Hiiripöllöt olivat jääneet Parikkalan pelloille talvehtimaan ja kävinkin lähes päivittäin katsomassa aina jotakin niistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen, montako niitä oli, sill osa pöllöistä oli todella pienellä alueella. Hiiripöllöjen lisäksi myös isolepinkäisiä näkyi muutamia. Näille todella oli nyt ruokaa tarjolla, sillä myyrien ja päästäisten jälkiä näkyi paljon!

Muutamalla Imatran käynnillä havainnot jäivät vain keskusliikenneaseman pullasorsien sekaan jääneeseen kanadanhanheen sekä valkoiseen sinisorsaan ja muutamaan merimetsoon. Parikkalassa Joukionsalmeen oli jäänyt vanha laulujoutsen viettämään talvea. Luultavasti linnussa on jotain vikaa, mutta onneksi leudon kelin takia sillä ei vielä ole ollut mitään hätää.

Pari kertaa kävin katsomassa Melkoniemen metsien kuukkeleita ja löysinkin neljä lintua joka yrittämällä. Parhaalla pikaisella ruokatuntikäynnillä 18.12. näin myös teeriä, pari pyytä sekä metson.

Jouluaattona kävimme Hannan mummolassa ja mummolla sukuloimassa ja veimme joululahjaksi mm. linnunruokaa. Särkisalmen mummon ruokinnalla olikin melkoinen vilinä ja lähes heti Hannan lisättyä ruokinnalle lisää ruokaa, saapui laudalle pähkinänakkeli ja puukiipijä.

Joulupäivänä. tein taas talvilintulaskennan. Ala-Kojolan Mikko oli taas saapunut Punkaharjulle Joulun viettoon ja lähti kaverikseni kiertämään Siikalahtea jalkaisin. Aamusta ripsi vielä hieman vettä, mutta onneksi linnut alkoivat kuitenkin liikkua ihan normaalisti. Päivä oli todella pimeä ja hieman turhan tuulinenkin, mutta silti saimme laskennassa ihan normaalilkemat lintuja – mitä nyt varpusta, punartulkkua saati mitään tikkaa emme havainneet, mutta nämä kaikki ovat kyllä olleet oikeastikin vähissä. Havaitsimmme yhteensä 135 tali- 42 sini-, 10 hömö-, kuusi-, töyhtö- ja 4 pyrstötiaista, 2 puukiipijää, 22 pikkuvarpusta, 20 viherpeippoa, 17 urpiaista, 88 keltasirkkua, 33 harakkaa, 2 korppia, 34 varista, 60 naakkaa, 4 närheä, 21 teertä, pyyn sekä 2 hiiripöllöä.

Tapaninpäivänä kävimme yrittämässä Särkisalmelta löytämämme pähkinänakkelin värirengastusta, mutta saimme verkoista vain liikaa tiaisia. Reilun tunnin pyynnin jälkeen päätimme luovuttaa, sillä tiaisia tunki verkkoihin sellaista tahtia, ettei yksi rengastaja ja yksi lintujen irroittelija tuntunut riittävän. Itse jouduin koko ajan olemaan verkolla, irrottamassa lintuja, joten tiaisia aremmasta nakkelista ei tullut edes havaintoa. Tämän jälkeen kävimme Hannan sisarusten Elissan ja Miikan kanssa pointsaamassa heille hiiripöllön. Keli oli taas sateinen, joten kävimme kahdeksalla eri hiiripöllöpaikalla, mutta emme pöllöä nähneet. Sade kuitenkin taukosi hetkeksi, joten päätimme vielä suunnata toiselle kierrokselle ja tarkistaa ns. luotettavimmat pöllöt uudelleen ja vihdoin Joukiossa tärppäsi. Kierroksen aikana kävimme myös katsomassa valkoselkätikkaa Siikalahdella, jossa näimme myös isolepinkäisen. Tetrisuolla puolestaan näimme kolme tikliä ja Lahdenkylän pellolle oli saapunut laulujoutsenperhe ruokailemaan. Pistonniemessä järvi oli sula ja näimme siellä kuuden isokoskelon parven – siis varsin maaliskuisia havaintoja!

Seuraavana päivänä eli 28.12. Imatran vuoksen Kuparista löytyi sitten yllättäen Paavo Rantasen toimesta jalohaikara. Pakkohan lintu oli käydä pointsaamassa, kun se puuttui vielä vuodenpinnoista ja eipä sellaista ollut ennen tullut talvellakaan nähtyä. Paikalle kerittyäni oli lintu juuri mennyt erään saaren taakse katveeseen ja näyttänyt vielä seuranneen pientä ojanvartta, mutta onneksi se kohta käpötteli takaisin jokivarteen. Lintu lennähti pian hieman lähemmäksikin kivelle, mutta pysyi kuitenkin aika kaukana vastarannalla. Jalohaikara oli minulle vuodari numero 275 – tämä vuosi oli ollut paras vuodarivuoteni.

29.12. keväisestä kelistä innostuneena kävin iltapäivästä tarkistamassa Simpelejärven sulia, joilta ei kuitenkaan löytynyt toivottuja vesilintuja, mutta kolme harmaalokkia kierteli järvellä ja pari laulujoutsenperhettä oli saapunut Koitsanlahdelle. Kuin ohimennen näin kolme tuttua hiiripöllöä.

J.A.

5.12. lähdin työpäivän jälkeen kiireellä ajamaan Haminaan, sillä siellä ilmoitettiin havaitun pensasvarpunen. Tiesin ehtiväni perille vasta auringon laskiessa, mutta optimistisesti ajattelin linnun olevan hyvin hallinnassa, kun siitä ei tullut ainoatakaan päivitystä. Perille päästyäni selvisi, ettei lintua ollut enää alkuperäisen havaintotilanteen jälkeen nähty, mutta yllättäen valoa riitti vielä sen verran, että ehdin itsekin tuojotella hyvin runsaslintuista ruokintaa reilut puoli tuntia. Laudalla kävi arviolta toista sataa pikkuvarpusta, kourallinen varpusia, pähkinänakkeli, mustarastas sekä tali- ja sinitiaisia, mutta odotettua lintua ei näkynyt. Illalla jatkoin sitten Porvooseen, jossa tapasin Juha Tuomaalan, jonka kakkoskämpälle majoituin ja illalla suuntasimme vielä suunnittelemaan seuraavan päivänrallia yhdessä Seppo Sarvannon kanssa.

6.12. Itsenäisyyspäivänä heräsimme puoli kuudelta ja varttia myöhemmin otimme Sepon kyytiin ja hieman myöhemmin myös Markus Keskitalon, joka oli joukkueemme neljäs jäsen. Hoidimme keskustasta pulun aloituslajiksemme ja kuuntelimme hetken moottoritien varresta, olisiko kaatopaikan huuhkaja äänessä, mutta aika surkeassa lumisateessa ja tuulessa emme kuulleet mitään. Sitten suuntasimme länteen ja Loviisan Ruotsinpyhtään Saaristotielle.

Oli vielä aikalailla pimeää, kun parkkeerasimme pitkän Gäddbergsön niemen uloimpaan niemeen Busholmenille, mutta käveltyämme rantakalliolle, alkoi aamu sarastaa. Merellä oli hiljaista, mutta editsemme kovan tuulen mukana vauhdikkaasti lentänyt merimetsoparvi antoi toivoa, että jotain merellä näkisimme. Hippiäiset vilisivät rantamännyissä pinnalistallemme. Itse näin pariinkin otteeseen lennossa alleja, mutta ne putosivat mereen ennen kuin muut ehtivät niitä kuittaamaan. Lopulta tavallisten telkkien, isokoskeloiden, kala-, harmaa- ja merilokkien lisäksi näkyi myös kolmen pilkkasiiven parvi, joten olimme saaneet paikalta edes jotain ja päätimme sankan lumipyryn ajamina jatkaa seuraavaan kohteeseen. Läheisestä rannasta löytyikin tukkasotkia, kyhmyjoutsenia, sinisorsia, pari allia jne.

Pysähtelimme muutamaan otteeseen Saaristotiellä ja saimme lajilistallemme tavallisia lajeja sekä parempina hiiripöllön sekä merikotkan. Lopulta kävelimme muutaman sataa metriä katsomaan vielä täysin sulaa Klobbfjärdeniä ja voimalan suunnasta löytyikin lokkiparvesta ainakin yksi naurulokki. Yhtään vesilintua emme aallokosta löytäneet.

Loviisaan päästyämme kiertelimme hetken puutarhoja tarkistellen ja saimme taas muutamia tavallisia lajeja. Markus päätti jäädä kaivamaan meille varpusta, kun me muut kävimme pointsaamassa koko rallille uuden lajin, Juhan pohjustaman aika vaivaisen näköisen valkoposkihanhen, joka makoili eräällä sulalla pellolla. Markuksen löytämät varpuset kuitattuamme, lähdimme ajelemaan kohti sisämaata ja Lapinjärveä. Matkalla emme nähneet oikeastaan mitään ja Lapinjärvellä hoidimme pikaisesti närhen Juha pihalta ennen kuin pysähdyimme taas tutulle turkinkyyhkypihalle, jossa ei tietenkään ollut turkinkyyhkyä vakiopaikoillaan. Mutta onneksi odottamisemme palkittiin, kun kyyhky noin vartin jälkeen saapui vakiokuuseensa ja lajista tuli jopa Markukselle maakuntapinna. Sitten jatkoimme vauhdikkaasti Loviisan Liljendaliin Ralf Rikbergin metsäruokinnoille, joilta löysimme nopeasti mustarastaan, töyhtö- ja kuusitiaisen sekä puukiipijän.

Sitten olikin jo aika jatkaa Porvooseen. Sitten pettivätkin pohjustukset, kun tuulihaukka ja koskikara eivät hoituneet, mutta onneksi sentään Koskenkylän laulujoutsenparvi kanadanhanhineen oli yhä paikalla ja isolepinkäinen näkyi spondesti. Sitten kiiruhdimme jo kaatopaikkaa kohti nähden matkan varrella muutaman teeren. Loppurallin seisoskelimme sitten mäellä kaatopaikalle tuijotellen. Kaikki lokit olivat jo lähteneet ja varislintuparvista emme löytäneet paikalla viihtyneitä kottaraisiakaan. Varpushaukka päivysti keloissa ja ylitsemme lensi neljän käpylinnun parvi, joista itse sain yhden linnun määritettyä kirjosiipikäpylinnuksi, mutta tarpeeksi moni meistä ei saanut sitä naulattua, joten laji jäi käpylintulajiksi. Lopulta illan jo pimennyttyä Juha plokkasi matalalla ohitsemme lentäneen hiirihaukan, jonka me muutkin näimme mutta kohta plokatun kanahaukan näin Juhan ohella vain minä. Neljältä päätimme antaa periksi ja viimeisen tunnin kiertelimme kuulostelemassa vanhoja lehtopöllöpaikkoja kuulematta kuitenkaan mitään.

Purku oli iltakuudelta ja 11 joukkueen kisa osoittautui varsin tasaiseksi. Surkeasta rallikelistä sekä marjalinnuttomuudesta johtuen naurettavia lajipuutteita oli kaikilla joukkueilla. Peruslajeista tilheä ei havaittu lainkaan ja räkättirastas oli yhdellä joukkueella. Vaikeita olivat olleet myös mm. puukiipijä sekä töyhtötiainen. Vesilintujakin oli ollut todella vähän, sillä esim. tukkasotka puuttui monilta ja lapasotkaa ei havaittu lainkaan. Lajeja oli kuitenkin havaittu ja yhteislajimäärä kohosi aina 74 lajiin. Voittajajoukkue oli saanut kasaan 47 laji ja me yhdessä toisen joukkueen kanssa jäimme 45 lajillamme näin jaetulle kakkossijalle. Hieman harmitti, ettei meillä olleet pohjustukset pitäneet saati ollut kovin hyvä tuurikaan, sillä tällä kertaa rallin voittamiseen ei kummoista onnistumista olisi vaadittu.

Purun jälkeen söimme vielä kunnolla porukalla ja yhdentoista aikaan lähdimme taas Juhan kakkoskämpälle nukkumaan. Seuraavana aamuna aikaisin kävin hoitamassa Sikosaaresta samalta paikalta, jossa olimme illalla seisoskelleet vaikka kuinka kauan lehtopöllön, joka nyt huusi kertaalleen atrappiini vastaten. Sitten suuntasin kaatopaikalle, jossa lokkien seassa oli edellispäivänä ollut kaksikin eri isolokkia. Perille löydettyäni oli vielä täysin pimeää ja kohta edellispäivänä vartilla niin aamulla kuin illallakin nuijaamamme huuhkaja alkoi huhuilla. Yhdksän aikaan alkoi varislintujen jälkeen paikalle saapua lokkejakin, joita tuijottelin seuraavan tunnin mutta näin vain noin 250 harmaalokkia sekä 15 merilokkia. Hiirihaukka tai useampikin huuteli koko aamun ja kottaraiset näin kertaalleen lyhyesti lennossa, mutta juuri muuta en sitten havainnutkaan ennen kuin kymmeneltä päätin lähteä ajelemaan kotia päin.

J.A.

Pysähdyttyämme kertaalle aamupalaostoksille Pukarossa, jossa näimme taas hiiripöllönkin, olimme lopulta Helsingin Kivikossa klo 9:30 ja parahiksi parkkeeratessamme autoamme, tuli Lintutiedotukseen huojentava päivitysviesti, että 29.11. illalla löytynyt ja edellispäivänä hienosti bongattavissa ollut aavikkotasku oli yhä paikalla. Kävelimme kävelytietä agilitytarhaa kohti ja näimmekin pian edessämme pienen bongarijoukon, joka näytti tuijottavan läheisen aidan suuntaan. Tiesimme kyllä, että viesti linnusta oli kertonut linnun löytyneen läheisen mäen laelta, jossa näkyi myös pieni porukka bongareita, mutta edessä oleva porukka näytti selvästi tuijottavan jotain. Ja kohta näimmekin aidalla kauniin oljenkellanpunertavan taskun – aavikkotaskun! Lintu pyrähteli aktiivisesti aidalta alas ruokailemaan ja siirtyi pikkuhiljaa jopa lähemmäksi meitä tekemään pyrähdyksiä parilta kiveltä ja saimme näin ihailla tätä todella kaunista lintua oikein mukavalta etäisyydeltä. Valoa oli vielä todella niukasti, joten ottamani kuvat jäivät silti varsin vaatimattomiksi. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua niin paljon bongareita, että päätimme itse lähteä retkelle muualle lähiseudulle.

Pysähdyimme ensin lyhyesti kävelemään Viikin koetilan ympäristöön, mutta havainnot jäivät pariin mustarastaaseen. Sitten jatkoimme Arabianrantaan, josta pienen kävelyn jälkeen näimme ensin pari kanadanhanhea ja sitten paikalla viihtyneet 3 valkoposkihanhea. Autolle palaillessamme mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi, kun kävi ilmi, että Salakalta puuttui pikkukajava eliksistä. Ja kun muutamana päivänä Kirkkonummella havaitusta pikkukajavasta tuli juuri sopivasti päivitysviesti, päätimme lähteä suorinta tietä Kirkkonummelle. 50 minuuttia myöhemmin, nähtyämme ensin yhden hiiripöllön matkan varrella Sundsissa, parkkeerasimme automme Tillandintie 117:n päähän parkkipaikalle, josta kipusimme kalliolle, josta avautui hieno näkymä merelle. Staijailimme paikalla puolisen tuntia nähden lähinnä vain kierteleviä kalalokkeja sekä vastarannan päällä pyörineitä merikotkia, kunnes plokkasin nuoren pikkukajavan lentämästä rantaa seurailleen suoraan meitä kohti! Lintu lensi hitaasti avain noin 20 metrin päästä meistä upeassa valossa ja olimme näin onnistuneet tässäkin projektissa helpommalla kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Niinpä jatkoimme kohta Saltfjärdenille

Saltin tornille kääntyessämme näimme taas yhden hiiripöllön ja tornilla tavoitteenamme olivat viiksitimalit, mutta niitä ei näkynyt eikä kuulunut, mutta näimme sentään mm. harmaahaikaran sekä kanahaukan. Lopulta päätimme jatkaa Espoon Laajalahden suuntaan, jossa ensin bongasimme Otaniemestä edellispäivältä Tiiraan ilmoitetun laulurastaan. Laajalahden tornin edustalta lahti oli jo jäässä, joten mitään mainittavaa ei enää havaittu. Lopulta oli aika lähteä paluumatkalle.

J.A.

Seuraavana päivänä 4.11. näin Eskolan pelloilla 17 valkoposkihanhea sekä nuoren tundrahanhen ja Siikalahden pelloilla 47 valkoposkihanhea. Vartialahdella nökyi 12 allia, 3 pilkkasiipeä sekä silkkiuikku ja Särkisalmella telkkä ja pari naurulokkia.

Käynnissä ollut Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon marraskuun pinnakisa kannusti käymään joka ruokatunti jossain pikaretkellä ja seuraavina parina päivinä näin mm. haapanan Moskuunniemessä, allin Särkisalmella, kuikan Härskiinmutkassa.

7.11. aamu sai shokkialun, kun Kontiokorven Jari löysi pronssi-iibiksen Lahdenkylän Peräsuon pellolta laulujoutsenparvesta. Pitihän paikalle singahtaa saman tien ja lopulta ehdin käydä paikalla ihan soveliaasti kahvitauon mittaisen tauon aikana eli 12 minuutissa. Ruokatunnilla suuntasin sitten paikalle paremmalla ajalla ja sain jonkinlaiset kuvatkin linnusta, vaikka pellolla olikin varsin hämärää. Kävimme paikalla Hannankin kanssa, joten Hanna sai linnusta Suomi-pinnan kuitattua.

8.11. perjantain hieman pitemmän Simpelejärviretken haviksia olivat mm. yhteensä 19 pilkkasiipeä, 3 tukkakoskeloa, kaakkuri, 4 kuikkaa, 5 silkkiuikkua, Simpeleen Kokkolanjoen koskikara, useampikin korppi ja Joukiossa vauhdista näkemäni hiiripöllö sekä Joukionsalmessa kelluneet 2 valkoposkihanhea. Illan hämärässä menin vielä tarkistamaan, että pronssi-iibis oli yhä paikalla, sillä seuraavana aamuna oli paikalle vielä tulossa bongarituttuja. Lintu jäi paikalle vielä vaikka viimeisetkin laulujoutsenet lähtivät aivan pimeässä jonnekin yöpymään.

9.11. kävin muutaman pronssi-iibisbongarin sekä Partasen Harrin kanssa katsomassa Melkoniemen kuukkeleita ja neljä lintua saapui hakemaan meiltä makupaloja varastoitavaksi. Etelästä saapuneiden bongareiden mielestä kuukkelit olivat heille päivän ehdoton kohokohta, vaikka toki iibiskin oli yhä ollut paikalla. Näimme paikalla myös palokärjen ja kuulimme lisäksi töyhtötiaisen sekä teeren pulputusta ja Harrin kanssa pois ajaessa näimme vielä komean ukkometson. Pysähdyin pikaisesti vielä Särkisalmella, jossa kellui 10 kanadanhanhea ja 6 allia ja rannan puissa oli 2 vihervarpusen, 3 urpiaisen ja 2 tundraurpiaisen sekaparvi. Päivällä lähdin ajelemaan Lappeenrannan kautta Mikkeliin salibandyturnaukseen ja matkalla näin Rautjärvellä hiiripöllön sekä Joutsenossa hiirihaukan.

Yövyin turnauksen jälkeen Mikkelissä Suojarinteen Potulla ja aamulla varhain lähdimme kohti Orivettä. Olimme yhdeksän aikoihin perillä Pappilanniemen lintutornilla, jossa saimme tunnin verran tuijotella tuulista osmankäämikköä, ennen kuin vihdoin 7 bongarin riemuksi löysin rantapajukossa liikuskelleen, paikalla jo joitakin päiviä viihtyneen sepeltaskun stejnegeri –alalajin yksilön. Lintu liikkui valitettavan kaukana, joten kuvat ja videot jäivät vaatimattomiksi. Näimme paikalla myös töyhtöhyypän, josta sain jopa kuukausipinnan.

Lähdettyämme paluumatkalle näimme taas vaihteeksi joka paikan hiiripöllöjä ensin Orivedellä Pirkanmaapinnaksi, sitten Jämsän ja Jyväskylän rajalla Keski-Suomipinnaksi ja vielä Kangasniemelläkin. Kävimme vielä parilla paikalla Mikkelissäkin, mutta vesisateessa havainnot jäivät pariin haapanaan. Lopulta lähdin ajelemaan kohti Parikkalaa, nyt sitä oikeaa reittiä eli Savonlinnan kautta.

11.11. näin Siikalahdella jopa 205 valkoposkihanhea sekä nuoren tundrahanhen, Vartialahdella 2 silkkiuikkua ja Kannaksella tundraupiaisen. 12.11. Siikalahdella oli enää 27 valkoposkea sekä myöskin isolepinkäinen ja terkkarin yli äännellen lentäneestä pikkukäpylinnusta sain marraskisapinnan. 13.11. kävin Rautalahdella, jossa näkyi taas yksi hiiripöllö sekä 13 kanadanhanhea ja 2 pilkkasiipeä. Särkisalmen pilkkasiipi ja 6 allia sekä vielä 1 naurulokki olivat yhä paikalla. 14.11. pikakäynti kuukkelimetsissä tuotti huudelleen kanahaukan ja stoppi Tarvaspohjassa uivelon. Muita havaintoja olivat teeri, 6 pyrstötiaista sekä puukiipijä.

15.11. kiertelin taas lähiympäristön pelloilla ja löysin taas yhden uuden hiiripöllön Kullinsuolta, jossa näin myös 400 keltasirkun parven. Tiviällä näkyi myös vanha tuttu, syksyn ensimmäinen Parikkalassa näkemäni hiiripöllö. Joukionsalmella näkyi vielä 2 valkoposkihanhea, Lahdensuolla isolepinkäinen, Lahdenkylässä pyy ja Vartialahdella 7 pilkkasiipeä ja 3 allia.

16.11. ani varhain lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä. Matkalla näin Lapinjärven Pukarossa taas yhden hiiripöllön ja lopulta yhdeksän aikaan olin Helsingissä. Jätin auton hotellin kalliiseen parkkiin ja kävelin Kluuviin, jossa viikonlopun kokoukset alkoivat Bongariliiton hallituksen kokouksella. Päivällä vuorossa oli sitten Bongariliiton syyskokous, jonka jälkeen vanhat tutu ruotsalainen Staffan Rodebrand sekä ranskalainen Pierre-Andre Crochét esitelmöivät Azoreista. Jälkimmäisen esitelmän ollessa lopuillaan, jouduin singahtamaan reilun kilometrin takaisin hotellille, jossa alkoivat ikävästi samalle viikonlopulle osuneiden BirdLifen 40-vuotiskekkereiden iltaohjelmat illallisineen ja illanistujaisineen. Kuuluipa ohjelmaan mm. Eelis Raritétin historiallinen live-esiintyminen! Iltaa vietettiinkin pitkälle yöhön mukavassa porukassa.

Seuraava aamu alkoi sitten BirdLifen edustajiston kokouksella, jota istuttiin aina kahteen asti. Sitten oli vuorossa ruokailu, jonka jälkeen kävin vielä katsomassa mummoani, jota saanen kiittää siitä, että ylipäänsä lintuja harrastan! Ilta meni sitten kotiin ajellessa aina vaan näin syystalven keleissä oireilevalla autollani.

18.11. pikainen ruokatuntiretki tuotti yhden vanhan tutun hiiripöllön, uuden isolepinkäisen sekä taas yhden pilkkasiiven. 19.11. Rautalahdella kellui 46 laulujoutsenta, 13 kanadanhanhea ja pilkkasiipi ja 20.11. Joukionsalmella värjötteli yhä pari valkoposkihanhea ja lahdella kellui silkkiuikku, yhteensä parista pisteestä näin Simpelejärvellä 36 kalalokkia. Seuraavan päivän ainoa havis oli aivan iltapäivän viimeisillä valoilla Härskiinmutkasta bongaamani merimetso.

23.11. Suuntasimme Hannan kanssa taas kuukkelimetsiin. Matkalla näimme isolepinkäisen sekä harmaapäätikan ja perille päästyämme näimme yllättäen naaras valkoselkätikan! Olipahan oudoimmassa biotoopissa koskaan näkemäni! Samat tutut neljä kuukkelia löytyivät taas nopeasti. Ruokimme ja kuvailimme näitä kesyjä veijareita jonkin aikaa ja samaan aikaan kuulimme pienessä tihkusateessa innokkaasti huudelleen varpuspöllön. Sitten käppäilimme metsissä jonkin aikaa mutta ainoastaan kuulimme pohjantikan. Paluumatkalla tsekkasimme vielä Härskiinmutkan, josta näimme kaukaisen kaakkurin.

24.11. kävimme pitkästä aikaa Siikalahden lintutornilla, jolta ei kuitenkaan näkynyt enää kuin 63 laulujoutsenta ja yksi sinisorsa. Kiertelimme vielä hieman lähistöllä ja kävimme mm. katsomassa Tiviän hiiripöllöä ja Joukionsalmen valkoposkihanhia, jotka olivat yhä paikalla. Sitten illalla alkoikin pakastua ja yöllä oli jo kymmenkunta astetta pakkasta. Niinpä seuraavana aamuna oli Simpelejärven lahdet pääosin jäässä. Siikalahdella pieneen sulaan oli ahtautunut joutsenten seuraan 40 sinisorsaa sekä haapana. Muttelinmäeltä hoidin viimein marraskisapinnaksi kuusitiaisen. 26.11. aamulla hoidin Kirkonkylältä pähknänakkelin marraslistalle. Ruokatuntivisiitillä Siikalahti oli jo aivan täysin jäätynyt eikä paikalla ollut enää joutseniakaan. Rautalahdelta sen sijaan löytyi vielä pikkuruisesta sulasta sinisorsien kanssa olleet 2 tavia, joka oli marraslaji numero 60.

27.11. näin Tiviällä 22 pilkkasiiven muuttoparven mutta pikainen Simpelejärven tsekkaus tuotti enää vain 2 kala- ja 1 harmaalokin sekä muutamia kymmeniä laulujoutsenia. Koitsanlahdella näkyi syksyn ties kuinka mones hiiripöllö. 28.11. kävin ruokatunnilla pikakäynnin Simpeleellä – pitihän tehtaalta hoitaa kesäkyyhky marraskisaan. Ohessa näin koskikaran Kokkolanjoella, hiiripöllön Joukion Saareksessa, taas osin sulaneen lahden ja pellon myötä paikalle palanneet 2 valkoposkihanhea sekä ylitseni äännellen etelää kohti matkanneen tiklin.

29.11. kiersimme aamupäivällä Partasen Harrin kanssa Saaren lintupaikat ja vaikka maisema alkoi jo olla hieman talvisempi, löysimme kierroksella yhteensä 4 isolepinkäistä sekä 3 hiiripöllöä, joista ensimmäinen oli Uukuniemen puolelle Suurenjärvenlietteellä, jossa näkyi myös kanahaukka ja kaksi muuta hiiripöllöä olivat Saaren Karinpäässä. Lisäksi Jyrkilässä näkyi 10 teertä ja viimeistenkin sulien ollessa juuri jäätymässä näkemistämme laulujoutsenparvista toinen nousi juuri muutolle kohti etelää. 30.11. pikaisen aamuretken havainnot jäivät 294 isokoskelon parveen, 33 kalalokkiin, 5 harmaalokkiin, Siikalahden valkoselkätikkaan sekä tuttuihin kuukkeleihin, joita näkyi nyt 3. Järven isommatkin selät olivat kovaa vauhtia jäätymässä, joten talvi oli todellakin alkamassa juuri kalenterin mukaan.

J.A.

Ehdin juuri ja juuri ennen pimeää Lahteen, jossa kurvasin Kujalan jäteasemalle, jossa naurettavan pienellä altaalla oli pari päivää havainnoitu palsasirriä. Sirri oli kuitenkin jo lähtenyt tai painunut johonkin suojaisampaan paikkaan nukkumaan, kun en sitä löytänyt. Sitten laitoin navigaattoriin Porin Reposaaren… Lopulta olin Porissa iltakymmenen jälkeen ja ajoin perille Lontoon uimarannalle, johon parkkeerasin ja pistin auton nukkumatilaan ja painuin pehkuihin.

10.10. heräsin turhankin aikaisin ja olin jo klo 7 käppäilemässä ja tutustumassa alueeseen. Olin juuri pimeässä saanut jonkinlaisen tolkun alueesta, kun linnut alkoivat heräillä. Ensin kuului punarinnan tiksutusta, pian perään peukaloisen rätinää ja heti tämän perään aika läheltä vierestäni matalasta puskasta tai jostain sen läheltä tutun kuuloista rätinää. Ääni oli tuttu vain ulkomaan reissuilta – samettipääkerttu availi ääntään ilmeisesti peukaloisen innostamana. Valoa ei vielä ollut, mutta tiesin linnun äänen kuuluvan lumimarjapuskasta, jossa sitä oli aika paljon havaittu aiemmin. En sitä kuitenkaan saanut näkyville ja eipä ääntäkään kuulunut enää uudelleen. Pikkuhiljaa valoa alkoi olla enemmän havainnointiin ja paikalle saapui myös pari muuta linnun etsijää. Lintua etsittiin pikkuporukalla pääasiassa tyrnipuskasta, joka oli ollut sen lempipaikka, mutta iltapäiväänkään mennessä emme sitä enää havainneet. Muuten päivä oli kyllä tarjonnut mukavia havaintoja, kun mm. naakkoja muutti 4000, kurkia 1200 ja ainakin 120 pyrstötiaista paineli lähinnä kohti pohjoista. Parempina lajeina näin metsäkirvisen ja pähkinänakkelin. Mutta kerttua en nähnyt ja luovutin lopulta ja lähdin ajelemaan kohti pohjoista, enkä tietenkään kovin kauaksi ehtinyt kun sain viestin, että kerttu oli näyttäytynyt lyhyesti mutta hyvin paikalle jääneelle pienelle porukalle.
Omat havainnot matkalta ennen pimeää jäivät pariin hiiripöllöön, joita tuntui nyt olevan joka paikassa. Vaasassa yritin vielä löytää vanhalta kaatopaikalta isokirvistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta jatkoin aina Ouluun saakka, jossa olin lopulta ennen iltakymmentä veljeni Rikun luona. Ennen puoltayötä hain Pirkan rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Rikun yläkertaan.

11.10. heräsimme aikaisin ja klo 6:30 olimme Pirkan kanssa hakemassa kyytiin Vierimaan Anttia ja niinpä pian olimme ajelemassa kohti Oulunsalon lauttarantaa. Hailuodon lautalla ollessamme alkoi päivä valjeta ja luovossa aloimme sitten pohjustaa tulevaa rallia. Kiersimme ensin hieman turhia lenkkejä, mutta koko päivän ehkä kolmas lintuhavainto oli sitten aika kova, kun plokkasin tien vieressä ison möykyn: ”Hei, tossa oli iso pöllö!”, jarrutin ja aloin peruuttaa, jolloin Pirkka sanoi: ”Tossa on toinen, älä turhaan peruuta.” Ja toden totta tien varressa oli kaksi komeaa lapinpöllöä! Linnut olivat kuitenkin todella aktiivisia, emmekä näin päässeet niitä juuri kuvaamaan – itse sain sentään pari skouppuroiskaisua otettua.

Ekan retkistopin teimme Pökönnokalla, jonka komppasimme huolella ja löysimme mm. jänkäkurpan, punakuirin, 28 suosirriä ja 5 pilkkasiipeä. Ojakylänlahdella näimme mm. 1100 tukkasotkaa, 50 uiveloa, ylitsemme lentäneen metsähanhen sekä saalistelevan kanahaukan. Ulkokarvon risteyksessä näin jo vauhdista mustan variksen, joka laskeutui peltoon. Kohta se nousi lentoon ja eipä se näyttänytkään niin mustavaakulta kuin olimme odottaneet. Pyrstö oli suorapäinen, nokka tukeva ja linnulla näytti olevan selvä sulkimisraja kyynärsiivillä – vanha nokivaris! Lintu kuitenkin lensi suoraan ylitsemme ja metsän taakse, ilman että saimme verrattua sitä lainkaan parven variksiin. Niinpä havis jäi hieman vaivaamaan ja päätimme jättää varman määrityksen vielä auki ja etsiä sitä taas seuraavana päivänä. Loppupäivästää kävimme vielä muutamissa hyvissä ja vähemmän hyvissä lintupaikoissa, mutta havikset jäivät varsin olemattomiksi, ainoastaan pyrstötiaisia oli aivan joka paikassa ja paljon. Mielenkiintoinen havis oli myös näkemämme fasaani, jonka toki tyrmäsimme pinnakelvottomaksi ainakin tulevan rallin juryn toimesta. Lopulta suuntasimme tällä kertaa saaren itäosista Santosesta varaamallemme mökille, jonne kokoontuivat lisäksemme Harry Nyström, Jari Kiljunen, Jani Varis sekä Mikko Ala-Kojola. Ilta meni taas kerran rattoisasti tuttuun tapaan sairaasti syöden mutta nukkumaan päästiin lopulta yllättävän aikaisin.

12.10. oli Hailuotoralli! Sekä meidän joukkue (minä, Pirkka ja Antti) että toinen joukkue suuntasi taas aloittamaan tuttuun tapaan Riisinnokalle. Matkalla paukahti ak:lle saaripinna, kun Pirkka plokkasi erään pellon takana puussa kököttäneen hiiripöllön. Riisinnokalla kävelimme ilman mainittavia havaintoja lähes kärkeen saakka, kunnes kello napsahti tasan kahdeksan ja lajien keruu alkoi. Parhaimpana lajina löytyi kärkimetsästä pohjantikka. Meren tuijottelun aikana havaitsimme mm. lapin- ja pajusirkun, pari ampuhaukkaa, suosirrejä, tundrakurmitsoja, 3 kapustarintaa, punakuirin, lapasotkia, lapa- ja harmaasorsan sekä pari sepelkyyhkyä, mutta kovakaan merelle tuijottelu ei tuottanut mitään järkevää – vain 6 merimetsoa.
Kävellessämme takaisin autolle havaitsimme vain muutamia tavallisia pikkulintulajeja sekä kovasti toivomamme lehtokurpan. Pikkuhiljaa valuskellessamme kohti Kirkkosalmea saimme lajilistallemme mm. aiemmin näkemämme hiiripöllön, kuusitiaisen ja pikkutikan. Mutta sitten alkoi tuuri huonontua. Kun kiipesimme Kirkkosalmen torniin, saapui parkkipaikalle täysi linja-autolastillinen OLSY:n linturetkeläisiä. Torni natisi liitoksissaan, kun ainakin 50 nuorta kipusi torniin. Mutta eipä lahdella ollut lintujakaan. Ainoat uudet lajimme olivat punakylkirastas ja naakka! Eikä paremmin mennyt pitkällä metsäkiertotieajelullakaan, jolta saimme vain pikkukäpylinnun. Huikun lauttaranta oli myös hiljainen eikä lapinpöllöjäkään löytynyt ja Pökönnokkakin oli täydellinen katastrofi, sillä nokalla juoksenteli kaksi valtaisaa koiraa lätäköitä kompaten ja jouduimme tekemään todella kovan duunin, että löysimme edes yhden taivaanvuohen! Ojakylänlahdella alkoi onneksi tuuri kääntyä, kun löysimme myöhäisen mustaviklon ja 3 pulmusta, sitten Karvonlahdella näkyi varisten seassa ollut musta varis, joka nyt oli sitten varmistunut nokivarikseksi, kun sitä oli päästy suoraan vertaamaan variksiin.

Pöllä oli tyhjä, mutta Kuivasäikällä pyörähdys tuotti pari valkoposkihanhea. Lopulta alkoikin jo ilta painaa päälle ja viimeiseksi lajiksemme löysimme metsäteitä ajelemalla teeren. Puutelajilistamme oli lopulta aika naurettava, sillä emme olleet havainneet mm. laulu- ja kulorastasta saati sitten punarintaa. Niinpä ei ollut valtaisa yllätys, että meidän oli jääminen toiselle sijalle kaveriporukkamme korjattua voiton 76 lajilla 72 lajiamme vastaan. Kolmanneksikin tullut joukkue laittoi meidät todella tiukalle, lopullisen eron takasi yllättäen fasaani, joita olimme taas nähneet 5 yksilöä; laji kun yllättäen hyväksyttiinkin rallilajiksi.

Ilta meni sitten taas rupatellessa, maistellessa Harryn mukanaan tuomia chilimyrkkyjä ja saunoessa ym. Yön aikana keli muuttui todella myrskyiseksi, joten seuraavana aamuna päätimme lähteä lähes suoraan pois luodosta. Mikon, Janin ja Jassin kanssa suuntasimme Limingan Virkkulaan luontokeskukseen tutustumaan ja muiden lähdettyä kävimme Pirkan kanssa vielä tornissa laskemassa lahden sorsat, joiden joukossa kellui harmaasorsa sekä pari metsähanhea. Sitten kävimme Limingassa syömässä ja kuittaamassa Pirkalle turkinpulun vuodariksi ja lähdimme kohti Tauvoa.

Tauvoon päästyämme oli Tynjälän Matti juuri hakenut verkolta tilhen ja syksyn ensimmäiset pari nuorta taviokuurnaa. Koska päivää oli vielä jäljellä, päätimme suunnata vielä pikaiselle Ulkonokan kierrokselle, joka tuotti mm. 3 suosirriä, 3 jänkäkurppaa ja 3 lapasotkaa ym. Ilta meni rupatellessa ja pöllöpyynti tuotti kolme helmipöllöä.

14.10. staijailimme Pirkan kanssa aamusta tornissa mutta havainnot jäivät kirjosiipikäpylintuun, 17 isokäpylintuun ja muutamaan tundraurpiaiseen sekä nokalla seisoskelleeseen tundrakurmitsaan. Verkoilla oli todella hiljaista ja niin oli huolellisesti tekemällämme Ulkonokan kierroksellakin. Illalla sentään näimme vielä tornista muuttohaukan. Lintumaalima oli siis jo todella hiljainen, mutta asemaelämä oli kyllä taas kerran todella leppoisaa!

15.10. vein Pirkan aikaisin aamulla Raahen linja-autoasemalle ja paluumatkalla asemalle näin hiiripöllön ja sitten vilaukselta vielä viirupöllön. Verkoilla oli hieman vilkkaampaa, kun saimme mukavasti pyrstötiaisia. Muita mukavampia verkkolajeja olivat kuusitiainen, jokunen tilhi sekä komea koiras taviokuurna. Keskipäivällä otin lyhyet (ulko)nokkaunet, joilta Matti tuli herättämään minut, kun pihalla oli naaras harmaapäätikka. Laitoimme atrapin soimaan, mutta lintu ei suostunut törmäämään verkkoihin. Sitten lähdinkin kävelemään Hietapakan parkkipaikalle nähden matkalla riekon. Kohta ajelin jo kohti etelää ja näin taas matkalla yhden hiiripöllön Vöyrissä. Lopulta ajoin aina Kristiinankaupungin Siipyyn lintutornille asti, jonka juurelle majoituin autoon nukkumaan.

16.10. heräsin ennen auringon nousua ja kipusin Siipyyn torniin, josta näkyi todella runsaasti telkkiä sekä jonkin verran muita vesilintuja mukanaan jopa 41 lapasotkaa. Muuttoa ei ollut oikeastaan lainkaan, muutama väreilyssä matkannut ruokkilintuparvi sentään näkyi ja lähiluodoilta löysin yhteensä ainakin 5 merisirriä ja lähellä kellui yksinäinen härkälintu. Pyrstötiaisia liikkui täälläkin runsaasti ja ohi lensi myös pohjantikka. Lopulta muutaman tunnin staijin jälkeen jatkoin taas Porin Reposaareen, jossa päätin yrittää 1,5 tuntia, josko pääsisin näkemään samettipääkertun. Tuijottelimme erään toisen ornin kanssa lumimarjapuskaa lähes koko ajan, kunnes lopulta päätin mennä viimeiseksi 10 minuutiksi tyrnille. Kiersin meren puolelle puskaa ja pian ohi kävelleet koiran ulkoiluttajat säikyttivät puskasta pienen kertun lentoon suoraan kohti minua – siinä se oli! Kohta lintu nousi vielä pariksi sekunniksi puskan latvukseen aivan erinomaisesti kokonaan näytille ja niin pääsin lähtemään tyytyväisenä jatkamaan matkaa.

Ajoin suorinta tietä Espoon Laajalahdelle, jossa tapasin Suojarinteen ”Potun”. Tuijottelimme lahdelle tunnin verran ja näimme pikku-uikun, 114 harmaasorsaa, 5 harmaahaikaraa, 9 töyhtöhyyppää sekä 8 suokukkoa ym. Sitten kävimme syömässä ja lopulta ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse yöpymään – seuraavana aamuna oli edessä lähtö Azoreille!

J.A.

2.10. suuntasin työpäivän jälkeen bongausreissulle Luumäen Nuoppolaan, jossa oli parina päivänä nähty hippiäisuunilintua. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä ehdin paikalle vasta aika myöhään. Tiaisia löytyi paikalta jonkin verran sekä pari hippiäistä ja puukiipijäkin, mutta etsimääni lintua ei enää löytynyt.

3.10. oli lähes edellispäivän toisinto, sillä lähdin taas bongaamaan uunilintulajia ja taas reilun 130 kilometrin päähän, mutta tällä kertaa kohti pohjoista Joensuuhun ja tällä kertaa kyseessä oli paljon kovempi pinna kuin edellispäiväinen ekly-pinna – nyt bongattiin ruskouunilintua WP- tai itse asiassa jopa Maailmanpinnaksi. Pääsin lähtemään töistä tunnin etuajassa, joten lopulta olin perillä Höylaksen lintuasemalla jo klo 16:30. Variksen Jani oli juuri saapunut paikalle ja kuullut heti ruovikosta oikeanlaista taksutusta. Vain alle minuutin odottelun jälkeen kuulin itsekin kolme vaimeaa taksahdusta, mutta sitten oli jonkin aikaa hiljaista. Lopulta kuitenkin kuulimme pari selkeää pitkää sarjaa taksutuksia ja saimme linnun paikallistettua suurin piirtein yhteen pieneen pusikkoon. Hiivimme hieman lähemmäksi ja yritimme saada linnusta näköhavaintoa, mutta puolisen tuntia myöhemmin kuulimme taksutusta paljon kauempaa. Maasto oli todella vaikeaa ja linnun näkeminen alkoi tuntua mahdottomalta, itse asiassa lintua ei ollut nähnyt päivän aikana muutkaan bongarit, ainoastaan linnun löytäjät Ari Latja ja Mauri Leivo. Ryhmityimme taas 5 hengen porukalla ruovikkoon ja tuijottelimme puskia vielä tunnin mutta ainoastaan pari tiltalttia suostui hyvin näkyville. Kerran kuultuamme taas taksutussarjan näin oikeasta puskasta pyrähtävän ruskean uunilinnun lyhyesti, kun se nappasi jonkin hyönteisen ja painui heti perään isoon puskaan. Sitten oli taas pitkään hiljaista ja kerran näimme Ohtosen Arvon kanssa ruskean uunilinnun jahtaavan lennossa sekunnin tiltalttia, mutta tämän jälkeen kuulimme enää pari taksutussarjaa ja viimeiseen puoleen tuntiin emme enää kuulleet mitään. Niinpä klo 18:00 päätin lähteä kotimatkalle, mutta yhtä pinnaa rikkaampana – lukema on nyt 675! Ehkä helpoin WP-pinnapuutteeni oli nyt hoidettu ja samalla oli tullut tehtyä uusi oma vuodenpinnaennätyskin 269 lajia.

4.10. kävin ruokatunnilla Siikalahden lintutornilla ja nostettuani kiikarit silmilleni löysin heti ison petolinnun kaakkoistaivaalta. Sain linnun heti putkeen ja sehän oli komea vanhemman puoleinen maakotka! En nähnyt linnussa lainkaan valkoista siivissä taikka pyrstössä, mutta lintu oli hieman sivuvastaisessa valossa, joten ikämääritys jääköön sub-ad/ad:ksi.

5.10. kävimme Hannan kanssa aamupäivästä Saarella kiertelemässä, mutta havainnot jäivät Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäiseen, 8 kapustarintaan ja 4 kiuruun, Pohjanrannan harmaahaikaraan sekä pariin parveen valkoposkihanhia, joissa yhteensä oli kuitenkin enää vain noin 1400 lintua.

6.10. osallistuimme FotoFennican järjestämään Lintupaikkakisaan Siikalahdella. Hannan ja meille jo illalla saapuneen Suojarinteen “Potun” kanssa suuntasimme lahdelle jo klo 6:30. Aika pian lähdimme kävellen pohjoispäähän eli Raikanniemeen ja tässä kävelyssä menikin pitkälti toista tuntia, mutta havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi: parhaimpina kuusitiainen, hippiäisiä, rautiainen, teeri ja lapasorsa. Palattuamme patotielle, olivat Partasen Harri ja Kiljusen “Jassi” käyneet lahden länsirantaa etelässä päin havaiten mm. pyyn, ampuhaukan ja harmaapäätikan. Yhteensä lajilistallamme oli nyt 45 lajia. Paikalle saapui myös Matti Lötjönen ja Veijo Vilska sekä Kontiokorven perhe, josta “Konza” jäikin staijiseuraksi pitemmäksikin aikaa. Muuten porukastamme osa joutui lähtemään pikkuhiljaa kotiin.

Pikkuhiljaa havaintoja kertyi lisää ja etenkin allimuutto paukahti oikein kunnolla käyntiin. Muutaman seuraavan tunnin aikana laskimme 5002 allia. Muita mukavampia haviksia olivat 1000 paikallista valkoposkihanhea, 5 muuttanutta tundrahanhea, 11 kuikkaa, 3 kaakkuria, hiirihaukka, piekana, uivelo, 2 luhtakanaa, uuttukyyhky, palokärki, 18 tilheä jne. klo 15:55 kun katsoimme koko päivän ainoaa kunnon gaviaparvea (8 kuikkaa), alkoi aivan edestämme pajupusikoista kuulua tiasparven äänten seasta näppäilevää, nasaalia bytt, bytt -ääntä, joka välillä kiihtyi sarjaksi. Ensin olimme vain hiljaa, kunnes sanoin: “Mikä hemmetti tuo on?”. Tähän “Konza” vastasi, että: “Joku mitä en tunne – varmaan taas joku isolepinkäisen ihmeääni?” Tähän sanoin perään, että:” Mun mielestä tuo on schwarzii! (siperianuunilintu)”. Lintu jatkoi ääntelyä noin minuutin ja yritimme tietysti saada lintua näkyviin. Piiskutin ja sainkin saikin näin tiaiset tulemaan näkyville, mutta samalla ne hiljenivät. Mitään muuta emme kuitenkaan nähneet. Niinpä kiiruhdin autolle hakemaan atrappivehkeet. Muistin, että minulla oli valmiina soittimessa ruskouunilintu, jota olin kuunnellut paria päivää aiemmin matkalla bongaamaan lajia Joensuusta, niinpä vain parikymmentä sekuntia myöhemmin soi atrapilla seuraavana lajina ollut siperianuunilintu soittimesta. Kun ensimmäiset näppäilyt kuuluivat soittimesta, totesimme kohtuullisen kokeneella paikalla olleella porukalla (minä, Jari Kontiokorpi ja Miika Suojarinne sekä myöskin Harri Partanen ja Veijo Vilska) että ääni oli aivan identtinen kuulemamme kanssa -molemmat, yksittäiset äänet, että sarjat. Valitettavasti atrappia tuli enää katsomaan pari paikallista talitiaista, sinitiaiset olivat jatkaneet kohti länttä, hiljentynyt ääntelijä mukanaan. Ei auttanut vaikka kiiruhdin perään ja soitin yhä atrappia. Linnut käyttäytyivät kuten vaeltavat linnut näillä nurkilla aina tekevät, eivät juuri pysähtele…

Loppupäivä meni vähän tämän takia poskelleen, sillä soittelimme yhä atrappia ja odotimme kuulevamme ääntä uudelleen, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Keli kyllä muuttui upeaksi ja ilta oli sateisen aamun jälkeen oikein nautinnollista havainnointia ajatellen. Viiden aikaan kävimme “Potun” kanssa vielä lintutornilla, josta näimme vielä parisensataa laulujoutsenta sekä mm. lapasotkan ja kuudelta palasimme vielä patotielle hetkeksi atrapoimaan ja laskemaan päivän aikana havaitsemamme lintulajit, joita oli lopulta havaittu 66 – lukema sisältää siperianuunilinnun.

Päällimmäisenä päivästä jäi kuitenkin huono fiilis, sillä siperianuunilintua ei oltu nähty eikä dokumentoitu! Iso mokamme havainnointitilanteessa oli tietysti ollut se, että olimme yrittäneet nähdä linnun, emmekä heti olleet tajunneet ottaa puhelinta taskusta ja äänittää lintua! Näin koska lintu ei nähty, lienee havainto yhtä kuin nolla rariteettikomitean mielestä. Oma fiilis on kyllä, että olin kuullut siperianuunilinnun hemmetin paljon paremmin kuin muutamaa päivää aiemmin ruskouunilinnun! Onneksi molemmat ovat kuitenkin WP-pinnoissa anyway… Ja eiköhän tästä vielä fiiliskin parane, kun pääsen syömään eräältä lintuharrastajalta saamiani kuhafileitä.

J.A.

25.9. satoi koko päivän ja oli todella kylmä – hetken satoi jopa räntää! Kävin kiertämässä Siikalahden pellot, mutten löytänyt kuin parin tuhannen valkoposkihanhen parven. Illalla sain viestin, että Kontiokorvet olivat löytäneet Kinnarniemen pelloilta tiibetinhanhen! Kello oli jo paljon ja ilta alkoi hämärtää, joten päätin singahtaa paikalla nopeasti. Parvi löytyi helposti Jarin ohjeiden mukaan ja jo vauhdista löytyi tiibetinhanhikin, joka tallusteli varsin lähellä 6-tietä parven etuosassa. Pysähdyin varovaisesti tien varteen ja en uskaltanut nousta lainkaan autosta, sillä parvi olisi voinut säikähtää. Tiesin, että paikalle saattoi olla tulossa muitakin. Ehdin katsella lintua kiikareilla märän auton ikkunan läpi ja todeta linnun renkaattomaksi, kunnes iso rekka ja linja-auto ajoivat parven ohi ja kaikki linnut nousivat ilmaan. Parvi suuntasi suoraan Simpelejärvelle ja itse ajoin perään. Löysinkin parven kellumasta kaukaa järven selältä, mutta oli jo niin hämärä ja lisäksi järvellä oli paha väreily, ettei yksittäiset linnut enää erottuneet.

Seuraavana aamuna suuntasin jo ennen seitsemää katsomaan, olisiko parvi palannut samalle pellolle yövyttyään järvellä. Alkuun pelto näytti tyhjältä, mutta onneksi näin jotain aivan pellon perällä. Ajoin Matikaisennurkantietä toista kilometriä ja siellähän se parvi oli! Tiibetinhanhikin löytyi nopeasti ja onnistuin ajamaan metsän taakse aika lähelle parvea ja digiskouppaamaan sitä. Linnut eivät välittäneet minusta lainkaan vaan hanhet kävelivät jopa lähemmäksi koko ajan, mutta pian tietä pitkin lähestyi varovasti erään paikallisen lintuharrastajan auto, jota linnut lähtivät ensin kävellen kauemmaksi ja sitten nousivat taas ilmaan. Onneksi koko parvi kuitenkin tippui taas toiselle puolelle peltoa, joten saatoin todeta linnun yhä löytyvän paikalta ja suunnata töihin.

Ruokatunnilla oli hetken taukoa sateesta, joten suuntasin taas kerran katsomaan tiibetinhanhea. Lintu nukkui pienemmässä valkoposkihanhiparvessa, josta siirtyi koko ajan lintuja aivan pellon perällä olleeseen isompaan hanhilössiin. Kohta tiibetiläinen heräsi ja alkoi sukia itseään ja sitten viimeistenkin valkoposkien lähdettyä, nousi sekin lentoon ja siirtyi isompaan parveen.

27.9. muutti taas hanhia ihan jonkin verran, mutta alkuiltapäivä oli kuitenkin aika hiljainen. Niinpä Kiljusen “Jassin” kanssa kävimme kiertämässä lähipeltoja, joilta ei kuitenkaan löytynyt mitään mainittavaa. Ylitsemme kuitenkin muutti komea anser-parvi, jossa oli mukana 39 pikkujoutsenta. Niinpä arvelimme muuton paranevan ja palasinkin itse taas Siikalahdelle. Muutto vilkastuikin ja iltapäivällä arvioin Siikalahden ohittaneen noin 1200 harmaata hanhea ja 2500 valkoposkea. Pikkujoutseniakin näkyi vielä 42 lintua lisää, kurkia näkyi yhteensä vielä 110. Valkoposkia pyöri paikallisena noin 5000 lintua.Muita mainittavia havaintoja olivat suokukko, pikkutikka ja myöhäiset nuoret ruskosuohaukka ja mehiläishaukka.

28.9. staijasin aamusta 4 tuntia Punkaharjun Punkasalmen levikkeellä paikallisten kanssa, mutta muutto oli aika vaisua. Hanhiparvia ruiskutti molemmin puolin mutta kaukaa. Yhteensä hanhia näkyi noin nelisen tuhatta. Muita haviksia olivat 40 kuikkaa, 5 kaakkuria, alli, merimetso ja 2 nuorta merikotkaa. Parikkalaan palattuani suuntasin Siikalahden patotielle ja juuri ollessani parkkeeraamassa, soitti Rantasen Jouko Saaren Vaaranmäeltä, että tiibetinhanhi oli käynyt isossa valkoposkihanhiparvessa pyörimässä tornin lähellä ja olivat jokin aika lähteneet muuttavan oloisesti kohti Siikalahtea. Nousin nopeasti torniin ja löysin heti kaksi isoa valkoposkihanhiparvea tulossa lahden pohjoispuolelta kohti. Ensimmäinen parvi oli puhdas valkoposkiparvi, mutta toisesta löysin kuin löysinkin tiibetinhanhen, vaikka parvi oli varsin kaukana. Parvi näytti jatkavan matalalla noin 6-tietä seuraillen kohti etelää. Tetrisuon pelloilla näin yllättäen vielä leppälinnun.

Illalla yritimme taas Tarvaslammella pöllöpyyntiä, mutta vain yksi helmipöllö kävi naksumassa taivaalla. Hanhi kuitenkin muutti koko illan ja alkuyön aivan järjettömän paljon! Parvia kuului käytännössä koko ajan! Valtalajina oli selvästi tundrahanhi, mutta myös valkoposkia ja metsähanhia muutti todella paljon!

29.9. staijailimme todella kylmässä, noin +2 ateen kelissä patotiellä pari tuntia, mutta muutto oli yllättävän vaisua. Noin 3500 valkoposkea muutti ja niiden mukana yksi valkoposken ja kanadanhanhen risteymä. Muita mainittavampia havaintoja olivat sama ruskis, palokärki, tiltaltti, 3 isolepinkäistä ja 7 pyrstötiaista. Kotimatkalla Tokmannin semroilla näkyi pari pähkinähakkia. Iltapäivällä kiersin Saaren paikat, mutta löysin lähinnä vain valkoposkihanhia – noin 15000 lintua. Muita haviksia oivat pyy, metso, 2 pyrstötiaista, 2 sinisuohaukkaa, pikkujoutsen, kapustarinta ja jänkäkurppa.

J.A.

20.9. oli aika pahassa korvatulehduksessa, mutta iltapäivällä, kun olo alkoi helpottaa, kävin pikaisesti Saarella ja ynnäsin vakiopaikoilta yhteensä jo parituhatta valkoposkihanhea, tundrahanhia näkyi 57, tundrahanhia 6 ja vielä merihanhikin. Muita havaintoja olivat teeri, pyy, 3 sinisuohaukkaa, mehiläishaukka, 3 piekanaa, kalasääski, 13 kapustarintaa sekä Parikkala-vuodariksi napsahtaneet jänkäkurppa Suurenjärvenlietteellä sekä kiertelevä suosirri Kanavalammella.

21.9. aamulla kävin laskemassa taas uikut, nyt 186 silkkiukkua ja härkkinson ja mukuru. Päivällä osallistuimme Honkasen Juhan kanssa Joutsenon puolimaratonille. Olin yhä hieman kipeänä, mutta kuumetta minulla ei ollut missään vaiheessa ollutkaan ja lähinnä aamuisin vain olin tukkoinen ja tietysti korva oli yhä täysin tukossa. Niinpä päätin ottaa rauhallisesti ja lähdin juoksemaan aika hiljaa. Koska olo oli kuitenkin lopulta hyvä ja juoksu kulki kiristin puolimatkassa ja lopulta pääsin maaliin ajassa 1:53. Teinpä lenkin aikana hyvän havainnonkin, kun kuulin kirjosiipikäpylinnun.

Koskapa olin Joutsenossa, suuntasin tietysti iltapäivästä retkelle ja Konnunsuolle. Peltoaukealla oli jo ainakin 3000 paikallista ja lisäksi tuhatkunta kiertelevää valkoposkihanhea, noin 70 tundrametsähanhea ja 30 tundrahanhea sekä 2 meri- ja 1 sepelhanhi. Ylitseni muutti tundrakurmitsa vihellellen ja ruskosuo-, sinisuo (3), ampu-, tuuli- (useita) ja kanahaukka sekä pari piekanaa nähtiin ennen kuin sain tiedon, että Sojamon Esa oli löytänyt läheiseltä Kivisaaren Vapon altaalta punakaulahanhen. Singahdin tietysti paikalle ja Esalla olikin lintu putkessa. Se oli keskellä valtaisaa valkoposkihanhiparvea ja en ensin meinannut löytää sitä millään edes Esan putkesta. Kuovisirri kävi kävelemässä juuri sopivasti punakaulan jaloissa kadoten kohta taas hanhimassan sekaan. Jonkin aikaa hanhia katseltuamme, parvi nousi yhtäkkiä ilmaan ja punakaula tietysti katosi massaan. Parvi kuitenkin laskeutui pian takaisin ja yllättäen punakaula löytyi kaikkien lähimpien hanhien joukosta. Paikalle saapui lisääkin bongareita ja niinpä hanhea tuli ihailtua lopulta liiankin tarkasti, sillä Esa alkoi epäillä, että linnulla olisi pieni rengas oikeassa jalassaan. Vaikka lintu oli todella lähellä, en meinannut millään ensin uskoa tätä, mutta lopulta se oli selvää, linnulla oli aivan kapea, huomaamaton ja vieläpä mudan peitossa oleva rengas! Siis kyseessä oli alkuperältään tarhakarkulainen! Ilmeisesti kyseessä oli sama sinirenkainen lintu, joka oli myös keväällä nähty Konnunsuolla? Yhteensä Konnunsuon alueella olin jo nähnyt yli 10000 valkoposkihanhea.

22.9. Siikalahdella näkyi aamulla muutama tuhat valkoposkihanhea, merikotka, 5 piekanaa, 6 hiirihaukkaa, kanahaukka ja mehiläishaukka mutta sitten muutto tyrehtyi täysin. Paikallisina näkyi mm. valkoselkätikka, isolepinkäinen ja kuului pikkutikan rummutus. Illalla tuli viesti, että Kuitusen Karri oli löytänyt Ruokolahden Utulasta arotaskun. Mietin hetken, jaksanko lähteä bongaamaan, mutta koskapa vuodenpinnaennätykseni alkoi olla niin lähellä, päätin lähteä matkaan. Perille päästyäni oli Karri jo lähtenyt, mutta Caireniuksen Sampsalla oli lintu valmiina putkessa. Lintu ruokailu pellon keskellä pienellä hiekkatiellä ja se näkyi hyvin Utulantielle, joten bongaaminen oli helppoa. Ilta alkoi kuitenkin hämärtää eikä lopulta paikalle enää monta bongaria tullut. Saimme pikkuporukalla ihailla tätä nättiä aron lintua, kun se kävi lähimmillään vain noin 25 metrin päässä meistä. Tämä oli 268. vuodarini ja tällä lukemalla sivuan jo omaa vuodariennätystäni.

J.A.

Sain viestit laitettua Lintutiedotukseen ja tietysti sitten alkoi puhelimeni soida. Töitä riitti ja kävinpä vielä kerran etsimässä avaintanikin, mutta eipä sitä löytynyt. Jouduin taas jossain välissä tiedottelemaan trapin paikallaoloa, kun se oli kertaalleen lennähtänyt mutta taas asettunut aloilleen ja vihdoin siitä alkoi tulla päivityksiä muiltakin – paikallaolijoilta, jotka oikeasti tiesivät enemmänkin tilanteesta.

Työpäiväni päättyi ja tietysti mieleni teki päästä bongaamaan trappia, joka ei kuitenkaan ollut kovin kaukana ja itse en ollut lajia havainnut kuin kerran Kiteellä ja kerran Portugalissa. Minulla oli hieronta varattuna Partasen Harrille klo 15:30, joten lopulta menin hierontaan, jossa kuitenkin ehdottelin Harrille, josko tämä haluaisi lähteä elämänsä toiselle edes vähän pitemmälle bongausreissulle – se ensimmäinen oli ollut juuri se Kiteen pikkutrappi minun ja Hannan kanssa – vuonna 2002! Harrilla oli kuitenkin muuta menoa, mutta onneksi kohta sain viestin Punkaharjulla asuvalta hollantilaisharrastajalta Boy Possenilta, joka kysyi, oliko Imatralla todellakin pikkutrappi. Tämä oli huomannut havainnon Tiirasta, kun ei kuulu Bongariliittoon. Vastasin, että on, ja että minulle kelpaisi kyyti ja niinpä lopulta suoraan hieronnasta hyppäsin Boyn kyytiin.

Hieman ennen Imatraa varmistin vielä, että paikalla olevat pitäisivät lintua meille hallinnassa, mutta kun lopulta pääsimme Saunasuolle, oli lintu juuri sinisuohaukan säikäyttämänä lentänyt kilometrin päähän korkeaan peltoon piiloon. Ei siinä auttanut kuin taas jatkaa bongauksen koordinointia, kun kerran Bongariliiton Työvaliokunnassa olen. Linnun löytäjällä Liesman Jormalla oli kovat paineet näyttää lintua muillekin mahdollisimman nopeasti ja jouduin pidättelemään tätä aloillaan, ettemme vain olisi säikyttäneet lintua pois, sillä tiesin, että lisäkseni paikalle oli varmasti muitakin mattimyöhäsiä tulossa. Ryhmityimme myös niin, että me Liesman ja Boyn kanssa siirryimme toiselle puolelle aukeaa, lähemmäs paikkaa, johon trapin oli nähty laskeutuvan, muiden jäätyä tarkkailemaan peltoa kauempaa.

Sinisuohaukka kävi taas pyörähtämässä pariin kertaan pellon päällä mutta trappi pysyi piilossa. Kun nyt oli selvinnyt, ettei kyseiseen peltoon menoa ollut millään lailla kielletty eikä siinä kasvanutkaan mitään muuta kuin rikkakasveja, aloin suunnitella pellon komppaamista jossain vaiheessa, jos lintu ei meinaisi ennen iltaa tulla muuten esiin. Lopulta konsultoin paria kokeneempaa vastaavassa tilanteessa rutinoitunutta konkaria sekä myös paikallaolijoita ja klo 18:00 laitoin viestin, että klo 18:30 alkaisimme ryhmittyä komppausta varten pellon reunaan. Ajattelin saavani saman tien puheluita, joissa pyydettäisiin lykkäämään komppausta, jotta vielä matkalla olleita odotettaisiin, mutta koska puhelimeni ei soinut kertaakaan eikä muutenkaan enää uusia tulijoita saapunut, pyysin vielä paria autollista bongareita saapumaan meidän luoksemme ja osallistumaan komppaukseen, jossa komppaisimme laajaa peltoa kävellen muita havainnoitsijoita kohti.

Lopulta kello löi 18:30 ja lähdimme pellon viertä ojan vartta ryhmittäytymään 10 metrin välein pellon reunaan. Kun kaikki olivat paikoillaan, lähdimme hiljalleen kävelemään kohti satojen metrien päässä olevia muita havainnoijia. Meillä oli suurinpiirtein tiedossa paikka, johon trapin oli nähty laskeutuvan ja pitkähkön kävelyn jälkeen olimme lopulta oikealla alueella ja kohta pikkutrappi ponkaisikin lentoon suoraan edestäni noin 40 metrin etäisyydeltä. Huusin heti muille ja vislasin ja viittoilin vielä kaukana edessämme tiellä olleille muille bongareille. Lintu lensi komeat kierrokset taivaalla ja lopulta laskeutui kauas, noin kilometrin päähän vihreään peltoon. Olipahan näytös – komea koiras pikkutrappi lennossa jo hiljalleen hämärtyvässä illassa! Soitin heti Toiskallion Totille, joka oli tiellä olevassa bongariporukassa ja varmistin, että kaikki olivat onnistuneet linnut näkemään ja oli mukava todeta kaiken menneen suunnitelmani mukaan.

Kävelimme pitkän matkan takaisin autollemme ja suuntasimme vielä katsomaan peltoa, johon olimme nähneet trapin laskeutuvan. Paikalla oli myös suurin osa tiellä olleista bongareista ja pian porukkaan liittyi myös ensimmäinen myöhästyjä. Harmi, ettei tämä ollut ottanut minuun yhteyttä, sillä olin alustavasti päättänyt, että vartin verran olisimme voineet myöhästyttää komppausta, mutta emme yhtään enempää, sillä hämärä alkoi jo uhkaavasti painaa päälle. Niinpä nyt, kun yritimme taas haroa putkilla lintua valtavalta vihreältä pellolta, alkoi homma tuntua hämärän takia jo epätoivoiselta. Lisäksi sankka sumu valtasi pian pellon, joten mekin päätimme lähteä kotimatkalle.

Lopulta surkea päivä oli siis päättynyt ihan hyvin. Auton avainta ei löytynyt, mutta sain kuin sainkin vara-avaimen toimimaan, joten en ole aivan pulassa, jos vallitseva kaakkoisputki tuo lähiseudulle muitakin harvinaisuuksia.

J.A.

Ajo oli pitkä, mutta en pysähtynyt kuin kerran tankkaamaan. Matkan varren havainnot jäivät muutamaan teereen ja lopulta kurvasin kohti Tauvoa. Valoa oli vielä sen verran, että päätin käydä kääntymässä Kaasan kärjessä katsomassa, josko merellä näkyisi mitään, mutta siellä oli todella hiljaista. Kohta jatkoin Tauvolantielle ja Tauvolan peltoaukealta löysin sähkötolpalla päivystäneen hiiripöllön. Otin siitä muutaman skouppikuvan ja jatkoin vielä viimeiset kilometrit Hietapakan parkkipaikalle, jonne parkkeerasin iltakahdeksan aikaan ja lähdin kantamaan kamppeitani kohti Tauvon lintuasemaa varpuspöllöatrapin kuuluessa asemalta.

Asemalla tapasin miehittäjiksi nyt muutamaksi päiväksi saapuneet Mikko ja Liisa Ojasen sekä yliopistolle vaihtoon tulleen belgialaisen lintuharrastajan Sander Bruylantsin. Sander oli aamulla nähnyt elämänsä ensimmäisen hiiripöllön, mutta se oli tullut verkosta ja hän ei halunnut laskea elikseksi verkosta tulleita lintuja, joten päätimme käydä vielä katsomassa, josko hiiripöllö olisi jäänyt Tauvolaan, mutta se oli lähtenyt. Palattuamme asemalle oli atrappiin vaihtunut helmipöllö ja pian olikin aivan pimeää, joten majoituttuani piharakennukseen siirryin asemarakennukseen jutustelemaan miehittäjien kanssa ja aina vartin välein kävimme kiertämässä harjuverkot pöllöjen varalta – ja niitähän alkoikin tulla mukavasti.

Kymmeneltä kiersimme kaikki verkot ja pian tämän jälkeen saapui Pirkka lastensa Tuukan, Iinan ja Veikan kanssa. He pääsivätkin pian ihmettelemään verkoista taas tulleita helmipöllöjä. Annoimme atrapin soida puoleen yöhön asti ja saimme saaliiksi seitsemän helmipöllöä. Sitten oli aika painua pehkuihin, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

14.9. heräsimme Pirkan ja Sanderin kanssa kuuden jälkeen ja löydettyämme harjun verkoista vielä pari helmipöllöä ja vietyämme ne asemalle odottamaan rengastusta, kipusimme aseman lintutorniin ihailemaan hämärästä avautuvaa maisemaa Tauvon ulkonokalle. Klo 6:30 alkoi sitten kova staiji, sillä tänä päivänä oli Siikajoen kunnan alueella perinteinen Surnian syysralli, joten ajattelimme itsekin laskea päivän aikana havaitsemamme lajit. Alkuun oli todella hiljaista, mutta pikkuhiljaa keltasirkkuja, peippoja, järrejä, urpiaisia ja rastaita ym. alkoi liikkua. Sitten Sander plokkasi erään pienen männyn latvasta hiiripöllön, joka kuitenkin lähes heti koukkasi alas ja kuinkas ollakaan törmäsi männyn alla kulkevaan verkkoon! Singahdin itse heti alas tornista ja hakemaan lintua verkosta, sillä oletettavaa oli, että se oli hyökännyt verkkoon killuneen pikkulinnun kimppuun. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita, vaan pöllö kiikkui verkossa ihan itsekseen. Irrotin linnun verkosta ja tarkistin heti, ettei sillä ollut rengasta, sillä Sander olisi pettynyt, mikäli lintu olisi ollut sama kuin edellispäivänä, sillä tämä oli höpissyt jotain jostain 24 tunnin säännöstä verkosta tulleisiin lintuihin koskien. Rengasta ei kuitenkaan ollut, joten Sander oli nyt saanut viimeistään eliksen ja vieläpä ihan tosisponden sellaisen.

Laitoin asemalla pöllön pahvilaatikkoon odottamaan, sillä Mikko oli juuri aamupalalla ja lähdössä kiertämään aamun ensimmäistä verkkokierrosta. Kiipesin itse torniin, kun muut hereillä olleet lähtivät verkoille. Tornissa olijat olivat ehtineet pöllöepisodin aikana ehtineet havaita pikkukäpylintuparven, jossa oli ollut mukana tööt-tööt eli kirjosiipikäpylintu.

Ekalla kierroksella verkoista tuli lähinnä vain punarintoja, mutta seuraavilla alkoi tulla myös pajusirkkuja ja yksittäisiä tiaisia, joista osa oli kontrolleja eli lähinnä aseman ruokinnalla viihtyviä lintuja. Kiersimme toisen kierroksen siten, että Liisa lähti normaalisuuntaan ja me Pirkan ja Mikon kanssa tätä vastaan, sillä asetimme verkkolinjojen viereen muutaman atrapin soittamaan mm. sirkkuja ja rautiaista. Liisa tuli pian meitä vastaan ja sanoi, että oli jättänyt ainoan linnun verkkoon odottamaan meitä, kun se oli niin pahasti kiinni. Kohta poimimme verkosta tiltaltin, joka kuitenkaan ei ollut lainkaan pahasti kiinni. Sitten kohta seuraavassa verkossa näkyi toinen pieni ja vihreä lintu, jota katsoin kaukaa jo kiikareilla ja sehän oli ino – taigauunilintu! Liisa oli huijannut meitä, ei siellä mikään ollut vaikeasti kiinni ollut, olipahan vain jättänyt meille koettavaksi linnun verkosta löytämisen riemun! Asemalle päästyämme kävi Pirkka herättämässä lapsetkin, jotka pääsivät vielä katsomaan taigauunilintua sekä hiiripöllöä.

Lähinnä Sanderin kanssa vietimme aamun tornissa staijaillen ja parempia havaintoja olivat mm. ampuhaukka, pari teertä, kuikka, 2 merikotkaa, ruskosuohaukka, varpushaukka, parisen sataa kurkea, muutama palokärki, muutama haarapääsky, ohitsemme muuttaneet pohjantikka ja tornin vieritse lentänyt pikkutikka, lähipuissa huudellut pyy jne. Närhiä alkoi liikkua pikkuhiljaa ja nämä kertyivät lopulta valtavaksi 78 linnun parveksi, joka meinasi lähteä merelle, mutta kääntyi lopulta takaisin kohti itää, josta olivat saapuneetkin. Yhteensä aamun aikana näkyi 98 närheä. Liikkeellä oli mukavasti myös rastaita, joista räkättejä arvioin noin 500 lintua. Käpylintuparvia liikkui vähän koko ajan ja yhteensä havaitsimme 45 pikku-, 5 iso- ja 5 kirjosiipikäpylintua sekä 30 tunnistamatonta.

Muut, jopa lapset kiersivät verkkoja ja Veikan ensimmäinen verkkorundi oli ikimuistoinen. Vauhdikas kun on, ei ollut yllätys, että Veikka singahti etenemään verkkolinjaa ensimmäisenä. Kohta kuului jopa meille torniin asti huuto: “Täällä on lintu. Se on vihreä väriltään!”. Naureskelin jo itseksenikin, että mikäköhän siellä oikein oli? Poppoon kierrettyä lenkin Veikka huusi meille torniin, että: “Minä löysin inon!”. Verkosta oli siis tullut jo päivän toinen ino.

Me jatkoimme Sanderin kanssa yhä staijia tornissa ja näimme vielä päivän toisen hiiripöllön ja yhden ohilentäneen palokärjen houkuttelimme palaamaan takaisin atrapilla ja sehän lensikin lopulta verkkoon. Olipahan melkoisen vahva lintu!

Pikkuhiljaa lintuja liikkui vähemmän ja vähemmän ja verkotkaan eivät enää pyytäneet, joten puoliltapäivin lähdimme Pirkan ja Sanderin kanssa kiertämään Ulkonokkaa. Nokalla oli kuivempaa kuin koskaan ja vaikka pitkään jouduimme rämpimään kaislikossa ennen kuin pääsimme lopulta hiekkarannalle, selvisin hyvin vaelluskengissä, joilla ei koskaan aikaisemmin ollut Ulkonokalle ollut mitään asiaa. Munahiedan puolella oli todella hiljaista, joten kävelimme aika vauhdikkaasti länttä kohti ja pikkuhiljaa alkoi havaintojakin kertyä. Kahlaajat ja vesilinnut näyttivät kuitenkin olevan aivan Merikylänlahden suulla, joten alkuun näimme vain muutamia tyllejä sekä pari pulmus- ja pikkusirriä. Käveltyämme kilometritolkulla pääsimme lopulta katsomaan isompia kahlaajamääriä ja ynnäsimme lopulta 25 suo-, 4 pikku-, 9 pulmus- ja 3 isosirriä sekä 15 suokukkoa, 17 taivaanvuohta, 33 tylliä, 10 kapustarintaa sekä 1 tundrakurmitsan, josta tuli minulle jo päivän kolmas vuodenpinna. Mukava havainto oli myös myöhäinen lapintiiranuorukainen.

Helteisen ja hikisen Ulkonokan kierroksen jälkeen otimme aikalailla rennosti mutta vietimme toki vielä aikaa aseman tornilla, josta näimme vielä muuttohaukan, joka yritti pitkään napata saalikseen nuorta naurulokkia tässä kuitenkaan onnistumatta. Verkoista tuli lintuja hyvin vähän, mutta urpiaisatrappi toimi ja 9 urpon lisäksi saimme pari nuorta tundraurpiaistakin, yhden olin aiemmin jo nähnytkin ohilentävänä urpiaisen kanssa. Siikajoen ralli päättyi klo 18:30 ja tähän mennessä olimme havainneet 74 lintulajia, joista ainoastaan verkosta olivat tulleet helmipöllö ja taigauunilintu, muut oli havaittu ihan maastossakin.

Illalla laitoimme ensin varpuspöllöatrapin soimaan mutta varppareita ei ollut liikkeellä. Illan pimennyttyä vaihdoimme taas helmipöllöön ja niitähän tuli taas oikein urakalla. Puoleenyöhön mennessä olimme saaneet 13 helmaria ja lisää olisi tullut, mutta päätimme taas sulkea atrapin ja mennä nukkumaan.

15.9. heräsimme puolen seitsemän aikaan ja kipusimme pian torniin. Lintuja liikkui kuitenkin selvästi vähemmän kuin edellisaamuna. Kelikään ei enää ollut aivan yhtä lämmin, vaikkei kylmä kyllä vieläkään ollut. Harjuverkosta löytyi taas yksi helmipöllö ja ensimmäisellä kierroksella tuli muutamia rastaita. Aamulla valtalaji oli sitten pajusirkku, joita tuli muutamakymmentä, mukana oli jopa yksi italialainen kontrolli! Ainoat paremmat verkkolajit olivat reissun ainoa pajulintumme sekä tiltaltti ja hernekerttu. Päivän kolmanneksi uunilintulajiksi kuulimme aseman pihan halki latvuksia pitkin länttä kohti edenneen taigauunilinnun, jota emme kuitenkaan onnistuneet nähdä lainkaan.

Pirkka rengasteli Mikon poltellessa roskia pihalla ja me Sanderin kanssa staijailimme välillä tornissa. Havaitsimme 3 itään matkannutta kyhmyjoutsenta, länteen matkanneen pohjantikan, taas ohilentävänä kaikkia käpylintuja sekä parhaana äännellen editsemme länttä kohti matkanneen kangaskiurun. Närhisumma kohosi tällä kertaa 60 lintuun.

Verkoilla hiljeni todella aikaisin ja pakkailtuamme jo vähän tavaroitamme, lähdimme yhden aikaan vielä käymään Ulkonokalla pikaisella Merikylänlahden suun kahlaajatsekkauksella. Kävelimme siis suoraan vanhan Ulkonokan tornin paikalle (tornihan on siis purettu) ja tästä rantaa pitkin kohti kahlaajapaikkoja. Laskimme mm. 40 suo-, 5 pulmus-, 5 pikku- ja 3 isosirriä, 4 tundrakurmitsaa, 12 kapustarintaa, 20 tylliä ja uutena lajina havaitsimme 4 punakuiria.

Asemalle palattuamme, saapuivat Tynjälän Matti ja Annikki, joista Matti oli taas jäämässä pitkälle miehitysjaksolle. Pian olimme siivoilleet ja pakkailleet ja hyvästelimme muut ja lähdimme roudaamaan tavaroita kohti Hietapakkaa. Siellä heitin hyvästit Pirkan perheelle ja lähdin pitkälle kotimatkalle.

Lopulta olin kotona klo 22:30 ja aika pian rojahdin rättiväsyneenä sänkyyn nukkumaan. Olipahan ollut hyvä reissu!

J.A.