Sain taas houkuteltua Miikan laskentakaveriksi ja niinpä jouluaattoaamuna olimme jo melkoisestikin turhan aikaisin pihallamme aloittelemassa laskentaa. Keli ei valitettavasti ollut sellainen kuin oli luvattu, vaan taivaalta tihutti vettä, onneksi kuitenkin sen verran vähän, ettei se juuri haitannut.

Pikkuhiljaa alkoi valo riittää havainnointiin, mutta lintujen ääniä ei kuulunut lainkaan eikä liikenteessäkään ollut mitään muuta kuin varislintuparvi, jossa oli 100 naakkaa ja 30 varista. Tuijottelimme täysin sulaa järvenselkää muutamasta pisteestä ja löysimme joitakin laulujoutsenia sekä isokoskeloparven, muttemme mitään muuta.

Kylällä oli sitten todella hiljaista eikä kuutostielle käveltyämme havaintoja ollut kuin kahdeksasta lajista. Huolestuttavinta oli täydellinen varpuskato, sillä pikkuvarpusia näkyi vain muutama, varpusia ei lainkaan ja ainoa carduelis oli ylitsemme lentänyt viherpeippo.

Hiljaista oli Kaukolantien varressakin eikä hömötiaista ja närhiä kummempaa löytynyt. Tali- ja sinitiaisia sentään alkoi vihdoin näkyä enemmänkin. Siikalahden patotielle päästyämme oli tihutus vihdoin loppunut ja korppeja nähtyämme lähdimme kiertämään lahtea ja tämähän on aina se talvilintulaskennan hiljaisin osuus. Muutamia liikkuvia punatulkkuparvia, lisää närhiä – ei juuri muuta. Kun vihdoin pääsimme katsomaan vielä täysin sulalle lahdelle, näimme kymmeniä laulujoutsenia sekä 5 sinisorsaa ja aivan lahden eteläpäässä näimme 16 teertä sekä komean kanahaukan, joten tunnelma sentään hieman kohosi. Lahden länsipuolella näkyi yllättäen kaksi pyytä, mutta sitten olikin taas pitkään todella hiljaista. Päivän ainoa tikka, käpysellainen ja ainoa keltasirkku sentään havaittiin.

Tetrisuon pelloilla näkyi vihdoin taas jotain uutta, kun langalla väijyi isolepinkäinen. Olimme onneksi olleet vauhdikkaita, joten kylälle päästyämme oli vielä ihan mukava valoisaa. Lintuja ei kuitenkaan edelleenkään taajamasta löytynyt, sentään varpushaukka, joka päivysti pensasaidasta naapuritalomme tiaisia.
Järvellä oli kuitenkin nyt elämää ja laskimme parvesta 23 kala- ja 5 harmaalokkia, isokoskeloitakin oli nyt 76.

Yhteensä laskennassa havaitsimme 24 lintulajia, 545 yksilöä. Isokoskelo sekä kala- ja harmaalokki olivat kaikki uusia lajeja keskitalven laskennalle, mutta silti lintuja oli kyllä maastossa vähän!

Ja nyt onkin paikallaan kertoa vuoden projektini yhteenvetoa. Kiersin siis vuoden jokaisena kuukautena talvilintulaskentareittini – ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Tietysti taka-ajatuksena oli se, etten ollut reittiä koskaan muuten kiertänyt ja olisi kiva nähdä, mitä lintuja reitillä muulloin kuin talvella voisi havaita. Suunnitelmissa on, että toistaisin tempauksen joskus toistekin – ehkä viiden vuoden välein, mikä näillä nurkilla vielä majailen.

Tein laskennat aina talvilintulaskennan tyyliin eli laskin kaikki havaitsemani linnut. En pyrkinyt mitenkään ajoittamaan laskentaa parhaaseen ajankohtaan kuukaudesta saati edes parhaaseen aikaan päivästä, vaan tein laskennan silloin, kun satuin ehtimään. Niinpä pari kertaa sää oli hieman kehno ja ainakin yhden laskennan tein iltapäivästä. Yhtään laskentaa en myöskään aloittanut mitenkään kauhean aikaisin saati edes harkitsin yöllä liikkeelle lähtemistä. Toki lintuaikaan laskennat kestivät hieman pitempään, kun taivaalla saattoi olla liikennettä ihan jonkin verran ja tällöin esim. patotien stoppi saattoi kestää pitempään.

Yhteensä 12 laskennassa havaitsin 144 lintulajia ja 14683 yksilöä. Kuukausittaiset lukemat ovat (1) 23/463, (2) 29/501, (3) 29/527, (4) 75/1281, (5) 94/1587, (6) 96/4147, (7) 79/1195, (8) 69/1036, (9) 66/1047, (10) 41/1689, (11) 35/665 ja (12) 24 lajia/545 yksilöä.

Laskentojen runsain laji oli valkoposkihanhi, joita ei kuitenkaan osunut laskentoihin kuin 3188 lintua. Hyvänä päivänähän olisi kymmenkertainen määrä ollut mahdollinen. Naurulokkien lukema ylsi myös toiselle tuhannelle, mutta toki tässä luvussa on mukana samoja lintuja useampaan kertaan, kuten monien muidenkin lajien kohdalla tietysti on. Yli 800 lintuun pääsivät talitiainen sekä laulujoutsen ja 600 linnun molemmin puolin olivat naakka ja varis sekä räkättirastas. Yli 300 lintua oli peipolla, vihervarpusella, pajulinnulla sekä yllättäen kalatiiralla.

Mielenkiintoisiin yksittäisiin havaintoihin lukeutuvatkin kalatiiran toukokuisen vajaan 200 linnun lisäksi, harmaasorsapari, keskikesäinen 240 mustalinnun parvi, pikkuhuitti, joka käkätti keskellä päivääkin toisin kuin luhtahuitit, joita en laskennoissa havainnut. Huhtikuun meriharakka, marraskuinen lehtokurppa, toukokuun jänkäkurppa, kesäkuun sarvipöllö, toukokuun sinirinta, 1 pensas- ja 2 viitasirkkalintua, pari luhtakerttusta, rastaskerttunen, syyskuun pähkinähakki, kesäkuinen järripeippo, maaliskuun vuorihemppo, talven 2015 tikliparvet ja pikkukäpylinnut kuuluivat myös laskentojen parhaisiin paloihin.

Käsittämättömän vähissä olivat vuoden aikana mm. syksyn arktikalajit valkoposkihanhia lukuun ottamatta, monilla vesilinnuilla menee edelleen todella huonosti, esim. punasotkia en havainnut lainkaan kesäkuun jälkeen ja enimmilläänkin vain 18 lintua, härkälinnuista kertyi kaikissa laskennoissa yhteensä vain 8 havaintoa ja mustakurkku-uikkuja en nähnyt kesäkuun jälkeen ja enimmillään 8 lintua. Kahlaajavuosi oli myös huono, eikä muuttoa osunut lainkaan laskentapäivilleni. Jostain ihmeen syystä valkoselkätikat olivat täysin kateissa syyspuolella, vaikka muualla Suomessa oli kaikkien aikojen tikkasyksy. Eipä täällä muitakaan tikkoja näkynyt ainakaan normaalia enempää. Syyspuolella ei näkynyt mitään vaellus- saati muitakaan marjalintuja. Molempien varpuslajien alamäki jatkuu ja taas nyt talveksi viimeisetkin varpuset ovat kadonneet ties minne ja pikkuvarpusiakin on näkynyt vain ihan muutamia, enimmilläänkin vain 50 lintua.

Yhteenvetona voisi vielä sanoa, että laskennat olivat todella mukavia ja kuukauden laskentaa odotti aina vesi kielellä, vaikka käveltävää kertyikin joka kerta hieman vajaat 18 kilometriä! Haastavimmillaan reitti oli syksyllä, kun kasvillisuus rehotti ja paikka paikoin reitti oli todella vaikeakulkuinen! Ja tietysti rehottava kasvillisuus oli vielä märkää! Talven laskennat kuitenkin onnistuivat poikkeuksellisen helposti, sillä alkuvuoden laskennoissa pääsi hiihtämään ja loppuvuodesta ei lunta ollut vielä lainkaan.

J.A.

Kävimme perjantaina ajoissa nukkumaan ja lauantaina herätyskellot soivat pian aamukolmen jälkeen. Neljältä olimme liikenteessä ja tällä kertaa olimme päättäneet säästää bongauskuluissa, joten ennen viittä olimme Venäjän rajalla, jossa onneksi tähän aikaan aamusta pääsi nopealla jonottamisella Svetogorskiin tankkaamaan. Aamun ensimmäinen lintukin havaittiin Venäjän puoleisella raja-asemalla, jossa talitiainen jo keräsi ruokaa katoksen valoissa.

Ennen aamuyhdeksää parkkeerasimme automme Tuusulan Jokelan Perttuun risteykseen reilun sadan metrin päähän itse pihasta, jossa blythi-hernekerttu oli muutaman päivän ajan ruokinnalla vieraillut. Arvelimme, että näin ensimmäisenä viikonloppuaamuna porukkaa saapuisi paikalle runsaasti ja näytimme näin esimerkkiä, mihin auto kannatti jättää, jottei liikenne häiritsisi kadun muita asukkaita.

Käveltyämme oikeaan osoitteeseen, oli paikalle jo meitäkin aiemmin saapunut Jussi Lindström jo linnun kuullut rätisevän ja takstuttavan kadunvarsikuusessa. Ja kohta mekin sen kuulimme. Juuri tää rätinä paljasti alalajin blythiksi, sillä halimodendriin ei ainakaan tiedetä rätisevän ja kotoinen curruca sitä ei ainakaan tee. Ollessamme suuntaamassa ohjeiden mukaisesti talon nurkalta takapihalle ruokintaa katsomaan, saapui talon isäntäkin pihalle meitä jututtamaan. Kaveri olikin todella leppoisa ja saimme kuulla linnun löytötarinan lisäksi muitakin lintuaiheisia juttuja katsellessamme samalla, kuinka hernekerttu aktiivisesti vieraili ruokinnalla. Lintu oli todellakin aktiivinen ja jahtasi talitiaisia pois ruokinnalta ja aika ajoin päästeli taas rätinä-ääntään.

Vajaan tunnin verran seurailimme kerttua ja tänä aikana paikalla vieraili ainakin kolmisenkymmentä muuta bongaria, joista useimmilla oli samat reittisuunnitelmat suunniteltuna päivälle kuin meilläkin. Me kuitenkin jäimme tästä porukasta jälkeen näin heti kättelyssä.

Lopulta kuitenkin lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä ja Tähtitorninmäkeä. Reitti oli yllättävän hidas. Sen sijaan se ei ollut mikään yllätys, että Tähtitorninmäelle oli hankala löytää navigaattorinkin avulla ja niinpä ainakin yhden kerran ajoimme ihan kunnolla harhaan, kiitos pahasti sekoilleen navin. Lopult löysimme kuitenkin parkkipaikankin ja kävelimme men koillisnurkkaan, jossa hippiäisuunilintu oli etupäässä koivujen latvuksissa viihtynyt. Paikalla jo olleet harrastajat kertoivat linnun olleen kateisa kymmenisen minuuttia, mutta eipä aikaakaan, kun se taas löytyi juurikin näistä koivunlatvuksista. Tämäkin pieni hyönteissyöjä oli erittäin virkeän oloinen, mutta mikäpä oli ollessa, kun lämmintä oli kymmenkunta astetta!

Seurailimme “prota” tovin, mutta se pysytteli latvuksissa eikä näin ollut ainakaan kuvattavissa, joten päätimme pian jatkaa retkeämme kohti Viikin Fastholmaa. Seurasimme täälläkin annettuja parkkeeraamisohjeita ja saimme näin kävellä kilometrin verran pelipaikalle. Matkan varrella saimme todeta, ettei kovin moni muu, osa hyvinkin ohjeista perillä ollut bongari, kuitenkaan välittänyt rantatien ajokieltokylteistä, vaan bongareita ajeli edestakaisin varsin heikkokuntoisella tiellä. Kävelymme kuitenkin palkittiin matkan varrella olleella pikkutikalla.

Perillä ruokinnan läheisellä kalliolla valkopäätiainen oli ollut vain hetkeä aiemmin näkyvissä rantakaislikossa ja alle viiden minuutin odottelun jälkeen mekin linnun löysimme! Se kävi yläpuolellamme pökkelöissä vain muutamien metrien päässä ja olipahan kaunis lintu!

Ihastelimme ja kuvailimme lintua sen ajan kuin se oli hyvin näytillä, kunnes tuskastuin siihen, kuinka kuvaajat juoksivat linnun perässä, eivätkä malttaneet odottaa, että lintu tulisi suosiolla lähemmäksi. Niinpä päätimme aika pian jatkaa matkaa. Emme olleet kävelleet kuin sata metriä, kun huomasimme muutaman harrastajan katselevan kiikareilla jotain. Kysyin, mitä he tuijottivat, kun he eivät vaikuttaneet tietoa meille muuten jakavan, vaikka joukossa oli kyllä ainakin yksi tuttu bongarikin; ja onneksi kysyin, sillä heillä oli kiikareissaan talon savupiipussa päivehtinyt lehtopöllö! Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt Suomessa päivehtivää lehtopöllöä, joten olin havainnosta lopulta enemmän innoissaan kuin valkopäätiaisesta. Paikallisia tuntui kiinnostavan enemmän lähipuihin lennähtänyt koiras valkoselkätikka, joka ei siten taas olisi minua juuri vähempää voinut kiinnostaa…

Kiivettyämme taas autollemme, oli kadun varren kaikkiin autoihin ilmestynyt sakkolappu. Tämäkö oli sitten kiitos siitä, että kuuliaiset bongarit olivat noudattaneet kieltoa olla ajamatta perille asti ajokieltotietä. Onneksi meidän auto ei ollut mahtunut tähän kafun varteen vaan olin jättänyt auton jopa ehkä selvemmin parkkikieltopaikkaan, mutta kuitenkin siten, ettei se ketään ainakaan häiritsisi ja kuinka ollakaan minulla ei sitten ollutkaan sakkolappua!

Kohta me jatkoimmekin taas matkaa kohti itää. Porvoon kaatiksen nurkilla näimme erään kelon latvassa spontaanisti hiiripöllön ja lopulta Pyhtään Heinlahdessa stoppasimme ensin lahden pohjukassa katsomaan vesilintuja, sillä aamun jälkeen ei punapäänarskua ollut vakiopaikalla nähty, vaikka etsijöitä oli paikalla ollut vaikka kuinka. Kohta kuitenkin ajoimme mekin Vuorion Arin pihaan, jossa porukkaa yhä vain tuijotti kohti sumuista lahtea. Iltapäivä oli jo pitkällä ja itselläni ei juuri ollut hinkua jäädä paikalle pitkäksi aikaa, joten jututettuamme muutamia tuttuja tovin ja nähtyämme lahdella runsaasti kyhmyjoutsenia, kanadanhanhia, 26 nokikanaa, muutaman uivelon, haapanan ym., päätimme jatkaa matkaa. Emme kuitenkaan ehtineet kuin 10 kilometrin päähän kuin saimme tiedon, että narsku oli lopulta löytynyt! Teimme uukkarin ja pian olimme takaisin Oskarinpolulla. Mutkaisia teitä takaisin kaahatessamme oli takakontissa ollut 10 litran Venäjänbensakanisteri ottanut osumaa, kaatunut kyljelleen ja alkanut vuotaa, joten auto haisi aivan karsealle! Silti piti ensin singahtaa hoitamaan kova talvipinna, ennen kuin piti alkaa tuulettaa autoa. Kohta ajoimmekin sitten tuuletuslaitteet täysilla ja ikkunat raollaan taas kohti itää.

Kotkassa näkyi varpushaukka ja Virolahdella kanahaukka. Ilta oli jo hämärtymässä pahasti, kun saavuimme puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen Ylämaan Hujakkalaan, josta onneksi löysimme etsimämme peltotulvan nopeasti. Ja hei tulvan takaosista löytyi iso sinisorsaparvi. Jonkin aikaa saimme seuloa parvea, ennen kuin löysimme etsimämme ja harmaasorsakoiras kuitattiin EKLY-talvipinnaksi.

Tuuleteltuamme taas hieman autoa ja syötyämme vihdoin eväitä, lähdimme jatkamaan matkaa. Nyt oli jo aivan pilkkopimeää, joten edellisiltaan tekemäni yltiöoptimistisen suunnitelman viimeinen etappi eli Lappeenrannan Kaislanen ja punasotka jäi meiltä käymättä. Mutta lopulta kotiin väsyneinä päästyämme saatoimme vain tyytyväisinä todeta, että olipa ollut melkoinen lintupäivä – ja joulukuussa!

13.12. ja jotta edellispäivän viimeinen etappi ei olisi jäänyt harmittamaan, ajoin itse suaraavana aamuna Lappeenrantaan, jossa retkeilimme Punnosen Pekan kanssa muutaman tunnin ja ensimmäinen kohteemme oli tietysti Kaislanen, josta punasotka löytyikin saman tien. Lisäksi näimme 134 laulujoutsenta sekä uivelon. Muuten retken anti jäi vaisuksi, mitä nyt Pappilanniemessa tietysti näkyi ainakin yksi europaea-alalajin pähkinänakkeli. Iltapäivällä kävin taas tankkaamassa Venäjän puolella, tarkistin Immalanjärven Kymälahden lintutornilta, josta näin muutamia lapa- ja tukkasotkia sekä pilkkasiipiä, ja lopulta ajoin kotiin ottamaan rennosti. Olipahan ollut melkoisen pinnatäyteinen viikonloppu!

J.A.

Lauantaina 28.11. lähdin heti aamuvarhain ajamaan kohti Lahtea, josta oli edellispäivänä löytynyt mielenkiintoinen leucopsis-alalajin västäräkki, joka oli takuulla vuoden paras havainto koko Suomessa, vaikkei laji ollutkaan. Idänkäki oli toki ollut Suomelle uusi laji, mutta kun itse olin niitä havainnut edellisillä viikoilla vaikka kuinka Uralilla, niin jotenkin nyt oli pitkästä aikaa bongauksen kohteena sellainen lintu, josta ei juuri ennestään ollut tietoa.

Pääsin Lahden Kujalan jäteaseman nurkalle ennen auringon nousua ja sopivasti muu paikalle saapunut parinkymmenen bongarin porukka oli juuri siirtymässä pelipaikoille jäteaseman altaalle, jolla lintu oli edellisiltana viihtynyt. Vielä oli varsin hämärää, mutta paikalle päästyämme löytyi lintu saman tien altaan reunalta piipertämästä! Ja olihan mukavan näköinen lintu! Sain linnusta lyhyen videopätkän, ennen kuin se nousi siivilleen, äänteli hieman lyhyempää tsilputusta kuin tavan väiski ja lensi jäteasemalle parin kumpareen taakse. Yllättäen lintu löytyi kuitenkin sieltä ja pääsimme katsomaan ja kuvaamaan sitä sen ruokaillessa erään ojan varressa.

Porukkaa valui paikalle jonkin verran tuon tunnin aikana, jonka oli paikalla, mutta pian lähdettyäni lintu oli kadonnut eikä sitä löytynyt pitkään aikaan. Pari päivää västäräkki oli kuitenkin vielä paikalla ja sen näki aika iso joukko bongareita, mutta moni jätti tämän mielenkiintoisen alalajin väliin, sillä ei ole kovin odotettavaa, että se kuitenkaan lajistatusta saisi ainakaan lähitulevaisuudessa. Itselleni tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, olipahan mukava nähdä lintu, jollaista en ollut aiemmin nähnyt!

Paluumatkalla näin Lappeenrannassa kaatosateessa taivaalla seikkailleen 13 taviokuurnan parven, mutta muuten havaintoja ei juuri tullut, sillä keli oli todellakin surkea.

29.11. löysimme Siikalahdelta vielä allin ja Rautalahdella joutsenten seurassa oli jopa 16 kanadanhanhea. Härskiinmutkasta näkyi mustalintu ja sitten bongasimme vielä Vilskan Veijon Kirkkorannasta löytämän nokikanan. Kuun viimeisenä päivänä ruokatuntini viimeisillä hetkillä löysin vihdoin valkoselkätikankin, jollaista en ihme kyllä ollut nähnyt lainkaan reiluun pariin kuukauteen – vai että kaikkien aikojen tikkasyksy! Vaseti oli kuitenkin 65. lajini Parikkalasta marraskuun aikana ja voitin kisan kohtuu selvästi, vaikka Partasen Harri hyvin kampoihin laittoikin keräämällä 60 lajia.

1.12. ruokatuntiretki oli loistava, sillä löysin Siikalahden joutsenparvesta pikkujoutsenen. Merikotka piilotteli ruovikossa, pohjoispäässä näkyi 3 kanadanhanhea ja Kirkkorannan nokikana oli yhä paikalla ja se oli jo päivän toinen uusi talvilaji minulle Parikkalaan. 2.12. havainnot jäivät Särkisalmen mustalintuun ja 3.12. Siikalahdella näkyi isolepinkäinen ja pikkutikka ja nokikana oli yhä paikalla.

4.12. lähdin työpäivän jälkeen kohti etelää stopaten Imatran Immalanjärven uudella Kymälahden lintutornilla. Torni on loistavassa paikassa ja näin lyhyellä stopilla merikotkan, mustalinnun, 3 pilkkasiipeä, 3 tukka- ja 2 lapasotkaa sekä allin. Lappeenrannan Mustolanlammen kuikka oli jo vaihtanut talvipukuun ja Kaislasella näkyi 3 uiveloa muttei paikalla pitkään ollutta punasotkaa. Onnistuin paikalla hukkaamaan puhelimenikin, mutta onneksi täppäri, facebook ja Hannan veli Miika auttoivat ja puhelin löytyi, vaikka ilta oli jo hämärtynyt ja satoi kaatamalla. Pelastus oli tarpeeksi heavy soittoääni, kun sain Miikan soittamaan niin kauan että vastaan.

Illalla majoituin Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luo ja seuraavana päivänä pohjustimme Porvoon suunnalla Itsenäisyyspäiväralliin. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, silkkiuikku Loviisan Liljendalin Hopomjärvellä, ruskourpiainen Porvoon Tolkkisten sahalla sekä 5 peippoa, joista kolme jopa muuttavan oloisia lie olleet ainoat mainittavat havainnot.

6.12. eikä paljon paremmin mennyt itse rallissakaan. Mukanamme olivat myös Markus Keskitalo sekä Nette Meriluoto. Tuulinen ja todella tulvainen päivä eivät tuottaneet oikeastaan mitään yllätyksiä. Paras havainto oli Neten ruokinnalta bongaamamme nokkavarpunen. Muuten tuuria ei juuri ollut ja lajimäärämme jäi 41:een, jolla jaoimme rallissa viidennen sijan.

Arkena jatkoin yhä lauhan talven ansiosta ruokatunti pistoja eri paikoille ja viikolla havaitsin yhä runsaasti joutsenia, 8.12. Tarvaspohjasta löytyi tavipari ja Särkisalmella näkyi naurulokki ja nämä molemmat olivat minulle uusia talvilajeja Parikkalaan! Loppuviikostakin näin vielä mm. telkkäparin Muikkulahdella, pilkkasiiven Tarvaspohjassa, harmaapäätikan ja palokärjen Tarvaslammella, kuukkelit omassa metsässään ja 11.12. taas naurulokin salmella.

J.A.

Lauantaina heräsin aikaisin ja suuntasin Espoon Kaitalahdelle, jossa oli viime aikoina ollut mukavasti viiksitimaleita sekä parikin pikku-uikkua, nämä kun molemmat puuttuivat minulta vuodenpinnoista. Koska ennen aamukahdeksaa oli vielä todella hämärää, kurvasin ensin Kaitalahdenrantaan, josta pikku-uikkuja oli havaittu enemmän. Olin ajatellut, että uikut saattaisivat aamuhämärissä olla äänessäkin. Olin juuri kurvaamassa Kaitalahdenrannan sataman parkkipaikalle, kun tieltä auton valosta lennähti tien varteen pikkulintu, joka pysrtön reunasulkien perusteella toi lähinnä mieleen sirkun. Muistin paikan olevan erinomainen pajusirkuille ja lähes täsmälleen samassa paikassa olimme Hannan kanssa nähneet muutamaa talvea aiemmin karkauspäivänä hurjat 65 pajusirkkua. Ne olivat olleet syömässä jyviä samaisen hiekkakasan vieressä, jonka viereen tämäkin lintu oli nyt lennähtänyt.

Niinpä parkkeerasin auton, tsekkasin nopeasti lähivesialueen, mutta oli kuitenkin vielä niin hämärää, etten nähnyt juuri mitään. Sitten päätin käydä katsomassa, löytäisinkö tieltä lennähtänytttä lintua. Yllättäen lintu oli palannut tien varteen ja sirkkuhan se oli. Hiivin lähemmäksi, sillä oli niin pimeää, etten nähnyt linnusta mitään värejä, vain hieman kuvioita. Mutta lintu näytti todella pieneltä! Lopulta olin vain muutaman metrin päässä ja linnun kuviointi sopi täysin pikkusirkulle, mutta mitään eksakteja tuntomerkkejä en hämärän takia vieläkään oikein nähnyt. Sitten tietysti tuli sauvakävelijä suoraan lintua kohti ja lintu lennähti tien toiselle puolelle pusikkoon piiloon.

Päätin kuitenkin jo havaitsemieni tuntomerkkien perusteella laittaa linnusta hälyn tiedotukseen pikkusirkkuna. Lähinnä sellainen sen kuitenkin täytyi olla – ainoastaan joku outo pieni rarisirkku olisi voinut myös tulla kyseeseen. Onneksi löysin linnun kohta taas tieltä ja siinä se sitten tuntui pysyvänkin. Kävin välillä katsomassa lahtea pikku-uikun toivossa ja pikkuhiljaa valo lisääntyi ja pääsin näkemään linnusta jo tuntomerkkejäkin. Puolisen tuntia linnun löytymisen jälkeen alkoi jo lajityypillinen värityskin näkyä ja silloin sain sekunnin valotusajalla viimein sellaisia kuviakin, että linnun pitäisi tunnistua. Olin toki ottanut kuvia jo aiemminkin niin paljon, että sormeni olivat jo aivan jäässä ja sitten kylmän takia hyytyi myös kameran akkukin! (Mainittakoon, että kuvissa on melkolailla realistinen tilanne linnun löytöhetkellä sekä sitten loppuvaiheessa otettu kuva sekunnin valotusajalla.)

Lopulta kun linnun löytymisestä oli kulunut jo reilut puoli tuntia eikä vieläkään ainoatakaan bongaria ollut saapunut, päätin lähteä Kaitalahden lintutornille timaleita ja pikku-uikkua etsimään. Olin vielä paria minuuttia aiemmin varmistanut, että sirkku oli yhä vakiopaikallaan, jonka olin päivittänyt jo aikaa sitten lintutiedotukseen ja koska lintu ei juuri tällä hetkellä ollut ainakaan ihan tiellä tai tien varressa, uskalsin ajaa autoni pois parkkialueelta.

Ollessani käppäilemässä Kaitalahden lintutornia kohti sain sitten useammankin puhelun, joissa paikalle saapuneet bongarit kyselivät, missä lintu oli ja missä minä olin. Oletin toki linnun olleen yhä samalla paikallaan, jossa se oli reilut puoli tuntia pysytellyt, mutta eipä bongarit sitä enää löytäneet vaikka etsivät koko loppupäivän. Liekö linty säikähtänyt ensimmäisiä ehkä turhan varomattomasti paikalle saapuneita bongareita, jotka eivät selvästikään olleet lukeneet tarkkaan viestejäni, joista olisi ollut ymmärrettävissä, missä lintu oli, vai oliko lintu jo häipynyt paikalta ennen lähtöäni, kun en itsekään sitä juuri sillä hetkellä vakiopaikallaan nähnyt?

Kaitalahden tornilla kuulin aika nopeasti pariin otteeseen viiksitimaleita, jonka jälkeen kävin vielä Kaitalahdenrannassa, jossa paikalla oli muutama kymmen sirkunetsijä. Sitten minun pitikin suunnata kohti Kirkkonummea, josta otin junan Helsinkiin ja puoliltapäivin alkoikin meillä Bongariliiton hallituksen kokous.

Kolmelta iltapäivällä oli vuorossa Bongariliiton syyskokous, jonka jälkeen Markus Lampinen ja Juho Könönen kertoivat rengastusreissustaan Baikalille. Sen jälkeen oli vielä vuorossa jatkot Mannerheimintiellä, jossa en kuitenkaan jaksanut olla kuin iltakahdeksaan, jonka jälkeen otin taas junan Kirkkonummelle.

Sunnuntaina suuntasin taas aamusta Kaitalahdelle, jossa sirkkua, pikku-uikkua saati edes timalita näkynyt tai kuulunut. Suomenojan altaalla näkyi vain 8 harmaasorsaa ja Nuottalahdella 4 lisää. Sitten suuntasin Kirkkonummen Masalaan, jossa ei aamun etsinnöissä vielä ollut nähty pitkään paikalla ollutta harjalintua. Päätin jättää muut kyttäämään vakiopaikkaa ja suuntasin parin muun bongarin kanssa tutkimaan lähipihoja. Arvelin linnun löytyvän joltain vielä vihreältä nurmikolta. Ja eipä mennyt monta minuuttia, kun löysin linnun eräältä takapihalta, jolta se kuitenkin nousi siivilleen ja lensi kohti seuraavaa katua. Ilmoitukseni perusteella lintu taas löytyikin jonkin ajan kuluttua siltä seuraavalta tieltä, mutta tuolloin olin jo itse vanhemmillani syömässä ja pian matkalla kohti koti-Parikkalaa.

Matkan varrella kurvasin vielä Porvoossa Seitlaxfjärdenille, josta löysin pienen etsinnän jälkeen vihdoin pikku-uikun ja Pyhtäältä yritin vielä illan viimevaloilla löytää yhä vain paikalla olleita paria punapäänarskua, mutta jouduin tyytymään 30 uiveloon ja 24 nokikanaan ym.

J.A.

Palattuamme Islannista ajoimme kotiin Hollolan kautta, josta bongasimme tuplaksi nunnataskun. Lintu oli hienosti näytillä hämärtyvässä illassa. Ohimennen näimme lähipellolla kanadanhanhien ja valkoposkihanhen kanssa olleen lyhytnokkahanhen sekä lähirannassa olleet 4 merimetsoakin.

26.10. singahdin heti ruokatunnilla Siikalahdelle, jossa oli yllättäen yhä 1600 valkoposkihanhea, 200 sinisorsaa, tavi, 21 tukkasotkaa, 6 allia, 10 telkkää sekä tietysti 230 laulujoutsenta sekä yhä vain 2 vanhaa sekä 1 2kv merikotka.

Seuraavina päivinä valkoposket lähtivät nopeasti ja 27.10. oli vielä 590 vapoa sekä taas vaihteeksi koko neljän merikotkan poppoo sekä kanahaukka ja kiertelevät kaakkuri sekä kuikka ja 16 tilheä. Seuraavana yönä oli kuitenkin kova pakkanen ja Siikalahti jäätyi ja tietysti linnut vähenivät nopeasti. 28.10. Siikalahdella oli vielä valkoposkiakin, mutta jäällä pajattamassa. Tiviänlammella näkyi 10 uiveloa.

Kuun viimeisten päivien havainnot jäivät 3 kanadanhanheen Härskiinmutkassa sekä Siikalahden merikotkiin, parin kanahaukkaan, Soinimäen visiitin 3 kuukkeliin ja 5 kuusitiaiseen, Haljakanrannan pariin tukkakoskeloon ja silkkiuikkuun sekä Härskiinmutkan naurulokkiin.

Marraskuussa alkoi Parikkalan ha Rautjärven Lintukerhon perinteinen Marraskisa, joten retkellä tuli käytyä alkukuusta joka päivä. Toki arkisin retket jäivät lyhyiksi ruokatuntipyrähdyksiksi.

Heti 1.11. tein talvilintulaskennan syysosion ja kävelin siis jo 11. kertaa vuoden aikana talvilintulaskentareittini. tuloksena oli mm. 305 laulujoutsenta, 5 tukkakoskeloa, vain 3 isokoskeloa, ja vaikka Siikalahti oli taas sulanut niin vain 1 sinisorsa, 3 teertä, silkkiuikku, merikotka, varpus- sekä kanahaukka, lehtokurppa, naurulokki, palokärki, mustarastas, 5 räkättiä, 1 hippiäinen, 2 pyrstötiaista, vain 1 hömötiainen, isolepinkäinen, urpiainen ym. Yhteensä havaitsin 34 lintulajia.

2.11. Siikalahdella näkyi juuri siinä osassa eteläpään lahtea, joka ei näy laskentareitilleni 10 haapanoita, tukkasotkia, telkkiä ja lahden yli lensi harmaapäätikka. Joukion käynti tuotti pikkutikan, Moskuuniemestä bongasin peipon ja kylällä näkyi pieni tilhiparvi.

3.11. Särkisalmella oli vielä 3 naurulokkia, Tähtiniemessä näkyi kanahaukka, Koitsanlahdessa pari mustalintua sekä vihervarpunen ja Oravaniemessä kaakkuri sekä töyhtötiainen. 4.11. Siikalahden tukkasotkien seuraan oli tupsahtanut lapasotkakin, mutta muita uusia lajeja ei herunut..

5.11. Kangaskylällä näkyi pitkästä aikaa pähkinähakki ja vihdoin pari varpustakin. 6.11. Oravaniemessä näkyi palokärki sekä 25 pyrstötiaisen parvi ja sumukelistä huolimatta suuntasin myös Saarelle, jossa kiertelin kaikki paikat havaiten ainoastaan 14 räkättiä Pohjasuolla ja haapanan Kanavalammella. Olin jo ihan täynnä marrasretkeilyä, mutta päätin ajaa rajatietä takaisin Parikkalaan ja se kannatti sillä reitin varrella näkyi 2 teertä, pyy, koskikara Tyrjänjoella, varpuspöllö sekä parhaana komea lapinpöllö!

7.11. olin salibandyturnauksessa Simpeleellä, mutta mennessä näin Pistoniemessä 4 pilkkasiiven parven. 8.11. teimme alkaneen sateen takia lyhyen metsäretken kuukkelimetsiin, mutta 3 kuukkelin lisäksi löysimme vain pari kuusitiaista sekä muita jo havaittuja lajeja. Muikkulahdella kelluivat samat tutut kanadanhanhet. 9.11. olikin sitten ensimmäinen päivä ilman uusia lajeja. Oravaniemessä näin merikotkan sekä silkkiuikun ja Siikalahdella oli vieläkin 8 haapanaa, 45 sinisorsaa, 7 telkkää sekä 240 laulujoutsenta. Seuraavien päivien sadekelit eivät sitten innostaneet maastoon juuri lainkaan.

Seuraavat paremmat havainnot olivat 12.11. Oravanniementien varressa näkynyt pohjantikka ja S-marketin rantaan oli ilmestynyt 7 valkoposkihanhea. 13.11. S-marketin rannassa oli 2 kottaraista, Moskuunniemestä näkyi naurulokki, Saaren Lahdenpohjasta löytyi 6 uiveloa sekä Rautalahdelta pilkkasiipi.

Viikonlopun vietin Lappeenrannassa pelihommissa ja lauantaina retkeilin matkan varrella. Tutustuin mm. Imatran Immalanjäven rantaan nousevaan todella hyvään lintutorniin, josta näin allin, 9 lapasotkaa, 2 tukkasotkaa sekä 6 pilkkasiipeä. Lappeenrannan puolelta bongasin kuikan Mustolanlammelta ja punasotkan Kaislaselta mutta Huhtiniemen metsähanhea en löytänyt, vaikka 34 kanadanhanhen parven näinkin. Sunnuntain pikaisen aamuretken havainnot jäivät Pappilanniemen pähkinänakkeliin.

Sittenpä alkoikin olla maastossa jo hiljaista. Kävin kyllä yhä joka ruokatunti jossain, mutta havainnot olivat samoja vanhoja tuttuja. 16.11. Oravaniemessä oli vielä silkkiuikku ja 17.11. valkoposkia näkyi vielä 6 lintua. Seuraava uusi laji marraskisaan tulikin sitten 20.11. kun Siikalahdella näkyi alli.

J.A.

Päästyäni Poriin tapasin muun porukan Länsi-Porin Prismassa, jossa teimme ruoka- ja juomaostokset. Minua ja Petteriä lukuunottamatta muu porukka oli jäämässä saareen 10 päiväksi, hurjin jopa 3 viikoksi. Niinpä ostosten teossa menikin oma aikansa! Lopulta tavarat oli raahattu pihalle ja pakattu kolmeen autoon, joihin ihme kyllä saatiin vielä kaikki 11 ihmistäkin mahtumaan. Sitten otimme suunnan Kuuminaisten satamaan, josta paattimme lähti klo 18:30.

Meitä oli siis Säppiin menossa porukka Janne Aalto, Petteri Mäkelä, Markus Lampinen, Sebastian Andejef, Ossi Tahvonen, Aleksi Mikola, Tomas Swahn, Teppo Lehtola, Valtteri Salonen, Niklas Paulaniemi sekä Lassi Kangasmäki. Vain osa porukasta oli minulle ennestään tuttuja, mutta pian oli selvää, että hyviä tyyppejä olivat kaikki!

Puolen tunnin paattimatkan jälkeen rantauduimme Säppiin ja aloimme kantaa tavaroitamme vanhaan majakanvartijan mökkiin. Tavaraa oli todella paljon, mutta aika pian oli tavarat saatu kannettua ja illan jo hämärtäessä tehtiin muutamia lintuahavaintojakin, joista paras oli pihan yli lentänyt pohjantikka.

Ilta kului leppoisasti. Pystytimme pihalle pöllöverkot ja laitoimme sekalaisen pöllöatrapin soimaan. Helmipöllö tulikin naksumaan pihapiiriin, muttei koskaan osunut verkkoon. Lopulta nukkumaan käytiin yllättävän aikaisin, sillä kaikki halusivat olla freesinä koluamassa saarta heti aamusta.

10.10. herätys oli kuuden nurkilla ja pian oli mökissä täysi tohina päällä, kun 11 jamppaa sähelsi itselleen jotain aamupalaksi kelpaavaa. Aika pian olimme kuitenkin kaikki paitsi Markus ja Valtteri suuntaamassa aamustaijille. Markus ja Valtteri suuntasivat pystyttämään loppuja verkkoja ja sitten vastaamaan päivän rengastuksista.

Keli oli lähes tyyni, joten aamustaiji oli varsin miellyttävää. Lintuja oli kuitenkin liikenteessä varsin vähän, mielenkiintoisempina sinisorsaparvessa paikallisena ollut lapasorsa sekä muuttanut lapasotka. Niinpä aamuvakion päätyttyä lähdimme porukalla komppaamaan saarta ympäri. Kierros tuotti muutamia jänkäkurppia, pohjantikan, pikkutikan, leppälinnun, muutaman tiltaltin, 6 tikliä, 14 isokäpylintua, 4 pulmusta sekä parhaana lopulta Hanhiston rantaan laskeutuneen komean vanhan muuttohaukan. Komppaamista jatkettiin vielä pitkälle iltapäivään, mutta mitään raria ei kovasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Verkoillakin lintuja oli tullut toistasataa, mutta pääasiassa tavallisia tiaisia sekä mm. mukava määrä puukiipijöitä.

Illalla taas helmariatrappi soi ja saaliiksi tulikin yksi nuori helmipöllö. Illanvietto oli rarittomuudesta johtuen varsin maltillista ja nukkumaan mentiin ajoissa.

11.10. aamun aloitti pihalla huudellut varpuspöllö, joka reagoi voimakkaasti vihellykseeni, mutta atrappi ei kuitenkaan saanut sitä osumaan verkkoon. Pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme hieman navakammassa tuulessa Kräveliin aamustaijille. Tällä kertaa oli Tepon vuoro suunnata verkoille.

Aamustaijilla oli hieman vilkkaampaa, kun kuikkalintuja ja merisorsia, etenkin mustalintuja liikkui edes jonkin verran. Myös riskilöitä ja ruokkeja näkyi kymmenkunta molempia. Pari paikallista lapasotkaa kellui mulliparvessa ja myös silkkiuikkuja ja härkälintuja oli niin paikallisena kuin muutollakin. Nokasta lähti lentoon valkoviklo ja tundrakurmitsankin ääntä kuultiin lyhyesti. Petteri myös löysi äärimmäisen kaukaa mereltä muutolla olleen pöllön, joka lopulta tuli sen verran lähemmäksi, että laji taittui suopöllöksi.

Kesken staijisession soitti Teppo verkoilta, että oli kuullut ja nähnytkin ylilentävänä päällään kierrelleen taigakirvisen. Oletimme linnun suunnanneen Hanhiston niityille, mutta vaikka havainto aiheuttikin nuorisokaartissa pientä levottomuutta, päätimme staijata vakion loppuun ennen kuin suuntaisimme niittyjä komppaamaan koko porukalla. Tämä olikin oikea päätös sillä noin kymmentä minuuttia myöhemmin kuului taivaalta selvää taigakirvisen ääntä ja lintu kävi yllämme kääntymässä ja suuntasi taas rantaa pitkin kohti etelää.

Siinä kesken hodarituuletusten huomasin paljain silmin kuikkalinnun lennossa edessämme ja kun lintu alkoi laskeutua, se näyttikin todella isolta ja kontrastikkaalta. Sain linnun putkeen sen juuri laskeutuessa ja kylläpä se näyttikin hyvältä! Tokaisin, että nyt on muuten hyvän näköinen gavia laskeutumassa tuohon eteen – taitaa olla immeri! Ja linnun asetuttua uimasilleen, oli määrityksen varmistus helppoa, komea talvipukuinen amerikanjääkuikka uiskenteli komeasti edessämme! Tilanne oli varsin kaoottinen, sillä olihan kyseessä osalle porukasta jo toinen elis viiteen minuuttiin! Immeri uiskenteli tovin kalastellen välillä merimetson kanssa samassa kuvassa, kunnes se lopulta kohosi todella raskaasti siivilleen ja lensi Prakalan niemen taakse, jonne se kuitenkin näytti taas laskeutuvan. Kun pian tuli vielä Tepolta viesti, että taigakirvinen oli taas lentänyt hänen yli ja hän oli saanut linnun äänitettyä, oli juhlatunnelma kohdillaan!

Ja tietysti pian oli saareen matkalla pari veneellistä bongareitakin, sillä pinnakärjeltä puuttuivat molemman havaitsemamme lajit. Vakion päätyttyä me suuntasimme taas porukalla komppaamaan, mutta kovin merkittäviä havaintoja emme enää tehneet. Jänkäkurppia oli taas useita, leppälintu oli yhä paikalla, mustapääkerttu, isokäpylintuja jne, mutta me emme enää löytäneet immeriä saati hodaria. Bongarit sen sijaan saivat mahdolliset havainnot molemmista, mutta ilmeisesti ei varmaa kummastakaan ja muutakin sähellystä oli ilmassa haahkamääritysten kanssa, mutta tässä vaiheessa me olimme jo Petterin kanssa pakanneet tavaramme ja lähdössä venekyydillä kohti mannerta.

Ennen iltapäiväneljää pääsin lähtemään pitkälle kotimatkalle ja lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen. Olipahan ollut mukavan piristävä viikonloppu!

Säpin keikan jälkeen alkoi kotopuolessa olla jo todella syksyistä.12.10. Siikalahdella reilun kolmensadan laulujoutsenen, 120 haapanan ja 90 sinisorsan sekä muutaman muun tavallisen vesilinnun seurana oli vieläkin harmaasorsa, jonka näin vielä 14.10., jolloin lahdella oli myös pari pikkujoutsenta. Merikotkia oli lahdella päivittäin, useammin näkyi kahta vanhaa lintua, mutta silloin tällöin myös kahta 2kv lintua. Välillä kaikki linnut olivat yhdessä.

17.10. tein lokakuun laskennan ja ynnäsin 372 laulujoutsenta, 616 valkoposkihanhea, 70 haapanaa, 111 sinisorsaa, jouhisorsan, pyyn, 3 teertä, 13 silkkiuikkua, 7 naurulokkia, 20 kesykyyhkyä, sepelkyyhkyn, 2 isolepinkäistä, 9 pyrstötiaista ym. Iltapäivällä bongasin vielä Vartialahdelta löytyneen uikkukaksikon, jonka muodostivat härkälintu sekä mustakurkku-uikku ja ajomatkalla Muttelinmäessä näkyi pähkinähakki.

18.10. ajelimmekin sitten Helsinkiin ja edessä oli viikko Islannissa!

J.A.

Saatuani perjantaina 2.10. työpäiväni päätökseen ajelin Punkaharjulle, josta kyytiin nousi Jassi ja pian olimme Savonlinnassa kuvaamassa mandariinisorsaa. Juvalla kyytiin hyppäsivät Potu ja Miska ja matka jatkui hyvää kyytiä yltyvää myrskyä uhmaten kohti Oulua. Hartiat ratissa roikkumisesta hellinä kurvasimme lopulta kaupan pihaan Kempeleessä ja teimme pikaiset eväsostokset ja kiiruhdimme sitten klo 19:30 lauttaan.

Lopulta kurvasimme mökkimme pihaan ja Antit olivatkin jo asettuneet taloksi ja pian olimme mekin nauttimassa pizzatarjoilusta, joka taas kerran oli ruhtinaallinen! Saunakin lämpesi ja Pirkan saavuttua tunnin meidän jälkeemme, kului loppuilta tankaten, jutustellen, saunoen ja hetkellisesti jopa rallistrategioita suunnitellen, vaikkakin ainakin meidän joukkueellamme touhu jäi hetkelliseen kartan tuijottamiseen ja päätökseen siitä, että aloituspaikkamme oli sama kuin monena edellisvuotenakin.

Lauantaina herätyskellot pirisivät klo 5:15 ja pian mökissä oli täysi kuhina päällä. Aamupalaksi syötiin yllätys-yllätys pizzaa ja sitä pakattiin pussikaupalla evääksikin. Lopulta pakkauduimme rallijoukkueittain autoihin Jassi ja Peuna Vierimaan Antin kyytiin ja minun autoon Potu kuskiksi, meikäläinen kartturiksi ja Miska sekä Pirkka takapenkille.

Tankilla käytyämme ajoimme kohti Riisinnokkaa havaiten hämärissä tiellä runsaasti rastaita sekä kolme lehtokurppaa. Kohta näimme taskulampun valon heiluvan edessämme ja kaveriporukkamme viittoili meitä pysähtymään. He olivat heti ensimmäisellä stopillaan löytäneet varpuspöllön, jonka arvasivat oikein puuttuvan mm. minulta saaripinnoista. Lintu oli edelleen aktiivinen ja reagoi vihellyksiimme lentelemällä aivan vierestämme. Rallin alkuun oli kuitenkin vielä puoli tuntia. Pöllö pysyi hyvin hallinnassamme vartin, mutta kuului lopulta kertaalleen kaukaa ja sen jälkeen sitä ei enää kuulunut. Niinpä meidän oli jatkettava matkaa kohti Riisiä.

Ralli

Kello seitsemältä alkoi ralli ja me jouduimme aloittamaan rallin hieman suunnitelmiamme vasten joitakin kilometrejä ennen Rautalettoa. Rastaita oli kuitenkin yhä runsaasti ja pian olimme kuitanneet aina meille vaikeat musta- ja laulurastaankin. Myös hippiäisiä, puukiipijä, pikkukäpylintuja, punatulkkuja, tolkuton määrä käpytikkoja, ekat merikotkat, varpushaukka sekä mukavana yllärinä myös laulava peukaloinen rikastuttivat pian lajilistaamme monen tavallisemman lajin ohella.

Jatkoimme kohti Rautalettoa vielä pari haarapääskyä nähden ja pysähtelimme vieläkin pariin otteeseen. Törmäsimme myös pariin hirvimetsästäjään, joista ensimmäinen oli oikein asiallinen ja muistutti meitä pukemaan turvallisuussyistä punaista yllemme. Kaivoimmekin kaikki värikkäät vaatteet päällemme ja jatkoimme kohti Riisin parkkipaikkaa. Siellä havaitsimme vielä rautiaisen, jo toisen peukaloisen, tiltaltin, kuusitiaisen sekä lopulta sen aamun toisen metsien sankarin, joka saapui paikalle asuntoautolla. Tämä vanha äijänkäppänä stoppasi kohdalleni tätä iloisesti hymyillen tervehdittyäni, avasi ikkunan ja töksäytti: ”Mitä ihmettä te täällä keskellä tietä maleksitte? Painukaa pois täältä!”. Itselläni paloi käpy saman tien äijään ja tokaisin takaisin, että ”Mitä ihmettä sinä ajelet täällä matkailuautolla” ja jatkoin kävelyäni. Pirkka kuitenkin tyylilleen uskollisena yritti kysyä kohteliaasti mieheltä, että missä hirvestäjät tulisivat liikkumaan, jotta osaisimme välttää heidän häirintäänsä, mutta äijän vastaus oli: ”Koko saaressa, täällä ei saa kukaan muu liikkua koko saaressa, painukaa pois täältä!” Lopulta Pirkkakin tajusi, että tampion kanssa oli ihan turha keskustella ja jatkoimme Rautalettoon komppaamaan.

Riisinnokkaa kohti kävellessämme lajilistamme kasvoi mm. kulorastaalla, tilhellä ja västäräkillä, mutta valitettavasti niin lehtokurppa kuin pari taivaanvuohtakin jäivät vain kahden meistä havaitsemiksi.

Riisinnokalle päästyämme oli Markkolan ”Jurtsi” ja Hervan Tuomas jo poistumassa, mutta sisarjoukkueemme oli yhä paikalla ja asetuimmekin jonkin matkan päähän heistä staijaamaan merelle. Kyhmyjoutsenia, 2 teertä, jopa 11 merikotkaa, tavallisia sorsia, lokkeja, merimetso, mustalintuja, pilkkasiipi, ampuhaukka, pyrstötiaisia ym. oli pian havaittuina, mutta kahlaajia ei meinannut näkyä ainoatakaan, kunnes lopulta löysin pari sirriä lentämässä meren päällä. Toinen linnuista näytti tummemmalta ja pönäkämmältä, joten hihkaisimme linnuista myös toiselle joukkueelle, joka oli kuitenkin oli myös jo linnut löytänyt. Sirrit laskeutuivat lopulta kauas väreilyyn ja toinen tunnistui helposti suosirriksi, mutta toista ei meinattu saada lajilleen millään. Se näytti alkuun aivan merisirriltä, mutta välillä kuitenkin turhan suosirrimäiseltä. Samaan aikaan taivaalta löytyi myös 5 kuikkalintua, jotka alkuun näyttivät kuikilta, mutta niiden käännyttyä vastatuulesta sivutuuleen, ne muuttuivat aivan kaakkurin näköisiksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että olisi kiva, jos tuntisi lintuja, sillä lopulta sirreistäkin päätettiin kuitata lajiksi vain suosirri. Onneksi pikkutikka kuitenkin huusi ja mereltä löytyi nyt 5 kaakkurin parvi ja uudet pinnat saivat meihin taas vauhtia.

Jatkoimme rantametsikössä takaisin päin käyden välillä rannassa ja löysimmekin pari lapasorsaa, lapasotkia sekä allin ja lopulta parkkipaikan läheiseen mökkirantaan päästyämme, löysin mereltä ison kahlaajan, joka pian tunnistui kuiriksi. Sen tultua lähemmäksi se alkoi uhkaavasti näyttää mustapyrstökuirilta ja sellainen se olikin! Lintu kierteli hetken Isomatalan päällä ja laskeutui lopulta saaren takapuolelle katveeseen! Tässä vaiheessa rallifiilis nousi monien mäherrysten ja määritysvaikeuksien jälkeen taas korkealle ja valoi meihin toivoa alkua paremmasta jatkosta.

Matkalla kohti Kirkkosalmea hoidimme lehtokurppia komppaillessamme urpiaisparvesta pari tundraurpiaista ja Kirkkosalmella törmäsimme taas tuttuihin naamoihin, kun kolmannenkin jäsenen löytänyt Jurtsin porukka teki taas lähtöä ja sisarjoukkueemme kohteliaasti teki myös meille pian enemmän tilaa torniin. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä sorsien seasta löytyi vain pari nokikanaa sekä lapasorsa ja taivaan tapitus tuotti vain pari naakkaa. Onneksi pari pähkinähakkia nähtiin, mutta taas tuli mäherryskin, kun vain Pirkka ehti nähdä aina meitä kiertävän närhen. Hetken paikalle saapunutta Hohtolan pariskuntaa jututettuamme, päätimme antaa heille tilaa ja jatkoimme matkaa.

Jatkoimmekin varsin pian Järventakustan pelloille, jossa joutsenparvissa ei näkynyt odottamiamme hanhia lainkaan, mutta taivaalta löytyi yllättäen viiden kuikan parvi ja isolepinkäinenkin saatiin vihdoin listallemme.

Sitten päätimme, että suuntaisimme suorinta tietä, tai siis sitä ainoaa tietä, aina saaren itäreunaan asti, josta olisi sitten helppo jatkaa rallia kohti länttä matkalla tuttuihin paikkoihin järjestyksessä stopaten.

Niinpä ajoimme pysähtymättä Patelanselän maatiloille saakka, jossa pointasimme pikkuvarpusen ja varpusen ja sitten aina Potinhaminaan asti, jossa Potinlahdelta löytyi härkälintu ja merellä näkyi muuttanut 19 tumman anserhanhen parvi. Pökönnokalla näkyi taas tuttuja, sillä sisarjoukkueemme oli siellä ja me päätimme suunnata Huikkuun, jottemme olisi Pökölläkin yhtä aikaa.

Huikun lauttarannassa lenteli komea nuori naaras kanahaukka lintuja hätyytellen ja laulujoutsenparvesta löytyi siipirikon oloinen kanadanhanhi. Sitten suuntasimme Pökönnokalle, jossa parkkipaikalla oli jo päivän toinen tiltaltti hippiäis-tiaisparvessa. Komppasimme niityn leveänä ketjuna, mutta alkuun emme havainneet ainoatakaan lintua. Lopulta edessämme lennähti ensin kiuru ja pian taivaanvuohi. Sitten löytyi erinomaisen hyvin piilotellut suokukko ja vielä sitäkin taidokkaammin piilossa ollut siipirikko jouhisorsa, jonka otimme kiinni ja hetken sitä tutkailtuamme, päätimme jättää sen kuitenkin vielä henkiin ja ehkä merikotkan ruoaksi. Kiersimme aivan koko nokan ja löysimme onneksi vielä pulmusenkin, joten lintujen vähyydestä huolimatta. olimme saaneet ihan mukavasti lisälajeja.

Ojakylänlahdella emme havainneet mitään uutta eikä Ulkokarvossa mennyt yhtään paremmin. Pöllään käännyttyämme näkyi vihdoin ihan oikea elävä närhi, joka sai kuitenkin fiiliksen taas äärimmilleen! Normaalistihan närhet näyttäytyivät meille runsain joukoin vasta rallia seuraavana päivänä.

Matka jatkui Patelanselän tyhjäkäynnin kautta Marjaniemeen, jossa yllättäen oli taas toinen joukkueemme aivan kärjessä. Emme kehdanneet mennä heidän viereensä, vaan jäimme hieman tyvemmälle ja hommasta tulikin sitten tasapeli, sillä me nuijasimme tämän takia heidän edessä olleen haahkan, jonka me kuvittelimme jo häippässeen, kun sitä ei oltu ilmoiteltu nähdyn useampaan päivään, mutta he eivät nähneet kapustarintaa, joka laskeutui meidän eteemme.

Kiiruhdimme noin tuntia ennen rallin päätöstä Keskiniemeen, josta odotimme vihdoin löytävämme edes jonkun kahlaajalajin lisää, mutta vaikka komppasimme rantoja ja niittyjä todella raivokkaasti, jäivät havaintomme muutamaan kiuruun sekä illan jo hämärtäessä hetken taksuttaneeseen lintuun, joka kuitenkin pysyi näkymättömissä ja hiljeni turhan pian, jotta sen identiteetti olisi selvinnyt.

Sitten olikin jo kiire purkuun kylän koululle, jossa muuta joukkueet olivatkin jo paikalla. Meitä oli siis rallissa vain 4 joukkuetta, mikä ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä PPLY oli hoitanut rallista tiedottamisen äärimmäisen surkeasti! aivan viimehetkeen saakka oli ollut epäselvää, onko rallia lainkaan, mutta me olisimme kyllä tulleet paikalle koluamaan porukalla saarta joka tapauksessa.

Purussa oli pian selvä, että kolmen kärki oli tasainen! Me olimme lajilla-parilla karussa kunnes nykäisimme parhaimmillaan jopa 5-7 lajin eron muihin. Lopulta kuitenkin takaa-ajo alkoi ja meillä loppuivat lajit kolmikosta ensimmäisenä 83 lajin listattuamme. Vaikka sisarjoukkueemme oli jo parin lajin päässä, enemmän itseäni pelotti Jurtsin porukka, jolla oli kuitenkin paikallistietämystä ja kun kaverimme huusivat ei-oota 81 lajin jälkeen, odotin kohta listan kasvavan kaiken maailman pyillä, töyhtötiaisilla ym. mutta onneksemme näin ei käynyt ja lopulta Jurtsin porukka jäi kolmanneksi 79 lajillaan.

Purku oli kaikin puolin mukavin ikinä, eikä kyse ollut siitä, että itse olin vihdoin saanut Hailuotorallin voitoin 12. yrittämällä, vaan kerrankin kenelläkään ei ollut kauhea kiire pois saaresta, vaan purussa ehdittiin rupatella, oltiin aidon iloisia kaikkien joukkueiden ässistä, kerrottiin havaintopaikkoja ja ehdittiinpä muistella myös hiljattain menehtynyttä PPLY:n rallinestoria Kari Rannikkoa, jonka kunniaksi purku alkoikin hiljaisella hetkellä.

Purun jälkeen me suuntasimme tietysti mökillemme, jossa Pirkka pakkasi tavaransa ja lähti kotiaan kohti. Meillä muilla ilta jatkui taas ruoan ja juoman merkeissä ja sauna tietysti lämpeni taas ja mukavaa oli – tietysti saavuttamamme kaksoisvoittokin oli tunnelmaa kohottanut, Kukaan porukasta ei myöskään tällä kertaa suunnannut saman tien pehkuihin vaan porukalla rupattelimme niin pitkään, kun lopulta oli annettava Nukku-Matille periksi ja kömmimme pehkuihin.

Vielä aamuretkelle

Sunnuntaina 4.10. heräsimme taas viiden jälkeen ja yhä vain oli pizzaa aamupalaksi. Pari meistä jäi kääntämään kylkeä, kun me innokkaimmat suuntasimme navakasta tuulesta huolimatta taas kohti Riisinnokkaa. Hämärässä näimme taas muutamat lehtokurpat ja Rautaletossa kuului uusi peukaloinenkin, mutta Riisinokalla kova tuuli haittasi havainnointia todella pahasti. Jonkin aikaa staijattuamme olimme havainneet vain pari kapustarintaa, saman ampuhaukan sekä kaakkurin.
Jatkoimme Kirkkosalmelle, jossa näkyi vain lapasorsa ja sitten Järventakustan pelloille, jossa oli nyt paljon enemmän joutsenia ja ajoimmekin pikkuteitä seulomaan parvia tarkemmin ja löysimme lopulta pari merihanheakin.

Seuraavaksi ajoimme Marjaniemeen, jossa pointsasimme haahkan, josta itse sain saaripinnan. Sitten päätimme lähteä mökkiä kohti mutta stoppasimme vielä Potinhaminassa, joka kannatti, sillä tutun härkälinnun ohella löysimme paikalla jo pitempään olleet, mutta rallissa kaikilta joukkueilta piilotelleet pari sepelhanhea.
Mökille palattuamme olivat Jassi ja Vierimaa jo siivonneet, joten me muut vain pakkasimme tavarat ja Antin suunnattua pikaiselle sepelhanhibongaukselle, pakkailimme pikkuhiljaa tavarat autoihimme ja kohta ajelimmekin jo kohti lauttarantaa.

Lautta tuli lähes täyteen ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Vierimaan ja Peunan perässä lähdimme kohti Raahea, jossa oli kaatopaikalla havaittu määrittämätön isokokoinen kirvinen. Lähinnä mongoliankirvismielessä ajoimme siis hieman ylimääräistä. Kaatikselle päästyämme ei paikalla enää ollut muita. Kolusimme ruderaatit varsin huolellisesti, mutta havainnot jäivät fasaaniin ja reiluun 30 tikliin. Sitten olikin aika hyvästellä Peunakin ja lähdimme ajamaan kohti kaakkoa.

Matka oli pitkä ja havainnoilta vältyttiin ja matkan ainoa yllätys oli kilometriä ennen Juvaa räpsähtänyt telkänpönttö! Poru oli kuskin vuorossa ja toivotaan, että selviäisimme säikähdyksellä ja varoituksella.

Jatkoimme Jassin kanssa Juvalta Punkaharjulle, josta sitten itse vielä Parikkalaan, jossa olin lopulta ihan ihmisten aikoihin hieman iltakymmenen jälkeen.

J.A.

26.9. lauantaina sumussa ja sateessa staijailin aamun kotipihassa havaitsematta yhtää mitään. Kävin vielä pikaisesti Kullinsuolla ja Lahdensuolla, mutta ilman mainittavia havaintoja. Päivällä ajoimme Savonlinnan mandariinisorsan, joka oli juhlapuvussa kuten mekin, kautta Mikkeliin, jossa oli mummoni Annin hautajaiset. Mummi oli varmaan suurin tekijä siihen, että veljeni Pirkan kanssa olemme aikanaan alkaneet harrastamaan lintuja. Hän oli aina erittäin kiinnostunut luonnosta, linnuista ja yhä pitkälti yli 90-vuotiaana muisti aina kysellä viimeiset havaintomme, joita kerrottiin huolellisesti, tavatessamme lintukirjasta kyseisiä lajeja katsellen.
Hautajaiset olivat mummin näköiset eli siellä naurettiin enemmän kuin itkettiin ja paikalla muistojuhlassa oli samat rakkaat sukulaiset, joiden kanssa kesiä lapsuudessa vietettiin mummin mökillä Ristiinassa.

Sunnuntaina 27.9. heräsimme kuitenkin aikaisin ja jo klo 6:30 olimme Siikalahdella, jossa Partasen Harri jo oli ja pian saapuivat Jassi sekä Larrin Merjakin. Vietimme paikallisen Lintukerhomme kanssa Lintupaikkakisan kautta meille perinteiseksi tapahtumaksi jäänyttä Lintupaikkapäivää Siikalahdella. Tarkoitus oli päivän aikana havaita mahdollisimman monta lintulajia Siikalahdella siten, että havainnot piti tehdä kävellen parkkipaikoilta lähtien.

Koskapa aamu oli todella sumuinen hajaannuimme heti maastoon, me Hannan kanssa Raikanniemen suuntaan. Jo patotiellä ylitsemme lensi valkoselkätikka ja luhtakana äänteli ruovikossa ja kohta olimme havainneet jo useita tiltaltteja. Raikantien varresta löytyi mm. teeri, peukaloinen sekä töyhtötiainen ja Raikanniemestä tietysti vesilintuja silkkiuikkujen kera. Palasimme patotielle yhdeksän aikaan, kun sumu oli yhä vain sankka ja paikalle oli saapuneet Punnosen Pekka sekä Kantosen Pauli ja Riitta, jotka olivat jo aamulla liikkuneet lahden länsipuolella. Harri ja Jassi olivat itäpuolella havainneet kymmenkunta uutta lajia listallemme.

Onneksi sumu vihdoin hellitti ja havainnointi patotien lintulavalla pääsi todenteolla käyntiin. Sinirinta vilahteli lähiruovikossa, ruskosuohaukka lensi pari kertaa ylitsemme ja valkoposkia lenteli edestakaisin tuhansia. Muuttoa ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Alkuun näkyvää muuttoa oli oikeastaan vain sepelkyyhkyllä, joita muutti 590 lintua. Jonkin ajan päästä Merja löysi lähiruovikosta kaulushaikaran, jonka kalastelua pääsimme seuraamaan noin vartin. Lopulta se sai kalastettua pienen sintin ja piiloutui ruovikon kätköihin.

Päivällä havaitsimme lopulta joitakn petolintujakin, nuoren mehiläishaukan, joka näytti siltä kuin sitä olisi ammuttu haulikolla, 3 merikotkaa, sinisuohaukan, kalasääsken, 2 kanahaukkaa, 14 varpushaukkaa sekä ampuhaukan. Kurkia nousi ilman lämmettyä muutolle ja laskimme 382 muuttavaa, paikallisiakin pyöri kuitenkin yhä lähistöllä 220 lintua.

Iltapäivällä oli jo aika hiljaista, mutta vielä havaittiin mm. harmaapäätikka, tikli sekä muutolta tippunut hernekerttu. Lopulta klo 16:30 muut havainnoitsijat lähtivät kotia kohti paitsi minä suuntasin vielä lintutornille. Tornilla olikin tutusti tuhatkunta vesilintua sekä runsaasti valkoposkia mukanaan 77 metsä- ja 14 tundrahanheakin. Sorsamassoista kaivoin esiin jouhisorsan, 11 lapasorsaa, uivelon, allin, 42 tukkasotkaa sekä 11 lapasotkaa ym. Yhtäkkiä havahduin vaimeaan korkeaan ääneen tornin lähistöllä ja näin vilaukselta todella nopan töpäkän linnun laskeutuvat yhden heinikkoisen pikkusaaren taakse. Vaikken linnusta mitään värejä ollut ehtinytkään nähdä, tajusin hetken mietittyäni nähneeni juuri kuningaskalastajan! Laitoin linnusta tiedon menemään ja kohta ääni kuului taas selkeämpänä tornin edustalta ja näin linnun laskeutuvat pajupuskaan tornin edustalla. Olin onnistunut aamulla piilottamaan kamerani aivan liian hyvin ja minulla kesti kauan saada skouppivehkeet kasaan, mutta onnistuin lopulta saada linnusta lyhyen videopätkän, ennen kuin se syöksähti veteen, sai saaliikseen kokoonsa nähden huomattavan kookkaan kalan ja lennähti tornin toiselle puolelle erään ruovikkosaaren kätköihin piiloon.

Olin tornilla vielä jonkin aikaa sorsia ja hanhia seuloen, mutta kunkku oli jäänyt sulattelemaan evästään eikä enää äännähtänytkään. Lopulta 12 tuntia Siikalahdella vietettyäni lähdin kotia kohti ja kotona ynnäsin, että Siikalahdella oli päivän aikana havaittu 83 lintulajia! Kiitos kaikille osallistuneille!

J.A.

Harjalintu oli ilmoitettu nähdyn noin kilometrin Silamuskodin jälkeen, mutta oikeanlainen pihapiiri löytyi vasta noin kolme kilometriä ajettuani. Mutta jo liikkuvasta autosta näin, että lyhyellä nurmella keskellä pihaa seisoskeli harjalintu! Parkkeerasin tien varteen, laitoin putken pystyyn ja aloin digiscoupata lintua, joka oli aivan rauhassa. Kohta kuitenkin tuli toinen auto, joka kaahasi aika kovaa vauhtia ohi ja säikäytti linnun lentoon ja talon takaiseen metsään. Olin kuitenkin saanut aivan kelpo kuvat ja videopätkät, joten päätin jatkaa kohti Imatraa ja Svetogorskia, jossa menikin sitten taas koko loppuilta jonotellessa. Kotona huomasin, että olin saanut harjalinnusta jopa kuukausipinnan, joten kannatti taas singahtaa!

Mutta ei tässä vielä kaikki! Seuraavana päivänä eli 24.9. suuntasin ruokatuntiretkelle Siikalahdelle ja päätin mennä torniin seulomaan vesilintuja. Ruskosuohaukkanuorukainen liihotteli yhä paikalla ja vesilintumassoista, joissa kellui satoja valkoposkihanhia ja toistakymmentä metsähanheakin, löytyi parempina pari punasotkaa, lapasotka sekä alli. Staijailin tietysti aika ajoin kiikareilla taivaallekin ja näin lyhyesti matalalla Läähättäjäsaaren taakse pomppuisasti lentäneen linnun, josta ei oikein tullut rastas tai tikkakaan mieleen. Lähinnä harmaapäätikkaa ajattelin odotellessani sen tulevan toivon mukaan esiin saaren toiselta puolelta. Ehdin seuloa taivasta odotellessa mutta lopulta lintu löytyi putkeeni ja sehän olikin harjalintu! Seurasin lintua sen jatkaessa lahden yli, kunnes Aittavaaran pelloille päästyään se tipahti mullokselle! Katsoin lintua vielä hetken maassa, mutta se oli jo niin kaukana, että pian aloin laitella viestejä linnusta tiedotuksiin.

Viestit lähetettyäni en enää nähnyt lintua putken kuvassa, mutta etäisyyden takia tämä ei yllättänyt. Parkkipaikalle palattuani päätin vielä ajaa Aittavaaraan ja käppäilin peltoa pitkin katsomaan perimmäisen mulloksen, mutten enää nähnyt lintua. Toki ehdin katsella peltoa vain pari minuuttia, sillä minulla oli jo kiirus palata töihin. Mutta olinpahan saanut vihdoin vuoden ensimmäisen sponden ja Siikalahtipinnakin harjalinnusta napsahti!

J.A.

Olimme lopulta Tauvossa ennen iltakymmentä ja parkkipaikalla oli juuri paikalle saapunut Pirkkakin. Antti Peuna oli saapunut jo illasta sateen loputtua ja pian olivat saapuneet myös Matti ja Annikki Tynjälä, jotka olivat alkaneet saman tien laittaa verkkoja pystyyn. Pian olimme koko porukka pystyttelemässä verkkoja. Reilu puolet verkoista saatiinkin pystyyn ja riekkokin kuultiin ja helmarinauhan avulla pari helmipöllöä renkaisiinkin ennen kuin alkoi taas sataa, joten Tynjälät lähtivät Oulua kohti ja me muut painuimme pian nukkumaan.

Lauantaina 19.9. heräsimme ennen seitsemää ja suuntasimme pian ensimmäiselle verkkokierrokselle. Keli oli onneksi parempi kuin mitä ennusteet olivat luvanneet, joten toiveet olivat korkealla. Varsinkin kun jo toiselle kierrokselle lähtiessäni kuulimme Hannan kanssa taigauunilinnun ääntä, alkoi tavoitteemme saada inoja verkosta tuntua realistiselta. Taigauunilintujahan oli ollut Länsi-Suomessa ennätysmäärin.

Verkoista tuli kuitenkin vain muita uunilintuja eli pajulintuja sekä tiltaltteja, tiaisia mukanaan parvi pyrstötiaisia, punarintoja, pajusirkkuja, urpiaisia, pari niittykirvistä, hippiäistä, punatulkkua ja peippoa, järripeippo, laulurastas sekä sinirinta. Taigauunilintuja kuului ja näkyi vähän väliä ja arvioimme havainneemme yhteensä ainakin pari muuttanutta sekä pari paikallista yksilöä. Kävimme tietysti välillä tornissa staijailemassa mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi, mm. töyhtöhyyppä, 8 merikotkaa, 11 metsähanhea, 10 allia, 7 mustalintua, pilkkasiipi, kaakkuri ja merimetso näkyi. Yhdellä verkkokierroksella näkyi myös muuttohaukka.

Iltapäivällä tuuli yltyi navakaksi ja verkoilla hiljeni tyystin, joten suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Alkuun oli todella hiljaista mutta lopulta alkoi löytyä mukavasti kahlaajia. Näimmekin jopa 200 suosirriä, 35 kapustarintaa, 9 tundrakurmitsaa, 3 pulmussirriä, 3 tylliä, 2 isosirriä, 2 mustavikloa, 3 taivaanvuohta sekä jänkäkurpan. Muita havaintoja olivat 6 riekkoa, ampuhaukka, keltavästäräkki sekä 4 lapinsirkkua. Illalla soittelimme taas pöllönauhoja ja saimmekin yhden varpuspöllön rengastettavaksi, mutta sitten alkoi taas sataa ja pääsimmekin nukkumaan suht aikaisin.

20.9. keli oli huomattavasti parempi, mutta verkoilla oli jopa hiljaisempaa kuin edellispäivänä. Uusia verkkolajeja olivat päivän paras lintu (rusko)urpiainen, kuusitiainen, keltasirkku, pikkutikka, käpytikka, räkättirastas sekä isokokoinen ja tumma vanha koiras kivitasku, joka toi mieleen leucorhoa -alalajin. Verkkokierrosten lomassa ja aseman pihapiirissä havaittiin taas ainkain kaksi taigauunilintua ja pyy huuteli pihapiirissä. Tornilta näkyi muutama parvi kyhmyjoutsenia, taas 8 merikotkaa, 270 valkoposkihanhea, joiden muutto oli tuulten ajamana tullut näinkin länteen, 6 metsähanhea, 11 merimetsoa, 50 kapustarintaa, 5 palokärkeä, 2 pikkutikkaa, räystäspääsky, 200 urpiaista, 20 pikkukäpylintua sekä parhaimpana 2 myöhäistä räyskää.

Neljän aikaan olimme saaneet pakattua ja viivottua ja laitoimme verkot pauloille yhdessä taas paikalle saapuneiden ja Ulkonokan kierroksella käyneiden Tynjälöiden kanssa ja lähdimme kaikki ajelemaan kotejamme kohti. Matkalla näkyi vain sinisuohaukka Vihannissa ja valkoposkihanhiparvi Vieremällä ja matka kesti taas pitkään ja olimme kotona vasta yhdentoista aikaan.

J.A.