7. odottelimme patotiellä toiveenamme nähdä Kiteen ja Kesälahden alueella nähty isohaarahaukka jatkamassa matkaansa kohti etelää mutta kuten arvata saattaa näimme vain kaksi tavallista haarahaukkaa. Kolme vesparia oli yhä paikalla ja illalla kävimme laskemassa jallut ja kurjet, joita saimme 22 ja 475 kappaletta.

25.8. ruokiksella kuului tyllin ääntä ja 22 kapustarintaa näkyi muutolla. Iltapäivän Saaren kierroksella Akonpohjassa näkyi 15 pyrstötiaista, Pohjanrannasta löytyi heti ad ja juv räyskä lentelemässä lahden yllä ja myös 2 jalohaikaraa, harmaahaikara ja 2 uuttukyyhkyä sekä 165 keltavästäräkkiä nähtiin. Muuten Saaren kierros oli hiljainen, sentään isolepinkäinen näkyi vielä Akanvaaran Tetrisuolla ym.

26.8. Siikalahdella näkyi ainakin pari vesparia sekä käki mutta peltokierroksella ei löytynyt oikein mitään, Kirkkorannassa taas pari jalohaikaraa. 27.8. oli sitten viimeisen SSP-rengastuksen vuoro. Keli oli yhä kesäisen helteinen, joten lajistokaan ei siten ollut lainkaan yllätyksellistä. Saaliksi saimme punarinnan, 3 leppälintua, ruokokerttusen, 6 herne-, 1 pensas- ja 5 lehtokerttua, 7 pajulintua, harmaasiepon, 1+1k sinitiaista, 1+1k punatulkkua ja 3 pajusirkkua. Kun olimme puskamassa verkkoja löysin taivaalta viimeisen verkon yläpaulaa kurotellessani muuttavan punajalkahaukan. Lintu otti korkeutta ja katosi lopulta pilveen, joten muuttosuuntaa emme saaneet selville. Muutaman tunnin Siikalahtistaijilla näkyi taas 2-3 vesparia, kaulushaikara, pari merikotkaa, kanahaukka, 6p ja 14m mehiläishaukkaa ym.

28.8. kokeilimme atrappipyyntiä SSP-paikallamme mutta pohjansirkkuja ei vielä ollut liikkeellä. Aamu oli todella sumuinen ja kostea, joten saalis ei muutenkaan ollut odotetunlainen, mutta kuitenkin metsäkirvinen, punarinta, ruoko- ja 2 viitakerttusta, 3 herne-, 2 pensas-, 7 lehto- ja 1 mustapääkerttu, tiltaltti, 15 pajulintua, 2 viherpeippoa, punavarpunen, 4 punatulkkua ja 3 pajusirkkua saatiin.

Päivällä staijasimme taas muutaman tunnin patotiellä ja taas muutti tavallinen haarahaukka. Se ei paljon lohduttanut, sillä jossain vaiheessa Parikkalankin läpi muuttanut isohaarahaukka oli aamulla ollut Lappeenrannan Vihtolassa bongattavissa. Ehkä sellaisen minäkin joskus näen spontaanisti jopa Siikalahdella? Yksi punajalkahaukka oli yhä paikalla, syksyn ensimmäiset 14 tundrametsähanhea näkyi muutolla ja myöhäinen kuhankeittäjä näkyi lennossa.

29.8. Härskiinmutkasta näkyi jopa 28 merimetsoa ja illalla laskimme Siikalahdella 584 kurkea ja 15 jalohaikaraa yöpymislennoiltaan. Loppukuun havainnot jäivät ihan nollaan yrityksestä huolimatta.

J.A.

2.7. oli SSP, jonka saalis oli taivaanvuohi, musta-, räkätti-, ja punakylkirastas, 2+1k ruokokerttusta, 3 pensas-ja 2+1k lehtokerttua, 2k pajulintua, 18 sini- ja 8 talitiaista, 2 peippoa, kelta- ja 3+1k pajusirkkua. Illan juoksulenkillä Tarvaslammella näin yllättäen valkoselkätikkapoikueen sekä kuulin harmaapäätikkapoikueen.

3.7. kävimme ensin kuvailemassa lintuja Tarvaslammen kojulla ja sitten teimme Saaren kierroksen, jolla Akonpohjassa kuului kuhankeittäjä, Pohjanrannassa näkyi heinätavi ja mustaviklo, Suurenjärvenlietteeltä löytyi muutama pikkukuovi, mustapyrstökuiri ja sinisuohaukka ja sitten kävimme Uukuniemen puolella myös tarkistamassa erään lammen, jolla oli kuulemma aikaisempina vuosina pesinyt kaakkuri ja tänäkin keväänä ollut pari pesivän oloisina mutta ilmeisesti pesintä oli mennyt pieleen, sillä kaakkureita ei näkynyt, sen sijaan kuulimme pari kuhankeittäjää ja näimme pyrstötiaisparin.

Jyrkilän pelloilla näkyi vielä 4 uuttukyyhkyä ja Karinmäessä kuului ruisrääkkä, kultarinta sekä sarvipöllöpoikue. Jo Parikkalaa kohti ajellessamme näkyi vielä Akonpohjassa 6-tien päällä lennellyt haarahaukka. Retken päätteeksi kävimme vielä Tarvaslammella rengastamassa käenpiikapoikueen, pesässä oli 9 isoa poikasta – pienessä sinitiaiselle tarkoitetussa pöntössä oli melko ahdasta! Lähellä kotia kylällä näkyi vielä tien yli lentänyt pähkinähakki ja kun kurvasimme sitä katsomaan, löytyi eräästä pihasta kaksi tai kolme hakkia, joista ainakin yksi oli selvä lentopoikanen. Jossain lähellä olivat hakit taas pesineet, mutta nyt vasta näyttäytyivät vuodariksi – käsittämättömän kähmyjä ovat!

8.7. havaitsin pikkusiepon viimeisen kerran. Poikaset olivat ilmeisesti siirtyneet jo aika kauas pesältä, mutta emon rätinä kuului vielä pariin kertaan. Saman iltana Partasen Harri soitti, että hänelle oli soitettu, että Satumäessä oli joku pöllö maassa ja harakat sen kimpussa. Singahdimme silti paikalle ja siellähän oli potra sarvipöllön poikanen maassa. Laitoimme poikaselle renkaan kinttuun ja nostimme sen tiheään puuhun piiloon variksilta. Ympärillä kerjäsi ainakin pari muutakin poikasta eli varmasti emo saapui pian tätäkin poikasta ruokkimaan.

9.7. Siikalahdella näkyi syyskauden ensimmäiset kaksi jalohaikaraa ja Tetrisuolla näkyi kymmenen uuttukyyhkyä, joista osa oli nuoria eli vihdoin varmistui uuttarin pesintä Parikkalassa! Illalla kävimme laittamassa verkot pauloille SSP-paikalle ja näimme Kirkkorannassa kanadanhanhipoikueen.

10.7. SSP:n saldo oli taivaanvuohi, pensastasku, räkättirastas, 3 ruokokerttusta, 7 pensaskerttua, pajulintu, kirjosieppo, sini- ja 2 talitiaista sekä 1+1k pajusirkkua. Verkkoilun ohessa näimme kuhankeittäjäparin sekä 25 pikkukäpylintua. Illalla teimme lyhyen Saaren kierroksen mutta havainnot jäivät aivan olemattomiin – ainoa mainittava havainto oli neljä uuttukyyhkyä Pohjasuolla.

13.7. kuului kylällä hakin raakuntaa ja kuhankeittäjän laulua ja Siikalahdella kuului kuhiksien rääyntää. 14.7. ajelimme sitten kohti etelää. Matkalla stoppasimme Haminan Tervasaaressa, jottei vuodareista jäisi kokonaan puuttumaan niinkin naurettava laji kuin lapintiira! Lopulta parkkeerasimme Helsinki-Vantaan lentokenttähotellin parkkipaikalle, jossa olisimme seuraavan yön. Seuraavana päivänä olisi vihdoin edessä todella kauan odotettu yhteinen reissu!

J.A.

Juna saapui taas kerran myöhässä, joten meille tuli hieman kiirus käydä Karpalossa syömässä ennen kuin minun piti viedä auto autokorjaamolle pieneen huoltoon. Tunnin ajan käppäilimme sitten Moskuunniemessä isäni kanssa opiskellen tavallisempien lintujen laulua. Mukavampia havaintoja olivat mehiläishaukka sekä viitakerttunen.

Huilittuamme hetken kotonamme suuntasimme iltaretkelle, jonka aloitimme tutuilla pähkinänakkeleilla, jotka olivat yllättäen jo jättäneet pesänsä mutta löytyivät kuitenkin lähistöltä. Sitten jatkoimme Joukion valkoposkihanhia ihmeteltyämme (poikasiakin jo vaikka kuinka) Sinkkosennurkkaan, josta olimme saaneet vinkin tarkistettavasta tikan pesästä. Valkoselkätikkapari näkyi heti lennossa ja pesässä kiikitti ainakin pari tikanpoikaa, joista toinen oli aika ajoin kolon suulla näkyvissäkin. Myös palokärki rummutteli kauempana. Hoidettuamme pikkusiepon pesäpaikaltaan jatkoimme vielä Siikalahden lintutornille, jossa näkyi kaukainen harmaasorsa ja vielä patotiellä kuului pari rytikerttusta, mutta nämä olivat turhan kaukana isäni kuultaviksi.

Lauantaina 11.6. lähdimme aamuretkelle kuuden aikaan ja hoidimme aluksi Likolammelta kuhankeittäjän sekä kultarinnan. Sitten suuntasimme Melkoniemen metsiin tavoitteena idänuunilinnut ja sinipyrstöt mutta eipä niitä kumpaakaan löytynyt. Sen sijaan tuttu matkalla näkyi käenpiika ja metsiin päästyämme kuukkeli kävi meitä moikkaamassa ja muita havaintoja olivat mm. kanahaukkaemo ja lentopoikanen, töyhtötiainen, pikkukäpylinnut, sirittäjä jne. Pikkusieppokin kuului mutta kovin kaukaa. Rengastimme myös pöntössämme olleet kahdeksan varpuspöllön poikasta.

Päiväunien jälkeen suuntasimme Tarvaslammelle Hannan vanhempia moikkaamaan mutta samalla rengastimme muutamat tiaispoikueet sekä tuulihaukkapoikueen pöntöistä. Ja lopuksi kävimme vielä kaakkurilammella varmistamassa, että asukkaat olivat tänäkin kesänä paikalla.

Ja illalla jaksoimme vielä ilta- ja yöretkelle Saaren suuntaan, jolla näimme sarvipöllön ja kuulimme muutaman heinäkurpan, kehrääjän, luhtakanan ja -huitin, kaulushaikaroita, ruisrääkkiä, viitakerttusia, luhtakerttunen sekä pari pensassirkkalintua, joista toisen rengastimmekin. Aamun jo sarastaessa stoppasimme vielä Siikalahdella, jossa lauloi toinen luhtakerttunen.

Nukuimme aamulla pitkään ja sitten suuntasimme Rautjärven puolelle Kokkolanjoelle, josta pienen etsinnän jälkeen löysimme virtavästäräkin, joka varoitteli ilmeisesti rannassa piilossa olleen poikasen takia. Ylempänä jokivarressa törmäsimme toiseenkin heikosti lentäneeseen poikaseen.

Iltapäivällä kävimme vielä syömässä ”Assalla” ja sitten isäni lähti junalla kohti Kirkkonummea. Olimme parin vuorokauden retkeilyllä havainneet 113 lajia, joista isänikin oli onnistunut havaitsemaan 102 lajia. Ei hassummin 75-vuotiaalta aloittelevalta harrastajalta! Isäni vuodarilukema oli nyt uusissa ennätyslukemissa 146 lajia ja tavoitteena on tietysti saada ainakin 150 rikki – olihan listalla vielä aika helppojakin puutteita.

Illan juoksulenkillä kuulin harmaapäätikkapoikueen Särkisalmella .

Viikolla Hanna kävi aina sään salliessa kuvausreissuilla ja itsellä retkeily jäi korkeintaan lyhyiksi ruokatuntiretkiksi. Valkoposkihanhet toivat jo poikasiaan lähirantaan, pikkusiepot jatkoivat yhä poikastensa ruokkimista, ensimmäiset kahlaajat (suokukko, muutama mustaviklo, valkovikloja, liroja) matkasivat jo etelää kohti. Tikanpoikasista näkyi nuori valkoselkätikka ja kuhankeittäjiä lauloi siellä täällä.

15.6. kävin Lappeenrannassa Keskussairaalassa ja iltapäivällä kävin Toikansuolla, jossa lauloi peltosirkku ja altailla näkyi mm. pari punajalkavikloa ja neljä pikkutylliä. Joutsenon Kotasaaressa kuului rastaskerttunen ja Konnunsuolla kuului kolme peltosirkkua.

Viikonlopun aloitimme SSP-rengastuksella ja saaliksi saimme punarinnan, ruokokerttusen, 2 pensas- ja 2 lehtokerttua, kirjosiepon, peipon sekä 3 punavarpusta. Iltapäivällä teimme vielä Saaren kierroksen, jonka havikset jäivät suopöllöön ja muutamaan luhtakanaan. Rengastimme myös jokusen töyhtöhyypän poikasen.

Sunnuntaina 19.6. kävimme taas Melkoniemen metsissä, jossa näkyi nyt koko viiden kuukkelin perhe. Törmäsimme myös pyyperheeseen ja varpuspöllöt olivat yhä pöntössä mutta aivan lähtövalmiin näköisinä. Tarvaslammella käenpiika hautoi yhdessä pöntössä.

21.6. lyhyt iltapäiväretki tuotti pikkutikan pesän Siikalahdelta ja tarkistimme taas, että kovien sateiden jälkeen pikkusiepoilla oli yhä kaikki hyvin. 23.6. kuvailimme Siikalahdella pyrstötiaispoikuetta ja Hannan löytämiä pyjamaluteita. Näimme myös pikkutikkapesäpaikan lisäksi toisaallakin pikkutikan ja kuulimme muutaman kultarinnan. Illalla suuntasimme yöretkelle lähi-Parikkala parhaille paikoille, mutta surkeaa oli yhä: yksi heinäkurppa, pari sarvi- ja suopöllöä sekä kehrääjää ja muutama ruisrääkkä kuului. Siikalahdella kuului pari luhtahuittia. Laulajista kuulimme vain viitakerttusia ja satakieliä sekä aamun jo sarastaessa pari kuhankeittäjää.

25.6. heräsimme Papinlahdella nukuttuamme riippukeinuissa harjoittelumielessä. Herätys oli taas aikainen sillä oli taas SSP:n vuoro. Saimme verkoista musta- ja punakylkirastaan, 3 ruokokerttusta, 2+1k pensaskerttua, sini- ja talitiaisen, 1+2k punavarpusta sekä pajusirkun. Muita havaintoja olivat sarvipöllö, pikkulepinkäinen, hemppo ja keltavästäräkki. Illalla Tetrisuolla näkyi kolme uuttukyyhkyä.

26.6. kuului illasta Papinlahdella varpuspöllön poikanen ja näkyi sarvipöllöjä niin aikuinen kuin poikanenkin. Sitten teimme yöretken Särkisalmen ja Saaren välimaastoon ja kuulimme satakieliä, viitakerttusia, luhtakerttusen, vain pari ruisrääkkää sekä kehrääjä ja näimme muutaman sarvipöllön ja kuulimme niiden poikasia.

27.6. pikainen Siikalahtikäynti kannatti, kun juoksin Raikantien varressa ison kurjen poikasen kiinni, joka sai tietysti renkaan jalkaansa. Pikkusiepot olivat myös yhä vain paikalla ja näkyipä valkoselkätikkakin.

Kuun viimeisinä oli läkähdyttävän kuumaa, joten havainnot jäivät vähiin. Hanna kuitenkin jaksoi yhä ulkoiluttaa kameraa ja kävi kuvaamassa joka aamu jotain.

J.A.

2.6. satoi pitkästä aikaa – edellisen kerran, kun oli satanut, oli tainnut sataa lunta? Niinpä kävin taas pikakäynnin Saaren kahlaajapaikoilla, mutta eihän siellä mitään kahlaajia ollut – vain kapustarinta Akanvaaran Tetrisuolla.

4.6. iltapäivällä suuntasimme Savon puolelle Punkaharjulle Saimaan rantaan rengastamaan Tapani Nisulan mökin lähellä olleesta pöntöstä viirupöllön poikasen. Vain yksi iso poikanen oli pöntössä ja onneksi emokin oli varsin leppoisa, joten rengastus sujui nopeasti. Kun pöllö oli saanut hilun kinttuunsa, ei se enää suostunut pysymään pöntössä, mutta sen olikin jo edellispäivinä nähty seisovan pöntön suuaukolla verryttelemässä siipiään, joten se oli aivan lähtövalmis.

Yllätykseksemme Tapani oli järjestänyt meille ohjelmaa rengastuksen jälkeen ja pääsimme hänen ja tämän mökkinaapureiden Laura ja Harri Heleniuksen kanssa veneretkelle, jonka kohteena olisivat saimaannorpat, joita Tapani on vuosia kartoitellut alueella.

Pian olimmekin vesillä ja tarkistamassa norppien vakiopaikkoja. Muutamalla ensimmäisellä paikalla emme norppia nähneet mutta sitten löytyi ensimmäinen kivellä köllötellyt norppa! Tämä veijari oli hieman aran oloinen, joten emme pyrkineet lähemmäksi. Toinenkin norppa uiskenteli lähistöllä, mutta katosi pian. Mutta seuraavalta paikalta löytyi sitten nätti vaalea köllikkä, joka poseerasi oikein antaumuksella. Myös tumma kuutti uiskenteli lähistöllä ja sekin kävi meitä pari kertaa kurkkaamassa. Lähisaaressa lauleskeli pikkusieppo ja kelikin oli mitä mainion, joten tunnelma oli korkealla!

Ylittäessämme isompaa järven selkää löysimme eräältä karilta meriharakan ja toiselta puolelta selkää löysimme vielä yhden norpan köllimästä kivellä hieman kaislikon takana. Sitten katselimme vielä hieman maisemia ennen kuin palasimme vauhdikkaasti Heleniusten mökkirantaan. Olipa mahtava päästä kerrankin katselemaan ja kuvaamaan norppia, joita emme ennen olleet nähneet kuin muutamia kertoja kauempana uimassa. Kiitoksia vielä Tapanille sekä Heleniuksille!

5.6. oli taas SSP-pyynti, jonka saldo jäi vaisuksi: 2+1k ruokokerttusta, 1 herne-, 3+1k pensas- ja 3 lehtokerttua ja 1k talitiainen saatiin. Ohessa havaitsimme ääntelevän pikkulepinkäisen sekä lyhyesti laulaneen kuhankeittäjän.

Karoliina Hämäläinen ja Laura Oinas olivat Joensuusta tulleet rengastelemaan Parikkalaan ja heillä oli haaveena rengastaa kuhankeittäjä. He olivat koko yön etsineet orioluksia mutta eivät olleet edes kuulleet ainoatakaan. Suurin osa linnuista oli tainnut jo alkaa pesimäpuuhiin? Niinpä neuvoin heille parhaaksi epäilemäni paikan ja pyysin, että mikäli saisivat kuhiksen kiinni, niin josko saisin tulla itsekin sitä kuvaamaan, kun kuitenkin olimme omassa pyyntihommassamme vajaan kilometrin päässä. Ja kuinka ollakaan hehän saivat upean koiras kuhankeittäjän kiinni ja ehdin paikalle hyvin, kun linnun rengastus- ja mittaustoimet olivat vielä kesken eli minua ei jouduttu lainkaan odottamaan (kilometri on autolla aika nopea siirtyä). Niinpä pääsin kuvaamaan tätä upeaa lintua! Kiitoksia Karoliinalle ja Lauralle ja onnittelut huikeasta rengastuksesta!

Iltapäivällä teimme taas Saaren kierroksen ja mukavimpina havaintoina näimme 18 pulua, pari harmaasorsakoirasta ja harmaapäätikan Akonpohjassa, tundrametsähanhen Jyrkilässä, harmaasorsaparin Suurenjärvenlietteellä, sarvi- ja suopöllön Ollukassa ja hempon Tarassiinlahdella.

6.6. kävimme vain lyhyesti kuvailemassa (ja samalla kontrolloimassa mahdollisia renkaita) valkoselkätikkoja ja pähkinänakkeleita pesillään. Siikalahdella kuulimme taas yhden kuhankeittäjänkin.

Ja 7.6. teimme lyhyen kuvaussession Hannan löytämälle pikkusiepporeviirille – kauhtuneen näköinen naaraspukuinen lintu ruokki jo pesäkoloon poikasia. Hannahan oli nyt kesälomalla, joten hän meni vielä illalla Saarelle kuvaamaan suopöllöjä ja onnistukin saaman yhdestä kuvia. Ja täytyy vielä sanoa, että me tietysti suoritamme kaikki kuvaukset täysin lintuja häiritsemättä riittävästi piiloutuneina. Käkikin tuli kuvattua.

8.6. Hannan ruokokerttusen kuvaussessio sai yllättävän käänteen, kun hän huomasi ruovikossa hitaasti liikkuneen luhtahuitin. Ihme kyllä rantakana tuli pari kertaa oikein mukavasti kuvattavaksi. Oman ruokatuntini kuvaukset keskittyivät pähkinänakkeleihin. Illalla kävimme vielä Siikalahdella, josta nousi etelää kohti muutolle punajalkaviklo – se on syksy jo…

J.A.

10.5. Saaren kierroksella Akonpohjassa näkyi pari mustakurkku-uikkua ja pikkutylli sekä kuului ruokokerttunen, Kanavalammella näkyi harmaasorsapari, Tarassiinlahdella kellui mulliparvi sekä pari allia ja parhaana havaintona kaukana näkyi itään matalalla matkannut kattohaikara. Mutta loppukierroksella näkyi enää pikkukuovi, jokunen uuttukyyhky sekä sinisuohaukka.

11.5. Härskiinmutkassa kellui lapasotka-mustalintu sekaparvi ja Moskuunniemessä kuului käenpiika. Iltapäivällä kiertelimme pöllönpönttöjä Savon poikien kanssa ja kierroksen lopuksi yhdestä pöllöstä löytyi hautova viirupöllömamma, joka sai renkaan jalkaansa. Muut kierroksen havainnot jäivät kanahaukkaan ja mustapääkerttuun.

12.5. ruokatunnilla törmäsin patotiellä tuttuihin, lomalle Parikkalaan tulleeseen Valosen Arttuun sekä taas ohiajaessa paikalla pysähtyneisiin Matti ja Liisa Kapaseen, joiden kanssa jutustellessa ylitsemme lensi lapinkirvinen äännellen. Myös haarahaukka näkyi taas vaihteeksi. Iltapäivän pönttökierroksen havainnot jäivät pyypariin.

13.5. kävin katsomassa luonnonkolossa hautonutta helmipöllöä. Illan Saaren kierros alkoi tien vieressä olleella koppelolla. Akonpohjassa näkyi heinätavipari, suokukkoja sekä jopa 45 mustavikloa. Karinmäessä näkyi pyypari ja Ala-Ollukan pelloilla tarkistimme yhden valkoposkiparven, jossa oli kuin olikin punakaulahanhipari! Pohjasuolla piipersi 92 kapustarinnan parvi ja Pohjanrannassa näkyi tylli. Muuten näkyi uuttukyyhkyjä taas siellä täällä, joten näyttää siltä, että laji on tullut nyt jäädäkseen.

14.5. oli ensimmäinen SSP ja kylläpä oli vielä märkää! Aamulla kuulimme jänkäkurpan ja kaakkurin ja verkoista saimme pensaskertun, ruokokerttusen, pari hernekerttua ja pajulintua sekä pajusirkkuja 2r+1k. Sitten bongasimme Siikalahdella olleen jalohaikaran ennen pitkiä päiväunia. Iltapäivällä suuntasimme Saarelle, jossa näkyi Akonpohjassa 2 pikkutylliä ja 4 tylliä ja sitten pistimme Akonpohjaan kuvausteltat pystyyn ja toiveenamme oli kuvata illalla ja aamulla kahlaajia. Illalla suokukkoja ja mustavikloja vielä oli, mutta toivoimme niiden tulevan aamulla lähemmäksi telttojamme. Iltaa ja lyhyitä unia odotellessa kuulimme luhtakanan ja näimme harmaasorsaparin sekä heinätavikoiraan.

15.5. aamulla kahlaajat kuitenkin nousivat muutolle ja pääsimme lopulta kuvaamaan vain muutamaa suokukkoa. Muutenkin aamun havainnot jäivät samoihin kuin edellisiltana, joten kuvausreissu oli pettymys.

Teltat purettuamme teimme vielä Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat pari käenpiikaa Tarassiinlahdella, lapinkirvinen Jyrkilässä, harmaasieppo Akonpohjassa, pikkujoutsen Pohjanrannassa sekä valtaisat 15 000 ja 25 000 valkoposkihanhen parvet Pohjasuolla ja Akanvaaran Tetrisuolla. Tetrisuolla kuului vielä sarvipöllö keskellä päivää.

16.5. ainoa havainto oli Siikalahdella laulanut satakieli ja 17.5. näkyivät ensimmäiset tervapääskyt. Saarella näkyi Akonpohjassa 5 tylliä ja 3 pikkutylliä, Pohjanrannassa lapinsirri, Kanavalammella suosirri ja heinätavipari ja Akanavaaran Tetrisuolla 112 kapustarintaa. Myös muutama isompi keltavästäräkkiparvi sekä taas uuttukyyhkyjä nähtiin.

18.5. kuului ensimmäinen punavarpunen ja 19.5. Härskiinmutkassa kellui lähellä kuusi lapasotkaa. Tyhjiä pönttöjä taas kierrettyämme, kävimme pelastamassa Siikalahden rannalla yhden aitaan juuttuneen valkoposkihanhen. Ohessa näimme myös pari punajalkavikloa. Illalla singahdin vielä Moskuunniemen Hernesaareen, jossa oli alkanut näkyä arktikaa ja ehdin vielä nähdä pari pilkkasiipi- ja mustalintuparvea sekä 950 allia ja meriharakan, lähistöllä lauloi vielä kultarintakin.

20.5. saapui ensimmäinen lehtokerttu ja illan pönttökierros tuotti vihdoin 8 munaa hautoneen varpuspöllön, joka oli vanha tuttumme ja siirtynyt uuteen pönttöön useamman kilometrin päästä. Kierroksella näimme myös pari metsoa ja pyytä. Illalla kävimme parilla heinäkurppapellolla ja näimme yksinäisen linnun kököttämässä keskellä yhtä peltoa.

21.5. Siikalahden staijilla näimme vain vähän lintuja mutta haarahaukka sekä etenkin merikihu lämmittivät. Iltapäivällä suuntasimme taas Saarelle, jossa Tarassiinlahden pari lapinsirriä ja punajalkaviklo ja Suurenjärvenlietteen mustapyrstökuiri, suosirri ja pari lapinsirriä olivat mainittavimmat havainnot. Näimme myös pari valkoselkätikkaa sekä kuulimme muutaman kultarinnan ja taas uuttukyyhkyjä siellä täällä.

22.5. suuntasimme Savon puolelle Punkaharjun Haukmäen metsiin, jossa kiertelimme jonkin aikaa ja löysimme sentään yhden komean pikkusiepon ja kuulimme kaakkurin sekä metson lentoonlähtöryminän. Pöntöt olivat kuitenkin taas tyhjiä. Päivällä kävimme rengastamassa viirupöllön poikaset ja olipahan taas äkäinen emo! Iltapäivällä rengastimme vielä Tarvaslammelta kottaraisen pojat ja yhden käenpiian ja kotiin ajellessa bongasimme Moskuunniemestä kuhankeittäjän vuodariksi.

23.5. Härskiinmutkassa kellui parisataa allia ja pari lapasotkaa ja iltamuutolla näkyi 865 allia, yksi pieni mustalintuparvi sekä suopöllö. Lyhyellä yöretkellä Soiniosssa surisi kehrääjä ja Sammallammella kuulin taivaalta pienen sepelhanhen ääntä. 24.5. Siikalahdella muutti 7 tyllin parvi. 25.5. näkyi vihdoin ensimmäinen mehiläishaukka ja taas haarahaukkakin. Kultarintoja tuntui löytyvän sieltä sun täältä.

26.5. oli taas SSP:n vuoro ja aamu olikin varsin mukava: 2 punarintaa, 2 leppälintua, 2 mustarastasta, 2 ruokokerttusta, 4 pensas- ja 2 lehtokerttua, 3 pajulintua, 2 kirjosieppoa, 3 sini- ja 2 talitiaista, 3 punavarpusta ja 1 pajusirkku rengastettiin. Kuulimme lisäksi kuhankeittäjän ja luhtahuitin ym. Illemmalla teimme taas Saaren kierroksen, jonka parasta antia olivat fasaanikukko Kanavalammella, kanahaukka Tarassiinlahdella, mustapyrstökuiri ja suosirri Suurenjärvenlietteellä, ruisrääkkä, 2 tylliä ja 7 lapinsirriä Pohjanrannassa sekä tundrametsähanhi, muutama tundrahanhi ja myöhäinen lyhytnokkahanhi sekä suo- ja sarvipöllö Akanvaaran Tetrisuolla.

27.5. Siikalahdella näkyi 130 sepelhanhen parvi ja tervapääskyjä kiepui taivaalla jo 65 lintua. Illalla Moskuunniemessä kuului viitakerttunen ja näkyi 163 muuttavaa laulujoutsent6a, 2 meriharakkaa sekä kuhankeittäjäpari. Kukonkannassa kötkötti luhtakana. Jatkoin vielä lyhyelle yöretkelle, jolla kuului Kontiolammella pensassirkkalintu, Siikalahdella liejukana, Sammallammella toinen pensassirkkalintu sekä Kirkkorannassa luhtahuitti. 28.5. lyhyellä Siikalahden staijilla näkyi parit tundra- ja tundrametsähanhet ja 101 kuikkaa. Sitten univelat pakottivat minut nukkumaan.

29.5. Saaren kierros aloitettiin tarkistamalla, että mustakurkku-uikkupari oli saapunut Valkialammelle. Kanavalammella näkyi 4 tundrametsähanhea ja kuului pari kuhankeittäjää. Jyrkilässä pellolla köpötteli yksinäinen sepelhanhi ja Pohjanrannassa näkyi pari lentävää metsähanhea ja lapinsirri sekä kuului taas rääkkä. Muuten kierros alkoi jo tuntua siltä, että paras lintuaika oli jo pahasti ohi…

30.5. kävin aamulla taas helmipöllön luonnonkololla, josta kurkki nyt kaksi isoa poikasta. Ruokatunnilla bongasin Pohjanrannassa olleen jp kuovisirrin, joka oli ensimmäinen keväthavaintoni lajista Parikkalassa. Paikalla oli myös 4 lapinsirriä. Illan juoksulenkillä Tetrisuolla näkyi suopöllö.

Toukokuun viimeisenä päivänä kävimme taas helmipöllöjä katsomassa ja nyt kolo oli tyhjä mutta löysimme vielä yhden maastopoikasen erään kuusen latvustosta.

J.A.