Onneksi heti 1.12. pystyin hoitamaan kunnalle uuden talvilajin, kun edellispäivänä löytämäni tundrametsähanhet olivat yhä Koitsanlahdella. Lahdella näkyi myös muutama sinisorsa, laulujoutsenia näkyi muuallakin Simpelejärvellä ja räkättirastaita näkyi yhä pari parvea ja pari mustarastastakin Kirkonkylällä. Kesken työpäivän pointsasin tietysti Parikkalan nyt ensimmäisen joulukuisen sekä ensimmäisen talvehtivan uuttukyyhkyn työpaikan pihalta, jossa näkyi myös 7 tikliä. Uuttukyyhkyn olin tosiaan kertaalleen havainnut helmikuun lopussa jo kevätmuuttajana, joten uutta talvilajia ei tästä kuntaan tullut. Iltapäivällä näin vielä isolepinkäisen Rautalahdella.

2.12. kävimme Hannan kanssa tarkistamassa, että Särkisalmen jätärin läheltä ilmoiteltu pähkinänakkeli oli yhä paikalla. Härskiinmutkasta näkyi pikaselauksella vain 13 kalalokkia sekä 1 harmaalokki. Sitten kävimme katsomassa, että Koitsanlahden hanhet olivat paikalla ja 3 telkkääkin näkyi. Pikainen Kokkolanjoki käynti Simpeleellä tuotti koskikaran sekä ylitsemme lentäneen kanahaukan sekä peipon.

3.12. Siikalahden pelloilla yhä todella katveessa pitkään oleilleesta laulujoutsenparvesta löytyi pikkujoutsen. Sitten suuntasinkin Imatran Immalanjärven tukkasotkan, mustalinnun sekä pilkkasiiven sekä Vuoksen Imatrankoskelta vuodariksi bongaamani pikku-uikun kaytta Lappeenrantaan, jossa minulla oli illemmalla peli. Keli oli kuitenkin niin surkea, ettei retkeilystä tullut mitään, joten sorruin bongaamaan. Ajoin Kouvolan Lappalanjärvelle, jonne perille päästyäni laskeskelin, että minulla oli maksimissaan 10 minuuttia aikaa hoitaa siellä jo viikon verran oleillut amerikanjääkuikka, jotta ehtisin peliin. Tietysti lintu oli hukassa! Paikalla olleet lintuharrastajat olivat levittäytyneet jo eri puolille järveä ja vain yksi harrastaja oli minun sekä Hannan Kouvolasta lintua bongaamaan tulleen siskon Elissan kanssa paikalla, jossa lintu oli vielä aamulla ollut. Onneksi en ehtinyt kuin nostaa putkeni pystyyn, kun lintu löytyi kellumasta keskeltä järveä. Se kuitenkin sukelteli todella aktiivisesti mutta lopulta Elissankin onnistui nähdä lintu myös putkella hyvin, ja minä pääsin lähtemään paluumatkalla Lappeenrantaan.

4.12. pikkujoutsen oli yhä paikalla reilun 250 laulujoutsenen seurassa ja Raikanniemestä näkyi silkkiuikku ja Härskiinmutkasta 195 isokoskelon parvi. 5.12. Koitsanlahden metsähanhia ei näkynyt, mutta harmaapäätikka ja pari telkkää sentään. Iltapäivällä ajelin taas perinteiseen tapaan Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse, jossa kokoontuikin illalla jo koko rallijoukkueemme eli lisäksemme myös Nette Meriluoto sekä Markus Keskitalo.

6.12. Itsenäisyyspäivän aamuherätys oli viideltä ja aika pian oli porukkamme valmistautumassa ulos lähtöön. Juha kävi jo kertaalleen huhuilemassa pihalla, josko reviirilehtopöllö suvaitsisi kerrankin vastata, mutta hiljaista oli. Kun itse olin saanut kaikki valmiiksi, menin pihalle viheltelemään helmipöllöä ja kuinka ollakaan, lehtopöllö veti puputuksesta herneet nokkaan ja alkoi kiljua ja niinpä saimme rallillemme oikein mukavan aloituslaji, joka oli samalla minun 250. vuodarini.

Suuntasimme alkuun Juhalle ja Netelle tuttuihin pöllömaastoihin, jossa he olivat syksyn aikana rengastelleen helmi- ja sarvipöllöjä. Olimme varmaan melkoinen näky ajellessamme ikkunat auki metsäteitä siten, että joka ikkunasta loimotti vielä otsalamppuja joka suuntaan! Laulujoutsenten joikhuntaa kuultiin isommilta pelloilta, kunnes taas paukahti kunnon pinna! Markus näki otsalamppunsa kajossa pöllön hahmon istumassa kelon oksalla ja niinpä äkkijarrutuksen jälkeen pakitimme hieman taaksepäin ja kohta kaikki otsalamput sojottivat tummaa hahmoa kohti – jonka jo muodosta tunnistin lapinpöllöksi! kohta lintu hieman kääntyikin ja Nette pääsi nauttimaan mukavasta eliksestä ja me muutkin tuuletimme todella kovaa rallilajia!

Muita pöllöjä ei kuitenkaan enää kovasta yrittämisestä huolimatta löydetty ja niinpä suuntasimme Lapinjärven rantaan etsimään siellä olleita hanhiparvia, joissa oli ollut useampiakin lajeja. Mutta rantaan päästyämme saatoimme kauhuksi todeta koko järven jäätyneen yön aikana! Lahdelmassa kellui pari kohtuullisen kokoista kanadanhanhiparvea itse auki pitämässään sulassa, mutta niiden seasta ei löytynyt muita lajeja. Aikaa hanhien tuijottamiseen kului, sillä alkuun oli vielä turhan hämärää ja meidän piti tietysti olla varmoja, ettei joukossa ollut yhtäkään muun lajin edustajaa. Onneksi oheislajistoa oli mukavasti ja tavallisimpien lajien ohella kuittasimme myös hippiäisen, vihervarpusen, tilhen ja räkätti- sekä mustarastaan.

Lopulta jouduimme suuntaamaan pelloille, joilta arvelimme loppujen hanhien löytyvän. Onneksi jo ajaessamme meidän yli lensi järveä kohti merihanhi, jonka varmistimme lajilleen vielä palaamalla lähtöpisteeseen – olihan kyseessä uusi laji koko rallille. Pelloille vihdoin päästyämme löysimme pian yhdestä kanukkiparvesta taas merihanhen ja pian toisesta parvesta pari valkoposkihanhea. Mutta muuten paremmat lajit jäivät varpushaukkaan ja pikkukäpylintuun.

Kuitattuamme teeret pienellä metsäajelulla saavuimme Heikinkylän pelloille, jossa alkoi taas mennä hyvin, sillä näimme kanahaukan, pari uuttukyyhkyä sekä ylitsemme muuttaneen hiirihaukan ja fasaani sekä isolepinkäinenkin hoituivat jostain matkan varrelta Käytyämme Juhan pihamaastosta pointsaamassa pyrstö- ja kuusitiaisen sekä ylilentäneen isokoskeloparven, paukahti Pukaron pelloilla taas kunnon ylläri, kun ylitsemme muuttaneessa laulujoutsenparvessa oli mukana kolme pikkujoutsenta!

Sitten pitikin suunnata Porvooseen, jossa Myllymäestä löytyi pienellä kiertelyllä tiklejä sekä nokkavarpunen (vuodari!). Emäsalon siltaa kohti ajessamme näkyi telkkä ja sillalta kala-, harmaa- sekä merilokki sekä kyhmyjoutsenia ja 3 uiveloa ja Karjalaiskylässä kuitattiin nopeasti piekana ja pitkällä seulomisella löytyi paikalla olleesta suuresta carduelis-parvesta useita hemppoja sekä muutama tundraurpiainen. Vuorihemppoa emme valtavasta parvesta löytäneet, yksi oudon vaaleanokkainen hemppo kyllä meinasi kelvata.

Sitten suuntasimmekin kiireellä Ruskiksen tienoolle, jossa viiksitimalit kuuluivat pienen odottelun jälkeen ja saimmepa viimein sinisorsankin listallemme! Pikakäynti Sikosaaressa tuotti vain puukiipijän. Ruskiksen tornilla odottelimme sitten reilut puoli tuntia Markuksen pohjustamia peukaloisia, jotka vihdoin suvaitsivat alkaa rätistä, kun viheltelin niille hieman varpuspöllöä. Tästäkin tuli yllättäen uusi laji koko rallille!

Kiertelimme vielä hetken pöllöjä etsien, mutta lopulta lajimääräksemme jäi 56 laji, joka oli kuitenkin aivan selkeä uusi ennätyksemme. Silti hieman pelotti, että olimme havainneet tikoista ainoastaan käpytikan ja vesilintupuoli oli jäänyt todella vähäiseksi. Hieman kuitenkin tuntui siltä, että olisiko vihdoin meidän vuoromme voittaa?

Itsehän en taaskaan jäänyt purkuun, sillä seuraavana aamuna oli taas mentävä töihin. Niinpä ajelin Juhan autolla takaisin Lapinjärvelle, josta sitten jatkoin omalla autolla Parikkalaan. Matkan varrella sain viestejä purusta ja pian oli selvää, että taas kerran Katjan Mikon poppoo oli kerännyt enemmän lajeja. He ylsivät lopulta jopa 61 lajiin, joka oli selvä uusi ennätys. Me jäimme kakkosistakin lajin päähän ja tulimme lopulta kolmansiksi. Pääasia kuitenkin oli, että lintuja oli näkynyt ja meillä oli ollut todella mukava ralli!

Kotimatkalla näin vielä Lappeenrannassa perinteisellä paikalla huuhkajan ja olinkin lopulta kotona ihan ihmisten aikoihin. 100-vuotiasta Suomea oli taas tullut juhlistettua perinteiseen tapaan!

Parikkalassa Itsenäisyyspäivää viettänyt Hanna rengasti jätärin nakkelin. Tämä lintu sai keltaisen ja punaisen värirenkaan.

7.12. talvi oli kiristänyt selvästi otettaan Parikkalassakin ja Koitsanlahtikin oli jäätynyt, mutta kaukana vastarannalla olleesta railosta löytyi yllättäen taas tutut 3 tundrametsähanhea joutsenperheen seurasta. Joutsenia oli yksi muuttoparvi pysähtynyt kauas yhä sulalle selällekin ja lisäksi telkkä sekä muutama sinisorsa näkyi. Kokkolanjoella näkyi taas kara, kanahaukka sekä harmaapäätikka, Ristimäessä palokärki ja kylällä yhä vain uuttukyyhky pulujen seurassa.

9.12. näin metsähanhet viimeisen kerran ja yksinäinen harmaalokkikin vielä näkyi ja Tetrisuolla päivysti isolepinkäinen. 10.12. Imatran Immalanjärvellä näkyi pilkkasiipi ja tukkasotka ja pikainen Vuoksen selaus tuotti lapasotkan, uivelon sekä pari merimetsoa. 11.12. Kullinsuolla näkyi isolepinkäinen sekä pari teeriparvea ja Kannakselta löysin eräältä ruokinnalta pari peippoa. 12.12. Siikalahden patotiellä pienessä sulassa oli joutsenperhe ja nyt peippo löytyi Kangaskylältä.

Ja 13.12. Tyrjällä näkyi 3 sinisorsaa ja peippoja olikin sitten Kannaksella jopa 10 lintua seuranaan yksinäinen järripeippo, joka oli minulle, uskomatonta kyllä, uusi talvilaji Parikkalaan! Ja kun oli vauhtiin päästy, niin seuraavana päivänä bongasin Siikalahden Aittavaarassa tuttujen ruokinnalla oleilleen punarinnan, joka oli myös minulle 96. Parikkala-talvilaji! 14.12. Moskuunniemessä näkyi myös 3 taviokuurnaa ja patotien sulassa sinisorsa.

15.12. laskin puluja jopa 33 lintua ja uuttukyyhky oli niiden seurassa, kuten joka päivä. Kirkonkylällä näkyi vihervarpunen ja Muttelinmäessä 7 taviokuurnan parvi. 16.12. Kannaksen peippomaksimi oli jo 20 lintua ja järrikin näyttäytyi taas. Pikainen Immalanjärven stoppi oli lähes turha, kun havainnot jäivät harmaalokkiin ja varpushaukkaan ja Lappeenrannassa shoppailujen ja pelailujen yhteydessä kävin vain Reijolan jätärillä, jossa näkyi tavi.

16.12. Oravaniemestä pääsi vielä katsomaan sulalle Kurhonselälle, jossa näkyi kuitenkin vain kalalokki ja palokärki lensi ylitseni. 17.12. Kirkonkylällä yritimme pyydystää siellä oleilevia vielä renkaattomia nakkeleita, mutta toinen lintu vain kävi näkyvillä, toisen intouduttua hetkeksi laulamaankin. Muita päivän havaintoja olivat pari harmaapäätikkaa, vihervarpunen, mustarastas, jokunen räkättirastas, 8 teertä sekä parissa paikassa näkyneet yhteensä 13 peippoa.

18.12. Kannaksella lensi ylitseni yllättäen vanha merikotka. 19.12. samassa paikassa näkyi pitkästä aikaa valkoselkätikka ja kylällä kuului tikli. 20.12. Siikalahdella näkyi ”vaseti” ja Kannaksella jopa 25 peippoa sekä järri. Vartialahdella kellui yhä 93 laulujoutsenta ja sinisorsa. Uuttukyyhky istuskeli vaihteeksi S-Marketin katolla näkyen vihdoin kotipiiriin. Illalla sain ambulanssikuskeilta puhelun, että Terkkarin viereisen rakennuksen ikkunaan oli törmännyt viirupöllö. Ehdin singahtaa paikalle haavin kanssa, mutta lintu lensi ihan hyvin minua pakoon, ennen kuin ehdin juuri edes lähestyä.

21.12. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa isolepinkäinen ja valkoselkätikka taas Kannaksella, 22.12. Hanna löysi yllättäen meidän pihan parkkipaikan puista mustapääkerttukoiraan, jonka ehdin itsekin bongata, kun se oli jo siirtynyt naapuriomakotitalojen pihapuskiin. Ylläri oli myös se, että palattuani töihin, lensi terkkarin yli valkoselkätikka.

J.A.

30.10. Härskiinmutkasta näkyi hauska hanhien sekaparvi, jossa oli taigametsähanhi, 6 tundrametsähanhea, tundrahanhi sekä 13 valkoposkihanhea. Kirkkorannassa näkyi 112 sinisorsaa, 2 haapanaa, uivelo sekä merikotka. Ja kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi vielä 30 haapanaa, 20 sinisorsaa, 16 tukkasotkaa, 13 telkkää sekä lapasotka.

Marraskuun alkuun kuitenkin kylmeni taas oikein kunnolla ja Siikalahtikin jäätyi entisestään. 1.11. näkyi laulujoutsenten ja sinisorsien ohella 2 haapanaa 10 tukkasotkaa ja 5 telkkää. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki mutta pikaisen kauppareissun ylläri oli, kun löysin kylän pulujen seasta uuttukyyhkyn, joka näytti jo kotiutuneen pulujen seuraan – liekö jää talvehtimaan?

3.11. ajelin Lappeenrantaan ja pointsasin matkan varrelta vauhdista hiiripöllön Ruokolahden Oritlammelta. Imatran Immalanjärvellä näkyi tukka- ja lapasotka, 3 allia sekä pilkkasiipi.

4.11. oli vuorossa perinteinen talvilintulaskennan syyslaskenta. Keli ei näyttänyt kauhean lupaavalta, sillä sataa tihutti ja tiesin Siikalahden olevan jo täysin jäässä. Laskenta alkoi kuitenkin lupaavasti, sillä uuttukyyhky oli yhä paikalla, ohitseni lensi kanahaukka ja 7 tikliä ruokaili pulupaikan takiaisissa. Räkättirastaita liikkui todella runsaasti ja myös urpiaisilla ja tilhillä oli liikettä, joten yksilömäärät nousivat näillä mukaviksi! Kirkkoselän seulominen tuotti aika vähän lintuja; kalalokkeja, harmaalokin, jokusen isokoskelon sekä silkkiuikun. Muttelinmäeltä irtosi muutama mukava metsäpikkulintu ja ennen patotietä näin myös mm. tundraupiaisia, peippoja sekä järripeipon, mutta itse Siikalahden kierros oli sitten todella tuskaisan märkä, sillä jatkuva sade oli kastellut vallin kasvuston, joka oli ennätyskorkeaa. Onni potki kuitenkin vielä, kun yhdessä monista räkättiparvista näin laulurastaan sekä vielä kaksi parvea tiklejä, joista toisessa oli jopa 25 lintua!

Lopulta laskennan saldoksi tuli laulujoutsen 26, sinisorsa 6, telkkä 3, isokoskelo 7, teeri 11, silkkiuikku, kanahaukka 3, kalalokki 11, harmaalokki 1, kesykyyhky 20, uuttukyyhky 1, harmaapäätikka 2, käpytikka 11, tilhi 61, räkättirastas 806, laulurastas 1, hippiäinen 2, pyrstötiainen 8, sinitiainen 34, talitiainen 127, kuusitiainen 3, hömötiainen 6, töyhtötiainen 1, puukiipijä 4, närhi 13, harakka 13, naakka 99, varis 31, korppi 4, pikkuvarpunen 2, peippo 10, järripeippo 1, viherpeippo 44, tikli 34, vihervarpunen 4, urpiainen 135 (+1 ruskourpiainen), tundraurpiainen 2, pikkukäpylintu 2, punatulkku 58 ja keltasirkku 24. Lajimäärä 41 oli jaettu ennätys ja yksilömäärä uusi ennätys reitillä. Ainoa näkynyt nisäkäs oli saukko.

7.11. uuttupulu näkyi taas ja Siikalahden käynti tuotti laulujoutsenten seassa olleet 10 valkoposki- ja 1 tundrahanhen. 5 muutakin harmaahanhen näköistä näkyi aivan vastarannalla, mutta niin pahassa vastavalossa, että määritys jäi tekemättä, kun linnut vielä katosivatkin mystisesti. Myös haapana, 6 telkkää, merikotka, valkoselkätikka, 3 peippoa sekä 2 kanahaukkaa näkyi pikaisella ruokiskäynnillä. Seuraavan päivän vastaavanlainen käynti ei sitten tuottanutkaan oikein mitään. Illalla taivaalla loimottivat komeat revontulet.

9.11. Koitsanlahdella näkyi 4 mustalintua ja Ristimäessä isolepinkäinen ja työpaikan pihalla taas uuttari (kuten useampana seuraavanakin päivänä) sekä tiklejä. 10.11. Siikalahdella oli 301 laulujoutsenta, 4 kanadanhanhea ja taas merikotka ja läheiseltä Kannaksen pellolta löytyi vielä 27 laulujoutsenen seasta 2 pikkujoutsentakin. Pelireissulla stoppasin Imatran Immalanjärvellä, jossa näkyi pari lapasotkaa, jokunen alli ja mustalintu sekä pilkkasiipi.

12.11. Siikalahti oli taas lämmenneiden kelien myötä sulanut täysin ja lahdella näkyi joutsenporukoissa yhä pikkujoutsen sekä 3 tundrametsähanhea, haapana, 6 sinisorsaa sekä 3 telkkää. Valkoselkätikkakin näkyi taas. Vartialahdella kellui vielä silkkiuikku ja Kaukolassa näkyi taas isolepinkäinen.

13.11. kävin pikaisesti Simpeleellä, jossa Kokkolanjoen Uudellasillalla oli tutusti koskikara. 14.11. Vartialahdella näkyi taas silkkiuikku, Siikalahdella pikkujoutsen ja kylällä hakki sekä Lötjösen Matin löytämä punakylkirastas. 15.11. kylällä näkyi palokärki, Siikalahdella pari pikkujoutsenta ja Härskiinmutkasta silkkiuikku. 16.11. havikset jäivät Tähtiniemestä näkyneisiin kolmeen alliin. 17.11. Koitsanlahden Mantkanniemeen näkyi kivellä seisoskellut vanha merilokki, joka on yllättävän kova laji näillä nurkilla. Lahdella kellui myös pilkkasiipi sekä 2 mustalintua.

Viikonloppuna ajelin pääkaupunkiseudulle, jossa majoituin taas Kirkkonummelle ja lauantaina oli vuorossa Bongariliiton kokous. Olin suunnitellut retkeileväni sunnuntaina enemmänkin, mutta surkea sää vesitti suunnitelmat. Iltapäivällä suuntasin kuitenkin Tuusulaan pointsaamaan siellä Ruskelassa joutsenparvessa oleillutta lyhytnokkahanhea. Lintu löytyikin helposti ja sen päivitettyäni soitti Olkion Jouko, että läheisellä Tuusulanjärvellä kellui paikallisena pari päivää paikalla ollut pikkulokki, jossa kyllä hänen mielestään oli jotain outoa. Päätin singahtaa rantaan ja päädyin Järvenpään puoleiselle rannalle Joukon oltua vastarannalla Tuusulan puolella. Lintu löytyi saman tien vielä ollessani Joukon kanssa puhelimessa ja totesin saman tien, että: “Miksei tuo olisi rissa?”. Lintu kellui ikävän kaukana yksinään ja ei lentänyt lainkaan. Niinpä sitä tuijotettiin aika pitkään ja ihmeteltiin, miksei sillä ollut nuorelle pikkukajavalle ominaista tummaa niskalaikkua. Lopulta sen viereen laskeutui kalalokki ja määritys oli kuitenkin selvä – kyseessä oli pikkukajava! Kuin vakuudeksi lintu vielä lennähti muutaman metrin ja asia oli selviö. Lintu tiedotettiin vihdoin Lintutiedotukseen ja illan hämärtäessä muutama bongari ehti vielä pointsaamaan linnun.

20.11. Imatran reissulla Immalanjärvellä näkyi taas jokunen alli sekä pilkkasiipi ja 21.11. Siikalahdella kellui sinisorsien (48) kanssa lapasotka. Merikotkakin vielä väijyi Läähättäjäsaaren puissa ja pieni peippoparvikin näkyi lennossa. Kylällä näkyi taas pitkästä aikaa pähkinähakki ja uuttari se vain yhä notkui puluparven mukana.

24.11. pikainen Soininmäen käynti tuotti viimein vuodenpinnaksi taviokuurnan, kun lumisateiselta taivaalta kuului kerran tilulilu. Viikonloppu meni pelihommissa Lappeenrannan seudulla ja lauantaina näkyi Joutsenon Pätilässä kottarainen ja Lappeenrannan Luukkaansalmella silkkiuikku, merimetso sekä pari harmaahaikaraa ja Pappilanniemessä nakkeli. Sunnuntaina retkeilimme aamupäivän Caireniuksen Sampsan kanssa ja näimme Joutsenossa Pulpinrannassa harmaahaikaran, Punnanlahdessa mm. 67 järripeippoa sekä jokusen peipon ja Lappeenrannan Toikansuolla tavin ja 2 peukaloista ym.

27.11. näin Kannaksella vihdoin muutaman taviokuurnan ja 29.11. kävin moikkaamassa kuukkeleita ja näinkin 3 lintua. Marraskuun viimeisenä löysin yllättäen vielä Koitsanlahden Mantkanniemestä 3 tundrametsähanhea, 2 sinisorsaa ja 2 telkkää. Kirkonkylällä näkyi nakkeli ja Kangaskylän uuttari odotti myös talven vaihtumista vakiopaikallaan.

J.A.

Kohta olikin vene pakattu ja kylläpä oli porukalla sairaasti tavaraa! Meillä kuitenkin vielä reippaasti enemmän kuin muilla – olimmepahan kerrankin ottaneet tavaraa sillä meiningillä mukaan, että mitään ei takuulla olisi unohtunut ja kaikkea olisi aivan varmasti riittävästi! Kohta vene lähtikin liikkeelle ja edessä oli syyslomaviikko Säpissä. Odotukset reissua kohtaan olivat tapissa, sillä olinhan kahdella aikaisemmalla viikonloppuvisiitillä saareen saanut mm. tosisponden amerikanjääkuikan sekä sponden vaaleakultarinnan laistoilleni. Ja männä viikolla jo saaressa ollut porukka oli pohjustanut tulevaa löytämällä pikkuhiljaa kovempia ja kovempia lajeja – mm. hippiäisuunilintuja, lyhytvarvaskiurun ja kashmirinuunilinnun. Olin vieläpä ottanut matkalukemiseksi mukaan legendaarisen Ulkonokalta tuulee -kirjan, jotta mielikuvituksen puute ei olisi rajoittamassa löytyvien erikoisuuksien määritystilanteissa

Matka nykyisin Eurajokeen kuuluvan Luvian Säppiin kesti yllättävän nopealla paatilla vajaat puoli tuntia ja matkan aikana aurinko laski, joten saareen saapuessamme oli jo varsin hämärää. Niinpä saimme raahata tavaroita kotti- ja maitokärryin asemalle otsalamppujen valossa. Onneksi saarella jo olevasta porukasta Markus Lampinen, Tomas Swahn, Valtteri Salonen, Lassi Kangasmäki, Joonatan Toivanen, Niklas Paulaniemi, Paavo Sallinen sekä katalaani Nicolas Ordax osa ehti auttamaan meitä tavaravuoren kanssa ja niinpä pääsimme pian majoittumaan asemarakennukseen. Markuksella oli aseman pihalla pöllöpyynti menossa ja tervetuliaislahjana meitä odotti juuri verkosta tullut varpuspöllö. Asema oli aivan tupaten täynnä, sillä petipaikkoja oli periaatteessa 14 henkilölle ja meitä oli nyt 16. Mahduimme kuitenkin hyvin, vaikka alkuun hieman epäilyttikin.

Saatuamme tavarat omalle puolellemme järjestykseen (asemarakennuksessahan on kaksi lähes identtistä puolta, joista toiseen me nyt saapuneet majoituimme Paavon ja Nicon kanssa), osallistuimme vielä iltahuutoon, jonka jälkeen olimme aika pian valmiit pehkuihin.

21.10. sai alkuperäisporukka vielä rengastustoiminnan hoitaakseen, jotta nyt saapuneet rengastajat Teppo ja Hanna pääsivät yrittämään saaresta aiemmin löytyneiden harvinaisuuksien bongaamista. Saaressa oli jo useamman päivän ajan oleillut lyhytvarvaskiuru ja edellispäivänä Tomas oli löytänyt kashmirinuunilinnun. Ja Hannahan ei ollut aiemmin Säpissä käynytkään, joten pääsi hänkin kiertämään saarta ja tutustumaan paikkoihin, ennen kuin joutuisi ainoana saareen jäävänä rengastajana olemaan pääosan ajasta verkoilla.

Aamu alkoi siten, että ensimmäisinä maastoon lähtivät jo pimeässä rengastaja mahdollisine apulaisineen siten, että verkot olisivat saaren Peränurkassa eli mahdollisimman kaukana asemasta olevalla rengastuspaikalla pyynnissä auringon noustessa. Osan porukasta tuli sitten suorittaa ns. aamuvakio eli staijata parin tunnin ajan muuttoa auringonnoususta alkaen. Tähän osallistuikin hyvällä säällä lähes koko porukka loppujen lähdettyä koluamaan puskia ja metsiköitä heti aamusta.

Aamustaiji suoritettiin Prakalassa eli sataman viereisellä niemellä ja muutto oli aikalailla perinteisen vaisua. Merellä liikkui toki runsaasti telkkiä, alleja, mustalintuja ym. mutta pääasiassa linnut olivat paikallisia, joita velloi parvissa välillä edes takaisin. Niinpä muuttaviksi kirjattiin varsin vähän lintuja, joista mainittavampia olivat kaakkuri, pari kuikkaa, silkkiuikku, 2 härkälintua, 42 tukkasotkaa, 5 lapasotkaa, 7 pikkukäpylintua, 27 pulmusta sekä mukavat 528 urpiaista ym. Mukava oli myös päästä näkemään ensimmäiset muflonit jo aamustaijilla, kun pari eläintä juoksi niemen puskista ohitsemme saareen!

Vakion lopulla alkoi liikkua variksia ja laskimme niitä 93 muuttavaa. Yhdessä parvessa laskeutui tyrneihin musta varislintu, jota epäiltiin hetki nokivarikseksi, mutta kaukaa otetuista kuvista se määritettiin kuitenkin nuoreksi mustavarikseksi. Staijin aikana näimme yhden paikallisen merisirrin läheisellä Säpinulkolasku nimisellä luodolla, mutta paras havainto oli kuitenkin, kun huomasimme Prakalan kivelle laskeutuvan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja kuinka ollakaan, kohta sen seuraan laskeutui koiraskin!

Vakion päätyttyä kiersimme tietysti porukalla Prakalan niemen, josta ei kuitenkaan löytynyt kashmirinuunilintua ja käytyämme asemalla pika-aamiaisella, lähdimme porukalla kiertämään koko saarta rantoja pitkin. Muita lintuja paitsi urpiaisia sekä niiden seurassa olleita tundraurpiaisia tuntui olevan todella vähän. Aika pian löysimme kuitenkin päivän ensimmäisen hyvin äänessä olleen idäntiltaltin eli ”tristiksen”. Itse en ollut koskaan kuullut idäntiltalttia Suomessa, joten tätä oli oikein mukava seurailla ja kuvailla.

Kierrettyämme saarta jo aika pitkään pääsimme vihdoin komppaamaan aluetta, jolla lyhytvarvaskiuru oli viihtynyt, mutta lintua ei valitettavasti enää löytynyt. Peräkulmaan päästyämme löysimme taas idäntiltaltin, joka saatiin ajettua verkkoon ja samaan aikaan Markuksella oli rengastuspaikalla toinenkin samanmoinen hyppysissään. Hetken kuvailujen ja jutustelujen jälkeen jatkoimme saarikierrosta ja löysimme myöhemmin vielä yhden tristiksen, mutta muuten havainnot jäivät aika vähiin. Muita mainittavia havaintoja olivat 2 harmaahaikaraa, jänkäkurppa, 3 merikotkaa, 2 palokärkeä, 12 niittykirvistä, 4 peukaloista, 4 rautiaista, 6 tavallista tiltalttia, 2 pajulintua ja yhteensä arvioimme nähneemme saaressa päivän aikana 35 tundraurpiaista ja rengastuksia oli lajista tähän päälle vielä 27. Koiras mustaleppälinnunkin näimme vielä pariin otteeseen eri puolilla saarta, mutta naarasta ei enää nähty.

Saaren kierros kesti pitkälle iltapäivään ja ilta meni saunaa lämmitellessä ja iltahuudossa ym. Iltahuudon keskeytti atrapille verkkojen viereiseen puuhun saapunut helmipöllö, joka oli Nicolle elis. Kaikilla saaressa meitä ennen olleilla sekä vain viikonlopuksi saareen saapuneella Tepolla oli seuraava päivä viimeinen saaressa, joten illanvietot olivat sen mukaiset. Me itäsuomalaiset kuitenkin olimme Paavon sekä tietysti Mimosan kanssa nukkumassa jo hyvissä ajoin.

Sunnuntai 22.10. oli The Päivä, kuten eräs kaikkien tuntema kummittelija (googlaa Tarsier, jos et keksi kuka) sanoisi.

Aamulla verkoille lähti Teppo rengastamaan, koska tämä oli kuitenkin hänen viimeinen päivänsä ja Hanna opiskelemaan käytäntöjä seuraavaa viikkoa varten, jolloin hän olisi näillä näkymin ainoa rengastaja saaressa. Me muut suuntasimme taas jo ennen auringonnousua staijille Prakalaan.

Ensimmäisenä Prakalaan ehti Paavo, joka minun ja Miskan saapuessa paikalle kertoi kuulleensa hippiäisuunilinnun ääntä edessä olevista puskista. Vähän aikaa odoteltuamme kyseisten puskien latvaan tupsahti hiiripöllö, joka oli Nicolle elis, joten Paavo päätti singahtaa asemalle hoputtamaan Nicoa paikalle. Ehdin hädin tuskin sanoa Miskalle, että: ”Kohta pro on varmaan uhittelemassa tolle surnialle”, kun puskan latvustoon tupsahti ensin muutama sinitiainen pöllölle sähisemään ja kohta niiden seurassa oli hippiäisuunilintukin! Lintu ei kauan ollut näytillä, mutta näkyi kuitenkin ihan mukavan hyvin. Kohta hiiripöllö lensi aivan vierestämme kohti metsän reunaa, jolloin tiaiset ja prokin katosivat puskiin.

Miska päätti lähteä etsimään pöllöä, jotta paikalle saapumassa oleva Nico saisi sen vielä hoidettua, olihan tämäkin pöllö hänelle eli. Niinpä itse jäin yksin staijaamaan kunnes Paavo kohta tuli seurakseni ja aika pian Miskakin saapui paikalle – he olivat Nicon kanssa vielä onneksi pöllön löytäneet. Pikkuhiljaa paikalle valui muitakin mutta vakio oli taas varsin vaatimaton: pari kaakkuria, kottarainen ja 5 pulmusta mainittavimpina muuttajina.

Vakion ollessa loppumassa lähti osa porukasta kiertämään Prakalaa etenkin hippiäisuunilintu toiveissaan mutta kuinka ollakaan Valtteri löysi puskista kashmirinuunilinnun! Tämä mahdollisesti paria päivää aiemmin Tomaksen löytämä lintu oli meitä vältellyt edellispäivän ja sopivasti lintua elikseksi kaipaavat Teppo ja Hanna olivat nyt rengastamassa. Laitoimme tiedon heille humeista, jota en itsekään ehtinyt nähdä kuin varsin lyhyesti ennen kuin saimme vastausviestin, että Tepolla ja Hannalla oli hyppysissään taigakirvinen, joka oli juuri tullut verkosta!

Pakka olikin sitten aika kivasti sekaisin! Miskalta ja Nicolta puuttui taigakirvinen eliksistä ja Tepolta ja Hannalta kashmirinuunilintu. Lopulta päätin itse lähteä Nicon kanssa vapauttamaan rengastajat humeita bongaamaan ja he toisivat samalla mukanaan taigakirvisen muille katsottavaksi. Meillähän ei rengastuslupia Nicon kanssa ollut, mutta kiertäisimme verkkoja lyhyen aikaa, kunnes rengastajat palaisivat verkoista irrottamamme linnut pulttaamaan.

Sovimme kävelevämme tiettyä polkua Teppoa ja Hannaa vastaan, jotta voisimme kuitata kirvisen itsekin matkan varrelta, mutta kuinka ollakaan polkujahan kulkee saaressa enemmän lehmien ja muflonien jäljiltä kuin tarvitsisi, joten vaikka Nicolle oli opetettu tietty reitti rengastuspaikalle ns. aidanvieruspolkuna, ei se kuitenkaan juuri se tällä nimellä kutsuttu reitti ollut. Niinpä kävelimme ristiin Tepon ja Hannan kanssa ja me saimme lopulta kävellä saaren lähes päästä päähän ja takaisin asemalle, jossa viimein pääsimme näkemään taigakirvisen.

Kirvistä kuvailtiin oikein urakalla, olihan se mm. Miskalle toinen elis reiluun varttiin. Tepolla oli sopivasti Säppipaita päällään, jossa logolintuna komeili juuri taigakirvinen! Kesken kirvisen kuvailun saimme kuulla, ettei kashmirinuunilintua ollut enää alkuhavaintojen jälkeen näkynyt, joten rengastajat palasivat rengastuspaikalle kuvia tarpeeksi otettuamme ja kirvisen aseman pihalle vapautettuamme.

Pienen huilin jälkeen lähdimme porukalla komppaamaan saarta ja heti ensimmäiseksi havainnoksi löytyi taas samainen hiiripöllö istuskelemasta yhden aukean reunapuista. Uusia lintuja ei kuitenkaan huolellisesta komppauskierroksesta huolimatta löytynyt oikeastaan lainkaan. Idäntiltaltteja löytyi maastosta pari yksilöä ja kolmas oli päivän aikana vielä rengastettu, mustapääkerttuja nähtiin muutama eri puolilla saarta, pari jänkäkurppaa potkittiin lentoon ja yksi harmaahaikara oli yhä saaressa.

Pikkuhiljaa komppausporukka pieneni, kun jo viikon saaressa olleet suuntasivat pakkailemaan tavaroitaan loppuun sekä siivoamaan kämppäänsä. Kahden aikaan Miskankin oli suunnattava asemalle ja lopulta mekin päätimme suunnata vielä asemalle hyvästelemään lähtevän porukan. Onneksi porukka oli kuitenkin vielä komppaillut Prakalaa ja kashmirinuunilintu oli taas siellä! Niinpä Teppo ja Hanna saivat hoidettua lajin eliksiinsä!

Kolmelta saapui vene hakemaan isoa porukkaa ja meitä jäi saareen enää meidän kahden Aallon lisäksi 3 Mäkelää, Sebastian sekä reissuaan pidentänyt Tomas, jolla myös oli asemalupa.

Iltapäivän havainnot jäivät hyvin vähiin, joten lopulta iltahuutokin saatiin aika hyvissä ajoin tehdyksi ja nukkumaan mentiin hämmentävän aikaisin.

23.10. maanantaiaamuna suuntasimme Hannan kanssa verkoille ja saimme verkot pystyyn ennen auringonnousua. Mantereella oli yöllä ollut kunnon pakkanen ja keli oli muutenkin selvästu kylmenemässä, joten ei ollut yllätys, että rastailla tuntui olevan meno päällä. Ensimmäisellä verkkokierroksella tulikin neljä mustarastasta sekä mm. peukaloinen, mutta meno hiipui nopeasti. Muutamalla seuraavalla kierroksella etenkin latvaverkko täyttyi mukavasti punatulkuista, mutta vaikka meillä soi parikin eri rariatrappia, eivät atrapit houkutelleet verkkoihin edes tavallisia lajeja.

Roikutimme verkkoja iltapäiväyhteen saakka ja loppusaldoksi saimme 18 punatulkkua, 10 pyrstötiaista, 9 hippiäistä, 7 urpiaista, 6 puukiipijää, 4 mustarastasta, 3 tundraurpiaista (+1 kontr.), 3 järripeippoa, 2 peukaloista, 1 peipon sekä 2 talitiaiskontrollia. Rengastelun ohessa näimme mm. kanahaukan sekä aika paljon urpiaisparvissa mukana olleita tundraurpiaisia.

Asemalla käytyämme jatkoimme muun porukan kanssa saarikierrosta vielä Lepistön suuntaan ja havaitsimme vielä mm. hiiripöllön, joka piilotteli tällä kertaa Lepistössä, jänkäkurpan, pajulinnun sekä taas yhden idäntiltaltin.

Illalla lämmitimme saunan ja iltahuutojen ja ruokailujen jälkeen oli kello jo yllättävän paljon.

24.10. Hanna ja Tomas lähtivät aamulla rengastamaan ja muut valuivat vakiostaijille omaan tahtiinsa, itse olin paikalla taas jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Vakio oli taas varsin vaisu, mutta ilahduttavaa oli nähdä 3 ruokkia ja pari paikallista riskilää. Heti vakion jälkeen näimme Petterin kanssa ensimmäisen merisirriparven ja kohta sirrejä näkyi lisääkin, joten lopulta staijailimme pitkälti yli puolen päivän. Havaitsimme yhteensä 48 merisirriä, muutaman ruokin lisää sekä koko aamun aikana mm. 18 kaakkuria, kuikan sekä kanahaukan ja olipa kashmirinuunilintukin yhä Prakalassa hetken hienosti äänessäkin, mutta kunnolla sitä ei päästy kuvaamaan.

Iltapäivällä teimme taas lyhyen saarikomppauksen, sillä Matti ja Mimosa olivat lähdössä mantereelle ja Petteri oli tietysti heitä saattamassa. Lyhyen kierroksen havainnot jäivät pajulintuun sekä pariin ”tristikseen”. Samaan aikaan Prakalassa humeita teemannut Hanna ei enää saanut linnusta minkäänlaista havaintoa.

25.10. oli yön aikana saareen satanut lunta ja keli oli yhä myrskyisä, joten verkkoja ei päätetty avata lainkaan. Aamustaijillekin heräsin vain minä ja Hanna ja havainnot jäivät vaatimattomiksi osin surkean näkyvyydenkin takia. Kalalokkeja sentään liikkui 140 lintua, pari ruokkia muutti ja kolme riskilää, kuikka ja härkälintu kelluivat paikallisena ja merisirri kävi laskulla patsastelemassa.

Hanna rengasteli päivällä pihasta tiaisia ja peippoja, mutta verkot piti sulkea kelin takia aika pian. Lyhyt komppauskierroskaan ei tuottanut muuta mainittavaa kuin pari ohitsemme muuttanutta merisirriä ja asemalle jo palaillessamme polun päällä oksalla patsastelleen helmipöllön.

26.10. aamustaijilla yhä vain surkeassa kelissä olin taas valtaosan ajasta vain minä ja osan ajasta Hanna ja havainnot jäivät 5 kaakkuriin, 5 riskilään jne. 3 härkälintua ja merisirri olivat aamun paremmat paikalliset.

Hanna rengasteli taas tovin tinttejä pihasta ja toki kunnon saarikierroskin tehtiin, kun keli päivällä hieman parani. Parhaita havaintoja olivat ylitsemme muuttanut piekana, kiuru, västäräkki, 15 niittykirvistä, luotokirvinen sekä 5 normaalin oloista tiltalttia.

27.10. keli oli onneksi parantunut ja suuntasimme Hannan kanssa aamusta verkkoja pystyttämään ja saimmekin verkot pystyyn ennätysaikaisin. Ekat kierrokset tuottivatkin heti hämärälintuja eli pari punarintaa sekä 5 räkättirastasta. Rarinauhan ohella soitimme nyt lähes koko päivän urpiaista, mikä houkutteli verkkoihin niitä ihan mukavasti. Muuten verkoilla olikin jo todella syksyisen hiljaista – saaliiksi saimme idäntiltaltin, talitiaisen (+1k) sinitiaisen (+3k), puukiipijän, 83 urpiaista ja 2 tundraurpiaista.

Iltapäivällä komppailu jäi meillä lähes kokonaan väliin, sillä muut näkivät Prakalasta kaukana uiskennelleen suurikokoisen kuikkalajin, jota piti mennä porukalla katsomaan lähempää. Valitettavasti paikalta ei enää löytynyt kuin pari kuikka sekä kaakkuri, eikä varmuutta edes siihen saatu, löysimmekö enää oikeaa lintua. Isokoskeloparvessa ylitsemme muuttanut jouhisorsa jäi päivän ainoaksi reissupinnaksi.

Olimme päivän aikana sääennusteita katseltuamme tehneet päätöksen aikaistaa saaresta lähtöämme, sillä sunnuntaina oli tulossa kunnon myrsky, jota jatkuisi useamman päivän. Mantereelle oli lisäksi parin edellispäivän aikana satanut oikein reippaasti lunta ja lauantai olisi ainoa plussapäivä, joten meille ajokeli olisi edes kohtuullinen, sillä meillä oli kesärenkaat. Niinpä illalla jo aloiteltiin aseman talviteloille laittoa, lämmiteltiin taas saunaa ja muutama urhoollinen tyhjensi jopa ulkohuussin.

28.10. olin sateisessa kelissä pitkään vakiostaijilla yksin ja kun lopulta muutkin saapuivat paikalle, alkoi lähes välittömästi sataa ihan kunnolla. Niinpä havainnointi keskeytyi puoli tuntia etuajassa ja havainnot jäivät muutamaan kaakkuriin, 14 pilkkasiipeen, härkälintuun sekä 4 riskilään ym.

Keli meni sen verran surkeaksi, että saatoimme keskittyä pakkaamiseen ja siivoamiseen oikein kunnolla ja lopulta kahden aikaan iltapäivällä saapui Salokangas veneellään meitä noutamaan.

Puolta tuntia myöhemmin olimme Kuuminaisissa, jossa hyvästelimme muun poppoon ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Mutta edessä olikin ongelmia, sillä automme oli seissyt 8 päivää todella vaihtelevassa kelissä ja eipä aikaakaan, kun joku varoitusvalo syttyi ja autosta katosivat tehot täysin. Googlettelimme vikaa erään kiinni olleen huoltamon pihassa ja ainoaksi järkeenkäyväksi selitykseksi löytyi eräässä tapauksessa epäilty jäähyhmä kaasarissa. Esimerkkitapauksessa ei edes auton vikakoodistoon ollut jäänyt mitään jälkeä viasta ja auto oli toiminut normaalisti, kun sen oli annettu lämmettyään hieman seistä. No teimme näin ja kohta lähdimme taas matkaan. Mutta 10 minuuttia ajettuamme sama vika toistui! Hermot alkoivat olla jo aika riekaleina, mutta taas hetken seisottuamme, päätimme vielä kertaalleen koittaa ja onneksi kyse saattoi olla juuri tästä, että auton seistyä 8 päivää meren rannassa tuulessa ja tuiskussa ja pakkasessa, siinä oli vain joku osa jäässä ja loppumatka sujui onneksi hyvin.

Toki sisämaassa oli lunta oikein kunnolla, mutta onneksi tiet olivat sulat. Lopulta Ruokolahden paikkeilla lämpötila kääntyi pakkaselle ja tiet alkoivat tuntua todella liukkailta. Ei siinä auttanut kuin ajella kieli keskellä kämmentä ja peukalo keskellä suuta vai miten se meni… Lopulta olimme onnellisesti kotona iltakymmenen aikaan ja renkaiden vaihtomahdollisuus oli jo anoppilaan tilattu seuraavaksi aamuksi.

J.A.

Ruokis alkoi kuitenkin pelastustehtävillä, kun sain tiedon, että ns. postikolossa eli postin rakennuksen portaikossa oli sisällä kanahaukka. Hain kotoa haavin ja hanskat ja kohta oli paikalla. Tehtävä vaikutti toivottomalta, sillä portaikolla oli korkeutta ainakin seitsemän metriä ja lintu viihtyi aivan katon rajassa olevilla rakenteilla. Lintu oli kuuleman mukaan pariin kertaa jo jysäyttänyt vauhdilla laseja päin, jolloin se oli tippunut alemmaksi, mutta nyt lintu vain kökötti paikallaan. Paikalle hälytetty talonmies kiipesi katolle availemaan ikkunoita, mutta ainoa aukeava ikkuna oli lopulta se keskimmäinen, joten ei lintu kyllä siitä osaisi ulos. Onneksi se kuitenkin säikähti ikkunan avannutta miestä sen verran, että tuli alemmaksi istumaan ja kolmannella yrittämällä sain sen napattua haaviin.

Laitoin kanahaukan postilta saatuun pahvilaatikkoon ja vein meille kotiin, jossa annoin sille hieman vettä ja jätin lepäämään.

Vielä ehdin lyhyen ruokatuntiretkenkin tehdä ja Lahdensuolla näkyi 80 pikkujoutsenta ja Kullinsuolla ampuhaukan, 7 kapustarintaa sekä hanhiparvessa olleen lyhytnokkahanhen. Muita hanhiparvia en juuri ehtinyt vilkaisemaankaan, totesinpa vain, että olihan niitä siellä täällä.

Iltapäivällä Hannankin päästyä kotiin tutkimme kanahaukan tarkemmin, laitoimme tälle nuorelle koiraslinnulle renkaan jalkaa ja veimme Tetrisuon pellolle, jossa vapautimme sen. Lintu lensi saman tien lähikuusiin ja vain muutamia minuutteja myöhemmin se iski läheiseen hanhiparveen, vielä kuitenkin saaliitta jääden.

Illalla suuntasimme Soikkelin Miikan kanssa Siikalahden lintutorniin katsomaan hanhien saapumista lahdelle yöpymään. Ja saapuihan niitä – ainakin 12 000 lintua. Näistä 9000 oli valkoposkia ja ainakin 3000 harmaita hanhia, mutta osa parvista saapui niin myöhään pimeässä, että lopullisten lukumäärien arviointi oli ihan arvailua. Pikkujoutsenia lahdelle saapui huikeat 240 ja laulujoutsenia 304 lintua! Lahdella näkyi myös mukavasti muita vesilintuja, mm. pari pilkkasiipeä, jokunen jouhisorsa, lapasorsa, lapasotka, alli sekä uivelo, kurkiakin lensi ohitsemme pohjoispuolelle yöpymään puolisentoistasataa lintua.

3.10. Tiviän pelloilla oli komeat 150 pikkujoutsenta sekä tuhansia hanhia, kuten myös Lahdensuolla ja Kullinsuolla. Rankahko sade kuitenkin pilasi parvien tarkemman tutkimisen. Kullinsuon parveen tipahti hetkeksi 65 sepelhanheakin, mutta ne jatkoivat matkaa heti, kun sade edes hieman heikkeni.

5.10. ruokatuntiretkellä näkyi isolepinkäinen ja kylällä oli taas ennätysmäärä kesykyyhkyjä, 39 lintua. Illalla suuntasin taas lintutornille, jossa kuului kirjosiipikäpylinnun ääntä ja vesilintuparvista löytyi uutena naaraspukuinen harmaasorsa. Pikkuhiljaa hanhia alkoi saapua ja niitähän riitti. Lopulta lahdella kellui jopa noin 23 000 hanhea, joista ainakin 5000 oli harmaita hanhia.

6.10. ruokisretkellä lahdella kuului harmaapäätikka ja isokäpylintu ja iltapäivällä suuntasin Imatralle, jossa sateen takia havainnot jäivät Immolanjärven Kymälahden tornilta nähtyihin lapasotkaan, pilkkasiipeen, pariin mustalintuun sekä pariin härkälintuun. Hanhimuuttoakin tuntui taas olevan, mutta se kulki sumupilvissä sadepilviä kierrellen, joten sen havainnointi oli turhan vaikeaa.

7.10. vietimme taas pienellä Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon porukalla Siikalahden syyslintupäivää. Itse havainnoin lahdella aivan koko valoisan ajan klo 6:30 – 19:15 käyden välillä kävelemässä pohjoispäässä ja ilta tuli tietenkin vietettyä lintutornilla. Aamusta pikkulintuja ja rastaita liikkui mukavasti, mutta länsituuli ei innostanut muuta muuttoa. Hanhia liikkui varsin vähän ja nekin pääosin kaukaa itäpuolelta. Päivän aikana lahdella havaittiin yhteensä 74 lintulajia, joista mainittavimpia olivat vielä yli 300 kurkea, pari harmaahaikaraa, joista toinen oli paikallinen ja toinen, jalkapuoli muuttava, pikkutikka, kuusitiaisparvi, isokäpylintuparvi, lapinsirkku sekä illalla juuri auringonlaskun jälkeen ylitsemme äännellen muuttanut Etelä-Karjalan kautta aikain selvästi myöhäisin liro.

Päivän muuten mainittavin tapahtuma oli, kun eräs paikallinen kertoi, että kilometrin päässä patotieltä oli nuori joutsen ollut koko päivän autotiellä. Hanna hyppäsi tämän pakettiauton kyytiin ja kohta he saapuivat takaisin nuori sadetakkiin kääritty joutsen mukanaan. Tutkimme linnun ja koska emme siinä muuta vikaa huomanneet kuin hieman kävelyretkestä vaurioituneet räpylät, päästimme sen uimaan Siikalahteen. Paikallinen joutsenperhe ei kauheasti ylimääräisestä nuorukaisesta ilahtunut, mutta onneksi emot eivät sen kimppuunkaan käyneet. Kohta nuorukainen jo joi ja oli kunnostamassa höyhenpukuaan läheisessä pikkusaarekkeessa. Ehkä siitä vielä eläjä tulee?

8.10. heräsin taas aikaisin ja suuntasin lahdelle, mutta pian alkoi sataa. Ehdin kuitenkin kuulla vielä pari luhtakanaa sekä harmaapäätikan ja Lahdensuolla näkyi vielä myöhäinen kivitasku. Kirkonkylällä näkyi lyhyesti taas pähkinänakkeli.

9.10. onnistuin käydä tornilla siten, ettei lahdella ollut ainoatakaan hanhea, joten muiden vesilintujen seulominen oli huomattavasti helpompaa. Löysinkin mm. harmaasorsaparin, 100 tavia, 5 jouhisorsaa, 8 lapasorsaa, 12 lapasotkaa, 130 tukkasotkaa, 10 allia, 2 pilkkasiipeä, 35 telkkää, 2 uiveloa sekä 4 nokikanaa. 3 merikotkaa sekä kanahaukka olivat syypäät siihen, että hanhet olivat pelloilla. Myös 10 tilheä näkyi muutolla. Kohta niitä saapunee enemmän, sillä pihlajanmarjoja riittää…

Viikolla taas satoi enemmän kuin tarpeeksi, joten ruokatuntiretketkin jäivät parina päivänä aika lyhyiksi. 10.10. Lahdensuolla oli vielä 15 niittykirvistä ja Tiviällä näkyi isolepinkäinen, 11.10. Tetrisuolla oli aivan valtaisa parvi harmaita hanhia, vähintään 4500 lintua yhdellä pellolla! Enpä ollut ennen nähnyt näillä nurkilla pellollista harmaita hanhia!

12.10. kävin Siikalahden tornilla niin ruokatunnilla kuin vietimme taas illan tornilla Hannan kanssa. Mukavimpia havaintoja olivat 180 sepelhanhen muuttoparvi, pari merikotkaa, harmaasorsa, 360 joutsenta ja 20 000 hanhea, joista liian iso osa saapui lahdelle vasta pimeässä, mutta arvaillimme, että pikkujoutsenia olisi ollut vajaat sata ja harmaita hanhai noin kolmasosa hanhista. Vesilintujakin oli todella runsaasti, mm. reilut 200 tavia, 5 uiveloa sekä samat pilkkasiivet, allit, uivelot jne edelleen.

13.10. kurkia nousi aamulla lahden pohjoispuolelta vielä 46 lintua, joten myöhään nekin vielä täällä kuppaavat. 14.10. Saaren kierroksella pellot vaikuttivat yllättäen tyhjentyneen ja hanhia näkyi vain muutamia tuhansia. Taivaalla sen sijaan oli hetkittäin useitakin isoja parvia matkaamassa kohti etelää. Kierroksen parempia havaintoja olivat tundraurpiainen Pohjasuolla sekä pohjantikka Kanavalammella.

15.10. Siikalahdella oli kuitenkin yhä hanhia aikalailla runsaasti, mutta löysimme silti massasta lyhytnokkahanhen. Harmaasorsa näkyi taas, merikotkia pörräsi lahdella ainakin seitsemän lintua ja esiaikuinen maakotka muutti komeasti lahden yli ja pähkinähakkikin näkyi lentämässä kylältä kätköjään piilottamaan. Tetrisuolta löytyi vielä toinenkin lyhytnokkahanhi.

17.10. näkyi lahdella todella pitkästä aikaa punasotka ja 18.10. pari naaraspukuista harmaasorsaa. 19.10. Tetrisuolla oli jo 500 laulujoutsenta ja mukana yhä ainakin 30 pikkujoutsenta. Lahdella näkyivät syksyn ensimmäiset pulmuset ja kylälle oli saapunut jo ensimmäinen isompi, 60 tilhen parvi. 20.10. kävin vielä aamulla katsomassa, että Kannakselle jäänyt siipirikon oloinen kurki oli yhä voimissaan ja työpäivän jälkeen lähdimme ajamaan Suomen poikki Poriin. Olimme menossa syyslomaviikoksi Säpin lintuasemalle.

J.A.

Onneksi mahduimme hyvin 20:30 lähteneeseen lauttaan, joka sekin tuli aivan täyteen ja pian yhdeksän jälkeen parkkeerasimme Vaskiin mökkimme pihaan, jossa aiemmin tulleet olivat jo lämmitelleet saunaa ja aloitelleet taas kerran Harryn paikalle raahaamien valtaisan kokoisten kuningaspizzojen syöntiä.

Ilta sujui taas kerran erittäin leppoisasti ja jossain vaiheessa joukkuejakokin saatiin tehtyä, mutta ketään ei innostanut sen kummemmin alkaa suunnitella rallireittejä, joten jo illalla oli selviö, että alkujaan yhden joukkueen pohjilta kahdeksi ja nyt ensimmäistä kertaa kolmeksi joukkueeksi paisunut porukkamme tulisi melko pitkälti luottamaan vanhoihin rallistrategioihimme, joten luultavimmin tulisimme törmäämään rallissa aika monta kertaa.

Lopulta puolen yön jälkeen sovimme tupaan herätyksen aamuviiden jälkeen ja kömmimme pehkuihin. Onneksi kämpällä oli tilaa hyvin koko porukalle, kun parissa aitassakin oli patjoja ja lämmitystä.

Lauantaiaamu koitti turhan pian ja herääminen oli vaikeaa, mutta kuuden aikaan oli kaikilla aamupala syötynä ja lähdimme kohti aloituspaikkojamme tai siis vähemmän yllättäen kaikki ottivat suunnan kohti Riisinnokkaa, josta perinteisesti olimme rallin aloittaneet.

Oli vielä täysin pimeää ja me emme tehneet lintuhavaintoja, sillä Harry, Jassi, Jarkko ja Jani ajoivat letkan ensimmäisinä ja parit lehtokurpat väistivät heitä. Jossain vaiheessa huomasimme Mikon sekä Antit tien varressa kuuntelemassa ja muistelimme paikan olleen saman, jossa oli paria vuotta aiemmin huudellut varpuspöllö, joka oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua. Me päätimme olla pysähtelemättä lainkaan tarkoituksenamme ehtiä ihan oikeasti aloittamaan seitsemäksi Riisinnokalle. Pian kuitenkin Miska huomasi jonkin linnun lennähtävän Viinikanlahden kohdalla tiekyltiltä ja jouduimme tekemään U-käännöstä katsomaan, mikä lintu oli kyseessä. Stopattuamme ja ulostauduttuamme autosta oli yllätys melkoinen, kun läheltä kuului selvä viirupöllön puhallus. Tällöin kuitenkin peräämme saapui joku urpo auto jonottamaan ilman mitään vilkun näyttämistä ja lopulta tosiaankin näytti siltä, että hän halusi tunkea juuri sille pikkutielle, jolle olimme pysähtyneet. Ja koskapa pöllöä ei muutenkaan enää kuulunut, päätimme jatkaa matkaa.

Rautaleton parkkipaikalta lähdimme sitten yhä aika hämärissä kävelemään kohti Riisinnokkaa ja lopulta hieman ennen nokkaa kello näytti seitsemää ja aloimme listata lajeja. Rastaita, urpiaisia ja peippolintuja oli liikenteessä todella paljon ja rantaan päästyämme näkyi merellä vellovan valtaisia lauttoja vesilintuja. Niinpä odotukset olivat korkealla, että paikalta löytyisi parempiakin lajeja! Mutta alku oli sittenkin varsin nihkeä… Onneksi kaukana Tömpän puolella puun latvassa päivystellyt hiiripöllö, ohitsemme lentänyt ampuhaukka sekä pikkulintuparvista kuuluneet rautiaiset sentään olivat jotain muuta massalajistoa parempaa. Tietysti alueen peruslajistoa edustivat mm. kyhmyjoutsenet, muutamat merikotkat sekä jokunen uivelo, mutta kahlaajahavainnot jäivät taivaanvuoheen, 4 ohi lentäneeseen tylliin sekä kahteen määrittämättä jääneeseen kurmitsaan, jotka olivat turhan kaukana. Merellä ei liikkunut yhtään mitään ja vesilintuparvien lajistokin oli tavallista. Lopulta alkoi tuntua siltä, että olisiko jo voinut olla aika kokeilla jotain muuta aloituspaikkaa, sillä tämä taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun Riisinnokan aloitus ei ollut tuntunut menneen kovinkaan putkeen. Kärjessä oli seuranamme koko ajan Harryn porukka, joka kuitenkin pysytteli koko ajan Isomatalan puoleisella rannalla ja arvelimme, että heillä olisi ainakin hiiripöllö jäänyt tämän takia näkemättä. Meidän jo suunnitellessa muualle siirtymistä, saapui rantaan myös ensikertalaisporukka eteläisestä Suomesta, paikallinen poppoo Juha Markkolan johtamana sekä selvästi jossain matkan varrella aloittanut Mikon ja Anttien porukka. Myöhemmin selvisi että heillä oli vanhalle varpuspöllöpaikalle kuulunut äänessä huuhkaja joka oli lopulta huudellut hyvin lähellä autopaikkaamme! Emmepä me sitä olleet kuulleet ja valitettavasti se oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua, joten heilläkin oli laji jäänyt saamatta ralliin.

Lähdimme kävelemään takaisin Rautalettoon päin rantaa pitkin ja yllättäen osuimme mönkijäuralle, jota pääsi aika mukavan nopeasti etenemään. Nähtyämme rannassa isolepinkäisen, päätimme pysyä rannassa aikaa säästääksemme, vaikka hieman pelottikin, jäisikö meillä perinteisiä metsän puolen lajeja kuten puukiipijä ja tikat tämän takia näkemättä. Rautaleton jo lähestyessä kuului ruovikosta tuttu rätinä ja kohta alkoi peukaloinen laulaakin. Samaan aikaa metsästä kuului kova huuto ja arvasimme jonkun paremman lajin havaitun – onneksi se oli ollut vain Jurtsin löytämä hiiripöllö, jonka kuitenkin Harryn porukkakin onnistui huudon ansiosta hoitaa.

Rautaleton rannassa näimme allin ja autolle päästyämme löytyi puskista aktiivisesti äännellyt pajulintu. Kohta edellämme lähtenyt Harryn porukka piipitti Koninnokan laitumen vierestä taigauunilinnun. Me olimme parissa minuutissa paikalla, josta Harryn poppoo oli jo lähtenyt ja Jurtsin porukka oli jo lähdössä. Onneksi he osoittivat meille kohdan, jossa ”ino” oli ollut ja kohta saimme lajin plakkariin. Tämä oli hämmentävää kyllä minulle Hailuotopinna! Inon katselun ja kuuntelun ohessa hoitui myös kuusitiainen.

Pari matkanvarsistoppia eivät tuottaneet mitään ja lopulta parkkeerasimme Kirkkosalmelle, jossa olivat paikalla jo molemmat edellämme ajaneet porukat. Seuloimme ensin vesilinnut alakerrasta, ennen kuin ahtauduimme yläkertaan. Kirkkosalmikaan ei tarjonnut parastaan, sillä vaikka lähes ensimmäinen löytämäni lintu oli lähipuun urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen, jäivät muut paremmat havainnot perinteisiin harmaasorsiin, vain yhteen lapasorsaan sekä hetken tornin alla taksuttaneeseen ja vilaukselta näkyneeseen hernekerttuun.

Kun muu porukka tornissa oli jo vaihtunut Harryn ja Jurtsin porukoiden jatkettua matkaa ja Mikon ja Anttien saavuttua, päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi pysähdyimme vielä salmen sillalla, jonka lähellä tornin suunnassa huuteli luhtakana. Tämä kuului myös torniin (varmasti aika paljon huonommin), jossa toinen porukka määritti linnun nokikanaksi – saimme molemmat samasta linnusta ässän!

Koskapa pyrimme nyt viimeistään pääsemään eroon muista joukkueista otimme suunnan seuraavaksi Ojakylänlahdelle. Matkalla pointsasimme muutamat kulttuurilajit esim. molemmat varpuset sekä viherpeipon. Ojakylänlahdella pysähdyimme tsekkaamaan Kyrönperän rannan, jossa paukahti vihdoin pari parempaa lajia – härkälintu sekä todella myöhäinen keltavästäräkki, joka lensi ylitsemme äännellen ja laskeutui lähirantaan tepastelemaan. Myös pari suokukkoa nähtiin.

Jatkoimme seuraavaksi Potinlahdelle, jossa näkyi pikastopilla kanahaukka ja kohta olimmekin Huikun lauttarannassa. Miska löysi kaukaiselta riutalta ad tiiran, joka päätettiin enemmistön mielipiteellä määrittää kalatiiraksi, mutta muuten lajit jäivät pakollisiin merimetsoihin sekä kivitaskuun, joita yllättäen näkyi myöhemmin siellä täällä.

Kohta palailimme jo takaisin päin ja nähtyämme autosta pienen tilhiparven, oli seuraavaksi edessä pakollinen Pökönnokan komppaus. Valitettavasti Harryn porukka oli ehtinyt edellemme ja kuten arvata saattaa, he hoitivat (lue – ajoivat pois) nokalta parikin kahlaajalajia, jotka jäivät meiltä näkemättä. Ja tiukkaa meillä oli myös pakollisten kurppien kanssa, kun taivaanvuohiakin löytyi vain muutama mutta onneksi sentään yksi jänkäkurppakin – eikä kiurua lainkaan. Tälle nokalle pitäisi aina ehtiä ennen muita! Onneksi tiukka komppaus ja rantojen selaus tuotti kuitenkin vielä pari kapustarintaa, 9 suosirriä, lapinsirkun sekä pari kuikkaa.

Pikainen stoppi mökkimme pihapiirissä tuotti puukiipijän ja taas saaren keskiosia kohti ajellessamme kurvasimme Ojakylänlahden rantaan, tällä kertaa Lahdenperän puolelle ja onneksemme löysimme 9 pyrstötiaisen parven.

Seuraava kohteemme oli tietysti Järventakusta, josta toivoimme löytävämme hanhia, mutta eihän siellä ollut kuin joutsenia ja kurkia. Toki puolet joukkueista oli nähnyt paikalla aiemmin hanhiparven, josta oli määritetty jopa neljää lajia! Meillä komppaus tuotti ainoaksi lajiksi kiurun.

Ulkokarvon Petsamon laiturille saavuttuamme olivat odotukset korkealla, sillä olihan meillä vielä vesilintu- ja kahlaajapuutteita vaikka kuinka. Päivän toinen härkälintu lähinnä ahdisti, sillä se luultavasti olisi täältä muillakin, mutta onneksi Kaarannokan rannoilla piipersi jo nähtyjen suokukkojen, suosirrin ja kapustarinnan seurassa myös töyhtöhyyppiä sekä pari tundrakurmitsaa. Meren puolelta ei kuitenkaan löytynyt vesilintupinnaksi kuin pieni parvellinen mustalintuja.

Pöllää kohti ajaessamme näimme autosta haarapääskyn, mutta Pöllästä ei löytynyt mitään. Niinpä palasimme pian Patelanselälle, jossa olikin jopa 10 haarapääskyä. Näimme vihdoin myös varpushaukan ja rantapusikossa äänteli aktiivisesti tiltaltti.

Sitten olikin kiirus perinteisille lopetuspaikoille eli Marjaniemeen ja Keskiniemen suuntaan. Marjaniemi oli sekin upean tyyni ja näkyvyys oli erinomainen mutta silti emme edes toivottua pilkkasiipeä löytäneet, joka oli lopulta ainoa peruslaji, jota ei huudettu havaitun.

Marjaniemessä ollessamme piippasi piippari, että Jurtsin poppoo oli löytänyt mahdollisen pikkukiurun Pökönnokalta! Paikalla ollut ensikertalaispoppoo päätti lähteä bongaamaan, mutta me ja paikalla myös olleet sisarjoukkueemme asettivat rallin ensisijalle ja jatkoivat kohti Keskiniemeä. Eihän osalle meistä pikkukiuru olisi ollut edes Hailuotorallipinna.

Keskiniemen tietä ajaessamme jysähti Pirkan vanhan Astran pohja pari kertaa aika mukavasti, mutta onnistuimme pienten harhailujen jälkeen kuitenkin löytää perille pookille, jossa Harryn poppoo oli jo komppaamassa. Ja kohta saapuivat Mikko ja Antitkin.

Valitettavasti niityltä löytyi vain kiuruja ja rannasta jo nähtyjä kapustarintoja, tundrakurmitsoja, tylli, mustalintuja sekä pusikosta pari tiltalttia. Niinpä meidän rallin loppu oli ollut melkoisen surkea! Olisi nyt luullut jonkun kahlaajalajin, kaakkurin, pilkkasiiven, minkä tahansa käpylinnun, närhen tai edes kulorastaan pomppaavan jostain verkko- tai tärykalvoille mutta kun ei niin ei…

Lopulta oli kello pykälässä eli kuusi ja lähdimme palailemaan kohti kylää ja purkupaikkaa. Me teimme pikaisen kauppareissun ja juuri sopivasti koululle päästyämme alkoi näyttää siltä, että kaikki oli valmista purkua varten.

Rallin purku oli sitten jännin ikinä! Peruslajien ja sp-/vel-lajien jälkeen (jossa oli mukana pikku-/lyhytvarvaskiuru kaikilla muilla kolmella joukkueella) olivat kärjessä Mikko ja Antit, toisena 57 lajilla (60 peruslajia) kolme joukkuetta, joilla oli 56 lajia (Mukana myös se ainoa joukkue, jota emme olleet rallissa tavanneet eli Ville Suorsan, Kalle Hiekkasen ja Tuomas Hervan poppoo) ja perässä tulimme me ja Harryn poppoo 55 lajilla.

Huutojen alettua erottui neljän kärki siten, että johdossa oli vuoron perään joku meidän mökkimme porukoista tai välillä yllättäen ensikertalaisporukka Juha Kettunen, Arto Laakso sekä Jussi Salokorpi.

Pikkuhiljaa huutolajit paranivat ja ässiä alkoi ropista. Vaikka meidän mökin porukoilla oli taas kerran ollut varsin samanlaiset rallistrategiat, oli meidänkin lajeissa melkoista hajontaa. Niinpä parhaimmat ja samalla pahimmat vihulaisemmekin huutelivat mm. muuttohaukkaa, merisirriä, liroa, heinätavia, hemppoa, lapintiiraa, valkoselkätikkaa…

Lopulta pikkuhiljaa tippui joukkueita kyydistä rohkeasti uusilla paikoilla kierrelleen Suorsan, Hiekkasen ja Hervan jäätyä 74 ja Jurtsin, Honkasen, Roineen ja Niemen jäätyä 76 lajiin. Ensikertalaisporukka jäi niukasti alle 80 lajin 79 lajillaan, mikä oli aivan huikea suoritus! Seuraavaksi tipahti 82 lajilla Harryn poppoo ja kun me huusimme vielä keltavästäräkin nousten 83 lajiin jännitys tiivistyi vielä kertaalleen pallon siirryttyä Mikon ja Anttien porukalle. He kuitenkin huusivat myös ei-oota ja jäivät hekin 82 lajiin. Saatoimme todeta, että ennen rallia toivottu kolmen tasaisen joukkueen kasaaminen oli onnistunut, sillä kaikki joukkueemme olivat päätyneet yhden lajin sisään toisistaan! Itse olin nyt saanut kolmannen peräkkäisen voiton, kun sitä ensimmäistä sai aikanaan metsästää 15 vuotta.

Yhteensä rallissa oli havaittu 110 lajia (tai 109 ottamatta kantaa, mikä rantakana huuteli Kirkkosalmella) ja meidän kolme joukkuettammekin oli havainnut yhteensä sata (99?) lajia eli hajonta oli ollut melkoinen.

Yhteiskuvien jälkeen oli aika suunnata saunan lämmitykseen, vaikkakin meidän poppoomme kävi vielä pikaisesti yrittämässä Patelanselältä ja Pöllästä, josko huuhkaja olisi äänessä, mutta turhaan. Iltaa vietettiin tutusti saunomisen ja syöminkien merkeissä ja olipa Harry taas tuonut kaikenlaisia maistiaisia, joita hurjimmat uskaltautuivat maistamaan – mm. maailman tulisinta chiliä… Saunan jälkeisen pihallavilvoittelun aikana viheltelin hieman helmipöllöä ja kohta pihassa naksui sellainen. Lopulta oli aika painua pehkuihin ja aamuherätys sovittiin seitsemäksi.

Sunnuntaiaamuna keli oli hieman tuhnuinen, joten herääminen oli hieman hidasta, mutta kämpän siivoilun aikana sää parani ja mattojen tamppauksen aikana löytyi pihasta taigauunilintu!

Retken kohde oli tietysti helposti valittu ja pian olimme Pökönnokalla järjestäytymässä kymmenen hengen rivistöön. Hieman outoa oli, ettei kukaan edellispäivänä paikalla olleista ollut saapunut paikalle. Itselläni ei olisi kanttia jättää mitenkään väliin määrittämättä jäänyttä pientä kiurua, jota kuitenkin oli piipitetty pikkukiuruna.

Komppailimme nokkaa huolellisesti parin tunnin ajan löytäen viitisen jänkäkurppaa sekä viisi kiurua, joista yksi oli tummempi ja lyhytpyrstöisempi sekä myöskin särähtävä-äänisempi, mutta kaikki tuntomerkit (myös ääni) sopi täysin nuorelle kiurulle, jolla oli vielä pyrstö kasvussa. Me emme löytäneet alueelta mitään muuta pienempää kiurua, joten jos sellainen oli paikalla ollut, oli se yön aikana lähtenyt jatkamaan harharetkiään.

Ollessamme jo kävelemässä takaisin autolle päin kuului taivaalta kirvisen ääni, jota huudettiin ensin niin metsä- kuin lapinkirvisenä, ennen kuin tajuttiin, että ääni oli erittäin sopiva taigakirviselle. Lintu myös näkyi taivaalla ylitsemme lentäessään ja Harryn onnistui saada siitä jokunen lentokuvakin, mutta havaintotilanteessa siitä ei mitään järkevää näkynyt, sillä se oli turhan korkealla taivaalla.

Vierimaa singahti jo aiemmalle lautalle, meidän muiden hidasteltua vielä jonkin aikaa Pököllä. Lopulta Jani, Jassi ja Jarkko suuntasivat Huikkuun, kun me loput vielä kävimme kokeilemassa, olisiko keltavästäräkki vielä Ojakylänlahdella meille kuukausipinnaksi. Ei ollut, mutta Huikkuun saavuttuamme lenteli merellä pari kalatiiraa, joka yllättäen oli minulle lokakuupinna.

Lautan saavuttua jutustelimme vielä lauttamatkan kunnes oli aika heittää osalle porukasta hyvästit ja meidän autokuntamme sekä Pirkka suuntasimme vielä Tupoksen ABC:lle syömään. Sitten oli edessä pitkä ajo kaakkoon ja pudotuspelit alkoivat taas Kuopiossa ja jatkuivat Juvalla, kunnes oli oma vuoroni jäädä kyydistä Parikkalassa, Jassin jatkettua vielä Joutsenoon ja Jarkon Lappeenrantaan.

Olipahan taas ollut mukava viikonloppu Hailuodossa, josta taas kerran suurimmat kiitokset kaikki järjestelyt tehneelle Nyströmin Harrylle, muille osallistuneille joukkueille sekä tietysti muulle meidän poppoolle, oma joukkueeni etunenässä! Eiköhän jatkoa taas seuraa näissä merkeissä?

J.A.

Yövyin kaverini luona Joutsenossa ja suuntasin taas aamusta Lappeenrantaan pelailemaan. Päivällä kävin taas lennokkikentällä, jossa ohi lentäneessä suuressa kanadanhanhiparvessa oli mukana merihanhi sekä valkoposkihanhi. Lapinkirvisiä näkyi nyt kolme ja luotokirvisen lentoääntäkin kuului kertaalleen, mutta lintua ei näkynyt.

3.9. Siikalahdella näkyi syksyn ensimmäinen 16 tundrametsähanhen parvi, 6 kanadanhanhea, taas pitkästä aikaa 2 jalohaikaraa, 8 harmaahaikaraa, 8 mehiläishaukkaa, 2 sinisuohaukkaa ja mukavasti niin vanha koiras kuin nuori arosuohaukka, 200 kurkea, 3 tylliä, suosirri jne. Saaren kierros tuotti suosirrin Pohjanrannasta sekä pikkulepinkäisen, 2 lapinkirvistä ja sinirinnan Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä.

4.9. Siikalahdella näkyi taas nuori arosuohaukka, nuori sinisuohaukka sekä tylli. 5.9. taas 2 tylliä sekä merikotka. 6.9. kävin pitkästä aikaa Likolammella katsomassa pähkinänakkeleita ja pari lintua näkyikin, Siikalahdella näkyi päiväkäynnillä kuovi ja illalla suuntasimme Hannan ja Lötjösen Matin kanssa laskemaan yöpymään saapuvia kurkia ja laskimme niitä 320 lintua. Illan ylläri ei ollut taas lennossa näkynyt jalohaikara vaan kurjen ilmasta nappausta yrittänyt huuhkaja! Enpä ollut nähnyt Siikalahdella tai edes koko Parikkalassa huuhkajaa vuosiin!

7.9. Härskiinmutkasta näkyi pari nuorta pikkulokkia ja seuraavien päivien aikana lintuja näkyi päivittäin, 11.9. jopa 32 lintua ja 1 lintu viihtyi selällä kuun lopussakin 7.9. Siikalahdella näkyi taas tylli ja sumutaivaalta kuului tundrakurmitsan ääntä.

Syyssateita riitti ja keli kylmeni jo todella syksyiseksi, mutta pyrin silti retkeilemään vähän päivittäin ja viikonloppuina tietysti mahdollisimman paljon. 9.9. staijailinkin pitkän päivän lahdella ja parhaimmistoa olivat muuttaneet 350 haapanaa ja 45 jouhisorsaa, kaulushaikara, jalohaikara sekä pari harmaahaikaraa, 3 mehiläishaukkaa, maakotka, 90 kapustarintaa, todella mukavasti ohi matalalla muuttaneet 2 keräkurmitsaa, yllättävän aikaiset 2 tilheä, sinirinta, 20 ruokokerttusta, mustapääkerttu sekä kuukausipinnaksi paukahtanut sirittäjä.

10.9. suuntasin Mikkeliin bongaamaan Kenkäverosta Suojarinteen Potun löytämää kerttusta, joka näytti erehdyttävän paljon kuvissa kenttäkerttuselta. Lintu löytyi pienen etsiskelyn jälkeen, mutta smyygasi todella piilottelevasti ruovikon sisällä. Se näyttäytyi 5 tunnin aikana vain todella lyhyesti, mutta jotenkin lintu ei näyttänyt oikealta – ja oikeastaan se ei näyttänyt miltään! Lintu oli todella vaalea, vaaleajalkainen, kohtalaisen voimakassilmäkulmajuovainen ja lyhytsiipinen. Maiskahtava kutsuääni sopi lähinnä viitakerttuselle. Kun aloimme olla aivan jäässä ja alkoi vielä sataakin, suuntasimme autoille lämmittelemään. Kun juuri tällöin tuli Lintutiedotukseen tieto, että Keuruulla jo aiemmin näkynyt tiiralokki oli jämähtänyt paikalliseksi, päätimme lähteä bongaamaan, olinhan jo puolimatkassa!

Tuskastuttavan hitaan ajon jälkeen olimme vihdoin perillä Keuruun Kaukasella, jossa saimme vielä hölkätä noin kilometrin rantaan. Onneksi komea vanha tiiralokki oli yhä tukevasti paikalla ensin uimassa ja siirtyen kohta kivelle lepäämään. Lintu ei ollut käynyt sitten löytötilanteen lähempänä, mutta noin parisenkymmentä minuuttia sitä ihasteltuamme, päätti se tehdä komea ohilennon ja laskeutui vain noin sadan metrin päähän meistä ruovikon taakse uimaan. Tästä se kuitenkin ponnahti kohta taas siivilleen, suoritti entistäkin komeamman ohilennon vain noin 60 metrin etäisyydellä ja suuntasi takaisin tutuille kiville.

Keurusselällä näimme myös pari haapanaparvea, tukkasotkien seurassa muuttaneen lapasotkan sekä pari pikkulokkia. Lopulta olimme varsin tyytyväisiä onnistuneeseen bongaukseemme ja lähdimme palailemaan kohti Mikkeliä. Kenkäverolle taas päästyämme oli paikalla enää Mika I. Koskinen ja yhdessä saimme auringon jo laskettua kerttusen taas näkyviin ja tällä kertaa se näyttäytyikin varsin hyvin. Ei se vieläkään miltään järkevältä näyttänyt, mutta saatiinpahan linnusta jokunen lisäkuva. Kävimme vielä jo hämärissä kääntymässä Tuukkalan pelloilla, joilta löytyi jokunen suokukko sekä tylli sekä Pursialan voimalan rannassa, jossa yllämme lenteli myöhäinen kehrääjä. Lopulta lähdin palailemaan kohti Parikkalaa. Seuraavana aamuna Potu sai kerttusesta vihdoin sellaiset kuvat, että eiköhän joku viisas vielä joskus kerro meille, mikä lintu oikeasti oli?

11.9. pikkulokkeja laskiessani (siis 32) löysin Kirkkoselän yllä kierrelleen nuoren tundrakurmitsan. Ruokatunnilla Siikalahdella näkyi syksyn ensimmäinen piekana sekä vilaukselta joku juovaton kerttunen. 12.9. Härskiinmutkasta näkyi merimetso ja seuraavina päivinä välillä kaksikin ronttia. 13.9. lahdella näkyi vielä vanha ruskosuohaukkakoiras ja Kullinsuolla sinisuohaukka, 5 suosirriä sekä lapinsirkku. Juoksulenkillä Kirjolassa lensi ylitseni komea 500 sepelhanhen parvi ja iltakäynnillä lahdella näkyi 180 seplun parvi – joten arktikakin oli taas alkamassa. Iltaretken pilasi sankka sumu, mutta 4 liroa näkyi vielä muutolla.

14.9. Kullinsuolla näkyivät ensimmäiset 4 tundrahanhea ja Siikalahdella muutti 14 kaakkurin parvi. Kurkien laskentareissulla näkyi 322 kurkea, 4 harmaahaikaraa sekä yllättäen taas 2 jalohaikaraa. 15.9. Siikalahden tornilta näkyi reilut 1350 vesilintua, joista valtaosa oli tietysti haapanoita ja sinisorsia, taveja oli satakunta, lapasorsia 8, vain 1 jouhisorsa, tukkasotkien seasta löytyi 1 lapa- ja 2 punasotkaa, telkkiä oli vain 4 ja uiveloita 2.

16.9. aamu meni Pörö-Örö -polkujuoksun merkeissä ja tästä toivuttuani suuntasin retkelle. Kullinsuolla näkyi 5 valkoposkihanhea ja täytyy sanoa, että tätä lajia ei minulla ollut ikävä. Kohta niitä tunkee taas joka tuutista. Komppaus tuotti myös sinirinnan ja pari pensastaskuakin näkyi vielä. Siikalahdella näkyi piekana ja kuului lapinkirvinen. Illalla pystytimme Tarvaslammelle taas pöllöverkon ja saimmekin rengastettavaksemme yhden 2kv helmipöllön.

17.9. staijailinkin sitten Siikalahdella taas täyden työpäivän ja satoa olivat 2 tundrametsähanhea, 45 valkoposkihanhea, 2270 sepelhanhea, a31 kuikkaa, 13 harmaahaikaraa, 3kv merikotka, 28 varpushaukkaa, 17 hiirihaukkaa, tuulihaukka, muuttohaukka, nuolihaukka, 37 kapustarintaa, komea kuuden vaalean merikihun parvi, 2 harmaapäätikkaa, 2 palokärkeä, 5 tiltalttia, 5 hippiäistä, harmaasieppo, 10 kuusitiaista, 5 urpiaista sekä pähkinähakki.

18.9. ruokatuntikäynnillä näkyi taas nuori arosuohaukka. Sain linnusta jokusen kuvankin ja täytyy vielä tutkailla, olisiko kyseessä voinut kuitenkin olla arosuon ja sinisuon risteymä? Toinen ahdistava tilanne oli, kun taivaalta kuului erittäin taigakirvismäinen ääni pari kertaa, mutten löytänyt lintua lainkaan. Muuten havainnot jäivät pariin pieneen parveen valkoposkihanhia.

20.9. oli hanhimuutto jo täysillä menossa, mutta meni kuulemma hieman lännempänä, joten töissä istuminen ei ollut niin ahdistavaa. Ruokatunnilla singahdin Siikalahden lintutornille, jonne kävellessä lahden ylle saapui kiertelemään komea 1100 sepelhanhen parvi. Pari valkoposkihanhiparveakin lenteli edestakaisin ja tornille päästyäni huomasin tornin edustan puskissa olevan useita uunilintuja. Suhistelin ja löysin useita tiltaltteja ja pajulintuja ja siirryttyäni katsomaan, olisiko tornin takapuolella lisää lintuja, tupsahti lähipuskaan nätisti näytille taigauunilintu! Tämä oli vasta toinen ”inoni” kautta aikain Etelä-Karjalasta!

21.9. hanhimuutto jatkui ja ruokatunnilla näin noin 3000 valkoposkea, mukanaan 34 sepelhanhea sekä noin 150 tundra- ja 80 metsähanhea. Pari tukkasotkaparveakin näkyi, joista toisessa oli mukana pari lapasotkaa ja allia. Harmaahaikaroita oli yhä paikalla 11 lintua, jotka oli helppo laskea, kun pari merikotkaa säikyttelivät niitä lentoon.

22.9. oli Tetrisuon pellolla jo melkoinen hanhisekamelska, kun pienellä puidulla pläntillä oli muutama tuhat valkoposkea sekä useita satoja tundrametsä- ja tundrahanhia. Myös lauluhoutsenia oli parisen sataa seassaan neljä pikkujoutsenta. Peltotietä ajellessani pompsahti tien varresta lentoon jänkäkurppa.

23.9. juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni täyden maratonin Joutsenossa. Alkumatka meni todella hyvin – liian hyvin – aina 25 kilometriin saakka, kunnes voimat lopahtivat. Keli oli todella lämmin, jopa 17 astetta, ja aurinkoinen ja minulla oli aivan liian paksusti vaatetta, niinpä nestettä meni runsaasti. Jaksoin kuitenkin sinnitellä maaliin asti ja loppuaika jäi lopulta kauas tavoitellusta neljästä tunnista – 4h 21 min 47sek. Maaliin päästyäni olin aivan poikki ja vasta toista tuntia myöhemmin suihkusta ja ruokailusta selvittyäni olin autolla ja katsoin puhelintani – Joutsenossa oli jo aamusta asti bongattu aropääskykahlaajaa! Viesteistä jo selvisi, että lintu oli ollut todella liiikkuva ja hankalasti bongattavissa, mutta koska viimeinen havainto oli tehty aivan juuri, päätin singahtaa paikalle – olihan minulla matkaa Kivisaareen vain vähän toistakymmentä kilometriä. Aropääskykahlaajaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka pyörin muiden bongareiden tavoin alueella iltaan asti. Ohessa näkyi kuitenkin myöhäinen pikkutylli, pari pyrstötiaista, merikotka, ampuhaukka ym. Illalla yritimme Tarvaslammella vielä lyhyesti pöllöjä, mutta sumu peitti maiseman ja havainnot jäivät taivaalla kerran naksahtaneeseen helmipöllöön.

24.9. staijailimme taas täyden päivän Siikalahdella ja havaitsimme mm. pikkujoutsenen, 6 harmaahaikaraa, 2 merikotkaa, 3 piekanaa, kalasääsken, tyllin/pikkutyllin, valkoselkätikan, ruokokerttusen, isolepinkäisen sekä isokäpylinnun. Iltapäivällä tein Miikan kanssa vielä Saaren reissun, jonka saldoa olivat lapinsirkku Akanvaaran Tetrisuolla sinisuohaukka, 2 harmaahaikaraa ja pikku-/lapinsirri Pohjanrannassa, merikotka ja pikkulepinkäinen Suurenjärvenlietteellä sekä tietysti edestakaisin vellovia hanhiparvia, joukossaan muutama pikkujoutsenkin.

25.9. ruokatunnin ylläri oli patotien vieressä lyhyesti äännellyt liejukana ja hernekerttukin näkyi vielä. 26.9. näkyi vielä nuolihaukka ja iltapäivällä singahdimme Miikan kanssa Kiteen Puhokseen bongaamaan sieltä Järvisen Kimmon löytämää aavikkotaskua. Lintu oli hyvin hallinnassa peltotien varressa, mutta sitä katseltiin aika kaukaa, joten kuvat jäivät vaatimattomiksi. Tämä oli kuitenkin vasta toinen havainto minulle Suomesta.

27.9. lintutornilla käynti tuotti vihdoin odotetun Siikalahtipinnan numero 241, kun kanssani tornlla ollut Karkian Mikko huomasi 10 000 valkoposkihanhen massasta punakaulahanhen! Illalla kävimme yrittämässä hanhea Hannallekin, mutta vaikka hanhimäärä oli entisestään kasvanut ja harmaahanhiakin oli parhaimmillaan paikalla noin 2000, ei punakaulaa enää näkynyt. Aavikkotaskubongariporukan kanssa näimme kuitenkin 30 mustalintuparven, jossa oli myös 4 pilkkasiipeä sekä 6 paikallista lapasotkaa ym. 2 haarapääskyäkin vielä muutti ylitsemme.

28.9. ruokiskäynti patotiellä tuotti vielä komean ad naaras muuttohaukan, 10 pyrstötiaista, pajulinnun, pari tiltalttia ja pari kertaa kuulin aivan läheltä hippiäisuunilintumaista ääntä, mutten löytänyt mitään sen näköistä. Yksi pikkulokki oli yhä Härskiinmutkassa.

J.A.

3.8. Siikalahdella näkyi ainoana parempana lajina suosirri, mutta iltakäynti Saaren Pohjanrannassa tuotti taas sponden jalohaikaran! Myös pikkutylli oli paikallisena lirojen seurassa.

4.-6.8. teimme jo perinteisen Saimaan risteilyn kaveriporukalla. Suuntasimme ensin Puumalaan, josta meillä oli mökki varattuna ja illalla kävimme Siltakemmakoilla kuuntelemassa Eppuja. Seuraavana päivänä veneilimme Joutsenon puolelle, jossa yövyimme Keski-Lylyn saaressa ja sunnuntaina jatkoimme Lappeenrantaan. Viikonlopun säät olivat varsin vaihtelevat, mutta onneksi paljon paremmat kuin mitä sääennusteet olivat luvanneet. Lintuhavainnot jäivät kuitenkin varsin vähiin; muutama suosirriparvi, pari harmaahaikaraa sekä meriharakka olivat ainoat mainittavat.

Joka päivä retkeilin vähintään ruokatunnin, mutta juuri mitään yllättävää ei tullut havaittua 11.8. bongasin Kangaskylältä Lötjösen Matin löytämän pikkusiepon, mutta Siikalahdella ei näkynyt merikotkaa kummempaa. Harvoina lämpimänä hetkinä kävimme Siikalahdella parhosia katsomassa ja kuvasimmekin mm. pikkuhäiveperhosen ja karttaperhosia.

12.8. Siikalahdella näkyi sentään mm. 19 merimetsoa, 10 harmaahaikaraa, taas uusi jalohaikara sekä 4 merikotkaa. Pohjanrannan ”jallu” oli myös yhä paikalla.

13.8. piti singahtaa Asikkalaan bongaamaan etelänisolepinkäistä. Matkalla näin Rautjärven Lamminkylässä pari kangaskiurua ja Joutsenosta ja Lappeenrannasta poimin kyytiin Caireniuksen Sampsan sekä Punnosen Pekan. Lintua piipitettiin ”aroisolepinkäisenä” siihen asti, kunnes pääsimme paikalle ja huomasimme lintua kohti kävellessä, että määritystä jo epäiltiin ainakin Bongariliiton Facebookissa. Lintu löytyi pian mutta oli kaukana. Onneksi se siirtyi kohta hieman lähemmäksi ja eivätpä tuntomerkit oikein etelänisolepinkäiseen sopineet. Jonkin aikaa lintua tuijotettuamme joku sai linnusta lentokuviakin, joissa näkyi linnun turhan selvästi kyynärsiivelle yltävä siipilaikku. Myös valkoinen yläperä, hennohko nokka sekä pitkänoloinen pyrstö eivät sopineet ”pallidirostrikselle” vaan lintu taisi taas kerran olla ns. homeyeri-tyyppinen isolepinkäinen. Eikä tämä vanha lintu välttämättä ollut saapunut kovinkaan kaukaa, sillä peltoaukealle pelmahti jostain myös nuori isolepinkäinen.

Paluumatkalla stoppasimme Askolan altailla, jossa näkyi mm. 31 tylliä, 21 kapustarintaa, 4 lapinsirriä, 5 suosirriä sekä meriharakka. Ilta päättyi komeaan ukkoseen.

15.8. löytyi Siikalahdelta taas uuden näköinen jalohaikara, vanha lintu tällä kertaa. 16.8. Kangaskylän yllä lenteli hetken ristiin rastiin isokäpylintu ja 17.8. näkyi kylällä taas pitkästä aikaa pähkinähakki.

18.8. iltakäynti Pohjanrannassa tuotti 3 mustapyrstökuirinuorukaista, jotka valitettavasti olivat aika kaukana väreilyssä ja lensivät katveeseen, ennen kuin ehdimme edes ajatella alalajimääritystä. Seuraavina päivinä alkoi sitten Suomesta löytyä enemmän islandica-alalajin yksilöitä kuin aiemmin oli havaittu yhteensä. Jotenkin meidän linnuista jäi kuitenkin sellainen kuva, että ne olivat turhan pitkänokkaisia islandikoiksi.

19.8. Siikalahdella näkyi taas jalohaikara, 13 merimetson parvi, mustaviklo, 34 kapustarintaa ja yhdessä kapulaparvessa mukana ollut isosirri. 7 kaukana muuttanutta kahlaajaa näyttivät nekin lähinnä isosirreiltä, mutta menivät hieman turhan kaukaa.

Iltapäivällä juoksimme Honkasen Juhan kanssa kahdestaan Joutsenon pikkuteitä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi puolimaratonin, jonka varrella näkyi mm. ampuhaukka.

20.8. Siikalahdella oli 2 jalohaikaraa, joista ainakin toinen oli taas sulkasatonsa puolesta uusi yksilö. Harmaahaikaroita näkyi yhteensä ainakin 20 yksilöä. Merikotkia näkyi 3, sinisuohaukkanaaras muutti etelään, pikkutyllin ja tyllin ääntä kuultiin taivaalta ja myös mustaviklo muutti.

21.8. lahdella oli taas pari jallua ja tihkusateinen ruokatuntistaiji tuotti myös toivotut 21 tundrakurmitsaa ja 12 punakuiria, jotka muuttivat yhdessä lahden yli. Myös lapinsirri sekä töyhtöhyyppä näkyivät.

23.8. lahdella näkyi pitkästä aikaa pari punasotkaa ja harmaapäätikka sekä taas uusi täysin keltanokkainen jalohaikaranuorukainen. Iltapäivällä haimme Tarvaslammella ikkunaan törmänneen nuoren kanahaukan hoitoon. Niinpä meillä oli nyt parikin lemmikkiä, sillä meillä oli jo lähes pari viikkoa ollut hoidossa myös ison osan siipisulistaan menettänyt haarapääskyn poikanen.

24.8. suuntasimme Soikkelin Miikan kanssa Savonlinnaan bongaamaan siellä jo jonkin aikaa oleillutta mandariinisorsaa. Pienen hakemisen jälkeen tämä peruspukuinen koiraslintu löytyikin. Ohessa näimme mm. pari pähkinähakkia.

25.6. lahdella näkyi yksi jallu ja iltapäivän juoksulenkillä kuulin Moskuunniemessä rätisevän pikkusiepon.

26.-27.8. olimme Helsingin seudulla, jossa oli lauantaina Lintumessut Viikissä. Itse retkeilin tietysti molempina päivinä. Viikissä näkyi mm. kapustarinta, lapinsirri, pari suosirriä, 3 mustavikloa sek’ kuului pikkutikka ja Espoon Laajalahdella kävin molempina päivinä. Sunnuntaina staijailin paikalla pitempään mukavassa porukassa ja haviksia kertyi mm. jo edellispäivänäkin näkyneestä islandica-mustapyrstökuirista, 2 pikkutyllistä, 2 pikkusirristä, 2 lapinsirristä, suosirristä, 2 mustaviklosta, 50 suokukosta, 2 jalohaikarasta, 3 räyskästä, rytikerttusesta ja 4 viiksitimalista ym. Kävin pikaisesti myös Espoon Finnolla, jossa näkyi vain 2 liejukanaa.

28.8. Siikalahdella näkyi vielä muuttava käki ja 29.8. taas jalohaikara. Iltalenkillä kuulin Eskolan metsissä pohjantikan.

Kuun viimeisenä päivänä singahdin Joutsenon lennokkikentälle bongaamaan EKLY-pinnaksi nuoren luotokirvisen. Lintu oli oudon näköinen etenkin juuri loppuneiden sateiden jälkeen, joten uskalsin määrittää sen itselleni pinnaksi vasta kotona Pirhosen Jampan löytötilanteessa ottamat kuvat nähtyäni. Enpä ollut aiemmin tainnut edes nähdä nuorta alkusyksyistä luotokirvistä? Paluumatkalla näin vielä pari toisiaan jahdannutta käkeä Joutsenon Korvenkylässä.

J.A.

Olimme alkuun suunnitelleet yöpyvämme teltassa jossain viirusirkkalintupaikan lähistöllä, mutta koska meillä ei enää ollut tarvetta käydä kuuntelemassa lintua yöllä, lähdimme ajamaan kohti Hannalla tiedossa olleita seuraavia kämmekkäpaikkoja. Lopulta pystytimme telttamme kämmekkäpaikan lähelle Pieni-Valkeisen suojelualueen reunaan.

27.7. Nukuimme pitkään ja herättyämme lähdimme etsimään kämmeköitä. Heti teltan vierestä löytyivät ensimmäiset kalkkimaariankämmekät ja parin tunnin kierros metsissä ja soilla tuotti myös kalkkimaariankämmeköitä, soikkokaksikoita, valkolehdokkeja, punakämmeköitä, kirkiruohoja sekä parhaana tummaneidonvaipan. Lintuhavaintojakin tuli mutta vähän; pyy pyrähti lentoon jaloistamme, jokunen pikkukäpylintu lensi äännellen ylitsemme, yksi tiltaltti ja useita peukaloisia lauloi ja parhaana kuului varoitteleva idänuunilintu.

Sitten olikin aika lähteä jatkamaan kohti Kuhmoa. Nähtyämme yhden teeripoikueen yrittävän tien ylitystä, pysähdyimme erään järven rantaan kokkaamaan vielä kunnon kenttälounaan, ennen kuin jatkoimme Kuikkajärvelle Arctic Median eräkämpälle, jossa olimme juuri aikataulun mukaan klo 16:30.

Kämpän pihalla tapasimme Antti Selinin, joka kertoi meille tutut kojukäytännöt ja klo 17:15 lähdimme parilla autolla kohti kuvauskojuja. Olimme saaneet Hannan kanssa kahdestaan käyttöömme niin kutsutun Paradice -luksuskojun, parin kuvaajan ollessa naapurikojuissa yksinään. Muut mukana olleet suuntasivat muille kojuille ns. Caravanille sekä järvikojulle.

Järjestimme kojussa kaikki tavarat siten, ettemme aiheuttaisi mitään ääntä, mm. eväät oli todella huolellisesti pakattu tätä ajatellen ja asetimme kameramme kuvausvalmiuteen. Pian Antti saapui vielä norjalaisen apurin kanssa tuomaan haaskalle tuoreen possunraadon ja norskikin suuntasi yhteen kojuista kuvaamaan. Antin lähdettyä olimme pian kaikki valmiit hiljaisuuteen ja odottamaan elukoita saapuviksi.

Kohta haaskalle saapuivat ensimmäiset korpit, varikset sekä kala- ja selkälokit. Korppeja oli enimmillään jopa 55 yksilöä ja selkälokkejakin seitsemän ja näistä yksi oli varsin vaalea, muttei oikein selvä idänselkälokki ehkä kuitenkaan. Yllättävän pian, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen iso karhu kojulle vasemmalta puoleltamme. Tämä nalle oli selvästi tapellut lähiaikoina ja sen korvasta puuttui iso pala. Nalle suuntasi suoraan sianruholle ja alkoi syödä sitä oikein urakalla! Tovin päästä alkoi jo tuntua, että meinasiko se jättää muille mitään!

Puolisen tuntia myöhemmin saapui peräkanaa pari pienempää nallea, joista toinen uskaltautui haaskalle isomman nallen lähdettyä takaisin metsään. Toinen puolestaan kiersi suon pariinkin kertaan ennen kuin lopulta uskaltautui haaskalle. Luikumpi näistä varsin aroista parivuotiaista nalleista sai meiltä kutsumanimekseen ”arkajalka”, sillä se tuntui pelkäävän korppejakin.

Ja äksöniä riiti jatkossakin. Illan neljännen, keskikokoisen nallen saavuttua haaskalle, saapui taas korvapuoli ajaen tämän pois. Ja kun korvapuoli oli haaskalla, eivät pienemmät uskaltaneet tulla edes lähelle. Arvet olivat siis merkkinä siitä, että tämä yksilö oli raivannut tiensä korkealle nallehierarkiassa. Mutta yllättäen illan viides nalle, joka oli tätä reilusti pienempi, tuntui kuitenkin olevan suon kingi. Tätä nallea, jolla oli iso arpi takapuolessa, väisti korvapuolikin sekä myöhemmin paikalle saapunut ehkä kaikista kookkain vaaleaselkäinen yksilö, joka tyytyi nappaamaan nopeasti ison lihaköntin mukaansa ja siirtyi metsän reunaan sitä syömään.

Noin iltakymmenen aikaan lintuelämä alkoi hiljentyä ja paikalle jäi vain pari korppia sekä kalalokkeja. Illan jo hämärryttyä saapui oikealta illan komein sepelkauluksinen suuri nalle ja pian tämän jälkeen klo 22:40 ”sepelnallea” kiikareilla katsellessani, huomasin sen takana jotain vaaleaa – SUSI! Metsän reunaan oli saapunut kaksi sutta, jotka hetken emmittyään lähtivät ylittämään suota oikealta vasemmalle. Etäisyyttä näihin otuksiin oli varmaan sellaiset 300 metriä, mutta valoa oli vielä sen verran, että kamerat rapsuivat. Meitä oli ohjeistettu kuvaamaan susia aika maltillisesti, jotta ne mahdollisesti uskaltautuisivat tulemaan haaskalle. Niinpä otimme kuvia lähinnä vain niiden liikkuessa ja silloinkin vain yksittäisiä kuvia kerrallaan. Nämä järjettömän komeat eläimet, joista toinen oli vanha vaalea laumanjohtajanaaras ja toinen nuorempi ja luikumpi vaaleanruskea koirasyksilö, kuitenkin vain jolkottivat suon poikki kadoten lopulta puiden taakse vasemmalle.

Pian tämän jälkeen näimme vielä yhden uuden suurehkon vaaleahartiaisen nallen ja klo 23:10 näkyivät sudet lyhyesti suon perällä poispäin etenemässä kadoten lähes saman tien metsään.

Alkoi olla jo varsin pimeää, mutta haaskalla kävi silti kuhina. Karhuja liikkui edes takaisin vähän väliä, mutta noin 23:30 jälkeen alkoi olla hiljaista ja vain yksittäisiä karhuja kävi lyhyesti haaskalla.

28.7. aivan keskiyölläkin kalalokkeja oli muutamia suolla ja pari selkälokkiakin kävi vielä kääntymässä. Yhden jälkeen kävi isohko nalle haaskalla kääntymässä ja hieman tämän jälkeen kuului suolta pari kertaa riekon narinaa. Tämän jälkeen näkyi vain pientä tummaa nallea, jolla oli hetken kaverikin ja kolmen jälkeen saapui taas tuttu risakorva haaskalle pomoilemaan.

Ennen auringon nousua alkoi suolle nousta sakea sumu, joka lopulta peitti koko suon. Maisema oli kuin postikortista, mutta eläinten tarkkailua tämä tietysti haittasi. Pikkuhiljaa alkoi äänimaisema taas heräillä, kun kuului harakkaa, varista, korppia, hömötiaista ja viiden nurkilla heräsivät västäräkitkin.

Loppuaamuna näkyi enää vain paria nallea lyhyesti ja lopulta sain pari tuntia nukuttuakin, Hanna hieman enemmän. Seitsemän nurkilla kojun edessä touhusi enää västäräkkejä, muutama keltavästäräkki mukanaan ja yllättäen kojun sivustalta löysimme maasta pari pohjansirkkua, jotka kuitenkin katosivat nopeasti. Klo 7:30 olimme pakanneet kaikki tavaramme ja kävelimme autolle, josta lähdimme porukalla kohti Kuikan kämppää. Olipahan ollut erinomainen yö, mutta hieman oli jäänyt kaivelemaan se, etteivät sudet olleet tulleet yhtään lähemmäksi, eikä tätä edellisenä yönä näkyneitä merikotkia saati ahmaa ollut näkynyt. Mutta onneksi meillä oli vielä toinenkin kojuyö edessä!

Kämpällä söimme kunnon aamulounaan havaiten ylitsemme äännellen lentäneen kaakkurin ja lopulta ajoimme pienen matkan päähän jokivarteen pystyttämään telttaa ja nukkumaan.

Nukuimme pitkälle iltapäivään ja lopulta ennen neljää ajelimme taas kämpälle, jossa kokkailimme ja klo 16:30 lähdimme nyt hieman isommalla porukalla kohti kojuja. Meitä oli täysi pakettiautollinen Paradicelle menijöitä, mutta onneksi saimme taas oman kojun luksuskojun naapurista. Ja oikein hyvä koju oli tämäkin ja pian meillä olivat taas tavarat järjestyksessä. Suon takapuiden latvustossa istuskeli vanha sekä 3kv merikotka korppien seurana.

Antti kävi nyt tuomassa isomman sian ruhon, joka piti ajaa paikalleen moottorikelkalla. Hän kiinnitti ruhon entistäkin huolellisemmin puuhun kiinni, jotteivät nallet saisi sitä kannettua muualle.

Ja noin tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen suuri nalle haaskalle ruhoa repimään ja lihaa ahmimaan. Ja kohta jostain lennähti suon reunaan toinenkin vanha merikotka.

Ennen kahdeksaa saapui toinen kookas, vaaleaniskainen nalle ja klo 20:20 ruskeampi susi saapui oikealta metsästä suon laitaan. Se piilotteli hetken mäntyjen seassa, mutta siirtyi sitten keskelle suota, jonne se jäi lopulta makoilemaan. Ja eipä aikaakaan, kun metsän reunaan saapui vaalea alfanaaras, joka jatkoi pian toisen luo ja yhdessä ne lähtivät taas ylittämään suota välillä hieman juostenkin.

Suon vasempaan reunaan päästyään sudet hyökkäsivät pienehkön karhun kimppuun tältä ilmeisesti mukaansa ottamaa lihakönttiä hamuten. Valitettavasti tämä tapahtui meistä katsoen pienen metsikön takana, joten emme päässeet kunnolla äksöniä ihailemaan.

Valkoniskaisen nallen vietyä valtaisan lihaköntin mukanaan metsään, pelkäsimme, että sudet seuraisivat tätä lihakönttiä, eivätkä siten enää tulisi näytille. Olimme kuulleet, etteivät sudet kovin mielellään tulleet keskemmäs suota, jolla oli aika märkää vaan mieluummin odottivat karhujen kantavan lihaa mukanaan metsään, jossa ne sitten varastivat lihan tältä siten, että toinen hyökkäsi karhun kimppuun ja kun karhu tipautti lihapalan, nappasi toinen sen matkaansa.

Kohta olivat isommat nallet tiessään, jolloin kolme pienempää nallea saivat rellestää rauhassa haaskalla. Nämä kolme olivat meille jo tuttuja ja arkajalka ei taaskaan uskaltanut tulla ruokailemaan vaan ölisi ja huuteli pitkään kauempana sivustalla. Sen sijaan arpikankku teki mitä lystäsi ja muut väistivät.

Klo 21:10 vaalea susi oli kuitenkin yllättäen haaskan vasemmalla puolella mukavan lähellä ja kamerat raksuttivat. Maltoimme kuitenkin taas kuvata vain kohtuullisesti, jotta emme vahingossakaan säikyttäisi otusta tiehensä. Mutta haaskalla taisi olla vielä liikaa ruuhkaa ja aika pian susi väisti kahta haaskalta poistunutta karhua takaisin metsään, eikä valitettavasti tullut tyhjälle haaskalle, jolla nyt jo vanhat merikotkatkin aika ajoin olivat alkaneet korppien seassa arasti käydä.

Mutta 21:45 vihdoin se tapahtui! Sudet tulivat haaskalle ja ihme kyllä arkajalkakin uskaltautui niiden seuraan. Sudet lähestyivät haaskaa todella hitaasti ja ruskeampi ei sille koskaan uskaltautunut vaan kiersi pari lenkkiä suolla kertaalleen reviiriäänkin merkaten, mutta alfanaaras uskalsi lopulta hakea ison lihaköntin mukaansa ja siirtyi hieman peremmälle suolle sitä syömään.

Vaalea susi oli lopulta yhtäjaksoisesti näkyvissä nelisenkymmentä minuuttia. Muutamaan kertaan se kävi haaskalla mutta pääasiassa se loikoili korviaan heilutellen ja muuta trafiikkia ihmetellen hieman syrjemmällä. Ruskea susi sen sijaan ei ollut näytillä kuin kymmenkunta minuuttia ennen kuin katosi metsään. Oli hauska huomata, että vaikka merikotkat olivat todella arkoja ja eivät juuri millään meinanneet uskaltautua haaskalle, niin etenkin sudet mutta myös pienemmät karhut tuntuivat pelkäävän ainakin lentävää merikotkaa.

Ilta oli jo pimentynyt ja vaalean sudenkin lähdettyä oli arkajalka taas sisarensa kanssa haaskalla. Tällöin vasemmalta lähestyi haaskaa uusi vaalea isokorvainen erauspentu, joka ei kuitenkaan millään uskaltanut tulla lähellekään haaskaa.

22:40 vaalea susi kulki suon poikki oikealle iso lihapala matkassaan ja kymmenkunta minuuttia myöhemmin ruskea susi teki saman ja joltain nallelta sekin oli onnistunut ison lihapalan viemään. Samoihin aikoihin haaskalla kävi jopa neljä pienempää nallea, joista kolme saattoi hyvinkin olla sisaruksia keskenään. Arpikankku oli selvästi eri porukkaa. Erauspentukin näkyi taas lyhyesti.

Klo 23:30 oli taas niin hämärää, että päätimme tyytyväisinä molemmat kellahtaa nukkumaan. Pari kertaa heräsin katsomaan, kun ainakin korvapuoli oli taas saapunut ensi kertaa tälle yölle haaskan lähelle ja kolme pienempää mellasti suolla.

29.7. klo 1:30 pari nallea huuteli suolla ja otti ilmeisesti hetken ihan kunnolla yhteen, mutta valitettavasti oli niin hämärää, ettei touhu oikein näkynyt.

Aamulla oli sitten todella hiljaista. Vanhat merikotkat lentelivät pariin otteeseen suon yllä, mutta lopulta nukuimme vielä vuorotunnein kuuteen asti. Västäräkit kävivät juoksentelemassa kojumme päällä untamme häiritsemässä. Seitsemän aikaan aloimme pakkailla tavaroitamme ja klo 7:30 tapasimme taas koko todella tyytyväisen porukan autolla ja lähdimme kohti Kuikan kämppää. Olipahan ollut kaikkien aikojen hienoin kojuyö!

Kämpällä kokkailimme taas aamulounaat havaiten ylilentävän isokäpylinnun ja hyvästelimme sitten Antin ja muun porukan, johon kuului mm. eteläafrikkalainen kuvaaja, joka oli ollut paikalla jopa kuukauden sekä norjalaisryhmä, jonka vetäjä oli vieraillut paikalla jo muutaman kymmenen vuoden ajan lähes joka kesä.

Koskapa olimme nukkuneet ihan hyvin kojussa, päätimme lähteä ajelemaan. Pysähdyimme pariin otteeseen ennen isoa tietä olleiden soiden reunalla havaiten kapustarinnan ja pikkukuovin. Lopulta päätimme lähteä taas Juukaa kohti.

Nurmeksessa kurvasimme päätieltä noin kymmenen kilometrin päähän Suuri-Soramo nimiselle järvelle, jolta oli paria päivää aiemmin löytynyt ruostesorsa. Löydettyämme järven rantaan, kellui naaraspukuinen lintu aivan rannassa kortteita popsimassa.

Juukassa kaupassa käytyämme jatkoimme taas yhdelle kämmekkäalueelle Kusilammelle, jossa kävelimme ihan kunnon kierroksen suolammen rantoja kiertäen ja löysimmekin reissulle pari uutta kämmekkälajia – pussikämmekän sekä yövilkan. Hauskin havainto oli kuitenkin, kun lammen rannassa oli tuhansittain pieniä rupikonnia!

Kunnon kävelyn jälkeen kokkailimme taas ja olimme aika pian valmiita kömpimään telttaan nukkumaan.

30.7. heräsimme aamulla kirjosiipikäpylinnun tööttäilyyn. Lintu piti hieman outoa lyhyttä tyy -ääntä kahden ja kolmen äänen sarjoina, mutta määrittyi lopulta lentoon lähdettyään, kun se päästi tyypillistä urpiaismaista lentoääntään.

Syötyämme taas kunnolla siirryimme vielä Hepolammelle, joka olikin maastoltaan aivan erilainen. Nyt kiipeilimme kalkkikivikalliota ylös alas jalat ihan puuduksiin. Kämmeköitä löytyi aika niukasti, mutta jonkin verran kuitenkin, mutta uusia lajeja ei löytynyt. Lintuhavainnoksi kuului pyypoikue.

Viimeinen kämmekkäkohteemme oli Merilampi, jossa kiertelimme taas suo- ja metsämaastoa jonkin aikaa löytäen vielä reissulle pari uutta lajia. Olime yhteensä reissullamme havainneet Juukassa 13 lajia kämmeköitä. Muutama laji olisi vielä ollut mahdollista havaita, mutta näin summamutikalla etsimälle emme niitä löytäneet. Havaitsimme kaita- ja punakämmeköitä, korallijuuria, nupullaan olevia yövillkoja, soikko- ja herttakaksikkoja, kukkineen tikankontin, tumma- ja lehtoneidon vaipan, valkolehdokkeja, maarian- ja kalkkimaariankämmeköitä ja pussikämmeköitä. Osaa pitää vielä määrittää valokuvista, sillä etenkin punaiset maariankämmekän sukuiset lajit risteytyvät keskenään varsin saumattomasti.

Puolilta päivin otimme suunnan taas Kolille ja matkan varrella kävimme kuvaamassa puna- ja kaitakämmekät nyt paremmassa valossa. Kolilla oli nyt kesäkeli upeimmillaan ja kävimme ottamassa maisemia Suomen kansallismaisemasta niin Ukko, Akka kuin Paha-Koliltakin.

Sitten oli edessä paluu Parikkalaan, jossa olimme ihan ihmisten aikoihin. Olipas ollut mukava kesäreissu!

J.A.

12.7. Härskiinmutkan aamukäynti tuotti pari merimetsoa ja iltapäivällä singahdin sateiden välissä Saaren Pohjanrantaan, josta löytyi toivomani laji eli kuovisirri neljän yksilön voimin. Myös syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa, musta-, valko- ja metsäviklo, liroja, 5 suokukkoa ja 50 töyhtöhyyppää näkyi. Paluumatkalla Rautalahdella näkyi 70 töyhtöhyyppää, mutta joukossa ei ollut mitään parempaa.

Perjantaina 13.7. aamulla kävimme Soikkelin Miikan kanssa Pohjanrannassa toteamassa, että kuovisirrit olivat yhä paikalla, vaikka muut linnut olivatkin kadonneet. Nuori merikotka sentään nousi rannasta siivilleen.

Puoliltapäivin paukahti lintutiedotukseen sitten pommi, kun Joroisten Pasalan pelloilla oli pääskykahlaajalaji. Päätin kärvistellä töissä työpäivän loppuun odottaen jotain tietoa määrityksestä ja lopulta juuri sopivasti kahdelta tuli toivomani viesti, että lintu ei ollut aropääskykahlaaja. Niinpä matkaan oli lähdettävä, sillä pääskykahlaaja olisi minulle uusi Suomesta ja tietysti takaraivossa jyskytti aasianpääskykahlaajan eli WP-pinnan mahdollisuus!

Ajomatka oli tuskaisan pitkä ja päivityksiä ja lisätietoja linnusta tuli harvoin. Paremmin tietoa tuntui liikkuvan Bongariliiton Facebookissa, jota aika ajoin jouduin seuraamaan. Siellä myös spekuloitiin aasianpääskykahlaajan mahdollisuudella ja tähän lajiin myös omasta mielestäni ne tuntomerkit, joita linnusta oli Lintutiedotuksessa mainittu havaitun sopivat paremmin.

Soittelin matkalla Suojarinteen ”Potulle”, jonka arvelin olevan jo paikalla mutta tämä oli vasta juuri saapumassa Pasalan peltoaukealle. Lopulta lähes pari tuntia ajettuani Potu soitti ja kertoi huonot uutiset – lintu oli viitisen minuuttia aikaisemmin noussut korkealle taivaalle ja lähtenyt niin kauas kuin sitä oli pystytty seuraamaan! Ja vain 7 minuuttia tästä parkkeerasin peltotien varteen, jossa tyytyväiset linnun nähneet katselivat kuviaan ja hymyilivät muuten vain leveästi!

Ketutus oli tietysti ankara ja eihän siinä muu auttanut kuin alkaa staijata horisonttiin ja toivoa, että lintu palaisi rikospaikalle. Pikkuhiljaa paikalle saapui muitakin, mutta suurin osa ei tajunnut tilannetta vaan osa tuli seisomaan suurin piirtein suoraan eteen, jolloin piti hieman ärähtää, että siirtyisivät pois tieltä. Potu tietysti tuli staijaamaan kanssani, mutta kovin moni muu ei jaksanut paria minuuttia kauempaa lintua etsiä. Itse pähkäilin, että tuskin pääskykahlaaja olisi mihinkään keskellä iltapäivää lähtenyt, vaikka keli oli kyllä täydellinen siihen – tuuli oli luoteesta ja taivas oli kirkastumaan päin. Vajaan tunnin staijin jälkeen kun kuulin, että paikalla oli aiemmin ollut 170 töyhtöhyyppää, joita ei nyt näkynyt missään ja että pääskykahlaaja oli lähtenyt parin liron matkassa, alkoi epätoivo pikkuhiljaa hiipiä minuunkin.

Kerran jo säikähdin, kun tuulihaukka teki jotain aivan ihmeellisiä akrobaattilentoja aivan järjettömän kaukana näyttäen hetken todella lupaavalta. Hieman myöhemmin yhtäkkiä peltoaukealta nousi kuin nousikin noin 150 töyhtöhyypän parvi säpsähtäen lentoon muutama suokukko joukossaan, mutta ei tässäkään porukassa oikean näköistä lintu ollut. Mutta lähes välittömästi löysin hyvän näköisen linnun lähestyvän matalalla kaukaisen metsän päällä. Siinähän se perhana oli! Huusin ihmisille, jotka olivat levinneet aika laajalle alueelle tien varteen tarinoimaan, nuotteja ja aika surkeasti osa tuntui niitä ymmärtävän. Osan luulisi ymmärtävän, että vika ei yleensä ole nuoteissa, jos he eivät niitä kuuntele ja tai edes yritä ymmärtää jatkuvan: ”Missä se on!?, Missä se on!? -huutelunsa keskellä. Lopulta lintu sitten tipahti lähimetsikön taakse katveeseen ja itsekään en ollut nuotittelulta sitä ehtinyt nähdä kovin hyvin. Pääskykahlaajalajiksi se oli tietysti ollut helppo määrittää, olinhan tämän vuoden aikana niitä aika paljon – kolmea laji – nähnyt ulkomaan reissuilla, mutten kyllä ollut pystynyt edes aropääskykahlaajaa itse sulkemaan pois. Lintu oli löydettävä uudelleen.

Pienen metsikön takana näytti avautuvan pieni pellon läntti, joka ei kuitenkaan oikein näkynyt tielle. Ja kun bongariporukka kerääntyi viereemme huutamaan joka ikistä puskien takanutta töyhtöhyyppää kovaan ääneen, päätimme Potun siirtyä tietä pitkin hieman kauemmaksi, kun näytti siltä, että tie nousisi talojen lähellä hieman ylemmäksi, joten sieltä kaiken järjen mukaan olisi parempi näkyvyys peltoläntille.

Ja kohta Potu löysi linnun piilottelemasta osin kasvien takana. Onneksi lintu käpötteli hieman ja töyhtöhyypät sitä hieman juoksuttivatkin. Niinpä huusimme linnusta muillekin, jolloin juuri töyhtöhyyppä hyökkäsi linnun perään ja ajoi sen lentoon. Tällöin koko paikalla ollut porukka viimein sen näki.

Lopulta pääskykahlaaja oli hallinnassa koko sen parituntisen, jonka olin paikalla. Pariin otteeseen se lennähti jonnekin kauemmas, mutta oli tällöin näkyvissä toisesta paikasta, jonne oli myös kerääntynyt runsaasti bongareita. Lintu lensi pariin otteeseen aika hienosti ylitsemme, kerran jopa hieman pikkulokkimaisesti ”kjik, kjik” -äännellen, mutta nopeasti lentävästä linnusta oli todella vaikea nähdä eksakteja tuntomerkkejä. Linnulta kaiken lisäksi todellakin oli ainakin toinen pyrstöjouhi poikki ja toinenkin ilmeisesti kasvussa, joten lajin määritys oli vaikeaa. Kuitenkin aika runsaasti pääskykahlaajia nähneenä, minulle tuli linnusta heti töpäkkä, tukeva, erittäin lyhytpyrstöinen ja etupainoinen fiilis. Se oli lisäksi varsin tumma, lyhyt- ja paksunokkainen ja nokan tyvellä oli aika vähän punaista ja vatsapuoli oli hieman oranssihtava ja kyynärsiiven takareunassa ei tiukalla tapittamisella ainakaan maastossa näkynyt valkoisia kärkiä. Valitettavasti niinä parina hetkenä, kun lintu lensi suht läheltä ylitsemme, ei kenelläkään ollut kunnon kameraa valmiina. Itsekin sain lopulta toisella kerralla linnusta vain jonkinlaiset kuvat, kun en nopeasta tilanteesta johtuen ehtinyt juuri zoomata kameraani. Kaikki maastuntomerkit kuitenin tuntuivat sopivan aasianpääskykahlaajalle, mutta ainoa tällaisen keskikesäisen sulkasadossa olevan linnun pysyvä tuntomerkki eli sieraimen muoto ei ollut linnusta mitenkään väreilyn ja aika pitkän etäisyyden takia nähtävissä edes linnun taas laskeutduttua.

Kun lintu taas kerran oli kadonnut kauemmas ilmeisesti saalistelemaan, päätimme Potun kanssa lähteä paikalta ja jättää määrityksen varmistumisen kuvien varaan. Tiedossa kuitenkin oli, että paikalle oli saapumassa koko ajan porukkaa lisää ja kaikki tiesivät, että linnusta oli saatava hyvät kuvat lajin varmistumiseksi.

Lopulta linnusta ei koskaan saatu mitään aivan superhienoja kuvia ennen kuin lintu seuraavana aamuna nousi taas kerran taivaalle eikä enää palannutkaan takaisin. Määrityksestä jauhettiin niin Bongariliiton Facebookissa kuin sähköpostilistalla pitkään ja kaikki tuntui sopivan aasianpääskykahlaajaan, mutta kun aivan eksakteja tuntomerkkejä ei tällaisella yksilöllä ole, niin sen saa nähdä riittääkö tämä kuitenkaan Suomen Rariteettikomitealle? Toistaiseksi kuitenkin olen itse ruksannut hyvillä mielin itselleni pinnaksi aasianpääskykahlaajan, mutta pitää toivoa, ettei tälle käy kuten Lappeenrannan muinaiselle balkaninsiepolle, jota ei saatu dokumentoitua tarpeeksi hyvin ja vaikka ulkomaalaiset asiantuntijat pitivät lähes poikkeuksetta lintua balkaninsieppona, ei siitä Suomen pinnaa saatu.

15.7. tein vielä viimeisen Siikalahden vesilintulaskennan ja poikueita ei pahemmin vieläkään näkynyt. Näin sentään koko vuoden ainoat lokin poikaset; yhden nauru- ja yhden kalalokin… Paras havainto oli laskennan ohessa äännellen ainoaan mahdolliseen kahlaajien laskeutumispaikkaan laskeutunut kuovisirri.

Illalla kävimme toteamassa Parikkalaa lähimmän, Savonlinnan Punkaharjun puolella olevan kaakkurin onnistuneen pesinnässään, sillä lammella oli aikuisen seurassa jo isohko poikanen. Pikainen myöhäisillan käynti Siikalahdella tuotti vielä laulavan viitasirkkalinnun Raikanniemestä.

16.7. kiertelimme Hannan kanssa lähialueilla lähinnä perhosia etsien, mutta kävimme myös parhailla peltoaukeilla. Havainnoista mainittavimmat olivat neljä haapaperhosta ja Kullinsuolla ollut tikli. 18.7. kävin taas pelailemassa Lappeenrannassa ja taas paluumatkalla Kotasaaressa, jossa näkyi jonkin verran tavallisia kahlaajia, mutta ainoina mainittavina pari pikkutylliä ja lapinsirri; mustakurkku-uikkuja näkyi nyt neljä. Joukionsalmesta laskin kesän ennätysmäärän 140 vanhaa ja ainakin 25 nuorta valkoposkihanhea.

19.7. teimme lyhyen kierroksen Saarelle, jossa näimme palokärjen Akanvaarassa, tiklin Pohjasuolla sekä 2 harmaahaikaraa, 2 suosirriä ja 2 pikkulepinkäistä Pohjanrannassa. Iltapäivällä juoksulenkillä kuulin Siikalahdella kauniisti varjolaulaneen kuhankeittäjän.

22.7. ainoa mainittava havainto oli nuori keltavästäräkki Siikalahdella ja 23 päivä suuntasimme aamusta Punkaharjun Laukansaareen arboretumin metsiä kiertelemään. Toivoimme löytävämme muitakin käpylintuja, mutta jouduimme tyytymään noin 40 pikkukäpylintuun. Myöskin vain kaksi pähkinähakkia nähtiin. Paluumatkalla koukkasimme taas Saarelle, jossa näkyi sinisuohaukkakoiras ja 4 pikkulepinkäistä Akanvaaran Tetrisuolla.

25.7. minulla oli viimeinen kesäkaukispeli Lappeenrannassa ja taas kerran kurvasin paluumatkalla Kotasaareen, mutta altaalta löytyi vain 3 metsävikloa ja 3 suokukkoa.

J.A.

30.5. Siikalahdella lensi ylitseni hemppo, pari kultarintaa lauleskeli Raikanniemessä ja patotien ruovikoissa raksutti nyt kaksi rastaskerttusta. 31.5. yöretkellä kuului vakiopaikalla 4 heinäkurppaa ja kehrääjä sekä sarvipöllökin tuli nähtyä.

Kuun vaihduttua kesäkuuksi olin taas yöretkellä Turun suunnalta saapuneiden Oreniuksen Harrin ja Viuhkosen Kirsin kanssa. Viitakerttusia oli vähän, muta sentään seitsemän lintua kuului ja Raikanniemessä lauloi myös kaksi viitasirkkalintua. Patotielle oli taas saapunut yksi rastaskerttunen lisää. Heinäkurppia oli äänessä kolme lintua. Aamuiselle pöllökierrokselle saimme seuraksemme pari ulkomaalaistakin ja saimme vielä hoidetuksi niin viiru-, helmi- kuin varpuspöllönkin.

2.6. Siikalahdella näkyi pari suosirriä ja Pohjanrannassa 7 suosirriä sekä mullospellolla yksikseen hiippaillut jänkäsirriäinen, Akanvaaran Tetrisuolla näkyi vielä myöhäinen kapustarinta. Siikalahden rantametsäkierros tuotti valkoselkätikan, muutaman sirittäjän sekä pari pikkusieppoa.

5.6. ajelimme Helsingin seudulle, jossa itse suuntasin saman tien retkelle. Espoon Laajalahdella näkyikin kk-pinnaksi pari jalohaikaraa, vuodariksi näkyi ja kuului muutama rytikerttunen ja muita havaintoja olivat mm. 13 jänkäsirriäistä sekä 2 pikkusirriä. Helsingin Vanhankaupunginlahdella kävin niin Lammassaaren kuin Pornaistenniemen torneissa havaiten pari rytikerttusta, 4 viiksitimalia sekä pikkutikan.

6.6. retkeilimme Kirkkonummella, jossa bongasimme reviirillään laulaneen kirjokertun sekä kävimme Porkkalan kärjessä, jossa havainnot jäivät 25 pilkkasiiven parveen sekä Saltfjärdenillä, jossa näkyi pari räyskää. Iltapäivällä suuntasimme Helsinki-Vantaalle, josta lähdimme Länsi-Kazakstaniin viikon retkelle.

Kazakstanista palattuamme 14.5. olimme taas aika väsyneitä ja Suomessa yhä vain vallinneet surkeat säätkään eivät kauheasti innostaneet retkeilemään. Kävimme toki heti rengastamassa nyt sopivan kokoisiksi varttuneet varpuspöllön pojat, joita oli 6+7 lintua. Ajellessamme pois pöntöiltä, näimme spondesti viirupöllönkin.

15.6. iltayöstä suuntasin yöretkelle Partasen Harrin kanssa ja retki alkoi upeasti, kun auton edestä juoksi karhu! Muuten retki oli vaisu, parhaina Lahdensuon pelloilla kuului 12 ruisrääkkää, Kontiolammella näkyi sarvipöllö ja Kukonkannassa surisi pensassirkkalintu.

17.6. tein Siikalahdella taas vesilintulaskennan, jonka saldo oli surullinen. Linnut ovat todella vähissä! Mustakurkku-uikku näyttää kadonneen lahdelta kokonaan ja mm. punasotkia näkyi kokonaista 1 naaras, lapasorsia 1 koiras ja nokikanoja 8 lintua! Varikset tuntuivat tuhonneen myös kaikki pienet naurulokkikoloniat ja vain yksittäisiä pareja pesi siellä täällä. Tuskin onnistuivat nämäkään? Oheishavainnotkin jäivät vähiin, mm. kovasti harvinaistunutta kuhankeittäjää en kuullut lainkaan koko aamuna ja satakieliäkin lauloi lahden alueella vain kaksi lintua! Seuraavan yön retkikään ei tuottanut muuta uutta kuin luhtakerttusen Sammallammelta.

18.6. oli veljeni Pirkan perhe käymässä ja kiertelimme illasta ja alkuyöstä, mutta havainnot jäivät tuttuihin rastaskerttusiin, viita- ja luhtakerttusiin, viitasirkkalintuun, sarvipöllöihin jne. Härskiinmutkassa näkyi taas uusi idänselkälokki. Kuhankeittäjäkin piti lopulta hakea Pirkalle vuodariksi Tarvaslammelta asti. Eikä aamuinen Soininmäen pikakäyntikään tuottanut mitään parempaa. Päivällä Joukionsalmeen oli jo kerääntynyt valkoposkihanhia 41 vanhaa ja 12 poikasta ja yllättäen rannassa oli myös kolme meriharakkaa.

Muutamat seuraavat päivät havainnot olivat tuttuja samoja lintuja ja vasta 23.6. näkyi jotain uutta, kun Valkialammelta löytyi mustakurkku-uikku sekä luhtakerttunen ja metsäkierroksella varmistimme kaakkurin pesivän vakiolammellaan ja niin Punkaharjun Haukmäestä kuin Soininmäestä löysimme pohjantikan poikaspesät. Punkaharjun pesä oli mukavalla korkeudella ja ajattelimme tulevamme rengastamaan poikaset muutamaa päivää myöhemmin, mutta kun Hanna meni paikalle, oli iso karhu käynyt repimässä koko puun silpuksi ja popsinut poikaset välipalaksi!

Juhannuksena 24.6. aamuyöstä teimme Siikalahden yölaulajalaskennan, mutta vähissä olivat kaikki muut linnut kuin luhtakanat, joita kuulimme 17 eri tavoin äännellyttä yksilöä. Emme kuulleet ainoatakaan luhtahuittia eikä rytikerttusta! Kaulushaikaroitakin kuului vain neljä yksilöä ja kuhankeittäjiä kaksi. Pikkutikalla oli poikaset pesässään ja muutama pikkukäpylintu kuului taivaalta. Retken paras havainto oli vihdoin Eskolasta vuodariksi löytynyt idänuunilintu.

25.6. teimme taas yöretken, mutta havainnot olivat taas samoja tuttuja lintuja. Tyrjänjärven rannassa kuulimme jo uiden paikalta aiemmin löytämän rastaskerttusen ja aamulla jatkettuamme Saaren suuntaan rengastimme muutaman kuovin poikasen ja löysimme Poutasenryhmästä mustapyrstökuirin. Pohjanrannassa näkyi 5 valkoposkihanhea sekä niin ikään vähissä ollut pikkulepinkäispari.

26.6. iltayöstä suuntasimme Ruokolahdelle, josta ystävämme Mika Ohtonen ilmoitti löytäneensä hiiripöllöpoikueen. Hän epäili poikasten jo lentävän aika hyvin, mutta päätimme silti lähteä kokeilemaan, josko joku poikasista olisi vielä saatavissa kiinni rengastettavaksi. Aika kauan saimme lintuja etsiä nähden vain muutamaan kertaan lyhyesti emoa eri puolilla isoa hakkuuta, mutta lopulta löysimme koko pesueen, emot ja kolme poikasta. Mutta poikaset lensivät jo aivan liian hyvin, joten pyynnin sai unohtaa. Mutta olipahan ensimmäinen kerta kuin näimme hiiripöllöpoikueen Etelä-Karjalassa.

Päivällä kuulin Likolammella muiden mukaan siellä koko kesän viettäneistä pähkinänakkeleista vihdoin yhden linnun ja pitkä juoksulenkki tuotti pyypoikueen Siikalahden luoteispuolen metsistä ja sarvipöllön Huhmarisen palloilta.

30.6. Joukionsalmessa oli valkoposkihanhia jopa 65 vanhaa ja 30 poikasta ja Moskuunniemessä näin tien yli lentäneen pikkutikan. Illalla piippari soi ja kertoi Lappeenrannan Askolassa jo päivällä olleesta ruostesorsasta. Onneksi kohta tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla, joten päätin singahtaa bongaamaa. Naaraslintu oli yhä paikalla ja sain tästä vihdoin paikattua EKLY-pinnan, jota en pari kertaa ollut jaksanut käydä bongaamassa tai päässyt reissun takia bongaamaan.

Palailin myöhään Lappeenrannasta ja kävin heinäkuun aluksi tarkistamassa, että heinäkurpat olivat yhä paikalla. Kuultuani myös pari sarvipöllön poikasta löysin spondesti vielä pari viirupöllön poikastakin. Aamulla tein taas Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli lähinnä laskea poikueet. Poikueita oli odotettavan vähän, mutta joitakin sentään. Ainoatakaan lokinpoikasta en kuitenkaan havainnut! Laskennan mielenkiintoisin lintu oli sotka, joka näytti aluksi lupaavasti pikkulapasotkalta, mutta valitettavasti siipijuova oli todettavissa vääränlaiseksi pitkästä etäisyydestä ja väreilystä huolimatta.

2.7. kävimme Saaren Akonpohjassa rengastamassa Antero Tykkyläisen pihapöntössä pesineen käenpiikapoikueen.Poikasia oli jopa yhdeksän kappaletta! Myöhemmin päivällä rengastimme Tarvaslammella tuulihaukan pöntöstä viisi poikasta. Joukionsalmen pikakäynnillä näkyi valkoposkien seurassa kanadanhanhi.

4.7. Siikalahden ruokatuntikäynti palkitsi vihdoin, kun löysin pari jalohaikaraa! Vihdoin sain tästä lajista todella kauan odotetun tosisponden! Parhaimmillaan näin näiden kanssa samassa kuvassa myös lentävän kaulushaikaran. Illemmalla kävin pelailemassa kaukiksen kesäsarjaa Lappeenrannassa ja kävin tarkistamassa, että ruostesorsa oli yhä paikalla Askolan altaalla, jolla lepäili lokkiparvessa myös kaksi räyskää.

5.7. kuulin taas pähkinänakkelin Likolammella ja 6.7. Siikalahdella näkyi vielä lennossa pariin otteeseen jalohaikara. Illemmalla kävimme Joukionsalmella kokeilemassa valkoposkihanhien poikasten pyydystystä. Hanna oli rakentanut ansan, jonka sijoitimme pellon ja rannan väliin, mutta linnut olivat todella arkoja ja lopulta saimme ajettua ansaan vain yhden perheen, jonka vanhemmat olivat juuri ja juuri lentokykyisiä sulkasadon takia, mutta lensivät silti ansasta karkuun ja näin saimme rengastettavaksemme vain neljä poikasta. Toinen yritys seuraavana iltapäivänä oli vielä laihempi, sillä saimme taas kiinni neljä poikasta, mutta nämä olivat liian pieniä rengastettavaksi.

8.7. vietimme hääpäiväämme käymällä Ruokolahden Kummakivellä, joka oli todellakin käymisen arvoinen kohde! Paikalla oli ihan hienoa metsääkin, joten aiemmin kesällä paikalla olisi saattanut kuulla muitakin lintuja kuin pari töyhtötiaista. Illemmalla olimme sitten katsomassa Imatran ajoja eli moottoripyörätapahtumaa ja tapahtumia riitti kerrakseen, kun kisojen toinen kolari sattui aivan suoraan kohdallamme!

9.7. retkeilimme aamun erilaisissa metsäpaikoissa havaiten pyypoikueen ja tiltaltteja ym. Parhaat osumat sattuivat kuitenkin peltokierrokselle, kun sain juostua kiinni kurjen poikasen, joka sai renkaan muistoksi tapaamisestamme ja töyhtöhyypän poikasta rengastaessamme, nousi vierestämme lentoon heinäkurppa toki tutulta peltoaukealta!

J.A.