Illaksi ajoimme Kuhmoon Jongunsalolle, jonne pystytimme teltan ja kömmimme nukkumaan. Aamulla 21.7. kävimme käppäilemässä Hiidenportilla ja vajaan kymmenen kilometrin aamukävelyllä havaitsimme joitakin pikkukäpylintuja, järripeippoja sekä tilhen, muttemme mitään sen kummempaa. Maisemat ja vanhat metsät olivat kuitenkin hienot.

Ajelimme päivällä Wildlife Safaris Finlandin keskukselle ja levättyämme jonkin aikaa huoneessamme lähdimme ennen viittä kojuille. Pääsimme lampikojullemme hieman viiden jälkeen ja asettauduimme kuvausvalmiuteen eli pakkasimme tavarat sängyille, eväät ulottuville ja kamerat kiikkuineen kuvausvalmiuteen. Samalla ruoat kylvettiin lammen rantaan ja odotus alkoi.

Puolen tunnin odottelun jälkeen saapuivat selkä-, harmaa- ja kalalokit, muutama korppi sekä muutama kymmentä varista. Mutta pian niiden perään saapui lammen rantaan ensimmäinen susikin!

Aloimme tietysti kuvata sutta, joka hitaasti eteni lammen rantaa kohti eväitä ja pian tämän perässä saapui toinenkin, lähes saman näköinen susi. Tunnistimme ensimmäisen lähinnä käytöksen perusteella pennuksi ja jälkimmäisen lauman johtajaurokseksi. Ensimmäinen susi kulki varovaisesti häntä tiukasti jalkojen välissä mutta toinen kulki rennommin ja vauhdikkaammin häntä suorana. Molemmat nappasivat lihapalan mukaansa, kun samoille apajille saapui karhukin.

Toinen susi ja karhu viipyivät näkyvillä kauan. Tuntui, että karhu meinasi syödä kaiken kerralla. Lopulta nämäkin otukset lähtivät takaisin metsään, jonka jälkeen seurailimme tovin lokkien ja varislintujen touhuja sekä haarapääskyparin poikasten ruokkimista naapurikojun lipan alle.

Klo 20:30 saapui rantaan pari isokokoista, ilmeisesti koirasahmaa, jotka esiintyivät todellakin edukseen, sillä ne ottivat lyhyesti yhteen lammen vastarannalla.

Koirasahmojen jälkeen saapui vielä naaraskin, joka viihtyikin näkyvissä paljon pitempään ja sitä päästiin kuvaamaan oikein mukavasti.

Sitten olikin taas hiljaista, kunnes klo 21:15 saapui karhu kojumme sivustalle. Se oli tulossa pitkoksia pitkin aivan suoraan kojuamme kohti! Minun oli pakko hieman liikahtaa, että se näki liikettä ikkunan läpi ja poistui pitkoksilta kojumme takaa kiertäen kohti evästarjoilua.

Ilta hämärtyi ja lopulta klo 22:15 päätimme alkaa nukkumaan sillä olimme nyt kuvaus- emmekä katselureissulla ja valo alkoi olla huono kuvaukseen sillä sade oli alkanut – ja eipä elukoitakaan ollut taas näkynyt.

22.7. Yöllä satoikin sitten ihan kunnolla! Hanna oli jossain vaiheessa alkuyöstä käynyt hereillä ja nähnyt pari karhua yhtä aikaa lammen vastarannalla. Itse heräsin klo 01:30 karhun ääntelyyn. Herätin Hannankin ja näimme yllättäen karhun pulahtavan lampeen uimaan! Se polski lammen päädyssä edestakaisin lähes kymmenen minuutin ajan, ennen kuin lopulta nousi takaisin rantaan ja katosi metsään.

Vielä aamulla klo 4:40 oli karhu etsimässä ja syömässä viimeisiä eväitä. Mutta aamulla herättyämme emme enää nähneet kuin telkän, lokkeja sekä joitakin keltavästäräkkejä.

Paluumatkalla tienvarressa poseerasi litimärkä koppelo poikasensa kanssa.

Päivällä nukuimme Kuikan kämpän majoituksessa ja taas viideltä lähdimme kojuilemaan. Tällä kertaa menimme suokojuun “Paratiisiin”, jonne sisään päästyämme näimme jo karhun odottavan suon laidalla. Niinpä laitoimme kaiken saman tien taas valmiiksi ja kun ruokatarjoilut olivat paikoillaan, ei meidän tarvinnut kauan odotella, kun kaksi nallea saapui toinen rauhallisesti kävellen ja toinen vauhdikkaasti juosten suon poikki.

Myös korpit ja lokit sekä haarahaukka saapuivat hakemaan eväitään ja me yritimme saada haarahaukasta kunnon lentokuvia. Lintu oli todella vauhdikas eikä kertaakaan laskeutunut. Onnistuimme kuitenkin saada siitä muutamia oikein kelpo kuvia.

Ihme kyllä ahmakin kävi paikalla karhujen kanssa samaan aikaan, mutta ei sentään uskaltanut mennä apajille vaan piiloutui jonnekin kojumme taakse. Kun nallet vartin päästä lähtivät, kuului kojumme takaosasta kolahdus ja kohta ahma hölkötteli rauhallisesti editsemme. Ilmeisesti ahma oli ollut nalleja piilossa kojumme eteisessä ja sen lähtiessä roikkuva pressuovi oli kolahtanut!

Aika pitkän saimme seurailla korppeja, variksia, lokkeja sekä kulorastasperhettä ennen kuin 19:10 Hanna näki suden vilaukselta ja kohta se saapuikin näkyviin vähäksi aikaa. Tuntia myöhemmin kuului jostain kovaa karhun möykkää, mutta näkyville tämä vihaiselta kuulastanut otus ei tullut. Mutta pian suon takaa saapui susi karhun kanssa yhtä aikaa. Nämä kaverukset tuntuivat jopa liikkuvan kimpassa. Susi tuli lopulta aivan kojumme edestä ja jopa istui yhden kojun edustalla vähän aikaa. Harmi, että juuri siinä kojussa ei ollut ketään kuvaamassa. Ja pian perään saapui alfauros kojujen välistä. Kuvia tuli taas ja paljon!

Aika pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului kojumme takaa suden ulvontaa, jota onnistuin jopa äänittämään! Arvelimme, että oliko kyseessä alfasuden lauman kokoon kutsu-ulvonta, johon kuulimme vastauksia ainakin kahdesta suunnasta. Ja pian saimme todeta olleemme oikeassa, kun suon taakse saapui ensin yksi nuori susi upea vaalea alfanaaras perässään. Nämä kulkivat suon laitaa ohitsemme ja pian näiden perässä saapui vielä yksi nuori susi, joka hitaasti jolkotteli editsemme samaan suuntaan muiden perään.

Ennen kuin kävimme nukkumaan, kävi nalle vielä pariin otteeseen, mutta lopulta oli liian pimeää.

23.7. aamulla heräsimme aikaisin, sillä suolla oli sumua ja saimmekin yhdestä nallesta kuvia sumuisella suolla. Mutta sekin katosi pian sumuun. Valot olivat aamulla upeat mutta valitettavasti elukoita emme enää nähneet, vain muutamia lokkeja ja korppeja.

Päivällä söimme ja latailimme vielä akkuja keskuksella ja vasta sitten lähdimme ajelemaan. Matkalla näimme pyypoikueen ja Hanna törmäsi metson munapesään käppäillessämme hetken yhdessä vanhassa metsässä. Ajelimme lopulta Lieksan Patvinsuolle Rauvunvaaraan telttaa pystyttämään.

24.7. aamulla suuntasimme Patvinsuon Terettille tutulle kävelylle. Linnut olivat todella vähissä mutta Ilomantsin puolella Terettin tornilla näimme yllättäen muuttohaukkaparin! Maisemat olivat yhä hienot.

Aika aikaisin suuntasimme lopulta Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron saman tien. Saimme hieman evästä kämpällä, jossa jutustelimme Eeron kanssa samalla paria muuta porukkaa saapuviksi odotellen, mutta lopulta nämä kaksi porukkaa eivät saapuneet lainkaan. Ainakin toisen porukan olisi pitänyt olla tulossa, toinen oli tiedetty epävarmaksi.

Niinpä lopulta sovimme, että menemme kojuille jo edeltä laittamaan kaiken valmiiksi, kun Eero jäi vielä odottamaan, josko kuitenkin joku saapuisi myöhässä. Matkan varrella näimme aivan tolkuttoman määrän suruvaippoja teiden varsilla ja niitä oli runsaasti myös kojuilla. Olimme vasta yhdessä kojussa tutkailemassa, olisiko koju se, johon jäisimme, kun yllättäen koirasahma saapui touhuamaan kojun eteen! Niinpä otimme ensimmäiset kuvat ilman kiikkuja, mutta lopulta ehdimme laittaa nekin valmiiksi ja saada vielä lisäkuviakin, ennen kuin ahma ui lammen poikki sorsaparvien keskeltä lammen vastarannalle nousten ja rinnemetsään kadoten.

Kohta saapui Eero laittelemaan evästä eri puolille lampea ja ehdimme vielä hieman haastellakin, ennen kuin Eero toivotti meille hyvää kuvausyötä ja lähti. Sovimme tulevamme kojulta poiskin itseksemme ja lähtevämme sitten ajelemaan eli meidän takia ei tarvitsisi sen kummemmin enää mitään vaivautua tekemään.

Klo 18:30 saapui naarasahma vastarannalle ja lopulta sillan yli lähemmäs ruokakätköjä tyhjentämään. Puoli tuntia se touhusi näkyvissä ennen kuin lähti iso lihakimpale suussaan. Sillä oli kaiketi poikaset jossain odottamassa. Klo 19:20 saapui seuraava naarasahma, joka touhusi samaan tapaan puoli tuntia ja lähti sekin pois lihakimpaleen kanssa.

Ja seuraavaksi klo 19:55 oli vuorossa kolmas, kaikkein tummin saman kokoinen, ilmeisesti siis naarasyksilö, joka kuitenkin oli näkyvillä vain kymmenisen minuuttia mutta saapui kohta uudelleen vastarannalle, josta löysi vielä ison lihakimpaleen, jonka kanssa lähti.

Klo 20:45 saapui vastarannalle emokarhu kolmen pienen pennun kanssa! Olimme aivan hiiren hiljaa ja lopulta ne saapuivat tukkia pitkin tutkailemaan evästarjontaa. Emo kuitenkin nappasi ensimmäisen löytämänsä lihakimpaleen ja koko porukka ryntäsi vauhdilla metsään.

Pian saapui pari aiemmin näkemäämme naarasahmaa yhtä aikaa mutta ne olivat vain vähän aikaa näkyvillä. Klo 22:10 kuulosti siltä kuin joku otus olisi käynyt kojumme alla – ensin kuului tömähdys ja sitten tuhinaakin mutta mitään emme nähneet. Ja heti perään oli vastarannalla yhtä aikaa kolme pienikokoista ahmaa, joista vain yksi aiemmin tuttu tuli lopulta kunnolla esille. Kaksi lyhyesti näkynyttä tummaa ahmaa lie ollut uusia – ehkä nuoria ahmoja, sillä ne kisailivatkin hetken keskenään murahdellen.

Klo 23:00 näkyi vielä nallemamma kolmikkonsa kanssa vastarannalla, mutta ne lopulta kiipesivät rinteeseen piiloon. Ja sen jälkeen emme enää nähneet muuta ja kävimmekin pian nukkumaan.

Aamuyöllä kolmen jälkeen yksi tuttu ahma oli touhuilemassa mutta lähti saman tien ja tuntia myöhemmin näkyi toinen tuttu yksilö vastarannalla mutta aamun valjettua saimme tyytyä kuvaamaan korppiperhettä sekä lokkeja. Vielä seitsemältä kuulimme kuinka joku otus, ilmeisesti karhu, käänteli kiviä jossain katselukojun takana mutta mitään emme nähneet. Ja kahdeksalta lähdimmekin sitten käppäilemään autolle.

Kuulimme vielä käen kukuntaa ja pian näimme ensin metsokukon ja perään koppelon poikasten kanssa. Myöhemmin näimme vielä teeren poikasen sekä pyypoikueen, joka meinasi lentää autoamme päin. Kävimme taas käppäilemässä Kontiolahden Linnunsuolla, jossa havainnot jäivät vielä edelliskäyntiäkin vaatimattomammiksi.

Lopulta olimme kotona ja reissussa oli kameroihimme kertynyt molemmille parikymmentä gigaa kuvia ja mehän kuvaamme yhä ainakin toistaiseksi Jpeg-kuvia eli niitä oli tullut aika paljon. Paljon on tässä tapauksessa noin 8000 kuvaa!

J.A.

Lounais-Suomen kesäreissulta palattuamme emme pahemmin itsellemme armoa antaneet vaan heti seuraavana aamuna 9.7. suuntasimme taas Papinlahdelle SSP-pyyntikokeilulle. Verkoilla oli varsin hiljaista ja saldoksi aamun pyynnistä saimme ruokokerttunen 1r+3k, pensaskerttu 2r+1k, pajulintu 5r+1k, sinitiainen 2r, talitiainen 4r+1k, viherpeippo 9r, yllättäen tikli 2r sekä keltasirkku 1r. Pikkulepinkäisen ääntäkin kuulimme pariin otteeseen, mutta muuten aamun havainnot jäivät vaisuiksi. Päivällä Kangaskylällä näkyi kuitenkin kuuden pähkinähakin parvi, joten perhe lienee pesinyt jossain lähistöllä?

11.7. Siikalahtikäynnin havainnot jäivät palokärkeen, mutta 12.7. suuntasimme uudelle yritykselle Joutsenon perhosmaisemiin. Sää ei vieläkään ollut otollisin ja niinpä aamun havainnot jäivät idänhäränsilmään tutusta paikasta. Kiertelimme tovin edes takaisin ja vihdoin näimme häiveperhosenkin, joka oli minulle ensimmäinen varma havainto lajista koskaan! Aika pirun monta epävarmaa vilahdusta oli jo aiemmin ollut, mutta nyt laji määrittyi.

Kelin huononnuttua kävimme Kotasaaressa pointsaamassa vuodenpinnaksi kuovisirrin; myös muutama pikkutylli sekä mustakurkku-uikkunuorukainen nähtiin.

Sään parannuttua palailimme vielä päivällä uudemman kerran perhospaikoille, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei tullut vastaan. Paluumatkalla kotiin näimme taas Kokkolanjoella virtavästäräkin.

13.7. kuului Kukonkannassa vielä pari laulavaa viitakerttusta ja seuraavana päivänä kävimme viemässä Joukionsalmeen hanhipyydyksen paikoilleen. Samalla arvioimme rantaniityltä jopa 200 valkoposkihanhea, joista lähes puolet oli poikasia!

15.7. suuntasimme aamulla hanhipyyntiin, mutta hanhista oli vain osa paikalla ja nämäkin olivat todella arkoja ja valtaosa syöksähti veteen heti automme nähtyään. Vain yksi poikue saatiin lopulta saarrettua pellon puolella ja lopulta renkaisiin. Mutta illalla teimme uuden yrityksen ja nythän homma menikin paremmin kuin olisimme ikinä uskaltaneet toivoa! Saimme jopa 30 linnun porukan saarrettua pellon puolelle ja koska tämä parvi oli aivan liian suuri ajettavaksi kerralla ansaan, onnistuimme hajottamaan parven kahtia ja ajoimme viitisentoista lintua, niin vanhoja sulkasatoisia kuin niiden poikasia ansaan kerralla. Rengastimme sitten ansasta haavilla napaten yksi kerrallaan ensin emot ja sitten poikaset ja kun kaikki oli vapautettu, ajoimme toisen porukan, jonka olimme onnistuneet pitämään pellon puolella ansaan ja näin ollen saimme tunnissa renkaisiin jopa 30 valkoposkihanhea!

Seuraavana viikonloppuna olin taas kaveriporukalla Saimaalla, jossa sää onneksi oli paljon parempi kuin mitä ennustettiin. Lintuhavainnot jäivät kuitenkin teereen, muutamaan merimetsoon sekä eräässä saaressa nukkumista häirinneeseen huudelleeseen uuttukyyhkyyn. Kotiin 22.7. ajellessa kävin taas katsomassa virtaväiskiä ja samalla näin syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa.

24.7. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa kolme punasotkaa, vähiin on tämä vuoden laji käynyt! 25.7. Lappeenrannan Askolassa näkyi 9 lapinsirriä, suosirri, pikkutylli ja punajalkaviklo ja 27.7. niin Papinlahdella kuin Siikalahdella kuunpimennystä katsellessa näimme ja kuulimme muutamia mustalintuparvia.

28.7. rengastelimme taas Papinlahdella ja verkoista saimme ruokokerttunen 8r+1k, viitakerttunen 2r, hernekerttu 10r, pensaskerttu 6r, lehtokerttu 2r, tiltaltti 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 12r+1k, talitiainen 3r, peippo 1r, viherpeippo 2r, punavarpunen 1r ja pajusirkku 11r+1k. Pois lähtiessämme löysimme auton läheltä vielä pari pikkulepinkäistä. Seuraavana päivänä näin vihdoin pikkulepinkäisen Siikalahdellakin – eli on tätäkin lajia yhä maisemissa, vaikka keväällä en ollut nähnyt ainoatakaan!

31.7. kävin taas Lappeenrannan reissulla vilkaisemassa Kaislasen tliannetta, mutta enää ei järvi näyttänyt niin kahlaajapaikalta kuin aiemmin. Silti mättäillä vilisi sata liroa ja joitakin suokukkoja ja valkovikloja.

3.8. vihdoin saapuneiden maastoa kostuttavien ja keliä edes hetkellisesti vilvoittaneiden sateiden jälkeen suuntasin pitkälle juoksulenkille ja yllättäen Härskiinmutkan tienoilla kuulin taivaalta tundrakurmitsan ääntä.

4.8. näkyi Siikalahdellakin vihdoin harmaahaikara, taivaalta kuului suosirrin ääntä ja ensimmäinen keltavästäräkkikin muutti jo kohti etelää, muuten oli vielä kovin kesäistä. Seuraavan päivän metsäretki Melkoniemen metsiin ei tuottanut mainittavia havaintoja.

7.8. oli vuorossa taas SSP-kokeilu Papinlahdella ja vaikka verkoilla oli hiljaista, korvasi laatu määrän, sillä verkoista tuli käenpiika ja jopa 7 pikkulepinkäistä sekä ruokokerttunen 3r, viitakerttunen 1r, hernekerttu 4r, lehtokerttu 3r, mustapääkerttu 1r, pajulintu 5r, sinitiainen 2r, punavarpunen 2r ja pajusirkku 1k. Päivällä bongasin Siikalahdelta löytyneen jalohaikaran, joka käyttäytyi taas aivan samaan tapaan kuin edellisvuosina eli piilotteli pohjoispuolen ruovikoiden takana näkyen vain välillä lennossa lyhyesti.

8.8. ruokatunnilla näkyi taas sama jalohaikara ja Lappeenrannan keikalla stoppasin taas Kokkolanjoella, jossa näkyi virtaväiski. Yöllä pelihommista palattuani suuntasin vielä kiertämään Kullinsuon pellot, jossa näin kehrääjän sekä sarvipöllön.

10.8. laskin Härskiinmutkasta 118 silkkiuikkua ja merimetsokin oli taas saapunut vakiopaikoilleen. Työpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Hailuotoa, jossa edessä oli taas kerran Hailuotoralli!

J.A.

Aamulla lintujen arkuus hävisi ja välillä lirot ja suokukot tulivat jopa liian lähelle. Suurimmat kahlaaja kerääntymät olivat lintutornin edustalla, mutta lintuja vieraili myös tällä syrjäisemmällä niityllä. Olin toivonut pääseväni kuvaamaan myös vesilintuja, mutta sorsat ja hanhet olivat erittäin epäluuloisia.

7.5. Ruusulokkibongauksen yhteydessä pääsimme ihailemaan komeaa halonäytelmää. Auringon ympärillä oli ainakin seuraavia halomuotoja: 22° rengas, sivuauringot, 22° yläsivuava kaari, horisonttirengas, 46° rengas ja zeniittiympäristön kaari.
9.5. oli Merkurius planeetan ylikulun vuoro. Lintukaukoputken läpi sai jonkinlaiset dokumenttikuvat tapahtumasta. Harmi ettei minulla ole kameraa, jolla digiskouppaus olisi helppoa ja toimivaa. Auringon keskellä on iso auringon pilkku, josta alas vasemmalle on Merkurius. Kuva suurenee klikkaamalla kaksi kertaa.

Perjantaina 20.3. oli vuorossa 80 % auringon pimennyksen kuvaaminen. Tein Ursan myymästä Astro Solar -kalvosta suojan kaukoputkeen, jolloin sen läpi pystyi kuvaamaan turvallisesti. Pimennyshetkellä valaistus muuttui hyvin erikoiseksi ja ilma kylmeni selvästi. Myös tuuli voimistui huomattavasti.

Pimentyvää aurinkoa pystyi seuraamaan täysin turvallisesti myös neulanreikäkameran periaatteella toimivilla pahvista tehdyillä ”laitteilla”.

Myös sormien läpi kulkeva valo, muodosti kuvia pimentyneestä auringosta.

H.A.