Viestittelimme Jarmo ”Kettu” Koistisen kanssa tapaavamme pelipaikoilla ja perille päästyäni törmäsinkin Jarmoon, Jandaan ja heidän koiriinsa aika pian. Sovimme kiertelevämme eri puolilla nurmikoita tarkkaillen ja olipa meillä molemmilla lämpökameratkin mukana helpottamassa linnun löytämistä. Eipä mennyt kauankaan, kun sain viestin, että lintu oli löytynyt Jandan, koirien ja vähän ehkä Jarmonkin tarkkaavaisuuden ansiosta.

Kiiruhdin paikalle ja harjalintu kökötti onneksi yhä puussa, johon se oli säikähtänyt koiran ulkoiluttajaa ja Janda oli sen äkännyt lentävän puuhun. Otimme linnusta pikaisesti muutamia kuvia, kun viereiseltä kumpareelta pääsi aika hyville holleille, mutta pidimme toki lintuun parin kymmenen metrin etäisyyden. Sitten hyvään pinnaan tyytyväisinä lähdimme palailemaan autoillemme.

Shoppailin Lappeenrannassa parisen tuntia ja kävin sitten Luukkaansalmella yrittämässä siellä näkynyttä tunturikiurua ilman onnea. Imatralla kurvasin marketeille ja kävin Vuoksen rannassa sekä vielä bongaamassa Kymälahdelta mustapääkertun.

Viikolla en pahemmin jaksanut retkeillä edes ruokatunneilla, kun sää oli mitä oli. Jopa 32 pulun parvi näkyi kylällä, mutta muuten havainnot jäivät muutamaan laulujoutseneen ja sinisorsaan sekä harmaalokkeihin ja mustarastaisiin.

Itsenäisyyspäivänä olimme taas Kouvolassa ja rallasimme tällä kertaa Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa. Aloitimme klo 6:30 etsimällä lehtopöllöä ja sitte peukaloista mutta aloituslajeiksemme kirjautuivat laulujoutsen, sinisorsa, mustarastas, punatulkku ja sitten yllättäen aivan vieressämme huusi lehtopöllö! Lintu löytyi lämpökameralla näkyvillekin mutta pian se lennähti kauemmaksi metsän siimekseen.

Jatkoimme Saksanahon ruokintapaikalle, josta pienen odottelun jälkeen hoitui muutamien tavallisten lajien ohella valkoselkätikka ja pähkinänakkeli sekä pyrstötiainen. Sitten suuntasimme koskikaran kautta Kymijokea koluamaan. Alku jatkui mainiona, kun näimme kolme lapasotkaa, kaksi uiveloa ja kanahaukan sekä useammankin peukaloisen, isolepinkäisen ym. Sitten tahti kuitenkin hiipui ja parin tavan lajin jälkeen ei meinannut löytyä mitään. Merikotka sentään ilahdutti mutta sitten alkoi karsea lumisade ja päätimme singahtaa bongaamaan Vänskän Antin löytämää merihanhea. Merikotka oli ajanut hanhen tiehensä, mutta samalla paikalla kellui yllättäen silkkiuikku ja mustalintu – toki olisimme tällä paikalla käyneet rallin aikana mutta myöhemmin.

Joella vaikutti olevan sen verran hyvin lintuja, että päätimme muuttaa retkisuunnitelmaamme ja jatkaa joen koluamista ja lisätä pari kohdetta. Lisäksi kävimme yhdellä järvelläkin, mutta onnemme tuntui kääntyneen totaalisesti! Merikotkia seilasi yhä siellä täällä ja ehkä ne olivatkin syypäitä siihen, ettei mitään muuta näkynyt?

Suuntasimme jossain vaiheessa tutulle taajama-alueelle, jossa aina aiemmin on ollut mukavasti lintuja mutta sielläkään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään lintua missään! Lopulta meillä meni lähes pari tuntia parhaaseen retkiaikaan ilman ainoatakaan uutta lajia!

Lopulta pieneltä metsäpahaselta saimme pari metsätiaista ja läheiseltä peltoaukelta löytyi teeriparvi. Mutta seuraavaksi olimme olleet aikeissa suunnata isoja peltoja kiertelemään, mutta yhteistuumin päätimme, että suuntaamme takaisin aloituspaikkojemme huudeille, sillä jos taajamissakaan ei ole lintuja niin tuskin niitä on pelloillakaan.

Niinpä ajelimme ensin Lappalanjärvelle, joka ei saamiemme viestien perusteella ollutkaan täysin jäässä vaikka se oli siltä aamulla näyttänyt. Järven keskellä pienen sulan liepeillä näkyi muutama kalalokki sekä yksi harmaalokki, joita jäällä päivystänyt merikotka sekä ylitsemme lentänyt helikopterilaivue säikytteli lentoon. Sulasta löytyi tikistämisen jälkeen lopulta pilkkasiipikin. Jes – olimme palanneet ralliin!

Mutta ilta alkoi jo hämärtää, joten päätimme kimmota uudestaan Saksanahoon, sillä tikat ovat usein helpompia illalla kuin aamulla. Ja eipä aikaakaan, kun saimme harmaapäätikan lajilistalle.

Sitten edessä oli vaikeita valintoja. Puutelajeja oli tolkuttomasti – helpoimpina varpunen ja pulu. Ja pulujahan löytyy totutusti siltojen alta lämpökameralla, niin tälläkin kertaa.

Illan ajelimme vielä parin hiiripöllön perässä, kun varmemmalle huuhkajalle emme olisi enää kerinneet. Lopulta saaliiksemme jäi surkeat 42 lajia puutteina mm. em. varpunen, tilhi, varpushaukka, tikli, urpiainen ym. ym.

Mutta ei ollut ralli muillakaan ollut ruusuilla tanssimista ja lopulta ennätystasaisen rallin kolme kärkisijaa veivät Kymenlaakson rannikolla rallanneet joukkueet 47, 44 ja 43 lajilla ja perän kolme sijaa muodostivat Kouvolassa seikkailleet joukkueet 43, 42 ja 42 lajilla. Lopulta tarkistuslaskennassa onnistuimme nousemaan pois viimeiseltä sijalta ässien ansiosta mutta Teolle ja Veikalle emme ihan olleet pärjänneet. Mutta sinänsä olimme pärjänneet ihan hyvin, että kaksi muuta joukkuetta oli takuulla pohjustanut ihan kunnolla, kun taas me olimme päättäneet vasta paria päivää aiemmin osallistuvamme.

7.12. kävimme vielä Kouvolassa Saksanaholla ja Kymijokivarressa katsomassa muutamia samoja lajeja kuin edellispäivänä ja jatkoimme sitten Luumäen Huopaisille tutustumaan metsään, jossa harjalintubongarit olivat käyneet pohjantikkoja katsomassa ja kuvaamassa. Aika pian mekin yhden koiras tikan löysimme mutta keli oli niin hämärä, että kuvat jäivät vaatimattomiksi. Sitten jatkoimmekin Lappeenrantaan ja Imatralle kaupoille.

8.12. kävimme täydentämässä ruokintapaikkojemme tarjoiluja ja saimme huomata, että räksiä oli edelleen joka paikassa. Tilhiäkin näkyi vihdoin pari parvea, mustarastaita oli siellä täällä ja yllättäen näimme Siikalahdella myös punakylkirastaan.

9.12. ruokatuntikierroksella näin merikotkan ajaessani Tiviän ruokintapaikalle. Itse ruokinnalla ei näkynyt ihmeitä mutta samaa reittiä takaisin ajaessani näin tutun hiiripöllön Kaukolassa ja sitten huomasin vauhdista kuusen latvassa kökkineen pienen petolinnun, joka näytti lupaavalta. Ajoin hieman lähemmäksi ja sain todeta saaneeni vihdoin Parikkala-talvipinnan ampuhaukasta – oli sitä odotettukin, sillä se oli ehdottomasti helpoin puutelajini. Toki muutamia muitakin yllättäviä lajeja puuttuu (esim. kaakkuri, buteot ja merilokki eikä esim. hemppoa ja vuorihemppoa ei ole koskaan havaittu Parikkalassa talvella)!

10.12. näin taas vaihteeksi jonkun tummahkon isolepinkäislajin yksilön, tällä kertaa Kaukolan pellolla. Samanoloisen linnun olen nähnyt lähialueella myös kahtena edellistalvena. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa eikä edes kaukoputkea mukana ja lintu nappasi aika pian myyrän mullokselta ja lähti se kynsissään lentämään kohti Tiviää. Pari vuotta sitten pitempään Tiviällä olleelta yksilöltähän saimme oksennuspalloja kerättyä talteen ja niitä pitäisi olla tallessa niin rariteettikomitealla kuin Eläinmuseollakin. Toivottavasti joku osaa joskus kertoa, mitä nämä tummat ja raidalliset yksilöt ovat – erikoisia isolepinkäisiä vai taigaisolepinkäisiä?

Muuten viikolla havainnot jäivät tuttuihin hiiripöllöön, nakkeleihin, tikkoihin, koskikaraan, pyrstötiaisiin ym. ja mustarastaasta tuli päiväpinnaässä, mikä ei ole ollenkaan niin helppoa täällä kuin moni voisi kuvitella. Viikonloppuna lauantaina oli vielä retkikeliä ja pitkälti samoja lintuja näkyi sekä varpushaukka ja isolepinkäinen sekä tien yli jolkotellut iso näätä mutta sitten alkoikin kunnon lumimyräkkä.

Viikolla näkyi vielä valkoselkätikkaa, merikotka, isolepinkäinen, pyy, kuusitiainen sekä yhä vain räkättirastaita. Mutta lopulta koitti Joululoma ja me suuntasimme taas Costa Rican lämpöön!

J.A.

3.12. suuntasimme Hannan kanssa koko valoisaksi ajaksi retkelle. Suuntasimme aluksi laittamaan Siikalahden Tiviän ruokintapaikkaamme kuntoon ja kuinka ollakaan kävellessämme huomasimme koskikaran läheisessä ojassa! Vihdoin sain tästä lajista Siikalahtipinnan ja olihan sitä juuri tästä kohdasta tullut jokunen sata kertaa haettua! Ruokintaa pystytellessämme havaitsimme pähkinänakkelin, valkoselkätikkaparin sekä harmaapäätikan. Siikalahden pohjoispuolella koimme toisen kunnon yllärin, kun näimme männyn latvassa hakomassa olleen metson! Minulle tämä oli vasta toinen havainto lajista Siikalahdella mutta Hanna sai tästäkin pinnan. Milloinkohan viimeksi Hanna oli saanut kaksi Siikalahtipinnaa saman päivänä? Veikkasimme, että ehkä juuri ja juuri näin olisi voinut tapahtua 2000-luvulla. Nyt pinnat tulivat tunnissa.

Muuten havainnot jäivät viitatinttiin ja muutamiin metsälintuihin. Ajauduimme lopulta iltapäivästä vielä Simpeleen Kokkolanjoellekin, josta löysimme pilkkasiiven Uudensillankoskelta.

5.12. ajelimme illalla Kouvolaan Hannan ja Kososen Veikan kanssa. Yövyimme Hannan siskolla Elissalla ja Hannan ja Elissa suunnitellessa omaa ralliaan, me kävimme Veikan ja Ylätalon Teon kanssa syömässä ja toteamassa Teon tekemän rallisuunnitelman oikein hyväksi.

6.12. herätys oli viiden aikaan ja klo 6:30 olimme valmiina aloittamaan rallimme. Valitettavasti emme pimeässä löytäneet taaskaan mitään lajeja ja niinpä aamun alkaessa valjeta poistsasimme ensimmäisiksi lajeiksi tuttuun tapaan urpiaisen, keltasirkun ja punatulkun – vasta aivan hiukan ennen kahdeksaa.

Kiertelimme alkuun metsäpaikoilla, jossa Teolla oli aivan tuoreina pohjustuksina mm. varpuspöllöä, metsoa, pyytä, pohjantikkaa jne. Mutta yksikään pohjustus ei toiminut. Kuulimme sentään pari palokärkeä ja löysimme pari varpuspöllöä ihan spontaanisti. Myös metsätiaisia ja teeri saatiin hoidettua mutta alkuamme ei missään tapauksessa voinut kyllä kehua.

Metsästä pois päästyämme alkoi onneksi kulkea ja lajeja alkoi kertyä mukavasti. Vaikeaksi luulemamme mustapääkerttukin hoitui muutamassa sekunnissa. Pilkkasiipi, parit valkoselkätikat, pähkinänakkeli, pakolliset vesilinnut, musta- ja räkättirastas ja vihervarpunen hoidettiin helposti ja kohokohtana näimme samassa paikassa jopa kolme kuningaskalastajaa! Mukava löytö oli myös peukaloinen, joka paikkasi pettymystä, kun taas yksi Teon pohjustus – lehtokurppa – ei suvainnut olla paikalla.

Peltoretkemme suuntautui Tolkkilaan, jossa isosta urpiaisparvesta löytyi pitkällä hakemisella hemppoja, tiklejä, muutama tundraurpiainen sekä lopulta vuorihemppokin.

Ilta alkoi jo painaa päälle, joten kiiruhdimme hoitamaan kottaraiset, koskikaran ja harmaapäätikan mutta fasaania ei löytynyt sitten millään. Onneksi illan jo hämärryttyä löysimme vielä huuhkajan viimeiseksi lajiksemme.

Kaikki kärkijoukkueet olivat rallanneet meidän tapaamme Kouvolan alueella, mutta 47 lajillamme ei silti ollut asiaa kuin kolmanneksi. Voittajat olivat saaneet jopa 52 lajia kasaan ja toisen sijan hävisimme ässillä, joita meillä ei ollut ainoatakaan.

9.12. suuntasin Imatralle kuvaamaan siellä ruokinnalla käynyttä naaras kirjosiipikäpylintua. Lintu poseerasikin niin mukavasti kuvissa, että päätin jatkaa vielä Lappeenrantaan vuorihemppojakin kuvaamaan. Ne eivät sitten olleetkaan niin yhteistyökykyisiä, mutta jonkinlaiset kuvat sain niistäkin. Retkellä näin myös mm. 4 pähkinänakkelia, valkoselkätikan ja tavin.

10.12. näin Siikalahden Tiviällä ylitseni äännellen lentäneen kirjosiipikäpylinnun. Tämä oli 221 Parikkalassa vuoden aikana näkemäni laji ja 195 näistä lajeista olin havainnut Siikalahdella. Näistä ei ole kuin muutama laji bongattu, joten kyllä sisämaassakin lintuja näkee, kun tarpeeksi ulkoilee…

Kuun puolivälissä hain vähän päiväpinnoja metsälinnuista, tikoista sekä viitatiaisesta. Muuten alkoi olla turhan talvista. Sairastelimme myös vuoronperään, joten havainnot jäivät pikaisiin päivänpinnahakuihin.

J.A.

6.5. oli vuorossa Tornien Taisto, jossa joukkueeseemme kuuluivat kolmen Aallon lisäksi Matti Lötjönen sekä Harri Hölttä. Aamu oli kylmä ja tyyni , joten näkyvyys oli loistava. Saimmekin ekaan pariin tuntiin kerättyä tosi hyvää tahtia lajeja, joista ehdottomasti paras oli Pirkan nyppäämä jp pikku-uikku! Muutenkin paikallisena oli mm. välillä huudellut alli, mustalintujen muuttoparvi, harmaasorsa sekä pari heinätavia, mutta mustakurkku-uikkuja ei enää lahdella ole pariin vuoteen ollut ja ihmeeksemme kaikki jouhisorsatkin olivat tietysti juuri nyt jatkaneet matkaansa kohti pohjoista. Ihmeen pian alkoi lajien tulo tökkiä, mutta tietysti silloin tällöin jotain näkyi, mainittavimpina mm. 3 mustapyrstökuirin parvi, kaakkuri, 2 lapinsirkkua, pikkukäpylintu, hemppo, palokärki sekä mustaviklo. Päivän vihdoin lämmettyä hieman nousi taivaalle hieman petolintuja ja haarahaukka oli varsin odotettu laji. Monta muuta petolintu jäi kuitenkin puuttumaan. Suopöllö yllätti löytymällä taivaalta ja tippui länsipuolen pelloille paikalliseksi ja puolen päivän aikaan löysin muuttavan kiljukotkan, joka muutti aika kaukaa itäpuolelta. Pian tämän jälkeen saapui päällemme todella sankka lumisade ja ei ollut yllätys, että mitään uutta ei enää sateen loputtuakaan löytynyt. Niin kahlaajat, petolinnut kuin etenkin pikkulinnut olivat pettäneet, joten lajimäärämme jäi 90 lajiin, mutta onneksi laatu oli hieman korvannut määrää. Ensimmäistä kertaa ikinä olimme Parikkalassakin vasta kolmanneksi paras torni, kun Pohjanrannassa havaittiin jopa 97 ja Tarassiillakin 91 lajia.

Iltapäivällä heitimme Hannan piilokojuilemaan Suurenjärvenlietteelle ja heti stopattuamme ylitsemme lensi muuttohaukka ja kojun fiksauksen ohessa Pirkka nyppäsi koiras sitruunavästäräkin, joka kuitenkin katosi saman tien. Pienen etsinnän jälkeen se löytyi onneksi uudelleen ja sen seurassa oli myös naaras. Lähes saman tien västäräkkiparven mukana liikkunut pariskunta laskeutui Hannan kojun edustalle ja Hanna pääsi kuvaamaan näitä oikein antaumuksella koko illan. Paikalla oli myös mm. 77 valkovikloa. Kanavalammelta löysimme harmaasorsaparin, pari punasotkakoirasta, saman punakuirin ja punajalkaviklon sekä ampuhaukan, jollainen näkyi myös Pohjanrannassa ja lähistöllä näkyi myös koppelo mutta muuten havainnot jäivät yllättävän vähiin. Niinpä innostuimme vielä alkuyöstä käymään Siikalahdella, jossa kuului jänkäkurppa ja näkyi sarvipöllö ja Tiviän puolella pellon päällä soi toinenkin jänkäkurppa.

7.5. nukuimme vähän pitempään ja sitten kiersimme Siikalahden havaiten uuttukyyhkyn ja pähkinänakkelin ja raviradan pikkutylli oli yhä paikalla. Sitten jatkoimme patotielle, jossa oli todella hiljaista mutta jutustelun lomassa ainoana tarkkana ollut Valosen Perttu nyppäsi ohitsemme matalalla muuttaneen kattohaikaran. Punajalkaviklon ääntä kuului ja itse näin lyhyesti muuttavan käen mutta muuten anti oli vaisua. Niinpä suuntasimme syömään, jonka jälkeen Pirkka lähti kotimatkalle, jonka varrella hän löysi Sotkamosta arohyypän!

Kunnon päikkäreiden jälkeen ajoin vielä Hannaa hakemaan ja näin Kanavalammella harmaasorsaparin, Jyrkilässä suopöllön.

8.5. pointasin käenpiian Moskuunniemestä ja illalla kiersimme tyhjiä pöllön pönttöjä havaiten koppelon. 9.5. piti singahtaa Pohjanrantaan, kun siellä oli havaittu pari punakaulahanhea sekä lampiviklo. Yksi punakaula löytyi helposti uimassa olleesta valkoposkimassasta ja yllättäen noin kymmenennellä selauksella parvesta löytyi myös naaras ristisorsa! Pohjansuon läpi pois ajaessamme löytyi sieltäkin vapoparvesta punakaulahanhi, joka saattoi kyllä olla samakin yksilö, jonka olimme jo nähneet.

10.5. näkyi patotiellä ruokokerttunen ja muuttava sirittäjä ja Kannaksella kuului hernekerttu. Illalla teimme Saarella vesilintulaskennan, jonka ohessa näkyi Tarassiilla meriharakka, Akonpohjassa kaksi paria harmaasorsia sekä mustakurkku-uikkupari ja Pohjanrannassa lampiviklo. Valkoposkihanhia oli jo tuhansia joka paikassa mutta muuten havainnot jäivät vähiin. Alkuyöstä teimme Partasen Harrin kanssa vielä kuuntelukierroksen, mutta hiljaista oli. Ylläriksi näimme kuitenkin Sammallammella tien yli lentäneen lehtopöllön ja Kontiolammella sarvipöllön ja Siikalahdella lauloi jo pari satakieltä.

11.5. patotielle oli saapunut pensaskerttu ja pikkutylli ja sinisuohaukkanaaras havaittiin muutolla. Illalla tarkistimme lisää tyhjiä pöllönpönttöjä. 12.5. mainittavampia havaintoja olivat vain käenpiika Siikalahdella ja mustakurkku-uikku Vartialahdella.

J.A.

6.12. herätyskellot soivat jo klo 5:20 ja Teo saapui hakemaan minua klo 6:00. Aloitimme samaiselta sarvipöllöltä mutta eihän sitä tietenkään löytynyt. Eikä löytynyt mitään muutakaan, joten lopulta klo 8:15 haimme Vänskän Antin kyytiin ja suuntasimme Tanttariin.

Aamun pikkuhiljaa valjetessa aukesi lajilistamme punatulkulla ja kasvoi pikkuhiljaa tavallisilla mutta myös muutamilla paremmilla lajeilla kuten peukaloisella, harmaapäätikalla, pyyllä ja varpuspöllöllä.

Jatkoimme Kymijoen rantaan, josta kuningaskalastaja ja harmaahaikara sekä pakolliset telkät, sinisorsat, isokoskelot ja telkät hoituivat nopeasti mutta pienen ajelun jälkeen olimme löytäneet myös mustalinnun, pari pilkkasiipeä sekä isolepinkäisen. Pari koskikaraakin löytyi helposti.

Varmat ja pakolliset turkinkyyhky ja pähkinähakki pettivät mutta pikkukäpylintu parvi sentään näkyi ennen kuin oli pikkuhiljaa aika siirtyä kohti etelää. Hiiripöllön sekä teeriparven pointsattuamme jatkoimme kohti Raussilaa, josta oli ilmoitettu niin uuttukyyhkyjä kuin peltopyyparvikin. Nämä ihme kyllä löytyivät nopeasti, joten päätimem ajaa aina Tammijärvelle asti, josta onneksi löytyi pohjustettu uivelo sekä pari varpushaukkaa.

Toinenkaan yritys turkinpuluille ei tuottanut tulosta mutta sentään peippo löytyi lajilistalle ja toinen Ratulan visiitti tuotti tulihaukan. Sitten alkoikin jo ilta hämärtää ja kiireellä haimme varmat fasaanit ennen kuin pääsimme Keltakankaan kaatopaikalle, josta jo kaikki naakat ja varikset olivat lähteneet muualle yöpymään. Pari kanahaukkaa, hiirihaukka sekä yllättäen myös pari hemppoa kuitenkin löytyi.

Ilta meni vielä epätoivoisessa sarvipöllöjahdissa, mutta ilman tulosta ja klo 16:30 päättyi ralli ja purku Anjalankosken ABC:lla alkoi klo 17:00. KyLY tarjosi taas osallistujille pizzat ja Mäkisen Antto toimi rallin purkajana. Mukana oli ollut vain kolme joukkuetta Kouvolassa liikkuen sekä yksi rannikolla kierrellyt ja yksi Kotkassa ekona liikkunut joukkue.

Ehkä hieman yllättäen emme tällä kertaa voittaneet rallia vaikka meillä oli mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Toki meillä oli turhan paljon helppoja puutteita kuten räkättirastas, pyrstötiainen, useampikin tikka jne. mutta ihan mukavasti ässiäkin. Gulssit kuitenkin olivat keränneet pari lajia enemmän ja saaneet kasaan 54 lajia, kun meidän oli tyytyminen hopeaan 52 lajilla. Rannikon porukka jäi meistä jo hieman reilummin ja Hanna ja Elissa olivat ensikertalaisina löytäneet Kouvolasta 39 lajia – heilläkin kuitenkin muutama ässä ja useita meiltä puuttuneita lajeja.

Purun jälkeen ajelimme lumisateessa takaisin Parikkalaan, jossa onkin jo kaikki paikat jäässä, joten ennen maaliskuun loppu ei pahemmin lintuja tarvinne katsella…

J.A.

3.5. ruokiksen mainittavin havainto olivat heinätavipari Siikalahdella. Iltapäivällä suuntasimme Saarelle ja matkan varrella näkyi Särkisalmella mustakurkku-uikku ja mustalintupari. Saaren kierroksen havaintoja olivat mustaviklo Akonpohjassa, harmaasorsapari Kanavalammella, pari suokukkoa Jyrkilässä ja kaakkuri Pohjanrannassa. Tulvilla näkyi runsaasti valkovikloja, taivaanvuohia ja jouhisorsia sekä jokunen liro ja rantasipi ym. Seuraavan illan Siikalahtikäynnin paras havainto oli Aittavaarassa huudellut sarvipöllö.

5.5. lahdella näkyi pensastasku ja iltakäynnillä salmella 4 allia, 3 tukkakoskeloa, 31 kuikkaa, 10 haara- ja 6 räystäspääskyä. Pirkka saapui meille yöllä taas perinteisesti Tornien Taisto viikonloppua viettämään.

6.5. aamulla Särkisalmella näkyi 11 allia, 3 mustalintua, 3kv merilokki ja kuului pajulintu sekä nokkavarpunen, myös pari kirjosieppoa kuului. Ruokatunnilla suuntasin Siikalahdelle, jossa patotien lava oli varsin täysi. Ampuhaukka, pari pikkukuovia, törmäpääskyä ja keltavästäräkkiä olivat ainoat mainittavat havainnot ja iltapäivällä suuntasimme sitten Saarelle kunnon kierrokselle. Aloitimme tarkistamalla matkan varrella Lemmikonsalmen, jolla oli 10 allia ja 6 mustalintua.

Saaren kierros tuotti harmaasorsaparin, mustakurkku-uikun, haarahaukan, muuttohaukan ja käen Akonpohjassa, kanahaukan Riionsalmella, kivitaskuparin ja 2 uuttukyyhkyä Karinmäessä, tyllin Jyrkilässä, pari pyytä, lapinsirri, 95 liroa, 60 taivaanvuohta ja 10 lapinsirkkua ym. Suurenjärvenlietteellä. Ilta alkoi jo painaa päälle, joten kiiruhdimme kotia kohti mutta stoppasimme vielä Kinnarniemen Lääviensuolla tarkistamaan noin kymmenennen valtaisan valkoposkihanhiparven. Lopulta yhteensä noin 50 000 valkoposkihanhen tarkistaminen kannatti, kun tästä muutaman tonnin parvesta löytyi vihdoin kaunis koiras punakaulahanhi!

7.5. heräsimme ennen neljää ja parvekkeelle kuului jo leppälinnun laulu. Pian olimme kävelemässä kohti Siikalahden lintutornia ja Kasinmäessä lauloi sirittäjä. Kevät oli yöllä edennyt isoin harppauksin!

Ennen viittä saapui tornille myös Lötjösen Matti ja pieni nelihenkinen joukkueemme oli kasassa ja viideltä kuittasimme taiston ensimmäiseksi lajiksi lähimpinä vesilintuina lahdella kelluneen lapasotkaparin. Vesilinnut hoituivat muutenkin pikatahtia, kun uiveloita ja jouhisorsia oli vielä mukavasti ja harmaasorsapari sekä pari koiras heinätaviakin nähtiin. Keli oli upea, tyyni ja kirkas ja näkyvyys loistava, mutta valitettavasti mitään lintuja ei ollut puiden latvoissa lahden reunoilla, mikä yleensä on meillä ainoa tapa saada monia tavallisia pikkulintuja lajilistallemme. Onneksi pajulintu ja kirjosieppo sentään kuitattiin, mutta mm. rautiainen ja punarinta jäivät saamatta. Pikkulintumuuttokin oli surkeaa, joten naurettavia puutteita jäi. Ja pikkuhiljaa alkoikin sitten tuulla ja iltapäivällä peli oli pikkulintujen osalta menetetty.

Aamun mukavaa saldoa olivat meriharakka, useampikin rantasipi, pikku- ja valkoselkätikka sekä täysin pommina näkynyt pohjantikka! Hemppo ja pikkukäpylintu kuultiin mutta mm. vihervarpusia nähtiin koko päivänä vain kaksi ja viherpeippoa tai urpiaista ei havaittu lainkaan.

Mutta kova etelätuuli toi sitten päivemmällä kaikkea mukavaa. Pari haarahaukkaa oli varsin odotettua, mutta näimme myös pari 2kv arosuohaukkaa, sinisuohaukan, pari piekanaa, pari nuolihaukkaa, pari merimetsoa, mustavariksen, uuttukyyhkyn, pikkukuovin sekä kaikkein parhaina subad kiljukotkan sekä kattohaikaran!

Päivällä tuuli oli niin kova että havainnointi oli aika vaikeaa eikä lintujakaan enää liikkunut. Niinpä viimeiseen pariin tuntiin emme saaneet kuin yhden lajin, kanahaukan, lähes puolitoista tuntia ennen kisan päättymistä. Lopulta lajimäärämme oli 95 lajia, jolla olimme koko maan kisassa 15. sijalla ja ties kuinka monennen kerran paras torni sisämaassa – ja kuten aina ennenkin Pohjanranta ja Tarassiinlahti löytyivät nekin aivan sarjan kärkisijoilta.

Käytyämme syömässä ja huilittuamme hetken kävimme vielä lyhyellä iltapäiväretkellä, jolla näimme luonnonkolossa pesivän helmipöllön, pari harmaapäätikkaa sekä muutamia muitakin lajeja, joita emme kisassa olleet nähneet. Illalla teimme vielä vesisateessa lyhyen peltokierroksen, mutta havainnot jäivät pariin merihanheen Kullinsuolla.

8.5. nukuimme kuuteen ja lähdimme taas maastoon. Hanna oli viettänyt taas yön kuvausteltassa Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä, joten me lähdimme Pirkan kanssa Saarelle retkelle tavoitteena olla puolilta päivin Suurenjärvenlietteellä. Matkan varrella Härskiinmutkassa näkyi pienessä sulassa harmaasorsapari ja Moskuunniemessä kuulimme ensimmäisen hernekertun sekä mustapääkertun. Sitten kiiruhdimme Ruokosuolle, jossa oli edellisiltana näkynyt paikallinen kattohaikara ja siellähän se ”kikke” kökötti sähkötolpan nokassa.

Päätimme käydä Akanvaaran Tetrisuolla, jossa näimme suopöllön ja sinisuohaukkakoiraan ja palasimme sitten Ruokosuolle, jossa ”kikke” oli nyt käppäilemässä pellolla. Ajoimme pellon reunan parkkiin ja haikarahan päätti kävellä ohitsemme vain noin neljän metrin etäisyydeltä, joten saimme todella hyvät kuvat otuksesta. Läheisellä Pohjasuolla näkyi 64 kapustarintaa.

Pohjanrannassa näimme kuinka Ruokosuolta noussut kattohaikara kaarteli tovin nosteessa yhdessä merikotkan kanssa ja lähti sitten etelää kohti. Sitten suuntasimme Akonpohjaan, josta löysimme mustapyrstökuirin ja tyllin muiden kahlaajien seasta ja tornilla näkyi 4 mustalintua.

Kanavalammella näimme harmaasorsaparin mutta sitten jatkoimme Suurenjärvenlietteelle, jossa näimme pikkutyllin ja 11 mustavikloa sekä kuulimme luhtakanan. Hanna olikin jo valmiina tien varressa ja siirsin tavarani Pirkan autosta omaamme ja sitten ajelimme vielä peräkanaa Akonpohjaan kaupassa käymään. Sitten Pirkka lähti pitkälle kotimatkalle ja me vähän lyhyemmälle.

J.A.

4.12. oli todella kylmä mutta kävimme kiertämässä Siikalahden ja laittamassa tikkaruokintapaikkamme kuntoon. Ajaessamme Kaukolan pellon suoraa, näimme vastavalossa ison pikkulintuparven peltoaukean toisessa päässä. Lähempänä parvea stoppasimme lintuja katsomaan ja keltasirkkuja oli puissa ja kylvämättömässä kaurapellossa noin 500 lintua. Seuloimme lintuja kiikareilla, josko parvesta löytyisi peippoja tai jotain parempaa, kun lintuja alkoi laskeutua tielle eteemme. Ja kuinka ollakaan kolmanneksi lähin lintu oli lapinsirkku! Hanna ehti jonkun kuvankin napata, ennen kuin sirkku nousi ilmaan ja katosi keltasirkkujen sekaan. Talvihavainto lapinsirkusta oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen eikä Tiira tunne koko Etelä-Karjalastakaan kuin viisi aiempaa havaintoa, joista edellisen olimme löytäneet helmikuussa 2018 Joutsenosta. Minulle lapinsirkku oli sadas Parikkalassa havaitsemani lintulaji talviaikaan.

Illalla ajelin Kouvolaan, jossa majauduin taas Ylätalon Teon tarjoamaan majoitukseen. Kävimme lyhyellä iltaretkellä etsimässä kurppia ja pöllöjä mutta emme löytäneet mitään.

5.12. suuntasimme aamukahdeksan aikaan Teon kanssa retkelle ja samoihin aikoihin myös Vänskän Antti lähti omalle pohjustusretkelleen seuraavan päivän Itsenäisyyspäivärallia ajatellen. Oli todella kylmä! Pakkasta oli parisen kymmentä astetta ja kylmä pohjoinen tuuli tuntui luissa ja ytimissä!

Alkuun havainnot olivat vähissä ja paria fasaania ja 40 tiklin parvea kummempaa emme nähneet. Mustilan arboretumista löysimme pari pähkinänakkelia sekä kuusi- ja hömötiaisia sekä puukiipijöitä, mutta emme edes hippiäisiä tai töyhtötiaisia, joten hieman vaisuksi jäi… Jatkoimme Elimäen peltoja kiertelemään ja Mettälästä löysimme noin 500 keltasirkun parven sekä hempon ja viereistä peltoa kompatessa Teon jaloista pölähti komea 20 peltopyyn parvi lentoon. Tästä paukahti minulle 251. spontaanisti löydetty lintulaji tälle vuodelle ja lukema on uusi oma ennätykseni.

Tiedossa ollut hiiripöllö näkyi autosta nousematta ja Ratulassa näimme ensin merikotkan ja sitten löysimme lumilaikkujen alta vihreänä loistaneen rypsipellon, joka oli aivan täynnä lintuja! Arvioimme tilklejä noin 250, peippoja satakunta, järripeippoja 10 ja hemppoja 5 kunnes varpushaukka lensi välistämme parven kimppuun ja sekoitti pakan niin totaalisesti, että päätimme jatkaa matkaa, sillä näitä lintuja pitäisi joka tapauksessa tulla katsomaan seuraavana päivänä.

Muuta mainittavaa emme sitten löytäneet, mutta puhelut Antille olivat kertoneet, että tällä oli ollut aivan käsittämättömän hyvä pohjustuspäivä – niinpä odotukset rallia ajatellen kohosivat aivan eri sfääreihin, missä ne olivat olleet siitä, kun olin pimeässä ja kovassa pakkasessa ajellut edellisiltana kohti Kouvolaa.

Illalla kävimme vielä yhdellä kurppaojalla turhaan ja sitten Veturin erinomaisessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä porukalla ja saimme näin kerrattua tarkemmin päivän havaintoja sekä suunniteltua seuraavan päivän reittejä ja aikatauluja.

6.12. heräsin noin 5:30 ja ennen kuutta Teo jo saapui pihaan ja tasalta lähdimme etsimään pöllöjä. Sääennuste oli taas aivan pielessä ja lunta satoi taivaan täydeltä. Koko päiväksi oli luvattu pilvistä, mutta vain vähäistä lumisadetta. Kiertelimme 7:45 asti kuulematta yhtään ainoata lintua ja kurvasimme lopulta Antin pihaan, josta lähdimme kohti ”virallista” aloituspaikkaamme Saksanahoa.

Kävelimme pimeässä kostean näköiseen ryteikköön, johon jäimme seisomaan ja odottelemaan. Lopulta hieman kahdeksan jälkeen kuulimme ensimmäiseksi lintuhavainnoksi räkättirastaan ja pian perään mustarastaan, sinitiaisen, puukiipijän sekä myöskin vihervarpusen, valkoselkätikan ja pari peukaloistakin. Antti kuuli pariin otteeseen punarinnan tiksutusta mutta Teon kanssa emme sitä kuulleet. Lopulta lähdin itse siirtämään autoa toiselle puolelle metsää, johon parempikorvaiset jatkaisivat kävellen, mutta autoa kohti kävellessäni kuulin itse punarinnan. Singahdin Teon ja Antin perään ja he olivat vielä alkuperäisellä paikalla, jossa Antti oli taas kuullut punarinnan ja aivan samaan aikaan kanssani mutta aivan eri suunnasta. Niinpä emme saaneet siitä lajia, kun kahden kolmesta pitäisi sama lintu havaita. Onneksi Teo ja Antti olivat sentään harmaapäätikan saaneet listallemme. Kokeilimme tietysti vielä minunkin kuulemaani punarintaa mutta tuloksetta ja lopulta kävelimme kaikki autolle pienen lenkin kiertäen ja lähipihojen ruokintoja tarkistellen ja pari tavallista lajia löytyikin ennen kuin jatkoimme läheiselle metsäruokintapaikalle. Taas näkyi valkoselkätikka ja pienen odottelun jälkeen löytyi pikkutikkakin. Rallimme oli alkanut erinomaisesti!

Mielialaa nosti se, että sääennuste oli yhä vain pielessä ja aurinko porotti nyt täysin kirkkaalta taivaalta ja silti pakkasta oli selvästi vähemmän kuin oli luvattu. Nyt -13 astetta ei tuntunut edes kylmältä. Ja seuraavaksi oli vuorossa Antin edellispäivänä löytämä aivan käsittämättömän kova mesta. Pienen lutakon rantaan käveltyämme näimme ensin joutsenperheen ja sitten kaislikon ja osmankäämikön seasta alkoi nousta ilmaan sorsia! Ainakin parisataa sinisorsaa nähtiin ja niiden seasta löytyi niin tavi kuin jouhisorsakin! Ja lopulta harmaahaikarakin lennähti lyhyesti! Ja ei tässä vielä kaikki! Viereisessä lehtikuusikossa kuulimme saman tien taviokuurnan ja pienen hakemisen jälkeen näimme ja kuulimme viiden kirjosiipikäpylinnun parven! Pikkukäpylintuja alueella oli myös runsaasti ja isolepinkäinenkin nähtiin! Antin lyhyesti näkemää varpushaukkaa emme ehtineet muut nähdä, mutta ajoa jatkettuamme näimme aika pian useammankin ”nisarin”.

Edellispäiväinen pilkkasiipi oli kadonnut mutta turkinkyyhky löytyi heti, kun nousimme autosta ja niin unohdimme kuitata paikalta pohjustetut varpuset. Nokkavarpustakaan emme löytäneet, mutta Niivermäestä löytyi kuin löytyikin aina yhtä vaikea pohjantikka sekä hippiäinen ja päivän toinen harmaapäätikkakin nähtiin. Telkät ja isokoskelot hoituivat pikaisella porrasjuoksulla jokivarteen ja sitten olikin aika suunnata kohti Mustilaa ja meidän pohjustuksia.

Mustilassa nakkeli kuului ja hömppä näkyi saman tien ja pienellä kävelyllä löytyivät kuusitiaisetkin ja mukavaksi yllätykseksi myös töyhtötiainen, jota emme edellispäivänä olleet kovalla hakemisellakaan löytäneet.

Seuraavaksi jatkoimme sitten Elimäen pelloille. Edellispäivänä näkemämme fasaani oli lähes samoilla jalansijoillaan ja peltopyyt olivat kuin olivatkin palanneet samalle pellolle, mutta aivan eri puolelle peltoa – ja nyt niitä oli 18 lintua.

Hiiripöllöä ei löytynyt pariltakaan tietopaikalta, joten saatoimme vain toivoa löytävämme spontaanisti oman linnun. Rypsipeltomme ei pettänyt ja tiklien lisäksi näimme ainakin 250 peippoa, järrejä, hemppoja sekä pienen komppauksen ansiosta löytyi vuorihemppokin, joka olikin jo minulle 252. spondevuodari. Koska puutteena olivat hiiripöllön lisäksi mm. teeri sekä palokärki, päätimme valita hieman mutkaisemman reitin seuraavaan kohteeseemme – ja kuinka ollakaan Teo nyppäsi langalla olleen hiiripöllön vauhdista Aitomäen peltoaukealta!

Sitten alkoikin olla jo kiire kaatopaikalle, josta kottaraiset sekä aiemmin unohtunut varpunen hoituivat nopeasti. Matka jatkui koskikaraa hoitamaan ja aika pitkän odottelun ja hakemisen jälkeen sekin onneksi löytyi.

Ilta hämärsi jo mutta päätimme kokeilla kävisivätkö pyrstötiaiset jo aamulla käymällämme metsäruokinnalla syömässä vielä hämärissä ennen yöpuulle menoa. Ja siellähän ne latvustossa surisivat!

Vielä yritimme huuhkajaa kaatopaikalta ilman onnea ja klo 16:30 ralli päättyi ja kohta kurvasimme läheiselle Anjalankosken Teboilille, jossa purku oli. Paikalle saapui neljä joukkuetta ja KyLY:n tarjoamien pizzojen jälkeen tulokset purettiin sujuvasti Mäkisen Antton toimesta. Peruslajien jälkeen olimme toisena, kun meiltä puuttuivat merellä tavalliset kyhmyjoutsen sekä harmaalokki, joista jälkimmäisen oli nähnyt vain toinen rannikolla kisannut joukkue. Huutolajien alettua oli aika pian selvää, että meillä oli todellakin mennyt putkeen. Lopulta voitimme selvästi 54 lajillamme, joka oli kautta aikain toiseksi kovin tulos Kouvolasta – ja tällaisena talvena! Antti tokaisikin, että varmasti nyt olimme rallanneet kaikkien aikojen rallin ja mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin, jos vain punarinta, nokkavarpunen, palokärki, merikotka, kana- tai muu haukka, teeri, pyy, punakylkirastas, mikä vain merisorsa, lokki tai pöllö jne. olisi osunut kohdalle. Muiden sijoitusten kanssa oli todella tiukkaa, sillä muiden joukkueiden lajimäärät olivat 45, 44 ja 43.

Lopulta oli aika heittää Antille hyvästit ja Teo heitti minut vielä kämpille, josta nappasin tavarat autooni ja hyvästien jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Olipahan ollut mukava viikonloppu! Seuraavan kerran tarvinnee mennä ulos ekaekaa…

No kävin sentään viemäämme tikkaläskiä vilkaisemassa heti seuraavana päivänä 7.12. mutta hiljaista oli. Pyrstötiainen vilahti ruokinnan vieressä ja parkkipaikalla ylitseni lensi taviokuurna äännellen.

J.A.

Matka oli pitkä ja stoppasin vain kertaalleen tankkaamaan ja ostamaan evästä ja lopulta olin Kempeleen Vihiluodossa iltayhdeksän jälkeen. Loipon Miska oli hieman aiemmin saapunut paikalle ja käppäilimmekin heti lintutornille tarkistamaan vedenkorkeutta sekä tietysti lintutilannetta.

Lintuja oli mukavasti! Pari kyhmyjoutsenta, ristisorsa, useampikin jouhi- ja harmaasorsa sekä heinätavi, parikymmentä lapasotkaa, mustakurkku-uikku, härkälintupari, fasaani, kaulushaikara, sinisuohaukka, mustapyrstökuiripari, jänkäsirriäisparvi, muutama lapinsirri, suopöllö ja punatulkku olivat lyhyellä iltakäynnillä jotain sellaista, että aloimme jo vakavasti miettiä, että pitäisikö seuraavana päivänä PPLY-ralli aloittaa tornilta…

Yhdentoista jälkeen hain Pirkan Oulun rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Vihiluodon viihtyisään hotellihuoneeseen.

PPLY-ralli

29.5. Vierimaan Anttikin saapui Vihiluotoon ja pian olimme pakanneet autoni täyteen niin optiikkaa, vaatetta, evästä kuin miehiäkin. Miska oli kerennyt käydä tornillakin toteamassa, että lintuja oli vähemmän kuin illalla mutta paikalla oli ollut mm. punasotka. Silti päätimme pysyttäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja suunnata aloittamaan rallimme Oulun Sanginjoelle.

Pohjustimme muutaman paikan todeten ne linnuttomiksi ennen kuin lopulta kurvasimme jo rallin aloitusmarginaalissa Kuparisenpolulle. Jo parkkipaikalle kuului sinipyrstön laulu ja päätimmekin aloittaa sillä rallimme kellon oltua 11.26. Rallihan piti aloittaa klo 11:00-12:00.

Kuten olin pelännytkin, oli metsässä muuten todella hiljaista. Pienellä kiertelyllä ainoiksi paremmiksi rallilajeiksi hoituivat puukiipijä ja pikkukäpylintu. Sitten jatkoimme pikkusiirtymän hoitamaan viirupöllöä ja pöntöstä kurkkiva poikanen hoidettiin kaukaa sitä häiritsemättä.

Seuraava stoppimme oli Antin pohjustama peukaloinen, joka löytyi pienen hakemisen jälkeen, mutta samalla hoitui myös mehiläis- sekä varpushaukka. Ja sitten olikin kiirus hoitamaan varpuspöllöä.

Seuraavaksi jatkoimme Pateniemeen, jossa totesimme tuulen yltyneen paljon ennustettua kovemmaksi ja tämä ei tietenkään ollut meille hyvä, sillä seuraavat kohteemme olivat kaikki merenrantapaikkoja. Pikkutyllit löytyvät helposti ja fasaanikin näkyi, mutta Pateniemi ei juuri muuta tarjonnut. Ja Oritkarilta hoitui vain kivitasku sekä muutolla näkynyt piekana. Myös päivän toinen mehiläishaukka nähtiin.

Meinasimme jo aikataulun painaessa päälle ajaa Oulunlahden ohi, mutta onneksi kurvasimme uimarannalle, jolta näkyi parikymmentä jänkäsirriäistä, lapin- ja pikkusirri sekä räyskä. Vihiluodossa meri oli aallokkoinen mutta onneksi sentään lapasotkia, heinätavi, ristisorsa ja pilkkasiipiä nähtiin mutta enemmän oli toki toivottu. Kempelettä kohti ajaessamme hoitui pelloilta mustapyrstökuirit ja kyliltä hoitui Antin pohjustusten mukaisesti turkinkyyhky varsin helposti. Sen sijaan toinen pohjustus eli peltosirkku tuotti enemmän työtä mutta lopulta sekin kuultiin.

Keli oli niin tuulinen, että päädyimme seuraavaksi rajuun ratkaisuun ja ajoimme pitkän matkan hoitamaan lapinpöllöä. Koko reissuun meni varmasti tunti, mutta yritimme matkalla onnistumatta myös pitempään eräällä pellolla nähtyä arosuohaukkaparia. Onneksi näimme kuitenkin niin suo- kuin sarvipöllönkin. Iltapäivä hiljainen hetki kovassa tuulessa tuli näin siis käytettyä järkevästi.

Sitten palasimme Liminganlahdelle ja Virkkulasta löytyi alkuun vain jänkäsirriäisiä ja räyskiä mutta onneksi lampiviklo löytyi äänen perusteella ja sitten merellä näkyi muuttava naaraspukuinen sirosuohaukka, joka alkuun näytti niittysuolta sitten arosuolta ja arvatenkin jäi siten kauttalajiksi.

Lumijoen Sannanlahdella näkyi Lamukarilla valkoposkihanhia ja merikihu ja pohjukassa hyöri muutama vesipääsky uimassa. Yksinäinen keltavästäräkkikin kuitattiin rallipinnoihin.

Ilta alkoi jo painaa päälle ja kiiruhdimme hoitamaan Antin pohjustuksissa löytämän helmipöllön ja sitten Tauvon Merikylän satamasta näimme, että kaukana merellä oli yhä iltamuuttoa käynnissä, joten singahdimme nopeasti Kaasan kalasatamaan. Ja ehdimmekin vielä nähdä useita mustalintuparvia, pari parvea alleja sekä yksittäisen härkälinnun ennen kuin muutto hyytyi. Sitten suuntasimme Munahiedalle, jossa muu porukkamme näki sponden viirupöllön, kun itse kuskina vielä olin sulkemassa auton ovia.

Ulkonokalla vesi oli alhaalla ja hietikkoa riitti silmänkantamattomiin. Jo aika lyhyen kävelyn jälkeen totesimme, että tässä menisi koko yö, ennen kuin näkisimme, mitä lintuja kauimmaisessa nurkassa olisi – linnut kun tuppaavat aina olemaan siellä. Pirkka nyppäsi lentävän ampuhaukan hietikon päältä, mutta tilanne oli niin nopea, että vain minä ehdin näkemään linnun, joten yhtä ainoaa rallilajia emme lopulta Ulkonokalta saaneet. Onneksi päätimme pian lähteä palaaman autolle, jotta aikaa ei tuhraantuisi liikaa.

Näinpä aikaa säästyi muihin kohteisiin ja niinpä ohjemaan mahtui Säikänlahdella käyntikin ja sieltä hoitui isossa telkkäparvessa ollut uivelo.

Vuorokausi vaihtui matkatessamme yhä kohti etelää. Tuttu Hummastin keikka tuotti tutut jänkäkurpat, mutta ei valitettavasti muuta. Raahen öinen kierros tuotti luhtakanan Aittalahdelta, kanadanhanhet, merimetsot ja selkälokin Lapaluodosta, bongatun PPLY-pinnan rastaskerttusen Järvelänjärveltä sekä kottaraisen keskustasta. Sitten olikin jo kiirus Pyhäjoen aamulaulajamestoille ja Teerelänpuhdossa yllättäen kuuluneen uuttukyyhkyn jälkeen Eteläisen Penkkatien varresta löytyivät toivomamme satakielet sekä mustapääkerttu.

Aamustaijiin suuntasimme Ulkoharmiin, jossa hieman jouduimme hakemaan sopivaa staijipaikkaa ja päädyimme lopulta uimarannalle. Mereltä löytyi pian kuikkia sekä yksittäinen kaakkuri ja yllättäen läheisen mökin rannalta kantautui korviimme riekon räkäinen nauru! Muuta pinnalajistoa ei kuitenkaan näkynyt, joten matka jatkui.

Parhalahti ei antanut uutta mutta Raahessa uusintakäynnit tuottivat tulosta, kun Aittalahdella näkyi nokikanoja ja Järvelänjärveltä löytyi ”liian” lähellä olleessa pesässä hautonut mustakurkku-uikku.

Aamu oli jo pitkällä ja aikataulu painoi päälle, kun otimme suunnan kohti Siikajoen Varttia ja kuinka ollakaan sieltä ilmoitettiin juuri ralliin kuulumattoman havainnoitsijan toimesta havaittu mehiläissyöjä. Niinpä ajoimme ehkä aikomaammekin suoraviivaisemmin pelipaikalla samalla aikaa säästäen. ”Merops” oli tiessään, mutta paikalla pysähtyminen kannatti, sillä kuulimme viitakerttusen ja näimme pari tilheä. Ja pian jo jatkoimme kohti tuttuja metsäkohteita, jota Antti oli taas kerran pohjustanut ansiokkaasti!

Kohta kuittasimmekin palokärjen pojat kolostaan sekä jo pesää lähestyessämme varoittaneen hiiripöllön, jota emme tietenkään sen enempää jääneet häiritsemään. Eräällä metsätiellä tehty stoppi osoittautui erinomaiseksi, kun Miska plokkasi taivaalta soidintavan suohaukan, joka sai pian toisenkin linnun seurakseen. Linnut olivat kaukana ja pahassa vastavalossa, mutta lopulta valuivat lähemmäksi ja parempaan valoon ja saimme ne tunnistettua arosuohaukoiksi! Ja mukavasti ne jahtasivat hetken taivaalla kanahaukkaa.

Perinteinen salapaikkamme tuotti tutut kapustarinnan ja pikkukuovin mutta tällä kertaa suohaukoista saimme tyytyä sinisuohaukkaan, joka onneksi oli pinna sekin. Aika painoi päälle mutta onneksi tajusimme pysähtyä ison navetan kohdalla, jotta saimme viimeisen todella pahan puutteen eli varpusen kuitattua. Alhonmäen stoppi oli todella lyhyt ja kovaa vauhtia jatkoimme vielä kohti säären rantaa. Vauhdista löysimme kuitenkin vielä pikkulepinkäisparin Karinkannassa.

Säären rannalla tuuli oli taas todella kova ja lopulta saimme todeta jääneemme ilman uusia lajeja, kun kello tuli pykälään eli 24 tunnin ralliaika tuli täyteen.

Ajelimme Virkkulaan, jonne tipautin Antin ja Pirkan. Antti joutui hoitamaan purkua, sillä Pirkan oli pakko tehdä hieman töitä ja itse heitin Miskan Vihiluotoon, jotta tämä pääsi kotimatkalle. Lopulta palailin itsekin Virkkulaan osallistumaan purun loppuhuipennukseen. Purku olikin varsin jännä ja lopulta voittajaksi selviytyi Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg, Eino Hiekkanen sekä Ville Suorsa 161 lajilla. Me olimme toisia 154 lajilla ja kolmansia olivat Tapani Tapio. Pekka Järvelä, Heikki Tuohimaa sekä Erkki Sarviaho 150 lajilla. Saatoimme siis olla erittäin tyytyväisiä ralliimme. Olimmehan kaikki paitsi Antti aivan ulkopaikkakuntalaisia ja Antillakin on muutama viime vuosi ollut hieman vähemmällä linturetkeilyllä. Nyt Antti oli kuitenkin panostanut pohjustukseen parin viikon ajan antaumuksella ja saimme porukalla nauttia Antin työn hedelmiä koko rallin ajan!

Väsyneenä tipautin lopulta Antin Vihiluotoon autolleen ja sitten kävimme vielä Pirkan kanssa syömässä ennen kuin tipautin hänet rautatieasemalle. Sitten kaupassakäynnin jälkeen ajelin toisen veljeni Rikun luokse, jossa hetken seurustelun jälkeen pääsin lopulta pihassa olleeseen asuntoautoon nukkumaan seuraaviksi 14 tunniksi…

Tauvo

31.5. yön satoi ja heräsin aamulla sateen tauottua. Kävin aamun aikana Vihiluodossa, Kiviniemessä sekä Oritkarissa nähden mm. suosirrejä ja harmaasorsia, joita emme olleet rallissa nähneet. Muuten havainnot olivat samoja tuttuja lintuja. Iltapäivällä palailin veljeni luokse, jossa aika kului iltaan saakka ja illalla kävin hakemassa Vierimaan Antin kyytiin ja lähdimme kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa.

Merikylänlahden risteyksessä Antti huusi yhtäkkiä: ”Mikä hitto tuo on? Kalkkuna!” Pysäytin auton nopeasti ja kuinka ollakaan tien varressa tepasteli kalkkunapari ihan muina lintuina! Kuvailimme ”villejä ja vapaita” kalkkunoita hetken ennen kuin jatkoimme Hietapakan parkkipaikalle, josta roudasimme kottikärryillä tavaramme asemalle hyttysten jo inistessä kimpussamme inhottavasti.

Asemalla majoituimme saunarakennukseen ja pakkailimme eväämme ym. ennen kuin aseman ikuisuusmiehittäjä Tynjälän Matti heräsi ja lähdimme pystyttämään verkot, siis kello 22:00. Olimme ajatelleet nukkuvamme hieman ennen yön pyyntiä, mutta unet jäivät siis todella lyhyiksi, kun paras yöhän alkoi jo yhden aikaan. Itse heräsinkin jo näille kierroksille Mattia avittamaan ja ihan mukavasti verkoista tulikin eri lajeja mm. sinirinta, kirjo- ja harmaasieppoja mutta Antinkin herättyä pikkuhiljaa aamua kohti tuli pääasiassa vain pajulintuja. Paras havis oli aamuyöllä kuulunut huuhkaja, jonka kaikki onnistuivat onneksi kuulemaan. Myöhemmin aamulla liikkui pikkukäpylintuparvia ja kuulimme myös ylitsemme lentäneen kaakkurin.

Kiersimme Antin kanssa verkkoja koko aamun ja nukuimme päivällä taas pari tuntia ennen kuin suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Nokalle pääseminen oli taa melkoista kahlaamista, sillä pitkien sadejaksojen ansiosta nokalla oli todella märkää. Ulkonokka sen sijaan oli yhä todella laaja, joten kierrokseen meni lopulta neljä tuntia ja havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Sentään 48 ad ja 24 pull merihanhea, 4 ristisorsaa, 19 suosirriä, isosirri, 59 jänkäsirriäistä, vesipääsky, pikkutiira ja pari merikihua nähtiin.

Asemalla Matti alkoi puhua edellisaamuna rengastamastaan viitakerttusesta ihmetellen, miksi sillä oli ollut niin lyhyt siipi. Kysyin sattuiko hänellä olemaan yhtään kuvaa siitä ja kun näin ensimmäisen kuvan Matin koneelta totesin järkytyksekseni kuvassa olevan päivän levä kenttäkerttunen! “Keke” oli uusi laji Pohjois-Pohjanmaalle! Onneksi lintu oli tullut kuitenkin paljon ennen kuin olimme tulleet asemalle, mutta samana päivänä kuitenkin…

Illalla nukuin taas pari tuntia ennen kuin heräsin Mattia verkoilla jeesaamaan. Verkoilla oli varsin köyhää ja kun alkoi näyttää taas siltä, että tulee vain paria pajulintua per kierros, suuntasin nukkumaan. Lopulta nukuin nelisen tuntia ja herättyäni Anttikin lopulta kömpi punkastaan.

Hailuoto

Verkot päivällä suljettuamme, lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja Antin kotiinsa tipautettua, lähdin ajelemaan kohti Oulunsalon lauttarantaa. En oikein ollut keksinyt parempaakaan tekemistä, joten Hailuodossa kun tunnetusti on aina kivaa ja aina lintuja, päätin suunnata sinne. Pääsin ajamaan lähes saman tien lauttaan ja pian olin ”Luovosa”.

Potinhaminasta näkyi 16 ristisorsaa, 3 suosirriä, 2 merikihua sekä 8 räyskää ja kylillä näkyi vielä suopöllö ennen kuin lopulta pääsin Marjaniemeen, jossa nukuin autossa taas tutut pari tuntia.

3.6. heräsin aamukahdelta ja pian olin Marjaniemen kärjessä staijaamassa merelle. Aika pitkään sain odotella ensimmäisiä muuttajia, mutta lopulta näkyivät ensimmäiset mustalintu- ja alliparvet ja lopulta ensimmäiset ruokitkin! Toiveissani oli nähdä etelänkiisla, mutta lopulta aamun havikset jäivät 34 ruokkiin, 103 merimetsoon sekä alleihin, ”mullehin”, ”luukkuihin” kuikkiin, kaakkureihin, suopöllöön ym.

Staijin jälkeen suuntasin koillisrannoille, jossa kävelin ensin Keskiniemestä Haaralampinnokalle, nukuin sitten pari tuntia ja sitten Keskiniemestä Virpiniemeen. Linnut olivat vähissä mutta se pakollinen pulmussirri sentään lopulta löytyi. Ainoa muu sirri oli jänkäsirriäinen ja lisäksi näkyi karikukkoja, tyllejä, harmaasorsapari, ristisorsia ym.

Kävin vielä Kirkkosalmella, Ulkokarvossa sekä taas Potinhaminassa ilman ihmeempiä havaintoja tai ehkä mustapyrstökuirin voi Hailuodossa vielä mainita… Sitten jatkoin lauttarantaan ja palailin pian mantereelle.

Meri-Lappia

Seuraavaksi otin suunnan kohti Kemiä, jossa kurvasin lopulta Hamarin ”Allun” pihaan. Allu oli valmistanut kunnon aterian, jonka ehdimme parahiksi nauttia ennen kuin suomen jääkiekon MM-puolivälieräottelu Tsekkiä vastaan alkoi. Väsyneenä jaksoin katsoa pelin loppuun asti ja olin aivan valmis unten maille, kun sain kaksi vaihtoehtoa, joko lähtisimme Kärkkäisen Joukon kanssa retkelle nyt saman tien tai sitten vasta seitsemältä aamulla. Aamu olisi mielestäni ollut liian myöhäinen, sillä päiväksi oli luvassa hellettä, joten pakko oli uhrautua ja ehdottaa samoilla silmillä lähtemistä!

Vuorokauden vaihtuessa saapui Jouko pihaan ja ajelimme Ajoksen satamaan työntämään venettä vesille. Valitettavasti juuri kunnostettu moottori ei kuitenkaan inahtanutkaan, mutta onneksi Allu sai haettua vanhan varamoottorin paikalle, joka hörähti onneksemme käyntiin ja pääsimme noin tunnin viivytyksellä lopulta merille.

Keli oli taas paljon tuulisempi kuin mitä oli luvattu, joten veneeseen pärski aika pahasti vettä ja pian olimme aikalailla läpimärkiä ja kylmettyneitä. Ensimmäinen luotojaloittelu tehtiin lähinnä sen takia, että hieman lämpenimme mutta toinen rantautuminen Keilakrunniin oli erinomainen, sillä heti löysimme rannalta kolme haahkaa sekä seitsemän riskilää – melko kovia Lappilajeja!

Sitten jatkoimme pääkohteeseemme Selkä-Sarveen, jossa suoritimme koko saaren laskennan kiertäen saaren rantaa pitkin ympäri. Karikukot, pari lapinsirriä, pari merikihua sekä merellä näkynyt ruokki olivat parhaimmistoa.

Lopulta nautittuamme kunnon kesäkelistä upeassa saaressa, lähdimme taas merille ja kiertelimme useiden saarten kautta kohti rannikkoa. Kävimme parissa saaressa kävelylläkin, mutta havainnot jäivät muutamiin merikihuihin ja karikukkoihin ym. Itse aloin olla jo aivan liian väsynyt, mutta silti kävimme vielä Tornionkin puolella parissa kohteessa ennen kuin minun oli sanottava, että meidän oli pakko lähteä kohti Ajosta. Parin päivän päässä odotti kuitenkin vielä toinenkin 24 tunnin ralli ja sitä ennen oli aika paljon ajoa ja retkeilyä vielä tiedossa ja en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin irtotunteja siellä täällä…

Lopulta olimme Ajoksessa ja pian Allun luona, jossa pian pääsin pehkuihin ja nukuinkin taas mukavat 14 tuntia aivan taju pois…

Pohjoiseen

Päivällä lähdimme Allun kanssa peräkanaa ajelemaan kohti pohjoista. Tervolassa pointsasimme Allun ja Joukon aiemmin löytämän satakielen ja matkalla havaitsimme vielä mm. tiltaltin sekä kiurun Xenuksen puolella ennen kuin siirryimme LLY:n alueelle Rovaniemelle.

Rovaniemelle päästyämme kävimme pohjustamassa Suksiaavan turvealtaat havaiten pari mustakurkku-uikkua, uivelon sekä palokärjen, Niskanperässä näkyi kaakkuri ja mustalintu ja Harjulammella pari silkkiuikkua. Aronperällä emme havainneet mitään parempaa. Lopulta jatkoimme kohti Kemijärveä.

Kemijärvellä kävimme vielä koluamassa Sellun jätevesialtaan, jolta Pirkka oli paria päivää aiemmin löytänyt amerikantukkasotkan, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan näimme harmaasorsaparin, heinätavin, kaakkurin, muutaman lapinsirrin sekä 13 naakkaa eli hyviä rallipohjustuksia kuitenkin.

Haettuamme pizzeriasta pizzat ja syötyämme Pirkan luona, lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Pelkosenniemellä Savukosken tienhaaran paikkailla yritimme kuulla pikkusirkkuja mutta kuulimmekin pohjansirkun. Merikotka lensi ylitsemme. Sokanaavalla näimme isolepinkäisen, selkälokin, kuikan sekä uiveloita.

Sodankylän puolella Ilmakkiaapa tuotti vain pari metsähanhea ja jänkäsirriäisen mutta Iso Moskujärvi oli erinomainen! Heti rantapellolta löytyi tundrahanhipari ja järvellä näkyi myös mm. pilkkasiipiä, mustalintuja, alleja, harmaasorsa, lapasorsapari, kuikkia, kanahaukka ja hernekerttu lauloi. Eikä huono ollut Sompiojärven lintutornikäyntikään, sillä rannoilla notkui 16 merikotkaa, uiveloita oli runsaasti, jokunen pilkkasiipi ja yksittäinen mustaviklo näkyi ja illan hämärtäessä näkyi ja kuului yhteensä neljä riekkoa.

Lopulta olimme majapaikallamme Saariselällä, jossa illalla vielä sauna lämpesi ennen kuin pääsimme nukkumaan.

6.6. lähdimme liikenteeseen vasta kahdeksan aikaan aamulla ja Laanilan joen komppaus ei tuottanut haviksia, mutta läheisen Savottakahvilan piharuokinnalta löytyi taviokuurnapari. Kaunispään rinteestä löytyi nopeasti keräkurmitsa ja Kaamasen Neljän Tuulen tuvan kahvistoppi tuotti lapintiaisen muuten tyhjältä ruokinnalta.

Sitten jatkoimme Mellanaavalle, jossa staijailimme hetken Juhani Honkolan kanssa havaiten naakan, piekanan sekä pari töyhtöhyyppää.

Utsjoen puolella suuntasimme ensin Skalluvaaran poroerotusalueelle, jonka lutakoilta löytyi lapasotkapari, vesipääskyjä, pari sinirintaa, piekana, kahdeksan tunturikihua sekä kuvauksellinen lapinsirri.

Mantojärvellä näkyi taas yksi piekana, jotka kuulemma muiden mukaan olivat kuitenkin lähes täysin kateissa koko Lapissa. Utsjoen Ailigaksella löysimme kiirunan heti, kun nousimme laella autosta ja kylällä auton editse lensi lapintiainen. Vielä ajoimme Tenon vartta alaspäin staijaillen muutamin paikoin ja havaitsimmekin vielä mm. merikotkan sekä ampuhaukan. Itse näin Norjan puolella tunturin laella soidinpyrähtäneen kiirunankin.

Koko pohjoisen kierroksen kovin havainto oli tien yli käpötellyt ilves, josta sain muutaman kuvankin otettua heti otuksen oltua vielä tien vieressä sekä lisää sitten, kun se jäi vähän matkan päähän meitä tuijottelemaan siten, että vain sen pää näkyi. Ilveksen havaintopaikkaa en tietenkään paljasta.

Illalla majoituimme hotelliin Karigasniemellä ja huoneistomme olikin oikein viihtyisä ja myös ravintolan ruoka oli oikein maittavaa. Ilta kului Suomen tappiollista MM-finaalia katsellen. Onneksi jatkoaika ei kestänyt kauhean pitkään, sillä nukkumaan oli taas päästävä!

Lapin ralli

Rallipäivän aamuna heräsimme kahdeksalta ja yhdeksältä olimme kaupassa ostamassa eväitä. Kaupan tarjonta oli kuitenkin sen verran niukka, että tiesimme jo joutuvamme täydentämään eväitämme myöhemminkin. Suuntasimme saman tien tarkistamaan Ailigaksen porttia, joka kauhuksemme olikin lukossa. Niinpä saimme unohtaa rallissa tunturin huipulla käynnin ja lähdimme kohti aloituspaikkaamme Piesjänkää.

Kävelimme Piesjängän reunaa aina takajärville asti, jonne päästyämme oli kello jo sopivasti LLY:n 24 rallin aloitustamme ajatellen. Kun järveltä löytyi heti 70 tunturikihua, alleja, mustalintuja, vesipääskyjä, uivelo, jänkäkurppa soidinsi ja lapinsirkku sekä sinirinta lauloivat, oli meidän sama aloittaa rallimme.

Järven huolellisesti monta kertaa selattuamme lähdimme talsimaan jänkää märempiä osia kulkien takaisin autolle päin. Kohta löytyikin suosirri ja pian perään myös jänkäsirriäinen. Muita yllätyksiä ei kuitenkaan komppaamalla löydetty. Poroerotuksella Pirkka plokkasi Ailigaksen rinnettä vasten lentäneen ampuhaukan ja aitauksen sisäpuolelta kuului punakuirin huutelua.

Liikenteeseen lähdettyämme näkyi auton ikkunasta tuulihaukka mutta parit stopit tuottivat vain ihan tavan lajistoa. Inarin puolella Ahvenjärvellä näkyi pilkkasiipipari, Siltajärvellä kuului ruokokerttunen, Muotkanruoktun ruokinnalta löytyi pari taviokuurnaa, Ukonjärvellä näkyi pari kuikkaa ja Juutuanvuonolla näkyi pari merimetsoa sekä tuhkaselkälokkipari.

Pikku-Petsamossa lauloi pikkusirkku ja läheisellä Neitiaavalla laidunsi 39 metsähanhen parvi. Mellanaavan käynti tuotti ainoastaan töyhtöhyypät mutta lapintiaisen hoito pesäpöntöltä tuotti myös matkan varrella pikkutiellä olleen pyyn. Törmäsessä lensi tien yli yllättäen erittäin pohjoinen nuolihaukka, mutta Kaunispää yllätti negatiivisesti sillä keräkurmitsaa ei löytynyt vaan saimme tyytyä ainoastaan kivitaskuun.

Sodankylä pohjustetut järvet olivat tuottoisia ja Sompiojärveltä hoituivat niin merikotkat kuin maakotkakin sekä myöskin mustaviklo, lapinsirrit ja riekot. Iso Moskujärveltä löytyivät yhä tundrahanhet, lapasorsapari ja kanahaukkakin näkyi taas – toki tällä kertaa naaras.

Sitten olivat edessä rallin ensimmäiset uuvuttavat hetket, kun ajelimme läpi Pelkosenniemen havaiten vain parit metsot sekä lehtokurpat. vuorokauden vaihduttua kiertelimme Kemijärvellä paikkoja hieman liikaakin, sillä saalis oli varsin laiha, sillä ennen jätevesijärveä löysimme vain lehtokertun. Jätevesijärveltä sitten hoituivat niin heinätavi- kuin punasotkapari, kaakkuri sekä härkälintu, mutta aiemmin päivällä taas nähtyä amerikantukkasotkaa emme nähneet saati harmaasorsaakaan.

Sitten oli edessä uuvuttava ajo Rovaniemelle. Apukan pelloilta hoitui kiuru ja teeri ja ”Rollossa” etelän pakollisina löytyi helposti punavarpusia useammastakin paikasta, käpytikat, tervapääskyt, törmäpääsky, tiltaltit, Vitikanpään punajalkaviklo ja hernekerttu, Aronperän pikkutyllit, Pöykkölän fasaanit ja pari pensaskerttua, Harjulammen silkkiuikut, hautausmaan sirittäjä, Tuomilammen mustakurkku-uikku ja Vanttauskosken mustarastas. Auttikönkäältä hoitui lisäksi vielä koskikara.

Rallin lopetuspaikkaan Posion Korouomalle saavuimme aikataulussaan kaksi tuntia ennen rallin päättymistä. Lähdimme pian kiirehtimään polkua kohti päätepistettämme ja pian oli selvää, että polku oli paljon pitempi ja huonokuntoisempi kuin mitä aikataulumme oli antanut ymmärtää. Niinpä vauhdista hoidimme peukaloiset, rautiaiset, pikkukäpylinnut yksittäisen ja näytillä olleen isokäpylinnun sekä varoittelevien pohjansirkkujen kohdalla piti jo pysähtyäkin. Mutta kiirettä piti, että lopulta pääsimme perille lopetuspaikkaamme vain todetaksemme, että aika oli loppunut.

Huilimme tovin komeaa maisemaa ihastellen ja lähdimme sitten henkeämme uhaten kiipeämään karseakuntoisia portaita ylös uoman pohjalta. Ja kuinka ollakaan kohta taivaalla kaarteli muuttohaukka, palokärki kävi viereisessä puussa ja ylhäällä metsässä autoa kohti palaillessamme kuulimme ensin pari puukiipijää ja sitten löytyi vielä kaiken huipuksi pari sinipyrstöäkin! Eli neljä lisälajia olisi vielä ollut tarjolla, mikäli ralli olisi ollut 26 tunnin mittainen – nopeammin reittiämme ei olisi mitenkään voinut tehdä…

Lopulta lajimääräksemme tuli 124 lajia, jolla irtosi varsin ylivoimainen voitto rallissa. Ralliennätyskin jäi vain yhden lajin päähän, mikä oli varsin hyvin, sillä nyt ei todellakaan ollut mikään hyvä lintuvuosi – myyränpurijat loistivat poissaolollaan ja muutenkin linnut olivat olleet todella tiukassa!

Paluumatkalla Kemijärvelle yritimme vielä bongata Juujärveltä lapinuunilintua, mutta löysimme vain pari pohjansirkkua ja varpushaukan (tämäkin meiltä oli puuttunut). Kaakkuri hautoi pesällään eräällä lammella ja Kostamossa kuului vielä spondevuodariksi pikkusirkku.

Illalla Allun lähdettyä aloittelemaan kotimatkaa (meinasi nukkua autossa kyllä pian) simahdin taas mukaville 14 tunnin unille Pirkan luona.

10.6. aamupäivällä kävimme vielä jätevesijärvellä katsastamassa harmaasorsat, heinätavit, punasotkat, härkälinnun ym. ja sitten minun piti lähteä pitkälle kotimatkalle. Jossain Kemijärven eteläosissa tien yli lensi närhi, joka olisi ollut kivampi nähdä rallissa. Muuten en juuri havaintoja tehnyt. Suomussalmella kävin kaupassa ja ostin herkullisen thaimaalaisen aterian asuntoautomyymälästä kaupan pihalta. Lopulta olin Parikkalassa iltayhdeksän jälkeen.

Olipahan ollut melkoisen rankka lintuloma, jolla lajeja oli näkynyt paljon (185) ja monipuolisesti mutta nukkuminen oli kyllä jäänyt turhan vähiin. Saapa nähdä, kauanko tästäkin lomasta toipumiseen menee?

J.A.

Onneksi hämärissä löysimme parempiakin lajeja, kuten jänkäkurpan, luhtahuitin ja viimein yhden pöllönkin – lehtopöllön. Jatkoimme kohti etelää ja Haminassa pointsasimme vaisusti äännelleen liejukanan sekä Kirkkojärveltä luhtakanat sekä ruokosirkkalinnun. Vielä hoitui lähes vauhdista kivitasku sekä kaakkuri ennen kuin jatkoimme muutamia kuuntelupysähdyksiä tehden ja mm. harmaapäätikan ja metsäkirvisiä havaiten Virolahden Harvajanniemeen.

Merellä ei juuri lintuja liikkunut, mutta parempina lajeina listasimme mustalinnun, pilkkasiiven, harmaasorsan, mustakurkku-uikun, räyskän sekä lapintiiran.

Lopulta oli aika jatkaa matkaa ja pikaisen turkinkyyhkyhylsyilyn jälkeen parkkeerasimme Haminan Lupinlahdelle, jossa näkyi pari punasotkaa ja pikkulokkia sekä haara- ja räystäspääskyjä. Sitten jatkoimme yhteen lehtoon, josta löytyi pienen haeskelun jälkeen huuteleva uuttukyyhky sekä pähkinänakkeli ja puukiipijä, muttei uusia tikkoja.

Sitten oli aika siirtyä kohti sisämaata ja Kouvolaan, jossa kävimme useammallakin lintujärvellä sekä myöskin vanhassa metsässä kävelemässä. Lajit olivat tiukassa, mutta parempina näimme mm. tilhiparven, pyyn, merikotkan, ampuhaukan, pikkutyllin, peukaloinen sekä töyhtö- ja hömötiainen ym. Yritimme myös mm. kuningaskalastajaa ja mustaleppälintua onnistumatta. Mutta sen sijaan epätoivoisen tuntuinen kangaskiurukomppaus yllättäen tuottikin tulosta.

Aika alkoi käydä jo vähiin ja Teo laskeskeli lajisigmamme ja vaipui epätoivoon. Lajimäärämme laahasi reilua pariakymmentä lajia alempana kuin normaalivuosina. Mutta lintuja todellakin oli maastossa niin vähän, että jatkoimme tosissamme loppuun asti. Ja sinnikkyys palkittiin pian selkälokilla ja kapustarinnalla ennen kuin kurvasimme lopetuspaikkaamme Jaalanlahden lintutornille. Ja lopetuksemme onneksi meni varsin hyvin, vaikka aamulla paikalla olleet kahlaajat olivatkin hävinneet. Saimme silti vielä kanadanhanhen, heinätavin, uivelon ja sinisuohaukan ennen kuin kello tuli kuusi ja ralli päättyi.

Lopulta lajisaldomme oli 122 lajia, kun yleensä voittoon on vaadittu noin 140 lajia. Olin kuitenkin varma, että mikäli joku joukkue olisi saanut kasaan 130 lajia – he valehtelisivat… Koronan vuoksi purkua ei ollut vaan tulokset lähetettiin sähköpostitse.

Heitettyämme hyvästit Teolle ja Ellille ajelimme kotiin. Seuraavana aamuna saimme rallin tulokset ja kuinka ollakaan joukkueemme ”Voi hyvää päivää” (nimi juonsi juurensa tokaisustani rallin jälkeen ja sillä oli viitattu lajimääräämme varsin huonona lintupäivänä) oli voittaja parin lajin erolla seuraavaan joukkueeseen Pellet ja Pyhtään pelottomat. The Gulls oli kolmonen 113 lajilla ja sadan lajin rajan oli rikkonut vielä Epa:n yhden miehen joukkue 106 lajillaan. Yhteensä mukana oli ollut kuusi ”joukkuetta”.

2.5. aloitimme aika myöhään, kun piti nukkua hieman univelkoja. Lopulta kasin jälkeen staijailimme patotiellä parin tunnin ajan, mutta ainoastaan järripeippoja ja vähän lapinsirkkuja tuntui liikkuvan. Kahlaajalutakolta löytyi vuodariksi pari liroa. Käytyämme syömässä kävimme katsomassa pähkinänakkelia Särkisalmella ja jatkoimme sitten taas Saarelle vessulaskentaan ja niitähän riitti. Synttäreiden kunniaksi parempiakin haviksia löytyi, sillä Pohjanrannassa näkyi muuttohaukka, Tarassiinlahdella jalohaikara ja merimetso, parissa paikassa suopöllö, Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä löytyi pitkän etsinnän jälkeen siellä jo muutaman päivän oleillut sitruunavästäräkki ja Kanavalammella näkyi lyhytnokkahanhipari ja mustaviklo. Retkellä minulla oli ensimmäistä kertaa mukana vihdoin toimintakuntoon samani itselleni ostama synttärilahja Canonin R5 järjestelmäkamera 100-500mm linssillä. Olimme molemmat tilanneet lähes samanlaiset paketit itsellemme, mutta toimituksessa oli hieman ollut ongelmia ja Hanna ei vielä ollut saanut linssiään ja muistikortit olivat yhä myös matkalla – itse olin kiireellä hommannut muistikortin edellispäiväksi Kouvolasta, kiitos Elissan avun!

3.5. Härskiinmustasta näkyi kaakkuri, muutama merimetso sekä pari tukkakoskeloa ja Siikalahdella pari pikkulokkia ja 5 räystäspääskyä. Illemmalla kävimme rengastamassa Särkisalmen pähkinänakkelin. Seuraavan päivän havikset jäivät Siikalahden tornilta laskettuihin 65 tukkasotkaan.

5.5. oli lomani ensimmäinen päivä. Aamulla näin Härskiinmutkasta 20 meriharakan parven paikallisena. Sain Valosen Artun kaveriksi Saaren vessulaskentaan ja parhaita haviksia olivat harmaasorsa, pajulintu sekä nokkavarpunen Akonpohjassa, pari lyhytnokkahanhea edelleen Kanavalammella, lapasotkakoiras Tarassiinlahdella, pari mustalintuparvea, nuolihaukka, yhteensä jopa 30 pikkukuovia, pari rantasipiä, uuttukyyhky sekä Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä yhä oleillut sitruunavästäräkki sekä jänkäkurppa.

Päivällä lähdin ajelemaan kohti lounasta ja määränpääni oli Jurmo, jossa meinasin viettää seuraavan reilun viikon!

J.A.

14.3. teimme kuun ensimmäiset muuttolintuhavainnot, kun näimme Siikalahdella laulujoutsenen ja Kirkkoselällä harmaalokin. Seuraavina päivinä näkyi muutama harmaalokki lisää ja kerrankin tyynen kelin innostamina lähdimme 16.3. illalla pöllöretkelle Melkoniemen tutuille reiteille ja yllätys oli melkoinen, kun kuulimme muutaman tunnin kierroksella jopa 14 helmipöllöä sekä viirupöllöparin!

18.3. Kirkkoselällä lenteli jo 11 harmaalokkia ja illan saunalenkin ylläri oli, kun Soikkelin Miikan kanssa näimme Tarvaslammen Myllyjoessa koskikaran. 22.3. Lötjösen Matti oli nähnyt Oravaniemessä niin lapin- kuin viirupöllönkin, joten illalla Imatran työvuorolta palattuani suuntasimme sinne. Löysimme lapparin eri paikasta kuin, mistä sen piti löytymän, mutta kohta Mattikin kurvasi paikalle ja lintu oli kuitenkin lähes samassa paikassa kuin se oli ollut päivällä, Matti vain oli vahingossa ilmoittanut paikan väärin. Palaillessamme jo kotia kohti näimme vielä viirupöllönkin, joka oli reilun kilometrin päässä Matin havaintopaikasta. Sillä oli varikset riesanaan kuten Matinkin näkemällä linnulla oli ollut.

24.3. alkoi Siikalahdella olla jo hieman kevään tuntua, kun joutsenia oli jo kymmenkunta kailottamassa ja lisäksi parilla lyhyellä käynnillä näkyi pari merikotkaa, varpushaukka, 3 hiirihaukkaa, 20 töyhtöhyyppää, pari harmaalokkia, sepelkyyhky, pari kiurua, mustarastas sekä 7 kottaraista. Päivän ainoat vuodarit olivat kuitenkin kiuru ja sepelkyyhky, sillä muut lajit oli tullut nähtyä jo 1.1. Nyt kuitenkin vuodenpinnoista saattoi sanoa Suomi-100.

25.3. oli paljon hiljaisempaa, kun ainoatakaan hyyppääkään ei näkynyt, mutta kiuru, uuttukyyhky sekä 4 pulmusta näkyi. Ja hiljaista oli seuraavanakin päivänä, vaikka oli lämmintä ja kova etelätuuli. Ilmeisesti lunta oli vain yhä aivan liikaa? 13 hyyppää, 2 sepelkyyhkyä, palokärki, isolepinkäinen ja pulmunen jäivät ruokiksen saldoksi. Illan juoksulenkillä Särkisalmella näkyi 10 kottaraista.

27.3. herätyskellomme soivat jo ennen aamuyhtä ja pian olimme ajelemassa kohti Heinävettä, joka oli vuoden alussa siirtynyt Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan ja peekoon aktiivit järjestivät Erämaarallin kunnan alueella. Aamukolmelta pääsimme parahiksi alueellemme, joka sijaitsi kunnan luoteisnurkassa rajautuen Varkauden sekä tietysti kunnan rajoihin. Myös Joensuuntie kulki alueemme poikki ja asutusta alueella ei ollut lainkaan, joten kovinkaan hyväksi lohkoamme ei voinut sanoa. Pöllökuuntelut olivatkin ihan yhtä tyhjän kanssa rekkaliikenteen seassa, mutta lopulta aamun jo ollessa valkenemassa kuulimme lyhyesti viirupöllön sekä varpuspöllön.

Kävimme vielä Karvion kanavalla kääntymässä nähden 4 pyrstötiaista, mutta sitten tipautin Hannan koko aamuksi koluamaan hiihtämällä Kohmanniemen suojelumetsiä ja lähdin itse sompailemaan alueemme pohjoisosien pikkuteille aina parin sadan metsin välein atrappia huudattamaan pysähtyen.

Aika pian oli selvä, että kannatti keskittyä hömö- ja töyhtötiaisiin, jota kuitenkin olivat ns. pistelajeja kisassa. Muita lintuja kun ei juuri ollut. Käpytikkoja näkyi aamun aikana vain muutama ja itse en havainnut ainoatakaan punatulkkua. Onneksi tikoissa oli laatuakin, sillä aika pian löysin aktiivisesti rummutelleen pohjantikan ja pian perään samoissa askareissa touhunneen koiras valkoselkätikan. Palokärkikin huuteli ja lopulta löysin harmaapäätikankin. Samoihin aikoihin Hanna löysi myös samoja tiaisia ja käpytikkoja mutta myös hippiäisiä ja puukiipijöitä, muutaman punatulkun sekä useammankin palokärjen ja pyyn.

Aivan perimmäistä luoteisnurkkaa kolutessani olin juuri kääntynyt Leppävirran kunnan rajalla ja stoppasin taas kerran huudattamaan tinttiatrappia, kun yläpuolelleni lehahti kuukkeli! Lintu intoutui laulamaankin, joten eiköhän sillä ollut puoliso jossain lähellä hautomassa? Vielä pari pyrstötiaistakin näkyi sekä pikkukäpylintupari.

Lopulta ajelin Hannaa hakemaan ja jatkoimme loppupäivän ajelemalla kaikki ajokuntoiset tiet, mitkä alueellamme oli. Lopulta saimme viimeisen tien koluttua klo 14:58 eli kaksi minuuttia ennen rallin päättymistä. Aika iso osa alueestamme oli surkeaa rääseikköä, joten aika pitkiä pätkiä ajelimme välillä pysähtymättä. Tiaisia ja käpytikkoja onneksi löytyi ja joku yksittäinen pyy, teeri, harmaapäätikka, palokärki sekä pari pikkukäpylintua sekä sumuisen keli päivän ainoa kunnan alueella nähty petolintu eli varpushaukka pistelistaamme rikastuttamaan.

Kotimatkalla ynnäilimme tuloksemme ja lähetimme ne Kontiokorven Jarille. Tulimme lopulta kisassa toiseksi selvästi voittaneiden Tuomo Erosen, Jani Variksen ja Elias Kaakisen jälkeen. Yhtä selvä ero oli takanamme sitten seuraaviin. Ihan mukava päivä oli ollut ja olipahan pitkästä aikaa päässyt pois Parikkalasta!

Sunnuntaina 28.3. staijailimme Siikalahdelle reippaat 5 tuntia hyvässä kelissä, mutta edelleen oli hiljaista. Merikotkia sentään liikkui näimme yhteensä ainakin 10 lintua, joista 6 näytti muuttavilta. 4 varpushaukkaa, 16 hiirihaukkaa, 6 kurkea, 70 hyyppää, 3 uuttukyyhkyä, 25 sepelkyyhkyä, harmaapäätikka, palokärki, 3 valkoselkätikkaa, 40 kiurua, 35 mustarastasta, pyrstötiainen, 45 selvästi koilliseen muuttanutta talitiaista, isolepinkäinen, 35 kottaraista, 12 pulmusta ja 6 pajusirkkua nähtiin.

Mutta vaikka keli oli loppukuunkin vähintäänkin kohtuullinen, ei lintuja oikein tuntunut näkyä. Ruokiskäyntien saalista olivat 29.3. vihdoin kuulunut vuoden eka vihervarpunen sekä 28 pulmusen parvi ja 30.3. näkyneet ensimmäiset sinisorsat, uuttukyyhky sekä kanahaukka. Kuun viimeisen päivän havaintoja olivat pari taigametsähanhea, pari määrittämättä jäänyttä hanhea sekä uuttukyyhky.

J.A.

Vuoden kisailun jälkeen ehdottelin koko porukalle, josko kisasta saataisiin enemmän irti, jos ei laskettaisi ainakaan pelkästään koko maassa havaittuja lajeja, joita bongaamalla sai tietysti kasaan aina ison listan, vaan ainakin ohessa laskettaisiin omassa maakunnassa ja kotikunnassa havaitut lajit. Jostain syystä ehdotukseni ei ottanut tuulta alleen, mutta itse aloin listata havaintoja näin. Ja kun pari kisaajaa oli päättänyt osallistua kisaan vain spondehavainnoilla, päätin listata nekin muiden ohessa.

Sami ilmoitti aina kuukauden jälkeen tulokset ja vuoden lopulla oli sitten koko vuoden taulukon vuoro. Kovimmat bongarit tietysti ottivat kärkisijan, joten ei ollut yllättävää, että vuoden kärki oli Jörgen Palmgren ensimmäiset kolme vuotta ja neljäntenä vuonna kärkeen nousi Ari Vuorio, joka voitti sitten seuraavanakin vuonna kirkkaasti, kun ”Jösse” ei enää ollut mukana.

Jos kärkitulokset olivat vuosittain 1680-1755 (jälkimmäinen Jössen vuosiennätystulos), olivat omat tulokseni 1331-1468. Kaikkina muina vuosina paitsi 2019, kun teimme useamman pitemmän ulkomaanreissun, oli tulokseni päälle 1400 eli aika tasaisesti pinnoja keräsin eri vuosina. Sijoutukseni kisassa oli sekin aina 4.-6. Mainittakoon, että lähes kaikki muut osallistujat olivat rannikolta tai ainakin paljon lähempää rannikkoa kuin minä.

Kautta aikain kovin kuukausi kisassa oli Jössen toukokuussa 2016 keräämä 216 lajia. Itselläni oli parin toukokuun kärkitulokset 212 ja 211. Talvikuukausina kovin oli Jössen 110 helmikuussa 2015, kesällä Vuorion 212 kesäkuussa 2017 ja syksyllä Jössen 174 syyskuussa 2017.

Etelä-Karjalassa kovin vuositulokseni oli 1348 ja Parikkalassa 1273 – ja spondeja oli parhaana vuonna 1563 koko maan tilastossa. Kuukausittain kovin tammikuuni oli 86 lajia, ”eekoossa 60 ja Parikkalassa 44 lajia (58 spondea). Helmikuun maksimi oli 82, eekoo 50 ja Pla 42 (spondet 71). Maalis- 89, 80 ja 78 (84). Huhti- 150, 140 ja 137 (147). Touko- 212, 191 ja 187 (205 – lienee aika kova lukema spondeja kuukaudessa). Kesä- 184, 145 ja 132 (180). Heinä- 167, 142 ja 132 (143). Elo- 163, 140, 137 (160). Syys- 164, 146 ja 139 (163). Loka- 146, 111 ja 110 (143). Marras- 88, 80 ja 75 (73) ja joulukuu 79, 63 ja 51 (62).

Omasta mielestäni mielenkiintoisinta kisassa oli kisata itseään vastaan omalla reviirillä ja vertailla vuosittaista vaihtelua kuukausien välillä. Kuuden vuoden kuukausilajien laskemiskokemuksella voinen todeta Parikkalan olevan talvella varsin kehno lintukunta. Kautta aikain olen havainnut Parikkalassa vain 98 lintulajia. Keväällä täällä lintuja näkee – parhaimmillaan toukokuussa ja kesälläkin ihan kohtalaisesti, mutta syksyllä täällä ei taas lajiston monipuolisuudessa pärjää rannikolle alkuunkaan.

Kisa kesti lopulta täydet viisi vuotta ja useampi orni oli mukana koko kisan ajan, muutamia jäi pois mutta yksittäisiä uusia osallistujiakin tuli mukaan. Alkuvuodesta 2020 saimme tyrmistyttävän uutisen, että kisan luoja Sami Luoma oli menehtynyt. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli jo ehditty kisaamaan normaalisti, joten päätin itse viedä vuoden loppuun Samin muistoa kunnioittaen Siksi oikeastaan päädyin nyt tekemään tällaisen yhteenvedonkin. Muilta osallitujilta en kysellyt lupia mainita nimiä tai tuloksia, joten siksi mainitsin vain kovimmat ennätystulokset – en usko ko. henkilöiden pahastuvan.

Kiitos Sami (R.I.P.) ja muut osallistujat. – J.A.