31.12. lähdin aamupimeässä ajamaan kohti Hankoa ja klo 8:45 tapasimme Tammisaaressa Salossa asuvan kaverini Kalle Larssonin kanssa. Hyppäsin Kallen kyytiin ja jatkoimme kohti Hankoa. Olimme vielä matkalla, kun saimme päivityksen, että jo muutamia päiviä Tallholmarnan Neljän tuulen tuvalla ollut kashmirinuunilintu oli yhä paikalla, niinpä loppumatka sujui aika vaihdikkaasti.

Parkkeerattuamme Neljän tuulen tuvan parkkipaikalle, oli kashmirinuunilinnun paikantaminen helppoa, sillä paikalla oli reilut parikymmentä muutakin bongaria. Kohta saimme seurailla tämän kauniin uunilinnun varsin pirteännäköisiä touhuiluja ruusupuskan tyvellä. Välillä lintu innostui ääntelemään aktiivisesti ja välillä se puolestaan lensi läheisiin mäntyihin piiloon palatakseen kuitenkin kohta taas puskien alustoja tonkamaan.

Kohta lähes viereisistä puskista löytyi tiltaltti, joka myös oli ollut paikalla jo pitempään. Oli aika hurjaa nähdä vuoden viimeisenä päivänä kaksi phylloscopusta!

Jatkoimme pienen ”humein” kuvaussession jälkeen tuijottamaan merelle, jossa olikin mukavasti lintuja niin paikallisena kuin liikkeelläkin. Haahkoja näkyi muutamia, pilkkasiipiä ja tukkakoskeloita pari parveakin, naurulokkeja kellui muiden lokkien seassa useita ja pian löytyi seuraava projektilajimme, kun näin vilaukselta pikkulokin katoavan kaukaisen niemen taakse. Onneksi kohta se tai toinen nuori pikkulokki lensi suoraan ylitsemme ja jonkin aikaa myöhemmin myös vanha pikkulokki lensi ylitsemme.

Jatkoimme seuraavaksi läheiselle Långörenille, jossa komppailimme kannaksen pusikkoa parin edellispäivänä paikalla havaitun linnun toivossa ja eipä aikaakaan kun Kallen jaloista nousi niittykirvinen äännellen lentoon ja pian myöhemmin minun jaloista nousi kiuru kiertelemään yllemme. Lähdimme saman tien pois, jotta linnun pääsisivät takaisin ruokailemaan.

Kallella oli jo kiire kotia kohti, joten lähdimme palailemaan Tammisaarta kohti, josta lähdin itse vielä jatkamaan retkeä. Suuntasin Raaseporin Karjaan Lappträsketille, jossa oli edellispäivinä havaittu useitakin mukavia lajeja mm. lapasorsa. Jo tornille kävellessä näin isolepinkäisen ja hiirihaukan, mutta tornilta en löytänyt oikein mitään parempaa. Toki parin sadan kyhmyjoutsenen yllättävänkin äänekästä touhuilua oli mukavassa kelissä mukava seurata. Järvellä oli myös mm. 112 kanadanhanhea ja 40 laulujoutsenta. Pienemmät vesilinnut jäivät kuitenkin 35 sinisorsaan ja 3 tukkasotkaan. 10 pyrstötiaisen parvi tuli vielä tornin viereen pörräämään ennen kuin päätin lähteä vielä jatkamaan retkeä.

Jatkoin Espoon Laajalahdelle, jonne matka kesti odotettua kauemmin moottoritieremontista johtuen. Ehdin kuitenkin vielä noin tunnin seuloa lahden linnustoa, josta löytyi mm. 5 haapanaa, 59 nokikanaa sekä 15 uiveloa.

Ilta oli jo pimenemässä ja ensimmäiset uudenvuodenraketit välkkyivät taivaalla, kun ajelin takaisin Kirkkonummelle. Ilta menikin sitten lähinnä seuraavan päivän ekaekaa retkeä suunnitellessa. Nukkumaan menin rakettien paukunnan ollessa vasta kiihtymään päin.
1.1.2012 heräsin jo kuuden pintaan ja puolta tuntia myöhemmin lähdin taas kohti Tammisaarta. Karjaata ennen vuoden ensimmäinen lintuhavainto oli klo 6:50 tien yli auton valoissa vauhdilla lentänyt helmipöllö.

Tammisaaressa odottelin hetken Kallea sekä Kaukisen Markoa ja kun he saapuivat pakkauduimme Markon autoon ja lähdimme kohti Hankoa. Ajoimme nyt pohjustustemme perusteella aloituspaikaksi päättämällemme Långörenille, jossa tapasimme vanhoja tuttuja, kun Takaveto & Gusse eli Vesa Jouhki, Andreas Lindén, Jaakko Aarniala sekä Gustaw Nordenswan olivat jo paikalla. Kohta alkoi valoa olla sen verran, että päätimme lähteä koluamaan puskia ensin mantereen puolelta.

Ensimmäiset näkyneet linnut olivat tietysti rannan tuntumassa kelluneet valkoisena loistaneet kyhmyjoutsenet, mutta toinen laji oli yllättävä, kun taivaalta kuului punakylkirastaan sirahdus! Ja pian tämän jälkeen huomasimme eräässä pienessä koivissa kököttäneen varpuspöllön. Käveltyämme vielä hieman pitemmälle kuulimme punarinnan tiksutusta. Olipa ollut erinomainen alku! Aamu alkoi olla jo sen verran valoisa, että päätimme suunnata komppaamaan edellispäivänä pohjustamiamme kiurua ja niittykirvistä. Niitä ei kuitenkaan meinannut löytyä. Ilmeisesti ne kuitenkin olisivat viettäneet yön jossain metsän puolella? Onneksi lopulta niittykirvinen löytyi ja tällöin Takaveto ja muutama muu paikalla saapunut päätti lähteä singahtamaan Tallholmarnalle.

Me kolusimme vielä hetken Långöreniä ja havaintoja tuli mm. vihervarpusista, tilhistä, haahkoista, tukkasotkista ym. Lopulta saatuamme tiedon, että kashmirinuunilintu oli taas löytynyt, lähdimme mekin Neljän tuulen tuvalle.

”Humei” hoitui taas saman tien, kun paikalla oli kymmeniä bongareita! Heti lajin hoidettuani päätin siirtyä staijaamaan merelle, sillä minulla oli fiilis, että siellä voisi mennä ihan mitä tahansa – olihan yö ollut kylmä ja luntakin oli hieman satanut, joten muuttoa piti olla ainakin jonkin verran.

Näkyvyys merelle oli valitettavan huono ja lintuliikennettä oli yllättävän vähän. Kanadanhanhia ja laulujoutsenia muutti joitakin parvia, mutta muu vesilintuliikenne oli aivan liian kaukana. Alleja ja telkkiä viuhtoi merellä jonkin verran mutta aivan liian kaukana. Pilkkasiipi ja jokunen tukkakoskelo oli yhä paikalla ja yksi mahdollinen riskilä kellui liian kaukana vastavalossa ja väreilyssä jääden näin määrittämättä. Muutama yksittäinen kuikkalintu muutti liian kaukana mutta se tärkein laji eli pikkulokki pysyi kuitenkin piilossa. Saimme jo tiedon, että sellainen oli kuitenkin nähty toisaalla Hangossa, kunnes kuului huuto, että tiltaltti oli vihdoin löytynyt. Koko iso porukka singahti tiltalttia katsomaan ja onneksi se löytyikin pian.

Tiltaltin hoidettuaan valtaosa porukasta lähti joko etsimään pikkulokkia muualta tai bongaamaan Långörenistä nyt taas löytynyttä kiurua. Itse jatkoin kuitenkin vielä meren seulomista mikä kannatti sillä ensin näkyi koirasuivelo ja kohta tämän jälkeen lopulta aamun neljäs kuikkalintu meni sen verran lähempää, että sen sai määritettyä lajilleen kaakkuriksi. Samoihin aikoihin kuitenkin oli tiltalttia katsoneiden ornien yli lentänyt pikkulokki mantereen puolelta ja tästä emme saaneet tietoa.

Odotellessamme Kallen paluuta kiurunbongausreissulta tuli taas tieto pikkulokista toiselta puolelta Hankoa. Valtaosa porukasta lähti vauhdilla, mutta Kallea ei kuulunut. Lopulta Kalle palasi onnistuneelta bongaukselta, mutta ”pienet” vastoinkäymiset olivat hidastaneet häntä (katsotaan mitä Kalle kirjoittaa tästä omaan blogiinsa

Niinpä päätimme yhä jäädä Tallholmarnaan vähäksi aikaa, kun pikkulokki saattoi hyvinkin palata taas tänne. Lopulta kuitenkin kello oli jo niin paljon, että päätimme lähteä kokonaan pois Hangosta ja kohti länttä.

Olimme ajaneet 12 kilometriä Hangosta kun saimme tiedon paikallisesta pikkulokista Stormärseniltä. Päätimme vielä kerran koittaa ja käännyimme ympäri ja lähdimme taas kohti Hankoa. Paikalle päästyämme oli paikalla jo parikymmentä bongaria, mutta lintu oli kuitenkin kadonnut väreilyyn jo 10 minuuttia aiemmin. Onneksi se kuitenkin kohta löytyi taivasta vasten lentämästä ja tämä 2 kv pikkulokki näkyi lopulta oikein hienosti! Ja me lähdimme kiireellä taas matkaan.

Tammisaaressa nappasin autoni ja jatkoimme kohti Saloa, jonne taas jätin autoni, jotta se olisi paluureitin varrella. Sepelkyyhky ei ollut eilisellä paikallaan vaan ainoaksi vuodariksi Meriniityltä tuli fasaani, joten jatkoimme kohti Turkua. Vauhdista näimme isolepinkäisen Kaarinan Tuorlassa ja vasta linnun ohitettuamme tajusimme, että paikallahan oli ollut pitkään ”homeyeri” -alalajin yksilö. Päätimme katsoa lintu tarkemmin Turusta palatessamme, jos se yhä olisi paikalla.

Lopulta olimme Turun Laukkavuorella, jossa oli taas melkoinen kansanpaljous, kun bongarit olivat saapuneet kuittaamaan harjalintua ekaekaa -pinnaksi. Lintu oli tietysti hyvin hallinnassa ja se ruokaili pienen ojan varrella aktiivisesti. Pari kuvaa otettuamme lähdimme jatkamaan retkeämme.

Ikäväksemme olimme saaneet tiedon, että sinisuohaukka eikä merihanhi eivät olleet eilisillä paikoillaan, joten päätimme ajaa Kaarinan Piikkiön Viukkalan kasvihuoneille, joilta löysimmekin jopa viisi västäräkkiä. Matkalla näin auton ikkunan läpi vilaukselta päiväpetolinnun, joka näytti sinisuohaukalta, mutta havainto oli aivan liian lyhyt eikä lintua näkynyt enää pysähdyttyämme. Sitten tulikin tieto Takavedon Paimionlahdelta löytämästä ampuhaukasta ja singahdimme paikalle. Lintu ei enää ollut kuitenkaan ollut hetkeen hallinnassa, mutta onneksi löysin sen pian taivaalta keltasirkkuparvea jahtaamasta.

Päätimme vielä lähteä Paimion Pitkäportaaseen yrittämään paikalla nähtyjä uuttu- ja sepelkyyhkyjä, mutta niitä ei enää illan hämärtyessä löytynyt. Kävimme kahvilla Takavedon porukan kanssa, jossa yhtäkkiä Kalle sai kuningasidean yrittää lehtopöllöä Salon Vuohensaresta. Koskapa meillä oli mukanamme pöllömaskotti numero yksi eli andy, niin kymmenen minuutin matkinnan ja viiden minuutin odottelun jälkeen alkoi lehtopöllö huudella!

Palattuamme autolleni lähdin seuraamaan Takavedon porukkaa, joka ajoi vielä pöllöretkelle Hyvinkään Kytäjälle. Toista tuntia yritimme viiru- ja helmipöllöjä tuloksetta, kunnes lopulta pääsin kotimatkalle. Väsyneen kotimatkan ainoa piristys oli Ruokolahden Vennossa tien yli lentänyt helmipöllö. Niinpä päiväni sai samanlaisen päätöksen kuin miten se oli alkanutkin!

Lopulta olin kotona puolen yön jälkeen. Olipahan ollut melkoisen linturikas vuodenvaihde. Uusia ekaekaa pinnoja olin saanut yhdeksän, mutta myös kuukausipinnoja yhteensä saman verran!

J.A.

Onneksi jouluaattona oli hieman satanut lunta, joten pääsimme aloittamaan jo aamuyhdeksältä. Ilman tuota alle viiden sentin lumikerrosta, olisi valoisaa joutunut odottamaan noin tunnin pitempään. Simpelejärvi oli harmittavasti jäätynyt vain muutamaa päivää aiemmin, joten vesilintuja ei enää ollut tarjolla.

Alkumatka olikin aika tylsä, Saharannan uimarannalla näkyi sentään 33 urpiaista mukanaan yksi tundraurpiainen. 10 kesykyyhkyä näkyi terkkarin nurkilla, muuten oli tyytyminen varislintuihin, varpusiin ja tali- ja sinitiaisiin. Pähkinähakkikaan ei ollut Aseman sembroilla, jotne matka jatkui 6-tien yli kohti Siikalahtea.

Siikalahden suunnalla sitten vasta hiljaista olikin! Närhiä näkyi Muttelinmäen tienoilla tuttuun tapaan ja patotiellä kuului pari joutsenta. Siikalahden itäpuoleisella maatilalla oli tuttuun tapaan keltasirkkuja sekä pikkuvarpusia ja varislintuja. Siikalahden patovallikierros oli muuten lähes täysin linnuton. Eteläpuolen metsistä löysimme teeriä ja naaras harmaapäätikan ja Tiviällä saalisteli isolepinkäinen. Sitten Olikin taas pitkät pätkät täysin linnutonta aina 6-tielle saakka.

Punnolassa törmäsimme sattumalta Pekkaan (siis tietysti Punnoseen) ja jutellessamme näimme komean kanahaukan. Loppumatka tarjosi enää pari käpytikkaa ja lisää tiaisia.

Lopulliset lintumäärät olivat seuraavanlaiset: laulujoutsen 2 (ääntä ilmeisesti Raikanniemestä), teeri 18, kanahaukka, kesykyyhky 10, harmaapäätikka 1, käpytikka 4, talitiainen 105, sinitiainen 27, hömötiainen 5, isolepinkäinen, närhi 10, harakka 34, naakka 120, varis 28, korppi 3, varpunen 7, pikkuvarpunen 14, viherpeippo 33, urpiainen 33, tundraurpiainen 1, punatulkku 3 ja keltasirkku 30. Yhteensä siis 22 lajia ja 430 lintuyksilöä, joka on aika perustulos.

J.A.

5.12. ajelin illasta surkeassa räntä-/vesisadekelissä Lapinjärvelle Pukaron Paronille, jossa tapasin Juhan ja jatkoimme tämän luokse. Illan kertasimme rallisuunnitelmaa ennen kuin painuimme hyvissä ajoin nukkumaan. 6.12. heräsimme jo klo 5:15 ja onneksemme keli oli jotain aivan muuta kuin mitä vielä illalla oli luvattu – lähes tyyntä ja sateetonta. Kuudelta lähdimme maastoon, mutta muutama pöllöpaikka ei tuottanut yhtään havaintoja. Seitsemältä otimme suunnan Porvooseen, jossa olimme 7:30 ja nappasimme Ralfin kyytiin. Jatkoimme sitten kaatopaikalle yrittämään huuhkajaa, mutta saimmekin avauslajiksi klo 7:50 aika paljon pienemmän pöllön, varpuspöllön, joka huusi kertaalleen syyssoidinta.

Sitten lähdimme kohti Emäsaloa ja aamun valjetessa ja nähtyämme korpin matkan varrella olimme kävelemässä kohti meristaijipaikkaa. Vain yksi vihulaisjoukkue oli paikalla ja niinpä saimme aika rauhassa staijailla hyvässä kelissä. Alleja velloi merellä varmasti toista tuhatta ja lokeista näkyi heti meri-, harmaa- ja kalalokkeja. Muuten oli todella hiljaista! Kyhmyjoutsenia näkyi muutama. ja kohta näimme pari todella kaukaista merimetsoa, mutta pian niitä näkyi enemmänkin ja lähempääkin. Juha plokkasi aika kaukaa merestä kellumasta mustavalkoisen linnun, joka katosi aina aaltojen taakse. Ihan alkuun lintu näytti pieneltä uikulta, mutta pian tajusin, että sen täytyy olla ruokkilintu. Epäilin lintua ensin ruokiksi, mutta nokka ei oikein sopinut. Muut taas epäilivät lintua riskiläksi. En itse ollut aiemmin nähnyt mitään ruokkilintua talvella, joten kirjaa olisi kaivattu. Lintu näkyi aina aaltojen harjalta hyvin, vaikka se oli kaukana, mutta se tuppasi koko ajan olemaan rintamasuunta meihin päin. Sen naama ja rinta olivat valkeat, kalotti ja selkäpuoli mustat. Nokka sojotti koko ajan yläviistoon kuin kaakkurilla. Mitään tummaa naamajuovaa emme erottaneet, mutta naaman ja päälaen sekä niskan väriraja oli todella jyrkkä. Virtaus kuljetti lintua pikkuhiljaa kauemmaksi ja kauemmaksi merelle ja lopulta päätimme tarkistaa autolla kirjasta, mihin lajiin näkemämme tuntomerkit sopisivat.
Jatkoimme yhä staijia ja havaitsimme vielä telkkiä, isokoskeloita sekä yhden kaakkurin ennen kuin jatkoimme autolle, mutta pian jatkoimme vielä kävellen niemen toiselle puolelle, jossa näimme heti kolme pikkulokkia muutolla! Autolle palattuamme avasimme lintukirjan ja riskilä oli heti poissuljettavissa, päätimme jättää ruokkilintumme U/A:ksi, mutta myöhemmin kotona katselin Netfuglissa talvisia ruokkilintukuvia ja vakuutuin, että kyseessä täytyi olla etelänkiisla.

Paluumatkalla havaitsimme Emäsalossa vielä muutamia tavallisia lajeja, käpytikan, palokärjen sekä ylitsemme itään muuttaneen hiirihaukan. Emäsalon sillalta näimme vielä uivelon ennen kuin jatkoimme matkaa. Koddevikin lintutornilta emme nähneet toivomaamme punasotkaa, mutta tukkasotkia, laulujoutsenia vihervarpusia ja muutamia tavallisia lajeja sentään.

PSLY:n metsäruokinnalta hoidimme helposti kuusi-, töyhtö- ja hömötiaisen sekä yllättäen myös pyrstötiaisen. Myös puukiipijä kuultiin, mutta yllättäen yhtään hippiäistä ei löytynyt. Autolle palatessamme kuulimme kanadanhanhiparven ääniä. Bjurbölevikenillä näkyi muutamakymmentä nokikanaa ja pohjustettu mustarastas löytyi nopeasti, mutta nokkavarpusetsinnät eivät tuottaneet tulosta.

Kiialasta löysimme pikaisella etsinnällä vain yhden tikli, muut olivatkin sitten nähneet niitä ja hemppoja enemmänkin. Närhi sentään rikastutti myös lajilistaamme ja päivän toinen hiirihaukka kierteli taivaalla. Jatkettuamme matkaa näimme tilhiparven.

Loviisan puolelle jatkettuamme löytyi isolepinkäinen toiselta pohjustetuista paikoista ja sitten jatkoimmekin Isnäsin niemeen. Naurulokkeja näkyi muutamakymmentä ja myös vanha merikotkapari kisaili saarten päällä.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun yrittäessämme harmaapäätikkaa havaitsimme päivän toiset mustarastaan sekä varpuspöllön. Iltapimeässä vielä kiertelimme Lapinjärven Lindkosken peltoja mutta uusia havaintoja ei enää herunut. Lopulta päädyimme 47 lajiin, jolla irtosi kovatasoisessa ja jopa 13 joukkueen rallissa jaettu 5. sija.

J.A.

1.11. alkoi Parikkalan ja Rautjärven lintukerhon leikkimielinen marraskuupinnakisa. Koitsanlahdella näin sähkölangalla saalista vaaniskelleen varpuspöllön. Muuten kuun alussa näkyi metsissä suuria räkättirastasparvia ja niissä mukana vielä punakylkirastaitakin sekä yhdessä parvessa muutama taviokuurnakin. Uiveloita kertyi Tiviänlammelle mutta varsin vaatimattomasti, enimmillään lintuja oli kahdeksan. Niiden seurassa näkyi myös pari telkkää sekä tukka- ja lapasotka. Merisorsat olivat todella vähissä, mutta 4.11. Imatran Immalanjärvellä mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja näkyi kaikkia useampia, myös sekä tukka- että lapasotkia oli joitakin. Rautjärven Kopsalassa näin myös hiirihaukan. Seuraavana päivänä5.11. Salibandyturnausreissulla Savonlinnaan näin auton ikkunasta Punkaharjun Punkasalmella pienen sepelhanhiparven.

6.11. oli sitten vuorossa perinteinen Talvilintulaskenta. Kävelin taas reippaan 18,5 kilometriä kotoa Saharannasta lähtien ensin Simpelejärven rantaa Terveyskeskukselle asti, sitten rautatietunnelista 6-tielle ja Kaukolantietä Siikalahden Patotielle, josta sitten vallia pitkin Siikalahden eteläosiin, jossa pienen metsäkierroksen jälkeen Tiviältä takaisin vallille, jota pitkin aina lahden länsipuolelle, josta taas metsän läpi Tetrisuolle, josta kuutotien yli Punnolaan, josta vielä pienen kylälenkin kautta kirjastolle ja takaisin kotipihaan. Urakkaan meni taas seitsemän tuntia, mutta lintuja näkyi mukavasti! Parhaimmistoa olivat reitille uudet lajit: pikkujoutsen, 11 kanadanhanhea, mustarastas sekä yli muuttanut piekana. Muita viivyttelijöitä olivat 5 haapanaa, 30 sinisorsaa, 55 laulujoutsenta, telkkä, 2 merikotkaa, 34 kala- ja 5 harmaalokkia ja 2 räkättirastasta. Mukavia määriä olivat mm. 32 pyrstötiaista, 112 naakkaa ja 2 varpushaukkaa, 2 valkoselkätikkaa, 7 hippiäistä ja 2 kuusitiaista. Itse talvilinnut olivatkin lämpimän kelin takia vielä aika vähissä. 38 lajia oli kuitenkin uusi reittiennätys. Kävelin vieläpä hiukan ylimääräistäkin, kun kävin vilkaisemassa myös reittiin kuulumattoman Tiviänlammen, jolla oli yhä uiveloita, tukka- sekä lapasotka.

7.11. kävin pikaisella metsäretkellä Melkoniemellä ja näinkin 4 pyytä sekä metson sekä Tarvaspohjanlahdella naurulokin. 8.11. Haikanniemestä näkyi 2 merimetsoa ja 9.11. Kangaskylällä tilhi. 10.11. kävin taas saloilla ja nyt suostuivat kuukkelitkin tulemaan näytille.

11.11. tein viimeisen retken vähään aikaan ja saalis muodostuikin ihan mukavaksi, kun Joukionsalmella näkyi härkälintu, Tähtiniemessä tundraurpiainen ja Simpeleellä koskikara, pohjantikka sekä taas piekana. Härskiinmutkassa näkyi vielä merimetso.

Talven odottelu jatkui myös marraskuun loppupuoliskolla. 18.11. Rautalahdella kellui mustalintu ja lahden viereisellä pellolla saalisteli isolepinkäinen. Toinen isolepinkäinen oli Moskuunniemessä ja Simpelejärven eteläisempien vesialueiden kierto tuotti 4 kanadanhanhea Kirkkolahdelta, silkkiuikun ja härkälinnun Haikanniemestä ja pitihän Simpeleen Kokkolanjoen tavi käydä hakemassa marraskisalajiksi.

19.11. suuntasin kohti Saloa ja BirdLifen Edustajistoviikonloppua. Nappasin Keskitalon Markuksen Porvoosta kyytiin ja aamusta ehdimme hieman retkeilemäänkin. Espoon Laajalahdella näkyi vielä 50 haapanaa, 25 harmaasorsaa, 12 tavia, 6 uiveloa, nokikana sekä vanha merikotka. Suomenojan kierto ei tuottanut vesilintuja, mutta ylitsemme lentänyt kuukausipinna uuttukyyhky oli mukava yllätys.

Viikonloppu oli muuten kokoustäyteinen ja yöpymispaikan tarjonnutta Larssonin Kalleakin oli mukava nähdä pitkästä aikaa. 20.11. paluumatkalla kävimme yrittämässä harmaasieppoa Lauttasaaresta, mutta lintua ei näkynyt. Koivusaaressa näkyi huikea 50 harmaahaikaran parvi.

Kuun lopulla Siikalahdella näkyi vielä isolepinkäinen ja Simpelejärvellä isokoskeloita, laulujoutsenia, kalalokkeja sekä harmaalokki, muttei oikein mitään muuta! Kangaskylän pähkinähakki saapui pitkästä aikaa aseman sembroille ja viimeiseksi 67. marraskisalajiksi näin Kirkonkylällä 27.11. harmaapäätikan. Tällöin näkyi Kirkkolahdella vielä haapanakin.

J.A.

30.9. aamupalan jälkeen lähdimme kiireen vilkkaan kohti Hailuotoa. Kuten aina lauttarantaan tuli todellinen kiirus mutta onneksi ehdimme klo 8:30 lauttaan nipin napin.

Hailuotoon päästyämme aloitimme tietysti ralliin pohjustamisen. Keli oli todella tuulinen, lähes myrskyisä, mutta muuten oli mukavan lämmintä ja selkeää. Huikun lauttarannassa ei näkynyt paria kyhmyjoutsenta ja isolepinkäistä kummempaa, joten jatkoimme pian Potinhaminan kautta Pökönnokalle. Komppasimme kolmestaan nokan mahdollisimman huolella ja havainnoista mainittavimmat olivat muuttohaukka, 5 mustavikloa, 8 kiurua, taivaanvuohi, 2 kyhmyjoutsenta, kapustarinta ja taas isolepinkäinen, joita olikin saaressa myöhemminkin siellä täällä. Näimme vilaukselta myös noin 12 pikkukahlaajan parven, joka kuitenkin teki täydellisen katoamistempun.

Seuraavaksi kolusimme erästä kuusimetsää Hyypänmäen tienoilla, josta kovasta tuulesta huolimatta löytyi helposti puukiipijä. Jatkoimme kuitenkin pian Lahdenperään, jonne Harrykin ehti, kun oli taas kerran ”joutunut” aamulla huolehtimaan matkaan koko viikonlopun ruokamme ja oli näin ehtinyt vasta myöhempään lauttaan. Lahdenperässä kellui pari lapasotkaa ja merikotka nousi lähirannasta siivilleen.

Turhan Kaarannokkakäynnin jälkeen jatkoimme kylän huoltoasemalle kahville ja sinne saapui taas seuraavalla lautalla saapunut Vierimaan Anttikin. Nyt kun meitä oli jo viisi paikalla, päätimme hajaantua kahdeksi pohjustusporukaksi ja vieläpä siten, että molemmissa porukoissa olisi molempien joukkueiden jäseniä. Niinpä me lähdimme Harryn kanssa kohti Keskiniemeä ja toinen porukka jäi koluamaan kylän lähistön peltoja ym.

Keskiniemeen pääsi tänä vuonna ajamaan varsin hyvin, mitä nyt muutama syvempi lätäkkö reitillä tietenkin oli. Parkkeerattuamme pookille näimme heti pari isolepinkäistä. Jatkoimme kävellen rantaan emmekä päässeet edes dyyneille asti, kun Harry näki jonkin linnun vilahtavan dyynin taakse. Lähestyimme paikkaa ja kohta sieltä pomppasi ilmaan suuri kirvinen, jonka kova tuuli tempaisi matkaansa! Ylitsemme lentäessään lintu äänteli muutamaan kertaan kaksiosaista tsi – spriu -ääntä, jonka toinen tavu paljasti linnun koon ja jykevyyden ohella lajin – isokirvinen! Lintu näytti laskeutuvan pienen laguunin toiselle puolelle, jonne kävelimme sen perään mutta lintuapa ei enää löytynytkään. Soitimme potun, jassin sekä Antin paikalle ja odotellessamme päätimme käydä koluamassa rannan.

Rannasta löytyi vain 7 tylliä ja 2 tundrakurmitsaa, joten päätimme kävellä metsän reunaan asti odottelemaan muita, jotta voisimme aloittaa sitten aukean koluamisen järjestelmällisesti avorivissä kävellen. Muut olivat jo saapumassa meitä kohti, kun yhtäkkiä metsänreunasta nousi kaksi kirvistä lentoon ja toinen oli selvästi isompi! Kuulimme nyt pari kertaa selvän yksitavuisen spriu -äänen sekä pienemmältä ist-ist – eli niittykirvisen ääntä. Huidoimme ja osoittelimme taivaalle, mutta muut eivät lintuja löytäneen, kun ne jatkoivat metsän päällä kohti Marjaniemeä.

Komppasimme kuitenkin niityn huolella porukalla, sillä emme voineet mitenkään olla varmoja, etteikö paikalla sitten olisi jopa kaksi isokirvistä, mutta emme löytäneet enää mitään. Niinpä ajoimme seuraavaan niemeen eli Mäntyniemeen, jonka komppasimme huolella ja sieltä muut kuin minä ja Harry (jotka ajoimme autolla, jottei tarvitsisi kävellä edestakaisin) kävelivät aina Virpiniemeen asti löytämättä kuitenkaan mitään.

Marjaniemi todettiin liian tuuliseksi paikaksi ja siellä jakaannuimme vielä kahdeksi porukaksi jatkamaan töitä. Me kävimme ajamassa kylän läheisten peltojen läpikulkevan tien ja pari muutakin uutta paikkaa, muttemme löytäneet enää mitään mainittavaa. Niinpä lopulta kävimme hakemassa avaimet kämpällemme sekä tietysti maksamassa majoituksen ja jatkoimme kohti Pöllää. Testasimme Harryn Qashqain maastokelpoisuuden ajamalla lähes Kuivasäikälle asti, mutta ei sieltäkään mitään löytynyt. Pöllään saavutuamme oli toisen kolmikon seuraan liittynyt myös Rovaniemeltä saapunut Antti Peuna ja porukalla he olivatkin juuri kompanneet jänkäkurpan hyväksi pohjustuslajiksi. Olihan heillä muitakin hyviä haviksia toisin kuin meillä kahdella, joilla oli tainnut pahimmat pohjustuspaineet lässähtää isokirviseen, josta Harry oli saanut sponden eliksen!

Kämpälle päästyämme saunamajuri jassi pisti heti saunan tulille ja kotiuduttuamme kaivoi Harry autonsa takakontista Romeo-pizzerian kolme kuningaspizzaa ja aloimme perinteisen illan vieton. Pian saapui porukkaamme vielä viimeinenkin lenkki eli Mikko Ala-Kojola ja ilta sujuikin todella leppoisissa merkeissä syöden, juoden, saunoen ja seurustellen tuulen yhä piiskatessa ulkona.

1.10. herätyskellot soivat viiden jälkeen ja pikkuhiljaa pizza-aamiaisen jälkeen porukka pakkautui meidän joukkue minä, potu sekä Mikko potun autoon ja Harry, Antit sekä jassi Harryn autoon. Molemmat joukkueet olivat tietysti keskenään suunnitelleen illalla rallistrategiansa, mutta sen verran oli jo selvillä, että molemmat suuntasivat aloittamaan varsin perinteiseen tyyliin eli Riisinnokalle.

Aamu alkoi jo sarastaa, kun parkkeerasimme Rautalettoon, jossa olikin jo ainakin parin joukkueen autot ennen meitä ja vielä yksi joukkue saapui paikalle, kun olimme lähdössä kävelemään kohti ”riisiä”. Niinpä me päätimme aloittaakin rallin heti metsän alkupäästä ja valua sitten hyvin hissukseen Riisinnokalle, sillä ainakaan itse en viihdy monen rallijoukkueen keskellä, muut kun näyttivät kiiruhtavan kohti kärkeä ja oletettavasti pari joukkuetta siellä ainakin jo oli.

Kellon lyödessä seitsemän alkoi lajien keruu ja meillä homma lähti käyntiin hyvin tavallisilla lajeilla. Hiljalleen kohti Riisinnokkaa kävellessämme löytyi kuitenkin parempaakin, kuten lehtokurppa, tundraurpiainen, tilhiä, rautiaisia sekä kertaalleen huutanut pikkutikka. Juuri ennen kärkeä lähti rantatulvalta lentoon kolme taivaanvuohtakin. Kävelyymme oli mennyt jopa 40 minuuttia, joten paikalla ei enää ollut kuin kaksi joukkuetta, joista toinen lähti aika pian. Me saimme mereltä varsin mukavassa tahdissa mm. kyhmyjoutsenet, mustalinnun, muuttavat kaakkurin, kuikat sekä jopa kolme ampuhaukkaa. Viereisen niemen puiden latvuksissa kujersi pari teertä ja kärkeen saapui koko ajan uusia pikkulintuparvia tekemään lähtöä merelle. Pääosissa olivat punatulkut, urpiaiset, viherpeipot sekä peipot ja järripeipot, mutta myös tiaisia oli mukavasti liikenteessä. Yhdestä parvesta löytyi kuusitiainenkin. Taivaalta löytyi vielä kiertelevä kahlaajaparvi, jossa oli 3 tundrakurmitsaa sekä suosirri ennen kuin päätimme lähteä valumaan takaisin autolle. Harryn poppoo jäi tällöin yhä kärkeen.

Hajaannuimme kerran siten, että potu jäi koluamaan metsää ja Mikon kanssa kävimme katsomassa vielä pikaisesti, josko Isomatalalla olisi jotain uusia lajeja ja olihan heti rannassa kaksi todella kovaa lajia: mustaviklo sekä 4 valkovikloa!

Päästyämme takaisin autolle, kävimme vielä pikaisesti mökkirannassa, josta nousi lentoon uivelo ennen kuin jatkoimme pikkumatkan Koninnokalle, josta komppasimme siivilleen pari lehtokurppaa lisää.

Jatkoimme kohti Kirkkosalmea pysähdellen välillä ja eräästä kuusikosta löysimmekin hippiäisiä, puukiipijän sekä pari kuusitiaista lisää. Louekarin peltoaukealle pysähdyimme isolepinkäinen mielessä, mutta heti noustuamme autosta Mikko plokkasi taivaalta petolinnun, jonka putkeen saatuani totesin heti siroksi suohaukaksi. Lintu kaarteli muutamaan otteeseen ja se oli kuin olikin nuori arosuohaukka. Harryn porukka pysähtyi viereemme ja hetken näytti siltä, että he eivät kehtaa nousta autosta lainkaan, joten päätimme viittoilla heidätkin macroa katsomaan. Lintu kiersi meidät aika kaukaa, mutta molemmat joukkueet onnistuivat saada linnusta tarpeeksi tuntomerkkejä irti lisätäkseen ekan tiedotuslajin listoilleen. Peltoaukealta löytyi teemalajimme isolepinkäinenkin ja ylitsemme muutti 4 kurkea.

Yhtä kyytiä jatkoimme Kirkkosalmelle, jossa hoitui heti sorsien joukosta lapa- ja harmaasorsat sekä nokikana. Suokukko piilotteli tureikossa keskellä lahtea ja haarapääsky sekä mustarastas lensivät ylitsemme. Petostaiji tuotti vain kanahaukan sekä varpushaukan ja parhaana lajina hoitui viiksitimali, josta kuului ensin vain pari ääntä tornin edestä, mutta pian taivaalle nousi 8 linnun parvi kiertelemään.

Jätettyämme taas Harryn porukan jälkeemme, suuntasimme kohti itää, josta Pökönnokalta olikin ilmoitettu houkuttelevasti merisirri sirriparvesta – edellispäivänä vain toinen porukkamme oli nähnyt jokusen suosirrin. Ojakylältä hoidimme nopeasti varpuset ja pikkuvarpuset ja Lahdenperästä löytyi kuin löytyikin toinen edellispäivänä pohjustamistamme lapasotkista. Ajettuamme vahingossa Pökönnokan risteyksen ohi, päätimme pysähtyä pikaisesti Potinlahdella, josta näimme kuinka ainakin kolme joukkuetta oli jo Pökönnokalla komppaamassa. Niinpä päätimme antaa heille aikaa tulla pois, jotta saisimme taas olla rauhassa paikalla ja jatkoimme Huikun lauttarantaan, josta löysimme helposti muutaman merimetson ja palasimme vasta sitten Pökönnokalle.

Parkkipaikalla Harryn porukka teki juuri lähtöä ja saimme kuulla, että merisirriä ei enää ollut löytynyt. Me tietysti kuitenkin jatkoimme suunnitelmassamme, sillä olihan meillä edellispäivänä ollut monta vielä puuttuvaa lajia nokalla. Komppasimme aivan rantaviivan tuntumassa avorivissä, mutta alkuun ei löytynyt yhtään mitään – olivatko muut joukkueet onnistuneet säikyttää viimeisetkin linnut tiehensä? Onneksi lähestyessämme jo kärkeä lähti ensin jaloistamme taivaanvuohi, kohta perään kiuru ja pian tämän jälkeen jänkäkurppa! Kärjen särkältä löytyi vain 4 suosirriä sekä pari tundrakurmitsaa ja rannassa piipersi yksi todella kesy suosirri lisää sekä suokukko. Kohta kuitenkin plokkasimme kahdeksan sirrin parven lentämässä kohti särkkää ja siinä oli 7 suosirriä merisirri mukanaan! Kohta viereemme saapui jostain pari kapustarintaakin, joten kiekka oli sujunut yli odotusten. Valitettavasti petolinnut jäivät vain kanahaukkaan sekä taas yhteen isolepinkäiseen.

Autolle palatessamme laitoimme piipin merisirrin takaisintulosta, sillä tiesimme ainakin ”sisarjoukkueemme” parin jäsenen toivovan lajia eliksiinsä ja he olivatkin palanneet paikalle kuittaamaan lajin, mistä saimme tietysti ansaitut kiitokset, kun taas pian tapasimme (huvittavan samanlaiset reitit meillä siis oli, vaikka me emme alkujaankaan olleet suunnitelleet ralliamme yhtään pitemmälle kuin aloitus riisillä ja sitten Kirkkosalmelle. Tästä eteenpäin kaikki oli sovellettua, ja näin myös Harryn poppoo oli päättänyt tehdä).

Seuraavaksi ajoimme kylän peltoteiden kautta, jossa viimein näimme ensimmäisen merikotkamme Ulkokarvoon Peitsamon laiturille. Todella tiukka tapitus ei kuitenkaan tuottanut kuin allin, myös 10 uiveloa ja kymmeniä silkkiuikkuja näkyi sekä päivän toinen haarapääsky. Seuraavaksi jatkoimme petostaijille Kirkkosalmelle, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta. Järventakustan pellot tuottivat myös pettymyksen, kun kaikki taivaalla kaarrelleet isommat pedot osoittautuivat merikotkiksi – niitä oli jopa 5 ilmassa yhtä aikaa.

Pöllässä mökkirannastamme näimme ohitsemme muuttaneen naaras sinisuohaukan ja Sunikarissa törmäsimme taas Harryn poppooseen. Edellispäivänä toisen porukan pohjustamia selkälokkia ja pilkkasiipeä ei löytynyt mutta eräässä karikossa sukelteli nuori härkälintu.

Pian jatkoimme Marjaniemeen, josta löytyi kuin löytyikin viimeiset peruslajipuutteemme eli tylli ja pilkkasiipi, myös pulmusen ääntä kuului taivaalta.

Jatkettuamme kohti Keskiniemeä saimme Lintutiedotusviestin, että Harryn porukka oli löytänyt Marjaniemestä riskilänkin, mutta ajattelimme palaavamme paikalle vain, mikäli Keskiniemen tienoo sujuu nopeasti. Keskiniemeen päästyämme päätimme odottaa Harryn joukkionkin paikalle, sillä isokirvinenhän puuttui yhä monelta joukkueidemme jäsenistä eliksistä ja aukean komppaaminen olisi tehokkaampaa isommalla porukalla. Rannassa näimme Karvosen ”junnun”, Luukkosen Aapon sekä Kalliokosken Samin ja heidän luokseen käveltyämme selvisi, että hekään eivät vielä olleet kirvistä nähneet (heillä toki oli jo isokokoinen kirvinen lajilistallaan, kun he olivat sellaisen nähneet Riisinnokalla ylitseen muuttavana). Aloimme kuitenkin dyynien komppauksen sillä päivän aikana lintu oli ilmoitettu havaitun useammankin joukkueen toimesta dyyneillä. Lähes heti edestämme lähti ensin 3 pulmusta ja heti perään todella kähmy lapinsirkku ja pian myös isokokoinen kirvinen lentoon, mikä riitti minulle ja päätin jäädä katsomaan rannan muita lintuja. Harry teki saman uhrauksen ja jäi paikalle muiden jatkaessa kirvisen perään. Pian rannasta löytyikin suosirrejä, pari tundrakurmitsaa sekä 2 punakuiria. Huusin ja huidoin Mikon kuittaamaan linnut ja Mikko tulikin nopeasti hoitamaan meille lajin (hänellä kun kuitenkin oli jo isokirvinen eliksissään). Harry ei kuitenkaan saanut ymmärrettävistä syistä joukkueestaan kahta kuittaajaa paikalle vaan porukka oli yhä jäljittämässä johonkin taas kadonnutta isokirvistä ja pian huomasimme, että punakuirit olivat kadonneet. Potu sai kuin saikin isokirvisen nähtyä riittävän hyvin ja saapui luoksemme, jolloin huomasin kaukana suosirrien keskellä nukkuvan isompikokoisen sirrin. Lintu oli kuitenkin todella kaukana, joten lähestyimme lintua useamman sata metriä ennen kuin saimme sen varmasti määritettyä isosirriksi. Samaan aikaan huomasimme rantaviivaa pitkin muuttaneet pari merisirriä! Nämä näyttivät jatkavan matkaansa mutta ne olivatkin laskeutuneet rantakivikkoon junnun joukkueen eteen ja toisella linnuista oli värirenkaat jaloissaan, joiden perusteella se selvisi Huippuvuorilla kesällä rengastetuksi!

Meillä oli vielä 17 minuuttia aikaa, joten päätimme vielä yrittää yhtä varmalta tuntuvaa pinnaa eli riskilää Marjaniemestä. Niinpä kaahasimme pikkuteitä Marjaniemeen ja meille jäi kolme minuuttia ralliaikaa löytää riskilä, mutta vaikka lopulta etsimme sitä vielä vartin rallin jälkeenkin, ei sitä löytynyt.

Jo puoli tuntia rallin jälkeen eli klo 18:30 alkoi purku koululla ja purku olikin mitä jännittävin. Me olimme ainoa kaikki peruslajit havainnut joukkue ja pian erottui meidän, Harryn sekä junnun joukkue kärkikolmikoksi. Lopulta junnun joukkue voitti 91 lajilla ja heillä olikin ollut huikea lintupäivä (pikkusirkku, nakkeli, harmaasieppo, kaksi isokokoista kirvistä ym.), me olimme toisia 88 lajilla ja sisarjoukkueemme kolmas 86 lajilla. Taakse jäi monta kovaa nippua, Voittamaton Armada etunenässä.

Purun jälkeen oli vuorossa taas saunan lämmitys ja illan vietto, joka oli taas todella mukava molempien joukkueiden ollessa niin tyytyväisiä rallin antiin.

2.10. heräsimme seitsemältä ja pakkailtuamme ja siivottuamme kämppämme lähdimme taas kerran kohti Keskiniemeä. Valitettavasti pari joukkueidemme jäsenistä ei vielä eilenkään ollut havainnut isokirvistä tarpeeksi hyvin ottaakseen siitä itselleen elistä. Kuten kuuluu ollakin, heille ei riittänyt elikseksi poispäin lentävä isokokoinen kirvinen, joka ei edes äännellyt mitään.

Niinpä komppasimme taas kerran koko aukean, mutta lähes kaikki linnut olivat tiessään. Koko aukealta löytyi ainoastaan yksi kiuru ja yksi niittykirvinen sekä jokunen paju- ja keltasirkku. Rannassakin oli hiljaista: 8 suosirriä, 4 tundrakurmitsaa ja tylli sentään nähtiin sekä muuttava ampuhaukka. Ylitsemme lensi myös kolme merimetsoa sekä 9 käpylinnun parvi, josta ihan alkuun kuului pari kertaa kirjosiipikäpylinnun ääntä, mutta valtaosa parven linnuista oli kuitenkin pikkukäpylintuja.

Marjaniemi kuitattiin nopeasti, sillä taas tuuli oli yltynyt kovaksi mutta suunta oli nyt etelästä. Pilkkasiipi sentään näkyi taas, mutta pian lähdimme ajamaan kohti itää. Närhen ketale lensi tietysti kohta tien yli, kuten se aina tekee rallin jälkeisenä päivänä. Ja Kaistossa tien yli vilahti pari isokäpylinnun näköistä lintua – olisipa ollut mukava nähdä rallissa edes joku käpylintu!

Pökönnokka oli viimeinen retkikohteemme ja komppasimme nokan taas huolella. Vesi oli todella korkealla ja yhden lupaavan näköisen kahlaajan perässä jouduimmekin kahlaamaan aivan uloimmille tuppaille saakka, jossa oli jo varsin syvää. Valitettavasti lintu osoittautui lopulta vain suokukoksi. 6 taivaanvuohta, pari jänkäkurppaa, 4 suosirriä, 2 merikotkaa, 12 mustalintua sekä 9 pikkukäpylinnun parvi sentään nähtiin. Klo 13:30 lauttaan ajaessamme näkyi vielä yksi merimetso mutta kohta oltiin jo matkalla kohti mannerta.

Oulunsalon puolella heitettiin vielä hyvästit koko porukalle ja potun ja jassin kanssa lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti kaakkoa. Matkalla ei juuri havainnoilla herkuteltu, tilhiä näkyi kuitenkin runsaasti. Lopulta olimme Juvalla iltakahdeksan aikaan ja siitä jatkoimme potu Mikkeliin, josta jassi vielä Lappeenrantaan ja itse olin Parikkalassa ennen iltakymmentä. Olipahan ollut taas mukava rallireissu!

J.A.

24.9. saattoi herätä valkoposkien ääneen. Aamuhämärissä kuului sisälle ainakin yhdeksän hanhiparven äänet. Suuntasimme hanhiretkelle Saarelle ja heti alkoi näkyä länteen suuntaavia hanhiparvia. Pohjasuota kompatessamme ylitsemme muutti jo reilut 3000 hanhea ja mullokselta löytyi nyt 3 heinäkurppaa, 5 jänkäkurppaa, 35 taivaanvuohta, tylli ja 41 kapustarintaa ja pikkulintuparvista 10 kiurua, lapinkirvinen, hemppo, tikli sekä 62 kottaraista – paikalla oli jopa 8 lajia, joita emme edellisviikonlopun pinnarallissa havainneet lainkaan! Jyrkilän pelloille saapuessamme näimme Rautjärven suunnassa noin 6000 valkoposkihanhen parven ilmassa ja pelloilta löytyi vielä 4000 lintua lisää. Ylitsemme muutti vielä 2000 valkoposkihanhea ja pelloilla oli 163 laulujoutsenta, joista kolmelta luimme kaularenkaan. Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä (Lammintaus) oli useampikin autokunta metsästäjiä, joiden kanssa rupattelimme tovin katsellessamme paikallista 500 valkoposkihanhen parvea, jossa oli mukana 50 metsähanhea. Muuttohaukka lensi myös ohitsemme.

Seuraavaksi jatkoimme hanhimuuttoa staijaamaan Tarnalan Kuposenmäelle, jossa Kontiokorvet olivat jo paikalla. Hanhia muuttikin mukavasti ja yhteensä näimme paikalta muutamassa tunnissa 13390 valkoposkihanhea, 9412 määrittämätöntä hanhea, 1810 sepelhanhea ja 135 metsähanhea. Myös pari nuorta arosuohaukkaa muutti yhdessä ohitsemme, pari metsäkirvistä, kanahaukka, 25 kurkea ym. havaittiin myös.

Muutto jäi vielä jatkumaan, kun lähdimme kotimatkalle. Kanavalammella näkyi vielä isolepinkäinen ja Tarassiinlahdella muutti kalasääski ja pellossa oli 5000 valkoposkihanhea ja vielä 1500 lintua muutti ylitsemme. Akanpellolla päivysti piekana ja Rautalahdella näkyi vielä 3400 valkoposkihanhea, 2 sepelhanhea, 2 tundrahanhea ja 12 metsähanhea. Illalla muuttavien valkoposkihanhiparvien ääntä kuului ikkunoiden läpi vielä pilkkopimeässäkin. Yhteensä päivän aikana havaitsimme noin 40000 hanhea eli melkoinen hanhipäivä!

25.9. suuntasin Saarelle Partasen Harrin kanssa mutta sää ei ollutkaan lainkaan sellainen kun oli luvattu. Oli pilvistä ja tuulikin varsin läntinen. Hanhet olivat myös tiessään, yön aikana pellot olivat tyhjentyneet. Toki joitakin pikkuparvia näkyi taivaalla tuon tuosta ja Jyrkilästä löytyi vielä 2500 paikallista valkoposkihanhea, mutta olimme odottaneet paljon enemmän. Muutkin linnut olivat vähentyneet huomattavasti: Pohjasuon komppauskin tuotti vain 1 jänkäkurpan ja 18 “pässiä”, 18 kiurua sekä sinirinta. Pellolla ruokaili myös pari sepelhanhea ja kapustarinta. Staijailimme taas reilut pari tuntia Kuposenmäellä ja näimme 5000 hanhea, mutta valtaosa muutti kaukana idässä. Kotimatkalla Akanpellolta ja Rautalahdelta löytyi vielä yhteensä 1000 valkoposkihanhea.

26.9. Siikalahdella oli kerääntyneenä 2300 valkoposkihanhea mukanaan kolmisenkymmentä metsähanhea, joista valtaosa tuttuun tyyliin tundrametsähanhia mutta mukana oli myös 4 taigametsähanhea. Laulujoutsenten seassa oli yksi pikkujoutsenkin. Illalla yritimme taas vaihteeksi pöllörengastusta, mutta verkoilla kävi varpuspöllö ja helmipöllö vain ääntelemässä, verkkoon ei kumpikaan suostunut. Seuraavana päivänä hanhimäärä Siikalahdella oli vain kasvanut ja laskin yhdeltä pellolta 3800 valkoposkihanhea, 70 laulujoutsenta ja 30 metsähanhea.

J.A.

Hämeenlinnasta palattuani ehdimme perjantai-iltana vain hyvin pintapuolisesti vilkaisemaan Saaren ja Uukuniemen karttaa ja tekaista potentiaalisen lajilistan seuraavan päivän rallia varten. 17.9. ennen aamuviittä soi herätys ja pian olimme ajamassa kohti Saarta. Perinteisessä rallissa säännöt antoivat luvan joukkueen hajaantumiselle kahtia, kunhan liikkui yhdellä autolla (ns. liettualaiset säännöt), joten joukkueemme kolmas jäsen Jani Varis aloitti rallin Tarassiinlahdelta ja me suuntasimme Akanvaaran Tetrisuolle.

Kuudelta alkoi ralli, mutta Tetrisuolla oli sankka sumu. Teeret sentään löytyivät pelloilta kuten aina ja sinisuohaukka, mutta muuten havainnot jäivät vaatimattomiksi. Pohjanrannassa lenteli ruskosuohaukka mutta pusikoista ei löytynyt mitään parempaa, joten puolentoista tunnin rallaamisen jälkeen suuntasimme Tarassiille. Kurvasimme kuitenkin vielä pikaisesti Kuposenmäelle, joka kannatti, sillä järven yllä kierteli harmaahaikara ja peltojen yllä piekana. Tarassiille parkkeeratessamme ylitsemme lensi kanahaukka ja ulos päästyämme kuulimme pähkinähakin huutoa ja taivaalta löytyi toinenkin lintu, joka ei siis ollut se huutelija. Kohta Janikin löytyi puskista ja Janilla olikin mukavia lisäyksiä lajilistallemme mm. sinirinta ja sepelhanhi.

Jatkoimme Jyrkilän pelloille, jossa oli viitisensataa kurkea ja noin 750 valkoposkihanhea ilmassa. Hanhiparvesta löytyi valkopäinen risteymähanhi, mikä lie valkoposken ja eskimohanhen risteymä taas? Komppasimme myös Jyrkilänjärven rantapeltoja ja pusikoita ja löysimmekin mukavan pinnan, kun jaloistamme nousi heinäkurppa lentoon! Seuraavaksi päätimme jatkaa uudelleen Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme parhaat pellot mutta löysimme vain tavallisia kirvisiä ja kiuruja sekä lapinsirkkuja ja kapustarintaparven.

Pohjasuon pelloilla komppasin taas yhtä ojan vartta Hannan ja Janin staijatessa, kun jaloistani nousi aktiivisesti kääkättäen taas heinäkurppa. Lintu laskeutui heti ojan toiselle puolelle ja nyt Janikin pääsi hoitamaan lajin. Ojan vartta jatkettuani tuli todella vetiselle mutapellolle, joka oli aivan täynnä kirvisiä. Arvioin paikalta 200 niittykirvistä, 30 kiurua ja olipa lätäköillä ainakin 25 taivaanvuohtakin, muttei mitään parempaa.

Jatkoimme seuraavaksi Uukuniemen puolelle Lammintaukselle, jossa toteutimme taas rallisuunnitelmaamme eli komppasimme, mutta taas varsin huonoin tuloksin. Sentään kanadanhanhi, nuolihaukka ja lehtokurppa saatiin pinnaksi ja yksi hily-tiltaltti ihmeteltäväksemme.

Pudotimme Janin staijaamaan Kummun näkötorniin ja jatkoimme pikaiselle Uukuniemen kierrokselle. Niukkalan uimarannalta irtosi lajilistalle kuikka ja harmaalokki, Pyhäjärven rannat eivät paljon kummepia yllätyksiä tuottaneet, Papinniemeen matkalta hoituivat sentään härkälintu ja pyrstötiainen ja paluumatkalla ampuhaukka. Reissuun kuitenkin tuhraantui lähes pari tuntia ja Janilla ei ollut myöskään mennyt kovin odotetusti, kun lajilista oli täydentynyt vain mehiläishaukalla ja puukiipijällä. Hetken aikaa ihmettelimme aivan vastakuoriutunutta sinappiperhosta.

Aikaa oli enää vajaat pari tuntia, joten suuntasimme kiiruusti Akonpohjaan, josta löytyi pahasti vajaata vesilintulajilistaamme täydentämään ainostaan nokikana – harmaahaikara ja jo ties kuinka monennet sinisuohaukat nähtiin myös. Lopettamaan ajoimme Honkakylän Kanavalammelle, jossa kellui 163 tavia (ensimmäisemme!). Isolepinkäinen väijyi saalista pensaikon latvassa ja metsiköstä löytyi vielä pyy, joten lopullinen lajimäärämme ylsi 78 lajiin, jolla irtosi rallissa neljäs sija.

Jätimme Janin hoitamaan purun leirikeskukselle Mikkolanniemen, sillä itselläni oli salibandyottelu ja Hannalla työkiireitä. Itse kuitenkin pelin jälkeen palasin paikalle mukavaan illanviettoon.

18.9. komppailin heinäkurpan toivossa Siikalahdella mutta ilman tulosta. Iltapäivästaiji tuotti kuitenkin 18 metsähanhea, joiden seurassa muutti lyhytnokkahanhi, valkoselkätikan, ampuhaukan, nuolihaukan sekä kalasääsken. 19.9. ruokatunti- ja iltapäivästaijit tuottivat pohjantikan, palokärjen,13 metsähanhea, pari kanahaukkaa sekä patotiellä piipahtaneet pari hily-tiltalttia ja ruokokerttusen. Likolammella näkyi pikakäynnillä pähkinänakkeli ja illalla samassa paikassa iltalenkillä ylitseni lensi huuhkaja saalis jaloissaan.

20.9. ruokatunnin sekä iltapäivän staijeilla valkoposkihanhia näkyi jo lähes tuhat, metsähanhia 90, 2 kaakkuria, ampuhaukka ja 2 todella myöhäistä pikkutylliä muutti ylitsemme äännellen! Siikalahden syksyn ensimmäinen isolepinkäinen oli myös saapunut. 21.9. sain tiedon Tiviältä löytyneestä lapinpöllöstä ja ehdinkin käydä sen pikaisesti bongaamassa. Valitettavasti lintu katosi heti tämän jälkeen, joten kuvat jäivät saamatta. Ruokatunnin ja iltapäivästaijin saldona oli mm. merikotka, muuttohaukka, sinisuo- ja ruskosuhaukka jne. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki.

22.9. hanhimuutto näytti jo lähtevän kunnolla käyntiin, mutta iltapäivällä alkanut sado pysäytti lupaavan muuton. Muutama tuhat valkoposkihanhea, 135 sepelhanhen parvi sekä muutama sata metsähanhea mukanaan parikymmentä tundrahanhea näkyi ruokatunnilla. Muuttohaukka saalisteli taas lahdella ja 30 pilkkasiiven parvi muutti lahden yli. Sateella kävin vielä kiertämässä peltoja, josko hanhia olisi löytynyt, mutta löysin vain yhden pikkuparven Kullinsuolta. Kapustarintoja löytyi pari parvea ja laulujoutsenia näkyi pelloilla jo 150 lintua.

J.A.

Kaikki sai alkunsa, kun 5.9. Espoon Laajalahdella havaittiin 27 kurjen parvessa matkannut Suomen ensimmäinen hietakurki! Linnun ehti bongaamaan moni paremmin tai huonommin ennen kuin se suuntasi merelle kohti Viroa. Lintu kuitenkin löytyi seuraavana iltana Virosta ja lintu palasi samalle peltoaukealle myös pariksi seuraavaksi päiväksi. Niinpä lauantaiaamuna anivarhain kolmen jälkeen lähdin kohti Helsinkiä. Poimin Caireniuksen Sampsan kyytiin Joutsenosta ja seitsemän jälkeen tapasimme Kalle Larssonin sekä Janne Kilpimaan Tallinkin lauttaterminaalissa.

Lauttamme lähti klo 8:30 ja Suomen puolen merialueen staijasimme kannelta havaiten mm. riskilän, muutaman punakuirin sekä isosirrin. Loppumatkan meni aamiaisella ja shoppaillen, silti näimme lautan ikkunoista mm. pari pikkulokkia. Jo ennen kuin olimme perillä Tallinnassa aloimme huolestua, kun hietakurjesta ei tullut perinteistä aamupäivitystä. Lintu oli edellisen kerran havaittu edellisiltana klo 17:00, kun se oli lähtenyt havainnoijien mukaan yöpymään. Itse olin epäillyt yöpymäänlähtöaikaa hieman turhan aikaiseksi ja nyt pelko alkoi hiipiä puseroon, josko lintu olikin lähtenyt jatkamaan muuttoaan. Soitto pelipaikalle kuitenkin paljasti, että pellolle saapui yhä kurkia, joten toivoa ei ollut syytä menettää.

Tallinnan läpiajo oli yhtä vaikea kuin aina, mutta aika nopeasti pääsimme vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista sijainneelle Sauen Kiian peltoaukealle, jossa hietakurki oli ollut kurkiparvessa. Lintu ei ollut vieläkään saapunut, joten jäimme odottelemaan. Pian löysimme taivaalta pikkukiljukotkan ja läheisen Karjakülan minkkitarhan lokkiparvessa lentäneen haarahaukan. Pian kuitenkin päätimme lähteä etsimään kurkia muualta, kun alkuperäisellä paikalla näytti kuitenkin olevan miehitystä.

Kiertelimme lähialueen peltoja mutta löysimme vain muutamia kurkiparvia, ennen kuin taivaalla alkoi näkyä useita Suomesta saapuvia muuttokurkiparvia. Tämä tietenkin latisti tunnelmaa, sillä kurkia tuntui liikkuvan paljon, joten alkoi näyttää siltä, että hietakurkikin oli siirtynyt seuraavalle levähdysalueelleen, mutta missä se olisi – jossain lähellä vaiko esimerkiksi Unkarissa?

Me jatkoimme peltoja tarkistellen aina Haapsalun lahdelle saakka ja havaitsimme illan aikana reilut 1700 kurkea, mutta etsimäämme hietakurkea ei löytynyt. Muutenkin havainnot jäivät vaatimattomiksi, pari sinisuohaukkaa, yksi nuori niittysuohaukka sekä muutama ampuhaukka sentään nähtiin.

Lopulta meidän oli luovutettava ja niin lähdimme palumatkalle kohti Tallinnaa. Lauttamme lähti klo 21:00 ja joskus aamuyöllä olin vihdoin kotona, väsyneenä ja pettyneenä, mutta pääasia oli, että tuli edes yritettyä!

J.A.

Olimme perillä lopulta iltaseitsemän tuntumassa ja onneksi keli ei ollut sääennusteen mukaisesti sateinen vaan oikein upea. Ja lepinkäinen näkyi jo päätien varteen, mutta paljon paremmin käveltyämme muiden bongareiden luokse muutaman sadan metrin päähän peltotien varteen. Lopulta pääsimme kuvaamaan lintua vain noin kymmenestä metristä, kun se itse hakeutui lähellämme olleiden putkikasvien latvoihin väijymään saalista. Suurella peltoaukealla oli myös järjettömästi suokukkoja, arviolta ainakin 800 lintua sekä näitä jahtaamassa muuttohaukka, josta sain ihme kyllä nyt vasta vuodenpinnan. Hieman turhankin lähellä lepinkäistä väijyi myös ampuhaukka, mutta lepinkäinen pysyi niin lähellä meitä bongareita, että se oli turvassa.

Kuvailtuamme lepinkäistä lähes hämärään asti, soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, joka jo toistamiseen vuoden sisään lupasi meidän majoittua hänen kesämökilleen Porin Preiviikiin. Käytyämme syömässä jatkoimme mökille nukkumaan. Yöllä heräsimme kuuntelemaan ainakin parin lehtopöllön sekä huuhkajan huutelua.

3.9. suuntasimme heti auringon noustua retkelle. Ensin ajoimme Kirrinsantaan ja sen lähirannoille, josta löysimme mereltä useita räyskiä ja Technipin altaalta pari suosirriä, muutaman pikkusirrin sekä jostain altaalle lentäneen pulmussirrin (vuodari). Käytyämme aamupalalla jatkoimme Yyteriin, jossa kolusimme rantoja muutaman tunnin havaiten 65 suosirriä, 28 pikkusirriä, 4 isosirriä, 5 kuovisirriä, tundrakurmitsan, punakuirin, 5 ristisorsaa, ampuhaukan, 4 lapinkirvistä ym.

Lopulta palattuamme autolle, päätimme lähteä kotimatkalle. Poikkesimme kuitenkin vielä Leistijärvelle, jossa oli kyllä ilmeisesti havaittu vielä punapyrstölepinkäistä, mutta tiedonkulku oli ollut varsin huonoa, joten päätimme käydä vielä hieman tsekkaamassa tilannetta pelipaikalla. Lopulta jäi hieman epävarma fiilis, oliko siellä oikeaa lepinkäistä ollutkaan, mutta jos oli, niin varpushaukka oli sen ilmeisesti päästänyt hengiltä, sillä monen tunnin hakemisella sitä ei enää oltu havaittu eikä enää koskaan havaittukaan. Muutenkin lintuja oli nyt vähemmän peltoaukealla, joten kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti itää. Lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen, joten rankka mutta onneksi taas kerran onnistunut bongausreissu oli takana.

4.9. illalla kävimme pikaisesti Siikalahdella, jossa yhä vain tuntui olevan todella vähän lintuja! Haapanoita oli joitakin kymmeniä, laulujoutsenia 46, nokikanoja 80 mutta osa varmaan piilossa, yksi uivelo ja pari huutelevaa luhtakanaa.

J.A.

22.8. sain tiedon Siikalahdelta löytyneestä kiljukotkasta ja singahdinkin heti sitä katsomaan. Lintu oli jo kertaalleen kadonnut kauas itään, mutta onneksi se palasi lahden länsipuolelle kaartelemaan suoraan yläpuolelleni, jolloin sain siitä kelpo videot otettua. Päivemmällä lintu näkyi vielä uudelleen isommallekin porukalle, kun se saapui kaartelemaan Tetrisuon peltojen päälle.

Suojarinteen ”potu” saapui perjantai-illasta viikonlopun retkiseuraksi ja lauantaiaamusta 27.8. suuntasimme Siikalahdelle. Lahdella oli varsin rauhallista, muutama luhtakananuorukainen äänteli, pari pikkulepinkäistä näkyi ja muutama uivelo kellui lahdella, mutta helteisessä etelätuulessa muutto oli olematonta. Niinpä suuntasimme vielä Saarelle, josta Akanvaaran Tetrisuolta löytyi odotetusti kolme lapinkirvistä. Pohjanrannasta löytyi sitten komea 2kv kiljukotka, joka oli selvästi eri lintu kuin Siikalahdella viikolla nähty. Hetken kotkan kanssa samassa putken kuvassa viivähti naaras arosuohaukan näköinen lintu, mutta kotka oli sen verran upea, että emme lähteneet suohaukan perään, kun se katosi lähipeltojen suuntaan. Kanavalammelta löysimme vielä nuoren merikotkan ennen kuin palailimme kotia kohti. Loppuilta meni sitten Kontiokorpien tupareissa ja Anniinan valmistujaisissa mukavassa seurassa.

Sunnuntaiaamusta 28.8. olimme taas Siikalahdella, jossa pikkulintumuutto oli selkeästi parempaa, mutta mitään ihmeellistä emme nähneet. Aamupäivällä lahdella pyöri parikin merikotkaa, 6 hiirihaukkaa, 5 nuolihaukkaa, 6 kalasääskeä ym. muttei mitään ihmeellistä.