Joulukuu oli niin talvinen, ettei retkeily ollut kovinkaan mielekästä. Lisäksi korkea bensan hinta ja vielä pitkältä syksyn lomareissulta maksamatta olleet Visa-laskut saivat minut tekemään päätöksen, että tänä talvena ei retkeillä turhaan.

2.12. kävin Lappeerannassa koulutuksessa ja matkalla tein pikapysähdyksen Imatran Vuoksella, joka oli pahemmin jäässä kuin monena talvena pahimmillaan. Yksi harmaalokki ja pari merimetsoa näkyi telkkien ja sinisorsien ohella, ei edes isokoskeloita saati mitään parempaa kuitenkaan.

3.12. tarkistin muutamia lähiseudun ruokintoja, mutta havainnot jäivät töyhtötiaisiin ja puukiipijään.

4.12. olikin sitten perinteisen Päivän talviralli vuoro. Osallistuimme Hannan kanssa kisaan varsin leppoisalla asenteella, ilman mitään varteen otettavia pohjustuksia saati edes kunnon rallisuunnitelmaa. Aamuseitsemältä aloitimme Melkoniemen metsistä ja upeasta pöllökelistä huolimatta emme kuulleet lainkaan etsimiämme viirupöllöä tai huuhkajaa. Avauslajiksi saimme minipöllön eli varpuspöllön, joka vihelteli aktiivisesti kelin pikkuhiljaa muuttuessa huonommaksi. Kohta satoikin sitten lunta oikein urakalla. Kävelimme reilu kilometrin lumisia autoteitä katsomaan kuukkeleita ja matkalla havaitsimme perustiaiset sekä hippiäisiä ja pyyn. Tarvaslammen ruokinnalta hoitui muutama muu peruslaji, muttei mitään parempaa. Parikkalan kylän kesykyyhkyt, naakat ja varpuset hoituivat helposti, joten päätimme vielä koluta muutamat parhaat ruokinta-alueet Satumäen ja Kirkonkylän. Satumäestä löytyikin peippo ja Kirkkorannasta pähkinänakkeli. Myös puukiipijä oli yhä paikalla Tetrisuolla. Siikalahden kierros tuotti ainoastaan valkoselkätikan. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että olimme käyttäneet lintuköyhässä Parikkalassa aivan liian paljon aikaa! Jatkoimme Rautjärvelle, josta hoidimme koskikaran Kokkolanjoelta ja sitten jatkoimme kohti Imatraa. Ajokeli oli aivan hirvittävän huono! Taivaalta satoi väliin lunta, väliin alijäähtynyttä vettä ja tuulilasi ja pyyhkijät jäätyivät koko ajan aivan täysin. Ihmeeksemme kuitenkin 6-tien varressa Lamminkylän isolla myrskytuhoalueella lähes ainoiden pystyssä olleiden mäntyjen latvoissa oli niin ukkometso kuin teerikin meille pinnoiksi. Vuokselle päästyämme pointsasimme ensin tietysti telkän ja sinisorsan, mutta pian löytyivät myös tuttu harmaalokki, merimetsoja sekä muutama isokoskelo. Mellonlahdella olimme jo turhan myöhään, sillä linnut eivät enää olleet kovin aktiivisia. Pyrstötiaisparvi sentään löytyi ja tämä jäi meidän viimeiseksi lajiksemme, nro 34, sillä päätimme olla jatkamatta enää pitemmälle, vaikka ralliaikaa oli vielä pari tuntia jäljellä. Varsinkin kun sain tiedon Porista löytyneestä mustakurkkurautiaisesta, jota päätin olla lähdössä katsomaan, teimme niin, että tipautin Hannan Imatran rautatieasemalla junalle ja lähdin itse ajamaan kohti etelää.

Lappeenrannasta nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja vailla mitään järkevää suunnitelmaa lähdimme pimeässä ajamaan kohti Poria. Jossain Tampereen paikkeilla aloimme soitella halpoja majoituspaikkoja läpi Porin lähistöltä, mutta yksi toisensa jälkeen oli joko täysi tai kiinni. Lopulta soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, jota olin useampana kesänä avustanut Parikkalan yölaulajaretkillä, sattuisiko tämä tietämään mitään hyvää majapaikkaa ja hän ystävällisesti tarjosi meille majoituksen mökiltään! Ilta yhdentoista aikaan olimme perillä ja rallin ja pitkän ajon uuvuttamina sammahdimme pian.

5.12. heräilimme kahdeksan aikaan ja pian suuntasimme läheiselle ABC:lle kunnon aamiaiselle. Kohta jatkoimme kohti Pihlavan Kaunismäkeä, josta kohta tulikin tieto, että mustakurkkurautiainen oli yhä paikalla! Olipahan helpotus! Pian olimme perillä ja paikalla oli vasta muutama muu orni. Pienen odottelun jälkeen lintu pomppasi tiheän pihapuskan juurelle näkyviin ja upea elis oli tosiasia! Kyseessä oli jopa 12 elikseni Suomesta tälle vuodelle ja WP-pinna numero 615. Lintu oli todella piilotteleva ja keli todella synkkä, joten kuvia en siitä juuri saanut, vaikka lähimmillään se kävi vain muutaman metrin päässä meissä kuusiaidan alla. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan muille kohteille. Ensin ajoimme Toukariin, josta löysimme helposti lintutorin viereiseltä ruokinnalta viitatiaisen. Sitten teimme hullun päätöksen ja lähdimme ajamaan kohti Lapuan Alajokea, josta oli edellisiltana löytynyt tunturipöllö. Sampsalla oli kova yritys saada uutta vuodariennätystään kovemmaksi ja laji yhä puuttui listalta. Niinpä ajoimme suorinta reittiä havaiten matkalla pohjantikan, koskikaran, fasaaneja ja kanahaukan, aina Alajoen lintutornille saakka, jossa olimme perillä iltapäivästä. Keli oli muuttunut nyt kylmäksi ja tuuliseksi, joten tornissa oli todella vilpoista! Pulmusparvi, tuulihaukka ja isolepinkäinen löytyi isolta peltoaukealta nopeasti, mutta ukulia ei näkynyt. Tapasimme linnun löytäjän, joka kertoi, että lintu oli löytynyt vasta ihan iltahämärissä, joten päätimme olla paikalla niin pitkään kuin vain näki. Lopulta auringon laskettua näkyvyys meni niin huonoksi, että meidän oli annettava periksi ja lähdettävä pitkälle ajomatkalle kohti kotia.

6.12. Itsenäisyyspäivänä teimme pienen kävelylenkin läheisille ruokinnoille, mutta havainnot jäivät pariin kuusitiaiseen.

8.12. Simpeleellä näin pari koskikaraa sekä tälle talvelle harvinaisen 30 tilhen parven. Sitten alkoivatkin sellaiset kelit, ettei ulos ollut juuri asiaa. Väliin satoi lunta oikein urakalla ja väliin oli sellaiset paukkupakkaset, että autoa en viitsinyt käynnistää lainkaan vaan kuljin töihinkin pyörällä. Toki valoisa aikakin oli niin lyhyt, että aamulla töihin mennessä ja taas töistä palatessa oli säkkipimeää!

18.12. suuntasimme Lappeenrantaan jouluostoksille ja pysähdyimme matkalla pikaisesti Imatralla. Teppanalan viitatiaista emme löytäneet, ainoastaan runsaasti tali- ja sinitiaisia sekä kuusitintin. Imatrankosken pikku-uikku oli kuitenkin hienosti aivan sillan vieressä ja jokunen merimetso näkyi myös.

Joulun tienoo oli todella vauhdikas, sillä urheilua tuli harrastettua enemmän kuin vuosiin. Niinpä sitä raaski sitten syödäkin jouluherkkuja oikein urakalla. Jouluaattona oli pakkasta lähes koko päivän meidän omassa mittarissamme -33,5 astetta, onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin reilusti lauhempaa, joten sovimme lähtevämme Ala-Kojolan Mikon kanssa suorittamaan perinteistä Siikalahden ympäri kiertävää talvilintulaskentaa.

25.12. aamulla pakkasta oli kuitenkin yhä -24 astetta, mutta pikkuhiljaa keli lauhtui ja päätimme lähteä liikenteeseen. Heitimme autolla sukset valmiiksi patotielle ja palasimme aloittamaan laskennan pihastamme hieman toivotusta aikataulusta myöhässä. Kävellen lähdimme kiertämään sitten ensin kylän paikkoja jatkaen sitten kohti Siikalahtea. Lintuja oli todella vähän! Ja kaikki tuntuivat olevan ruokinnoilla, joita ei juuri reitillemme osunut omaa ja naapureidemme ruokintoja lukuun ottamatta, joilla olikin mm. 25 viherpeippoa ja 30 urpiaista. Aseman lehtikuusista löytyi komea vanha koiras taviokuurna ja Siikalahden tielle päästyämme lensi editsemme 8 kuurnan parvi. Patotiellä saimme sukset allemme ja läheiseltä maatilalta löytyi perinteisesti paljon lintuja: 35 naakkaa, 20 harakkaa, 7 varista, 15 varpusta sekä 130 keltasirkkua. Siihen ne linnut sitten loppuivatkin! Koko Siikalahden kierto tuotti enää muutaman punatulkun sekä yhden närhen sekä yhden pyyn – ei mitään muuta! Tetrisuolle päästyämme ilta alkoikin jo pimentyä. Siikalahden kierto umpihangessa oli vienyt aikaa ja olimmehan alun perin päässeet liikenteeseen turhan myöhään.
Niinpä tein loppulaskennan seuraavana aamuna, mutta vaikka keli oli lauhempi, oivat linnut yhä täysin kateissa. Sinitiaisia ja talitiaisia sentään sain jonkin verran lisää. Yhteensä laskennassa näkyi 18 lajia mikä on kuitenkin aika lailla keskiarvotulos kuten oli lintujen yksilömääräkin 453 yksilöä.

Marraskuun vaihteen kelit enteilivät jo, että talvesta on tulossa pitkä, kylmä ja linnuton. Marjoja ei ollut lainkaan pensaissa, joten tilhet ja rastaat ym. olivat kadonneet jo aikapäiviä sitten ja hiljaista oli muutenkin.

1.11. kotipihan sembrassa touhusi pähkinähakki ja 2.11. Siikalahden käynti tuotti vielä mukavat 460 laulujoutsenta, kyhmyjoutsenen, 43 haapanaa, 43 sinisorsaa, 4 uiveloa, merikotkan, kanahaukan sekä isolepinkäisen. Härskiinmutkasta puolestaan näkyi vielä 21 silkkiuikun parvi. Työpäivän jälkeen singahdin vielä Kerimäen Jouhenlahdelle poitsaamaan siellä jo jonkin aikaa viipyneen punakuirin marraspinnaksi; myös pari mustalintua näkyi.

6.11. tein talvilintulaskennan eli kävelin taas kerran kotoa lähtien Siikalahden ympäri. Vaikka oli jo kohtuullinen yöpakkanen, ei Siikalahtikaan onneksi ollut vielä ehtinyt jäätyä ja niinpä näin vielä 321 laulujoutsenta, 5 haapanaa, 10 sinisorsaa, allin, 2 uiveloa, 137 isokoskeloa, 2 teertä, 25 kalalokkia, 2 harmaalokkia, 9 kesykyyhkyä, 2 harmaapäätikkaa, 4 käpytikkaa, 2 pikkutikkaa, 10 hippiäistä, 12 pyrstötiaista, 10 hömö-, 2 töyhtö-, 1 kuusi-, 49 sini- ja 220 talitiaista, puukiipijän, 7 närheä, 27 harakkaa, 42 naakkaa, 26 varista, 5 korppia, 36 varpusta, 37 pikkuvarpusta, 3 peippoa, 122 viherpeippoa, 2 vihervarpusta, 88 urpiaista, 4 taviokuurnaa, 9 punatulkkua, 108 keltasirkkua sekä pajusirkun. Lajimäärä oli uusi ennätys reitille!

7.11. Joukionsalmesta löytyi kuikka sekä 5 tukkasotkaa, Tiviänlammella oli vielä 2 uiveloa ja Vartianlahdelta löytyi 2 pikkujoutsenta laulujoutsenten seurasta. Seuraavana päivänä paikalla oli tukkasotkakin.

12.11. Kangaskylällä näkyi taas hakki ja Vartialahdella oli yhä 128 laulujoutsenta, 2 pikkujoutsenta, 22 kanadanhanhea ja 5 sinisorsaa ja seuraavana päivänä myös tavi. Joukionsalmella näkyi kuikan lisäksi tukkasotka ja merikotka.

15.11. Härskiinmutkassa näkyi 7 muuttavaa pilkkasiipeä ja uivelo ja Vartialahdella yhä 130 laulujoutsenta, 22 kanadanhanhea, 9 sinisorsaa sekä tavi. Kotipihassa oli yllättäen 2 kottaraista vielä paljaalla nurmikolla. 16.11. Vartialahden joutsenmäärä oli tippunut 77 lintuun, Härskiinmutkasta näkyi 260 isokoskeloa, 36 kala- ja 3 harmaalokkia. 17.11. suuntasin taas Kerimäen Jouhenlahdelle, josta nyt kuukausipinnasin kangaskiurun.

19.11. Härskiinmutkasta näkyi 45 kala- ja 5 harmaalokkia sekä 14 laulujoutsenta. Tyrjän seudun ajelulla näkyi vain jokunen teeri sekä pystötiaisia.

20.11. illalla Lappeenrannan Toikansuolla havaittiin sirkku, jota ensin pidettiin pikkusirkkuna, mutta lopulta sitä alettiin epäillä harmaapääsirkuksi. Kuvia arasta linnusta ei illan hämärtyessä valitettavasti saatu, mutta seuraavaksi aamuksi oli pakko suunnata paikalle. ja 21.11. Toikansuon portilla kokoontuikin noin 100 ornin porukka! Caireniuksen Sampsan, Kuitusen Karrin, Rantasen Joukon ja Toiskallion Totin kanssa kolusimme edellisillan havaintopaikat ornimassan odotellessa, että lintu löytyisi, mutta vaikka kolusimme ns. ydinalueen useaan kertaan, ei lintu löytynyt. Niinpä kohta koko porukka levisi Toikansuon maastoon lintu etsimään. Valitettavasti lintu ei kuitenkaan löytynyt. Ojan varresta löytyi punarinta sekä peukaloinen, 10 tilheä muutti ylitsemme ja 8 pyrstötiaista pyöri lähimetsässä. Lopulta lähdimme Punnosen Pekan kanssa kiertelemään muita lintupaikkoja. Tyysterniemestä löytyi 4 allia, Voisalmesta naurulokki, 7 allia, silkkiuikku sekä muuttava kaakkuri, Joutsenon Kivisaaresta bongasimme onnistuneesti Caireniuksen, Kuitusen sekä Harri Hasarin löytämät kiurun sekä lapinsirkun ja Konnunsuolla näimme tuulihaukan ennen kuin palasimme vielä iltapäiväksi Toikansuolle. Sirkkua ei kuitenkaan vieläkään löytynyt nyt jo varsin lumisesta maastosta. Ampuhaukka lensi ylitsemme, mikä piristi kuitenkin kummasti ja altailta löytyi 4 tavia. Lopulta jäin Punnoselle yöksi, jotta voisimme vielä yrittää kertaalleen seuraavana aamuna.

21.11. aloitimme kuitenkin taas Tyysterniemestä, jossa näkyi vain tukkasotka. Toikansuolla oli yhä vain arktisempaa, joten sirkun löytyminen ei enää tuntunut mahdolliselta. Räkättirastas lensi sentään ylitsemme. Luukkaansalmella näkyi 4 kalalokkia ja Lauritsalassa komea 250 viherpeipon parvi. Lopulta lähdin ajelemaan kohti Kouvolaa, jossa minulla oli illalla kaukalopallopeli. Luumäellä tien yli lensi 18 taviokuurnan parvi. Iitin Lyöttilässä kävin bongaamassa ruokinnalta 3 viitatiaista, joita yritin kuvailla ja äänitellä, mutta todella kova tuuli yhdistettynä kirpeään pakkaseen ei tehnyt hyvää sormille eikä kameran akuille. Lisäksi ruokinnalla käynyt isolepinkäinen sai linnut käymään ruokinnalla todella harvoin ja nopeasti. Jatkoin vielä Elimäen Mustilan arboretumiin, jossa bongasin 6 kirjosiipikäpylinnun parven ja sain jopa lyhyen äänityksenkin niistä. Sorron pelloilta löysin 12 peltopyyn parven täsmälleen samasta paikasta, jossa olimme nähneet parven lähes 1,5 vuotta aiemmin kultakulmasirkkubongausreissulla. Kuusankosken Keltistä bongasin vielä illan jo hämärtäessä pikku-uikun ja näin paikalla myös koskikaran, ennen kuin jatkoin Kuusankosken jäähallille.

22.11. Härskiinmutkankin edusta alkoi olla jäässä, mutta näin vielä 24 laulujoutsenta, seuraavana päivänä lintuja oli enää yhden perheen verran eli 2 vanhaa ja 2 nuorta ja 3 harmaalokkia muutti. Vartialahtikin oli jäätynyt ja jäällä seisoi enää 3 joutsenta.

27.11. olin sählyturnauksessa Simpeleellä ja Kokkolanjoella vielä näkyi joutsenia. 28.11. suuntasimme Hannan ja Sampsan kanssa aamusta Asikkalan Vääksyyn bongaamaan Suomen ensimmäistä tammitikkaa. Lintua jouduttiin kirpeässä n. 15 asteen pakkasessa hakemaan nelisen tuntia, kunnes se vihdoin löytyi! Tunnin verran se liikkui todella vilkkaasti edeten suurta puistoa kohti, jonne se lopulta jäi paremmin nähtäväksi ja kuvattavaksi suuriin tammiin ja lehtikuusiin. Muita alueella päivän aikana nähtyjä lajeja olivat mm. laulurastas, palokärki ja koskikara. Matkan varrella Iitin Kausalassa olimme nähnee tundraurpiaisen.

Loppukuu oli todella kylmä! Öisin oli noin -20 astetta ja päivisinkin -15. Talvesta oli tulossa todella pitkä!

Olimme yhä “potun” kanssa 5 viikon lomallamme Shetlannin Foulalla, muualla Shetlannissa sekä vielä Espanjan Kataloniassa.  Reissukertomukset voit lukea tästä: Shetlanti (Lokakuussa näimme Shetlannissa mm. pikkusieppoja, taigauunilintuja, sinipyrstöjä, viirusirkkalinnun, isovesipääskyn, hornemanni tundraurpiaisen, siperiantiltaltin, amerikansipin vuoriuunilinnun, siperianuunilinnun, punapyrstölepinkäisen, punakottaraisen) ja Katalonia.  (Näimme mm. keltajalkaviklon, tuhansia liitäjiä, mustataskuja, hietakyyhkyjä, tundrakurppelon, kalliokiipijän, tulirintatimaleja ja paljon muuta.)

Palasimme Suomeen sunnuntai-iltana 24.10. ja jo seuraavana aamuna minun piti olla töissä. Ulkona oli jo kylmää ja pimeää muttei vielä lunta, vaikka sitäkin oli jo saatu pariinkin otteeseen. Yllättäen kuitenkin maastossa oli vielä lintuja ihan mukavasti. Niinpä kävin Siikalahdella heti kun jaksoin 26.10. ja 476 laulujoutsenten seasta löysin 2 pikkujoutsenta sekä kyhmyjoutsenen. Pari merikotkaa hätyytteli yhä paikalla olleita sorsia ja nokikanoja ja niittykirvinen sekä tilhi muuttivat kohti etelää.

Kuun viimeisinä päivinä 30. ja 31.10. olimme BirdLife viikonlopussa Kajaanissa. Lauantaina pidensimme hieman kahvitaukoa ja kävin Pirkan ja muutaman muun kanssa bongaamassa Pekka Helon ruokinnalla käynyttä viitatiaisia. Viitatiaisiahan oli nyt Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä, joten paluumatkalla sunnuntaina päätimme Hannan kanssa yrittää projektoida lajista spondea. Pohjois-Karjalassa viitatiaisia oli kaikkein eniten, joten päätimme yrittää paikasta, jossa tuskin kukaan on käynytkään eli Valtimosta! Pari ensimmäistä pysähdystä olivat jo hyviä, sillä atrapille saapui todella runsaasti talitiaisia, mutta kolmannen pysähdyksen teimme rauhallisemmassa paikassa kuin 6-tien varressa, Valtimon kylällä. Löysimme erinomaisen ruokinnan ja atrapin houkuttelemana näimme nopeasti kymmeniä talitiaisia, jokusen sinitintin sekä hömötiaisen. Taklon isäntä saapui juttelemaan meille ja Hanna juuri kertoi, että yritämme häne hyvältä ruokinnalta löytää harvinaista viitatiaista, kun sellaisen löysin! Sponde! Jatkoimme pian, kun alkoi sataakin ja Nurmeksesta löysimme 6-tien vieressä kuusen latvassa istuskelleen hiiripöllön. Loppumatka sujuikin sitten pimeässä ja vesisateessa.

J.A.

Syyskuu kului lomaan päiviä laskiessa, mutta ruokatuntiretkiä ja väliin kunnon retkiäkin tuli toki tehtyä. 2.9. Siikalahdella näkyi harmaasorsa, 3.9. kotipihalla viihtyi vielä kolme leppälintua ja 4.9. Härskiinmutkassa näkyi taas kerran pikakäynnillä järven selkää pitkin muuttanut suohaukka – mahdollinen arosuohaukka, mutta joku linnussa mätti – saattoi olla jopa sinisuon ja arosuon risteymä? Siikalahdella kellui yhä tundrahanhi, joka lie siis viettänyt koko kesän jossain lähistöllä? Ja Lahdensuolla näkyi vesisateessa kolme sinirintaa.

5.9.aamusta Siikalahdella näkyi nuori muuttohaukka. Myöhemmin kävimme Punnosen Pekan kanssa Saarella ja matkalla näimme Tyrjän tienoilla koppelon. Myös pyitä ja teeriä näkyi ajellessa, mutta itse lintupaikoilla oli aika hiljaista. Akanvaaran Tetrisuolla oli lapinkirvinen ja 8 lapinsirkkua, Uukuniemen Niukkalassa taas aivan käsittämättömän myöhäinen härkälintupoikue, poikaset olivat vielä aivan selkäkokoa! Tarassiinlahdelta hoitui Pekan projektina ollut pohjansirkku 4 yksilön voimin. Siikalahdella näkyi iltapäivällä 23 kanadanhanhen parvi.

6.9. pihapinnaksi tuli yli lentänyt lapinkirvinen ja 7.9. rautatieaseman sembroilta löytyi kaksi pähkinähakkia ja taas tuli pihapinna nyt pohjansirkusta.

8.9. Siikalahdella oli jopa 800 haapanaa ja illalla Imatran Immalanjärvellä näkyi mm. pari lapasotkaa ja kaakkuri ja Linnankoskella viihtyi yhä töyhtökiuru.

9.9. Siikalahdelle oli saapunut kiljukotka, jonka kävin ruokatunnilla bongaamassa. Myös kolme muuttavaa kaakkuria, 4 lapinkirvistä, 7 lapinsirkkua, 2 pohjansirkkua ja harmaapäätikka näkyi.

10.9. Siikalahdella näkyi 16 muuttavaa valkoposkihanhea, pari merikotkaa ja sama vanhahko kiljukotka pyöri yhä lahdella. Myös luhtakanoja kuului vielä ja taas tälle syksylle runsaita pohjansirkkuja kuului taas pari ja myös sinirinta näkyi. Satumäessä näin syksyn ensimmäiset tilhet.

11.9. oli lahdella jo 10 tundrahanhea ja haapanoita laskin 709, harmaasorsakin oli yhä paikalla. Kiljukotkaa pääsin kuvaamaan Tetrisuolla, kun merikotkat pitivät sen pois Siikalahdelta. Vesilintulaskennan toinen mukava yllätys oli pikkusieppo Raikanrannassa. Myöhäinen liro näkyi muutolla ja jopa 8 lapinkirvistä sekä 7 pohjansirkkua näkyi. Mukavaa oli myös laskea paikallisesta kottaraisparvesta jopa 472 lintua.

12.9. näkyi 56 valkoposkihanhea ja 13.9. 44 metsä- ja jo 120 valkoposkihanhea. 14.9. Härskiinmutkasta näkyi 2/1 lapasotkaa ja rautatieasemalla kolme hakkia, joista yhdellä oli värirengas. Lintu oli Punkaharjun Metlalla kesällä rengastettu. 15.9. samalla paikalla näkyi myös nokkavarpunen. Illalla olin taas Immalanjärvellä, jossa kellui 80 valkoposkihanhea, lapasotka ja 5 härkälintua.

16.9. ainoina parempina havaintoina mainittakoon Siikalahdella näkyneet harmaapäätikka, 2 lapinkirvistä ja sinirinta. 17.9. mukavin havainto oli 80 sepelhanhen muuttoparvi Muttelinmäellä. Sitten olikin aika aloittaa kauan odotettu loma! Työpäivän viimein päätyttyä alkoi kauan odottamani pitkä loma. Lähdin tuttuun tyyliin heti matkaan ja Lappeenrannan jälkeen Mikkelintien risteyksessä nappasin Miika ”potu” Suojarinteen kyytiin ja jatkoimme rauhallista tahtia yhtä kyytiä aina Helsinkiin Viikkiin ja Lintuvarusteelle saakka. Ostimme hieman tuliaisia reissua varten ja jatkoimme seuraavaksi Ruoholahteen FotoFennicalle, josta ostin Katajan Mikon käsittämättömän halpaan hintaan minulle tarjoaman skouppikameran, sillä käytössäni ollut kamerani oli juuri imuroinut roskia sisäänsä aika pahasti. Sain ostettua myös kaipaamani koukun jalustaani, jotta tarvittaessa siitä saisi helposti vakaamman reissun tuulissa.

Sitten pääsimme vihdoin retkelle eli suuntasimme Espoon Laajalahdelle, jossa oli havaittu mm. useampiakin ajankohtaan harvinaisia kahlaajia. Tornissa olikin tuttuun tapaan tuttuja ja saimmekin tiedon, että lintuja oli yhä paikalla, muttei hallinnassa. Ensimmäiseksi aloitimme hanhista ja pian noin 6000 valkoposkihanhen seasta löytyikin punakaulahanhi! Heti perään löytyi lähimpien suokukkojen ja suosirrien seassa piipertänyt jänkäsirriäinen, pari pikkusirriä, lapinsirri sekä kohta myös metsäviklo. Reiluun 10 minuuttiin sain siis jopa 3 kuukausipinnaa! Lintuja oli taas kerran muutenkin aivan käsittämättömän paljon, laskettiinpa jopa 2010 haapanaa ja reilut 100 harmaasorsaakin!
Kävimme vielä nopeasti Tapiolan Partioaitassa kiertelemässä ja katsomassa, tarttuisiko vielä jotain pitkällä reissullamme tarvittavaa mukaan, mutta taisimme jo tietää matkatavaroidemme painavan liikaa muutenkin. Käytyämme pizzalla jatkoimme Helsingin Keskustaan ”potun” kummitytön sopivasti nyt tyhjänä olleeseen asuntoon majoittumaan.

18.9. heräsimme seiskalta ja hitaan ja rauhallisen heräilyn jälkeen suuntasimme taas Laajalahdelle, jossa oli nyt huomattavasti rauhallisempaa. Uutena parempana havaintona nähtiin 2 heinätavia. Suomenojalla näkyi 8 liejukanaa ym. ja Kirkkonummen Saltfjärdenillä sinirinta ym. Kävimme Kirkkonummelle vanhempieni kanssa syömässä (potu meinasi tulla sairaaksi ruoassaan olleesta korianterista) ja pian isäni avustamana lähdimme viemään autoani Vihdin Nummelaan huoltoon ja sieltä jatkoimme Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Suuntasimme 5 viikon lintureissulle, Englantiin ja Shetlantiin, jossa taas Foulallekin. Vielä tämän jälkeen suuntasimme Espanjaan, Kataloniaan. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Shetlannin reissu (Syyskuun haviksia mm. amerikanvesipääsky, valkoperäsirri, suippopyrstösirri, skotlanninkäpylintuja, palsasirri, tundravikla, kenttäkerttunen ym.)

1.8. lähdimme ani varhain retkelle Dani Burgaksen kanssa. Suuntana oli tietysti Lappeenranta ja Toikansuo, jossa arokyyhky oli yhä paikallisena, mutta matkan varrella oli tarkoitus myös pysähdellä. Joutsenon peltoaukeilla oli kuitenkin aamuyöstä todella hiljaista! Ei edes ruisrääkkää enää kuulunut, viiriäisistä puhumattakaan. Kotasaaressa vallitsi sankka sumu, mutta 80 kurkea, 4 pikkutylliä ja mustaviklo sentään nähtiin. Lopulta jatkoimme aamun valjettua Toikansuolle, jossa oli jo paikalla muitakin elis- ja kk-pinnabongareita. Arvata saattoi, että arokyyhky piilotteli taas tuttuun tapaan ruderaatissa Toikansuon täyttömäellä kuten muulloinkin silloin, kun se ei ollut altailla. Toista tuntia tihrustimme sankkaan kasvustoon ja yritimme nähdä lintua edes vilaukselta. Pensassirkkalintu lauloi pätkittäin ja viitakerttusperhe touhusi aktiivisena vieressämme. Lopulta Henrik Lindholm löysi arokyyhkyn liikkumasta verkkaisesti kasvien keskellä. Pian lintu otti siivet alleen ja lensi komeasti ylitsemme äännellen kohti altaita. Kiiruhdimme altaille, mutta löysimme sieltä vain 4 pikkutylliä, 7 lapinsirriä, kuovisirrin sekä suosirrin ja 2 metsävikloa ym. Satakieli varoitteli vieressämme ja luhtakerttunen lauloi lyhyesti omituista syyslaulun tapaista, mutta arokyyhky pysyi piilossa. Olimme kuitenkin varmoja, että se oli yhä altailla – katveessa vain taka-altailla. Niinpä päätimmekin lähteä etsimään lähistöllä yhä majaillutta töyhtökiurua. Pian saimmekin tiedon, että tehtyään laajan lentokierroksen, oli arokyyhky taas palannut altaille näkyviin.

Koska töyhtökiurusta ei ollut havaintoa, teimme pikaisen käynnin Kuuselan metsiin, joka ei tuottanut idänuunilintuja, mutta 3 pyrstötiaista ja pari lehtokurppaa nähtiin. Vasta tämän jälkeen menimme etsimään töyhtökiurua, jota saatiin hakea varsin pitkään, mutta lopulta se löytyi ja sain tästäkin kuukausipinnan plakkariin.

Seuraavana yönä rysähti kunnon myrsky, joka nousi kuin tyhjästä. Ensi yltyi tuuli, joka hetkessä tempaisi puita nurin, meidänkin pihalta kaatui koivu lähes parvekkeellemme ja lipputanko katkesi keskeltä, sitten alkoi sataa aivan kaatamalla ja sitten rytisi ja salamoi enemmän kuin koskaan. Parikkalassa ei kuitenkaan myrskytuhot ollut lähellekään sitä luokkaa kuin naapurissa Rautjärvellä, jossa puita meni nurin solkenaan. Pari tuntia Asta-myrskyn jälkeen kävimme Siikalahdella makkaranpaistossa, koska meillä ei vielä ollut sähköjä. Sielläkin oli puita nurin niin, että juuri ja juuri pääsimme nuotiopaikalle, mutta tämän pitemmälle ei ollut asiaa, sillä lähimetsissä puiden juuria paukkui yhä koko ajan poikki ja puita kaatuili tuon tuosta. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi! Muutamaa päivää myöhemmin rytisi jälleen ja Veera-myrskynkin pahimmat tuhot koki Rautjärvi!

Lintupuolella näinä päivinä oli hiljaista: Siikalahdella näkyi muutamia harmaahaikaroita, Joukionsalmella pari valkoposkihanhiperhettä ja Savonlinnan reissulla Punkaharjulla tien yli lentänyt pähkinähakki.

7.8. aikaisin aamulla suuntasimme Hannan kanssa kohti etelää ja alkuun teimme pikapysähdyksen Toikansuon altailla, joilta arokyyhky oli jo joitakin päiviä aikaisemmin lähtenyt. Uutena kahlaajana altailla näkyi pikkusirri ja mustalintumuuttoa oli kaupungin yllä. Jatkoimme kuitenkin kiiruusti matkaa aina Kotkan Sapokan satamaan asti, jossa olimme minuutilleen aikataulun mukaisesti. Muut Haminan Koivuluotoon Metsähallituksen organisoimiin talkoisiin lähdössä olevat olivat jo lastaamassa tavaroitaan suuren kumiveneen kyytiin. Pian saimme sitten nauttia tämän huippunopean veneen vauhdista! Havainnointi veneestä oli lähes mahdotonta, mutta vajaan tunnin merimatkalla näimme kuitenkin yhden ruokin. Lopulta saavuimme Koivuluodon edustalle, jossa Metsähallituksen Riskilä-paatilla ja pikkumoottoriveneellä jo Keskitalon Markus ja pari muuta Metsähallituksen työläistä lastasi talkootavaroita maihin. Lopulta pitkällisen mietinnän jälkeen kuskimme uskalsi karauttaa kumiveneellä rantaan ja pääsimme nousemaan maihin.
Rannasta löytyi heti nuori luotokirvinen ja mukana ollut korentoharrastajaporukka löysi heti useita korentoja ihmeteltäväkseen. Koskapa Markus kokeneena harrastajana tiesi, ettei talkooporukasta heti olisi mihinkään töihin, niin hänen opastuksellaan kiersimme kävellen koko saaren maisemia ihaillen ja lintuja ja korentoja katsellen, mutta pian oli aika alkaa roudata Riskilästä maihin saatuja tavaroita majapaikalle.
Tavararoudauksen jälkeen pidimme taas hiukan vapaata ja keskityimme Hannankin kanssa etupäässä korentoihin, kun todella helteisessä kelissä linnut eivät olleet aktiivisia. Toki lintujakin yritettiin havainnoida parhaan mukaan. Kahlaajia oli jonkin verran, toinen luotokirvinen, käki ja pikkulepinkäinen sekä runsaasti pajulintuja ja hernekerttuja sekä yksi kultarinta kuitenkin nähtiin. Merellä kellui myös pari riskilää. Pääpaino oli kuitenkin talkoissa ja rakensimmekin saareen kolme nuotiopaikkaa, maalasimme yhden varastorakennuksen, jonka myös siivosimme ym. Se mitä ei saatu ensimmäisenä päivän tehtyä, tehtiin sitten sunnuntaina.

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja kiertelimme saarta, mutta mitään uutta mainittavaa ei lintupuolella löytynyt, mitä nyt pikkukuovi muutti. Viikonlopun hyönteishavainnot olivat kuitenkin kovia! Korentoja löytyi monenlaisia, mm. verikorentoja, eteläukonkorentoja, harvinaiset idänkirsikorento ja eteläntytönkorento ja kaikkein mielenkiintoisimpana vain lennossa Metsälän Petrin kanssa näkemäni kullanvärinen ukonkorento, joka kaiken järjen mukaan oli Suomen ensimmäinen kiilaukonkorento. Valitettavasti tämä korento nähtiin, kun olimme työn tuoksinnassa eikä kameraa saati haavia ollut lähistöllä. Muuta hyönteismaailmaa edustivat sinappiperhoset, amiraalit, ohdakeperhoset, siniritariyökköset sekä kovimpana tuttavuutena idänkulkusirkat, joita löydettiin 4-5 kpl. Itse näin vielä sinisiipisen heinäsirkankin lyhyesti lennossa – olisi sekin voinut olla Suomelle uusi laji, mutta sitä ei löytynyt enää uudelleen, vaikka luulin nähneeni tarkasti mihin se laskeutui.
Lopulta hommat saatiin paahtavasta helteestä huolimatta kutakuinkin valmiiksi iltapäivään mennessä ja roudasimme taas kaikki tavarat rantaan ja jäimme odottelemaan venekyytiämme. Kiihtynyt tuuli kuitenkin esti kumivenettä saapumasta rantaan, joten Metsähallituksen väki sai viedä meidät muutama kerrallaan kumiveneelle ennen kuin pääsimme paluumatkalle. Kyyti oli taas yhtä vauhdikasta kuin tullessakin, mutta sentään pari ruokkia ja yksi riskilä nähtiin. Sapokassa hörppäsimme ansaitut kylmät juomat ja söimme jäätelöt ennen kuin kykenimme lähtemään kotia kohti.

9.8. kävimme Hannan ja Ala-Kojolan Mikon kanssa iltakäynnillä Siikalahdella kauhistelemassa ja kuvaamassa myrskyjen tuhoja. Uuden lintutornin viereinen haavikko oli lähes kokonaan nurin ja muuallakin oli puita nurin runsaasti, onneksi rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Polku tietenkin oli täysin tukossa kymmenien kaatuneiden puiden takia. Pikkusieppo rätisi mukavana havaintona polun varren yhä pystyssä olleiden puiden latvustossa.

12.8. tein Siikalahdella ensimmäisen syysvesilintulaskennan, jonka tulokset kertoivat yhä karua kieltä siitä, että Siikalahden vesilinnut eivät juuri olleet pesinnöissään onnistuneet. Sinisorsia näkyi kuitenkin mukavat 227, haapanoita 142 ja taveja 121 – sukeltavat sorsat puuttuivat lähes täysin, sillä vain mm. 2 telkkää ja 4 punasotkaa näkyi, eikä yhtään tukkasotkaa. Mukavimmat havainnot olivat ylitseni äännellen lentänyt pähkinänakkeli sekä patotielle hetkeksi laskeutunut käenpiika.

13.8. haimme Hannan veljen Miikan kanssa korjattavana olleen pesukoneemme Imatralta ja bongasimme matkan varrella Saunasuolta töyhtökiurun.

14.8. aamuyöstä teimme Hannan kanssa pikaisen Saaren yöretken viiriäisten toivossa, mutta lintuhavainnot jäivät pariin kehrääjään. Taivaalla oli kuitenkin toisenlainen näytelmä menossa, kun Perseidejä eli tähdenlentoja näkyi kymmenittäin!

15.8. mielenkiintoisin havainto oli keskellä päivää yhä aktiivisesti Siikalahdella huittaillut luhtahuitti. 17.8. lahdella näkyi 2kv merikotka, 8 harmaahaikaraa sekä pikkutikka ja 19.8. tein taas vesilintulaskennan ja vessuja oli huomattavasti vähemmän kuin edellisessä laskennassa: haapanoita 155, sinisorsia 90 ja taveja 100. Heinätavi ja vanha merikotka olivat ainoat paremmat havainnot. Illalla lahdella kellui kuitenkin tundrahanhikin.

Elisrevitystä

Parikkalaan kyllästyneenä, päätin lähteä viikonlopun viettoon etelään. Tavoitteenani oli ainakin yksi lokkielis, mutta 20.8. töistä päästyäni suuntasin ensin Joutsenon Myllymäelle, jossa oli edellispäivänä nähty paikallista käärmekotkaa. Keli oli kuitenkin ilmeisesti isolle kotkalle liian tyyni, joten parin tunnin staijilla näkyi vain pienempiä petoja. Mielenkiintoisimpia havaintoja olivat kuitenkin paikallinen tilhi sekä 5 kangaskiurun parvi. Lopulta jatkoin matkaani aina Saloon asti, jossa oli vielä edellispäivänä Halikonlahdella oleillut mustanmerenlokkinuorukainen. Etsiskelin lintua aina iltapimeään saakka sen vakiopaikoilta, mutta lintua ei valitettavasti löytynyt. Mainittavimmaksi havainnoksi jäi Viurulan golf-kentällä huhuillut turkinkyyhky. Lopulta jatkoin Kirkkonummelle vanhempieni luokse.

21.8. lepäilin pitkään ja tein aamupäivällä leppoisan retken vanhoille tutuille paikoille eli Suomenojalle ja Laajalahdelle. Finnolla näkyi tietysti harmaasorsia ja liejukanoja, 56 ja 18 kpl, myös pikkutikka näkyi. Laajalahdella näkyi 4 kuovisirriä, pikkusirri, 2 lapinsirriä, 15 suosirriä, mustaviklo, 227 töyhtöhyyppä, 10 harmaasorsaa, 2 räyskää jne.
Illalla tuli kuitenkin tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli nähty päivän aikana etelänharmaa- ja aroharmaalokit! Niinpä suunnittelin seuraavaksi päiväksi suuntaavani niitä etsimään, mutta lokkilaskijaporukalta sain viestiä, että linnut tuskin olisivat löydettävissä suljetun alueen ulkopuolelta.

Niinpä 22.8. aamusta nukuinkin pitkään ja lopulta suuntasin taas Laajalahdelle. Olin juuri parkkeeraamassa, kun sain viestin, että lokkiporukka oli taas tekemässä laskentaansa Ämmässuolla ja etelänharmaalokki oli löydetty ja se olisi kuin olisikin todennäköisesti nähtävissä Kirkkonummmen puolelta aidan takaa. Niinpä lähdin saman tien kohti Ämmässuota ja yritin hieman matkalla tiedustella, mihin minun kannattaisi ajaa. Lopulta kun tuli tieto, että lintu näkyi aidan taakse ja paikalle tuli ajo-ohjeet sain todeta olevani aivan väärällä puolella Ämmässuon valtavaa kaatopaikkaa. Lopulta kuitenkin pääsin oikeaan paikkaan, jossa parkkeerasin autoni kuudentena autona ahtaalle tielle ja jatkoin kävellen kohti havaintopaikkaa. Lopulta lintu onneksi makoili rauhallisena asfalttikentällä ja pääsin hyville holleille sitä katsomaan ja kuvaamaan. Havainnointi aidan takaa oli todella haasteellista sikäli, että lintu näkyi ainostaan noin viiden metrin levyiselle kaistaleelle eräälle kalliolle eikä mihinkään muualle! Onneksi olin ensimmäisten joukossa paikalla! Toki kaikki linnun näkivät tavalla tai toisella, itsekin nostelin lyhimpiä katsomaan omasta putkestani, mutta saipahan itse opiskella lintua ihan huolella. Lopulta sain ryysiksestä tarpeekseni ja lähdin jatkamaan retkeä. Olin ajanut hetken pois Ämmässuolta, kun sain viestin, että Kirkkonummen Lapinjärvellä oli nähty mustanmerenlokki, joka oli lähtenyt itään! Mikä ihmeen Lapinjärvi? Ei sellaista löytynyt kartoista. Lopulta selvisi, että se oli järvi, jonka ohitse olin juuri vain joitakin minuutteja aikaisemmin ajanut – kartoissa Lapinkylänjärvi. Enpä ollut nähnyt lokkeja saati havainnoitsijoita! Olikohan viesti pahastikin myöhässä vai mitä? No, olinhan jo yhden eliksen saanut ja koska tiesin, että Ämmässuolla on ihan tarpeeksi havainnointia, en ottanut mitään stressiä vaan suuntasin syömään vanhempieni luokse. Lopulta iltapäivällä palasin Ämmässuolle pääasiassa mustanmerenlokki mielessäni, mutta osin myös siksi, että nyt sieltä oli löydetty taas pari aroharmaalokkiakin! Päätin palata samalle paikalle kuin missä etelänharmaalokki oli nähty ja pienen odottelun jälkeen saimmekin tiedon aroharmaalokista. Lopulta pitkällisten selvittelyjen jälkeen selvisi, että lintu näkyi kuin näkyikin kaukana muiden lokkien seassa. Onneksi ei ollut elislajista kyse sillä muuten olisi kyllä jäänyt määrittämättä, vaikka lokki-immeiset toki näkivät linnun paljon lähempää.
Etsiskelin vielä lähiympäristöstä mustanmerenlokkia pitkälle iltaan saakka, kunnes lopulta kävin vielä vanhempieni luona ja lähdin kohti kotia, jossa olin joskus puolen yön jälkeen.

25.8. sain Jouko Rantaselta puhelun, että Siikalahden länsipuolella saalisteli nuori arosuohaukka. Singahdin saman tien paikalle ja lintu löytyikin heti kisailemasta ruskosuohaukkanuorukaisten kanssa. Kamera ei minulla ollut matkassa, joten päätin palata saman tien töihin ja yrittää työpäivän päätteeksi uudelleen, mutta valitettavasti tuolloin lintua ei enää löytynyt.

27.8. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla vielä kuovi. Iltapäivällä Hannan lähdettyä junalla kohti Helsinkiä ja BirdLifen hallituksen kokousta, mietin juuri, että mitäköhän sitä viikonloppuna tekisi, kun Lintutiedotukseen tuli tieto Espoon Laajalahden Maarintornilta näkyvästä rarisirristä. Päätin lähteä heti matkaan. En ehtinyt kuin autolle, kun tuli tieto, että lintu oli suippopyrstösirri! Niinpä lähdin matkaan sitäkin vauhdikkaammin, olihan kyseessä wp-pinna. Hetken ajettuani laitoin Sampsa Caireniukselle viestin, hyppäisikö tämä Joutsenosta kyytiin ja kohta Sampsa soittelikin, että oli ollut päivän Virolahdella staijaamassa, mutta oli juuri paluumatkalla ja hyppäisi kyytiin Lappeenrannasta.
Pitkään aikaan ei linnusta kuulunut mitään, mutta lopulta tuli tieto, että lintu oli lentänyt varsin pian löytymisen jälkeen ruovikkoon piiloon eikä sitä ollut sen koommin nähty. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Maarintorni oli jo tupaten täynnä porukkaa ja pääkaupunkiseudulla kun oltiin, oli porukkaa tulossa paikalle ja paljon! Niinpä kohta tornille oli jo pitkä jono!
Me ajoimme kuitenkin pimeän tuloa vastaan ja olinkin laskenut lähdön sen varaan, että lintu olisi kyllä lietteeltä hoidettavissa, kunhan vain paikalle pääsisimme ajoissa, mutta enpä ollut osannut ottaa huomioon tätä mahdollisuutta, että siellä olisi porukkaa jonossa ja yhä alkuperäinen porukka tornissa! Niinpä loppumatkasta ajoimme jo rauhallisemmin ja lopulta, kun pääsimme perille, ei lintua vieläkään ollut nähty ja iso osa jonottajista oli jo luovuttanut ja tornistakin oli poistunut ainakin suurin osa linnun nähneistä sekä paljon jo tuntikausia lintua yrittäneistäkin. Niinpä noin vartin jonotettuamme pääsimme mekin torniin, mutta valo oli jo todella vähissä. Mutta ehdimmepähän katsella lahden linnustoa muuten hetken, olihan paikalla mm. n.3000 valkoposkihanhea.
Pakkohan meidän oli siis jäädä yöksi ja yrittää tulla paikalle taas aamulla. Niinpä Sampsa soitteli itselleen yöpaikan eräältä harrastajakaveriltaan, jonne heitin hänet ja ajoin itse tuttuun tapaan Kirkkonummelle.

Elisrevitystä – osa II

Aamulla 28.8. heräsin klo 4.45, soin aamiaisen ja lähdin taas kohti Laajalahtea, jossa oli hieman ennen kuutta. Autoja oli paikalla jo aivan liikaa, joten pelkäsin, että joutuisin taas ruovikkoon jonottamaan. Onneksi kuitenkin vielä juuri ja juuri mahdoin torniin takariviin, josta ei kuitenkaan juuri pystynyt lietettä havainnoimaan. Mutta mikäli lintu löytyisi, olisi minulla ainakin hyvät mahdollisuudet sen näkemiseen. Alkuun lietteiltä löytyi mm. vesipääsky, kuovisirri sekä pari suo- ja pikkusirriä ja nämä onnistuin kaikki näkemään. Klo 6:25 Mika Bruun sitten löysi suippopyrstösirrin ja silloin alkoi tornissa melkoinen kuhina! Linnun nuotitus oli arvatenkin vaikeaa, mutta olisin uskonut, että eturivin äärimmäisen kokenut bongarikaarti olisi hieman parempaankin pystynyt! Niinpä itsellänikin meni ainakin 5 minuuttia ennen kuin löysin linnun ja muutamilla muilla vielä paljon tätäkin kauemmin! Lopulta mahdutin itseni tornin takaosan penkille, josta pystyin katsomaan lintua muiden yli ja pääsin näkemään sen ihan kohtuullisen hyvin, vaikka lintu olikin todella kaukana lietteen takaosassa. Päätin kuitenkin pian tehdä jonottajille tilaa ja poistua tornista. Tietysti tulisin paikalle vielä myöhemmin katsomaan lintua paremmin. Pikku porukalla kävimme ensin yrittämässä näkyisikö lintu pitkosten varteen lahden pohjukasta, mutta sinne näkyi vain metsäviklo. Mutta Konemiehetien päästä onnistuimme Jörgen Palmgrenin, Andreas Uppstun, Ilkka Sahin ja Sampsan kanssa löytää linnun. Pian se kuitenkin lennähti taas katveeseen, joten jonon perältä singahtaneet eivät lintua löytäneet. Pikkuhiljaa kuitenkin torniin alkoi tulla tilaa ja kaikki pääsivät linnun näkemään.
Me päätimme jatkaa retkeä ja suuntasimme seuraavaksi Helsingin Niskalan pelloille yrittämään punakaulahanhea, mutta sitä ei valkkariparvista löytynyt. Lapinkirvinen lensi ylitsemme äännellen ja kuovi kierteli pelloilla. Sitten olimme jo suuntaamassa Vuosaaren kasalle töyhtökiurua bongaamaan ja lyhyelle staijille, kun tuli tieto, että Ämmässuon kaatiksella oli taas etelänharmaalokki samalla paikalla kuin viikkoa aiemmin. Niinpä suuntasimmekin sinne, olihan kyseessä reissun eka elis Sampsalle! Aika pian pääsimme paikalle ja siinähän lokki seisoi, täsmälleen samassa kohdassa kuin missä olin nähnyt sen viimeksikin. Opiskelimme lintu jonkin aikaa, kunnes saimme tiedon, että kipillä katsottiin parhaillaan aroharmaalokkia. Muut jatkoivat kippiä kohti kävellen aidan viertä (kaatopaikka-alueellehan ei ole mitään asiaa), mutta me päätimme ajaa toiselle puolelle kaatista, josta paikalle olisi hieman lyhyempi kävely. Pienen hortoilun jälkeen löysimme oikean reitin, mutta lopulta olisimme olleet nopeammin perillä toista kautta. Nyt kuitenkin oli lyhyempi matka autolle, kun olisimme lähdössä pois. Se ei kuitenkaan kauheasti lämmittänyt, sillä nyt myöhästyimme hetken, sillä lähes kaikki lokit olivat juuri lähteneet kipiltä. Niinpä jäimme paikalle tuijottamaan lokkeja ja niitähän riitti! Jonkun ajan päästä A. Uppstu huomasi paikalle siirtyneen etelänharmaalokin, jota oli nyt mukava seurata hieman aktiivisempanakin. Pian saimme alueen sisäpuolella olevilta lokkilaskijoilta (joilla siis on lupa alueella liikkua), että aroharmaalokki oli lennossa täytekasojen päällä. Sieltä emme lintu löytäneet, mutta pian lintu löytyi kipiltä muiden seasta! Parhaimmillaan saimme nauttia aro- ja etelänharmaalokista jopa samassa putken kuvassa!
Paikalle saapui useita tuttuja, joista jotkut, esim Suojarinteet “potu” hoiti päivälle toisen ja kolmannen eliksen hetkessä!

Lopulta päätimme Sampsan kanssa jatkaa retkeämme ja lokkihuumassa päätimme lähteä etsiskelemään muutamaa päivää aiemmin Siuntiossa nähtyä mustanmerenlokkia Siuntion pelloilta. Ensin kävimme Lapinkylänjärvellä, jossa kuitenkin näkyi vain kaakkuri ja sitten Veikkolassa syömässä, jossa huoltamon pihalla oli iso- ja pikkukäpylintuja sekaparvi. Siuntion kylän lähipelloilta ei paljon lokkeja meinannut löytyä, mutta onneksi emme olleet ainoat Siuntion peltojen kiertäjät, sillä Heikki Vasamiehellä tärppäsi Pikkalassa! Meillä oli paikalle vain 12 kilometriä, joten olimme nopeasti paikalla ja siellähän se päivämme 8. lokkilaji 1kv mustanmerenlokki oli yhä! Toinen elis minulle samana päivänä! Lintu lennähteli useita kertoja lyhyitä matkoja pellon yllä laskeutuen kuitenkin takaisin ja ehtipä se torkahtaakin lyhyesti, joten paikalle ehti taas kymmenkunta ornia, esim “potu”, joka sai päivän 4. eliksensä ja vain muutamassa tunnissa! Mainittakoon, että minun edellinen kahden eliksen päivä oli PPLY:n kevätrallista vuodelta 1991 (tuolloin sain 4 elistä – punapäänarskun, mustapäätaskun, rantakurvin ja avosetin). Pian lokki nousi lentoon ja lähti matalalla kohti Pikkalan kartanon peltoja kadoten joenvarren puuston taakse. Jonkin ajan kuluttua lintu olikin löytynyt kartanon pelloilta.

Me jatkoimme kuitenkin Inkoon Kopparnäsiin, jotta näkisimme hieman merellekin päivän aikana. Kalliolta nousi 3 kangaskiurua, pikkutikka kiikitti ja merellä näkyi merihanhia, muutama haahka ja räyskiä ja taivaalla muutti mukavasti varpushaukkoja.
Lopulta kuitenkin suuntasimme Espoon Suomenojalle, josta nopeasti kuittasimme päivälle uusiksi lajeiksi liejukanan ja mustakurkku-uikun, ennen kuin suuntasimme taas Laajalahdelle, jossa Hannakin jo meitä odotteli saatuaan sinne kyydin BirdLifen hallituksen kokouksen päätyttyä.
Sirri oli ollut jonkin aikaa kateissa, mutta kohta se löytyi ruskosuohaukan avustuksella lietteeltä, mutta pian se nousi taas lentoon ja lensi korkeaan heinikkoon samaan tapaan kuin se oli löytöiltanakin tehnyt eikä sitä enää nähty kuin vasta seuraavana aamuna. Laskimme nyt lahdelta ainakin 60 harmaasorsaa ennen kuin jatkoimme vielä Etu-Viikkiin yrittämään siellä päivällä nähtyä punakaulahanhea. Hanhet olivat jo pääosin lähteneet yöpymään, joten parhaiksi havainnoiksi jäivät peltojen yllä kierrelleet 130 suokukkoa sekä kapustarinta.
Lopulta lähdimme kotimatkalle ja olimme Parikkalassa puoliltaöin. Päivän aikana olimme nähneet Sampsan kanssa yhteensä 112 lajia, aivan kaikkia niistä en itse havainnut, mutta reilusti yli 100 kuitenkin.

29.8. nukuttua edellispäivän väsymykset pois, suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle. Muutto oli vaisua, vaikka muualla nähtiinkin kohtalaisen voimakasta mehiläishaukkamuuttoa. Meidän ainoa muuttava petolintu oli kuitenkin parempi, sillä meidät ylitti voimakkaasti sulkasatoinen haarahaukka. Mukava havainto oli myös lahden yli lentänyt kuhankeittäjä. Paremminkin olisi kuitenkin voinut mennä, sillä tapasimme Koskimiehen Pertin, joka kertoi, että vain noin 10 minuuttia ennen tuloamme lahdella oli pyörinyt kiljukotka. Meidän kotkahavainnot jäivät 2kv merikotkaan. Muutaman tunnin staijilla emme havainneet ainoatakaan mehiläishaukkaa, olivatkohan ne menneet täältä jo edellispäivänä?

30.8. näkyi sub-ad merikotka Siikalahdella ja kuun viimeisenä tein taas vesilintulaskennan, jonka satoa olivat mm. 554 haapanaa, 146 sinisorsaa, 111 tavia, harmaasorsa, 2 kanadanhanhea, 182 nokikanaa jne. Myös 10 metsähanhea, 75 kurkea, pohjansirkku, pikkutikka, pari valkoselkätikkaa sekä noin tuhat peippoa tuli havaittua.

Heinäkuu alkoi helteisenä ja kuumuutta riitti pitkään. Kuun vaihteessa suuntasin Ruokolahdelle, jossa pointsasin kääpiöhuitin kuukausipinnaksi. Lintu oli kuitenkin jo hiljentynyt lähes täysin ja saimmekin pikkuporukalla odotella lintua tunnin ennen kuin se suostui muutaman kerran narisemaan. Jatkoimme vielä Mika I. Koskisen sekä Petri Salakan kanssa pointsaamaan Utulan Alakylästä ruokosirkkalinnunkin. Itse haaveilin saavani tästä hyvät äänitykset, mutta tämäkin lintu suostui vain pari kertaa surisemaan lyhyesti. Paikalla kuulimme myös sarvipöllön poikasen. Päivällä Siikalahdella näkyi patotiellä pesivä pikkulepinkäispari, joka oli onnistunut piilottelemaan meitä koko kevään.

Ahmakojulle

2.7. suuntasimme pohjoiseen, kun tarkoituksenamme oli viettää 10-vuotis hääpäiväämme hieman etukäteen ahmakojulla Lieksan Erä-Eerolla. Matkalla havaitsimme Joensuun Enossa viirupöllön ja yöpymään jäimme Patvinsuon Autiovaaran parkkipaikalle, jossa lauloi sinipyrstö. Pienten sateiden takia jätimme teltan pystyttämättä ja nukuimme auton tavaratilassa.

3.7. aamulla kiersimme Autiovaaran luontopolun ja havaitsimme kolme sinipyrstöä, josta viimein sain kelvolliset sinipyrstöäänitykset sekä idänuunilinnun, pikkusieppoparin sekä mm. pyyn, pari kuusitiaista sekä puukiipijää ja paljon töyhtötiaisia. Pienen suokävelyn jälkeen suuntasimme päivällä Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron sekä toisen pariskunnan, joka oli myös tulossa kojuun kanssamme. Ja ennen neljää suuntasimme kojulle. Erä-Eeron yläkoju oli todella komea saunoineen ym. mutta me halusimme kunnon kuvia, joten menimme alakojulle, joka sekin oli kyllä yllättävän tilava! Toki mehän tietysti valtasimme heti mielestämme parhaat kuvauspaikat ja jämähdimme siihen. Eeron piiloteltua lihoja maahan, saapuivat pian Korpit, jotka löysivät nopeasti vähän turhankin monta lihapalaa ja mekastaen ne kuljettivat niitä metsään. Myös kalalokki ja harmaalokki kunnostautuivat lihapalojen vähentämisessä, mikä tietysti meitä kiukutti. Lopulta klo 18.40, siis lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen näin ensin vilahdukselta jonkin liikkuvan metsässä ja kohta Hanna vinkkasi, että ahma oli saapumassa. Otus kuitenkin katosi taas hetkeksi ennen kuin löysin sen saapumasta suoraan yläpuoleltamme yläkojun takaa alas haaskoille. Ahma liikkui vilkkaasti ja löysi pian ensimmäisen lihapalan, jonka se kuljetti kojumme sivustalle ja kätki maahan. Pian se vielä löysi pari lihapalaa lisää, jotka se myös kätki samaan paikkaan, neljännen palan se sitten nappasi mukaansa ja katosi metsään.
Kojussa oli todella kuuma ja seuraavat tunnit saimme taas seurata, kuinka korpit ja lokit vähensivät jo vähiin käyvää lihavarastoa edustaltamme. Pelkäsimme jo, että koko touhu olisi pian siinä, kun mitään ei meinannut tapahtua! Lopulta klo 22.00 aivan yhtäkkiä ihan eteemme tupsahti jostain todella komea karhu! Otus saapui varovaisesti mutta varsin suoraviivaisesti eteemme, josta se alkoi kaivaa ison tukin alle piilotettuja ruokiaan. Se touhusi pitkään alle kymmenen metrin etäisyydellä meistä, kunnes se lopulta hiippaili takaisin metsään saapuen kuitenkin kohta vielä uudelleen samaan paikkaan hakemaan lisää evästä. Reilun puolen tunnin episodi oli upeaa katsottavaa, mutta lopulta nalle katosi sinne mistä oli tullutkin.

Yö oli jo pimentynyt, kun vihdoin alkoi taas tapahtua. Valitettavasti oli jo liian pimeää kuvaukselle, mutta ahmoja oli aivan mahtava seurata, kun ensin hieman ennen puoltayötä saapui taas sama arpiselkäinen naarasahma etsimään ja kätkemään herkkupaloja ja pian tämän jälkeen saapui pienempi, tummempi ja selvempiraitainen koirasahma ja yhteensä saimme seurailla 45 minuuttia ahmojen touhuiluja aivan kojun lähellä. Ja parinkymmenen minuutin tauon jälkeen saapui taas ensin naarasahma kymmeneksi minuutiksi ja vielä kerran pimeän vallitessa klo 01:35, mutta singahti nopeasti matkoihinsa, kun suuri hieman iltaista tummempi ja vaaleampikauluksinen karhu saapui vaivihkaa paikalle. Nalle pyöri pitkään haravoiden maastoa ja löysi lopulta purtavaa sekin ja katosi varsin pian metsän hämärään. Vielä aamu kahden ja kolmen välillä kävi naarasahma kahdesti ja koiras kerran nopeasti etsimässä lisää ruokaa, mutta ne eivät enää oikein sitä löytäneet. Kolmen jälkeen kuulimme ensin pari kertaa majavan läiskäytyksiä järven selältä ja klo 3:25 se saapui hetkeksi uiskentelemaan kojumme lähistölle kadoten uiden kuitenkin kohta takaisin järvelle.
Pian aamu alkoi taas valjeta ja korpit ja lokit saapuivat viimeistelemään jämiä, joita lähinnä karhujen jäljiltä oli tippunut maastoon. Olin itsekin juuri torkahtamassa lyhyesti, kun vielä kerran saapui koirasahma klo 5:30 ja viimein saimme siitäkin kelpo kuvat sekä kaipaamaani videota! Tämän jälkeen ei sitten enää näkynytkään kuin korppeja ja lokkeja, peukaloiset lauloivat ja pikkuhiljaa aamu alkoi lämmetä niin kuumaksi, että yhdeksän jälkeen pakkasimme tavaramme ja kiipesimme takaisin autollemme. Kävimme vielä hyvästelemässä Eeron eräkämpällä ja kiittelemässä upeasta yöstä ja lähdimme paluumatkalle kotia kohti. Olipahan ollut ikimuistoinen yö!

5.7. bongasin Siikalahdelta 2kv tundrahanhen kuukausiässäksi. Rastaskerttunen yhä jaksoi laulaa patotien vieressä ja ensimmäinen isompi syysmuuttava liroparvi kierteli lahden yllä. Kesä oli kallistumassa kohti syksyä!

Kelit kuitenkin jatkuivat yhä todella helteisinä ja alkoi jo olla sietämättömän kuumaa! Ulkona oli joka päivä reilut 30 astetta lämmintä, mutta vielä sietämättömämpää oli kotonamme, jossa ei kerta kaikkiaan enää saanut nukutuksi, vaikka kaikki ikkunat ja ovet olivat sepposen selällään yötä päivää. Virallista hääpäiväämme 8.7. vietimme mieluusti autossa, jossa onneksi on ilmastointi, kun haimme Hannan Limingan näyttelystä Pekka Saikon mukana Hollolaan saapuneet taulut. Matkan varrella hoidimme Luumäen Heimalan harmaasirkun helposti kuukausipinnaksi ja Nastolassa näimme 2kv ”idän”selkälokin lokkiparvessa.

10.7. oli yhdistyksemme järjestämät kuikkatalkoot, joissa kuusi joukkuetta kolusi kukin omaa atlasruutuaan pyrkien korottamaan ruudun atlasindeksejä sekä kartoittamaan kuikkia ja kaakkureita vuoden laji -projektin kannustamina. Meidän ruutumme oli Ruokolahden Akkalan ruutu, jota kolusimme todella järjestelmällisesti aamukolmesta iltapäiväkolmeen. Kuikkia löytyi todella mukavasti jopa 16 reviiriä ja yhteensä 47 yksilöä, mutta pesinnät tuntuivat menneen lajilla todella huonosti, sillä löysimme vain yhden ainoan poikasen. Kaakkureita ei ruudustamme löytynyt lainkaan, vaikka potentiaalisia pesimälampia löysimme useita. Näimme olisi hyvä saada talkoovuoden tulevaisuudessa pesimälauttoja lajille. Vaikka ruutumme oli varsin pitkälti mäntymetsävaltainen eikä esimerkiksi ainoatakaan kunnon peltoa ollut, havaitsimme lopulta yhteensä 66 lajia ja saimme varsin monen lajin atlasindeksejä kohotettua. Mukavimpia olivat juuri ja juuri Puumalan puolella ollut käenpiian poikanen sekä monet laulavat peukaloiset, satakieliperhe, useampi pikkulepinkäisperhe, kalasääskiperhe pesällään, varpuspari ym. Tapahtuman purku sekä illanvietot vietettiin vuoden laji -projektivastaavamme Klaus Jernströmin mökillä Saimaan rannalla ja mukavaa oli! Yövyttyämme mökillä, kävimme aamulla vielä bongaamassa lähistöllä pesineen kaakkuriperheen, jotta tämä viikonlopun tavoitelluinkin laji saatiin havaittua.

Pitkästä aikaa uusi laji Etelä-Karjalaan

12.7. Siikalahdella kierteli pikkukuovi ja 14.7. suuntasin yötä myöten retkelle Lappeenrantaan, kun totesin, ettei kämpässämme kerta kaikkiaan pystynyt kuumuuden vuoksi nukkumaan. Yritin ensin Joutsenon Perä-Aholasta turturikyyhkyä taas kerran tuloksetta, eikä Ravattilan viiriäinenkään suostunut ääntelemään. Pari pensassirkkalintua löysin kuitenkin. Kotasaaressakaan ei pahemmin ollut kahlaajia, lapinsirri oli ainoa sirri. Niinpä jatkoin kohti pääkohdettani eli Hyrymäkeä, josta Pirhosen Jarmo oli löytänyt paria päivää aikaisemmin Etelä-Karjalan ensimmäisen töyhtökiurun. Olin paikalla jo neljältä, joten arvelin, että lintu ei vielä ole hereillä. Niinpä tutustuin aikaisempiin havaintopaikkoihin nopeasti ja päätin lähteä vielä käymään katsomassa Askolan altaat ennen kuin palaisin paikalle koluamaan paikkoja huolellisemmin tunniksi, ennen kuin minun pitäisi jatkaa Parikkalaan, jossa minun pitäisi olla töissä klo 7:30. Suuntasin katsomaan Askolan altaat Toikansuon mäeltä, mutten löytänyt juuri muuta kuin kapustarinnan. Ennen viittä päätin lähteä takaisin Hyrymäelle ja olin juuri kiihdyttänyt hyvään matkavauhtiin Toikansuon risteykseltä, kun huomasin töyhtökiurun tien varressa – siis Myllymäellä noin 1,5 kilometriä siitä paikasta, missä sitä oli aikaisemmin havaittu! Parkkeerasin auton vauhdilla ja säntäsin kuvaamaan ja videoimaan lintua ja ehdin jonkin aikaa tätä vilkkaasti kadun viertä liikkunutta lintua kuvailla ennen kuin se piipersi erään aidan ali autoliikkeen suljetulle takapihalle piiloon. Matkalla kotiin ehdin vielä pysähtyä Ruokolahden Laurniemessä, jossa näin paikalla pesivät meriharakat.

Hankoon

16.7. lähdimme Hannan kanssa kohti etelää. Hannan oli määrä viedä taulujaan Inkoon Galleria Karaijaan, jossa olisi taas perinteinen lintumaalareiden yhteisnäyttely. Matkalla pysähdyimme pikaisesti Askolassa, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään merkittävää. Minuuttia ennen sulkemisaikaa eli viittä pääsimme Karaijalle, jonne saimme taulut jätettyä. Iltapäivällä kävimme lyhyellä meristaijilla Kopparnäsissä, muttemme nähneet mitään mainittavaa. Illaksi suuntasimme Siuntion Purnukseen, jossa veljelläni Pirkalla oli perheineen mökki varattuna. Nyt kun heidän lapsistaan 2/3 oli leirillä vanhempieni kanssa, oli meillä mahdollisuus yöpyä seuraava yö heidän seuranaan. Yöllä havaitsimme pihassa ja sen lähistöllä mm. harmaahaikaran sekä pensassirkkalinnun.
Aamuvarhain itse lähdin kohti Hankoa. Hannalla oli asioita hoidettavan Helsingissä ja hän palaisi jo illaksi kotiin Parikkalaan, mutta itselläni oli edessä parin päivän riuttatiirastaijausprojekti. Kolmen jälkeen aamulla olin jo ajamassa Lohjalla, jossa plokkasin langalla istuvan lehtopöllön, josta sain otettua kohtuullisia kuviakin. Ja uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen kerta eläessäni, kun näin lehtopöllön hyvin!
Hangossa pysähdyin ensin Svanvikissa, jossa oli aivan mukavasti kahlaajia, mainittavimpina 9 suosirriä sekä lapinsirri. Tsekkasin vielä pikaisesti Vedagrundetin ja Långörenin, mutta viideksi jo saavuin Tallholmarnan 4 tuulen tuvalle, jonka totesin parhaaksi paikaksi toteuttaa projektiani, olihan paikalta nähty vielä edellisaamuna riuttatiira. Tiiroja oli merellä todella runsaasti! Ainoa näkyvästi muuttanut laji oli naurulokki, joita matkasi pienissä parvissa kohti etelää.
Paikalle saapui pikkuhiljaa muutama muukin staijari, mutta kala- ja lapintiiramassojen joukosta ei kuitenkaan löytynyt neljää räyskää kummempaa. Keli oli upea ja päivän lämmetessä päätimme luovuttaa siltä osin ja lähteä kiertelemään lähiseudun paikkoja. Itse kävin lähinnä uudelleen Vedagrundetilla, Långörenillä sekä Högholmenilla ja pariinkin otteeseen Svanvikissa, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kuovisirri. Illalla palasimme taas osalla porukasta 4 tuulen tuvalle, jossa staijasimme todella paahtavassa kelissä vielä pari tuntia, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kaukana merellä näkemäni ruokki.

Vietin yön autossa ja aamulla 18.7. olin taas tsekkaamassa ensin Svanvikin, jossa oli nyt kuovisirri ja muutenkin taas mukavasti kahlureita, mutta ennen viittä suuntasin taas neljän tuulen tuvalle. Keli oli nyt muuttunut todella tuuliseksi ja lähes koko ajan satoi tihuttaen. Olin liikkeellä aivan kesävaatteissa, joten välillä oli jopa kylmä! Heti oli selvää, että tiiroja oli liikkeellä vain murto-osa edellispäiväisesti, joten riuttatiiran osalta homma tuntui toivottomalta. Onneksi kuitenkin pian alkoi näkyä kuoveja ja pikkukuoveja. Ensimmäiset parvet olivat pieniä, mutta kohta löytyi taivaalta pari isompaa parvea; ensin meni komea 27 kuovin parvi ja pian myös komea 16 pikkukuovin ja 12 punakuirin sekaparvi. Yhteensä neljän tunnin staijilla näin lopulta 42 kuovia ja 32 pikkukuovia, 13 punakuiria, 22 suosirriä, isosirrin, 10 pohjoiseen matkannutta harmaahaikaraa, harmaasorsan sekä taas merellä pyörineitä merikihuja ym. Lopulta annoin periksi ja lähdin kohti Siuntiota, jossa kävin hakemassa loput tavarani ja moikkaamassa vielä Pirkan perhettä, joka oli nyt paikalla kokonaisuudessaan, ennen kuin jatkoin Suomenojalle. Kiersin taas tuttuun tapaan Finnoon altaat rauhallisesti laskien kaikki mielenkiintoisemmat lajit ja sain summaksi mm. 20+49´ harmaasorsaa, 8+12´+8ä liejukanaa. 2+5´mustakurkku-uikkua, 2 ryti-, 1 rastas- ja 2 luhtakerttusta. Pakollinen oli tietysti myös Laajalahden käynti, jossa oli mukavasti kahlaajia: 55 suosirriä, 6 kuovisirriä, jänkäsirriäinen, tundrakurmitsa jne. Iltapäivällä ajoin vauhdikkaasti kotiin ilman havaintoja.

19.7. sade oli tiputtanut Siikalahdelle pari suosirriä ja 10 liroa paikallisten töyhtöhyyppien seuraan, mutta muuten oli hiljaista.

Lämpimät kelit jatkuivat yhä ja parin hieman alle kolmekymmentäasteisen päivän jälkeen saapui sitten varsinainen superhelle, jota jatkui lähes kuun loppuun asti! Retkeily oli aika vähäistä, sillä kotonamme oli niin käsittämättömän kuuma, ettei öisin saanut millään nukuttua. Niinpä veto oli aika vähissä.

22.7. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja ihme kyllä patotien parkkipaikalla pesinyt kalatiira oli kuin olikin saanut kaksi poikasta. Pesähän oli alkuun ollut aivan keskellä parkkipaikkaa ja sitä oli jouduttu siirtämään useampaankin kertaan välillä myös sen takia, että se oli keskellä vesilätäkköä. 23.7. Lahdensuolla kuului sarvipöllön poikanen, joka oli tänä kesänä todella harvinainen.

24.7. tein pitkästä aikaa Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli selvittää poikuemenestystä, joka osoittautui todella vaatimattomaksi!

Viikonlopun vietimme Saimaan rannalla ensin heinäkuun ainoan kylmemmän päivän lauantain Mikkelin Anttolassa Suojarinteen ”potun” mökillä ja sunnuntain Ristiinassa serkkujemme mökillä mummomme 90-vuotispäivää etuajassa juhlien. Saimaan yllä näimme 5 harmaahaikaraa.

Helle tuo tajunnanköyrijöitä

27.7. Luumäeltä löytyi punapäälepinkäinen, jota piti tietysti työpäivän jälkeen lähteä bongaamaan. Lintu löytyi neljän tunnin kateissa olon jälkeen sopivasti juuri, kun saavuin paikalle! Komea elis ja pitkästä aikaa kotimaakunnasta! Seurailin lintua muutaman tunnin ja se oli lopulta aika hyvin hallinnassa, vaikka se välillä katosi pitkäksikin aikoihin, löytyen kuitenkin aina lähes samasta paikasta uudestaan. Kovin lähelle lintua ei peltojen takia päässyt, mutta jonkinlaiset kuvat kuitenkin linnusta sain. ”Potun” kanssa jatkoimme hieman retkeilyä Luumäellä ja kävimme mm. Ylä-Hirvaksen lintutorniin tutustumassa ja itse kävin vielä Joutsenon Kotasaaressa, mutta mitään mainittavaa ei löytynyt.

29.7. rysähti sitten vielä kovempaa! Päivän kovin uutinen ei ollut se, että Liperissä mitattiin historialliset 37,2 lämpöastetta, vaan se että Matti Vanhapelto löysi Lappeenrannan Toikansuolta AROKYYHKYN! Ehdin käydä pikaisesti paikalla jo hylsyämässä ja järjestämässä bongausta ilmoittaen ajo-ohjeita ja antaen muita neuvoja ja ohjeita bongauksen toimivuuden turvaamiseksi. Lintu kyllä oli yhä paikalla, se oli löytynyt Askolan altailta, josta se oli äännellen siirtynyt Toikansuon mäelle, jonka ruderaatissa se piilotteli, mutta tietenkään ei ollut järkeä lähteä komppaamaan, kun tulijoita oli vielä matkalla muutama sata muukin. Lopulta ankean odottavan työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa uudelleen paikalle. Lintu onneksi yhä tiiviisti kähmyili ruderaatissa siten, että vasta muutama kymmentä bongaria oli sen nähnyt. Lintu oli ollut useamman tunnin taas piilossa mäen kasvillisuuden seassa, kun saavuimme paikalle ja moni kuumuuden uuvuttava bongari oli juuri lähdössä hakemaan juomista ja hieman huilaamaan, sillä mäelläkin oltiin 34,5 asteen varjolämpötilassa, joten paahteessa oli kuin saunassa. Ehdimme juuri ja juuri moikata muutamaa tuttua, kun huomasimme linnun lennossa mäen oikealla puolella! Arokyyhky lensi ohitsemme ja katosi pajujen taakse kohti altaita. Niinpä singahdimme paikalle, josta altaille näkyi, mutta paikalla olleet bongarit eivät olleet lintua nähneet. Onneksi kohta lintu löytyi lennosta altaiden päältä ja pian se laskeutui altaille lokkien ja töyhtöhyyppien ihmeteltäväksi. Pian se yritti käydä juomassakin, mutta lokit eivät antaneet sen juoda rauhassa, niinpä se siirtyi ruokailemaan ja lepäilemään keskelle allasta, jossa se oli hallinnassa muutaman tunnin ajan. Kertaalleen se teki pitemmän lentokierroksen ja pelkäsimme jo linnun lähtevän, mutta onneksi se kuitenkin palasi altaille. Ilta oli jo pitkällä, kun se lensi taka-altaille katveeseen, joten päätimme mekin juomisten jo ajat sitten loputtua lähteä matkaan kohti kotia. Käsittämättömän upea elis ja WP-pinna ja jo kolmas Etelä-Karjalalle uusi laji lyhyen ajan sisään oli tosiasia! Muita mäeltä havaittuja lintuja olivat mm. ainakin 600 tervapääskyä, luhta- ja viitakerttunen, 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä, 9 nuorta pikkulokkia, 245 naurulokkia jne. Kilometrin päässä kävimme vielä bongaamassa töyhtökiurun, joka oli pitkän tauon jälkeen löytynyt taas samasta paikasta, josta itse sen löysin.
Kävimme vielä Kotasaaressa ja Kukkuroinmäellä, mutta 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä ja pikkutikka olivat mainittavimmat havainnot.

Lämpimien säiden ja pitkään jatkuneiden kaakkoistuulien myötä odotukset olivat korkealla, kun kesäkuun ensimmäisenä olimme taas tekemässä yölaulajakartoitusta Siikalahdella. Lintuja olikin mukavasti, kun kuulimme mm. 15 satakieltä, 5 rytikerttusta, 4 viitakerttusta, 2 kuhankeittäjää, 8 kaulushaikaraa, 3 ruisrääkkää, 13 luhtakanaa, 11 luhtahuittia sekä naaras pikkuhuitin! Valkoselkätikat myös rummuttelivat aktiivisesti, ilmeisesti poikaset saivat oppia vanhemmiltaan. Päivällä kävimme tarkistamassa ainoan pöllön pesintämme, ja yllätykseksemme viirupöllömamma oli yhä pesässä pienen poikasen kanssa. Poikanen oli vieläkin liian pieni rengastettavaksi.

2.6. vuorossa oli sitten kartoituslaskenta, joka oli tuttuun tapaan varsin ruokokerttus- ja pajulintuvoittoinen, mutta sentään rytikerttunen, 2 rastaskerttusta sekä 3 yli lentänyttä nokkavarpusta näkyi.

3.6. otin työpäivän jälkeen suunnan kohti Kirkkonummea bongaten matkalla pikkukultarinnan, keltahempon sekä punakaulahanhen ja seuraavana päivänä lähdin Kalle ja Johanna Larssonin kanssa lyhyelle reissulle Islantiin. Koko reissukertomus löytyy tästä: Islanti 4.-9.6. 2010 (mm. virta-alleja, amerikantelkkiä, sinisiipitavi, tunturihaukka, amerikanjääkuikkia ja käsittämättömän upeita maisemia.)

Reissusta palattuani olin hieman sairaana ja muutenkin varsin ryytynyt sekä tietysti kiireinen, joten retkeily jäi aika vähiin. 10.6. uimarannalla näimme kuitenkin pari tylliä.

14.6. Aamun kartoituslaskennassa havainnot jäivät peukaloiseen, mustapääkerttuun sekä rastaskerttuseen. Lahdella pyöri paikallisena myös valkoposkihanhiparvi, jossa oli mukana pari risteymähanhea. Toinen oli jonkin sortin kanadan- ja valkoposkihanhiristeymä ja toinen ilmeisesti anser- ali jonkin harmaahanhen sekä valkoposkihanhen risteymä. Yöllä kävin bongaamassa naurettavan vuodenpinnapuutteen eli pensassirkkalinnun Sammallammelta.

15.6. vihdoin viirupöllömme oli rengastuskokoinen ja kävimme sateiden välissä urheilemassa hullua pöllömammaa väistellen. Onneksi tajusin nopeasti, ettei rengastaminen onnistu, ellemme nopeasti singahda autoon poikasen kanssa. Jotenkin onnistuin myös palauttaa poikasen pönttöön mammaa väistellen siten, etten lopulta saanut yhtään osumaa.
Yöllä kävin Ruokolahdella bongaamassa Pohja-Lankilan Kotilammelta löytynyttä kääpiöhuittia. Paikalle oli kerääntynyt mukavasti paikallisia orneja, olihan tämä ensimmäinen kääpiöhuitti Etelä-Karjalassa itse Siikalahdelta vuonna 2003 löytämämme jälkeen. Eipä ollut koko maassakaan ollut kääpiöhuitteja tuon jälkeen kuin vasta tänä vuonna.

16.6. työpäivän jälkeen otin suunnan Varkauteen, jossa Lehtoniemessä tuijottelimme pikkuporukalla tuntitolkulla Miettisen Harrin ruokintaa, jolla ensimmäiseen kolmeen tuntiin kävi alkuun vain viherpeippoja, harakoita – mukanaan maailman rumin yksilö, pari fasaania sekä naaras valkoselkätikka, kunnes vihdoin piinaava odotus palkittiin ja paikalle saapui edellisiltana löytynyt ja aamun ja aamupäivän aikaan varsin tiheästi ruokinnalla naaras mustapääsirkku! Eliksestä tyytyväisinä kävimme Nyströmin Harryn kanssa vielä bongaamassa Könönpellon rannassa sinisorsien kanssa nukkuneen varsin ruman vaihtopukuisen mandariinisorsan.

18.6. vuorossa oli taas Siikalahden yölaulajakartoitus ja saldoksi saimme tällä kertaa sarvipöllön, 4 rytikerttusta, rastaskerttusen, 6 satakieltä, 2 ruisrääkkää, 2 viitakerttusta, 5 kuhankeittäjää, 8 luhtakanaa, 15 -huittia sekä nyt sekä koiras että naaras pikkuhuitin. Molempia pääsimme soutamalla todella lähelle, joten sain Pikkuhuitti koiras- ja naarasäänitykset, lajihan oli puuttunut Siikalahdelta monta vuotta.

Perinteinen yökeikka Etelä-Karjalan eteläosiin

19.6. lähdin perinteiselle koko yön retkelle maakunnan eteläisempiin osiin. Matkan varrella kuulin ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä viitasirkkalinnun, ennen kuin suuntasin Joutsenoon perinteiselle paikalle, josta yritin useammankin tunnin turturikyyhkyä välillä hieman torkahdellen, mutten nähnyt enkä kuullut lintuja. Sentään lehtopöllön näin lentävän nopeasti erään pellon yli. Pikkukultarinta lauloi innokkaasti Vitjamäen lennokkikentällä, kuten pitikin, mutta mukava yllätys oli, että lintu lauloi todella näkyvästi eikä juuri kuvaajasta välittänyt.
Jatkoin matkaa Luumäelle, josta bongasin harmaasirkun Heimalasta. Lintu nousi harvakseltaan langalle laulamaan, muttei oikein innostunut aktiiviseen lauluun, joten paremmat kuvat jäivät ottamatta. Peltoaukealla lauloi myös peltosirkku. Huopaisesta bongasin idänuunilinnun, joka yhä puuttui vuodenpinnoistani, vaikka niitä oli enemmän kuin ehkä koskaan – pitäisi joskus ehtiä metsäänkin, mutta kun ei vaan ehdi!
Loppupäivä menikin sitten Punnosen Pekan kanssa eteläisen alueen maakuntakierroksella ja kävimme tutustumassa moniin paikkoihin Luumäellä, Savitaipaleella sekä Lemillä. Havainnot jäivät perin vaatimattomiksi, mutta mukavaa oli. Lappeenrannan Askolassa näimme vielä sepelhanhen ennen kuin lähdin kotia kohti.

20.6. oli tarkoituksenamme vihdoin mennä metsäretkelle, mutta kaatosade pilasi suunnitelmamme. Siikalahden risteyksessä paluumatkalla näkyneet pari nokkavarpusta ja Kukonkannassa laulanut rytikerttunen jäivät siten päivän ainoiksi mainittavammiksi havainnoiksi.

21.6. Siikalahden ympäripyöräilyllä kuului vielä molemmat pikkuhuitit ja näkyi taas sarvipöllö, joka on tänä vuonna harvalukuisempi kuin koskaan. Myös 7 viitakerttusta laskettiin.

Juhannusreissu

24.6. pitkä yrittäminen vihdoin palkittiin, kun viimein näin taas Likolammella ruokinnalla käyvät pähkinänakkelit. Olin käynyt paikalla pitkin kesää niitä havaitsematta. Linnut yrittänevät pesintää jo toista vuotta lähistöllä, mutta on mahdollista, että ne ovat eri alalajia eivätkä siksi onnistu pesinnässään?
Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa pitkälle ajomatkalle kohti Pudasjärven Syötettä, jonne olimme menossa Juhannuksen viettoon koko lähisukuni parissa. Me tietysti päätimme ajaa sinne Lumijoen kautta, jossa oli jo viikon ajan pyörinyt Suomen kautta aikain ensimmäinen bongattavana oleva hietatiira. Saavuttuamme Liminganlahden tienoille iltakahdeksan aikaa, ei hietatiirasta ollut tullut ainoatakaan päivitysviestiä aamupuoliyhdeksän jälkeen. Koska tiesimme, että perinteiset havaintopaikat eli Sannanlahti ja Karvonlahti olivat miehitettyinä, päätimme itse aloittaa sponderetken Limingan Virkkulasta. Olimme juuri saaneet optiikat ym. kasattua parkkipaikalla, kun tuli viesti, että tiira oli juuri nähty Karvonlahden kalasatamasta matkaamassa kohti erästä laidunta, jolla se oli edellispäivänä ollut saalistamassa hyönteisiä. Niinpä pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme saman tien kohti Karvonlahtea.
Vain alle kymmenen minuuttia myöhemmin olimme kävelemässä kohti laidunta, jonne jo Sannanlahdella ollut bongariporukka oli myös saapumassa. Laitumen päällä ja kauempana lahden rannassa pyörikin lupaavasti runsaasti naurulokkeja hyönteispyynnissä ja hyönteisiä riittikin – valitettavasti ne olivat vieläpä purevaa sorttia! Ehdimme seuloa lintuja vartin verran, kunnes huomasin suuren tiiran tulossa laitumen päällä suoraan meitä kohti ja siinä se oli 350. Suomi-elikseni hietatiira! Lintu pyöri niityllä hyönteisjahdissa viitisen minuuttia käyden välillä mukavan lähellä meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa Sannanlahden suuntaan. Moni paikalla ollut oli odottanut lintua koko päivän ja olipa ainakin yksi paikalla jo kolmatta kertaa. Meillä oli onneksi hieman parempi tuuri, kun näimme linnun siis noin vartissa. Olimme kyllä varautuneet olemaan paikalla vaikka koko yön…
Odottelimme lintua vielä saapuvaksi takaisin puolisen tuntia, mutta kun sitä ei enää näkynyt, emmekä enää kestäneet valtaisaa mäkärämäärää, jatkoimme Sannanlahdelle, josta sitten vielä Virkkulaan. Molemmissa paikoissa vietimme vajaan tunnin, muttemme havainneet mitään ihmeellistä. Merikotka, pari luhtahuittia, mustapyrstökuireja, pari merikihua, sinisuohaukka, mustaviklo sekä reilut 260 merihanhea perheparvissa havaittiin. Yhdentoista aikaan lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Syötettä, jossa olimme lopulta perillä ennen kahta yöllä.

Pitkä Juhannusviikonloppu sujui 14 Aallon porukalla veljeni Rikun perheen mökillä sekä sen naapurista vuokraamallamme toisella mökillä, jossa majoituimme Pirkan perheen kanssa. Kelit olivat sateiset, mutta parina aamuna ehdimme lyhyille retkillekin. Parhaita havaintoja olivat pihapiirissä pyörinyt tilhiperhe, Särkiperässä tien yli vilahtanut kuukkeli, Vattukurussa sekä Aurinkomäellä olleet yhteensä kuusi idänuunilintua sekä Maaselällä laulanut yksi ja heti Taivalkosken puolella Luokanvaarassa laulaneet kaksi sinipyrstöä.

Sunnuntaina 27.6. palasimme kotia kohti itäistä reittiä ja kurvasimme myös Ilomantsin Hattuvaaraan, jossa 23.00 aloitti laulunsa paikalla jo parin viikon verran oleillut etelänsatakieli. Saatuani tästä harvakseltaan laulaneesta harvinaisuudesta – Etelänsatakieli – äänitykset, jatkoimme Parikkalaan, jossa olimme taas yöllä kahden jälkeen. Matkalla näimme Pohjois-Karjalan puolella vielä pyypoikueen sekä helmi-, suo- ja viirupöllön.

29.6. aamusta suuntasimme taas kartoituslaskentaan. Havainnot jäivät vaisuiksi; kurkiparin kaksi poikasta sentään piristivät mukavasti rankan laskennan keskellä. Peukaloinen, pari kuhankeittäjää, rytikerttunen sekä valkoselkätikka olivat muita parempia. Kova pikkukäpylintuvaellus ei juuri Parikkalassa ole näkynyt, vasta toinen näkemäni parvi matkasi kohti lounasta.

Kuun viimeisenä olivat vuorossa kesän viimeiset kartoitukset. Yölaulajat olivat jo pitkälti hiljentyneet, mutta mm. 6 rytikerttusta, rastaskerttunen, 4 satakieltä, 5 luhtakanaa ja 13 -huittia kuultiin. Pikkuhuitit lie löytäneet toisensa ja alkaneet pesiä, kun niitä ei kuulunut?

Toukokuun ensimmäisenä aloin urakalla kiertää pöllönpönttöjä. Siikalahden ympäristössä metsissä lauloi jo runsaasti pajulintuja. Jo heti alkuun päätin käydä varmimmalla pesijällämme ja mukaan tulleen Kiljusen Jarinkin riemuksi vanha tuttu viirupöllömamma hautoi jo neljättä vuotta pöntössään. Melkoniemen tien varressa näimme koppelon ja jatkoimme Melkoniemen saloille, jossa muutaman pöntön tarkistettuamme löysimme puolivahingossa kuukkelin erään varpuspöllön pönttömme luota. Pyy lauloi todella innokkaasti, joten äänittelin sitä “Jassin” ruokkiessa nälkäisen oloista kuukkelia. Metsissä näkyi vielä jokunen tilhiparvi ja Oronmyllyllä vuodariksi näkyi rantasipi. Aamupäivällä sumun hävettyä suuntasin Siikalahdelle vesilintulaskentaan, jonka ohessa näkyi jo 15 haarapääskyä, räystäspääsky sekä kalatiira vuodariksi.
Illemmalla suuntasimme vielä Hannan kanssa kiertämään pönttöjä ja matkalla Härskiinmutkassa ylitsemme lensi muuttava suopöllö ja Särkisalmella vielä parempi laji, kun 2kv naaras arosuohaukka kiepsahti aivan automme editse matalalla. Pysähdyttyämme ehdimme vielä nähdä lintua hetken kunnes se jatkoi matalalla 6-tien yli koilliseen.

Synttäripäivän aloitin reippaasti aamuneljän jälkeen Siikalahden kartoituslaskennalla, jota taas teimme muutaman vuoden tauon jälkeen. Päälaskijoina toimi Kontiokorven Jari, mutta niin minä, Hanna kuin Kontiokorven Anninakin laskisimme yhdet alueet. Pari kirjosieppoa, sirittäjä, keltavästäräkki ja 3 peukaloista olivat aamun saldoa. Päivällä staijasimme Siikalahdella, jossa oli kuitenkin yllättävänkin hiljaista: 11 valkoposkihanhea, merikotka, pari piekanaa, kaakkuri sekä 9 suokukkoa sentään näkyi. Niinpä iltapäivällä suuntasimme taas pöntöille, mutta kuten oli varsin odotettavaakin, pöntöistä ei enempää elämää löytynyt, ei nyt eikä myöhemminkään.

Seuraavat päivät menivät kuitenkin yhä pönttöjä kiertäen, mutta onneksi kelit olivat siihen touhuun hyvät eli satoi ja tuuli. Ainoaksi vuodariksi näkyi leppälintu.

6.5. saapui Suojarinteen “potu” meille pitkälle viikonloppuretkelle. Siikalahdella näkyi heti törmäpääskyjä ja Saaren kierros tuotti muutamia isoja metsä- ja tundrahanhisekaparvia, 16 valkoposkihanhea, pikkukuovin, harvoin nähtävän 2kv selkälokin, punajalka- ja mustaviklon, pikkutyllin sekä pari kukkunutta käkeä. Seuraavan yön yölaulajakartoitus Siikalahdella tuotti 4 kaulushaikaraa, 6 luhtakanaa ja 3 -huittia sekä jänkäkurpan.

7.5. aamulla Satumäessä huusi käenpiikapari ja “potun” sekä Hännisen Johanneksen ansiosta ruokatunti meni Siikalahdella heidän näkemäänsä koiras sitruunavästäräkkiä etsien. Etsinnät tuottivat kyllä sinirinnan ja harmaasorsan, muttei haluttua sittistä. Iltapäivällä vielä patotieltä näkyi pari tervapääskyä, mutta sitten oli aika suunnata lepäämään, sillä seuraavana aamuna olisi edessä Tornien Taisto!

Tornien Taisto

Koko illan ja yön satoi vettä kuin aisaa ja sade ei tauonnut aamuksikaan. Silti lähdin sinnikkäästi pyörällä Siikalahdelle, jotta kerryttäisin Taistossa myös ekovuodarisaldoani. Hanna ja “potu” tulivat autolla perässä. Kisa alkoi klo 5.00 ja keli oli todella kolea! Niinpä alkuun olimme lähes koko ajan tornin alatasanteella, jossa siinäkin oli kylmän tuulen takia todella ankeaa! Havainnotkin olivat hyvin vaatimattomia, mutta pikkuhiljaa tietysti lajilista kasvoi tavallisilla lajeilla. Hanna oli klo 5.30 kerran näkevinään vaaleapäisen västäräkin eräässä tuppaassa keskellä lahtea, mutta se hävisi saman tien kasvien taakse. Sateen hetkeksi tauottua klo 6:00 potun kanssa kipusimme ylätasanteelle staijaamaan ja kohta kuulin taivaalta päivänselvän sitruunavästäräkin äänen. Lintu löytyi suoraan päältämme ja ehdimme nähdä sen alapuolelta varsin hyvin, kunnes se kääntyi kohti Kasinniemen tornissa ollutta “vihollisjoukkuetta” ja katosi puiden taakse. Soitto sinne paljasti kuitenkin, etteivät he valitettavasti olleet lintu havainneet. Kohta alkoi taas sataa ja jouduimme palaamaan alakertaan jatkamaan sinnikästä staijia.
Tärisimme kaikki kylmästä ja kosteudesta johtuen ja yksi joukkueestamme joutui jopa jättämään leikin kesken, kun alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Keli tuntui yhä vain kylmenevän, mutta pian alkoi tapahtua, sillä pikkuhiljaa alkoi ohitsemme muuttaa kahlaajia, etupäässä liroja ja mustavikloja mutta kohta myös suokukkoja ja kapustarintoja ja parvet olivat suuria! Klo 9:20 Hanna yhtäkkiä plokkasi sitruunavästäräkin lähes samasta paikasta kuin aamuisen mahdollisen ja nyt pääsimme kaikki paikallaolijat näkemään lintua varsin hyvin sen käpötellessä kasvillisuuden seassa muutaman keltavästäräkin kanssa.
Sateesta johtuen uudet lajit olivat tiukassa mutta nyt mieliala oli kaikilla todella korkealla ja kahlaajia riitti! Yhteensä näimme lopulta jopa 220 mustavikloa (34 isoin parvi) sekä minimissään 1250 liroa, 50 valkovikloa, 300 suokukkoa ja 300 kapustarintaa, mutta parempia lajeja ei näkynyt – ainoastaan 3 rantasipiä ja metsäviklon – 14 pikkukuoviakin jäi vain minun näkemikseni, kun ne tippuivat saman tien metsän taa.
Lopulta klo 11 aikaan sade loppui ja pääsimme yläkertaan staijaamaan. Ja mukavampiakin lajeja alkoi kertyä: teeri, 2 kaakkuria, pari käkeä ja leppälintua, suopöllö, tervapääsky, nuolihaukka, luhtakana, 2 kalatiiraa, 2 törmäpääskyä, 5 räystäspääskyä, aina meille niin vaikea metsäkirvinen, kivitasku, kirjosieppo sekä harmaasorsa jne. Lopulta saimme kasaan oman keskiarvotuloksemme 11 vuoden Taistojen ajalta eli 88 lajia, joka oli sää huomioiden todella kova tulos! Niinpä olimmekin lopputuloksissa jopa maan 20. paras lintutorni ja vihdoin sisämaatornien ykkönen!
Juhlat eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän vaan Hannan ja potun jo ajettua kotiin, jutellessani Pirkan kanssa puhelimessa poljin itse pihaan, jossa pomppi aivan ovemme edustalla leppälintu. Jostain syystä päätin katsoa sitä saman tien nopeasti kiikareilla ja puhelu loppui siihen, sillä pihallamme pomppi 2kv koiras mustaleppälintu! Hannan ja potun ei todellakaan tarvinnut avata kuin ulko-ovi hoitaakseen linnun! Muitakin bongareita saapui pian paikalle ja lintu pysyi ainakin seuraavat pari tuntia tiiviisti meidän pihallamme.

9.5. Siikalahden tornilla sitten lauloi edellispäivänä vielä puuttuneet ruokokerttuset, pikkulokkeja oli jo 70, taas muutti suopöllö, 2 lapinsirriä muutti tornin ohitse ja tornin takametsässä levähti hetken harmaasieppo. Illemmalla kirkonkylällä lauloi hernekerttu ja harmaapäätikka kuikutti. 10.5. arktikan alkutahteina Simpelejärvellä kellui pari noin 100 linnun alliparvea, 4 mustalintua sekä 2 pilkkasiipeä. Härskiinmutkassa pikkulokkiparvessa pyöri myös mustatiira! Moni laji oli jo tuntunut saapuneen todella aikaisin, mutta kun Lötjösen Matti illalla soitti laulavasta viitasirkkulinnusta, täytyi minun kysyä heti, oliko tämä nyt ihan vakavissaan? Mutta kyllä, Kirkonkylällä lauloi kuin lauloikin viitasirkkeli ihan täysillä. Puut ja pensaat olivat vielä täysin lehdettömiä, mutta nyt jo yölaulajatkin olivat saapumassa!

Seuraavana päivänä Härskiinmutkassa näkyi 9 pilkkasiipeä, käenpiika kiikitti ja pensaskerttu lauloi, kaukana järven selällä muutti myös erittäin siro naaraspukuinen suohaukka, mutten onnistunut ajamaan sitä kiinni Särkisalmelta, joten se jäi vain todennäköiseksi niittysuohaukaksi – mutta taas kerran näin siis keskellä Simpelejärven selkää muuttaneen sirosuohaukan!

13.5. aamukolmelta saapui veljeni Pirkka Kemijärveltä retkeilemään luoksemme muutamaksi päiväksi. Pihallamme lauloikin satakieli toivottaen tämän tervetulleeksi. Tuntia myöhemmin lähdin itse kartoituslaskentaan Siikalahdelle ja siellä olikin satakieliä jo tutuilla reviireillään. Pari mustapääkerttua, punavarpunen, lehtokerttu ja pikkutikka olivat laskennan parhaimmistoa. Koskapa sää ennusteiden vastaisesti pysyikin erinomaisena, päätin tehdä heti perään myös kevään viimeisen vesilintulaskennan, jotta loppuviikonlopulla meillä olisi sitten vapaammat kädet retkeillä Pirkan kanssa. Harmaasorsa oli ainoa mielenkiintoinen vesilintu, mutta myös pyrstötiaispari, aikainen luhtakerttunen sekä valkoselkätikan pesä löytyi. Sää oli nyt todella helteinen ja pikkuhiljaa maisema alkoi myös vihertää. Päivän staijilla patotiellä havaitsimme vielä mehiläishaukan, 60 vanhan käpylinnun vaellusparven sekä kiertelevän pikkukuovin. Ollessamme jo lopettelemassa retkeä, tuli Saaren Pohjanrannasta hälytys, että siellä oli valkoposkihanhiparvessa punakaulahanhi. Toki lähdimme sitä bongaamaan ja onneksemme linnun löytänyt Järvisen Kimmo oli yhä paikalla ja saimme linnun nopeasti löydettyä, parvi oli todella hankalasti puiden takana aika kaukana olevalla pellolla.
Yöllä teimme vielä lyhyen yöretken: pari kehrääjää, 6 luhtakanaa sekä pari -huittia sekä outo pensasirkkalintumaisesti mutta hyvin matalalla taajuudella laulanut ja aivan liian pian hiljentynyt sirkkalintu kuultiin. Mustalintuja muutti muutama parvi hilytellen taivaalla.

Nopea Virolahden keikka

14.5. minulla oli vielä työpäivä, jota ennen näin Härskiinmutkasta tukkasotkaparvessa 9 lapasotkaa. Töistä päästyäni pakkasimme teltat ja muut roippeet autoon kultarinnan lauleskellessa taustalla ja lähdimme Pirkan kanssa kohti etelää. Rautjärven Lamminkylässä langalla istui taas kangaskiuru ja seuraavan kerran pysähdyimme Joutsenon Konnunsuolla. Pelloilla oli vieläkin pieni tulva, jonka ympärillä oli todella runsaasti hanhia, 1134 tundra-, 340 valkoposki, 100 metsä-, 5 lyhytnokka- sekä merihanhi laskettiin. Rasalasta bongasimme 2kv naaras punajalkahaukan, joka oli ollut paikalla jo pari päivää ja vielä pysähdyimme toviksi staijaamaan Ylämaan Väkevänjärvelle, jossa oli hetkeä aikaisemmin nähty kiljukotka, mutta pian jatkoimme Virolahdelle, jossa kaupan kautta suuntasimme Lakakalliolle. Lakalla oli pitkään hiljaista, joten aika meni “potun”, Kärkkäisen Karin ja Könösen Jukan kanssa jutustellessa. Ohessa vuodariksi tulivat niinkin naurettavat lajit kuin haahka, räyskä, meriharakka sekä lapintiira. Muuton käynnisti muutama pikkujoutsenparvi, joita meni yhteensä 47, 20 lapasotkaa käynnisti vesilinturyöpyn, jolle ei sitten ihan heti tullutkaan loppua! Illan aikana meidät ohitti ja ylitti yksi kaikkien aikojen pilkkasiipimuutoista, kun jopa noin 5000 “luukkua” ynnättiin! Myös noin 3000 allia ja 2000 mustalintua matkasi pilkkasiipien seurana. Illan pimennyttyä muutto yhä jatkui ja parvien ääntä kuunneltiin nukahtamiseen asti telttakankaan läpi.

15.5. aamukolmelta aivan telttamme viereen soimaan saapuneet teeret herättivät meidät! Onnistuin juuri ja juuri saada äänityslaitteet pihalta telttaan ja äänittää lintuja hieman toista minuuttia, kunnes ne yhtäkkiä lähtivät. Tulipahan upea teeriäänitys Itse en enää saanut nukuttua ja jo neljältä kapusin kalliolle aloittelemaan staijia. Ensimmäinen tunti oli todella hiljainen ja vain yksi pikkujoutsenparvi sekä jokunen kuikka ja yksittäinen kaakkuri muuttivat. Viideltä muukin porukka nousi kalliolle ja pian alkoi tapahtua! Noin klo 5:45 saimme tiedon Haminan Vepsun ohittaneesta amerikanjääkuikasta ja klo 5:54 potu plokkasi linnun lentämästä paljon muita kuikkia matalammalla Kauholmin saarta vasten. Niinpä vaikka etäisyyttä lintuun olikin jonkin verran, näimme sen erinomaisesti nokkaa myöten. Vain puolta tuntia myöhemmin tuli taas hälytys, tällä kertaa jääkuikasta ja klo 6:29 plokkasin itse linnun lentämästä täsmälleen samaa reittiä kuin “immerikin” ja nokka loisti komeasti linnun jatkaessa Hurpun staijareiden editse. Ja vaikka päivän aikana näimme vain 136 kuikkaa ja 3 kaakkuria, tuli vielä puoltatoista tuntia myöhemmin taas hälytys linnusta, joka parin edellisen jäägeen tapaan taas määritettiin eri pisteissä eri tavalla. Klo 8:05 Kari plokkasikin valtavan suuren kuikkalinnun muuttamassa kahden kuikan kanssa Kauholmin yläpuolella, mutta vaikka lintu ohitti meidät samalla etäisyydellä kahden edellisen kanssa, olivat valaistusolosuhteet hieman huonontuneet ja lintu koko ajan taivasta vasten, joten emme pystyneet näkemään linnusta värituntomerkkejä lainkaan. Tämä lintu sitten kaiken järjen mukaan kuitenkin oli päivän toinen amerikanjääkuikka, joka oli Vepsussa onnistuttu kuvata. Muuten aamun muutto oli varsin vaisua, sillä 175 pikkujoutsenen ja 2 merikihun sekä pikkutyllin ohella näimme 508 valkoposki-, 70 tundra-, 23 metsä-, 2 meri- ja 645 määrittämätöntä hanhea.
Päivällä kävimme vielä pikaisesti Hurpussa ja Kurkelassa ilman mainittavampia haviksia, kunnes jatkoimme kohti Parikkalaa.

Taas Laukaalla

Kotona pakkasimme Pirkan tavarat tämän autoon ja lähdimme omilla autoillamme ajamaan kiireellä kohti Laukaata, sillä tarkoituksenamme oli pointsata Pirkalle amerikantaivaanvuohi elikseksi. Muutaman tunnin ajon jälkeen olimme perillä ja onneksemme paikalla oli juuri alkamassa kurpan pyydystysoperaatio paikallisten harrastajien toimesta.
Koskapa pian selvisi, että taisimme kuitenkin olla paikalla olevista kokeneimpia rengastajia, autoimme mieluusti verkkojen pystytyksessä ja jäimme jännittyneinä odottelemaan, mitä atrappi saisi aikaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja pian sammutimme atrapin ja jäimme odottelemaan, josko monesti aikaisemmin jo ilta seitsemän aikaan aktivoitunut kurppa aloittaisi ääntelyn, jotta saisimme sen paikallistettua, jonka jälkeen voisimme hioa pyydystysstrategiaamme. Hiljaista kuitenkin oli ja lopulta päätin itse painua autoon nukkumaan – ja yllättäen nukuinkin tuntitolkulla! Heräsin noin klo 22.30 ja osa paikallisista oli jo luovuttanut ja pian rengastajakin (jolla ei muuten ollut amerikantaivaanvuohta eliksissä) pakkasi verkot kasaan ja lähti. Paikalle jäi vain muutama sinnikäs bongari ja päätimme hieman laajentaa kuuntelureviiriä. Ja eipä aikaakaan, kun kuulin aivan järven toisesta päästä tutun kuuloista kitkittelua, jota muutkin saapuivat kuuntelemaan ja kohta lintu nousikin taivaalle syöksymään pyrstösulat puputtaen! Muutaman minuutin puputettuaan lintu laskeutui taas järven pohjoispäähän ja hetken kitkitettyään hiljeni. Päätimme Pirkan kanssa jäädä paikalle autoihin nukkumaan, sillä emme todellakaan olleet levänneet tarpeeksi (Pirkka ei lainkaan). Vielä klo 00.30 kuulimme hetken amerikantaivaanvuohen puputtavan aivan suoraan yläpuolellamme jääkiekkokaukalon luona, mutta tämän jälkeen emme sitä enää kuulleet, vaikka noin tunnin välein yritimme. Eikä lintua enää tämän koommin kuultu!

Neljältä aamulla lähdimme sadekuurojen lomassa ajamaan kohti Laukaan Lapinjärveä, josta löysimme helposti keskellä järveä yksinään uiskennelleen amerikantukkasotkan. Varsin pian lähdimme omille teillemme, Pirkka Ranuan kautta Kemijärvelle ja minä Parikkalaan, jossa bongasin heti Rautalahdelta löytyneen kattohaikaran sekä aamupalan jälkeen suuntasimme vielä Hannan kanssa Siikalahdelle. Vilaukselta näkynyt haarahaukka, pohjoispäässä laulanut kultarinta sekä jokunen hanhiparvi nähtiin ennen kuin helteinen sää väsähdytti minut ja oli pakko mennä kotiin lepäämään. Illalla tein vielä nopeahkon Saaren kierroksen, Pohjanrannassa ja Tarassiinlahdella näkynyttä lampivikloa ei kuitenkaan löytynyt, mutta Akanvaaran Tetrisuolta löysin tuttuun tapan 4 peltosirkkua. Iltakymmeneltä vielä kävimme Kullinsuolla kuuntelemassa sieltä löytyneitä heinäkurppia. Mustalinnuilla tuntui olevan muutto päällä ja niitä kuului taivaalta jatkuvasti.

Rareja

18.5. sain työpäivän päätteeksi sykettä nostattavan puhelun sillä Esa Sojamo ja Esko Veijalainen olivat juuri nähneet Siikalahden patotien yli lahtea kohti lentäneen valkosiipitiiran. Ennätysnopeasti olin Siikalahden parkkipaikalla ja marssivauhtia singahdin tornille. Esa oli jo ollut tornissa jonkin aikaa ja totesti, ettei hyvältä näytä, mutta onneksi kohta lintu löytyi kuin löytyikin saalistelemasta hyönteisiä taivaalta lahden eteläpäästä! Hetken lintua ihailtuani, soitin olisiko Hanna jo kotiutunut töistä ja kohta olimmekin Hannan kanssa katsomassa lintua lähempää lahden eteläpäässä kuhankeittäjän laulaessa taustalla.

19.5. vuorokauden juuri vaihduttua suuntasimme Siikalahdelle yölaulajakartoitukseen. Rareja osattiin pitkään jatkuneiden helteisten etelätuulten vuoksi odottaakin, joten ei ollut yllätys, että naaras pikkuhuitti löytyikin! Muuten oli kuitenkin yllättävänkin vaisua: ruisrääkkä sekä viitakerttunen sentään tulivat vuodareiksi.

Seuraavina päivinä sain kärsiä töissä, sillä valkoposkihanhimassat muuttivat upeassa hellesäässä, toki aika leveänä rintamana ja korkealla, mutta mieluummin niitä olisi katsellut kuin töissä istunut. Ja vielä pahemmin alkoi töistä tehdä mieli pois, kun Mynämäeltä löytyi kaartelemasta munkkikorppikotka, joka lähti valumaan niin monien muiden isojen petolintujen tapaan etelärannikkoa pitkin kohti itää. Ensimmäisenä iltana se nähtiin vielä Salossa, josta se taas seuraavana aamuna nousi ja jatkoi matkaansa koko päivän kohti itää. Valitettavasti minulla oli pitkä työpäivä aina kuuteen asti, joten en pystynyt millään lähtemään bongaamaan tätä käsittämättömän harvinaista Suomen pinnaa.

Uskomaton bongaus ja taas arktikaa
Perjantaina 21.1. otin sitten ylityötuntini pois ja lähdin jo klo 10.30 ajamaan vauhdilla kohti Suomen kaakkoisinta nurkkaa eli Virolahtea. Olin joka tapauksessa ollut menossa Virolahdelle arktikaa katsomaan, mutta nyt tiesin, että munkkikorppikotka, joka oli noussut taas aamukymmenen jälkeen taivaalle ja lähtenyt Loviisasta jatkamaan matkaansa itään, olisi mahdollista tavoittaa vielä ennen kuin se ylittäisi itärajan eikä enää koskaan palaisi. Olin vasta Imatralla, kun munkkikorppikotka jo matkasi vauhdikkaasti Pyhtäällä ja Lappeenrannassa ollessani se jo ohitti Haminaa… Olin jo aikeissa kääntyä takaisin kotiin, sillä minua ei todellakaan huvittanut mennä Virolahdelle koko viikonlopuksi katselemaan muiden lintuharrastajien hangonkeksi-hymynaamoja. Päätin kuitenkin epätoivoisena yrittää ja jatkoin vauhdikkaasti kohti Virolahtea. Puhelut Suojarinteen potulle pitivät toiveitani elossa, sillä vielä ei lintu ollut saapunut Virolahdelle saati poistunut maasta. Kun parikymmentä kilometriä oli enää jäljellä, alkoivat toiveet kohota, ei vieläkään uusia viestejä – oliko lintu kääntynyt taas pohjoisemmaksi ja poistuisikin rajan yli jostain Ylämaalta – etten vain ajaisi sen ali? Enää 7 kilsaa, ja lopulta perillä! Reilut 60 muutakin bongaria odotteli lintua Virolahden Vaalimaan Eastgatella, suurin osa touhusi jo hieman luovuttaneen näköisenä jotain ihan muuta, moni lähinnä tuttu orni, tapitti tiiviisti kohti taivasta. Ehdin olla paikalla vain muutaman minuutin, kun helpottava viesti tuli Alapihlajan tienhaarasta, lintu oli matkaamassa yhä itää kohti korkealla kaukana sisämaassa. Nopea kartan tsekkaus paljasti, että lintu pian ohittaisi meidätkin sisämaan puolelta, mutta toivottavasti ei liian kaukaa… Kohta takanani joku porukka löysi ison linnun taivaalta ja yritin itsekin löytää kiikareilla samasta suunnasta jotain, mutten meinannut onnistua. Samaan aikaan edessäni oleva orni huusi löytäneensä ison linnun taivaalta hieman eri suunnasta. Edessäni seissyt Vepsäläisen Ville löysi myös sen ja juoksin hänen viereensä katsomaan tarkan suunnan, mihin hän katsoi ja löysinkin todella korkealta taivaalta selvästi ison kotkan liitämästä kohti itää. Samaan aikaan vieressäni ollut Rantasen Paavo kuulosti saaneen linnun putkeensa. Juoksin putkelleni ja löysin linnun saman tien ja huusin: “Siinä se menee!”. Voi sitä uskomatonta helpotuksen tunnetta, kun tämä majesteetillisen komea kotka liiti kaukoputken kuvassa! Lintu oli todella korkealla, mutta löytyi onneksi ollessaan vielä lähes suoraan kohdallamme. Sen matkavauhti oli kuitenkin niin kova, että pian se meni jo viistosti poispäin ja annoin mieluusti muidenkin, joilla oli vaikeuksia löytää lintua putkeen tai edes kiikareihinsa, katsoa lintua putkestani. Lopulta lintu näkyi vielä lähes vartin päästä pienenä pisteenä matkatessaan jo kaukana Venäjällä, ennen kuin se katosi väreilyyn. Olipahan tullut mieletön elis, niinpä lähdimmekin Rajahoviin potun ja Lundin “mapen” kanssa syömään kunnon juhlalounasta monen muun onnellisen bongarin tavoin!
Lakakalliolla autossa nukuttujen päiväunien jälkeen aloitimme iltastaijin viiden jälkeen. Saldoksi ilta kymmeneen mennessä saatiin pari merikihua, 36 pilkkasiipeä, 60 suosirriä, 7 sepelhanhea sekä vähintään 20000 mustalintua sekä vähintään 80000 allia. Iltamuutto oli siis todella komeaa! Auringon laskiessa myös kohtalaisen kova valkoposkihanhimuutto kiihtyi entisestään ja yhteensä noin 15000 valkoposkihanheakin nähtiin. Pimeässä niin allit, mustalinnut kuin valkoposketkin jatkoivat muuttoa kiivaina ja yön summat olivat varmasti todella hurjia. Me kävimme vielä äänittämässä käsittämättömän äänekästä liejukanaa Hurpun Luuvinlammella ennen kuin palasimme lakalle autoihimme nukkamaan kehrääjän suristessa taustanaan tuhansien ja tuhansien allien ja mustalintujen äänet.

22.5. heräsin aikaisin ja jo klo 3:45 aloitin staijin. Viidessä tunnissa kallion ohitti 11887 valkoposkea, 1350 määrittämätöntä hanhea, pari sepelhanhea, 15 harmaata hanhea, 458 kuikkaa, 15 kaakkuria sekä 205 kuikkalintu sp:tä ym. ennen kuin muutto hyytyi. Aamupäivällä kiertelin Vilkkilänturalla ja Leerviikissä havaiten mm. pikkusiepon, pari rastaskerttusta, tyllin sekä kuhankeittäjän ennen kuin tapasimme potun ja mapen kanssa Haminan Kirkkojärvellä, jossa staijasimme muutaman tunnin petolintuja monen muun rarikotkista toiveikkaan ornin tavoin, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan yksi vaalea “börringe” -hiirihaukka hieman kohotti tunnelmaa, mutta vain hetkeksi. Lupinlahdella laulaneen rytikerttusen kautta jatkoimme taas lakalle, jossa lyhyiden unien jälkeen jatkoimme iltastaijilla. Heti alkuun näkyi 11 tundrakurmitsan parvi, mutta muuten muutto ei vetänyt veroja edellisiltaiselle. 246 sepelhanhea, suopöllö, 3 harmaahaikaraa sekä 15000 allia ja 20000 mustalintu sentään näkyi.

23.5. päätimme staijata viimeisen arktika-aamun mereisemmällä paikalla Hurpun Verkkokalliolla. Aloitin itse staijin jo vesisateessa klo 4.15 ja kannatti, sillä jo ensimmäisen tunnin aikana oli selvää, että näkisin elämäni kovimman lapasotkamuuton. Lapasotkia muuttikin 5 seuraavan tunnin aikana yhteensä 729 lintua ja kaukana merellä näkyi vielä ainakin 200 hyvin todennäköistä lapasotkaa, mutta liian kaukana. Muita aamun haviksia olivat mm. harmaasorsapari, 62 sepelhanhea, 1804 valkoposkihanhea, 5 merikihua sekä 3 vesipääskyä.
Päivästaijille ajoimme Kurkelaan havaiten matkalla pari pikkulepinkäistä sekä äänitettyäni kangaskiurua. Kurkelassakaan ei kuitenkaan näkynyt muita kotkia kuin 3 merikotkaa sekä pari merikihua ja pari kuhankeittäjää. Lopulta oli arktika osaltamme ohi ja potu lähti puolentoista viikon reissun ryydyttämänä kohti Mikkeliä ja minä hieman paremmin voimin kohti Parikkalaa. Nukuttuani muutaman tunnin oli taas virtaa täynnä, joten lähdimme vielä iltakymmenen aikaan Hannan kanssa kohti Tohmajärveä. Ollessamme vasta alkumatkassa saimme tiedon, että Tammalahden kääpiöhuitti oli taas aloittanut ääntelynsä ja päästyämme perille lintu kuuluikin yllättävän upeasti jo autolle asti. Kävelimme vielä rantaan äänittämään tätä narisevaa suurharvinaisuutta – Kääpiöhuitti, joka tuntui mekastavan kilpaa vieressään olleen luhtahuitin kanssa. Sainkin hienot äänitykset, kun taustalla äänteli niin kuikka, metsähanhia, valkoposkihanhia, taivaanvuohi, ruokokerttunen kuin viitakerttunenkin. Äänimaailma oli kuitenkin sen verran rauhallinen, että kääpiöhuitinkin ääni tallentui mainiosti. Kotiin palasimme noin klo 1.30.

PPLY-ralli

25.5. lähdin työpäivän jälkeen matkaan kohti Oulua. Ainoa merkittävämpi havainto matkalla oli Punkaharjun pähkinähakki, jonka vasta nyt jaksoin hoitaa vuodariksi. Seuraavina parina päivinä pohjustelin kevyesti Oulun lähistöä havaiten useissa paikoissa pikkutiiroja, harmaasorsia, räyskiä, pari lapasotkaa, suosirrejä, bongaten Hietasaaren kultarinnan sekä Kempeleen Teppolan valkotäpläsinirinnan ruisrääkän naristessa myös paikalla. Toisena iltana kiertelimme Hukkasen Pentin ja Robillerin Franzin kanssa muutamat pöllönpöntöt sekä kanahaukan pesän. 28.5. vielä kiertelimme muutamia paikkoja Vierimaan Antin kanssa havaitsematta kuitenkaan enää mitään merkittävää. Illalla Nyströmin Harryn luona suunnittelimme rallistrategian valmiiksi ja Pirkkakin saapui paikalle parahiksi hyväksymään suunnitelmamme, joten kaikki oli valmista ralliin!

29.5. aloitimme rallin Pateniemen venerannasta, jossa tunnin staijilla näimme Perämerelle kohtalaisen voimakasta kuikkalintumuuttoa. Klo 10.55 rallin aloituslajiksi tulivat ohitsemme muuttaneet 4 jänkäsirriä ja heti perään hoidimme paikallisina meressä kelluneet mustalinnut, pilkkasiivet sekä härkälinnun ja kivellä seisoskelleen selkälokin. Kun fasaanikin taas suvaitsi huutaa ja merikihu muutti ylitsemme, jatkoimme vielä hetken, mutta kun muutto selvästi alkoi hiipua ja mitään uutta ei lajilistalle ilmaantunut, päätimme jatkaa kohti jätäriä. Taskilan jätäriltä hoitui helposti karikukko ja Toppilan sataman tienoilta löysimme pienen etsinnän jälkeen hakemamme mustaleppälinnun. Keskustan läpi ajettuamme jatkoimme Oritkariin, josta mukavimmaksi lajiksi löytyi 2 peltopyytä! Kiviniemen lintutornilla lauloi pensaskerttu ja muita mukavia olivat pikkutiirat, merimetso sekä Selkäkarilla merihanhien keskellä nukkunut lyhytnokkahanhi. Oulunsalon Vihiluodosta hoitui harmaasorsa ja Kempeleen Teppolasta mm. uuttukyyhkyt, mustapyrstökuirit sekä ruisrääkkä – valkotäpläsinirinta pysyi hiljaa ja piilossa. Iinatin kasalla ollessamme alkoi sataa, mutta pikkutylli ja tiltaltti löytyivät ja Turkansaaressa näkyi sinisuohaukka sekä kuului pyy. Seuraavaksi suuntasimme kiertämään pohjustamamme pesät eli viirupöllön, puukiipijän, kanahaukan, helmipöllön sekä varpuspöllön. Aikaa ei onneksi tuhraantunut reissussa liikaa, mutta valitettavasti vain 4/5 lajeista saatiin lajilistalle hyväksyttävästi hoidettua eivätkä pitkähköt ajot tuottaneet mitään yllätyslajeja, jollei sellaisia sitten olleet Sanginjoen tien varressa laulaneet peltosirkut tai rallin ainoa kulorastaamme. Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun löysimme kohtuullisen etsinnän jälkeen Limingasta turkinkyyhkyn ja jatkoimme Virkkulan tornille. Merikotkat, suopöllö, lehtokurppa, nokikanat sekä heinätavit nähtiin ja matka jatkui Lumijoen Sannanlahdelle, jossa ainoaksi uudeksi lajiksi näkyi juuri ja juuri Lamunkarilta tunnistettavasti erottuneet pari valkoposkihanhea. Siikajoen Alhonmäen kangaskiurut löytyivät, kun malttoi pari metriä kävellä tieltä. Mutta sitten sää muuttui yhtäkkiä sankan sumuiseksi ja kylmäksi. Tauvon Munahiedalle päästyämme näkyvyys oli aivan olematon! Ja kun vesikin oli vielä hämmästyttävän alhaalla, tuli Ulkonokan kierroksestamme lopulta melkoinen elämys! Lintuja piti ensin löytää sumun keskeltä, jossa ne näkyivät vasta sitten, kun ne olivat jo vähän liiankin lähellä ja sitten piti vielä hiipiä hieman lähemmäksi, jotta ne pystyttiin vielä tunnistamaankin! Ristisorsan jäikin ainoaksi uudeksi lajiksi, toki 6 jänkäsirriäistäkin nähtiin – mutta ei siis mitään niistä monista muista kahlaajista, joita kipeästi olisimme kaivanneet! Suraavaksi jouduimme palaamaan takaisin Lumijoen Kariin pointsaamaan sieltä löytynyttä viitasirkkalintua. Tämä ei kuitenkaan reittiämme hidastanut, sillä me olimme kuitenkin jatkamassa Raahen kaatikselle, jonne pääsi nopeasti Raahentietä. Huuhkajaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitten tuhlasimme jonkin verran aikaa kiertämällä muutamia Tiiraan ilmoitettuja yölaulajia, jotka lienevät olleet muuttomatkalaisia. Raahen Aittalahdella kuitenkin kuulimme luhtahuitin, satakielen sekä kaulushaikaran ja Lapaluodosta hoitui kyhmyjoutsen. Matkalla etelään Saloisissa kuului vauhdista ruisrääkkä ja Pyhäjoen Heinikarin- ja Hietakarinlahdilla kuului yhteensä kolme huittia, muttei mitään uutta, kuten ei muutamassa muussakaan paikassa. Sumun pakottamina päätimme vaihtaa aamun rallisuunnitelmaamme ja lähdimme takaisin kohti pohjoista. Siikajoen Kaasalla kuulimme käenpiian, mutta sitten saimmekin monessa paikassa taas nuolla näppejämme, sillä teimme kyllä monia rallin toisia havaintojamme ja muutenkin mukavia havaintoja, mutta mitään uutta ei näkynyt ennen kuin vasta Karinkannassa, jossa pari kottaraista nousi pellosta lentoon. Savilahdellakin nähtiin vain reissun toiset peltopyyt, mutta Säären rannasta hoitui sentään uiveloparvi. Varjakka puolestaan tuotti ainoastaan varpushaukan ja viimeiseksi tunniksi päätimme suunnata Alhonmäelle petostaijiin, joka kuitenkin osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä yhtään petolintua ei nähty. Lopulta 139 lajillamme sijoitumme kovatasoisen rallin keskikastiin. Päivä ja iltapäivä menikin sitten kotiin ajaessa.

Aprillipäivänä ruokatunti ja pari tuntia työpäivän jälkeen meni Siikalahdella leppoisasti, sillä vuodelle uusina lajeina näkyi mm. pajusirkku, peippo, niittykirvinen sekä kulorastas. Lisäksi 2 merikotkaa ja maakotka muuttivat komeasti patotien yli ja 3 nokkavarpusta sekä komea 70 pulmusen parvi lensi ohitseni.

2.4. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli ja arvonnan myötä lohkomme oli Rautjärven ja Ruokolahden rajamaastossa Loituman ja Torsanjärven välissä. Yön saldoa olivat matkan varrella Melkoniemessä kuultu helmipöllö sekä rallialueellemme päästyämme kuullut huuhkaja ja viirupöllö. Aamuhämärässä osuimme niin kauheakuntoisille teille, että olimme jo lopettaa koko touhun alkuunsa, mutta pakkasyön ansiosta näytti, että suurin osa teistä olisi kuitenkin ajokuntoisia, siis niistä, joilla ei ollut metriä lunta. Alueemme oli todella köyhä, joten lopulta havaitsimme metson, jokusen pyyn, 4 harmaapäätikkaa, 3 palokärkeä, valkoselkätikan, pikkutikan ja 2 koskikaraa, vuodariksi metsissä lisäksi näkyivät punakylkirastas, västäräkki ja rautiainen. Lopulta kyllästyimme linnuttomien metsien koluamiseen jo muutamaa tuntia ennen rallin loppumista ja ajoimme Siikalahden kautta, jossa näkyi ruskosuohaukka ja muuttava merikotka, kotiin.

3.4. kävimme kaukalopalloturnauspelieni välissä Jarvan Ilkan kanssa Konnunsuolla, jossa muutti merikotka ja näkyi lisäksi mm. 10 kanadanhanhea, 4 naurulokkia, 5 tuulihaukkaa, 85 töyhtöhyyppää, 5 niittykirvistä, 2 kulorastasta, 33 pulmusta, 3 västäräkkiä, isolepinkäinen sekä vuodarilajit ampuhaukka, 2 kurkea sekä uuttukyyhky. Kivisaaressa näkyi vielä pari tikliä sekä pikkukäpylintua ja Imatran jäähallin pihalla vuodariksi selkälokki. Seuraavana päivänä turnaus jatkui jatkopeleillä, joten pikkulenkki Imatran Linnansuolle kannatti, sillä maallikoiden edellisiltana Tiiraan ilmoittama kattohaikara oli edelleen paikalla! Turnauskin voitettiin, joten Pääsiäinen oli varsin onnistunut, vaikka retkeily jäikin aika vähiin.

5.4. kävimme aamuvarhain Oronmyllyn maisemissa tarkastamassa metson soidinpaikkaa, mutta kuulimme vain etäistä klopsutusta ilmeisesti puissa istuvilta linnuilta. Samassa paikassa kuitenkin vihelteli pari varpuspöllöä sekä harmaapäätikka ja yhteensä näimme matkalla 5 pyytä sekä lehtokurpan. Kotiin palattuamme jatkoimme pyörillä Siikalahdelle kuullen matkalla punarinnan ja patotieltä näimme mm. merikotkan, pari ampuhaukkaa, sinisuohaukan, kurjen, 140 hyyppää, selkä-, meri- ja kalalokin, 320 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä, hempon, tundraurpiaisen, 2 nokkavarpusta, 2 pikkukäpylintua, 1200 peippoa, lapinsirkun, rastaita ym. Muuttoa oli siis ensimmäistä kertaa oikein kunnolla! Oli kevät! Lunta oli toki vielä paljon, mutta nyt se suli todella nopeasti!

Parikkala-pinna

6.4. ruokatunnin ainoa vuodari oli metsäviklo, mutta 7.4. paukahti pommi, kun Lintutiedotus kertoi Pölläsen Mikon löytäneen Koitsanlahdelta mustapäätaskun! Olin jo harkinnut lähteväni bongaamaan Helsingistä asti eteläisen alalajin mustapäätaskua, koska en sellaista ollut Suomessa koskaan nähnyt, mutta nyt sellainen tuli sitten paljon lähemmäksi! Päästyämme paikalle lintu oli hyvin Kontiokorvilla ja Pölläsellä hallinnassa ja olihan se nätti! Kuvia ja videotakin saatiin, vaikka lintu aktiivisesti kylmässä kelissä liikkui puskien ja talventörröttäjien ja maanpinnan katveen välillä. Lintu oli lisäksi minun 250. Parikkala-pinna!
Tasku oli myös seuraavana aamuna paikalla, ruokatunnilla Siikalahdella muutti merikotka ja työpäivän päätteeksi kävin vielä katsomassa taskua, kun paikalle olivat saapuneet Suojarinteen “potu” ja Nyströmin Harry Mikkelistä. Jatkoimme porukalla Änkilään pointsaamaan Poutasen Joukon löytämän komean koiras mustaleppälinnun ja kävimme yhdessä “Tepparilla” syömässä – mukavaa oli!

9.4. mustapäätaskua ei enää löytynyt, mutta ylitseni muutti kangaskiuru ja uuttukyyhky puuhkutti lähimetsässä ja harmaapäätikalla ja palokärjellä oli huutokilpailu käynnissä – palokärki voitti. Siikalahdella näkyi 5 metsähanhea ja kuului kanadanhanhi ja ensimmäiset 7 nokikanaa olivat saapuneet patotien hieman sulaneelle pikkulutakolle, sinisorsat viihtyivät mieluummin lähipellolla, jossa oli pientä tulvaa.

Taas pinnoja

10.4. Siikalahdella muutti mm. lapinsirkku, laulurastas, 4 merikotkaa, kapustarinta ja kaulushaikara puhalsi vaimeasti pariin kertaan, tulvalla oli 3 haapanaa, 4 taivaanvuohea kierteli hetken taivaalla ja parista kalasääskestä toinen saapui reviirilleen ja toinen jatkoi yhä pohjoisemmaksi.

11.4. muutti jo 103 metsähanhea seurassaan 18 tundrahanhea, jo lähes piilokojulle asti auenneeseen sulaan tipahti koiras uivelo, merilokki ja 4 merikotkaa muutti ylitsemme, ruskosuohaukkoja oli jo 5, kuovi ja järripeippo tulivat vuodariksi. Seuraavan päivän ainoat mainittavat olivat 3 mustavarista.

13.4. Kontiokorven Jari löysi kauden avaus vesilintulaskennassa Siikalahdelta pikku-uikun, jonka kävin tietysti bongaamassa Siikalahti- ja jopa Parikkala-pinnaksi. Lintu oli alueella, jonne ei muilla kuin laskijoilla ole kulkulupaa. Kiitokset “konzalle” hienosta löydöstä! Peukaloinen, lauloi myös itsensä vuodarilistalle. Työpäivä kului hitaasti, sillä Helsingin Etu-Viikin pelloilta löytynyt rusorintakerttu poltteli, josko sinne pitäisi ihan oikeasti lähteä bongaamaan! En löytänyt muita kiinnostuneita lähtijöitä kuin Caireniuksen Sampsan, mutta lopulta päätimme kuitenkin lähteä, sillä Viikissä jos jossain lintu todennäköisesti pysyisi hallinnassa iltaan saakka, sillä porukkaa varmasti paikalla riittäisi! Väliaikatietoja ei oikein linnusta saatu, mutta lopulta ennen iltaseitsemää olimme perillä ja lintu oli kuin olikin yhä hyvin hallinnassa! Tämä käsittämättömän kaunis ja järjettömän aikainen kerttu piileskeli erään ojan varren heinikossa aivan maanrajassa nousten onneksi aika ajoin paremmin esille, lyhyesti jopa lähimpien puiden oksille. Onnistuin kuitenkin saada linnusta vain välttävät dokumenttikuvat sekä -videot. Mutta tulipahan vuoden ensimmäinen elis! Kävimme lyhyesti myös Keinumäen tornilla, josta yllättäen avautui lähes täysin jäinen maisema! Jokunen harmaahaikara kökötti rannassa ja kaukaa mereltä löytyi sulalta 11 silkkiuikkua, mutta odotimme kyllä saavamme enempikin vuodareita. Peltoalueella toki oli valkoposkihanhia ja kuului fasaaneja ja yllättäen näimme myös kaksi mustaleppälintua, naaraspukuisen sekä komean koiraan! Olin Parikkalassa vasta myöhään yöllä, mutta päätin vielä käydä Siikalahdella kuuntelemassa, josko lahdella jo jotain kuuluisi. Mitään ei kuulunut, mutta yllätys oli melkoinen, kun patotien lintulavan kaiteella kökötti huuhkaja! Päivän ainoa vuodari tuli jouhisorsaparista.

15.4. Lemmikonsalmen yksi harvoista linnuista oli punasotka, Siikalahdella muutti taas pari nuorempaa merikotkaa, 3 piekanaa, mustavaris ja 100 paikallisen niittykirvisen kera taivaalla pyörähti lyhyesti tunturikiuru!

Kotkaisa ekoralli

17.4. oli Ekorallin vuoro ja päätin aloittaa sen metsistä, joten aamuneljän jälkeen lähdin polkemaan kohti Melkoniemen saloja. Reilut pari tuntia pyörin metsissä etsien sopivaa rallin aloituslajia tai -paikkaa ja vaikka havaitsin mm. peukaloisen, pikkukäpylintuja sekä isokäpylinnun, päätin lopulta yrittää aloittaa tutuilla ja turvallisilla kuukkeleilla. Ja aloituksesta tulikin ikimuistoinen, sillä kuukkelin löydettyäni ja tarjotessani sille vähäisiä eväitäni, lensi ylitseni komea ukkometso! Metsistä hoitui vielä pikkukäpylinnut sekä pyyt ym. ennen kuin jatkoin vauhdikkaasti Särkisalmen kautta Kangakylään, jossa ei oikein mikään onnistunut, mutta Kirkonkylältä kuului fasaani. Lähes koko loppuralli meni sitten Siikalahdella staijaten ja hyvin menikin! Pian ylitseni lensi kangaskiuru laulaen ja yhteensä näkyi 320 metsähanhea, 37 tundraa, valkoviklo, metsävikloja sekä kuului kaulushaikara sekä aikainen luhtakana. Petokavalkaadin avasi nuori merikotka, jota seurasi kohta upea 2kv kiljukotka, joka saapui päällemme koillisesta, kaarteli aikansa päällämme ja yhtäkkiä tipahti kuin kivi lintutornin tienoille. Suuntasimme Partasen Harrin kanssa sen perään ja lintu löytyikin varisten ja lokkien seurasta jäältä seisoskelemasta. Se oli ilmeisesti varastanut lokilta kalan ja siirtyi pian ruovikkoon sitä popsimaan. Jonkin ajan päästä se nousi taas siivilleen, meinasi lähteä lounaaseen, mutta palasi takaisin ja laskeutui Eteissaareen ihailtavaksemme. Lopulta se taas nousi siivilleen ja lähti jatkamaan kohti lounasta. Palattuamme patotielle plokkasin taas kotkan taivaalta ja tällä kertaa kyseessä oli esiaikuinen maakotka! Kolmas kotka ja kolmas laji! Yhteensä näin 12 päiväpetolintulajia, mm. sinisuohaukan, ampuhaukan, 12 piekanaa ja kanahaukan, Harmaapäätikka, 2 lehtokurppaa sekä hemppo vielä lisäsivät lajilistaani, ennen kuin lähdin vielä kohti Kangaskylää ainakin pulun toivossa. Vaan eipä löytynyt kylältä mitään uutta lajia, joten 76 lajia jäi 10 tunnin ekorallin niukaksi voittotuloksekseni!

18.4. tein vuorostani Siikalahden vesilintulaskennan, jonka parempia lajeja olivat 2 kanadanhanhea, 4 tukkasotkaa, 2 silkkiuikkua, punajalkaviklo sekä tiltaltti. Vesilintumäärät olivat varsin pieniä.

19.4. ruokatuntistaijilla näkyi taas merikotka ja kohta perässä saapui 3kv kiljukotka! Tämäkin kotka tipahti äkisti tornin suunnille ja lähdimme Veijalaisen Eskon kanssa perään. Lintu nousikin siivilleen lopulta vain muutaman kymmenen metrin päästä tornista, harmi ettemme päässeet tornille asti sitä kuvaamaan! Iltaretkellä näkyi vielä Kontiolammella pari pikkujoutsenta.

20.4. aamulla edellispäivänä saapunut kiljukotka oli yhä paikallisena lahdella ja toinen mukava yllätys oli erittäin aikainen keltavästäräkki. Myös 8 kanadanhanhea oli lahdella ja taas nuori merikotka kaarteli taivaalla. Mukava oli myös seurailla pyrstötiaisten pesän rakentelua. Näitä “siittiöitä” ei kovan talven jäljiltä paljon ole!

Suomenpinna!

21.4. ainoa parempia havainto oli 2 punajalkavikloa eivätkä seuraavan päivänkään havainnot olleet Särkisalmen tukkakoskeloa ja Härskiinmutkan kivitaskua kummempia, mutta illalla sitten alkoi tapahtua Laukaassa kummia ja seuraavana aamuna uutinen levisi! Jo parina kesänä Vihtasillassa soinut ja maallikoita ja harrastelijoita ihmetyttänyt puputtava taivaanvuohi oli vihdoin kuultu myös ornin toimesta, kun Linjaman Tero oli äänityslaitteineen osunut paikalle ja äänitysten ja sonogrammien vertailu osoitti selvästi, että kyseessä olisi Suomen ensimmäinen amerikantaivaanvuohi!
23.4. iltapäivällä lähdimme kohti Mikkeliä, josta nappasimme “potun” ja Lundin “mapen” kyytiin satamasta, jossa samalla todistimme paikalla jo pitempään olleen mustaleppälinnun löytäneen itselleen parin! Matka jatkui ja lopulta klo 19.45 olimme perillä Vihtasillassa. Ehdimme hädin tuskin nousta autosta, kun taivaalta jo kuului helmipöllömäistä puputusta ja löysimme äänen aiheuttajan lentelemästä taivaalta laajaa kaarrosta ja syöksyen aika ajoin pyrstösulat puputtaen viistosti alaspäin. Nyt pääsimme myös näkemään linnun ja vaikka sillä oli kova vauhti näyttivät siiven alapinnat sekä takareuna todella hyviltä amerikantaivaanvuohelle! Toki en ollut lajia epäillyt muutenkaan hetkeäkään, sillä tuskin miltään muulta kuin amerikantaivaanvuohelta voisi kuulua täydellinen amerikantaivaanvuohen ääni pyrstösulistaan?
Kohta lintu tippui alas ja yllättäen se tippui pienen bongarijoukon eteen rantanurmikolle, josta onneksemme Mäkelän Petteri kiiruhti tiedottamaan asiasta meillekin. Niinpä kohta pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua lähes putken täydeltä! Tässä vaiheessa harmitti, ettemme olleet ajomatkalla kerranneet amerikantaivaanvuohen maastotuntomerkkejä, mutta eipä oikein ollut uskottu, että lintua maassa näkisimme.
Kohta lintu hiippaili rantatöyrään taakse emmekä sitä pitkään aikaan nähneet. Jossain vaiheessa rannasta löytyi kurppa kasvaneen bongarijoukon riemuksi ja kättelyitä ja riemunkiljahduksia kuultiin, mutta pian ainakin pienellä porukalla löysimme rannasta myös toisen kurpan. Kumpi oli kumpi? Pimenevä ilta ja kurpan piilottelevaisuus ei oikein mahdollistanut määritystä! Onneksi kohta alkoi rannasta kuulua outoa taivaanvuohimaista kitkatusta, joka aika ajoin kohosi lähes falsettimaiseksi kikityksesti – äänitys – ja lopulta lintu nousi taivaalle ja aloitti taas puputtamisen! Bongarit saivat vihdoin varmistuksen pinnalleen ja niinpä saman tien alkoikin kauhea liikenne, kun tyytyväinen joukkio alkoi lähteä kotiin. Amerikantaivaanvuohi laskeutui jääkiekkokaukalon viereiseen ruovikkoon jatkamaan kitkuttamistaan ja minä päätin äänityslaitteineni seurata sitä. Äänittäminen oli mahdotonta ennen kuin lähes kaikki bongarit olivat lähteneet ja lopulta sain jonkinlaiset äänitykset linnusta maassa ja vielä puolisen tuntia sormet kohmeessa odoteltuani lintu nousi taas taivaalle soimaan ja sain myös puputuksen äänitettyä! Yhdentoista aikaan illalla pääsimme onnellisina matkaan kohti kotia!

24.4. kotona olimme kolmelta aamuyöllä ja tunnin verran lähettelin kuvia lehdistölle, kun minulta niitä oli pyydetty ja laitoin kuvia, äänityksiä ja videota linnusta nettiin. Lopulta en nukkunut silmäystäkään, kun neljän aikaan nousi Hannakin aamupalalle ja viideksi suuntasimme Siikalahden lintutornille yhteishavainnointiin. Keli oli takatalvinen ja tuulinen. Välillä satoi lunta ja muutto oli todella vähäistä ja siitä vähästäkin iso osa suuntasi kohti etelää. Aamun pelastus oli kuitenkin jo äänestä plokattu mustapyrstökuiri, joka tippui lahdelle paikalliseksi. Kuovi oli oikeastaan ainoa selvemmin muuttanut laji ja 59 kuovin joukosta poimimme myös 3 pikkukuovia. Hannan jo hyydyttyä jatkoin vielä pari tuntia staijia havaiten isolepinkäisen, kuikan ja nuolihaukan, ennen kuin klo 12.00 minäkin luovutin ja suuntasin kotiin nukkumaan. Yhteensä havaitsimme yhteishavainnoinnin aikana 65 lintulajia.

Kumiankka

25.4. tein taas vessulaskennan, joka oli yhä vähälintuinen. Ainoa hyvä laji oli merihanhi. Päivällä kiertelimme Saaren lintupaikkoja, mutta Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäinen ja Suurenjärvenlietteen 400 tavia, 280 metsä- ja 50 tundrahanhea olivat ainoat mainittavat havainnot.

26.4. Jarvan Ilkka saapui meille yöksi ja niinpä innokkaina kävimme jopa yöretkellä, jolla ei havaittu yhtään mitään. Aamuvarhaisen staiji tuotti sekin hyvin vähän, vaikka keli oli taas lämminnyt varsin keväiseksi. 6 mustakurkku-uikkua ja 5 muuttavaa merimetsoa sentään nähtiin. Illalla menimme Pirhosen Jampan kanssa Ruokolahden Kuokkalammelle bongaamaan sieltä edellisaamuna löytynyttä mandariinisorsaa. Puolentoista tunnin odotus palkittiin, kun lintu vihdoin ui esiin ruovikon kätköistä. Tämä kaunis koiraslintu esitti jopa lentonäytöksenkin.

27.4. tuuli oli kova mutta vihdoin lounaasta, joten muutto oli todella käynnissä. Valkovikloja näkyi ruokatunnilla runsaasti, liro ja pikkulokki kasvattivat vuodarilistaa.
Mutta seuraavana päivänä oli tuuli taas pohjoisen puolella ja kylmä! Ruokatunnilla Siikalahdella näkyi heinätavi ja onneksi päätin käydä pikaisesti myös Särkisalmella, sillä 6-tien päällä lensi matalalla variksen ahdistelemana petolintu, joka nostatti heti fiilistä ja ajettuani sen kiinni, oli se helppo jo paljain silmin tunnistaa haarahaukaksi! Ajoin linnun ali ABC:n viereiselle bussipysäkille ja lintu tulikin kauniisti kaartelemaan suoraan yläpuolelleni ottaen samalla korkeutta ja jatkoi pian kohti pohjoiskoillista.

29.4. Härkälintuja mylvi jo ympäri Simpelejärveä ja kevään ensimmäinen pensastasku oli saapunut patotiellä, jossa myös pikkutikka kiikitti, mutta päivän paras laji oli niinkin naurettava kuin kesykyyhky, joka on kuitenkin Siikalahdella tullut havaittua vain muutaman kerran aiemmin.

Vappuaattona suuntasimme Lappeenrantaan hankkimaan hieman maastovarusteita, sillä Siikalahden kartoituslaskennat olivat alkamassa. Matkalla Lappeenrantaan näimme Rautjärven Lamminkylässä kangaskiurun ja palatessa pysähdyimme Konnunsuolla, jossa tundrahanhia oli vielä illalla reilut 800 seassaan vain muutama kymmentä metsähanhea sekä valkoposkihanhea, myös jokunen metsäkirvinen kuului. Illalla suuntasin vielä pyörällä Siikalahdelle, jossa kuulimme Lötjösen Matin kanssa jänkäkurpan.

Maaliskuun alku oli todella talvinen. Lunta tuli yhä vain lisää ja pakkasta oli reilusti. Retkeily jäi vähiin, sillä lintuja ei todella ollut. Jouduin käymään useamman kerran työn puolesta Lappeenrannassa, joten havaintoja kuitenkin tuli jonkin verran.

3.3. Siikalahdella rummutti pari valkoselkätikkaa ja Likolammen pähkinänakkeli oli yhä tiiviisti ruokinnalla. Kokkolanjoella näkyi koskikara sekä laulujoutsen ja Lappeenrannan Toikansuolla kanahaukka. 5.3. Moskuunniemessä näkyi isolepinkäinen ja 6.3. kotipihan yli lensi räkättirastas. Joukionsalmella oli 4 kesykyyhkyä ilmeisesti juomassa ja jossain Rautjärvellä näkyi palokärki.

7.3. Siikalahdella koputteli ja äänteli pohjantikka, joka kuitenkin teki katoamistempun ja Koitsanlahdenkankaalla näkyi palokärki. 8.3. räkättirastas lensi Kokkolanjoen päällä ja Toikansuolta löytyi vuorihemppo, joka lauleskeli pirteänä viherpeippoparvessa.

9.3. Vuoksella näkyi taas kyhmyjoutsen, kanadanhanhi sekä merimetso ja Lappeenrannan Luukkaansalmella isokoskeloiden seurassa uivelonaaras. Kangaskylässä minut yllätti tien yli lentänyt lehtopöllö.

10.3. Siikalahdella näkyi valkoselkätikkapari ja puukiipijä ja 12.3. pari isolepinkäistä sekä ensimmäinen selvästi muuttanut varis. 13.3. pelireissulla bussin ikkunasta Vuoksella näkyi muutama harmaalokki ja Mikkelissä varpuspöllö.

15.3. Kokkolanjoella näkyi isokoskelo sekä telkkä, Vuoksella uivelokoiras ja Luukkaansalmella sama naaras sekä taas enempi isokoskeloita sekä kanahaukka.

20.3. Joukionsalmessa oli koskikara ja 21.3. Vuoksella näkyi taas kyhmäri sekä nyt jo 266 harmaalokkia.

22.3. Siikalahdella kuului joutsenen ääntä, mutta mitään muuttajia ei vieläkään. 23.3. ruokatunnilla tärppäsi kuitenkin kunnolla, kun löysin Tiviältä komean lapinpöllön! Valitettavasti en ehtinyt ottaa kuin muutaman pokkarikuvan sekä lyhyen videon, ennen kuin minun piti palata töihin. Myös 7 teertä näkyi.

24.3. ruokatunti tuotti vain korkealla taivaalla kaarrelleen kanahaukan ja 25.3. näkyi vihdoin ensimmäinen muuttaja, kun vanha merikotka painoi kohti pohjoista. Töiden jälkeen suuntasin kuukkelimetsään, josta kuukkelit löysivät minut nopeasti. Kävellessäni takaisin autolle kuukkelit seurasivat minua koko matkan ja ollessani lähes autolla kuului metsästä varpuspöllön vihellys. Matkin hieman pöllöä, johon ei kuitenkaan kuulunut muuta vastausta kuin pohjantikka, joka sekosi viheltelyistäni aivan täysin ja tuli viereiseen kuusen latvaan mekastamaan. Tästä sitten varpuspöllökin hermostui ja alkoi vihellellä. Siitä sitten hermostuivat myös hömö- ja töyhtötiaiset sekä närhetkin.

26.3. staijailin Siikalahdella useammankin tunnin ja jo alkoi vihdoin tapahtua! Heti näkyi paikallinen vanha tuttu merikotka, joka kuitenkin lähti Laatokkaa kohti. Myöhemmin myös muutti yksi vanha merikotka. Kiuruja muutti 5, töyhtöhyyppiä 16, harmaalokkeja 3, hiirihaukkoja 5, pulmunen, tuulihaukka, mustavariksia 5 sekä räkättirastas. Paikallisena oli lisäksi kanahaukka, kottarainen sekä isolepinkäinen. Vaikutti siis siltä, että kevätmuutto olisi käynnistynyt. Mutta vielä mitä…

Seuraavana päivänä poljimme Hannan kanssa Siikalahdelle havaiten matkalla tiklejä ja töyhtötiaisen, mutta 8 tunnin staiji upeassa lämpimässä ja tyynessä kelissä tuotti ainoastaan yhden etelään muuttaneen sekä yhden paikallisen hiirihaukan, 7 kiertelevää harmaalokkia, yhdet hetken lahden yllä pyörineet, mutta etelään lähteneet pulmunen ja töyhtöhyyppä, 2 mustarastasta, 2 vihervarpusta, 2 pikkukäpylintua sekä 2 paikallista kottaraista, 2 valkoselkätikkaa, palokärki sekä harmaapäätikka. Illalla Särkisalmella näkyi pari laulujoutsenta.

Seuraavina päivinä satoi lähinnä vettä ja räntää, joten muutto lähes täysin pysähdyksissä. 29.3. Siikalahdelle laskeutui 11 töyhtöhyyppää, 2 hiirihaukkaa kierteli paikallisena ja mustarastaskoiras muutti. Kirkkolahden joutsenet mekastivat kuuluen kotipihaamme.

Kuun viimeisenä staijasin Siikalahdella ensin ruokatunnin ja sitten pari tuntia töiden jälkeen, kunnes alkoi sataa ihan kunnolla vettä. Muutto oli edelleen todella vaisua, mutta yht. 50 hyyppää, 2 kiurua, kottarainen, mustarastas, sepelkyyhky, 60 pulmusen parvi, isokoskelo, jokunen hiirihaukka sekä sokerina pohjalla peräkkäin muuttaneet vanha merikotka ja nuorempi maakotka olivat upeita! Paikallisena oli varisparvessa mustavaris, isolepinkäinen, kanahaukka, teeret pulisivat ja valkoselkä- ja harmaapäätikat ääntelivät aktiivisesti. Iltapäivä oli kuitenkin kylmä ja sateinen, joten kevät ei vieläkään revennyt!