Joulukuu oli ennätyslämmin! Niinpä oli todella mielenkiintoista aloittaa EKLY:n perinteinen talvikisa, kun kaikki järvet olivat sulia ja pellot vihersivät. Kuun ensimmäinen päivä oli sopivasti perjantai, joten saatoin aloittaa pinnojen keruun heti muita lyhyemmän työpäivän jälkeen. Koskapa samalla alkoi myös talven kestävä pihapinnakisa, aloitin retken kotipihalta, josta näkyi tavallisten lajien lisäksi myös joutsenia, vihervarpusia, kala- ja harmaalokkeja sekä pikkukäpylintuparvi. Tähtiniemessä näkyi merimetso, pyy sekä silkkiuikku ja Koitsanlahdella kuusi merimetsoa ja isolepinkäinen.

2.12. suuntasin eteläiseen Etelä-Karjalaan. Ensin pysähdyin Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät uivelot sekä kolme tukkasotkaa ja Mellonlahdelta löytyi nokkavarpunen. Seuraavaksi suuntasin Lappeenrannan Luukkaansalmelle, jossa sinnikkyys palkittiin ja löysin reilun tunnin etsinnän jälkeen usvan seasta kolme harmaahaikaraa. Toikansuolla pikapyörähdys tuotti peipon sekä mukavan talvipinnan, peukaloisen. Joutsenon Konnunsuolla oli hiljaista, vain isolepinkäinen näkyi, mutta Kivisaaressa odotti valtaisa yllätys! Jo autosta huomasin pellolla seisoskelevan hanhen. Putkella tunnistin linnun metsähanheksi, mutta vielä suurempi yllätys seisoi samassa putken kuvassa hanhen takana – töyhtöhyyppä! Siis tuntiin kolme spondea talvipinnaa! Paluumatkalla löysin vielä Imatran Salo-Issakasta varpuspöllön, mutta sitten tulikin jo hämärä ja loppumatka ei tuottanut enempää lajeja.

Seuraavanakin päivänä suuntasin etelään ja tarkoitukseni oli koluta Vuoksi kunnolla. Uiveloita ja tukkasotka näkyivät taas, mutta muuta parempaa ei joesta löytynyt. Pikkutikka rummutti ja pari koskikaraa löytyi ja pari merimetsoa mutta enemmän oli toiveissa. Koskapa kukaan ei ollut päivittänyt töyhtöhyyppää ja metsähanhea Lintutiedotukseen ja tiesin kyllä ainakin hyypän kiinnostavan bongareita, kävin vielä Kivisaaressa toteamassa lintujen olevan paikalla. Käveltyäni koko Kukkuroinmäen kaatopaikan ympäri palasin vielä Kivisaareen, jossa oli kuin olikin useita bongareita pointsaamassa talvipinnoja. Ennen illan hämärtymistä ehdin vielä pointsata Koitsanlahden mustalinnun sekä Rautalahden kanadanhanhet.

Neljännen päivän pinnasta saankin kiittää Kontiokorven Jaria, sillä ruokatunnilla bongasin tämän Kokkolanjoelta löytämän haapanan.

Työpaikan lattiaremontti vapautti minut lyhyelle aamuretkelle myös tiistaina. Samalla kun puhdistin muutaman varpuspöllönpöntön, niin hoidin vanhat tutut kuukkelit ja töyhtötiaiset.

Ja taas seuraavan päivän ruokatunti meni bongausten merkeissä, kun ensin bongasin konzan löytämän kyhmyjoutsenen Kivijärveltä ja heti perään hiiripöllön, jota konza piti minulle tarvittavat minuutit hallinnassa, kun kiiruhdin Pitkillesolasille.

Itsenäisyyspäiväralli

Itsenäisyyspäivänä oli totutusti Itsenäisyyspäiväralli! Aloitimme klo 7 kiertämällä Siikalahden pöllöjen toivossa, mutta mitään ei näkynyt. Vettä satoi ja tuuli oli todella kova. Niinpä totesimme lähteä aamuksi sellaiseen paikkaan, jossa tuuli ei haittaisi niin paljon eli Parikkalan saloille. Alkuun pistäydyimme Tarvaslammella, jossa jo kolmannen kerran Itsenäisyyspäivärallissa näimme, kuinka palokärki lähti yöpymiskolosta aamun hieman valjetessa. Yllätys oli se, että se lähti aivan varkain ja eri kolosta kuin olimme odottaneet – onneksi satuin juuri silloin katsomaan sinne päin! (Mainittakoon vielä, että lintua ei siis millään tavoin häiritty) Sitten jatkoimme pikkuteitä metsiin. Toiseksi rallilajiksi löytyi teeri mutta sitten olikin pitkään hiljaista. Haeskelimme vanhoja tuttuja kuukkeleita (tai siis lähinnä odottelimme aamupala kourassa). Metsässä oli kuitenkin todella pimeää ja märkää, joten oli aivan hiiren hiljaista! Pikkukäpylintuja kuului auringon jalkaessa nousta useita parvia, mutta tiaisetkin olivat täysin kateissa. Olimme jo lähdössä, kun päätin vielä kerran koukkasta autolta metsään ja silloin kuukkelit viimein saapuivat viattoman näköisinä luoksemme, “ettehän te vain meitä ole odottaneet?” Samaan syssyyn kuului töyhtötianenkin, joten alku ei ollutkaan mennyt aivan mönkään… Jatkoimme metsometsien läpi takaisin ihmisten ilmoille; metsoja ei näkynyt mutta neljän pyyn parvi lähti tieltä. Korppi, talitiainen, hömötiainen, hippiäinen, punatulkku, varis jne tulivat myös nyt pinnoihin.

Simpelejärveltä löytyi heti ensimmäiseltä lahdelta runsaasti isokoskeloita, kalalokkeja sekä yksi harmaalokki. Samalla paljastui, että aallokon ja väreilyn takia näkyvyys järvelle oli huono. Tarvaslammen ruokinnalta hoituivat kuusi- ja sinitintti sekä pikkuvarpunen. Nakkelia ei taaskaan näkynyt, vaikka kyllä se siinä kuulemma joulukuussakin on vieraillut. Pikkumatka pohjoista kohti ja Rautalahden joutsenet ja kanadanhanhet lisättiin lajilistaan, lensipä yksinäinen pyrstätiainenkin ohitsemme. Ja matka jatkui kylälle, josta löytyivät tietysti naakat, pulut ja varpuset.

Koitsanlahdelta hoidettiin jo pari kuukautta paikalla ollut mustalintu ja sitten Simpeleen Kivijärveltä edellispäivänä konzan löytämä kyhmäri. Kokkolanjoelta löytyi heti koskikara ja pienen hakemisen jälkeen myös sinisorsta haapana seurassaan. Änkillän hiiripöllö pysyi kuitenkin kaiketi tuulen takia piilossa. Seuraava stoppimme oli Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi hakemamme pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät pikatahtia uivelo ja tukkasotka, mutta merimetsoja ei löytynyt – ei Niskalammen satamasta eikä Kuparista. Piilossa olivat myös Vellamonkadulla alkukuusta mellastaneet nokkavarpuset ja räkättirastaat. Sentään tähän asti meitä piilotelleet käpytikka ja vihervarpunen, joita molempia on Parikkalassa ollut todella runsaasti, hoituivat. Jatkoimme Salo-Issakan (löytyi isolepinkäinen) kautta Suokumaanjärvelle, josta vihdoin ja viimein löytyivät meitä karttaneet keltasirkut. Kivisaaren metsähanhea ei näkynyt, joten jatkoimme Pulpille merimetson toivossa. Olimme luulleet tämän lajin hoituvat jo paljon aiemmin, mutta onneksi se hoitui edes nyt! Suuntasimme yhä etelämmäs ja löysimme itsemme Murheistenrannasta, jossa emme kuitenkaan nähneet mitään. Näkyvyys selälle oli surkea! Ehdimme vielä Luukkaansalmen sillalle ennen kuin aurinko laski. Ihmettelimme auringonlaskua reilut puoli tuntia näkemättä mitään. Oli jo lähes pimeää, kun vihdoin kaksi harmaahaikaraa nousi jostain siivilleen ja kaarteli komeasti kaupunkia vasten, kello oli tuolloin jo 15.25. Tuosassa odottelimme loppurallin huuhkajaa yhdessä kilpaileva joukkueen Harryn, Jassin ja Jammun kanssa, mutta eipä enää tärpännyt. Lopulta kokosimme kasaan 44 lajia, joka oli ollut aamulla arvioimamme sopiva tavoitelajimäärä. Kuitenkin hieman jäi vaivaamaan se, että yllätykset olivat tässä rallissa todella vähissä! Puuttumaan jäi myös monia tavallisia lajeja kuten: puukiipijä ja räkättirastas, yhtään petolintua emme havainneet. Kivaa kuitenkin taas oli, joten eipä voi kuin ihmetellä, miksi ralliin osallistui vain 4 joukkuetta!

Suht aktiivista talviretkeilyä

7.12. ainoa mainittava havis oli tundraurpiainen terkkarin pihalla. 8.12. kävimme huoltamassa kaikki Punkaharjun suunnalla olevat pöllönpöntöt ja hoidimme talvipinnaksi metson. Terkkarin pihalla näkyi nyt varpushaukka.

9.12. suuntasin taas etelään ja heti matkan aluksi löysin Imatralta motarin varresta hiiripöllön. Immolanjärvellä näkyi 3 pilkkasiipieä ja kanahaukka, mutta loppuretki olikin sitten surkea. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi Siikalahtivuodariksi numero 181 harmaapäätikka. Tiviänlampikin oli taas lämpimien kelien ansiosta täysin sula ja ainoaksi vesilinnuksi lampeen oli saapunut telkkä.

Kuun puolivälin talvikisapinnoja olivat isokäpylintu Otramäellä 10.12. sekä 12.12. alli Särkisalmelta ja merikotka täysin sulalta Siikalahdelta. 14.12. kotimme läheiseltä Kangaskylän uimarannalta löytyi nokkavarpunen sekä bongattu mustarastas. Marjoja olikin paikalla kivasti, joten käynti ei jäänyt talven viimeiseksi… Siikalahden merikotka näyttäytyi taas, samoin kuin isolepinkäinen, varpuspöllö löytyi Rasvaniemestä.

15.12. kävimme Lappeenrannassa joululahjaostoksilla Hannan kanssa. Matkan varrella tietysti pysähdyttiin muutamaan otteeseen. Koitsanlahdella näkyi pari merimetsoa, Imatran Vuoksella pari uiveloa sekä tukkasotka ja Joutsenon liittymästä bongasimme pari taviokuurnaa. Seuraavan päivän parhaaksi havikseksi näkyi Koitsanlahdella 4 räksän kanssa yli lentänyt pikkurastas. Loppupäivä menikin Rautjärven pöllönpönttöjä kierrellessä. Mutta 17.12. retki olikin jo ihan hyvä: ensin Joukiossa näkyi viirupöllö, Rautjärven Lahnasen lintulavallakin käytiin ensimmäistä kertaa koskaan, mutta pyrstötiaisparvea kummempaa ei tullut vastaan. Simpeleen Syvienkalliolta näkyi 6 merimetsoa ja Kivijärven kyhmyjoutsen oli yhä hengissä ja kun Pitkätsolasten hiiripöllö oli myös paikalla, oli retki oikein onnistumut. Jatkoin itse vielä laskemaan Lemmikonsalmen ja Rautalahden joutsenet ja yllätyksekseni lukemat olivat 135 ja 61!

19.12. hoitui viimein talvipinnaksi valkoselkätikka Siikalahdelta. Vanha tuttu naaras ei juuri hätkähtänyt vaikka tarkkailin sitä muutamasta metristä. Harmi, ettei kamera ollut mukana! Kannakselta löytyi eräältä ruokinnalta yllättäen peippokoiras.

21.12. suuntasimme Joulun viettoon Kirkkonummelle. 22.12. retkeilimme Lindénin Andreaksen kanssa Espoossa ja Helsingissä, ja haviksia tulikin mukavasti: pajusirkku, peippo, punarinta ja viiksitimaleja Kaitalahdelta, harmaasorsa ja nokikanoja Finnoolta, pähkinänakkeli Herttoniemestä ja hiiripöllö Hernesaaresta jne. Aaton aattona pistäydyin pari tuntia Porkkalassa, mutta enpä olisi uskonut meren olevan niin hiljainen kuin se oli: ainoastaan 5 merimetsoa ja alli näkyi. Niinpä sorruin kuukausipinnabongaukseen ja hoidin pikkujoutsenen Nummi-Pusulan Hyvelänjärveltä. Muita kummempia haviksia reissussa ei tullutkaan, vaikka kävinkin joka päivä ainakin lyhyellä retkellä.

Taajamatakseerausta ja talvilintulaskenta

oli jo perinteeksi muodostuneen taaperruksen vuoro. Parikkalan taajama ja Simpele oli jaettu kahtia ja Särkisalmi oli oma lohkonsa ja joukkueet kolusivat aamuyhdeksästä kahteen omia alueitaan ja laskivat kaikki linnut. Me käppäilimme Särkisalmellä reilut 16 kilometriä havaiten 24 lajia, joista runsaimpia olivat urpiainen 477, talitiainen 202 ja sinitiainen 120 ja parempia lajeja olivat kuusitiainen 5, pyrstötiainen 10, peippo 3/5, tundraurpiainen sekä joutsen 9. Mukana taapertamassa oli joulua Punkaharjua viettämässä ollut Ala-Kojolan Mikko.

28.12. näin taas varpuspöllön, tällä kertaa Kirkonkylällä ja seuraavana päivänä vanha tuttu mustalintu näkyi Tähtiniemestä. 30.12. tein talvilintulaskennan, joka oli taas yhtä rankka kuin aina, mutta myös varsin yllätyksetön. Joutsen, palokärki ja yhteensä 22 lintulajia sekä 19 kilometriä kävelyä kertonevat kaiken oleellisen!

Vuoden viimeinen päivä vietettiin vanhojen tuttujemme, kuukkelien seurassa makkaraa paistellen ja herkkuja syöden. Seuraava vuosi olisikin Kuukkelin vuosi, sillä kuukkeli on BirdLifen vuoden projektilaji. Vuodarit jäivät 244:ään. Keskiyöllä niitä oli taas nolla!

Marraskuu alkoi siis todella kylmänä! Ensimmäiset lintuhavainnot tein vasta kolmantena päivänä marraskuun pihapinnakisan innostamana, kun kotirannassa näin räkättirastaan ja isokoskeloparvessa tukkakoskelon. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Kempelettä ja BirdLifen edustajistoviikonloppua. Matkan varrella näimme Leppävirralla tien yli lentäneen viirupöllön ja Siilinjärven Pöljässä kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

4.11. aamulla heräilimme Kempeleen Vihiluodon hotellissa ja lähdimme aamun valjettua kohti Liminkaa. Pakkasta oli hurjat 24 astetta! Kiertelimme hetken myllyn ympäristössä, jossa näimme odotetusti turkinkyyhkyn sekä yllättäen jopa 22 pikkuvarpusta. Tyrnävältä löytyi kuin löytyikin pakkasesta huolimatta pari peltopyyparvea. Toista parvea pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti, toinen parvi puolestaan oli syvällä lumessa kiepissä siten, että ainoastaan yhden linnun pää näkyi. Muutamasta isosta urpiaisparvesta löytyi tiukalla tikistyksellä kolme tundraurpiaista. Oulun Hartaanselällä kellui muutama isokoskelo sekä tusina telkkiä. Laanilan Kemiran putkella tapasimme sovitusti Pirkan sekä Luukkosen Aappon. Pirkka oli tuonut Kemijärveltä pelastamansa nuoren koirastavin, joka nyt vapautettiin valtaisaan sinisorsaparveen.

Lauantain puheenjohtajakokous kesti ja kesti aina iltaan saakka, mutta olipahan tärkeitä asioita puitavaa ja päätettävänäkin!

Sunnuntaiaamu oli lähes yhtä kylmä, mutta suuntasimme silti Oulunsalon Riuttuun Hannan ja Pirkan kanssa. Harmaalokkeja oli runsaasti, toistakymmentä merilokkia sekä yksi mielenkiintoisen näköinen tumma argari, josta tuli mieleen amerikanharmaalokki, mutta valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain äärimmäisen kulunut ja likainen argarinuorukainen. Pulmunen muutti ylitsemme äännellen, mutta kohta meidän piti jo kiirehtiä takaisin Vihiluotoon edustajistonkokoukseen. Kokouksesta selvittiin mukavan ripeästi ja niin kolmen aikaan pääsimme lähtemään paluumatkalle kohti kotia. Päätimme ajaa itäreittiä ja kävimmekin Jarvan Ilkkaa morjenstamassa Vuokatissa. Jossain Valtimon paikkeilla auto alkoi piiputtaa ja vasta Kolinportilla löysimme avoinna olleen huoltoaseman, josta edemmäs emme olisi enää päässeetkään! Onneksi auto saatiin kuitenkin (parin puhelinsoiton jälkeen – kiitos Matit!) liikkeelle ja loppumatka sujui taas hyvin.

6.11. ruokatunnilla näin Siikalahdella isolepinkäisen ja iltapäivällä kävin vielä Rautjärven Änkilänsalolla ihmettelemässä lapinpöllöä. Seuraavana päivänä löysin sitten lapparin Siikalahtipinnaksikin (numero 229) ja kun hoidimme sen pinnaksi Hannallekin, löysimme parin sadan metrin päästä tästä myös viirupöllön! Kun lähistöllä oli vielä isolanttukin, niin myyränpurijoita oli mukavasti! Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi varpuspöllö, joka sekin oli vasta toinen meikäläiselle Siikalahdella. Pöllöjä tuntui todellakin olevan liikkeellä! Parin päivän aikana oli satanut niin järjettömästi lunta, että myyrät olivat päässeet hankien alle piiloon. Lähipäivinä saimmekin mukavasti maallikoilta pöllöhavaintoja sekä myöskin kyselemiämme pähkinänakkelihavaintoja. Lumisateen loputtua pöllöt katosivat taas metsiin.

10.11. kotirannasta näkyi Kirkkoselällä kivellä seisoskellut merimetso ja Kontiolammelta löytyi koiraspeippo syömästä maahan pudonneita jyviä. 11.11. oli vuorossa Talvilintulaskenta, joka olikin taas äärimmäisen raskas, sillä lunta oli maassa jo reilusti, mutta suksilla ei kuitenkaan pystynyt lähteä liikenteeseen. Niinpä tallustelin tästä reilusta 18 kilometristä valtaosan umpihangessa Siikalahtea kiertäen. Ja tietenkin valtaosa linnuista oli muualla kuin Siikalahdella: Kirkkoselällä näkyi 300 isokoskeloa, merimetso, 22 kalalokkia ja 14 joutsenta, Punnolanmäellä huuteli harmaapäätikka ja yhteensä laskennassa näkyi jopa 30 lintulajia ja yksilömäärä oli selvä ennätys reitille. Siikalahden kierron parhaat havainnot olivat kaksi paria tiklejä. Urpiaisilla oli meno päällä ja niitä laskin reitin varrelta 420 lintua. Saunareissulla Tarvaslammella ehdimme vielä nähdä nakkelin.

Seuraavana päivänä 12.11. kävimme Tyrjän suunnalla puhdistamassa pöllön pönttöjä ja koska pakkaset olivat taas hellitäneet sain kuin sainkin lintukirpun puremia itseeni vaikka kuinka. Pyrstötiaisparvi, harmaapäätikka, pyitä sekä parikin saaliin päältä lähtenyttä kanahaukkaa piristivät kuitenkin päivää. Hyväksi marraspihapinnaksi kotipihalla istuskeli isolepinkäinen.

14.11. vihteeksi Moskuunniemen edustalla uiskennelleen isokoskelo- ja kalalokkiparven mukana oli 5 harmaalokkia sekä vanha merilokki. Seuraavana päivänä samassa paikassa näin palokärjen ylittävän matalalla Simpelejärven selkää.

Jokaikinen päivä kävin vähintään ruokatuntiretkellä, mutta seuraava mukavampi havis oli bongaus, konzan Simpeleen Kokkolanjoelta löytämä pikku-uikku. Koskikaroja oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa. 19.11. kotipiha yllätti taas, kun jo keittiön ikkunasta näkyi rannassa uiskennellut uivelo.

Seuraavana päivänä näkyi Siikalahdella taas varpuspöllö. Konza löysi tämän linnun ja onneksi satuin olemaan vain kilometrin päässä ja ehdin ihailemaan tätä tuimailmeistä pikkupetoa. Jos oli Siikalahdella enemmän pöllöjä kuin ehkä koskaan, niin mukavasti oli myös teeriä. 22. päivä näimme Koskimiehen Pertin kanssa patotiellä jutellessamme jopa 40 teeren parven.

Loppukuusta sää meni aivan lössöksi! Plussaa oli liikaa, joten komeat lumihanget sulivat olemattomiin ja ruokintojen linnut katosivat takaisin metsiin. Hyvä puoli oli se, että Simpelejärvi, joka oli väliin ollut pahastikin jäässä, oli taas lähes täysin sula.

Niinpä 25.11. kiersin koko järven ja yritin löytää vesilintuja sekä laskea jotsenia. Vessut olivat vähissä ja silkkiuikun lisäksi näinkin vain yhden sinisorsan ja yhden liian kaukana olleen vessun. Joutsenia oli kuitenkin mukavasti, 105 vanhaa ja 27 nuorta lintua. Lokeista näkyi vain kalalokkeja ja niitäkin vähän. Mukavin havainto oli kuitenkin Murtoniemessä langalla istuskellut viirupöllö.

Seuraavana päivänä jatkoin järvien salausta ja suuntasin aina Uukuniemen Pyhäjärvelle saakka, mutta lintuja löytyi lähinnä ainoastaan Rautalahdelta, jossa oli 55 vanhaa ja 23 nuorta joutsenta sekä 2 kanadanhanhea. Muuten päivän havikset jäivät kanahaukkaan, teeriin ja pyyhyn, vaikka kilometrejä kertyikin ympäri Parikkalaa ajellessa varmaan parisataa.

Kuun viimeiset päivätkin tuottivat ihan mukavia haviksia: 28.11. näin Siikalahdella Tiviänlietteellä lapinpöllön ja seuraavana päivänä samassa paikassa varpuspöllön. 29.11. Koitsanlahdella uiskenteli yhä mustalintu ja Kirkkoselälle oli jostain ilmaantunut telkkä, joka oli 27. marraspihapinna. Illalla pidin Lappeenrannassa EKLY:n sääntömääräisessä syyskokouksessa esitelmän Georgian ja Armenian reissustamme ja samassa tilaisuudessa “jouduin” valituksi EKLY:n PJ:ksi. Kuun viimeisenä löysin Vartialahdelta vielä allin. Sitten olikin aika alkaa valmistautua Talviralliin, talvipihapinnakisaan sekä Itsenäisyyspäiväralliin.

Lokakuun vaihtuessa olimme siis yhä Hailuodossa. Aamulla pakattuamme suuntasimme Marjaniemeen, josta komppasimme esiin edellispäivänä Lehikoisen Samulin löytämän heinäkurpan. Outo lintu, sillä se viihtyi korkeassa kaislikossa, jossa oli vettä ainakin 10 senttiä! Missä lie se siellä ruovikossa oleskeli? Myös 4 jänkäkurppaa ja 15 pässiä lähti jaloistamme, mustarastas äänteli ja kivitasku pomppi rantakivikossa – siis jo 4 lajia, joita meillä ei ollut rallissa. Kirkkosalmella näimme vielä suokukon, joten edellispäiväisen rallin kärkikolmikko oli lopulta ollutkin vain pienen tuurin päässä…

Oulunsalon puolella Riutussa näimme nuoren selkälokin ja päätimme vielä käydä pikaisesti Oulunsalon Nenännokalla. Komppaus tuotti taas jänkäkurpan sekä 15 pässiä, pulmusen sekä pari kiurua. Suosirri ja tylli olivat ainoat kahlaajat ja Pirkka laski 305 paikallista joutsenta. Pian kuitenkin heitimme Pirkan autolleen ja lähdimme potun kanssa hakemaan Harrya Pyykösjärveltä. Pian olimmekin matkalla kohti kaakkoa. Lintuhavaintoja ei tullut koko matkalla Vieremässä nähtyä palokärkeä kummempaa. Juvalla Harry ja potu jatkoivat potun autolla kohti Mikkeliä ja minä jatkoin Parikkalaan, jonne saavuin iltakymmeneksi. Olipahan ollut rankka reissu – ja samalla oli nuijattu yksi kaikkien aikojen syysarktikoista – ainakin niin luulin!

Hanhia!

2.10. kävin ruokatunnilla pikäkäynnillä Siikalahdella, jossa kuitenkin oli hiljaista. Tiviänlammella oli kolmea lajia sotkia sekä muutama mustalintu. Työpäivän jälkeen lähdin kovaa vauhtia kohti Iittiä, josta oli edellispäivänä löytynyt eskimohanhi. Koskapa nettiin ei ollut tullut linnusta yhtään kuvaa, halusin itse lähteä katsomaan, miten lintu eroaisi keväällä Tohmajärvellä olleesta mysteerilinnusta. Lappeenrannasta poimin kyytiin Harryn, Pekan sekä Salomaan Henrikin ja jatkoimme kohti Iitin Isokylän peltoja. Juuri kun olimme kääntymässä Iittiin saimme tiedon, että lintu oli lähtenyt kohti Jaalaa. Niinpä päätimme lähteä kohti paikkaa, jossa lintu oli edellisiltana havaittu. Ja kuinka ollakaan, kun olimme mahdollisimman toisella puolella Pyhäjärveä kuin Isokylän pellot, tuli viesti, että lintu olikin palannut takaisin Isokylän pelloilla. Onneksi lintu nyt pysyi aloillaan ja pääsimme näkemään tämän todella söpön hanhen, joka helposti tunnistettavissa aidoksi eskimohanheksi. Keväinen lintu oli kyllä takuulla ollut risteymä lumihanhen ja eskimohanhen välillä. Eskimohanhi oli valtaisassa noin 10 000 valkoposkihanhen parvessa ja paikalla oli myös 8 pikkujoutsenta sekä metsä- ja tundrahanhia. Kävimme myös bongaamassa sinihanhena ilmoitetun linnun, mutta ehdimme paikalle niin myöhään, että hädin tuskin erotimme linnun valkopäisenä 15 000 hanhen porukasta kellumassa Sääksjärvellä. Lopulta linnun tulkittiin olevan jonkin sortin risteymä.

Hanhimuuton oli siis pysäyttänyt Etelä-Suomessa vallinnut huono keli, joten valtaosa muuttonsa aloittaneista hanhista oli laskeutunut Kaakkois-Suomen peltoaukeille tankkaamaan. Niinpä en ollutkaan missannut Hailuodon reissun aikana koko hanhimuuttoa vaan hanhia oli Parikkalassakin mukavasti pelloilla paikallisina. Niinpä seuraavana päivänä töiden jälkeen suuntasimme Saaren parhaille peltoaukeille seulomaan hanhiparvia. Ja hanhia, lähinnä valkoposkia, löytyikin tuhansia. Parhaat kerääntymät löytyivät Tarnalan Kuposenmäeltä, jossa laidunsi 6000 valkoposkihanhea mukanaan yksi sepelhanhi sekä minima-alalajin pikkukanadanhanhi!

4.10. kiertelimme taas iltapäivällä hanhipeltoja ja löysinkin uusia hanhiparvia mukavasti. Nyt löysin parista parvesta myös satoja tundra- ja metsähanhia sekä Jyrkilästä 95 laulujoutsenen kanssa hengailleet 8 pikkujoutsenta sekä kaikkia Jyrkilän siivekkäitä säikytelleen merikotkanuorukaisen.

Toisen varsin samanlaisen päivän jälkeen 6.10. suuntasimme Tohmajärvelle bongaamaan sieltä ilmoitettuja minimaa sekä punakaulahanhea. Ollessamme matkalla saimme viestin, että ko. minima olikin risteymähanhi. Ajoimme kuitenkin katsomaan punakaulaa, joka löytyi nopeasti. Ollessamme paluumatkalla sain viestin, että pitkän matkan minimabongarit olivat löytäneet meidän minimamme Pohjasuolta, jonne olinkin heitä neuvonut menemään sitä etsimään, olivathan suurimmat hanhiparvet olleet viime päivinä juuri Pohjasuolla sekä Jyrkilässä. Niinpä pääsimme mekin taas näkemään tämän Suomen neljännen minikanadalaisen, joka laidunsi yhdessä 2500 valkoposken ja muutaman sadan anserin kanssa.

7.10. tein taas Siikalahden vesilintulaskennan ja laskettavaa riitti, sillä yksistään haapanoita oli jopa 913! Lajistoa oli muutenkin mukavasti ja Siikalahdellekin riitti tundra- ja valkoposkihanhia toistasataa molempia. Iltapäivällä ajoimme Pohjasuolle tavoitteenamme saada minimasta edes kohtuulliset kuvat. Lintu löytyikin pienen hakemisen jälkeen (näin myös lyhytnokkahanhen lyhyesti) ja kohta huomasimme, että valtaisa 5000 valkoposken parvi laidunsi peltoa siten, että ne olivat pikkuhiljaa kaikki kävelemässä meitä kohti. Niinpä menimme Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa autoon odottamaan, kuinka lähelle hanhet tulisivat. Lähes tunnin odotus palkittiin, sillä hanhet tulivat hiljalleen aivan automme viereen ruokailemaan ja mikä hauskinta, minima oli kärkiporukassa! Juuri kun lintu oli lähes täydellisesti kuvattavissa, saapui autolastillinen bongareita varomattomasti aivan liian lähelle hanhia, ja niin koko 5000 linnun parvi säikähti lentoon eikä kukaan enää koskaan tainnut minimaa löytää… Me emme sitä enää jääneet hakemaan, sillä ilta alkoi jo hämärtää ja olimme onnistuneet tavoitteessamme – Hanna oli saanut erinomaiset kuvat minikanadalaisesta!

8.10. ehdin käydä vain Siikalahdella, Tiviänlammella sekä Kullinsuolla, josta löytyikin mukava tonnin hanhiparvi (neljää tavallista lajia) sekä satakunta joutsenta (kahta lajia). 9.10. eteläinen hanhia pidätellyt tuuli kääntyi pohjoiseksi ja hanhia alkoi taas muuttaa. Siikalahdella näin ruokatunnilla reilut 1400 muuttavaa valkoposkea ja iltapäivällä Kirjavalan suunnalla näin 1100 muuttavaa lisää. Pohjasuo, kuten kaikki muutkin Saaren pellot olivatkin lähes tyhjentyneet.

Lähipäivinä lähtivät loputkin hanhet. Ne kuitenkin lähtivät hiljalleen, joten mitään massiivisia muuttoja ei päästy havaitsemaan. Kullinsuolla oli vielä 11. ja 12.10. kuutisensataa valkoposkea ja Lammitauksesta löytyi vielä 360 lisää, mutta nämäkin lähtivät pian muutolle. Komeita yli sadan linnun tundrahanhiparvia näkyi tuon tuosta jopa kotipihastamme.

13.10. töiden jälkeen laskimme Siikalahdella 910 muuttavaa valkoposkea, 170 tundrahanhea, 150 metsuria ja 410 anseria sekä 150 tunnistamatonta hanhea muuttavina. Kullinsuolle oli taas kerääntynyt tonni valkoposkia.

14.10. oli hiljainen päivä, mutta 15.10. oli luvattu täydellistä muuttokeliä, joten odotuksena oli, että loput muuttajat menisivät loppurysäyksenä. Keli ei kuitenkaan ollut niin ihanteellinen kuin olimme toivoneet. Staijasin koko aamun ja aamupäivän Simpeleen vesitornilla konzan kanssa ja havaitsimmekin reilut puolitoistasataa muuttavaa joutsenta, 2267 tunnistamatonta hanhea, 138 anseria, 260 tundraa, 68 metsuria, 2 kanadanhanhea, 1451 valkoposkea sekä 90 sepelhanhea. Merikotkia muutti neljä, yksi nuori maakotka sekä 34 piekanaa, 3 kanahaukkaa, 9 varpushaukkaa, 3 ampuhaukkaa sekä muuttohaukka. Tilhiä ja urpiaisiakin näkyi nyt ensimmäistä kertaa tälle syksylle enemmän. Iltapäiväksi siirryin sadekuurojen väistyttyä Siikalahden patotielle, josta havaitsinkin vielä mukavan iltarysäyksen 99 joutsenta, 190 hanhi sp:tä, 260 tundraa, 1080 valkoposkea sekä 320 sepelhanhea. Hauskin havainto tuli iltahämärissä, kun plokkasin pienen kurpan tulossa muutolla ylitseni. Jostain lahdelta nousi sen kaveriksi toinenkin kurppa ja kohta nämä kaksi jänkäkurppaa kiertelivät hetken yläpuolellani äyskähdellen (ääni oli hieman pässiä nenäsointisempi) ja pian ne jatkoivat yhdessä kohti etelää.

Kuun puolivälin jälkeen ei hanhia juuri enää näkynytkään. Parina iltana vielä oli jonkinmoista muuttoa, mutta pian tämä ehkä kaikkien aikojen hanhisyksy oli ohi. 17.10. näin yllättäen myöhäisen vanhan vaalean merikihun matkaamassa Siikalahden yllä ja vielä 18. päivä näin viimeiset pari valkoposkihanhiparvea, laskin Siikalahdelta jopa 66 uiveloa sekä näin syksyn ekan pulmusen.

18. päivän iltana lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti Helsinkiä. Olimme lähdössä Liettuaan Kuurin perinteiseen pinnaralliin.

Liettua Kuurin pinnarallireissu 18.-22.10. 2006

Taas koitti taas se aika, kun oli aika suunnata kohti etelää ja Liettuaa, jossa meillä oli Kuurin rallissa voitto edellisvuodelta puolustettavana. Joukkueemme kasaamisessa oli ollut ongelmia, sillä edellisvuotisesta joukkueesta Veijalaisen Esko ja Kontiokorven Jari eivät olleet lähdössä rallaamaan. Onneksi Suojarinteen Miika lähti (niin kuin aina) innokkaasti mukaan ja Hannakin onnistui työkiireistään huolimatta lopulta lähtemään reissuun. Lötjösen Matti oli tietysti taas mukana.

Lopetin työt keskiviikkona 22.10. kuudelta ja saman tien lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Parin tunnin ajon jälkeen poimimme ”potun” kyytiin Utista ja Matilla Helsingin Kumpulassa olimme iltakymmenen aikaan. Me jatkoimme Hannan kanssa yöpymään Kirkkonummelle.

Torstaiaamuna joukkueemme kokoontui Ruoholahteen, jonne Matti ja Potu saapuivat metrolla. Jatkoimme lauttarantaan ja SuperSeaCatin lauttamme lähti kohti Tallinnaa klo 8.00. Lautalla törmäsimme Karjaan joukkueeseen.

Tallinnaan rantauduimme klo 9.40 mutta jonottamisiin ym. meni aikaa normaalia kauemmin ja vasta tuntia myöhemmin pääsimme ulos Tallinnasta ja aloittamaan pitkän ajomatkamme kohti Liettuaa.

Ainoan kunnon pysähdyksen teimme Kablin lintuasemalla, jossa pääsimme seuraamaan, kuinka asemaväki tyhjenteli fellaa pyrstötiaisista. Pähkinänakkeli huuteli lähipuissa ja pyrstäreiden lisäksi myös kuusitiaisilla tuntui olevan meno päällä. Kablissa törmäsimme myös Peltomäen Jarin joukkueeseen.

Latvian rajalla jouduimme taas jonottamaan normaalia kauemmin eli 30 min. Ensimmäiseksi Latviassa havaitsemakseen lintulajiksi Potu löysi mustaleppälinnun. Klo 14.30 aloitimme Latvian läpiajourakkamme.

Pikapysäys Saulkrastissa tuotti lapasotkia, kuikan ja kaakkurin. Nautimme herkullisen aterian hieman ennen Riikaa Baltezersissa. Kiersimme Riikan ohitusteitse ja iltahämärissä saavuimme lopulta Liettuaan.

Matkaa oli vielä runsaasti mutta viimein iltakymmeneltä parkkeerasimme automme Ventesiin Ventaine-hotellin parkkialueelle ja kohta olimmekin jo huoneissamme valmistautumassa nukkumaan.

Pohjustuspäivä

Aamulla kahdeksalta lähdimme pohjustusretkelle ja sopivasti alkoi tuntua siltä, että pikkulinnuilla oli kova meno päällä. Ja Ventes Ragasin niemessä se vasta kova meno olikin: tiaisia, rastaita, kyyhkyjä ja oikeastaan kaikkea muuttoa meni todella mukavasti. Pääosissa olivat tiaiset, joita painoi merta kohti suurissa parvissa. Lähinnä tali-, kuusi- ja pyrstötiaisia oli joka puolella. Kuitenkin myös kottaraisia, rastaita, sepelkyyhkyjä, variksia, naakkoja, vihervarpusia, tiklejä ja monia muita pikkulintuja näkyi ja kuului koko ajan.

Parempiakin lajeja kuitenkin löytyi: kiuruparvien lomassa näkyi kangaskiuruja, ruskosuohaukkanaaras muutti merellä ja aivan suoraan päältämme vilahti merelle 2kv koiras arosuohaukka. Tundrahanhiparvi ja useita uuttukyyhkyjä, pari turkinkyyhkyä ja kulorastasta sekä päivän kolmas suohaukka, sinisuohaukka muutti ylitsemme. Pähkinänakkeli ja peukaloinen ääntelivät metsässä. Merellä kellui valtavia tukka- ja lapasotkaparvia, joista yhdestä löytyi myös muutama punasotka. Merellä oli kuitenkin muuten varsin rauhallista.

Päätimme jatkaa seuraavaksi hiljalleen kohti Kintain kala-altaita. Matkalla teimme muutamia koukkauksia ja pysähdyksiä pohjustellen mahdollisia rallilajeja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt ennen altaita.

Kuten edellisvuonnakin niin myös nyt kala-altailla oli todella paljon lintuja: merikotkia istuskeli altailla kymmeniä, mutta tällä kertaa rannoilla oli harmaahaikaroiden seurassa myös kymmeniä jalohaikaroita! Sorsalajistokin oli hyvin edustettuna, sillä tavien ja sinisorsien lisäksi myös lapa- ja jouhisorsia oli runsaasti ja löysimmepä myös viisi ristisorsaa. Kahlaajia oli taas todella paljon: kapustarintoja oli muutamia valtavia parvia, töyhtöhyyppiä ja taivaanvuohia oli taas joka puolella, mutta muita kahlaajia joutuikin sitten hakemaan. Onneksi niitäkin kuitenkin löytyi: mustavikloja ja suokukkoja löytyi kahdelta altaalta, tundrakurmitsoja yhdeltä altaalta, suosirriparvia löytyi myös kahdelta altaalta ja toisessa parvessa oli mukana kaksi pikkusirriä ja kuulimmepa myös tyllin sekä kuovin. Rallia ajatellen siis näytti todella hyvältä, sillä seuraavana päivänä aloittaisimme näistä paikoista, joissa olimme nyt käyneet.

Seuraavaksi ajoimme läheiseen ravintolaan syömään ja puolen päivän jälkeen jatkoimme taas pohjustusreissuamme. Vihdoin saavuimme edellisvuonna löytämällemme minilutakolle, jolta odotimme tänäkin vuonna paljon. Ja taaskaan lutakko ei pettänyt. Heti noustuamme autosta läht jaloistamme 10 peltopyyn parvi ja kuinka ollakaan ne saivat peräänsä komean naaras kanahaukan. Vesialueella oli taas runsaasti sorsia, mm. lapa-, jouhi- ja harmaasorsia, pari isokoskeloa sekä uiveloita. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös se lutakon tärkein laji eli pikku-uikku.

Päätimme jatkaa pohjustusta yhä pikkulutakoita kierrellen, mutta ainoastaan yksi lutakko osoittautui rallikäynnin arvoiseksi, kun sieltä löytyi liejukana.

Kello oli jo paljon, kun päätimme lähteä kohti Rusnea. Ajatuksissamme pyöri jo mahdollisuus, että Rusneen ei välttämättä tarvitsisi rallissa mennä lainkaan. Matkan varrella teimme epämääräisiä visiittejä sinne tänne mutta emme löytäneet tuulihaukkaa ja piekanaa kummempia lajeja. Rusnen altailla uiveloita ja isokoskeloita oli runsaasti ja lennossa näimme myös pari harmaasorsaa sekä jalohaikaran ja kuulimme ainakin yhden pussitiaisen. Meidät ylitti myös pari tundrahanhiparvea, joista toisessa oli mukana metsähanhia, mutta kun meren rannan lintutornilta ei näkynyt mitään toivoimme, ettei meidän tarvitsisi parin lajin takia tulla rallissa lainkaan Rusneen.

Paluumatkalla Venteen kävimme kaupassa ja sitten meillä olikin jo kiire seitsemältä alkavaan rallin aloituspalaveriin. Palaveri alkoi lopulta klo 20.00 ja jutustelua olisi riittänyt pitkälle yöhön, mutta me päätimme lähteä suhteellisen ajoissa nukkumaan, jotta olisimme aamukahdeksalta rallin alkaessa täydessä iskussa. Valitettavasti eräs jo ennestään surullisen kuuluisa paikallinen rallijoukkue oli majoittuneena samaan majapaikkaan kanssamme ja heidän huoneessaan biletettiin aina aamuyöhön saakka, joten ainakin minä nukahdin vasta kun nämä ääliöt sammuivat!

Huikea alku!

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja kahdeksalta ralli alkoi totuttuun paikalliseen tapaan autojen yhteislähdöllä tasan kahdeksalta. Me ajoimme vain kilometrin Ventes Ragasin niemeä kohti, parkkeerasimme automme ja jatkoimme kävellen kohti niemeä. Aloimme heti pointsata lajeja ja listaan kertyi nopeasti monia tavallisia lajeja mutta myös mm. lapa- ja punasotka, metsä- ja tundrahanhi ja taas ruskosuohaukka sekä kauempana peltojen yllä muuttanut nuori sirosuohaukka! Eräästä ruovikosta löytyi heti perään yksi kova laji lisää – taksutteleva ruokokerttunen! Peltoalueen halki käveltyämme saavuimme metsäalueelle, josta ensimmäinen laji oli kuivassa latvassa kiikittänyt tammitikka koiras. Potu sai odottamansa eliksen.

Niemessä oli muitakin joukkueita staijaamassa merelle ja komppaamassa puskia ja metsiä. Pointsasimme hyittäilevän tiltaltin aivan muiden joukkueiden selän takaa ajatellen, että muutkin olivat varmaan sen havainneet (vaan eivätpä olleet). Todettuamme, ettei merellä mennyt juuri mitään; sentään uiveloita, pari isokoskeloa ja yksi härkälintu; lähdimme komppaamaan ja seuraamaan pikkulintumuuttoa metsien väliselle aukealle.

Muutto ei ollut lähellekään yhtä voimakasta kuin edellisaamuna, mutta silti lajisto oli todella runsasta. Niinpä lajilistamme karttui tavallisten lajien lisäksi myös västäräkillä, uuttukyyhkyllä, turkinkyyhkyllä, joita näkyi runsaasti ja sinisuohaukalla, josta tuli aamun kolmas suohaukkalajimme (olin edellispäivänä luvannut syödä pääni, jos saamme kolme suohaukkalajia rallissakin). Ylitsemme muutti myös metsäkirvinen, jolla lentäminen oli vaikeaa vioittuneen siiven takia, pikkukäpylintuja, pari kulorastasta, pari keltahemppoa, metsässä piiskutti viitatiainen, rautiainen hihitteli ylitsemme, nokkavarpunen ja laulurastas tiksuttivat puskissa, kangaskiuruja muutti muutamia kiurujen ohella ja viimein komppauksen palkitsi myös peukaloinen – ralli oli alkanut mielettömän hyvin!

Vajaan parin tunnin rallaamisen jälkeen suuntasimme kiireellä Kintain altaille, joilta tiesimme löytyvän runsaasti uusia lajeja, sillä altaiden linnusto oli tietysti täysin erilainen kuin Ventesin. Jo sillalta pointsasimme suosirrit sekä niiden seurassa olleen pikkusirrin, jalohaikarat, joita oli todella runsaasti (kuulemma 67), laulujoutsenet sekä tietysti kapustarinnat, taivaanvuohet, jouhi- ja lapasorsat (yli 50 linnun lajipuhdas parvi lensi ylitsemme) ja yllätykseksemme kuulimme käpytikan lisäksi yhden tai ehkä jopa kaksi kuikuttavaa palokärkeä. Myös tundrakurmitsan ääntä kuului jostain altailta. Sillan alta löytyivät pulut täydentämään kyyhkyvalikoimaamme.

Altaiden kierto oli alkuun täysin tuloksetonta, isolepinkäinen sentään näkyi. Onneksi viimeisimmät altaat olivat taas keränneet mukavasti kahlureita, joten suokukot, mustaviklot ja omituisessa paikassa keskellä mutelikkoa tiiviissä parvessa seisseet tundrakurmitsat hoituivat nyt helposti. Potu löysi myös nuoren tyllin, joten alkoi tuntua siltä, että altaat oli hoidettu nyt kunnialla. Kun vielä pois ajaessamme huomasimme pelloilla pari suurta merihanhiparvea, olimme valmiita jatkamaan kohti Palangan check pointia, jossa kaikkien joukkueiden piti ilmoittautua klo 12-13 välillä.

Ajoimme lähes pysähtymättä Palangaan, mutta silti hoidimme pinnalistallemme mustaleppälinnun sekä pikkutikan, joka lensi aivan editsemme vieläpä perinteisellä paikalla, jossa emme olleet suunnitelleet pysähtyvämme sitä yrittämään.

Palangaa kohti ajaessamme Kristerin joukkue ajoi jo meitä vastaan, he olivat ilmoittautuneet ajoissa. Meillä ilmoittautumisen kanssa meinasi tulla kiire, mutta lopulta ilmoittauduimme klo 12.45.

Kävelimme saman tien sillalle pointsaten matkalla allit, joita uiskenteli neljä lintua laiturin lähistöllä, pulmusen, joka pomppi laiturin alla kivikossa sekä aroharmaalokin, joita löytyi onneksi sellaisiakin yksilöitä, että osasimme sen määrittää.

Merellä oli varsin utuista, joten näkyvyys oli aika huono. Muuttoa ei ollut lainkaan, joten suunnittelimme lähtevämme varsin pian jatkamaan muualle. Pari alliparvea sekä läheltä muuttanut kuikka kuitenkin kannustivat seisomaanvielä hetken aloillamme. Palkinnoksi ohitsemme muutti ensin yhdeksän ruokin parvi ja pian vielä pari yksinäistä ruokkia, niinpä päätimme vielä staijata hetken. 45 minuuttia staijattuamme huomasin aivan edessämme kelluvan haahkanuorukaisen! Joten taas päätimme olla vartin lisää. Ja taas kannatti, sillä viiden pilkkasiiven parvi ohitti meidät. Vaikka toivelistallamme oli vielä mm. mustalintu ja kaakkuri, niin päätimme kuitenkin tunnin staijattuamme jatkaa matkaa. Uskomatonta kyllä mutta meillä oli jo tässä vaiheessa mennyt sata lajia poikki! (Mainittakoon, että ainakin pari paikallista joukkuetta saapui Palangaan ilmoittautumispaikalle vain hetkeä ennen kuin me lähdimme sieltä eli he olivat noin tunnin myöhässä.)

Homma jatkuu tarpeeksi hyvin

Ajaessamme motaria takaisin etelää kohti plokkasi Hanna tuulihaukan ja seuraavaksi pointsasimme edellispäivänä löytämämme liejukanan. Sitten jatkoimme edellisvuotena löytämällemme metsäpaikalle, josta ei kuitenkaan meinannut löytyä yhtään mitään. Mikään ei tuntunut olevan äänessä! Mutta onneksi lintuja ei aina tarvitsekaan kuulla, sillä pähkinänakkeli näkyi kuitenkin. Potu sanoi, että viereisessä kirkasvetisessä joessa täytyy olla kunkku eikä hän ollut väärässä. Sillan toinen puoli ei tuottanut tulosta mutta toisella puolella näimme kunkun lennossa.

Jatkoimme salaiselle lutakollemme, josta kanahaukka ja pikku-uikku hoituivat jo autosta! Harmaasorsaankaan ei monta sekuntia tuhraantunut. Peltopyitä ei kuitenkaan löytynyt kovasta komppauksesta huolimatta. Huvittavaa kyllä mutta saimme vasta tämän komppauksen tuloksena pajusirkun lajilistallemme! Aamulla oli tainnut unohtua ko. lajin olemassaolo – eli lintu oli kerta kaikkiaan jäänyt pointsaamatta, olihan niitä varmaan mennyt, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota.

Ralliaikaa oli vielä kolmisen tuntia, mutta meillä ei ollut enää oikein tiedossa paikkoja minne mennä. Rusnen olimme päättäneet jo ajat sitten jättää väliin, sillä edellispäivän linnuista ainoastaan pussitiainen oli jäänyt löytymättä muualta. Koluttuamme ensin paria metsää matkan varrella ajoimme takaisin Kintaihin ja Kintain metsiin yrittämään töyhtötiaista. Tinttejä ei kuitenkaan löytynyt. Niinpä päätimme stopata taas Kintain sillalla pikkujoutsenen toivossa, olihan paikalla edellisiltana ollut pikkujoutsenia ja niin oli taas. Yllätykseksemme myös pari kuovia löytyi kahlaajaparvesta, joten homma oli taas menossa hyvin.

Vaikka ralliaikaa oli vielä puolitoista tuntia, niin kuovi jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme. Ehdimme kyllä vielä käydä Ventessä pikastaijilla sekä komppaamaan muutamia potentiaalisia peltopyypeltoja, mutta metsäkaurista kummempaa emme havainneet.

Tyytyväisinä ajoimme Ventainen pihaan ja menimme hieman ennen vaadittua kello seitsemää ilmoittautumaan jurylle. Ralli oli mennyt aivan käsittämättömän hyvin! Lajilistallamme ei tuntunut olevan montakaan helppoa puutetta ja moni normaalisti vaikea laji oli tullut vastaamme useita kertoja, mainittakoon että näimme mm. kuusi mustaleppälintua, pari pikkutikkaa, pari peukaloista, useita tundrahanhiparvia, pari metsähanhiporukkaa, ainakin viisi sinisuohaukka, muutamia keltahemppoja jne.

Rallin purku oli taas mielenkiintoinen mutta huomattavasti värittömämpi kuin aiemmin – hyvä niin. Paikalliset osasivat jo itse pistää väännöt kuriin, joten tällä kertaa suomalaisten ja liettualaisten välillä ei enää ollut selvää vastakkain asettelua. Heräsi jopa kysymys, että mihin meitä suomalaisia tässä rallissa enää kaivataan?

Tulokset olivat huomattavasti jännemmät kuin olimme odottaneet ja vaikka tiesimme, että meillä oli mennyt käsittämättömän hyvin, pelkäsimme, miten hyvin Kristerin joukkue sekä aina vaarallinen Petsin porukka olivat onnistuneet, myös karjaalaiset saattaisivat yllättää. Purun aikana tuntui että rallin voitosta kisasi kanssamme ainoastaan Kristerin joukkue, joten olikin yllätys kun tuloksia paljastettaessa heidät kutsuttiin pokkaamaan kolmannen sijan palkintoja 105 lajillaan. Toiseksi tuli lopulta paikallisten kovin joukkue 110 lajilla ja meille irtosi voitto 111 lajilla, mutta huomasimme pian, että meiltä oli virallisista rallilomakkeista jäänyt merikotka merkkaamatta, joten ei se voitto nyt ihan niin tiukka ollutkaan… Toki paikallisten ilmeitä seuratessa, olisin ainakin itse aivan mieluusti jäänyt toiseksi…

Kauheisiin voitonjuhliin ei ollut varaa, sillä takaraivossa jyskytti koko ajan tieto seuraavan päivän noin 18 tunnin matkasta takaisin kotiin. Niinpä painuimme ravintolan sulkeuduttua puoliltaöin pehkuihin. Nukkumisesta ei kuitenkaan taaskaan tullut mitään, sillä taas paikalliset bilettivät pitkälle aamuyön tunneille. Ensi kerralla täytyy suomalaisten varata oma hotelli!

Takaisin kotio

Aamulla heräsimme siten, että jo kuudelta aloitimme matkan teon. Matti ajoi ensin Klaipedaan saakka, jonne tämä sitten jäikin tapaamaan joitakin ystäviään. Me sitten jatkoimmekin yhtä soittoa aina Latviaan ja tuttuun ruokapaikkaan Baltazersiin. Huonon sään takia matkan varren havainnot olivat vaatimattomia: Latvian pinnaksi näkyi kanadanhanhi.

Virossa teimme pysähdyksen Häädemeesten lintutornille, mutta kova tuuli esti havainnoinnin lähes täysin. Muutama sata pikkujoutsenta sekä kolme pulmusta sentään nähtiin.

Tallinnassa kävimme kaupassa ja ajoimme suoraan satamaan, jossa olimme 18.45. Lauttamme lähti 19.30 ja koko matkan jututimme samalle lautalle saapuneita karjaalaisia. Niinpä lauttamatka meni oikein mukavasti.

Vielä oli edessä koko reissun rankin pätkä Helsingistä Parikkalaan. Ajokeli oli aivan hirveä, mutta matka sujui yllättävänkin helposti. Potun tipautimme kyydistä Utissa ja jatkoimme Parikkalaan, jossa parkkeerasimme kotipihaamme noin klo 02.00. Reissu oli pulkassa!

Lokakuun loppu

Liettuasta palattuamme oli syksy ohi. Silti muutamia mukavia havaintoja tehtiin. 23.10. Haikanniemessä oli vielä 5 kaakkuria, kuikka sekä 23 silkkiuikkua. 26. päivä Siikalahdella vanhaa tuttua merikotkaa katsellessani putken kuvaan osui sattumalta kaksi muuttavaa pikkulintua, jotka osoittautuivat vuorihempoiksi! 27. päivä Härskiinmutkan lokkiparvesta löytyi nuori pikkulokki ja suureksi yllätykseksi kotipihalla meitä vastaan pommpi sinirinta! Tällä rassukalla oli jalka poikki, mutta tarjoamamme jauhomadot tekivät hyvin kauppansa ja seuraavan päivänä lintua ei enää näkynyt. Epäilen, että se jatkoi kuin jatkoikin vielä muuttomatkaansa. Seuraavana päivänä vaihdoimme Tarvaslammella autoomme talvirenkaat ja näimme siellä ruokinnalla pähkinänakkelin.

Talvi saapui loppukuusta ja 29.10. staijasimme aamun Simpelejärvelle lumisateessa. Muuttoa ei juuri ollut, sentään yksi vanha merikotka matkasi etelään. Kaakkuri kiljui yksinäisyyttään ja jokunen mustalintu sekä yksinäinen alli kellui selällä. Lumisateen sakennuttua jatkoimme Soininmäelle metsäretkelle, mutta hirvimetsästäjiä oli niin paljon iikkeellä, että nähtyämme ukkometson jatkoimme Tarvaslammelle lämmittelemään. Harmaapäätikka kävi tarkistamassa, että ruokinta oli jo paikallaan ja yllättäen pihan ylitse lensi taviokuurna äännellen. Kelin taas parannuttua jatkoimme Simpelejärven selausta. Pikkulokki lenteli yhä Härskiinmutkan edustalla ja Tiviänlammella oli 58 uiveloa.

30.10. oli Siikalahti jo kauttaaltaan jäätynyt! Talvi oli saapunut! Lintuja ei juuri enää ollut, mitä nyt joutsenperhe seisoskeli jäällä tornin edustalla ja pari sinisorsaa sinnitteli pienessä sulassa patotien vieressä. Tiviänlammestakin olivat rannat jäätyneet ja paikalla oli enää vain viisi uiveloa. Täytynee vielä keskittyä Simpelejärven seulomiseen niin kauan kuin se pysyy sulana. Sitten voikin vaipua horrokseen ja herätä taas joskus maalis-huhtikuussa, kun linnut taas saapuvat.

Syyskuun alku oli edelleen poikkeuksellisen lämmin. Pyrin käymään joka päivä ainakin lyhyellä retkellä ja yleensä kävin tietysti Siikalahdella, jonne ehdin hyvin pikakäynnille ruokatunnillakin.

Kuun ensimmäisenä havainnot jäivät vielä vaisuiksi, mitä nyt sama vanha merikotka yhä ahdisteli sorsia lahdella. Toisena päivänä näimme Hannan kanssa jo mukavampiakin lajeja, kun näimme mm. pikkusiepon, sinirinnan, pari pohjansirkkua, lapinkirvisen, valkoselkätikkaparin, pari lapinsirriä, 10 metsähanhea jne.

3.9. havikseen kirjautuivat Siikalahdelta mm. neljä muuttanutta merimetsoa, käki, mustaviklo ja muutenkin lintuja oli maastossa vielä runsaasti. Härskiinmutkastä näkyi Simpelejärvellä vielä 25 nuorta pikkulokkiakin.

Seuraavan päivän kaatosadekäynti tuotti yhden muuttaneen pikkusirrin ja 5.9. tuulinen ruokatuntikäynti tuotti muuttaneen 2 kv maakotkan.

6.9. lahdella kaarteli vielä 12 ruskosuohaukkaa ja vesilintulaskennan lajisto oli vielä monipuolista ja määrät suuria, olipa haapanoita jopa 570 ja sinisorsia 414.

8.9. nuolihaukat olivat vielä kuuden yksilön voimin korentopyynnissä ja nokikanoja näkyi yhdessä lössissä 470 lintua.

Seuraava kunnon lintupäivä oli 12.9. vaikken ehtinytkään Siikalahdelle kuin pariin kertaan käymään. Ensin singahdin katsomaan konzan löytämää komeaa sub-ad kiljukotkaa, joka kaarteli hetken lahden pohjoispuolella laskeutuen lopulta metsään. Kun palasin patotielle taas ruokatunnilla oli konza atrapin avustuksella houkutellut patotien lintulavan viereiseen puskaan pikkusiepon, sinirinnan, pohjansirkun sekä runsaasti tiltaltteja ja pajulintuja. Pian löysimme puskasta ruokokerttusen ja sinirintakin näkyi taas vilaukselta. Jari teki kuitenkin jo lähtöä ja sammutti mp3-soittimensa. Onneksi Hanna sattui kuitenkin soittamaan tälle ja Jari jäi vielä paikalle. Jarin jutellessa kännyynsä, kuulin jostain hömätiaisparven ääntelyä ja aloin vihellellä parvea lähemmäksi. Yht’äkkiä puskaan pölähtikin ruskea hysy, joka säikäytti meidät pahanpäiväisesti. Konza lopetti puhelun ja yritimme kiivaasti saada linnun uudestaan näkyviin. Lopulta lintu paljastui rytikerttuseksi. No minä muistin taas hömötiaiset, jotka olivat myös tulleet viheltelyni houkuttamina puskaan ja vaikka ajattelin itsekseni, että inot eivät yleensä tunnu liikkuvan hömppäparvissa, aloin kuitenkin vihellellä inoa. Ja kohta katsellessamme taas kerran esiin pompannutta rytkyä, oli kaunis taigauunilintu yht’äkkiä samassa kiikarinkuvassa! Lintu vilisteli puskassa hetken aikaa ja katosi yhtä nopeasti kuin oli löytynytkin eikä se äännellyt kertaakaan koko aikana! Jarille tuli jopa elis ja molemmille hyvä Siikalahtipinna!

13.-15.9. olin Oulussa koulutuksessa ja ehdin tietysti hieman retkeilläkin, kun jäin vielä viikonlopun viettoonkin niihin maisemiin. 13.9. aamusta ennen koulutuksen alkamista kävin tutustumassa uudehkoon Oulunlahden lintutorniin, josta näkyi ihan mukavasti vesilintuja, parhaana mustakurkku-uikku.

Hailuotoonkin ehdimme retkelle viikonloppuna Lampilan Petrin, Luukkosen Aapon ja Lehikoisen Samulin kanssa. Hailuoto oli ehkä tyhjempi kuin koskaan, joten huippuhaviksilla ei juuri päästy mässäilemään. Aamusta Itänenällä näkyi mm. pari harmaasieppoa ja mustakurkku-uikku, Virpiniemestä löytyi sinirinta, punakuiri, valkoviklo sekä pari tundrakurmitsaa, Kirkkosalmella useampi merikotka, ruskis, pari harmaahaikaraa, pari töyhtöhyyppää, 15 pikkusirriä, 6 suosirriä, kuovisirri sekä valkoviklo. Ulkokarvossa kellui valtavassa sorsaparvessa 4 mustakurkku-uikkua sekä ristisorsa, joita Pökönnokalta löytyi 10 linnun parvi.

Sunnuntaina ajelin takaisin Parikkalaan Sotkamon kautta, jossa retkeilimme pari tuntia Jarvan Ilkan kanssa. Havainnot olivat kuitenkin varsin vaatimattomia. Jatkettuani taas kohti etelää näin Valtimossa hiiripöllön.

Muutaman päivän aikana syksy oli saapunut Siikalahdellekin ja 18.9. rastaita ja peippoja oli suurissa parvissa pyörimässä rantametsissä ja pelloilla. Melkoniemellä kävin iltahämärissä Siitosen Hannun pihapiirissä kuuntelemassa huuhkajaa.

21.9. näin ensimmäisen arktikaparven, kun 600 sepelhanhen komea palloparvi ylitti pihamme. Siikalahdella näkyi enää muutama haarapääsky ja kalasääski muutti korkealla kohti etelää.

23.9. laskin taas vesilinnut ja lajikirjo olikin jo varsin vaatimaton. Sinisorsia ja haapanoita oli molempia reilut 500 ja lapasorsiakin vielä 16 ja jouhisorsia 18. Toinen pöllöpyyntiyömme tuotti tulokseksi varpuspöllön.

24.9. staijasimme aamun Punkaharjun Hirvikoskella. Heti päästyämme perille muutti ylitsemme kangaskiuru ja norppakin jo odotteli meitä staijipaikan edustalla. Muutto oli kuitenkin varsin vaisua: 520 valkoposkihanhea 4 parvessa, joista yhdessä oli mukana 3 sepelhanhea, 13 kuikkaa ja 15 kaakkuria, joista osa paikallisia, yksi paikallinen pikkusirri sekä pari merimetsoa nähtiin kuitenkin. Jatkoimme muuton loputtua täysin Saarelle, jossa Tetrisuolla komppasimme hetken kiuruja ja istejä laskien, mutta mitään parempaa ei löytynyt. Jyrkilässä reilun 40 joutsenen parvessa oli yksi Latviassa kaularengastettu lintu sekä pikkujoutsen, kurkia oli 400. Siikalahdella näimme vielä muuttavat kalasääsken, nuoren merikotkan ja piekanan sekä 5 hiirihaukkaa sekä pienen parven valkoposkihanhia.

Seuraavana päivänä odottelin kovaa kurkimuuttoa, mutta lopulta vain yksi 75 linnun parvi ylitti Siikalahden korkealla sinitaivaalla. Myös 570 valkoposkea muutti 4 parvessa.

Seuraavina kahtena päivänä yksinäinen ruskosuohaukka pyöri vielä ruovikon yllä ja 28.9. laskin lahdelta 23 uiveloa ja harmaasorsakoiras oli yhä paikalla 300 haapanan ja 520 sinisorsan kera.

Hailuotoralli

29.9. lähdin ajamaan kohti Hailuotoa ja Hailuotorallia. Matka kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa, kun Punkasalmella huomasin, että arktika oli alkanut. Staijasin salmella tunnin ja 20 minuuttia ja näin 7352 hanhea, joista 2830 oli valkoposkia, 2020 sepelhanhia, 264 tundria ja 20 metsureita. Haapanoita muutti 365, jouhisorsia 35, alleja 12 (+vl a500), mustalintuja 110, pilkkasiipiä 79, kuikkalintuja 168, joista kuikkia 101 ja kaakkureita 26, sinisuohaukka, 2 piekanaa, kanahaukka, punakuiri, pähkinähakki ja paikallisena näkyi merilokki. Pakko oli kuitenkin jatkaa kohti pohjoista. Vielä Savonlinnassa ja Juvalla näin suuret valkoposkiparvet ja Juvalta nappasin myös “potun” kyytiin. Päivän suurin yllätys näkyikin melkein heti lähdettyämme liikkeelle, kun tien yli lensi kuukkeli! Vielä Kuopiossa näimme tien yli lentäneen myöhäisen nuolihaukan, mutta sen jälkeen havainnot jäivät 7 hirveen. Oulussa saimme tiedon, että Harry, joka oli jo Oulussa, oli tullut sairaaksi eikä näin tulisi rallijoukkueeseemme. Onneksi saimme kuitenkin Ala-Kojolan Mikon korvaajaksi. Pirkka odotteli jo Oulussa meitä ja illastettuamme Riku-veljeni luona, suuntasimme Hailuodon lautalle. Majapaikkaamme Ranta-Sumppuun pääsimme iltakymmeneksi ja pian olimme jo pehkuissa, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

Aloitimme rallin perinteiseen tapaan eli luoteisrannalta. Niinpä jo puolta tuntia ennen rallin alkua olimme kävelemässä kohti Keskiniemeä ja seitsemältä saatoimme aloittaa rallin “pikkukiurupaikalta”. Rallin alku oli kuitenkin varsin hiljainen: urpiaisia ja rastaita oli kyllä liikkeellä runsaasti, mutta merellä ei juuri ollut liikettä. Härkälintuja näkyi muutamia paikallisia, samoin uivelo, merimetsoja lenteli pikkuparvia merellä, pari kuikkaa sekä kaakkuri muutti merellä, 10 kapustarinnan parvessa oli myös 2 tundrakurmitsaa, 4 suosirriä ja 2 tylliä ja kun olimme jo kävelleet pitkälti takaisin kohti autoa löytyi myös valkoviklo. Pikkukäpylintuja näkyi ja kuului muutama parvi, pulmusparvi lensi ylitsemme, kiuru pyrähti lentoon jaloistamme ja kanahaukka pyörähti metsän päällä ilmeisesti teerijahdissa, sillä 10 teeren parvi näkyi myös. Marjaniemi oli hiljainen, mutta Kirkkosalmella oli tutusti paljon lintuja: harmaahaikara, 2 töyhtöhyyppää, 2 haarapääskyä, 8 piekanaa, 4 kanahaukkaa, 3 varpushaukkaa, muuttohaukkakoiras sekä kovimpana näkyi ohitsemme suoraviivaisesti pohjoiseen matkannut nuori arosuohaukka! Patelanselkä oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta Pöllästä hoitui lapasotka ja Itänenältä saimme yllätyslajin – pähkinähakin. Pölläntien varressa näkyi tuulihaukka sekä 2 turkinkyyhkyä ja Järventakustan pelloilla näkyi merikotka. Kirkkosalmen töyhtöhyypät olivat myös viimein lähteneet liikkeelle ja lensivät ylitsemme. Kaaran suunnalle kaarteli noin 100 kurjen parvi ja Petsamontiellä ylitsemme lensi uuttukyyhky. Ulko-Karvossa kellui sorsien seassa jopa 50 lapasorsaa, 25 uiveloa, 10 nokikanaa, pari härkälintua ja 4 mustakurkku-uikkua. Perinteitä noudattaen lopetimme rallin Pökönnokalle, josta löytyi 10 ristisorsan parvi, pulmunen, suosirri, tylli ja ainoa ässälajimme punakuiri. Ajaessamme purkupaikkaa kohti näimme vielä 8 pulun parven – päivän 4. kyyhkylaji – ja Hailuodossa!

Lopulta 81 lajillamme irtosi kovatasoisessa 11 joukkueen seurassa jaettu 4. sija. Kärkikolmikko oli tasainen 88, 87 ja 86 lajillaan. Purun jälkeen suurin osa porukasta (Mikkokin) lähti vauhdilla lautalle, joten mekin lähdimme kohti majapaikkaamme. Hieman ennen Sumppua tien yli lensi keskikokoinen pöllö – varmaan viiru. Illanvietto oli väsynyttä, joten mekin painuimme pian pehkuihin. Ja yöllä kuukausi vaihtuikin lokakuuksi, joten seuraavan päivän seikkailuista myöhemmin.

Paluu arkeen oli varsin ankea. Töitä riitti ja vaikka vapaa-aikana kävinkin paljon linturetkillä, ei mitään erikoista löytynyt. Sama jo parin syksyä Siikalahdella viettänyt merikotka oli taas saapunut seisovan pöydän ääreen ja nyt vanhana ja viisaana se osasi myös ryöstää saaliin kalasääskiltä ja ruskosuohaukoilta. Harmaahaikaroita oli saapunut lahdelle runsaasti.

Kahlaajahavainnot jäivät totuttuun tapaan varsin vähäisiksi: tavallisten lisäksi näkyi sentään pikkutyllinuorukainen.

Vesilintulaskentoja oli tänä vuonna vain vähän, syksylle oli vain kahdeksan laskentaa. Nokikanoja oli jo ensimmäisellä laskentakierroksella 473, sinisorsia 203, taveja 192 ja haapanoita 87. Mustakurkku-uikkujakin näkyi vielä kuusi.

12.8. kävimme Hannan kanssa koluamassa Punkaharjun Haukmäkeä, mutta havainnot jäivät vain puusta lentoon rysähtäneeseen metsoon ja ylitsemme lentäneeseen kanahaukkaan.

Seuraavana aamuna tein toisen vesilintulaskennan. Harmaahaikaroita oli nyt paikalla ennätysmäärät – 22 lintua. Sorsamäärät olivat hieman muuttuneet ja nyt runsain vesilintu oli tavi 248 yksilöllä, lapasorsiakin oli nyt mukavasti – 42 lintua. Paras havainto oli kuitenkin 200 sepelkyyhkyn parvesta löytynyt turkinkyyhky – Siikalahtipinna meikäläiselle!

15.8. Siikalahdella pyöri vielä kaulushaikara ja 19.8. pusikoista löytyi satakielinuorukainen. 20.8. Lötjösen Matin kanssa teimme retken sellaisiin kolkkiin Parikkalaa, joissa emme olleet ennen retkeilleet, tai edes käyneet. Koukkuinmaasta löysimme rätisevän pikkusiepon, Koukkuinnurmilla pyöri viiden punavarpusen parvi, Kummun näkötornista näkyi mukavasti tavallisia petoja ja Papinniemessä ja Hevoskalliolla kävimme ihailemassa karua Pyhäjärveä härkälintuineen ja selkälokkeineen.

23.8. Kolmas vesilintulaskenta tuotti mm. jopa 609 sinisorsaa, 3 harmaasorsanuorukaista (olivat ensimmäisen Siikalahdella pesineen parin jälkikasvua), 276 tavia, 273 haapanaa, 17 lapasorsaa, 7 jouhisorsaa, 10 punasotkaa, 1 mustakurkku-uikku ja 478 nokikanaa.

Saaren ja Uukuniemen ralli

26.8. rallasimme loppukesän rallin entisten Saaren ja Uukuniemen kuntien alueella. Ralli alkoi kuudelta aamulla ja päättyi 12 tuntia myöhemmin iltakuudelta. Potu (Suojarinteen Miika) saapui Mikkelistä rallikaverikseni, sillä Hanna oli lintumessureissulla Hollannissa. Rallin alussa sankka sumu esti havainnoinnin järville, mikä pilasi ainakin osin meidän menestymismahdollisuuksiamme. Simpelejärveä olisi nähnyt parhaiten aloituspaikastamme Leitvaaranmäeltä, mutta nyt näkyvyys oli varsin heikko. Niinpä järveltä ei irronnut hyviä lajeja, eräästä pusikosta löytyi sentään pensaskerttu ja eräältä venerannalta säikäytimme lentoon pari harmaahaikaraa. Jatkettuamme kohti Saaren länsiosia näimme pari kapustarintaa. Akonpohjasta irtosi lajilistallemme mm. hernekerttu, ruokokerttunen ja tavi. Sorsat olivat tunnetusti todella vähissä, sillä Saaren järvillä metsästetään ahkerasti. Onneksi Lahdenpohjasta löytyi sentään pari haapanaa. Kirjavalansalon metsäreissu olisi mennyt aivan penkin alle ilman Potun plokkaamaa palokärkeä eikä Tetrisuoltakaan irronnut yhtään parempaa lajia. Pohjasuolla lensi lapinkirvinen äännellen ylitsemme ja taivaalla kaarteli ensimmäinen tervapääskymme. Pohjanranta ja Tarassiinlahti olivat pinnattomia ja Kanavalammen käynti tuotti ainoastaan kalasääsken ja ruskosuohaukan. Nivalahden tien varresta löytyivät tiltaltti ja töyhtötiainen ja eräässä lähimetsässä koputteli ja äänteli valkoselkätikka samalla kun ylitsemme lensi äännellen urpiainen. Rallimme paras hetki osui Uukuniemen Kalasatamaan, jossa pikakäynnillä hoituivat kalatiira, naurulokki, härkälintu ja kaakkuri. Kuikkia ja selkälokkejakin näkyi useita, mutta nämä olimme hoitaneet jo aiemmin. Kummun näkötornissa törmäsimme Harryn joukkueeseen, onneksi mahduimme torniin, sillä Kiljusen Jari ja Wallen Jarno jättivät Harryn torniin ja lähtivät itse kohti Pyhäjärveä – tässä rallissa kun sai hajaantua. Sinisuohaukka ja kanahaukka hoituivat nopeasti rallilajeihimme ja muitakin petoja näkyi mukavasti. Kiiruhdimme kuitenkin puuttuvien vesilintujen ja minkä tahansa kahlaajan toivossa Lammintaukselle, josta irtosi kuitenkin vain kivitasku. Lopun rallia ajelimme epätoivoisesti kottaraisia etsien, mutta tuntiin emme enää löytäneet mitään uutta.

Lopulta 77 lajiamme riittivät vasta neljänteen sijaan, kun voittajajoukkue Ari Parviainen ja Jussi Valonen olivat aivan omilla kymmenillään 91 lajilla! 5 joukkuetta havaitsi rallissa yhteensä 114 lajia, mutta mitään parempaa lajia ei tullut kenellekään vastaan.

28.8. olin taas Siikalahdella käymässä (kuten lähes joka ikinen päivä elokuussa) ja vihdoin alkoi sataa ja kunnolla! Pian sateen alettua tipahti lahdelle laskeutumispaikkaa etsimään pari parvea kahlaajia ja kovasta sateesta huolimatta sain tunnistettua 18 suokukkoa, 2 lapinsirriä ja 2 mustavikloa. Pari kahlaajaa jäi kuitenkin ensin tunnistamatta. Lopulta löysin nämä pari lintua paikallisina ja sain ne määritettä nuoriksi kuovisirreiksi. Enpä ollut moisia nähnyt moneen vuoteen Siikalahdella!

Kuun vaihteessa oli siis Oulussa tapaamassa vanhoja kavereitani sekä ala-asteen luokkani luokkakokouksessa. 1.7. kokoontui Hietasaareen joukkio, joista osa ei ollut nähnyt toisiaan yli 15 vuoteen, kun taas toiset olivat pitäneet yhteyttä tiiviistikin. Kovin nestepitoinen ruokavalio ei kuitenkaan estänyt minua tekemästä lintuhavaintoja, eräällä Oulun parhaalla lintualueella kun biletettiin. Nokkavarpusia tiksutti ja käytiinpä Heimovirran Juhan kanssa pikakävelyllä Hietasaaren Rantakurvin tornissakin havaiten jokunen pikkutiira ja ristisorsa. Tapasimme myös paikalla ruotsalaisen orniporukan, joka lopulta osoittautui samaksi poppooksi, johon olimme Pääsiäisenä törmänneet Krankesjönillä Etelä-Ruotsissa. Niinpä kuittasin velkani ja neuvoin heille parit hyvät pinnat lähiseudulta, olivathan he neuvoneet meille tulipäähippiäispaikan. Yöllä bileet jatkuivat sarvipöllön poikasten vinkuessa ruokaa vanhemmiltaan.

2.7. lähdin paluumatkalle kohti kotia, mutta kuin tilauksesta Pesolan ntti ja Dani Burgas olivat löytäneet Limingan Hirvinevalta pari punajalkahaukkaa. Niinpä päätin kurvata paikalle, näkisinpä taas tuttuja ja kaupan päälle mahdollisesti lintujakin. Antti ja Dani olivat yhä paikalla kuten myös kolmekin punajalkahaukkaa! Rannikon Kari oli kuitenkin ainoa tuttu, joka saapui lintuja bongaamaan. Naaras arosuohaukkakin kävi pyörähtämässä paikalla ja muutenkin petoja oli kivasti ilmassa, joten aika hyvä piipahdus entisellä turvetuotantoalueella, jolla olin joskus tehnyt laskentojakin.

Toisen pysähdyksen tein Piippolan Kortteisella, vaikka Antti kovasti epäili, olisiko paikalla lainkaan mustatiiroja. Löysin kuin löysinkin yhden mustatiiran kieppumasta järven yltä ja saatoin hyvin mielin jatkaa pitkää matkaani kaakkoa kohti.

Lopulta ajelin vähän turhankin pitkiä reittejä ja päätin nukkua pari tuntia autossa, tietysti lintupaikalla. Niinpä saatoin herätessäni Pyhäselän Reijolassa pointsata pikkukultarinnan vuodariksi. Ehdinpä vielä kotiinkin pariksi tunniksi nukkumaan ennen kuin piti herätä töihin.

5.7. teimme viimeisen Saaren yölaulajalaskennan. Pohjanrannan viirusirkkalintua ei ollut kukaan havainnut heinäkuussa, mutta kyllä se siellä vielä tirisi menemään – ainoastaan muutaman sataa metriä siirtyneenä. Muuten oli jo kovin hiljaista: pensassirkkalintu, pari viitasirkkalintua, huitteja, rääkkiä, luhtakana ja kehrääjää.

Seuraava viikonloppu meni Jyväskylän suunnalla Jarvan Ilkan polttareissa. Tietysti Ilkan sekä Niitepöldin Kristjanin kanssa teimme joitakin havaintojakin, mutta kyllä pääasia oli, että meillä oli aivan sairaan mukavaa!

10.7. teimme yöretken Kesälahdelle lomailemaan saapuneen Danin kanssa. Tietysti kesä oli jo liian pitkälle kunnon tuloksia ajatellen, mutta Dani olisi varmasti ollut tyytyväinen pelkkään viirusirkkalintuunkin, joka edelleen tirisi Pohjanrannassa. Muuten havainnot jäivät vaisuiksi: luhtahuitteja, ruisrääkkiä, jokunen sarvipöllön poikanen, suopöllö, kehrääjä, kuhankeittäjiä, kultarinta, muutama viitakerttunen, pari pensassirkkalintua, muttei lainkaan viitasirkkalintua! Lopetimme retken tarkistamalla, että Haikanniemen pesivillä valkoposkihanhilla oli edelleen kaikki hyvin.

Seuraavana päivänä kävin vielä pikaisesti toivottamassa hyvät loppukesät Siikalahdelle, jossa oli hyvin tyypillistä keskikesän linnustoa harmaahaikaroineen, rytikerttusineen sekä uiveloineen.

Sitten olikin aika lähteä kauan odotetulle lintulomareissulle Georgiaan ja Armeniaan retkeilemään pariksi viikoksi (Reissustoori julkaistaan pian kokonaisuudessaan, mm. 213 lajia, joista 21 wp-pinnaa!). (Katso myös Galleria, jossa satoja kuvia reissulta.)

2.6. lähdin kohti Joensuuta, jossa iltakuudelta alkoi Ilomantsin rallin aloituspalaveri. Muukin joukkueeni, lieksalaiset Markus Keskitalo ja Pertti Tolvanen, saapui paikalle. Palaverin jälkeen joukkueet suuntasivat kohti Ilomantsia ja kunnan rajan sai ylittää klo 22.00, kaksi tuntia ennen rallin alkua.

Päätimme pohjustaa ainoan tiedossamme olleen lintujärven Sonkajanrannanjärven, jotta tietäisimme, mitä sieltä olisi saatavissa ja se kannatti: mustakurkku-uikkuja, ruskosuohaukkoja, uiveloita, heinätaveja tai lapasorsia ei välttämättä tulisi muualla vastaan.

Hetkeä ennen puoltayötä päätimme vielä pohjustaa edes yhden yölaulajan ja suuntasimme summamutikassa Sonkajan kylää kohti. Ensin löytyi satakieli, sitten viitakerttunen, ruisrääkkä ja rallin alettua useita pensassirkkalintuja ja sarvipöllö, joten pian saimme ajaa pohjustusten kautta takaisin Sonkajanrannanjärvelle.

Osa vesilinnuista oli kuitenkin piilossa, mutta luhtahuitti onneksi löytyi. Tiesimme, että meidän pitäisi päivemmällä tulla paikalle uudelleen.

Jatkoimme ikkunat auki hiljalleen kohti pohjoista ja aamun alkaessa valjeta kuulimme mm. kultarinnan, näimme hiirihaukan nukkumassa erään puun latvassa ja Mekrijärvellä pinnalistamme karttui mm. härkälinnulla, kaakkurilla, pyyllä, pikkulepinkäisellä, peltosirkulla ja fasaanilla.

Seuraavaksi lähdimme kohti Patvinsuota, jossa oli julkisesti tiedossa ollut sinipyrstökin. Ajomatkalla hoituivat mm. rautiainen ja palokärki, mutta lopulta saimme todeta, ettei sinipyrstö ollutkaan laulutuulella. Sitten Markuksen innostamina teimme rohkean ratkaisun ja ajoimme Ertonniemeen staijaamaan, josko näkisimme edes jonkun kahluriparven?

Ertonniemessä menikin yllättäen putkeen: matkalla hoituivat metso ja pikkusieppo ja perillä näkyi selkälokkeja, isokoskelo, nuolihaukkoja sekä tosi yllättävät kolme muuttavaa naakkaa sekä yksinäinen merimetso!

Päätimme vielä tehdä pikapysähdyksen lähimmälle suolle, jonne pääsi mukavasti pitkospuita pitkin. Suo olikin pienempi kuin olimme odottaneet, joten keltavästäräkki jäi sieltäkin uupumaan, mutta muuten meni putkeen. Lopulta suoretkeilymme meni aivan staijiksi, sillä urpiaisen suokukon ja liron lisäksi hoituivat tuuli- ja varpushaukka sekä joutsenparvessa muuttaneet kaksi valkoposkihanhea!

Ollessamme paluumatkalla kohti Ilomantsin kylää, josta odottelimme muutamia helppoja puuttuvia lajeja, Lintutiedotus ilmoitti sinipyrstöstä Katajikorvessa. Olimmekin sopivasti varsin lähellä ko. paikkaa, joten päätimme yrittää sitä. Närhi hoitui taas, kuten aina, auton editse lentäessään, pari mehiläishaukkaa kaarteli taivaalla, mutta sinipyrstöä ei kuumenevassa aamussa ja kovassa tuulessa enää laulattanut. Idänuunilintu kuitenkin löytyi, joten keikka ei ollut mennyt hukkaan.

Eräältä turvesuolta saimme vihdoin keltavästäräkin, joltakin sorakuopalta törmäpääskyt ja Pikku-Aunuksen pelloilta löytyi viimein kiuruja, 30 metsähanhen porukka sekä yllättäen pikkutylli.

Kirkonkylällä kottaraisia lenteli siellä sun täällä, järvenselältä Markus kaivoi tukkakoskelot ja silkkiuikut ja sitten olikin aika kiiruhtaa Sonkajanrannanjärvelle varmojen lajien perään.

Ruskosuohaukat hoituivat heti, mutta jouhisorsaa ei löytynyt millään! Niinpä jouduimme kiiruhtamaan päätöspaikkaamme Kesonsuolle, jonne tulikin melko kiire, sillä kohtuu ajon lisäksi tornille oli parin kilometrin kävely.

Lopulta kivutessamme Kesonsuon lintutornille, oli ralliaikaa enää vartti jäljellä! Tornissa oli vieläpä Takavedon porukkakin, joten tilaa ei liiemmin ollut. Kahdeksan minuuttia ennen rallin päätöstä löysimme viimein jouhisorsan ja minuuttia ennen päätöstä pääsimme nyppäämään Takavedon löytämän tundrakurmitsan, jopa ennen heidän joukkuettaan!

Rallin purkutilaisuus oli Patvinsuon keskuksella, jossa myös saunottiin ja yövyttiin. Rallitulos oli erikoinen – tulimme toiseksi viimeisen lajin havaintoajan perusteella, ainoastaan minuutilla voittajille hävinneinä! He olivat siis saaneet viimeisen lajin kaksi minuuttia ennen rallin loppua!

Seuraavana aamuna hyppäsin Ari Parviaisen, Pentti Zetterbergin ja Jari Kontiokorven kyytiin (oma autoni oli Joensuussa) ja suuntasimme bongaamaan paria rallilajia. Katajikorven sinipyrstö oli edelleen hiljaa, mutta paikalla lauloi sentään pikkusieppo. Koivusuon niittysuohaukkaakaan ei löytynyt, mutta kaukaa suon takaa löytyi vaalea kotka istumasta puun latvuksessa. Tiesimme Ilomantissa aiemmin havaitusta fulvescens-kiljukotkasta ja siltä tämä lintu alkuun näytti. Katselimme lintua puolisen tuntia kilometrien päästä todella kovassa väreilyssä, ennen kuin se otti ja lähti matalalla löytymättä enää. Lopulta emme voineet olla määrityksestä varmoja, mutta oudon näköinen kotka se joka tapauksessa oli!

Lopulta ajoimme Joensuuhun, josta sitten Konzan kanssa köröttelimme kotio Etelä-Karjalaan nähden sarvipöllön Kirjavalan tienoilla.

Rutiinit jatkuu

5.6. heräsimme Hannan kanssa ennen aamukolmea, sillä vuorossa olivat taas Saaren kartoituslaskennat. Puhelin kertoi Veijalaisen Eskon löytämästä pikkuhuitista Sammallammella. Niinpä lähdimmekin kiiruusti sinne. Lammen eteläpuolella, jossa Esko linnun oli kuullut, oli kuitenkin hiljaista. Onneksi päätin juoksemalla käydä myös tornilla, ja siinähän se pikkuhuittikoiras haukkui aivan tornin edustalla. Lintu tiedotukseen ja äkkiä Saarelle lahmuamaan kahluuhousuissa! Nivalahden viitasirkkalintu jäi parhaimmaksi havainnoksi aamun laskennassa.

Iltapäivällä kävimme kuvaamassa valkoselkätikan maastopoikuetta ja samalla havaitsimme myös harmaapäätikan.

6.6. tein nopean ruokatuntibongauksen, kun pointsasin konzan löytämän rantakurvin Pohjanrannasta. Tulipahan kova Parikkala-pinna! Illalla avustimme Martiskaisen Kimmoa erään valkoselkätikkapoikueen rengastuksessa.

8.-9.6. Jarvan Ilkan kanssa teimme kesän ensimmäisen kunnon yöretken, joka venyikin sitten varsin pitkäksi! Illalla suuntasimme ensin Särkisalmelle, jossa lauloivat kilpaa pari luhtakerttusta, viitakerttunen sekä viitasirkkalintu. Eskolassa näkyi sarvipöllö ja kuului lisää viitakerttusia, ruisrääkkä sekä ensimmäinen pensassirkkalintu. Siikalahdella kuului pari pensseliä lisää, luhtakana sekä tietysti -huitteja ja kehrääjä. Sammallammen pikkuhuitti oli yhä aktiivisesti äänessä ja Siikalahden ruokosirkkalintuakin kävimme sen verran kuulostelemassa, että saatoimme todeta sen todennäköisesti pesivän. Lintu varoitteli aktiivisesti reviirillään, mutta aivan täyttä varmuutta kahden linnun läsnäoloon emme saaneet. Teimme vielä Saaren yölaulajalaskennankin, jonka varrella bongasimmme Konzan Ylä-Ollukasta löytämän viiriäisen ja löysimme oman Pohjansuolta. Muuten havikset jäivät viitakerttusiin, -sirkkalintuun, satakieliin, luhtahuitteihin, ruisrääkkiin, kaulushaikaraan ja useisiin kuhankeittäjiin, joista yksi kolmen koiraan porukka jahtasi toisiaan avoimesti Kanavalammella. Tyrjänkoskelta löytyi vielä idänuunilintu ja peukaloinen, mutta aamu oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, että kiiruhdimme Siikalahdelle, jossa olin lupautunut olemaan oppaana, sillä Hanna oli reissussa. Seitsemän väsyneen tunnin aikana ei ihmeitä näkynyt – kultarinta ja rytikerttunen lauloivat, 8 nuolihaukkaa pyöri sudenkorentojahdissa, 5 mehiläishaukkaa matkasi lounaaseen, 6 uiveloa kellui muiden vessujen seassa, valkoselkätikka rummutti ja suokukkokin oli jo syysmuutollaan.

10.6. olin taas oppaana Siikalahdella, mutta havikset jäivät rastaskerttuseen, sinisuohaukkaan ja pikkutikkaan. Aamulla oli taas Saaren kartoitusten vuoro, mutta mitään ihmeitä ei löytynyt. Iltapäivällä kävimme Lötjösen Matin kanssa Punkaharjun Kulennoisissa rengastamassa helmipöllön poikasen Kuusisalon Ilpon mökin pihassa korkealla koivussa olleesta pöntöstä.

13.6. teimme taas Siikalahden yölaulajakartoituksen: 13 satakieltä, 10 luhtahuittia, 3 luhtakanaa, 3 kaulushaikaraa, lähistöllä yhteensä jopa 7 pensassirkkalintua ja 5 viitakerttusta, jokunen kuhankeittäjä, ruokosirkkalintu edelleen sekä eräässä puussa kökkinyt harmaahaikara havaittiin. Kesä alkoi olla selvästi jo niin pitkällä, että lauluinto alkoi suurimmalla osalla linnuista jo hiipua.

14.6. kävin Savonlinnan keskussairaalalla työreissulla ja matkan varrella pointsasin Punkaharjun Metlan hakit vuodariksi. 15.6. katsastutin auton Simpeleellä harmaapäätikan huutaessa aseman pihalla.

Fillariralli

18.6. oli odotettu Fillariralli! Hieman ennen aamuviittä lähdimme kotipihasta polkemaan kohti Sammallampea. Vaikka pikkuhuitista oli tullut jo negatiivisia viestejä, ajattelimme kokeilla sitä aloituslajiksemme. No, emme kerinneet viideksi Sammallammelle vaan jouduimme aloittamaan jo matkan varrelta: kuhankeittäjiä, ruisrääkkä, viitakerttusia, mustapääkerttu ja Sammallammella pari palokärkeä ja viitasirkkalintu sekä tietysti runsaasti tavallisia lajeja. Sankka sumu kuitenkin esti meitä näkemästä vesilintuja juuri lainkaan. Jatkoimme hissukseen Siikalahden eteläpuolelle, josta löysimme kivitaskuparin, kultarintoja, kulorastaan, peukaloisen, luhtakerttusen, pensassirkkalinnun ja varoittelevan pikkutikkanaaraan ennen kuin jatkoimme pitemmän etapin kohti Tyrjää. Matkan varrelta löytyi laulava puukiipijä, hippiäisiä sekä kiuru ja Tyrjänkoskelta pari pyytä, pikkukäpylintuja ja rantasipi, mutta enemmän olimme odottaneet. Jatkoimme takaisin Siikalahdelle ja tällä kertaa Patotielle, jossa oli taas toivottoman hiljaista: ainoastaan mustakurkku-uikku, valkoviklo ja mehiläishaukka kirjauituivat lajilistallemme. Niinpä päätimme käydä pikakäynnin kylällä ja Simpelejärveä tuijottamassa, josta löytyivät mm. pakolliset koskelot jne. mutta pulujakaan ei näkynyt sitten missään. Niinpä ajoimme vielä petostaijille Patotielle, jossa olikin nyt hieman paremmin liikennettä: tuuli- ja hiirihaukka, pari suokukkoa sekä laulava rytikerttunen. Lopulta lopetimme kylällä jäätelö kourassa puluihin, joista tuli laji numero 98. Kilometrejä oli 10 tunnin aikana tullut plakkariin tasan 60! Lopulta saimme kuitenkin tunnustaa Lappeenrannan monipuolisemmaksi fillarirallimaastoksi, sillä molemmat Lappeenrannan joukkueet rikkoivat 100 lajia.

19.6. Pirkka saapui perheineen viikoksi lomailemaan Parikkalaan. Majaa he pitivät Pistonniemen komealla yhdeksän hengen mökillä, jossa mekin sitten vietimme iltoja lasten kanssa puuhastellen ja tietysti jalkapallon MM-kisoja katsellen. Viikon paras havis tehtiin 7- vuotiaan kummipoikamme Tuukan johdolla, sillä tämä löysi putkella “linnun”. Pirkan kurkatessa putkeen, että mikäköhän silkkiuikku siellä nyt on, olikin yllätys suuri eräällä luodolla seisoi valkoposkihanhi – ja sen vierellä oli toinen hautomassa! Näin valkoposkihanhesta tuli uusi pesimälaji Etelä-Karjalaan!!!

Yöretkilläkin toki käytiin useampaankin kertaan, mutta harvinaisuudet olivat viiriäisiä lukuunottamatta hiljentyneet, joten Pirkka sai tyytyä tavallisiin yölaulajiin ja -huutajiin, jotka sentään kaikki vielä löytyivät.

Juhannusta vietettiin isommalla porukalla, kun vanhempieni lisäksi myös mummoni saapui mökille pariksi päiväksi. Pakollisella Siikalahden käynnillä näkyi 2/3 harmaasorsaa, mikä on suurin määrä mikä paikalla vastaan on tullut. Juhannuspäivänä 25.6. valkoposkiluodolla oli yllättäen kaksikin paria, mutta toinen pari oli vain käymässä, mutta mistä? No, pesiviä ne eivät missään nimessä olleet, mutta ehkä ensi vuonna pareja pesii useampikin?

Tehtyämme juuri viimeisen yölaulajaretkemme Pirkan kanssa ja nukuttuani ruhtinaalliset kaksi tuntia puhelimeni herätti minut – Hanna, joka oli lähtenyt Saarelle tekemään kartoituslaskentaa, oli löytänyt viirusirkkalinnun! Ajoin pikimmiten paikalle ja lintu löytyikin varsin pian, vaikka Hanna ei kovin tarkkoja nuotteja osannut sanoa, sillä hän oli itse kahluusaapaissa kiertämässä Pohjanrantaa. Laitoin linnusta tiedon tiedotukseen ja lähdin selvittelemään ajo-ohjeita paikalle. Hieman pelotti, sillä lintu lauloi erään mökin välittömässä läheisyydessä ja mökin pihalla oli useampi auto sekä pari koiraa. Pian oli kuitenkin Ohtosen Aarne ensimmäisenä bongarina paikalla (takuulla Pirkanmaan nopein!) ja onneksi piakkoin tapasimme myös mökkiläiset, jotka suhtautuivat bongaukseen todella suopeasti.

Seuraavana aamuna teimme molemmat taas kartoituslaskentaa (Hanna nyt Konzan alueella, kun tämä oli Venäjällä), mutta mitään erikoista ei löytynyt. Laskennan päätteeksi kävimme rengastamassa viirusirkkalinnun. Erikoinen lintu muuten, sujahti kolmeen kertaan verkosta läpi ennen kuin jäi kiinni – ja kaikki tämä noin 30 sekuntia siitä, kun verkko oli pystyssä ja atrappi päällä!

Seuraavan yön Siikalahden yölaulajalaskenta oli varsin tylsä: yllätys oli kuitenkin se, että ruokosirkkalintu surisi nyt aivan eri puolella lahtea! Lienee yrittämässä toista pesintää? Toki ensimmäinenkin vaatisi vielä jotenkin varmistuksen…

29.6. lähdin ajamaan kohti Oulua ja tapaamaan kavereita sekä muuten vaan että lauantaina myös ala-asteen luokkakokoukseen. Matkan varrella en juuri lintuja havainnut, ennen kuin päätin Lintutornioppaan innostamana käydä Kärsämäellä tutustumassa Nurmesjärven lintutorniin. Yllätys olikin suuri, sillä paikalla oli pohjoispohjanmaalaisittain todella mukavia lajeja, kuten 8 mustakurkku-uikkua, härkälintuja, heinätaveja jne, jne.

Limingasta pointsasin vielä vuodariksi turkinkyyhkyn ennen kuin olinkin veljeni Rikun luona Oulussa. Viikonloppu menikin enemmän tai vähemmän rellestäen, mutta haviksiakin tuli tehtyä – mutta vasta heinäkuun puolella…

Toukokuu on aina se kiireisin mutta myös linturikkain kuukausi, jolloin ei oikein ehdi nukkumaan, kun pitää tehdä oikeita töitä, lintutöitä ja vielä harrastaakin lähes kellon ympäri.

Kuun ensipäivät kiertelin pöllönpönttöjä, joissa ei ollut asukkeja ja tein tuttuun tapaan vesilintulaskentoja. Vuodariksi löytyi mm. kirjosieppo, suokukko, pikkutylli, käenpiika, hernekerttu, pensastasku jne. parempia haviksia olivat kuitenkin metsissä vastaan tulleet viirupöllöt ja metso sekä laskennoissa havaitut harmaasorsat.

Tornien Taisto 2006

6.5. oli perinteinen Tornien Taisto, johon osallistuimme tuttuun tapaan Siikalahdella. Joukkueessa oli lisäksemme Johannes Hänninen, Antti Sojamo, Matti Lötjänen sekä Ilpo Kuusisalo. Päivä oli aika hiljainen, mutta reilun tunnin pituinen rysäys pelasti kisamme. Ensin löytyi paikalliseksi saapunut harmaahaikara, sitten muuttavat merimetso, merihanhi ja koiras sinisuohaukka ja kello kymmeneltä ylitsemme muutti järjettömän komeasti 2 kv kiljukotka, jonka kanssa samassa putken kuvassa käväisi vielä ampuhaukkakin. Päivän muita mukavampia olivat mustapyrstökuiri, 2/1 harmaasorsaa, 20 valkoposkihanhen parvi, pikkutylli, pikkukuovit, tilhet, valkoselkätikat sekä ensimmäiset käet ja ruokokerttuset. Lopulta tulokseksemme jäi 87 lajia, joka jäi varsin alhaiseksi sen takia, että joukko tavallisia lajeja jäi löytymättä.

Laskentoja ja kartoituksia joiden välillä etelään

Seuraavana päivänä aloitimme kartoituslaskennat Saaren lintujärvillä ja Hanna pääsi heti aloittamaan harvinaisuudella, kun Pohjanrannasta öytyi lampiviklo. Me Kontiokorven Jarin kanssa saimme tyytyä muutamiin jänkäkurppiin, satakieliin ja maakunnan kevään ensimmäiseen pensaskerttuun.

7.-8.5 yöllä teimme Hannan kanssa vielä Siikalahden yölaulajakartoituksen, ja oli ilahduttavaa huomata, että luhtahuitteja oli taas parin hiljaisen vuoden jälkeen mukavasti – 20 huittailijaa. Myös 9 luhtakanaa, jänkäkurppa ja pari satakieltä pääsivät kartoille ja havaitsinpa Souniolla jo kehrääjänkin.

9.5. tekemämme Siikalahden vesilintulaskenta sai mukavan päätöksen, kun törmäsimme soidintavaan lampivikloon.

10.5. lähdin käymään Helsingissä koulutuksessa ja aikaa jäi myös pariin lyhyeen retkeen. Porkkalasta hoitui iltakäynnillä muutama vuodarikin, mutta tosiretkelle päästiin lauantaina, kun Andreas Lindénin kanssa lähdimme sisämaaretkelle Espoon, Helsingin, Vantaan ja Sipoon lintupaikoille. Retki alkoi lupaavasti Helsingin keskustasta, josta Andyn kodin vieressä Johanneksen kirkon puistossa lauloi komea koiras mustaleppälintu.

Muuten retki oli lähinnä uusiin lintupaikkoihin tutustumista ja kuntapinnojen keräilyä (haviksia mm. Espoo Laajalahti: liejukana, lapinsirri, mustavikloja, rytikerttunen, tervapääskyjä, Sipoo Östersundominlahti: heinätaveja, pikkuvarpunen, luhtakana, Vantaa Mustavuori: sirittäjiä, mustapääkerttuja, peukaloinen, Vantaa Isoniitty: peltosirkkuja, kapustarinta jne), mutta Viikissä saimme lopettaa retken pariin koiras sitruunavästäräkkiin.

Sunnuntaiaamuksi ajoin Virolahden Harvajanniemeen, jossa staijasin yhdessä Nurmisen Markun porukan kanssa, mutta aamumuutto oli varsin vaisua: toistakymmentätuhatta valkoposkihanhea, satakunta sepelhanhea, 3 merikihua, 5 lapasotkaa, 22 pilkkasiipeä, räyskä jne. Päivällä ajoimme Haminan Kirkkojärvelle petostaijiin, mutta vain yksi merikotka matkasi ylitsemme itään. Rastaskerttunen raksautti itsensä vuodariksi.

Seuraavat pari päivää menivät taas vesilintulaskennoissa, joden antia olivat muutamat harmaasorsat, kanadan-, meri-, tundra- ja 2 metsähanhea sekä yli äännellen muuttanut lapinkirvinen.

Elis ja taas Virolahdelle

17.5. työpäivän päätteeksi singahdin Nyströmin Harryn ja Punnosen Pekan kanssa Ilomantsin Patvinsuon Ritovaaraan bongaamaan idänturturikyyhkyä. Onneksi lintu löytyi pienen odottelun jälkeen. Omituisinta oli se, että kuulimme linnun soidintavan ennen kuin näimme sen muutamaan kertaan lyhyesti lennossa. Sitten kuulimme taas sen kuukuttelua, ennen kuin tuli hiljaista. Lopulta Harry löysi linnun nukkumasta eräästä männystä ja pääsimme näkemään ja kuvaamaan tämän suurharvinaisuuden. Matkalla näimme myös koppelon, joka ei juuri autoa väistellyt sekä melkein autoamme päin lentäneen pyyn.

18.5. otin taas työpäivän päätteeksi suunnan Virolahdelle, jonne ehdin parahiksi Suojarinteen Miikan (Potu) ja Lundin Markun (Mape) kanssa katsomaan, ei iltamuuttoa vaan lätkäpuolivälierää. Olisi ehkä kannattanut suunnata iltamuutolle…

19.5. Harvajanniemen muutto oli aivan kelvollinen: 99 gaviaa sisälsi jp jääkuikan, jonka valitettavasti vain minä ehdin nähdä hyvin, 421 sepelhanhea, 77 lapasotkaa jne. Staijin päätyttyä jatkoimme kiertelemään ympäristöön: Sydänmaalla näin autosta valkoselkätikan, Kirkkojärvellä raksutteli rastaskerttunen ja rytikerttusia, Vilkkilänturalta hoitui mustapyrstökuiri, Lintulahdelta bongattiin ruokosirkkalintu ja vuodariksi näkyi myös pikkulepinkäinen. Iltakahdeksalta olimme jo kypsiä nukkumaan.

Seuraava aamu oli todella sumuinen ja muutto sen mukaista: 25 vesipääskyä, 60 kapustarintaa, 2678 allia, 26 meriharakkaa, karikukko, 4 mehiläishaukkaa ja merikihu ainoat mainittavammat. Illalla Suomi ottikin sitten välierässä pataan Tsekeiltä.

21.5. aamu olikin sitten syvältä ja poikittain! Sumua riitti ja pitkään! Onneksi staijiporukka Harvajalla oli mukava, niinpä yhdeksän tuntia meni leppoisasti, vaikka havikseen tulikin kokonaista 2 merkintää. Lopulta saimme tarpeeksemme ja suuntasimme taas lähiympäristöön, joka kannatti: lehtokertut olivat saapuneet, samoin punavarpuset, Leerviikissä lauloi 2 kv pikkusieppo, Lintulahdella huuteli 2 ruisrääkkää ja edelleen ruokosirkkeli ja viereisellä pellolla taapersi 3 keräkurmitsaa. Iltapäivällä sumu väistyi ja suuntasimme kiireellä taas Harvajaan, jossa muutto repesikin jollain lailla käyntiin: 6600 sepelhanhea, 2755 valkoposkea ja 4664 sp:tä, 16 tundrahanhea, 510 gaviaa, 7310 allia, 810 mustalintua, 44 pilkkasiipeä, 4450 sp:tä, 12 vesipääskyä, 3 merikihua, 6 mehiläishaukkaa, harmaasorsapari, paikallinen harmaasieppo sekä parhaana selkämme takaa huutaen lentänyt ruostesorsa! Huvittavinta havainnossa on, että me emme lintua nähneet – vain kuulimme!!! Mutta äänestä ei kyllä voi erehtyä – ja toki se nähtiin kaikkialta muualta paitsi Hurpun kärjestä! Iltamuutto olikin sitten aivan jotain järjetöntä – huono puoli oli se, että olin jo matkalla kotiin!

Lisää laskentoja ja hanhimysteeri

Yöllä sain kuitenkin korvauksen massamuuton menetykseen, kun Siikalahden yölaulajalaskennassa löytyi ruokosirkkalintu. Muutenkin laskenta oli mukava: 21 luhtahuittia, 12 -kanaa, 16 satakieltä, 6 kaulushaikaraa, 3 pensassirkkalintua, 3 viirupöllöä ja ruisrääkkä.

Ja jotta viikko olisi ennätysrankka heräsin aamulla vielä vesilintulaskentaan: 4 tunnin vessutuijotuksen lomassa havaitsin mm. pari mustapääkerttua,kuhankeittäjä, 200 pikkulokkia sekä sokerina pohjalla – Siikalahtipinnan numero 226 – lapintiiran!

Ja jotta viikon rankkuusennätys olisi rikkomaton, seuraavana aamuna 23.5. laskimme taas Saarella kartoituslaskennat: suopöllö, pari rääkkää, huitti ja pikkulanttupari saatiin kartalle ja pari tuhatta valkoposkeakin nähtiin ylimuuttavina.

24.5. työpäivän päätteeksi ajoin Tohmajärven Akkalaan katsomaan mysteerihanhea, joka ilmoitettiin ensin lumihanhena, sitten eskimohanhena – itse pidän lintua läiden kahden lajin risteymänä. Paluumatkalla kuitenkin löysin ihan oikeita kesäkurpitsoja – ei kun keräkurmitsoja 3 kpl Akanvaaran Tetrisuolta. Mukava oli myös kuulla paikalla useita peltosirkkuja – ne eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon Parikkalasta.

Kymenlaakson kevätralli

26.5. teimme Saaren lintujärvien yölaulajalaskennan, mutta tulos oli laiha: vain yhdet uudet luhtahuitti ja rääkkä sekä paluumatkalla vuoden ensimmäinen sarvipöllö – normaalisti niitä olisi joka paikassa! Pitkien unien jälkeen aamulla lähes kotipihalla lauleskeli luhtakerttunen ja päivällä otinkin taas suunnan kohti Kymenlaaksoa – ja 24 tunnin linturallia.

Haminan Leikarissa kokoontui joukkueemme “Takaveto”, jonka varsinaisista jäsenistä oli mukana Andreas Lindén, Andreas Uppstu ja Jaakko Aarniala. Söimme tukevan aterian ja suunnittelimme rallistrategiapohjan ja ilta oli jo pitkällä, kun suuntasimme Kymenlaakson siasämaahan pöllöjä pohjustamaan. Pian löytyikin sarvipöllö saalistelemasta eräältä pellolta, erään tolpan nokasta löytyi lehtopöllö ja vain 15 minuuttia ennen puoltayötä – ja rallin alkua – löytyi omituinen urahtelija – kaiketi huuhkaja, joka kuitenkin hiljeni vain vähän ennen rallin alkua. Ja mikä pahinta samassa paikassa pyörähti päällämme myös ilmeinen suopöllö.

Pöllöt kuitenkin hiljenivät, ja rallilistan täyttäminen jouduttiin aloittamaan varsin tavallisilla lajeilla: kuitenkin mm. kaulushaikara, kehrääjä, ruisrääkät, 5 luhtahuittia ja luhtakana löytyi. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja Andy sai viirupöllön ääneen kuten myös pohjustamamme lehtopöllön.

Aamuksi suuntasimme Haminan Kirkkojärven (ryti- ja rastaskerttunen) sumun peittämälle Virolahdelle, jossa lajit olivat käsittämättömän tiukassa. Aamun parempaa antia olivat kultarinta hautausmaalta, vesipääskyt, sepelhanhi ja merihanhet Hurpusta, viita- ja luhtakerttunen Lintulahdelta, kangaskiuru Suuriltaportailta sekä vihdoin sumun hieman hellitettyä heinätavit, kattohaikara sekä haarahaukka Vilkkilänturalta. Päivästaiji suoritettiin onnistuneesti Kurkelassa, josta hoituivat varpus-, mehiläis- ja hiirihaukka sekä merikotka – päivän toinen haarahaukkakin näkyi hienosti.

Kattilaisen peltojen (hemppo) ja Haminan Lupinlahden (punasotkia) kautta ajoimme taas Kirkkosalmelle, jossa oli juuri menyt pikkukiljukotka. Me emme paikalla nähneet mitään, mutta onnekkaasti pointsasimme Keskuspuistosta tiklin. Kotkan Hovinsaareen mennessä odotukset olivat korkealla, mutta jouduimme pettymään: ainoastaan harmaasorsapari, pikkutyllit ja fasaani saatiin uusiksi lajeiksi. Vielä suurempi pettymys olivat Pyhtään Valkmusan suoalueet – kapustarinta sentään hoitui, mutta odotimme lähes kymmentä lajia…

Iltastaijille suuntasimme Ruotsinpyhtään Busholmeniin hieman pelonsekaisin tunnelmin. Meidän olisi pakko saada kymmenkunta lajia, muuten merilintusaaliimme olisi katastrofi, ja paikastakaan emme tienneet juuri mitään. Mutta paikka oli loistava! Heti löytyi riskilöitä, muutama karikukko, pari pilkkasiipeä, sepelhanhiparvia, muutama liian kaukainen kahluriparvi, jokunen vesipääsky ja tunnin tikistyksellä irtosivat vielä ruokki (tai a/u – ruokkien pesimäluodolle oli 9km, mutta kyllä ne näkyivät tarpeeksi hyvin – uskomatonta kyllä) ja viimein myös mustalintu ja kaakkuri. Harmaasorsaparikin näkyi.

Takaisin sisämaata kohti ajaessamme pointsasimme tehokkaasti kahdella pysähdyksellä metsäviklon ja pyyn ja jatkoimme toista kertaa Valkmusaan, joka oli vain yhä suurempi pettymys – ei lajin lajia.

Elimäen Raussilan turturikyyhkyä ei pimenevässä illassa löytynyt, mutta erään sähkötolpan nokasta löytyi sarvipöllö. Rallin lopetukseen ehdimme Ruotsinpyhtään Teutjärvelle, jossa sirisi pensassirkkalintu. Erään toisen joukkueen edellisyönä havaitsema ruokosirkkeli ei ollut äänessä.

Lopulta saimme kokoon hienosti 145 lajia, jolla sijoituimme (vain 4 lajia voittajille hävinneenä) kolmanneksi. Sikäli hyvä suoritus, että kellään joukkueestamme ei kovin hyvin ollut kokemusta retkeilystä Kymenlaaksossa, ainakaan Virolahden ulkopuolella.

Rallin jälkeisen yön majoituimme Jaakon kesämökillä Pyhtään Hussön edustalla idyllisessä pikkusaaressa. Puoliltapäivin raahauduimme purkuun, jonka jälkeen erkanimme pojat kohti Helsinkiä ja minä kohti Parikkalaa. Matkan varrella bongasin vuodariksi idulin Luukkaansalmelta ja Andreakset hoitivat Espoosta lampiviklon ja Kirkkonummelta kiljukotkan ja sponden pikkukiljukotkan. Hulluja koko porukka!

Loppukuu

Seuraavana aamuna heräsin varhain Siikalahden vesilintulaskentaan, joka oli lähes ennätystylsä! Viitakerttusia sentään kuului lähes kaikista vakiopuskista. Työpäivän jälkeen jouduin taas käymään Tohmajärvellä, josta bongasin prosuksi valkosiipitiiran Peijonniemenlahdelta. Näin paikalla myös hyvin todennäköisen uivelon ja telkän naarasristeymän.

30.5. yöllä teimme taas Siikalahden yölaulajalaskennan. Huitit ja kanat olivat kovin hiljaa, mutta satakieliä oli jokapuolella – suojelualueella peräti 22 laulavaa!

Seuraavana yönä kävimme rengastamassa Siikalahden ruokosirkkalinnun ja matkan varrelta pulttasimme myös parit pensassirkkalinnut.

Toukokuu huipentui vielä viimeisenä päivänä, kun taas kerran jouduin bongausreissulle Pohjois-Karjalan puolelle tällä kertaa Rääkkylään. Komea Sininärhi saapuikin pienen odottelun jälkeen vakiolangalleen ja pääsin kuvaamaankin sitä reilun sadan metrin mutta hyvään valoon. Hieno loppu hienolle kuukaudelle! Saa nähdä jatkuuko rariputki kesäkuussa?

Huhtikuu alkoi vaisusti ja odottelin kevättä aivan rauhassa, eli en jaksanut kauheasti revittää ensimmäisiä muuttolintuja nähdäkseni. Tämä oli helmikuussa käymämme Ahvenanmaan pinnarallin ansiota, sillä moni varhainen saapuja oli jo vuodareissa.

3.4. Joukion salmella oli mustavariksia, Parikkalan ensimmäiset harmaalokit sekä Ristimäen pelloilla pulmusparvi. Seuraavana päivänä Siikalahdelle saapuivat ensimmäiset tuulihaukka ja kottaraiset ja muutolla näkyi myös pari töyhtöhyyppää, hiirihaukkaa ja jo isompi parvi pulmusia. Seuraavan päivän vuodari oli puolestaan sepelkyyhky.

7.4. kevät repesi käyntiin jo mukavammin, kun työpäivän jälkeen staijasin muutaman tunnin Siikalahden patotien lavalla. Projektilajeinani olivat maakotka ja uuttukyyhky ja yllättäen näinkin molemmat! Niinpä mietin itsekseni, että jos vielä mustavaris näkyisi Siikalahtivuodariksi niin olisi hyvä, ja kohta pari mustavaakkua saapuikin paikalliseksi viereisen vilja-aitan apajille. Mutta projektilajien lisäksi näkyi myös mm. aina täällä mukava merihanhi, ensimmäiset västäräkki, kiurut, niittykirviset, ruskosuohaukka sekä pari vanhaa merikotkaa.

Viikonlopuksi suuntasin Lappeenrannan maisemiin, sillä oli lupautunut EKLY:n havaintotoimikuntaan, jolla oli suururakka edessä uuden Tiira-havaintotietokannan myötä. Niinpä olimme sopineet retkeilevämme lauantaiaamun ja aloittavamme urakan iltapäivällä Nyströmin Harryn luona. Retkelle osallitui 3/4 HTK:sta eli minun ja Harryn lisäksi Punnosen Pekka sekä vielä Salomaan Henrik. Aamulla suuntasimme Joutsenon Konnunsuulle, josta löytyi 56 paikallista kanadanhanhea, pari ampuhaukkaa, sinisuohaukka ja joitakin muita jo vastaantulleita muuttolintuja. Kovin oli kuitenkin hiljaista, niinpä jatkoimme retkeä. Lappeenrannan Luukkaansalmelta ei löytynyt naurulokkeja kummempaa, mutta Toikansuolta mustavaristen lisäksi löytyivät lehtokurppa ja pajusirkku. Tykistä pointsasimme minulle vielä tiklin vuodariksi ennen kuin suuntasimme Harryn luokse töihin.

Hyvä, että olimme saaneet homman käyntiin, kun Harry huomasi sähköpostistaan, että Toikansuolta oli löytynyt liejukana – ja kohta meillä olikin J. Pullin löytämä lintu nähtävillä. Olimme varmaan tämän piilottelevan linnun ohi jo kertaalleen kävelleet – nytkin sen näki hyvin vain autosta. Loppuillan urakka olikin nyt rattoisampi, kun oli hyvä retki ja hyvä bongauskin alla.

Lopulta HTK:n urakka paljastui niin valtaisaksi, että päätimme jatkaa seuraavanakin päivänä. Niinpä yövyin Harrylla ja koska tämän piti vetää yhdistyksen kävelyretki päivällä, suuntasin itse taas aamusta Konnunsuolle. Nyt konnarilla olikin aivan eri meininki kuin päivää aiemmin. Lähes saman tien, kun olin kivunnut torniin ylitsemme (tornissa oli muitakin) saapuivat ensimmäiset metsähanhet ja pian äännellen yksinäinen lyhytnokkahanhi. Aikainen kivitasku istuskeli erään puun latvassa pitkään, ennen kuin päätti jatkaa muuttomatkaansa, kurkia mekasti peltojen takana, sinisuohaukkoja oli peräti 6 lintua, kulorastaita muutti muutama ja aamupäivän kohokohdat olivat tunnin välein muuttaneet merikotka, muuttohaukka ja nokkavarpunen. Myöhemmin näkyi vielä rautiainen, muutama piekana sekä runsaasti muita varhaisia saapujia kuten satoja sepelkyyhkyjä, kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Harrykin saapui paikalle yleisöretkeltä vapauduttuaan, mutta tällöin meno oli jo hiipunut tyystin. Loppupäivän paremmiksi havainnoiksi löytyi vielä hemppo, 6 tundrahanhea, Kivisaaresta pari lapinsirkkua ja Lappenrannasta muutama selkälokki, joista yksi oli tuhkaselkäinen heuglini. Ilta työstettiin taas erilaisia määrittelyjä Tiiraa varten.

Seuraavina muutamina päivinä en ehtinyt retkeillä kuin ruokatunneilla, mutta Kaukolasta löytyi 3 kangaskiurua, vanha tuttu fasaani, joka jahtasi kiihkoissaan autoja sekä Ristisaaresta peukaloinen.

Pääsiäinen Etelä-Ruotsissa 13.-18.4. 2006

Jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut asuntoautomatkamme suuntautui tänä Pääsiäisenä Etelä-Ruotsiin. Pääkohteena olivat aivan eteläisin Skoone (mm. Falsterbo) ja Hornborgansjö. Jarvan Ilkka hoiti pääasiassa reissun suunnittelun hankkien liput ja järkäten vanhempiensa asuntoauton jälleen kerran lainaan ym. Itse olin todella kiireinen, joten reissun suunnittelu lintupaikkojen ym. osalta oli pitkään täysin retuperällä, mutta onneksi Kristjan Niitepöldin (joka ei itse ehtinyt reissuun mukaan) avustamana saimme yhteyden helsinkiläisorniin Andreas Lindéniin, joka oli parin kuukauden työkeikalla Skoonessa. Näin saatoimme luottaa Andreakseen lintupaikkojen valinnassa ja retkisuunnitelman suunnittelussa Skoonen osalta, sillä hän oli seurannut alueen lintuhavaintoja tarkasti, vaikkei itse ollutkaan päässyt retkeilemään kuin aivan asuinpaikkansa Lundin läheisyydessä. Viime hetkillä Andreas sai kolleegaltaan lainaan Skoonen loistavan lintupaikkaoppaan, joka helpotti tätä päättämään parhaan mahdollisen strategian niille parille päivälle, jotka ehdimme hänen kanssaan retkeillä. Andy oli muutenkin loistava apu tulkkina, (toki Ilkankin ruotsilla olisi pärjätty) ja tietysti loistavaa retkiseuraa.

Ilkka aloitti reissunsa kiirastorstaiaamupäivällä Vuokatista, jossa hän nykyisin asustelee, ja viiden aikoihin tapasimme Imatralla hänen vanhempiensa kotona, jossa pakkasimme tavaramme asuntoautoon ja starttasimme matkaan peippojen ensilaulun raikaessa pihapiirissä.

Ajomatka Turkuun sujui leppoisasti, mutta lintuja ei juuri havaittu. Ainoa mainittava havainto tehtiin Tammelassa, jossa sarvipöllö kierteli erään puolisulan pellon yllä. Heti Turun kaupungin alueelle saavuttuamme parkkeerasimme asuntoauton levikkeelle ja painuimme pehkuihin.

Lautalla Ruotsiin – sumussa

14.4. aamuseitsemältä ajoimme Turun satamaan, jossa pikaisen aamupalan jälkeen ajoimme Viking Amorella –lauttaan ja klo 8.45 lähdimme merelle. Heti Turun satamassa oli mukavasti lintuja ja mm. punasotka ja haapana kirjautuivat itäsuomalaisten vuodarilistoille.

Kovin pitkään emme kuitenkaan saaneet kunnon staijaamisesta nauttia, sillä sula vesi loppui yllättävänkin pian ja pian saimme todeta olevamme aivan järkyttävässä sumussa. Silti sinnikkäästi seisoskelimme laivan kannella pitkään, ennen kuin totesimme homman turhaksi ja siirryimme sisälle istuskelemaan lattialle, sillä laiva oli niin tupaten täynnä, ettei tuoliakaan ollut vapaana.

Ahvenanmaan lähestyessä meri taas aukeni, mutta sumu oli entistäkin pahempaa. Staijaamisen surkeutta kuvaa hyvin se, ettemme havainneet yhtään merikotkaa, mustalintua tai pilkkasiipeä ja allejakin vain yhden suuremman parven! Meriharakat sentään saatiin vuodariksi ja aina on mukava nähdä riskilöitä.

Ruotsin puolella keli parani kertaheitolla Tukholman saaristoon saavuttuamme. Pian saatoimmekin staijata auringon porottaessa lähes kirkkaalta taivaalta, harmi vaan, että lintupaikat olivat jo huomattavasti surkeampia. Onneksi ruotsipinnoissakin riitti kirjaamista, sillä kumpikaan meistä (minä ja Ilkka) emme olleet aiemmin ollut lintureissulla Ruotsissa. (Hanna keskittyi molemmilla laivamatkoilla rästitöiden tekemiseen.)

Laivalta saimme nelisenkymmentä lajia Ruotsin puolen retkipinnoihin ja näistä mainittavampia lajeja olivat harmaahaikara, uuttukyyhky, punasotka, harmaasorsa, kuikka, merikotka, valkoposkihanhi ja kalatiira.

Tukholmaan rantauduimme klo 18.45 ja lähdimme saman tien E4:sta pitkin kohti etelää. Matkasimme vauhdikkaasti halki kaupungin maaseudulle, jossa ohitimme mm. Hölö ja Mörkö tienviitat, ensimmäiset reissumme sadoista metsäkauriista, kuusipeuroista ja rusakoista ja ennen hämärän saapumista kirjasimme vielä kanahaukan ja kalasääsken ”reidareiksi”.

Ajoimme lähes yhtä soittoa (Ilkka valtaosan) Skooneen ja Lundin risteykseen, jossa majoituimme parkkipaikalle klo 03.30 aamulla.

Retkeilyä Andyn opastamana

Kolmen tunnin unien jälkeen soitimme Andreakselle, jolta saimme ajo-ohjeet ja todettuamme, että ajo-ohjeet olivat aivan eri tieltä kuin missä olimme olleet, löysimme viimein Andyn ja saatoimme lähteä kunnolla linturetkelle!

Ajoimme saman tien ehkäpä Ruotsin parhaalle lintujärvelle Krankesjönille. Jo matkan varrella saatoimme todeta fasaanien, hiirihaukkojen sekä meri- ja kanadanhanhien lisäksi myös isohaarahaukan todella tavalliseksi linnuksi! Hauska havis oli myös alkutaipaleen haahkakoiras, joka pulikoi pienessä lammikossa keskellä peltoa – ei varmasti aivan tavallinen näky Skoonessakaan. Jo Krankesjönin parkkipaikalla kuulimme kaulushaikaran puhaltelua samalla kun merikotka ja pari ristisorsaa lensivät ylitsemme, ruskosuohaukat ääntelivät soidintaessaan taivaalla, tiltaltit, punarinnat ja rautiaiset lauloivat – oli todella kevät!

Tornilla oli tornintäydeltä paikallisia orneja putket tanassa, ja nämä hädin tuskin antoivat meille tilaa pystyttää omat putkemme. Siinä vaiheessa, kun näytimme sveduille pari ohilentänyttä pikkutikkaa, saimme sen verran tilaa, että pääsimme esteettä selaamaan myös järven linnustoa. Tavallisten vesiäisten joukossa kellui muutamia härkälintuja, uiveloita, punasotkia ja harmaasorsia ja monen muun tavallisen linnun lisäksi havaitsimme myös sinisuohaukan ja pähkinänakkelin.

Ruotsalaisten ollessa lähdössä yksi heistä hoksasi kertoa meille järven toiselle tornille johtavan polun varressa pari päivää aiemmin havaitusta tulipäähippiäisestä, ja niin päätimme lähteä kohti toista tornia.

Polun varressa kiekui heti palokärki ja pian kuulimmekin kuusikosta samanlaisen hennon tiitityksen, jollaista Andy oli juuri meille onnistuneesti imitoiden opettanut. Ja siellähän se ”hilipäätuppiainen” mekasti yhdessä parin tavallisen hipin kanssa. Osan meistä onnistui nähdä hyvin tämä silmäkulmajuovallinen harvinaisuus sen vipeltäessä kuusikon latvustossa serkkujensa kanssa. Samassa metsässä kuusitiaiset rakensivat pesää erääseen pökkelöön, närhi rääkyi ja pyrstötiainen tiititti jossain kauempana.

Seuraavaksi suuntasimme Vombin pelloille, jossa kovassa tuulessa tsekkasimme pellot paristakin eri tornista havaiten mm. tundra- ja valkoposkihanhia, urpiaisen, kurkia, pari piekanaa, punajalkavikloja sekä taas runsaasti paikallisia lintuharrastajia. Lähistöllä olleilta altailta pontsasimme vielä pikkutyllin, jouhi- ja lapasorsan, metsäviklon, pässin sekä Ilkalle reissun toisen eliksen viitatiaisen (eka oli tuplamilvus).

Ystadin kaupungissa kävimme turkkilaisten kebap-paikassa syömässä ja näimme ensimmäiset turkinkyyhkyt, ennen kuin jatkoimme Hammariin etsimään harmaasirkkuja. Päivä oli jo pitkällä ja tuuli oli yltynyt entisestään, joten harmaasirkut eivät istuneet vakiolangoillaan. Peltopyy kuitenkin onnistuttiin näkemään, kun sellainen lähti Andyn jaloista.

Iltastaijille ajoimme Sandhammarenin niemeen, jossa lyhyessä ajassa havaitsimme merikihun, kaakkurin, kalatiiran sekä paikallisen mustakurkku-uikun. Niemestä palatessamme pysähdyimme Ilkan painostuksesta vielä harmaasirkkupaikalla, jossa ei tietenkään hämärässä enää sirkkuja näkynyt, mutta paikalla huuteli täyttä päätä useita peltopyitä, jota Andy pääsi äänittämäänkin.

Illan hämärryttyä ajoimme aina Falsterbohon saakka. Perille päästyämme olimme aivan järjettömän väsyneitä. Oli suoranainen ihme, että Ilkka jaksoi ajaa aina majakalle saakka, sillä meikäläinen, jonka tehtävänä oli pitää Ilkkaa hereillä, pilkin koko ajan viimeiset 50 kilometriä. Lopulta kuitenkin pääsimme kaikki pitkälleen, ja ainakin minä näin unta seuraavan päivän lintumassoista!

Falsterbota ja pinnoja

Aamulla oli varsin arvattavaakin, että meikäläinen (hullu kun olen) olin ensimmäisenä ulkona etsimässä staijipaikkaa (ja ennen sitä vessaa). Heti asuntoautolla selvisi se, mitä olimme ounastelleetkin, että muuttoa ei näin länsituulella ollut kovinkaan paljon. Toki sekin oli tiedossa, ettei Falsterbo mikään ihmeellinen kevätmuuttopaikka olisi.

Pihalla riitti silti heti katseltavaa ja pian Hanna ja Andreas kömpivät myös pihalle. Niinpä kävelimme niemen kärkeen ja jätimme illalla ratin takana kaikkensa antaneen Ilkan jäädä vielä hetkeksi nukkumaan.

Harmaahylkeitä kölli rantahietikolla kymmenien pötköjen kerääntymänä, tyllien, meriharakoiden ja ristisorsien seurassa oli mukavampikin mustavalkoinen lintu – avosetti. Kaukana rauhoitusalueen kauimmalla hiekkasaarella pöllähteli ilmaan muutaman kymmenen suosirrin parvi ja saman saaren rannassa käpötteli kolme sepelhanhea. Muutamia pieniä riuttatiiraporukoita saapui ohitsemme laskeutuen hietikoille. Ilkkakin saapui parahiksi paikalle ja pian plokkasimme myös vanhan koiras muuttohaukan, joka laskeutui merimerkin nokkaan. Myös luotokirvinen löytyi rikastuttamaan jo varsin pitkää reissupinnalistaamme.

Muutaman tunnin jälkeen totesimme, ettei merellä liikkunut mitään ja paikallisenakaan ei ollut härkälintuja ja tukkakoskeloita kummempaa. Törmäsimme myös lintuaseman nuoriin miehittäjiin, mutta koska heilläkää ei ollut juuri meille kerrottavaa, niin päätimme lähteä jatkamaan retkeä.

Suuntasimmekin seuraavaksi Alnarpin puistometsikköön bongaamaan. Pyökkien ja tammien latvuksissa piipittivät heti ensimmäiset pähkinänakkelit, peukaloinen lauloi ja nokkavarpunen lensi ylitsemme äännellen. Pian luoksemme saapui vanha pyörätuolilla avustajansa auttamana liikkunut orni kiikarit kaulassa, joka kertoi, että etelänpuukiipijä oli bongariporukalla hallinnassa vain parin sadan metrin päässä meistä.

Sännättyämme miehen opastamaan suuntaan kuulimmekin heti pari sarjaa etelänpuukiipijän laulua ja kohta olimme paikalla, jossa kourallinen harrastajia tuijotti putkin ja kiikarein jotain, mitä me emme meinanneet löytää. Kohta kuitenkin kuulimme etelänpuukiipijän kutsuääntä ja onnistuimme nähdä linnun, kun se lensi kauemmas pienen kävelytien toiselle puolelle. Siellä lintu taas alkoi äännellä aktiivisesti, joten päätimme seurata sitä. Samaan aikaan ruotsalaiset jäivät seisoskelemaan paikoilleen yhä kiikaroiden samaan kohtaan, jota he olivat tuijottaneet koko ajan. Niinpä oli helppo päätellä, etteivät he tunteneet etelänpuukiipijän ääniä. No me emme jaksaneet alkaa heitä opettaa, vaan löysimme pian linnun kiipeämästä omenapuun rungolta ja pääsimme näkemään sen todella hyvin (jopa niin hyvin, että saatoimme todeta linnun olevan ihan oikeasti tunnistettavissa muustakin kuin äänistään). Pian lintu kuitenkin jatkoi yhä kauemmas ja myös hiljeni, joten me päätimme lähteä taas kohti uusia seikkailuja.

Seuraavaksi ajoimme Domsteniin, joka on kuuluisa petolintustaijipaikka, onhan paikalla Ruotsin ja Tanskan välinen salmi kapeimmillaan. Nyt petoja ei kuitenkaan ollut lainkaan liikenteessä (tuulen takia) mutta Andreas plokkasi mereltä muutaman suulan kalastelemasta ja heti perään kuulimme laulunluikautuksen, jonka hetken mietinnän jälkeen totesimme kuuluvan mustaleppälinnulle, vaikkei laulu ollutkaan ollut aivan sille tyypillinen. Löysimmekin pari mustaleppälintua piakkoin, harmi vaan, ettei kumpikaan ollut vanha koiras.

Helsingborgin lähellä kävimme pikaisesti ihmettelemässä muutamaa aroharmaalokkikandia ja metsässä huutanutta luhtakanaa, kunnes oli aikaa suunnata enää pariin paikkaan Ronnenin ja Sandön rantoihin ennen kuin meidän piti tiputtaa Andy kyydistä Höganäsiin, sillä tämä oli sopinut illallisen ja seuraavan päivän retken kollegansa kanssa.

Rönnenissä oli kymmeniä avosetteja, sepelhanhi ja kolme haarapääskyä ja Sandössä näimme vilaukselta pari viiksitimalia, mutta sitten oli aika ajaa Högholmeniin ja hyvästellä Andy.

Me jatkoimme vielä iltastaijille Kullabergiin, joka on Ruotsin parhaimpia merilintustaijipaikkoja ja sen oli näköinenkin! Toki vuodenaika oli väärä kunnon meristaijiin, mutta ennen sateen alkamista ehdimme nähdä suulan, etelänkiislan, viisi kaakkuria, pilkkasiipiä ja sateessa vielä lehtokurpan.

Syötyämme jatkoimme hullun aikataulumme mukaisesti ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja Hornborgansjötä. Taas Ilkka ylitti inhimilliset rajat ja ajoi pitkälle aamuyöhön (minun nukuttua jo kauan viikon vaivanneen leukasäryn uuvuttamana), kunnes parkkeerasimme Hornborgansjön parkkipaikalle kolmelta yöllä.

Hornborgansjö

Aamu valkeni pian ja kurkien huuto herätti minut, joka olin saanut unta ihan tarpeeksi, joten kampesin itseni ulos parkkipaikalle. Hetken pyöriskelin ihmeissäni suurella parkkipaikalla selvittäen itselleni suunnan, mistä taukoamaton kurkien huuto kajosi. Muutaman askelen jälkeen edessäni avautui häkellyttävä maisema, jonka täytti tuhannet pitkäjalkaiset ja –kaulaiset kurjet, sadat meri- ja kanadanhanhet, joutsenet ja sorsat. Suuren tulvajärven takaosissa kohosi aavemainen kuiva metsä, jonka yllä kaarteli merikotka ja ruskosuohaukkoja, viitatiainen ja pähkinänakkeli lauloivat lähimetsässä ja hieman pitemmälle käveltyäni näin opastuskeskuksen, jonka pihalla oli kymmeniä ihmisiä kiikareineen, kaukoputkineen ja kameroineen.

Keskukselle käveltyäni Hannakin saapui paikalle ja Hannan kuvatessa ohilentäviä kurkia minä aloin seuloa järven linnustoa putkella. Satojen vesilintujen joukosta löytyi parit pikkujoutsenet, harmaasorsat ja lapasorsat, härkälintu sekä ainakin neljä mustakaulauikkua. Tällöin soitin Ilkalle herätyspuhelin ja pian tämä pääsikin hoitamaan jo reissun kuudennen eliksensä sekä tietysti ihmettelemään Hornborgasjön lintupaljoutta. Löysipä Ilkka ainoan ei meri- tai kanadanhanhen – metsurin.

Ajoimme vielä Hornborgasjö -järven toiselle rannalle, jossa kävimme toisella lintukeskuksella ja sen piilokojussa ja tornissa, mutta kova sade ja se, että huomasin jättäneeni reppuni edelliseen paikkaan 15 kilometrin päähän, hieman latistivat tunnelmaa. Harmaasorsia, pari mustakurkku- ja muutama mustakaulauikku sekä tuhansia muita vesilintuja selattiin läpi vielä edellispäivänä paikalla olleen pikkulapasotkan toivossa, mutta lintua ei löytynyt.

Pian ajoimme hakemaan kurkipaikkaan jättämääni reppua, joka onneksi löytyi, sillä sisällä oli mm. kaikki kameravehkeet kameraa lukuun ottamatta. Päätimme vielä ajaa toisellekin järven tornille etsimään pikkulapasotkaa, vaikka ajoa taas kertyi jonkin verran ylimääräistä.

Ajomatkalla pointsasimme eräältä ruokinnalta järripeipon reidariksi, mutta tornilla meidät yllätti todellinen myräkkä – tuuli oli todella voimakas ja pahimmillaan satoi lähes vaakasuoraan suuria rakeita. Silti selasimme useampaankin kertaan kaikki järvellä näkyneet vesilinnut, mutta vain satoja punasotkia, kymmeniä tukkasotkia jne. ja harmaahaikara löytyi. Toki järvi oli niin suuri, etteivät kaikki linnut olleet millään nähtävissä. Retkipinnaa emme enää tältä tornilta löytäneet, kun heuglini-selkälokistakaan ei pinnaa saa.

Illalla ajoimme taas reippaan rupeaman Tukholman lähistölle, jossa majoituimme erään rakenteilla olevan golfkentän parkkipaikalle. Juuri kun olimme nukahtamaisillamme, alkoi lehtopöllö huutaa aivan lähellämme.

Lautalla riemunhetkiä

Aamukuudelta lähdimme etsimään Tukholman satamaa, jonka nimeä emme valitettavasti olleet ottaneet selville. Niinpä kesti jonkin aikaa, että löysimme pienen Tukholma sightseeingin päätteeksi lauttarantaan. Varasimme nyt lautalta hytin, jotta saatoimme nukkua tylsän alkumatkan (nythän Tukholman saaristo tuskin enää tarjoaisi ruotsipinnoja), ja jotta Hanna voisi taas tehdä töitään lauttamatkan ajan.

Parin tunnin unien jälkeen kävimme syömässä seisovasta pöydästä kunnon aterian (itse satsasin jälkiruokiin, kun viimeksi Ahvenanmaan rallireissulla olin syönyt niin paljon eturuokaa, etten ollut jaksanut jälkkäreitä), ja sitten saavuttuamme Suomen aluevesille kiipesimme taas Ilkan kanssa kannelle staijaamaan.

Nyt keli olikin mitä parhain! Näkyvyyttä oli todella hyvin, aurinko paistoi eikä keväinen tuulikaan juuri haitannut. Ja lintujakin oli paljon! Haahkoja ja alleja tietysti oli tuhansia, mutta paljon oli myös mustalintuja, joita oli muutamia satojen lintujen parvia ja pilkkasiipiä, joita kellui siellä täällä yhteensä satoja. Riskilöissäkin olisi päässyt yli sadan, jos olisi laskenut ja Maarianhaminasta alkaen alkoi myös merikotkia näkyä – yhteensä näimme viitisentoista lintua.

Pitkään piti kuitenkin staijata ennen kuin pari ruokkia viiletti vauhdikkaasti laivan taitse. Ilkka ei ehtinyt lintuja kovin hyvin nähdä, mutta eliksen arvoisesti kuitenkin (lähinnä ainoastaan Itä-Suomessa retkeilleelle ruokkikin voi siis olla elis!).

Aivan avomerellä putkeeni osui myös parinkymmenen muuttavan kahlaajan parvi. Hetken aivot surrasivat tyhjää ennen kuin tunnistin linnut kapustarinnoiksi ja pian näkyi myös yksinäinen tylli seisomassa erääll kaukaisella luodolla.

Olimme ohittamassa Föglön pääsaarta, kun Ilkka oli juuri ajatellut itsekseen, että: ”Kuinka hemmetin monta haahkaparvea oikein pitää seuloa”, kun havahduin Ilkan kovaan huutoon: ”KYHMYHAAHKA!”. Ja siinä se oli, komea koiras, varmaan koko matkan aikana lähinnä laivaa olleessa parvessa, joka ei edes säikähtänyt lentoon; saatoimme kiikareilla ihailla tätä koreaa harvinaisuutta, josta Ilkka sai jo toisen Suomi-eliksen! Harmi vaan, että Hannaa ei saatu kiinni puhelimella, sillä hytit olivat liian syvällä laivan uumenissa ja tilanne oli liian nopeasti ohi.

Staijasimme vielä pitkään sen jälkeen, kun olimme taas keskellä jäitä nähden vielä viimeisellä sulalla avomerellä viisi ruokkia, yhdeksän laulujoutsenta sekä kymmenen kuovia. Jäiltä löytyi vielä muutama norppa pötköttelemästä, kunnes totesimme olevamme tyytyväisiä päivän staijiin ja lähdimme shoppailemaan.

Vielä ennen Turun satamaa kipusimme koko porukka kannelle, Hanna kuvaamaan laivan perässä taiteilleita lokkeja ja me Ilkan kanssa seulomaan sorsaparvia. Parin uiveloparin lisäksi löysimme haapanoita, jouhisorsaparin, ylitsemme lensi uuttukyyhkyjä ja viimein aivan sataman tuntumassa ohitsemme lensi pari kalatiiraa. Sitten olikin jo kiire singahtaa alas autokannelle.

Taas lähdimme saman tien ajamaan kohti itää ja ensimmäisen kerran pysähdyimme Kosken tl kunnassa, jossa sulalla pellolla oli mukavasti vesiäisiä – haapanoita, taveja, telkkiä, isokoskeloita, kanadanhanhia sekä metsäviklo. Sitten tulikin pimeää ja urheasti Ilkka taas ajoi koko matkan Imatralle saakka, jonne parkkeerasimme kolmen aikaan yöllä. Pikaisen asuntoauton siivouksen jälkeen Ilkka pääsi vanhempiensa luo nukkumaan, kun me vielä jatkoimme viimeisen tunnin ajon Parikkalaan. Onneksi Ilkka oli urheasti ajanut niin paljon, että itse olin päässyt nukkumaan, sillä aamulla 7.30 minun piti jo mennä terveyskeskukselle töihin. Ilkalla puolestaan oli vielä seuraavalle päivälle reipas ajo Vuokattiin, ennen kuin matka oli meidän kaikkien osalta ohi.

Lopulta reissun saldoksi tuli 125 lajia Ruotsista ja muutama laji lisää Suomesta, kruununa kyhmyhaahka. Reissu oli rankka, mutta edelliseen asuntoautoreissuumme Lofooteille verrattuna helpompi sikäli, että nyt retkeillä saattoi myös matkan varrella. Huikea reissu joka tapauksessa, ja nyt voikin alkaa keskittyä kotomaan retkeilyyn.

Kevät etenee

Kotiin palattuamme kevät oli edennyt huimasti ja lumet olivat lähes täysin sulaneet. Siikalahdella lenteli jo taivaanvuohet soidintaan, kuoveja oli jo pelloilla ja vesilinnut olivat löytäneet ainoan sulan reunalle, jouduinpa näin aloittaamaan taas vesilintulaskennatkin. Kaukolan pelloilla oli hyvä tulvalätäkkö, josta löytyikin 4 merihanhea ja mustapyrstökuiri ja pari päivää myöhemmin varhainen pikkukuovi (21.4.).

Särkisalmen ja Lemmikonsalmen sulat keräsivät myös hyvin vesilintuja, mutta paremmat lajit löytyivät taas Siikalahdelta, jossa hetken viivähtivät paikallisina muuttomatkallaan harmaahaikara (20.4.) ja haarapääsky (21.4.).

22.4. retkeilin aamun Siikalahdella havaiten mm. merikotkan, maakotkan, kaulushaikaroita, lapasorsan, 21 piekanaa, 12 varpushaukkaa, 11 hiirihaukkaa, 5m+3p kalasääskeä, 68 kurkea, 3 tundrahanhea jne. Päivemmällä suuntasin tekemään Saaren vesilintulaskennan yhdessä Matti Lötjösen kanssa, ja yllätys olikin suuri, kun Saarella oli paljon enemmän vesilintuja kuin Siikalahdella! Olin odottanut, että Saaren vesistöt olisivat ollet vielä jäässä! Ainoat paremmat havainnot olivat Kanavalammen 5 kanadanhanhea ja harmaahaikara. Toki metsähanhiakin näkyi ihan mukavasti reilut parisataa.

23.4. suuntasin taas etelään, sillä HTK:n oli aika saada Tiira-määrittelyt valmiiksi. Taas aamulla tapasimme Harryn, Pekan ja tällä kertaa Jari Kiljusen kanssa Konnunsuolla. Aamu oli kuitenkin todella hiljainen! Meikäläinen kun en ihan kauhesti jaksa muutamasta sadasta hanhesta tai kolmesta lyhytnokasta innostua, aloin pikkuhiljaa hiillostaa poikia bongausreissulle – Pukkilasta edellisiltana löytynyt mustajalkatylli, kun oli yhä paikalla. Muutaman tunnin jaksoimme kierrellä varsin aneemista Konnunsuota, ennen kun sanoin jätkille, että: “Nyt lähdetään!”. Ja pojat olivatkin täysin samaa mieltä! Niinpä pakkauduimme autooni ja suuntasimme nokan kohti Pukkalan Kantelejärveä.

Vajaan parin tunnin kuluttua olimme pelipaikalla ja mustajalkatylli löytyi saman tien putkeen. Lintu olikin oikein mukavasti näytillä ja pääsimme jopa kuvaamaan sitä sen ruokaillessa vain parinkymmenen metrin päässä meistä. Oli muuten elis numero 333!

Kantelejärvi osoittautui muutenkin oivaksi lintupaikaksi ja pääsimmepä bongaamaan mukavan sisämaavuodarin – räyskän. Orimattilan puolella Ruhan pelloilla oli mukava hanhiparvi, josta löytyi metsähanhien lisäksi tundria, merihanhia sekä pari lyhytnokkaa ja pikkujoutsen. Bongausreissu oli siis ollut oikein onnistunut, ja ennen viittä olimme taas Harrylla jauhamassa Tiira-määrittelyjä kuntoon!

Seuraavat päivät retkeilin aktiivisesti Siikalahdella, Särkisalmella ja Lemmikonsalmella ja teinpä taas vesilintulaskennatkin niin Siikalahdella kuin Saarellakin. Vuodareita paukkui mm. rantasipistä, mustakurkku-uikusta, harmaasorsaparista, heinätavista, varhaisesta keltavästäräkistä (26.4.), kuikasta, tiltaltista sekä varsin perinteisestä huhti-toukokuun pikkukivasta eli haarahaukasta, joka muutti Siikalahdella 26.4. Mainittavia havaintoja olivat myös mm. Särkisalmen 121 silkkiuikun kerääntymä, Tarassiinlahdella muuttanut pikkujoutsenperhe sekä Siikalahdelle mekastamaan saapuneet luhtakanat ja jänkäkurppa.

Ennen kuun vaihdetta vuodenpinnalista piteni vielä härkälinnulla, pajulinnulla, pikkulokilla, lirolla, mustaviklolla ja luhtahuitilla. Pari muuttohaukkaa ilahduttuvat myös aktiivista retkeilijää (mutta eivät kovin paljon).

Aivan kuun viimeisinä parina päivänä kiertelin pöllönpönttöjä laihoin tuloksin. Ehdin kiertää puolet pöntöistämme eikä yhdestäkään löytynyt mitään pesintään viittaavaa! Ehkä maan ainoa myyrätyhjiö sijaitsee juuri Parikkalassa. Metsäkierrosten parasta antia olivat Pöröpeikonpolun tienoilla näkyneet metso ja huudelleet viirupöllöt.

Koko maaliskuu oli varsin talvinen. Pakkasta oli koko kuukauden, ainoastaan muutamina päivinä elohopea kipusi plussan puolelle. Niinpä edes kuun lopussa kevät ei ollut oikein edennyt mihinkään. Päivät kuitenkin olivat jo valoisia, mikä piristi mieltä kummasti.

En ehtinyt retkeilemään juuri yhtään, sillä arkipäivät menivät töissä ja viikonloput kuluivat kaukalopallopelien merkeissä, sillä kaudestamme tuli yllättäen ennätyspitkä.

Retkeily tapahtui lähinnä peli- ja treenireissujen yhteydessä eli todella usein ajoin Imatran Vuoksenniskan jäähallille siten, että ensin kävin kurkkaamassa Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle ja sitten ajoin koluamaan Vuoksea.

4.3. Kokkolanjoelle oli ilmaantunut jostain koiras isokoskelo, Korjontiellä ei enää näkynyt viitatiaista, vain pari nokkavarpusta ja Vuoksella kellui yksinäinen laulujoutsen, joka oli ilmeisesti talvehtinut Venäjän puolella.

5.3. tein taas talvilintulaskennan, joka oli tällä kertaa huomattavasti helpompi, sillä Siikalahden ympäri kulki hyvät ladut, juuri sopivasti reittiäni pitkin! Havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi – ehdottomasti mukavin oli patotiellä ylitseni iloisesti äännellen kohti pohjoista painanut yksinäinen pulmunen.

11.3. Vuokselle olivat saapuneet ensimmäiset kaksi harmaalokkia. 17.3. kävimme muutaman päivän luonamme kylässä vierailleiden vanhempieni kanssa hiihtelemässä kuukkelimetsissä, ja vanhat tutut tulivat vielä porukalla neljästään meitä morjenstamaan. Eivät olleet siis vielä aloittaneet pesimään.

22.3. sain töihin tiedon, että Särkisalmella 6-tien varressa istui pieni pöllö erään männyn oksalla. Koskapa röntgenlaitetta oli juuri huoltomies korjaamassa, saatoin huoletta lähteä katsomaan, mikä pöllö olisi kyseessä. Yllätys oli melkoinen kun pöllö löytyi ja osoittautui varsin isoksi, mutta laihaksi viirupöllöksi.

23.3. Vuoksella oli jo 330 harmaalokkia seuranaan yksi merilokki. 24.3. Kokkolanjoelle oli saapunut telkkäpari, Rainerin ruokinnan yli lensi valkoselkätikka ja Siikalahdella näkyi ensimmäinen hiirihaukka.

24.3. oli perinteisen (toisen) erämaarallin vuoro. Harmi kyllä en voinut osallistua ralliin kunnolla, sillä samana iltana minulla oli kaukalopallon 1-divisioonan finaaliottelu. Niinpä rallasin yksikseni omalla alueella Parikkalan Melkoniemen suunnalla klo 04.00 ja 12.00 välisen ajan. Muilla ralli jatkui 16.00 saakka. Hiljaista oli metsissä, mutta lehtopöllö ja hemipöllö hoituivat pimeässä ja aamun veljettua näin muutaman pyyn sekä pikkukäpylinnun, mustarastaan, pyrstötiaisparven sekä löysin rallin projektilajeja eli valkoselkätikkoja pari lintua.

28.3. kotipihalla istuskeli koivussa mukava pihapinna – mustavaris. Vastaavanlainen havainto ei olisi tuntunut miltään Oulussa, jossa kotipihalla oli lähes aina mustavaakkuja, mutta Parikkalassa “frugi” on varsin harvinaista herkkua. Iltapäivällä Vuoksella koko talven talvehtineiden uiveloiden seuraksi oli saapunut muutama lintu lisää ja nyt paikalla oli koiras ja kolme naarasta. Harmaalokkimäärät olivat nousseet jo 900:n.

Kovin monta muuttolintua ei siis vielä maaliskuun puolella saapunut, mutta odotettavissa on, että todella pian rytisee muuttolinturintamalla!