Pyrin keskittymään nyt lintujen lentokuvaukseen. Valitettavasti säät eivät projektiani suosineet, sillä paksut pilvet peittivät auringon monena päivänä. Lintujen lennon täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan hyvin lyhyttä suljinaikaa. Siivenkärjet alkavat olla teräviä vasta 1/8000 sekunnin valotusajoilla. Näin lyhyille ajoille tarvitaan paljon valoa ja sitä ei aina ollut. Lintujen energiantarve on leutoina talvipäivinä myös pienempi, eivätkä ne vieraile ruokinnalla säännöllisesti. Toisaalta leudot säät mahdollistivat jopa 8-10 tunnin kuvauspäivät. Normaaleilla helmikuun pakkasilla ei olisi millään pärjännyt ulkona noin pitkään. Kuvausteltta suojaa tuulelta ja sisällä on pari astetta lämpimämpää kuin ulkona. Paksut toppavaatteet ovat välttämättömät, samoin kunnolla eristetyt talvikengät. Hapettumiseen perustuvat käden lämmittimet ovat hyvä lisä pitkien kuvaussessioiden aikana.

Ruokinnalla käyvät linnut eivät arastele kuvaustelttaa, kunhan kuvaaja on mahdollisimman hiljaa ja kuvausteltta on pysyvästi paikoillaan. Nykyiset kamerat ovat onneksi äänettömiä, jolloin linnuille näkyy vain himmentimen aukon supistuminen ja ehkä sulkijan välähdys. Objektiivi suunnataan lintua kohti mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, jotta ruokintapaikkaa lähestyvä lintu ei säikähdä äkkinäistä liikettä. Talvi on linnuille ankaraa aikaa, eikä lintujen kuvaaminen saa estää niitä ruokailemasta normaalisti. Kun linnut eivät näe kuvaajaa voivat linnut vierailla ruokinnoilla rennosti ja ilman ylimääräistä stressiä.

Ruokinnoillani on vieraillut nyt eri yksilöitä ainakin 9 valkoselkätikkaa, 11 harmaapäätikkaa, vähintään 12 käpytikkaa ja yksi pikkutikka. Ruokintoja hyödyntäen talvehtii sadoittain tiaisia, pieniä pyrstötiaisporukoita, mustarastaita, ja närhiä sekä harakoita. Siemensyöjien määrät ovat olleet poikkeuksellisen alhaisia. Keltasirkkuja, punatulkkuja ja pikkuvarpusia on ruokinnoilla vain vähän.

H. A.

Heti 30.10. olin ruokatuntiretkellä ja Tyrjältä löytyi suuresta laulujoutsenten peltoparvesta pikkujoutsen ja tundrametsähanhi. Kävin myös etsimässä joella koskikaraa mutta eipä sellaista vielä löytynyt – jostain syystä harvat Parikkalaan saapuvat karat löytyvät yleensä vasta oikeasti talvella.

31.10. suuntasin Moskuunniemeen tarkistamaan Partasen Harrin ruokinnan lintuja ja siinä Harrin kanssa rupatellessa huomasin yhtäkkiä viitatiaisen! Lintu kävi ruokinnalla kohtalaisen aktiivisesti ja sain siitä heti mukavat kuvat otettua. Siinä kesken linnun määrityksen varmistelun Harri yhtäkkiä muisti nähneensä paikalla aiemminkin kaksi hömötiaista, joista toinen oli näyttänyt vähän ruskeammalta. Harri haki kameransa sisältä ja näytti edellisenä päivänä kuvaamaansa tinttiä ja siinähän se viitatintti oli kuvattuna jo edellisenäkin päivänä. Siinä tinttiä seuraillessamme saapui ruokinnalle europaea-pähkinänakkelikin.

1.11. alkoi Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä kisattava marraskisa, joka piti tietysti aloittaa heti aamusta Moskuunniemestä viitatiaisella. Yleensä kisan aluksi olisi ollut pakko suunnata heti Siikalahdelle vesilintuja katsomaan mutta lokakuun lopun pakkasten takia lahti oli aivan täysin jäässä. Aamusta ehdin nähdä myös merimetsoja Härskiinmutkassa, palokärjen Kirkonkylällä, mustalinnun Kirkkolahdella ym. tavallista sälää. Koska aikaa oli vielä ennen töihin menoa kipaisin patotien kanahaukan kautta Kaukolaan, johon siirtyneessä laulujoutsenparvessa näin pikkujoutsenen ja metsähanhen, yli lentäneen harmaapäätikan sekä pari merikotkaa, jonka jälkeen jatkoin vielä Vartialahdelle, jossa näin viisi valkoposkihanhea, haapanan, neljä tukkasotkaa, lapasotkan, mustalinnun, telkkiä, silkkiuikun sekä samaiset merikotkat.

Ruokatunti ei sitten sujunut niin hyvin kuin aamuretki ja vain teeret ja isokoskelo Rautalahdelta kartuttivat marraslistaa. Työpäivän jälkeen kävin vielä uudelleen Vartialahdella, mutta en löytänyt mitään parempaa.

2.11. Moskuunniemessä viitatintti oli yhä paikalla ja myös mustarastas ja nakkeli näyttäytyivät. Laarin Merjan omenaruokinnalta hoitui Särkisalmelta räkättirastas ja kylällä näkyi puluja. Ruokatunnilla kävin tarkistamassa Simpelejärven eteläiset selät mutta vain sinisorsia ja hippiäinen sekä muutama muu tavallinen laji näkyi pinnaksi.

3.11. Härskiinmutkasta löytyi kuikka sekä harmaalokkeja täällä tavallisempien kalalokkien joukosta. Ruokatunnilla kiersin taas selkiä mutta löysin vain merimetsoja sieltä täältä ja pinnaksi vain keltasirkun, pikkukäpylinnun, kuusitiaisen ja puukiipijän. Iltapäivällä lyhyemmän työpäivän jälkeen suuntasin vielä Saarelle mutta sielläkin oli pienemmät lahdet aivan jäässä ja havainnot jäivät yhteen haapanaan ja pariin isolepinkäiseen.

4.11. kävin Inarin Ivalossa seisomassa muutaman tunnin lähes 20 asteen pakkasessa sekä Hannan pizzeriassa syömässä – ruostesiipirastasta ei näkynyt… Ei siitä reissusta sen enempää…

5.11. yritimme ensin aamusta Satumäen nakkeleita, josta siirryimme rengastelemaan Harrin pihan tiaisia mutta viitatintti saati nakkeli eivät suostuneet tulemaan muiden mukana verkkoon. Ohessa näimme kolmen tiklin ylilennon.

Päivällä Kaukolan pellon joutsenparvea jo edellispäivänä väijymässä ollut maakotka oli juuri lentänyt metsän taakse, kun saavuimme Harrin kanssa paikalle. Suuntasimme sen perään Siikalahden eteläpuolen rantaan, josta teeriparvea katsellessamme huomasimme tämän esiaikuisen kotkan lentämässä upeasti lahden päällä takaisin kohti joutsenpeltoja, jonne se ei kuitenkaan siellä odottamassa olleiden harmiksi saapunut. Mantilanniemestä löysimme kuitenkin vielä nakkelin ja Vartialahdelta nousi valkoposkihanhiaterialta lentoon kanahaukka ja lahdella kellui jopa 15 lapasotkaa ym.

Jatkoimme Harrin kanssa vielä Tarvaslammen peipon kautta Soininmäen metsiin mutta ilta oli jo hämärtymässä, joten saimme tyytyä metsätiaisiin ja hippiäisiin.

6.11. ennen töitä teimme pikaverkkoilun Harrin pihassa, jossa kuulimme syyssoidintavan varpuspöllön. Ehkäpä pöllön takia tiaiset olivat entistäkin varovaisempia? Nakkeli sentään kävi törmäämässä verkkoon muttei jäänyt kiinni. Savikummusta bongasimme vielä Höltän Harrin löytämän kanadanhanhen ennen töihin suuntaamista.

Ruokatunnilla löysin selkien kiertelyllä Kukkarolahdelta yhdeksän uiveloa ja Kannaksella auton edestä lensi kymmenen pyrstötiaisen parvi. Illalla kävin vielä ulkoiluttamassa lämpökameraa ja lämmenneessä kelissä kaikki pellot olivat aivan märkiä. En kuitenkaan löytänyt ainoatakaan kurppaa mutta Lahdensuolta löytyi jopa kuukausipinna – sarvipöllö!

7.11. ruokatunti alkoi hieman etuajassa, kun Rantasen Jouko soitti ja kertoi löytäneensä rariuunilinnun ja toivoi paikalle määritysapua. En kysynyt mitään tarkennuksia vaan lähdin saman tien ajamaan kohti Tarvaspohjan Kirpunrantaa. Paikalle päästyäni lintu oli tiessään ja JR kertoi linnun olleen taigauunilinnun näköinen mutta etenkin ajankohta huomioiden keskustelu siirtyi nopeasti kashmirinuunilinnun tuntomerkkeihin. JR oli saanut linnusta kuvia ja niiden perusteella se kyllä näytti “humeilta”.

Koska paikalla ei nyt ollut ainoatakaan lintua, päätin kaivaa atrapin esiin ja soittaa hälynauhaa. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua tiaisia ja lopulta aivan jälkijoukoissa puiden latvustoon ilmestyi etsimämme uunilintukin ja selvä kashmirinuunilintuhan se oli! Sain linnusta saman tien parit ihan mukavat kuvatkin. Valitettavasti se ei äännellyt lainkaan.

Parven taas kadottua teilleen odottelin paikalle saapuvia bongareita mutta etujoukoissa saapuivat vain Harri Partanen ja Merja Laari. Kun ketään muita ei näyttänyt olevan saapumassa, soitimme taas lyhyesti hälynauhaa ja taas humei saapui aivan porukan hännillä näytille. Sitten minun pitikin kiiruhtaa takaisin töihin. Ja iltapäivällä paikalla oli humein etsijöitä enemmänkin mutta eipä sitä enää löytynyt. Yllättäen bongarit löysivät paikalta tiltaltin – Parikkalan myöhäisimmän ikinä. Itselläni päivän ainoa muu marraspinna oli tilhi.

8.11. Rautalahden käynnillä näkyi urpiaisparvessa ainakin yksi ”turpo” ja selällä kellui 13 allia sekä kolme kuikkaa sekä pari pilkkasiipeä. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle hoitamaan viimeisillä valoilla Saarenkylän uimarannalle näkyneen kaakkurin sekä hämärissä Akanvaaran Tetrisuon hiiripöllön.

9.11. Härskiinmutkaan näkyi kaksi kuikkaa ja 15 allia ja 30 parvi näkyi muuttavanakin. Kylän ainoaa varpusta yrittäessäni löytyi vihervarpunen sekä tikli ja Lahdensuolla näkyi varpushaukka.

10.11. kävin Rautjärven Simpeleen puolella Kokkolanjokea katselemassa mutta ainoaksi pinnaksi näkyi koskikara. Kivijärvellä näkyi mustalintuja ja lapasotkia, joita tuntui tänä syksynä näkyvän enemmän kuin koskaan. Tähtiniemestä sen sijaan näkyi jopa 25 kaakkuria ja 2 kuikkaa sekä nuori merilokki – eli visiitti oli oikein onnistunut!

11.11. oli karsea sumu mutta tämä oli viimeinen mahdollinen päivä tehdä talvilintulaskennan syyslaskenta. Koska Siikalahtikin oli taas sulanut, lähdin kaukoputki selässä kiertämään reittiäni mutta lopulta sumu ei koskaan hellittänyt, joten kannoin putkea aivan turhaan. Tiaisia – etenkin talitiaisia – oli kuitenkin enemmän kuin koskaan ja muutama muukin ylläri onneksi tuli vastaan. Yhteensä havaitsin 3 sinisorsaa, mustalinnun, 8 isokoskeloa, 2 merimetsoa, pyyn, 31 teertä, merikotkan, kanahaukan, 10 kala- ja 2 harmaalokkia, 8 pulua, harmaapää-, valkoselkä- ja 10 käpytikkaa, 17 hippiäistä, 8 pyrstö-, 76 sini-, 269 tali-, 5 kuusi- ja 2 töyhtötiaista, jopa 7 pähkinänakkelia, 7 puukiipijää, 12 närheä, 10 harakkaa, 370 naakkaa, 33 varista, 7 korppia, 33 pikkuvarpusta, 4 järripeippoa, 60 viherpeippoa, 53 urpiaista, tundraurpiaisen, 10 pikkukäpylintua ja 15 punatulkkua. Käsittämätöntä kyllä Kaukolan laulujoutsenet eivät edes kuuluneet reitilleni eikä niiden seassa olleita pikkujoutsenta tai kanadanhanhea saati niitä edelleen väijymässä ollutta maakotkaakaan tietenkään näkynyt. Järvelläkin oli vielä edellispäivinä ollut kaikenlaista mutta sumun takia havainnot jäivät vähiin – ja itse asiassa näytti siltä, että juuri nyt olivat linnut järvellä muutenkin vähentymässä.

12.11. olimme kyllästyneet viitatiaisen verkon väistelyyn ja nappasimme sen kiinni 10 minuutissa nakkeliloukulla ja saimme Harrin pihavieraan rengastettua. Mielenkiintoista nähdä kauanko se pysyy paikalla ja mahdollisesti, mihin se sitten jatkaa? Nyt se ainakin vierailee ruokinnalla aivan koko valoisan ajan aktiivisesti.

Ehdimme vielä Kaukolaan katsastamaan pikkujoutsenta, kun puhelin piippasi ja soi yhtä aikaa. Kososen Veikka soitti löytäneentä suulan Punkasalmelta, joten viestiä ei enää tarvinnut lukea vaan lähdimme ajamaan kohti Savoa.

Veikalla olisi ollut kiire isänpäivälounaalle mutta onneksi hän sai kotoa luvan myöhästyä, kun kertoi mistä oli kyse. Niinpä mekin pääsimme paikalle siten, että lintu oli hallinnassa ja kohta se nousikin lentoon ja pääsimme näkemään tämän upean nuoren valtamerilinnun kalastussyöksyjä aika kaukana selällä!

Sääennuste oli luvannut aamuksi vesi- ja lumisadetta ja siksi en ollut itse suunnannut aamusta salmelle staijaamaan, vaikka tuuliennuste oli luvannut kunnon muuttotuulta. Edellisiltana tämä oli vielä ollut mielessäni. Veikka oli kuitenkin ajanut paikalle lumisohjossa ja yllättäen sade olikin loppunut aika pian. Hän oli suunnitellut staijaavansa paikalla tunnin ja viimeisellä selailulla ennen lähtöään oli putkeen osunut suula! Ja sitten oli alkanut kunnon muuttokin! Veikka oli jo nähnyt pilkkasiipiä ja nyt taivaalla lappasi pilkkasiipien ohessa myös kaakkureita ja kuikkia! Yhteensä näimme lopulta 208 pilkkasiipeä, 29 kaakkuria, 10 kuikkaa sekä 10 määrittämättä jäänyttä kuikkalajia, 4 allia sekä merikotkan.

Suula oli jossain vaiheessa taas kerran laskeutunut uimaan ja sitä ei reiluun tuntiin näkynyt. Me aloimme olla aivan umpijäässä, joten muutonkin tyrehdyttyä päätimme lähteä ajelemaan kotia päin. Onneksi suula oli lopulta noussut lentoon ja paikalle saapuneet pääsivät sen näkemään. Lopulta suula oli paikalla vielä parina seuraavanakin päivänä ja pari kertaa se nähtiin merikotka perässään, joten epäselväksi jäi lähtikö se lopulta jatkamaan matkaansa vai jäikö se merikotkan saaliiksi?

Iltapäivällä Vartialahdella näkyi vielä 2 haapanaa, 15 lapasotkaa, 13 tukkasotkaa, 3 pilkkasiipeä 2 mustalintua ja silkkiuikku.

13.11. Kaukolassa oli yhä vain 148 laulujoutsenta ja pikkujoutsen sekä kanadanhanhi. Tyrjänjoella käynti palkitsi minut ekalla marraskuussa Parikkalassa näkemälläni sepelkyyhkyllä ja työpäivän jälkeen bongasin vielä Särkisalmelta Höltän Harrin löytämän punakylkirastaan ja ohessa näkyi kolme uiveloakin.

Kuun puolivälissä alkoi kylmentyä taas ihan kunnolla järvien kertaalleen jo sulaneet lahdet jäätyä. Havainnot jäivätkin pitkälti samoihin tuttuihin lintuihin. 16.11. näkyi ruokatunnilla Siikalahdella pikkutikka ja Jantusensalossa urpiaisparvessa tundraurpiainen. Järvellä nähdyistä isoista isokoskeloparvista ei löytynyt kaipaamaani tukkakoskeloa mutta 17.11. näkyi vielä uivelo. Ja viikon tauon jälkeen Kaukolan joutsenparvea oli taas vahtimassa maakotka, mutta tällä kertaa aivan nuori lintu. Ja sehän päätti tehdä varsin upean ohilennon, kun sitä Partasen Harrin kanssa kamerat valmiina katselimme. Iltapäivällä kävin vielä Soininmäellä ja nyt näin tutun kuukkeliparin.

18.-19.11. olimme Helsingissä juhlistamassa BirdLife Suomen 50-vuotista taivalta sekä osallistumassa Edustajiston kokoukseen. Menimme paikalle junalla, joten lintuhavainnot jäivät nollaan mutta oli mukava nähdä paljon tuttuja ja kuunnella hyviä esityksiä – sekä samoja iänikuisia lupauksia joskus ehkä tulevasta Tiira-kakkosesta.

20.11. näkyi noin sadannella yrityksellä varpusnaaras ja sitten Vilskan Veijo löysi Särkisalmelta yllättäen harmaahaikaran, joka jäi paikalle pitemmäksikin aikaa, vaikka samaan aikaan järvien isommatkin selät jäätyivät jo kovaa vauhtia. Haikaraa pystyi kuvaamaan autosta ja parin rakennuksen suojista täysin sitä häiritsemättä. Kuun lopulla alkoi kuitenkin niin kovat pakkaset, ettei haikaraakaan kehdannut käydä yhtään lähempänä vaan sen oli annettava ruokailla mahdollisimman rauhassa.

25.11. olikin pakkasta jo 15 astetta, kun retkeilimme Valosen Artun kanssa koko valoisan ajan. Tavoitteenamme oli saada Artulle 200 Parikkalavuodaria täyteen sekä löytää minulle marraslajeja. Aamu alkoi mukavasti, kun Tönkinsuolla näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista – Artun laji numero 199. Tarvaslammella näkyi mustarastas ja Soininmäen metsästä löytyi 1-2 pohjantikkaa. Jatkoimme Peruspohjaan, josta löytyi kuin löytyikin koskikara Artulle 200. lajiksi. Päätimme jatkaa Saaren suuntaan parempia käpylintuja, taviokuurnaa tai metsoa hakemaan mutta havainnot jäivät teeriin, pyihin ja Akanvaaran hiiripöllöön. Paluumatkalla eräällä joella kuului aivan päivän selvää kuningaskalastajan ääntä, mutta rannassa oli saukko peuhaamassa ja joskus saukot tunetusti päästävät joskus hyvin samanlaisia ääniä kuin kunkku. Niinpä jätimme määrityksen tekemättä. Yllättäen samaisessa paikassa alkoi peukaloinen rätistä, joten kova havainto saatiin silti. Ja kuinka ollakaan paria päivää myöhemmin Arttu löysi kunkunkin paikalta. Illalla kuulimme vielä Hannan kanssa viirupöllön Lahdensuolla.

26.11. oli jopa 23 astetta pakkasta mutta retkeilimme taas metsissä. Aamu alkoi upeasti parilla metsolla ja varpuspöllöllä. Viitatiainen oli yhä vain Harrin ruokinnalla ja harmaahaikara näkyi viimeistä kertaa ohi ajaessa salmella. Sitten ajelimme metsiä pitkin taas Saarelle, jossa sama hiiripöllö näkyi taas Tetrisuolla mutta sitten touhu meni ajeluksi ja kurvailimme aina Uukuniemen pohjoisosiin saakka, mutta isoimmatkin selät olivat sielläkin jäätyneet niin pitkälle, ettei kaukana olevia sulia enää päässyt katsomaan. Saareltakaan ei löytynyt yksinäistä sinisorsaa kummempaa. Vielä iltapäivällä kiertelimme metsissä taviokuurnaa tai jotain etsien ja törmäsimme eräällä metsän keskellä olleella peltoaukealla pariin viirupöllöön.

Viikolla olikin sitten pimeää töihin mennessä ja töistä palatessa eikä ruokatauoilla pitkälle kerennyt. Yritin useammankin kerran saada Artun uudelleen näkemään kunkkua paremmin havaittua mutta siinä onnistumatta. Viitatintti tietysti oli yhä paikalla. Lopulta sain marraskisassa kasaan 79 lajia, jotka kaikki havaitsin Parikkalassa – taisi olla ainakin itselleni uusi ennätys, varmaan myös kisaennätys? Valitettavasti lokakuun loppu ja marraskuun alku olivat niin talviset, että moni yleensä aika tavallinen laji jäi näkemättä ja lopulta minulla oli viikonloppuinakin paljon muuta ohjelmaa. Ihan kivasti lintuja kuitenkin vielä marraskuussakin näkee ihan ruokatuntien lähiretkeilyllä.

J.A.

12.4. uusia saapujia lahdella olivat haapana, jouhisorsa, luhtakana, kapustarinta, kuovi, metsäviklo sekä kangaskiuru. Salmella näkyi uivelopari ja Tetrisuolla liihotteli 3 sinisuohaukkaa myyräpyynnissä.Seuraavan päivänä Siikalahdella näkyi uutena lajina laulurastas ja Tetrisuolta löytyi 10 lapinsirkkua ja 14.4. lahdella näkyi ampuhaukka ja Tetrisuolla merihanhi sekä järripeippo ja monen lajin lukumäärät olivat taas kasvaneet.

Viikonlopulle oli kovat odotukset mutta kelien puolesta taas lässähti. Aamu alkoi mukavasti muuttohaukalla ja valkoposkihanhella Tetrisuolla ja lahdella näkyi parempina punasotka ja kangaskiuru, mutta lopulta ajelin useita lintupaikkoja läpi näkemättä mitään ihmeellistä. Kävin joutessani tarkistamassa vanhan metsojen soidinpaikankin, jossa oli kuitenkin häiriötä ja metsoja löytyi muutama. Yksi kukko intoutui hieman soimaan männyn oksalla. Iltapäivällä Kannaksella näimme taas pähkinänakkelin ja Lahdensuolta löytyi joku isolepinkäishärpäke, jolla oli taas mukavasti taigaisolepinkäiseen viittaavia piirteitä.

16.4. lahdella humppasi jo 3 kaulushaikaraa, pari harmaahaikaraa muutti, ruskiksia näkyi jo 8 ja piekanoja 13, mutta muuten oli aika vaisua. Niinpä suuntasimme Saaren kierrokselle, joka alkoi mahtavasti kun Akanvaaran Tetrisuolta löytyi ensin hemppoparvi, jossa oli mukana 9 vuorihemppoa ja samoilta jalansijoilta löysimme myös pari tunturikiurua! Muuten Saaren paremmat havainnot jäivät Kanavalammella näkyneeseen mustavarikseen. Illalla Tetrisuolta löytyi vielä 4 merihanhen porukka.

Alkuviikosta havainnot jäivät samoihin jo nähtyihin. Muutaman kerran kävimme kuvailemassa Tetrisuolla yhä pohjoistuulen pitäminä myyränsyöntiin jääneitä sinisuohaukkoja ja piekanoja. 18.4. ruokatuntikäynnillä näkyi myös muuttava koiras arosuohaukka. Myös kiuruja ja lapinsirkkuja oli pellolla mukavasti. 19.4. ainoa uusi laji oli Moskuunniemessä laulanut rautiainen ja 20.4. Särkisalmella kellui pari silkkiuikkua ja Tetrisuolla illalla Lintukerhomme kuvaillan jälkeen näkyi valkoviklo sekä pari lehtokurppaa.

21.4. aamulla salmella uiskenteli pari kuikka. Työviikon loputtua teimme ilta-iltapäiväretken Saarelle ja mukavimpia havaintoja olivat merihanhi ja heinätavi Akonpohjassa, 3 mustapyrstökuiria Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä, harmaasorsa Kanavalammella sekä nokkavarpunen Riionsalmella. Saarella oli yhä lunta selvästi enemmän kuin Parikkalan puolella ja tulva eivät vielä olleet parhaimmillaan mutta niillä oli runsaasti metsävikloja. Näimme retkellä reilut 130 metsävikloa, joista yhdellä tulvalla oli peräti 65 lintua!

22.4. staijailimme patotien lavalla klo 6:30-12:00 mutta vaikka sääennuste oli luvannut lähes täydellistä muuttosäätä oli taas kerran todellisuus aivan toinen ja tuuli olikin luoteesta. Lämmintä kuitenkin riitti ja lavalla olikin enimmillään niin paljon porukkaa, että hyvä että kääntymään mahtui. 10 merimetsoa, vähän turhan kaukaa mennyt arosuohaukkanaaras, 24 piekanaa, haarapääsky ja nokkavarpunen olivat aamun parhaimmistoa. Siikalahden tulvalta löytyi tylli ja sitä katsellessamme saapui muuttohaukka saalistelemaan lutakon ympäristöön.

Sitten suuntasin vielä Kososen Veikan ja Sauniston Oskarin kanssa Saaren kierrokselle, mutta kaikki edellispäivänä löytämämme paremmat linnut olivat kadonneet eikä oikein mitään uutta ollut tullut tilalle. Päivän toinen muuttohaukka saalisteli Akanvaaran Tetrisuolla. Metsävikloja näkyi yhä joka paikassa ja päivän saldo oli yli 150 lintua.

23.4. oli hieman kylmempi keli ja tuuli pohjoisesta ja lavalla täten tilaa yllin kyllin. Mutta lintuja liikkui kuitenkin ihan mukavasti. Pari lapasorsaa, 7 merimetsoa, harmaahaikara 14 piekanaa, liro ja haarapääsky olivat pitkään aamun parhaita kunnes Lötjösen Matti äkkäsi suoraan päältämme 2kv maakotkan. Sitä katsellessamme ja kuvaillessamme tupsahti samaan kuvaan yhtäkkiä toinen, paljon vaaleampi kotka. Itselleni lintu toi mieleen pikkukiljukotkan ja kun kotka viimein kaukana suostui kaartelemaan siten, että yläpuolikin näkyi, olin vakuuttunut määrityksestä. Illalla kuvia katsellessa alkoi kuitenkin tuntua, että linnulla oli turhan kookas nokka ja samalla tajusin, että olihan lintu ollut kooltaankin todella suuri. Yleensä kokovertailukohteena on ollut aivan muita petolintuja kuin maakotka ja en ollut yhtään ajatellut, kuinka pitkäsiipinen maakotka onkaan. Linnun määritys kuvista on yhä kesken mutta paras veikkaus lienee 3kv fulvescens-muodon kiljukotka tai ainakin joku hyvin sen tapainen – risteymiähän näistä on vaikea poissulkea.

Hanna oli ollut vuorokauden kuvaamassa sorsia ja metsävikloja kojusta eräällä tulvalla, joten hain tämän Saarelta ja teimme taas kunnon kierroksen. Parhaita havaintoja olivat 3 pikkujoutsenta taas 3 mustapyrstökuiria, haarahaukka ja 3 haarapääskyä Suurenjärvenlietteellä, 2 pikkujoutsenta, 2 punajalkavikloa ja muuttava 2kv arosuohaukka Pohjanrannassa ja olihan niitä metsävikloja yhä – suurimmassa porukassa 40 lintua.

Illalla kävimme vielä Siikalahden tornilla, kun sieltä oli löytynyt mustakurkku-uikku ja härkälintu. Mustakurkku-uikku ei nykyisin välttämättä monena päivänä Siikalahdella näy koko vuonna. Yllättäen jään reunalta löytyi lokkiparvesta ad merilokkikin ja naurulokkien seurassa jo pitkälti sulaneen lahden pinnalta oli hyönteisiä pyydystelemässä aikainen pikkulokkikin. Tukkasotkiakin oli saapunut jo 42 lintua.

24.4. aamukäynti Särkisalmella tuotti harmaasorsaparin, 4 mustalintua ja jo 20 kuikkaa. Lyhyt ruokatuntistaiji tuotti vain suokukon mutta kävin myös bongaamassa Kukonkannan raviradalta löytyneet pari pikkutylliä. Illalla renkaidenvaihtoreissulla näkyi raviradalla myös kivitasku ja Särkisalmella oli nyt 9 mustalintua ja kuului peukaloinen. Yöllä kiersin vielä Siikalahden ja patotiellä soidinsi kaksi jänkäkurppaa poikkeuksellisen hienosti. Viirupöllö, taivaanvuohet, luhtakanat ja lukuisat viitasammakot säestivät myös konserttia. Kierroksen hauskin havainto oli kuitenkin yötaivaalta kuulunut harmaasorsa, joka muutti ainakin yhden viuhahtelevan haapanan kanssa.

25.4. aamulla Särkisalmen sulan jään reunalla sorsien seassa kökötti mustapyrstökuiri ja Siikalahtikäynti tarjosi rantasipin Siikalahti-vuodariksi. 26.4. ainoa vuodari oli alkuillasta Siikalahdella huittaillut luhtahuitti 27.4. “mukuru” oli siirtynyt Särkisalmelle ja kuulin myös kirjosiepon. Ruokiksella näkyi haarahaukka sekä muuttava mustapyrstökuiri ja illemmalla teimme Saaren kierroksen Höltän Harrin kanssa ja mainittavia havaintoja olivat Akonpohjan pajulintu, pari punasotkakoirasta ja tuhkaselkälokki, Akanvaaran Tetrisuolla 365 kapustarintaa, Jyrkilän uuttukyyhky, Suurenjärvenlietteen mustapyrstökuiri ja punajalkaviklo sekä Tarassiinlahden pari mustavarista.

28.4. Härskiinmutkaan näkyi 73 mustalintua ja kalatiira lenteli järvellä ja nuolihaukka saaria kohti. Ruokiksella kävin katsomassa muitakin sulia kuullen Oravaniemessä pari metsäkirvistä mutta toivomiani allihaahkoja ei löytynyt ja osa Simpelejärven selistä oli yhä jäässä. Iltapäivällä Kullinsuolla kuului pikkukuovi ja illalla edessä oli Saaren vesilintulaskenta, jonka havainnot jäivät sorsien ja hanhien ohessa muuttohaukkaan Pohjanrannassa. Sorsahavainnoista mainittakoon vielä, että jouhisorsia oli runsaasti ja Kanavalammen tulvalla näkyi viisi harmaasorsaa. Hanna jäi kuvaustelttaansa seuraavaksi 26 tunniksi.

29.4. pihaan kuului aamulla leppälintu, Härskiinmutkasta näkyi pilkkasiipi- ja tukkakoskeloparit ja Moskuunniemessä lauloi aikainen mustapääkerttu. Ruokiksella Siikalahdella näkyi harmaasorsapari ja muuttohaukka sekä jo 21 haarapääskyjä ja 9 räystäspääskyä. Lämmintä riitti jopa parikymmentä astetta ja oli todella kesäistä! Iltapäivällä tein lyhyen Saaren kierroksen, jolla näkyi mm. 4 harmaasorsaa ja punajalkaviklo Kanavalammella, pensas- ja pari kivitaskua Karinmäessä ja haarahaukka Ollukan pelloilla.

Hannalla oli ollut kylmä yö. Tulvalampi jäätyi ja töyhtöhyypätkin olivat ihan kuurassa. Päivemmällä tulli kuvia sorsista ja yllättäen viimevuotisen poikasensa kanssa pellolle laskeutuneesta merikotkasta. Merikotkan ilmaantuminen tietysti tyhjensi tulvat linnuista.

30.4. keli oli muuttunut takatalvisen kylmäksi, tuuliseksi ja sateiseksi. Nukuinkin vähän pitempään mutta herättyäni olivat Savon nuoret Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto kohta pihassa ja edessä oli rallaamista heidän kanssaan. He osallistuivat nuorten kaksipäiväiseen vappuralliin, jossa olin edellisvuotenakin heidän mukanaan, kun heillä ei tuolloin vielä ollut ajokorttia. Nyt pojilla oli jo kortit mutta he olivat kuitenkin pyytäneet minua ralliseuraksi ja samalla he voisivat tarvittavat tunnit nukkua meillä, sillä nuorillekin parin päivän ralli on vähän liikaa samoilla silmillä. Pojilla oli jo 57 lajia kasattuna Savon puolelta ja matkan varrelta vaikka keli oli ollut surkea. Onneksi pikkuhiljaa sade oli hellittämässä. Pikkutylli näkyi raviradalla ja Siikalahdella mustapyrstökuiri ja pikkutikka ja sitten pääsimme Kirkkorannasta bongaamaan Lötjösen Matin löytämiä kahta jalohaikaraa. Peltokierroksella löytyi vain pikkutylli ennen kuin lähdimme Saaren suuntaan. Mustakurkku-uikkupari oli jo saapunut Valkialammelle, metso näkyi tutulla soidinpaikalla, Akonpohjasta löytyi mustaviklo, keltavästäräkki ja taas pikkutylli. Jyrkilän pelloilla näkyi kaunis leukistinen naurulokki, Suurenjärvenlietteellä kolme pikkujoutsenta, nuolihaukkapari, pari mustavikloa sekä jopa 72 valkovikloa, Kanavalammella näkyi tutut harmaasorsat sekä punajalkaviklo ja Tarassiilla mm. hemppo, merimetso sekä pari kaakkuria ja Pohjanrannassa tuhkaselkälokki. Hoidimme matkan varrelta viiru- ja helmipöllön pesiltään ja illan pimennyttyä suuntasimme vielä Siikalahdelle, jossa pari jänkäkurppaa soidinsi ja sarvipöllö huhuili. Ensimmäisen päivän saldona pojille oli kertynyt 102 lajia.

Vapunpäivänä keli oli hieman parempi ja leppälintu kuuluikin jo parvekkeellemme ja jatkoimme hysyjen kuittailua Moskuunniemen mustapääkertulla ja sirittäjällä. Kangaskylältä hoitui pähkinänakkeli ja sitten suuntasimme Siikalahdelle kunnon staijille. Pohjoistuulessa muutto oli vaisua mutta ajan kanssa lajeja kyllä tipahteli. Harmaahaikara, haarahaukka, 3 sinisuohaukkaa, piekana, rantasipi, pari pikkutikkaa, kangaskiuru, 10 tilhen parvi, hemppo ja tikli olivat mainittavampia havaintoja. Päivällä suuntasimme vielä metsiin mutta ainoa löytynyt laji oli töyhtötiainen. Sitten pojat jatkoivat vielä Savoon yrittämään lisälajeja mutta vain muutama uusi laji enää löytyi vaikka yötä myöten jaksoivatkin painaa. Lopulta heidän saldonsa oli 124 lajia, jolla irtosi kisassa neljäs sija, kun voittaja oli selvä mutta parilla muulla joukkueella oli sama lajimäärä mutta enemmän ässälajeja.

Keli muuttui taas karseaksi ja 2.5. nukuinkin univelkoja ja muuta väsymystä pois oikein huolella. Niinpä syntymäpäiväpinnat jäivät Siikalahdella muuttaneeseen tylliin vaikka bongattavina tarjolla olisi ollut mm. pilkkaniskaa Kuopiossa, sepeltaskua Joroisilla, harjalintua naapurissa Rautjärvellä ja olipa Saarellakin kattohaikara. 3.5. aamusta ennen töitä kävin katsomassa ja kuvaamassa Akonpohjan kattokiken ja lyhyellä stopilla Lääviensuon pellolta löytyi lyhytnokkahanhi. Ruokiksella ainoat havainnot olivat törmäpääsky ja uuttukyyhkypari ja iltakäynnillä näin punajalkaviklon. 4.5. keli oli yhä vain talvisempi ja illalla alkoi jopa sataa lunta ihan kunnolla! Silti meidän piti suunnata illalla Saaren suuntaan, jossa Hannan kuvausteltta oli myrskyissä romahtanut. Korjasimme teltan ja ohessa näimme Suurenjärvenlietteellä neljä harmaasorsaa ja bongasimme Kanavalammelta punakuirin.

J.A.

Oulun reissun jälkeen helmikuu jatkui talvisissa merkeissä eikä lintumaailma pahemmin tähän aikaan pääse yllättämään. Tetrisuolla näkyi yhä usein hiiripöllöä ja harvemmin isolepinkäistä – yllättävämpi havainto oli 6.2. näkynyt 20 urpiaisen parvi, jonka isolepinkäinen kuitenkin ajoi saalistusyrityksensä myötä pois.

Kävin päivittäin ajelemassa pieniä metsälenkkejä eri puolillametsätiaisia ja vielä toistaiseksi talvesta selvinneitä hippiäisiä kartoitellen ja ohessa näkyi tietysti teeriparvia, pari kertaa pyitä ja yllättävän lähellä Siikalahtea myös jokunen metso: 10.2. Tiviällä koppelo ja 22.2. Tiviänsalontien varressa pari ukkometsoa.

11.2. kävin taas Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella pikaisesti ja pikku-uikku ja 4 laulujoutsenta näkyi yhä Lahnasella. 12.2. Siikalahdella kiikitti pikkutikka, Tarvaslammella näkyi yllättäen 10 tilheä ja Tetrisuolla hiiripöllökin seurasi katseellaan, kun 2kv maakotka muutti kohti pohjoista 6-tietä seuraillen. 13.2. näin taas Lahnasen pikku-uikun sekä nyt 5 laulujoutsenta ja Härskiinmutkasta näkyi jäällä kököttänyt ja pilkkimiesten kalatarjoiluja odotellut merikotka.

16.2. Laarin Merja löysi Siikalahdelta lapinpöllön, joka päästi kuvaamaan itseään oikein mukavasti. Lintu oli oikein hyväkuntoinen vanha yksilö, jota emme lähestyneet kertaakaan tieltä pois, jotta se tai sen saaliit eivät häiriintyisi. Mutta pariin otteeseen se lensi aivan tien viereen ja kertaalleen kuvaamisen kannalta jopa liian lähelle minua. Lopulta lintu lensi lahden puolelle metsään eikä sitä sen koommin nähty. Kuvailun ohessa näimme lahdella myös ihmeen kateissa olleen palokärjen.

17.2. merikotkapari istuskeli jäällä Kirkkoselällä ja pikaisella Simpeleen käynnillä näkyi 6 laulujoutsenta, telkkä- ja isokoskeloparit, taas palokärki sekä isolepinkäinen. 18.2. kävimme Punnosen Pekan kanssa yrittämässä Saaren Selänteellä yhä talvehtinutta turkinkyyhkyä mutta emme sitä nähneet. Keli oli aivan kauhea muta pihapiirin ylitti varpushaukka ja varpuspöllö saapui pihapuuhun kyttäämään ruokinnalla käynyttä runsasta pikkulintujoukkoa.

19.2. Tarvaslammella meillä kävi tuuri, kun pihaan saapuessamme nappasi varpuspöllö juuri keltasirkun saaliikseen piharuokinnalta. Pöllö tuuperrutti sirkun lumipenkkojen keskellä ja lensi sitten läheisen puun oksalle, josta pääsimme sitä kuvaamaan. Onneksi meillä molemmilla oli kamerat taas mukana! 20.2. Simpeleen pikakäynnillä näkyi taas pikku-uikku mutta nyt vain 2 joutsenta.

Siikalahdella ruokinnoillamme vieraili mukavasti tikkoja, joita Hanna kävi kuvaamassa parin britinkin kanssa muutamana päivänä hiihtolomallaan. Hanna oli saanut valmiiksi uuden vähän isomman siirrettävän kuvauskojun ja kuvauksia käytiin tekemässä myös myös Tarvaslammen kojulla, Simpeleen Kokkolanjoella ym.

24. ja 25.2. näin sekä Tetrisuon että Järvenpään hiiripöllöt ja Tiviällä näkyi kanahaukka ja myös parit pikkutikat havaittiin tavallisempien harmaapää- ja valkoselkätikkojen ohella. Pähkinänakkelipari oli taas saapunut perinteiselle reviirilleen Kannaksella.

26.2. kävimme Saarella hiihtoreissulla ja samalla kävimme taas tuulisessa kelissä odottelemassa turkinkyyhkyä saapuvaksi ruokinnalla. Kävimme paikalla jo ennen hiihtolenkkiä ja taas lenkin jälkeen, jolloin saimme odotella aika pitkään kunnes lopulta kyyhky saapui paikalle.

27.2. leiskuivat talven komeimmat revontulet.

Maaliskuun ensimmäisenä pikakäynnillä Simpeleellä näkyi yksi laulujoutsen sekä isokoskelopari ja Siikalahdella taas neljä lajia tikkoja ja Kannaksella nakkeli. 3.3. näkyi ”kevään” ensimmäinen harmaalokki jäällä Härskiinmutkasta.

4.3. oli vuorossa talvilintulaskenta ja vaikka sääennuste oli luvannut mainiota laskentakeliä. petti ennuste taas kerran ja etenkin Siikalahden patovallilla hiihtäessäni tuli lunta aivan taivaan täydeltä. Onneksi juuri tuolla pätkällä ei kauheasti yleensäkään tarvitse kuin hiihdellä sillä lintuja siellä ei ole. Nyt kuitenkin hiihtäminenkin oli mahdotonta, sillä kaikki taivaalta tullut lumi jäätyi suksen pohjiin! Lopulta käännyttyäni Mantilanniemen umpihankipätkälle keli parani ja lintujakin alkoi taas löytyä. Laskennan havainnot olivat; teeri 2 täysillä soidintanutta, 4 harmaalokkia pilkkimiesten lähistöllä Kirkkoselällä, 10 pulua, harmaapäätikka, palokärki, 16 käpytikkaa, valkoselkätikkapari, 5 hippiäistä, 6 pyrstö-, 44 sini-, 76 tali-, 2 töyhtö- ja vain 1 hömötiainen, 2 puukiipijää, isolepinkäinen, 9 närheä, 14 harakkaa, 26 naakkaa, 16 varista, 2 korppia, 20 pikkuvarpusta, 7 viherpeippoa, yllärinä elämäni ensimmäinen kevätpuolen taviokuurna Parikkalassa, 17 punatulkkua sekä 3 keltasirkkua.

7.3. näkyi pilkkimiesten ympärillä jo 8 harmaalokkia mutta sitten saapuivat oikein kunnon pakkaset ja enempiä muuttolintuja oli turha odotella vähään aikaan. Toki tiaisten ja viherpeippojen laulua kuului jo aamuisin ja yksittäinen vihervarpusparikin oli jo reviirillään keskellä kuusikkoa ja puukiipijäkin lurautti kertaalleen. Muutamana yönä oli todella kylmä, jopa alle -20 astetta, mutta sen jälkeenkin löysin metsistä vielä joitakin hippiäisiä, mutta monen sinnikäs talvehtimisyritys tyrehtyi näihin ehkä viimeisiin kunnon pakkasiin…

J.A.

2.6. satoi pitkästä aikaa – edellisen kerran, kun oli satanut, oli tainnut sataa lunta? Niinpä kävin taas pikakäynnin Saaren kahlaajapaikoilla, mutta eihän siellä mitään kahlaajia ollut – vain kapustarinta Akanvaaran Tetrisuolla.

4.6. iltapäivällä suuntasimme Savon puolelle Punkaharjulle Saimaan rantaan rengastamaan Tapani Nisulan mökin lähellä olleesta pöntöstä viirupöllön poikasen. Vain yksi iso poikanen oli pöntössä ja onneksi emokin oli varsin leppoisa, joten rengastus sujui nopeasti. Kun pöllö oli saanut hilun kinttuunsa, ei se enää suostunut pysymään pöntössä, mutta sen olikin jo edellispäivinä nähty seisovan pöntön suuaukolla verryttelemässä siipiään, joten se oli aivan lähtövalmis.

Yllätykseksemme Tapani oli järjestänyt meille ohjelmaa rengastuksen jälkeen ja pääsimme hänen ja tämän mökkinaapureiden Laura ja Harri Heleniuksen kanssa veneretkelle, jonka kohteena olisivat saimaannorpat, joita Tapani on vuosia kartoitellut alueella.

Pian olimmekin vesillä ja tarkistamassa norppien vakiopaikkoja. Muutamalla ensimmäisellä paikalla emme norppia nähneet mutta sitten löytyi ensimmäinen kivellä köllötellyt norppa! Tämä veijari oli hieman aran oloinen, joten emme pyrkineet lähemmäksi. Toinenkin norppa uiskenteli lähistöllä, mutta katosi pian. Mutta seuraavalta paikalta löytyi sitten nätti vaalea köllikkä, joka poseerasi oikein antaumuksella. Myös tumma kuutti uiskenteli lähistöllä ja sekin kävi meitä pari kertaa kurkkaamassa. Lähisaaressa lauleskeli pikkusieppo ja kelikin oli mitä mainion, joten tunnelma oli korkealla!

Ylittäessämme isompaa järven selkää löysimme eräältä karilta meriharakan ja toiselta puolelta selkää löysimme vielä yhden norpan köllimästä kivellä hieman kaislikon takana. Sitten katselimme vielä hieman maisemia ennen kuin palasimme vauhdikkaasti Heleniusten mökkirantaan. Olipa mahtava päästä kerrankin katselemaan ja kuvaamaan norppia, joita emme ennen olleet nähneet kuin muutamia kertoja kauempana uimassa. Kiitoksia vielä Tapanille sekä Heleniuksille!

5.6. oli taas SSP-pyynti, jonka saldo jäi vaisuksi: 2+1k ruokokerttusta, 1 herne-, 3+1k pensas- ja 3 lehtokerttua ja 1k talitiainen saatiin. Ohessa havaitsimme ääntelevän pikkulepinkäisen sekä lyhyesti laulaneen kuhankeittäjän.

Karoliina Hämäläinen ja Laura Oinas olivat Joensuusta tulleet rengastelemaan Parikkalaan ja heillä oli haaveena rengastaa kuhankeittäjä. He olivat koko yön etsineet orioluksia mutta eivät olleet edes kuulleet ainoatakaan. Suurin osa linnuista oli tainnut jo alkaa pesimäpuuhiin? Niinpä neuvoin heille parhaaksi epäilemäni paikan ja pyysin, että mikäli saisivat kuhiksen kiinni, niin josko saisin tulla itsekin sitä kuvaamaan, kun kuitenkin olimme omassa pyyntihommassamme vajaan kilometrin päässä. Ja kuinka ollakaan hehän saivat upean koiras kuhankeittäjän kiinni ja ehdin paikalle hyvin, kun linnun rengastus- ja mittaustoimet olivat vielä kesken eli minua ei jouduttu lainkaan odottamaan (kilometri on autolla aika nopea siirtyä). Niinpä pääsin kuvaamaan tätä upeaa lintua! Kiitoksia Karoliinalle ja Lauralle ja onnittelut huikeasta rengastuksesta!

Iltapäivällä teimme taas Saaren kierroksen ja mukavimpina havaintoina näimme 18 pulua, pari harmaasorsakoirasta ja harmaapäätikan Akonpohjassa, tundrametsähanhen Jyrkilässä, harmaasorsaparin Suurenjärvenlietteellä, sarvi- ja suopöllön Ollukassa ja hempon Tarassiinlahdella.

6.6. kävimme vain lyhyesti kuvailemassa (ja samalla kontrolloimassa mahdollisia renkaita) valkoselkätikkoja ja pähkinänakkeleita pesillään. Siikalahdella kuulimme taas yhden kuhankeittäjänkin.

Ja 7.6. teimme lyhyen kuvaussession Hannan löytämälle pikkusiepporeviirille – kauhtuneen näköinen naaraspukuinen lintu ruokki jo pesäkoloon poikasia. Hannahan oli nyt kesälomalla, joten hän meni vielä illalla Saarelle kuvaamaan suopöllöjä ja onnistukin saaman yhdestä kuvia. Ja täytyy vielä sanoa, että me tietysti suoritamme kaikki kuvaukset täysin lintuja häiritsemättä riittävästi piiloutuneina. Käkikin tuli kuvattua.

8.6. Hannan ruokokerttusen kuvaussessio sai yllättävän käänteen, kun hän huomasi ruovikossa hitaasti liikkuneen luhtahuitin. Ihme kyllä rantakana tuli pari kertaa oikein mukavasti kuvattavaksi. Oman ruokatuntini kuvaukset keskittyivät pähkinänakkeleihin. Illalla kävimme vielä Siikalahdella, josta nousi etelää kohti muutolle punajalkaviklo – se on syksy jo…

J.A.

Illaksi ajoimme Kuhmoon Jongunsalolle, jonne pystytimme teltan ja kömmimme nukkumaan. Aamulla 21.7. kävimme käppäilemässä Hiidenportilla ja vajaan kymmenen kilometrin aamukävelyllä havaitsimme joitakin pikkukäpylintuja, järripeippoja sekä tilhen, muttemme mitään sen kummempaa. Maisemat ja vanhat metsät olivat kuitenkin hienot.

Ajelimme päivällä Wildlife Safaris Finlandin keskukselle ja levättyämme jonkin aikaa huoneessamme lähdimme ennen viittä kojuille. Pääsimme lampikojullemme hieman viiden jälkeen ja asettauduimme kuvausvalmiuteen eli pakkasimme tavarat sängyille, eväät ulottuville ja kamerat kiikkuineen kuvausvalmiuteen. Samalla ruoat kylvettiin lammen rantaan ja odotus alkoi.

Puolen tunnin odottelun jälkeen saapuivat selkä-, harmaa- ja kalalokit, muutama korppi sekä muutama kymmentä varista. Mutta pian niiden perään saapui lammen rantaan ensimmäinen susikin!

Aloimme tietysti kuvata sutta, joka hitaasti eteni lammen rantaa kohti eväitä ja pian tämän perässä saapui toinenkin, lähes saman näköinen susi. Tunnistimme ensimmäisen lähinnä käytöksen perusteella pennuksi ja jälkimmäisen lauman johtajaurokseksi. Ensimmäinen susi kulki varovaisesti häntä tiukasti jalkojen välissä mutta toinen kulki rennommin ja vauhdikkaammin häntä suorana. Molemmat nappasivat lihapalan mukaansa, kun samoille apajille saapui karhukin.

Toinen susi ja karhu viipyivät näkyvillä kauan. Tuntui, että karhu meinasi syödä kaiken kerralla. Lopulta nämäkin otukset lähtivät takaisin metsään, jonka jälkeen seurailimme tovin lokkien ja varislintujen touhuja sekä haarapääskyparin poikasten ruokkimista naapurikojun lipan alle.

Klo 20:30 saapui rantaan pari isokokoista, ilmeisesti koirasahmaa, jotka esiintyivät todellakin edukseen, sillä ne ottivat lyhyesti yhteen lammen vastarannalla.

Koirasahmojen jälkeen saapui vielä naaraskin, joka viihtyikin näkyvissä paljon pitempään ja sitä päästiin kuvaamaan oikein mukavasti.

Sitten olikin taas hiljaista, kunnes klo 21:15 saapui karhu kojumme sivustalle. Se oli tulossa pitkoksia pitkin aivan suoraan kojuamme kohti! Minun oli pakko hieman liikahtaa, että se näki liikettä ikkunan läpi ja poistui pitkoksilta kojumme takaa kiertäen kohti evästarjoilua.

Ilta hämärtyi ja lopulta klo 22:15 päätimme alkaa nukkumaan sillä olimme nyt kuvaus- emmekä katselureissulla ja valo alkoi olla huono kuvaukseen sillä sade oli alkanut – ja eipä elukoitakaan ollut taas näkynyt.

22.7. Yöllä satoikin sitten ihan kunnolla! Hanna oli jossain vaiheessa alkuyöstä käynyt hereillä ja nähnyt pari karhua yhtä aikaa lammen vastarannalla. Itse heräsin klo 01:30 karhun ääntelyyn. Herätin Hannankin ja näimme yllättäen karhun pulahtavan lampeen uimaan! Se polski lammen päädyssä edestakaisin lähes kymmenen minuutin ajan, ennen kuin lopulta nousi takaisin rantaan ja katosi metsään.

Vielä aamulla klo 4:40 oli karhu etsimässä ja syömässä viimeisiä eväitä. Mutta aamulla herättyämme emme enää nähneet kuin telkän, lokkeja sekä joitakin keltavästäräkkejä.

Paluumatkalla tienvarressa poseerasi litimärkä koppelo poikasensa kanssa.

Päivällä nukuimme Kuikan kämpän majoituksessa ja taas viideltä lähdimme kojuilemaan. Tällä kertaa menimme suokojuun “Paratiisiin”, jonne sisään päästyämme näimme jo karhun odottavan suon laidalla. Niinpä laitoimme kaiken saman tien taas valmiiksi ja kun ruokatarjoilut olivat paikoillaan, ei meidän tarvinnut kauan odotella, kun kaksi nallea saapui toinen rauhallisesti kävellen ja toinen vauhdikkaasti juosten suon poikki.

Myös korpit ja lokit sekä haarahaukka saapuivat hakemaan eväitään ja me yritimme saada haarahaukasta kunnon lentokuvia. Lintu oli todella vauhdikas eikä kertaakaan laskeutunut. Onnistuimme kuitenkin saada siitä muutamia oikein kelpo kuvia.

Ihme kyllä ahmakin kävi paikalla karhujen kanssa samaan aikaan, mutta ei sentään uskaltanut mennä apajille vaan piiloutui jonnekin kojumme taakse. Kun nallet vartin päästä lähtivät, kuului kojumme takaosasta kolahdus ja kohta ahma hölkötteli rauhallisesti editsemme. Ilmeisesti ahma oli ollut nalleja piilossa kojumme eteisessä ja sen lähtiessä roikkuva pressuovi oli kolahtanut!

Aika pitkän saimme seurailla korppeja, variksia, lokkeja sekä kulorastasperhettä ennen kuin 19:10 Hanna näki suden vilaukselta ja kohta se saapuikin näkyviin vähäksi aikaa. Tuntia myöhemmin kuului jostain kovaa karhun möykkää, mutta näkyville tämä vihaiselta kuulastanut otus ei tullut. Mutta pian suon takaa saapui susi karhun kanssa yhtä aikaa. Nämä kaverukset tuntuivat jopa liikkuvan kimpassa. Susi tuli lopulta aivan kojumme edestä ja jopa istui yhden kojun edustalla vähän aikaa. Harmi, että juuri siinä kojussa ei ollut ketään kuvaamassa. Ja pian perään saapui alfauros kojujen välistä. Kuvia tuli taas ja paljon!

Aika pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului kojumme takaa suden ulvontaa, jota onnistuin jopa äänittämään! Arvelimme, että oliko kyseessä alfasuden lauman kokoon kutsu-ulvonta, johon kuulimme vastauksia ainakin kahdesta suunnasta. Ja pian saimme todeta olleemme oikeassa, kun suon taakse saapui ensin yksi nuori susi upea vaalea alfanaaras perässään. Nämä kulkivat suon laitaa ohitsemme ja pian näiden perässä saapui vielä yksi nuori susi, joka hitaasti jolkotteli editsemme samaan suuntaan muiden perään.

Ennen kuin kävimme nukkumaan, kävi nalle vielä pariin otteeseen, mutta lopulta oli liian pimeää.

23.7. aamulla heräsimme aikaisin, sillä suolla oli sumua ja saimmekin yhdestä nallesta kuvia sumuisella suolla. Mutta sekin katosi pian sumuun. Valot olivat aamulla upeat mutta valitettavasti elukoita emme enää nähneet, vain muutamia lokkeja ja korppeja.

Päivällä söimme ja latailimme vielä akkuja keskuksella ja vasta sitten lähdimme ajelemaan. Matkalla näimme pyypoikueen ja Hanna törmäsi metson munapesään käppäillessämme hetken yhdessä vanhassa metsässä. Ajelimme lopulta Lieksan Patvinsuolle Rauvunvaaraan telttaa pystyttämään.

24.7. aamulla suuntasimme Patvinsuon Terettille tutulle kävelylle. Linnut olivat todella vähissä mutta Ilomantsin puolella Terettin tornilla näimme yllättäen muuttohaukkaparin! Maisemat olivat yhä hienot.

Aika aikaisin suuntasimme lopulta Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron saman tien. Saimme hieman evästä kämpällä, jossa jutustelimme Eeron kanssa samalla paria muuta porukkaa saapuviksi odotellen, mutta lopulta nämä kaksi porukkaa eivät saapuneet lainkaan. Ainakin toisen porukan olisi pitänyt olla tulossa, toinen oli tiedetty epävarmaksi.

Niinpä lopulta sovimme, että menemme kojuille jo edeltä laittamaan kaiken valmiiksi, kun Eero jäi vielä odottamaan, josko kuitenkin joku saapuisi myöhässä. Matkan varrella näimme aivan tolkuttoman määrän suruvaippoja teiden varsilla ja niitä oli runsaasti myös kojuilla. Olimme vasta yhdessä kojussa tutkailemassa, olisiko koju se, johon jäisimme, kun yllättäen koirasahma saapui touhuamaan kojun eteen! Niinpä otimme ensimmäiset kuvat ilman kiikkuja, mutta lopulta ehdimme laittaa nekin valmiiksi ja saada vielä lisäkuviakin, ennen kuin ahma ui lammen poikki sorsaparvien keskeltä lammen vastarannalle nousten ja rinnemetsään kadoten.

Kohta saapui Eero laittelemaan evästä eri puolille lampea ja ehdimme vielä hieman haastellakin, ennen kuin Eero toivotti meille hyvää kuvausyötä ja lähti. Sovimme tulevamme kojulta poiskin itseksemme ja lähtevämme sitten ajelemaan eli meidän takia ei tarvitsisi sen kummemmin enää mitään vaivautua tekemään.

Klo 18:30 saapui naarasahma vastarannalle ja lopulta sillan yli lähemmäs ruokakätköjä tyhjentämään. Puoli tuntia se touhusi näkyvissä ennen kuin lähti iso lihakimpale suussaan. Sillä oli kaiketi poikaset jossain odottamassa. Klo 19:20 saapui seuraava naarasahma, joka touhusi samaan tapaan puoli tuntia ja lähti sekin pois lihakimpaleen kanssa.

Ja seuraavaksi klo 19:55 oli vuorossa kolmas, kaikkein tummin saman kokoinen, ilmeisesti siis naarasyksilö, joka kuitenkin oli näkyvillä vain kymmenisen minuuttia mutta saapui kohta uudelleen vastarannalle, josta löysi vielä ison lihakimpaleen, jonka kanssa lähti.

Klo 20:45 saapui vastarannalle emokarhu kolmen pienen pennun kanssa! Olimme aivan hiiren hiljaa ja lopulta ne saapuivat tukkia pitkin tutkailemaan evästarjontaa. Emo kuitenkin nappasi ensimmäisen löytämänsä lihakimpaleen ja koko porukka ryntäsi vauhdilla metsään.

Pian saapui pari aiemmin näkemäämme naarasahmaa yhtä aikaa mutta ne olivat vain vähän aikaa näkyvillä. Klo 22:10 kuulosti siltä kuin joku otus olisi käynyt kojumme alla – ensin kuului tömähdys ja sitten tuhinaakin mutta mitään emme nähneet. Ja heti perään oli vastarannalla yhtä aikaa kolme pienikokoista ahmaa, joista vain yksi aiemmin tuttu tuli lopulta kunnolla esille. Kaksi lyhyesti näkynyttä tummaa ahmaa lie ollut uusia – ehkä nuoria ahmoja, sillä ne kisailivatkin hetken keskenään murahdellen.

Klo 23:00 näkyi vielä nallemamma kolmikkonsa kanssa vastarannalla, mutta ne lopulta kiipesivät rinteeseen piiloon. Ja sen jälkeen emme enää nähneet muuta ja kävimmekin pian nukkumaan.

Aamuyöllä kolmen jälkeen yksi tuttu ahma oli touhuilemassa mutta lähti saman tien ja tuntia myöhemmin näkyi toinen tuttu yksilö vastarannalla mutta aamun valjettua saimme tyytyä kuvaamaan korppiperhettä sekä lokkeja. Vielä seitsemältä kuulimme kuinka joku otus, ilmeisesti karhu, käänteli kiviä jossain katselukojun takana mutta mitään emme nähneet. Ja kahdeksalta lähdimmekin sitten käppäilemään autolle.

Kuulimme vielä käen kukuntaa ja pian näimme ensin metsokukon ja perään koppelon poikasten kanssa. Myöhemmin näimme vielä teeren poikasen sekä pyypoikueen, joka meinasi lentää autoamme päin. Kävimme taas käppäilemässä Kontiolahden Linnunsuolla, jossa havainnot jäivät vielä edelliskäyntiäkin vaatimattomammiksi.

Lopulta olimme kotona ja reissussa oli kameroihimme kertynyt molemmille parikymmentä gigaa kuvia ja mehän kuvaamme yhä ainakin toistaiseksi Jpeg-kuvia eli niitä oli tullut aika paljon. Paljon on tässä tapauksessa noin 8000 kuvaa!

J.A.

Olimme miettineet suuntaavamme ainakin Pääsiäisen aluksi Kristiinankaupunkiin, jossa emme olleet aiemmin yhdessä käyneet ja itsekin olin käynyt vain pari kertaa pikaisesti. Niinpä laitoimme navin opastamaan meidät Siipyyn lintutornille ja lähdimme matkaan.

Matkan varrella näimme Hämeenlinnassa isolepinkäisen ja Pälkäneellä hanhiparven, jossa oli runsaasti metsä- ja tundrahanhia sekä jonkin verran kanadanhanhia. Tampereella nappasimme pikaruokapaikasta eväät ja jatkoimme matkaa. Niin Harjavallassa kuin Ulvilassakin näimme vielä hämärissä lehtokurpat mutta loppumatkan saimme ajaa pimeässä.

Lopulta noin klo 23:15 parkkeerasimme Kristiinankaupungin Siipyyn tornin parkkipaikalle ja Hanna valkkasi meille telttapaikan lähes tornin alta. Aika pian olimme valmiit unten maille ja herätyskellot laitoimme soimaan aikaisin.

Olimme väsyneinä unohtaneet, että kellot oli vasta siirretty kesäaikaan, joten kellomme soivat aivan liian aikaisin. Se oli kuitenkin hyvä, sillä lähistöllä äänteli ainakin yksi, mahdollisesti parikin lehtopöllöä. Yritimme vielä nukahtaa, mutta aika pian parkkiin saapui ensimmäinen auto ja torniin kipusi ensimmäinen aamuvirkku staijari, joten mekin laitoimme yöpymistarpeet pakettiin, lämmintä vaatetta päälle ja kipusimme korkeaan torniin.

Paikalla oli jo Ilkka Iivonen ja pian saapui Jukka Koskelainen eli paikallisia tunnettuja staijareita. Tulimme heti mukavasti juttuun ja Jukan toimiessa kirjurina, aloimme laskea merellä havaittua muuttoa. Haahkoja liikkui mukavasti ja pian oli selvää, miksi Siipyy on niin kehuttu merilintupaikka, sillä valo oli aivan erinomainen ja kaukanakin lentäneet linnut tunnistuivat hyvin. Ja niinpä aika pian paukahti vuodareiksi niin ruokki kuin etelänkiislakin, kun sekaparvessa oli kaksi ensin mainittua ja yksi kiisla. Pesimäsaaren ympärillä lentäneet riskilät olivat vuodenpinna myös.

Pajusen Matti ja myöhemmin myös Sallisen Paavo saapuivat paikalle ja staiji jatkui aktiivisena koko aamun. Edes lyhyt sankka lumipyry ei staijia keskeyttänyt, vaan korkealta taivaalta lumipyrystä löytyi aamun ensimmäinen meriharakka. Mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja näkyi kaukana merellä jonkin verran, uivelot muuttivat huomattavasti lähempää ja pian lensi ylitsemme aamun ensimmäinen yhteensä kolmesta luotokirvisestä ja yksi niittykirvinenkin määritettiin päivän aikana ja jokunen kirvinen jäi määritystä vaille.

Muita muuttajia aamun aikana olivat merihanhet, muutama ristisorsa, pari haapanaa, tavia sekä lapasorsaa, tukkasotkat, iso- ja tukkakoskelot, 5 kaakkuria, tuulihaukka, 9 meriharakkaa, kiurut, mukavana yllärinä yksittäinen tunturikiuru, kulorastas, jokunen kottarainen, 54 peippoa sekä pari kertaa ohi lentäneet pikkukäpylinnut. Toinen etelänkiislakin näkyi muuttamassa yhdessä pilkkasiiven kanssa.

Staiji hiipui pikkuhiljaa ja puolilta päivin muut päättivät pakata kamppeensa ja lähteä pois. Me jäimme vielä staijaamaan Hannan sekä myöhemmin paikalle saapuneen Jakob Waseniuksen kanssa ja kuinka ollakaan heti toisesta haahkaparvesta löytyi naaras kyhmyhaahka. Parvessa oli 10 koirashaahkaa sekä yksi naarashaahka sopivasti vertailuna kyhmyhaahkaa ja vaikka parvi muutti aika kaukaa, oli naarasspectan tunnistaminen yllättävänkin helppoa.

Kun torniin alkoi kivuta turisteja, suuntasimme lähirantaan, jossa kahteen mennessä näimme vielä luotokirvisen sekä tiklin muutolla sekä paikallisen silkkiuikun. Sitten kokkailimme kunnon päivällisen ja lähdimme kiertelemään muita lähipaikkoja.

Suuntaimme ensin Störsjön kannakselle, jossa tulvilla näkyi pari kurkea, joista toinen oli värirengastettu. Sinisorsien lisäksi taveja oli toistakymmentä sekä muutama haapana. Myös harmaapäätikka näkyi ja kuului. Sitten ajelimme erilaisia pikkuteitä näkemättä oikein mitään eikä yhdellä lintutornillakaan käynti tuottanut havaintoja. Härkmeren pelloilta löytyi muutamia kymmeniä metsähanhia, jokunen valkoposki, pari tundraa sekä yksi lyhytnokkahanhi.

Lopulta ajelimme takaisin Siipyyseen, jossa illan hämärtyessä pystytimme teltan vanhalle paikalle, joka oli hyväksi jo koettu ja painuimme pehkuihin jo iltayhdeksältä.

3.4. ensimmäinen auto saapui aikaisin ja niinpä pakkasimme taas kimpsumme ja olimme kohta tornissa. Forbergin Veikko oli jo tiukasti tapittamassa merelle. Pian saapuivat Jukka sekä Mattikin. Aamu oli edellistä huomattavasti rauhallisempi mutta silti puoleen päivään mennessä olimme ynnänneet reilut 1500 haahkaa. Kaakkureita näkyi mukavasti 28 ja ruokkeja 31 ja uusina lajeina näkyivät härkälintu, 7 jouhisorsaa ja 2 selkälokkia sekä merellä muuttaneet 41 pulmusta. Taas näkyi tuulihaukkakin, mutta muuten oli aika vaisua.

Porukka tornissa oli kuitenkin aivan mielettömän mukavaa, joten aamu sujui todella leppoisasti tiukan staijin ohessa tarinoiden.

Iltapäivällä teimme pitkälti saman kierroksen kuin edellispäivänäkin, mutta oikeastaan mitään uutta emme nähneet.

4.4. odotukset olivat korkealla, kun tuuli oli kääntymässä lounaaseen, mutta lopulta kovinkaan kovaa menoa ei kuitenkaan tullut. Veikko saapui jo pimeässä staijiin, mikä tarkoitti meille taas nopeaa teltan purkua ja kipuamista torniin. Jukka saapui myös pian ja myöhemmin myös Staffan Blom sekä Ari Linkolehto.

Mukavassa porukassa staiji oli taas leppoisaa ja tehokasta ja klo 12:30 mennessä havaitsimme mm. 17 metsä-, 11 lyhytnokka-, 138 merihanhea ja 73 tunnistamatonta harmaahanhea, 17 ristisorsaa, 2350 haahkaa, 147 allia, 758 mustalintua, 107 pilkkasiipeä, 340 telkkää, 7 uiveloa, 128 tukka- ja 250 isokoskeloa, 31 kaakkuria, kuikan, 4 härkälintua, 708 merimetsoa, 7 meriharakkaa, kuovin, merikihun, 13 ruokkia, 20 riskilää, 370 nauru-, 1645 kala-, 410 harmaa- ja 18 merilokkia, kulorastaan ym.

Lopulta oli aika sanoa hyvästit uusille ystäville, pistää kamat kasaan ja koska sääennuste lupaili seuraavalle aamulle todella surkeaa keliä, päätimme lähteä ajelemaan kohti Poria.

Pikainen stoppi Merikarvian Lankoskella ei tuottanut siellä olleita virtavästäräkkejä ja aika pian parkkeerasimme automme Yyterin lietteiden parkkipaikalle, jossa oli aivan tolkuttoman paljon autoja. Niinpä lähdimme talsimaan polkuja tornia kohti maskit kasvoillamme. Onneksi porukka levisi poluilla laajalle, joten torneissa oli kuitenkin väljää. Kävimme kolmella tornilla, joilta näimme yhteensä 11 tylliä, 29 meriharakkaa, 30 ristisorsaa, 3 pulmusta sekä parhaana aikaisen punakuirin. Takaisin autolle palaillessamme kuulimme vielä taivaanvuohen.

Kävimme vielä kävellen Huhtalan Langouran tornilla, jolta löytyi punasotka koiras sekä harmaahaikaroiden ohella pari jalohaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti, muta kurvasimme kuitenkin vielä yksille hanhipelloille Previikin suunnilla nähden metsä- ja tundrahanhia. Ja koska ajoimme Kaarluodon lintutorniviitan ohi, päätimme käydä myös tällä tornilla pikaisesti. Valo lahdelle oli surkea, mutta taveja näkyi runsaasti sekä haapanoita ja jouhisorsia jonkin verran.

Vielä näimme Porissa mustavariksen ollessamme jo matkalla kohti Itä-Suomea. Alun perin suunnittelimme yöpymista niin Porissa, Tampereella kuin Lahdessakin, mutta coronatilanteen takia hotellit olivat kiinni ja telttailu vesisateessa ei oikein innostanut. Etelä-Karjalan sääennuste oli hieman parempi, joten päätimme ajaa Joutsenoon, jossa voisimme retkeillä aamulla, mutta lopulta päätimme skipata tämänkin idean ja ajoimme aina kotiin saakka, jossa olimme ennen aamukahta rättiväsyneinä.

Reissu Kristiinanakaupunkiin oli ollut todella mukava ja paikalle pitää ehdottomasti suunnata toistekin. Tiedä vaikka tästä tulisi uusi Pääsiäistraditio?

Väsymyksen, kovan etelätuulen ja sateiden takia Pääsiäismaanantaina 5.4. staijailimme Siikalahdella vain puolisen toista tuntia havaiten 70 tundrametsä-, 5 taigametsä-, 5 tundra-, 5 kanadan- ja yhden merihanhen, punasotkakoiraan, pari merikotkaa, äännelleen luhtakanan, pari kapustarintaa, niittykirvisen sekä 10 räkättirastasta. Illalla kävin vielä tarkistamassa Särkisalmen ja Lemmikonsalmen ja näin kalalokin sekä vihdoin pari isokoskeloa.

J.A.

Lintujen kuvaaminen talvella ei saa vaarantaa niiden ruokailumahdollisuuksia. Seuraavat kuvat on otettu piilokojuteltasta ja piilokojustani. Kun linnut eivät näe minua, ne voivat ruokailla normaalisti ja ne eivät stessaannu ihmisen läheisyydestä. Kameran ääneen ne tottuvat nopeasti. Äkkinäiset liikkeet saattavat säikyttää lintuja, joten kameran liikuttelun piti olla hyvin hidasta. Tragopan kuvaustelttani on kesäisen vihreä. Ompelin valkoisista kankaista kuvausteltalle lumipuvun ja kameralle valkoisen suojuksen. Teltan värillä on talvisin väliä!

Rakentelin myös pieneen retkituoliin verrattuna paremman jakkaran. Pilkkijakkarat ovat kuvausteltaan liian korkeita, joten ostin halvan Orthex:sin muovijakkaran. Ompelin sille laukun, jossa saan kuljetettua kaikki tarvikkeet kuvauspaikalle. Jakkara pysyy laukun sisällä koko ajan. Laukun ja jakkaran istuimen välissä on vielä eristävä pehmuste. Kaikista “mukavuuksista” huolimatta kuvauskojussa oleminen on aikamoista kököttämistä.

Onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa pyrstötiaisia ruokintavieraiksi. Täällä talvehtivat pyrstötiaiset ovat suurelta osin Venäjältä, jossa ne eivät ole oppineet käymään ruokinnoilla. Ruokintani oli ilmeisesti pyrstäreiden mielestä erityisen otollisella paikalla, koska kolme parvea ryhtyi säännöllisesti ruokailemaan metsäruokinnallani. Ruokinnallani kävi myös puukiipiä; ensimmäistä kertaa sekin.

Ruokinnalla kävi myös useita pareja käpytikkoja, harmaapäätikka pariskunta ja valkoselkätikka pari. Rummuttelun, nahistelun ja puiden kaivelun lomassa ne piipahtelivat hakkaamassa läskiä ja talipötköjä.

Kevättalven aurinkoiset päivät antoivat hyvän mahdollisuuden kokeilla pikkulintujen lentokuvausta. Tiaisten siivet eivät kuitenkaan aivan pysähtyneet edes sekunnin 8000 osan valotusajalla!

H.A.

31.12. lähdin aamupimeässä ajamaan kohti Hankoa ja klo 8:45 tapasimme Tammisaaressa Salossa asuvan kaverini Kalle Larssonin kanssa. Hyppäsin Kallen kyytiin ja jatkoimme kohti Hankoa. Olimme vielä matkalla, kun saimme päivityksen, että jo muutamia päiviä Tallholmarnan Neljän tuulen tuvalla ollut kashmirinuunilintu oli yhä paikalla, niinpä loppumatka sujui aika vaihdikkaasti.

Parkkeerattuamme Neljän tuulen tuvan parkkipaikalle, oli kashmirinuunilinnun paikantaminen helppoa, sillä paikalla oli reilut parikymmentä muutakin bongaria. Kohta saimme seurailla tämän kauniin uunilinnun varsin pirteännäköisiä touhuiluja ruusupuskan tyvellä. Välillä lintu innostui ääntelemään aktiivisesti ja välillä se puolestaan lensi läheisiin mäntyihin piiloon palatakseen kuitenkin kohta taas puskien alustoja tonkamaan.

Kohta lähes viereisistä puskista löytyi tiltaltti, joka myös oli ollut paikalla jo pitempään. Oli aika hurjaa nähdä vuoden viimeisenä päivänä kaksi phylloscopusta!

Jatkoimme pienen ”humein” kuvaussession jälkeen tuijottamaan merelle, jossa olikin mukavasti lintuja niin paikallisena kuin liikkeelläkin. Haahkoja näkyi muutamia, pilkkasiipiä ja tukkakoskeloita pari parveakin, naurulokkeja kellui muiden lokkien seassa useita ja pian löytyi seuraava projektilajimme, kun näin vilaukselta pikkulokin katoavan kaukaisen niemen taakse. Onneksi kohta se tai toinen nuori pikkulokki lensi suoraan ylitsemme ja jonkin aikaa myöhemmin myös vanha pikkulokki lensi ylitsemme.

Jatkoimme seuraavaksi läheiselle Långörenille, jossa komppailimme kannaksen pusikkoa parin edellispäivänä paikalla havaitun linnun toivossa ja eipä aikaakaan kun Kallen jaloista nousi niittykirvinen äännellen lentoon ja pian myöhemmin minun jaloista nousi kiuru kiertelemään yllemme. Lähdimme saman tien pois, jotta linnun pääsisivät takaisin ruokailemaan.

Kallella oli jo kiire kotia kohti, joten lähdimme palailemaan Tammisaarta kohti, josta lähdin itse vielä jatkamaan retkeä. Suuntasin Raaseporin Karjaan Lappträsketille, jossa oli edellispäivinä havaittu useitakin mukavia lajeja mm. lapasorsa. Jo tornille kävellessä näin isolepinkäisen ja hiirihaukan, mutta tornilta en löytänyt oikein mitään parempaa. Toki parin sadan kyhmyjoutsenen yllättävänkin äänekästä touhuilua oli mukavassa kelissä mukava seurata. Järvellä oli myös mm. 112 kanadanhanhea ja 40 laulujoutsenta. Pienemmät vesilinnut jäivät kuitenkin 35 sinisorsaan ja 3 tukkasotkaan. 10 pyrstötiaisen parvi tuli vielä tornin viereen pörräämään ennen kuin päätin lähteä vielä jatkamaan retkeä.

Jatkoin Espoon Laajalahdelle, jonne matka kesti odotettua kauemmin moottoritieremontista johtuen. Ehdin kuitenkin vielä noin tunnin seuloa lahden linnustoa, josta löytyi mm. 5 haapanaa, 59 nokikanaa sekä 15 uiveloa.

Ilta oli jo pimenemässä ja ensimmäiset uudenvuodenraketit välkkyivät taivaalla, kun ajelin takaisin Kirkkonummelle. Ilta menikin sitten lähinnä seuraavan päivän ekaekaa retkeä suunnitellessa. Nukkumaan menin rakettien paukunnan ollessa vasta kiihtymään päin.
1.1.2012 heräsin jo kuuden pintaan ja puolta tuntia myöhemmin lähdin taas kohti Tammisaarta. Karjaata ennen vuoden ensimmäinen lintuhavainto oli klo 6:50 tien yli auton valoissa vauhdilla lentänyt helmipöllö.

Tammisaaressa odottelin hetken Kallea sekä Kaukisen Markoa ja kun he saapuivat pakkauduimme Markon autoon ja lähdimme kohti Hankoa. Ajoimme nyt pohjustustemme perusteella aloituspaikaksi päättämällemme Långörenille, jossa tapasimme vanhoja tuttuja, kun Takaveto & Gusse eli Vesa Jouhki, Andreas Lindén, Jaakko Aarniala sekä Gustaw Nordenswan olivat jo paikalla. Kohta alkoi valoa olla sen verran, että päätimme lähteä koluamaan puskia ensin mantereen puolelta.

Ensimmäiset näkyneet linnut olivat tietysti rannan tuntumassa kelluneet valkoisena loistaneet kyhmyjoutsenet, mutta toinen laji oli yllättävä, kun taivaalta kuului punakylkirastaan sirahdus! Ja pian tämän jälkeen huomasimme eräässä pienessä koivissa kököttäneen varpuspöllön. Käveltyämme vielä hieman pitemmälle kuulimme punarinnan tiksutusta. Olipa ollut erinomainen alku! Aamu alkoi olla jo sen verran valoisa, että päätimme suunnata komppaamaan edellispäivänä pohjustamiamme kiurua ja niittykirvistä. Niitä ei kuitenkaan meinannut löytyä. Ilmeisesti ne kuitenkin olisivat viettäneet yön jossain metsän puolella? Onneksi lopulta niittykirvinen löytyi ja tällöin Takaveto ja muutama muu paikalla saapunut päätti lähteä singahtamaan Tallholmarnalle.

Me kolusimme vielä hetken Långöreniä ja havaintoja tuli mm. vihervarpusista, tilhistä, haahkoista, tukkasotkista ym. Lopulta saatuamme tiedon, että kashmirinuunilintu oli taas löytynyt, lähdimme mekin Neljän tuulen tuvalle.

”Humei” hoitui taas saman tien, kun paikalla oli kymmeniä bongareita! Heti lajin hoidettuani päätin siirtyä staijaamaan merelle, sillä minulla oli fiilis, että siellä voisi mennä ihan mitä tahansa – olihan yö ollut kylmä ja luntakin oli hieman satanut, joten muuttoa piti olla ainakin jonkin verran.

Näkyvyys merelle oli valitettavan huono ja lintuliikennettä oli yllättävän vähän. Kanadanhanhia ja laulujoutsenia muutti joitakin parvia, mutta muu vesilintuliikenne oli aivan liian kaukana. Alleja ja telkkiä viuhtoi merellä jonkin verran mutta aivan liian kaukana. Pilkkasiipi ja jokunen tukkakoskelo oli yhä paikalla ja yksi mahdollinen riskilä kellui liian kaukana vastavalossa ja väreilyssä jääden näin määrittämättä. Muutama yksittäinen kuikkalintu muutti liian kaukana mutta se tärkein laji eli pikkulokki pysyi kuitenkin piilossa. Saimme jo tiedon, että sellainen oli kuitenkin nähty toisaalla Hangossa, kunnes kuului huuto, että tiltaltti oli vihdoin löytynyt. Koko iso porukka singahti tiltalttia katsomaan ja onneksi se löytyikin pian.

Tiltaltin hoidettuaan valtaosa porukasta lähti joko etsimään pikkulokkia muualta tai bongaamaan Långörenistä nyt taas löytynyttä kiurua. Itse jatkoin kuitenkin vielä meren seulomista mikä kannatti sillä ensin näkyi koirasuivelo ja kohta tämän jälkeen lopulta aamun neljäs kuikkalintu meni sen verran lähempää, että sen sai määritettyä lajilleen kaakkuriksi. Samoihin aikoihin kuitenkin oli tiltalttia katsoneiden ornien yli lentänyt pikkulokki mantereen puolelta ja tästä emme saaneet tietoa.

Odotellessamme Kallen paluuta kiurunbongausreissulta tuli taas tieto pikkulokista toiselta puolelta Hankoa. Valtaosa porukasta lähti vauhdilla, mutta Kallea ei kuulunut. Lopulta Kalle palasi onnistuneelta bongaukselta, mutta ”pienet” vastoinkäymiset olivat hidastaneet häntä (katsotaan mitä Kalle kirjoittaa tästä omaan blogiinsa

Niinpä päätimme yhä jäädä Tallholmarnaan vähäksi aikaa, kun pikkulokki saattoi hyvinkin palata taas tänne. Lopulta kuitenkin kello oli jo niin paljon, että päätimme lähteä kokonaan pois Hangosta ja kohti länttä.

Olimme ajaneet 12 kilometriä Hangosta kun saimme tiedon paikallisesta pikkulokista Stormärseniltä. Päätimme vielä kerran koittaa ja käännyimme ympäri ja lähdimme taas kohti Hankoa. Paikalle päästyämme oli paikalla jo parikymmentä bongaria, mutta lintu oli kuitenkin kadonnut väreilyyn jo 10 minuuttia aiemmin. Onneksi se kuitenkin kohta löytyi taivasta vasten lentämästä ja tämä 2 kv pikkulokki näkyi lopulta oikein hienosti! Ja me lähdimme kiireellä taas matkaan.

Tammisaaressa nappasin autoni ja jatkoimme kohti Saloa, jonne taas jätin autoni, jotta se olisi paluureitin varrella. Sepelkyyhky ei ollut eilisellä paikallaan vaan ainoaksi vuodariksi Meriniityltä tuli fasaani, joten jatkoimme kohti Turkua. Vauhdista näimme isolepinkäisen Kaarinan Tuorlassa ja vasta linnun ohitettuamme tajusimme, että paikallahan oli ollut pitkään ”homeyeri” -alalajin yksilö. Päätimme katsoa lintu tarkemmin Turusta palatessamme, jos se yhä olisi paikalla.

Lopulta olimme Turun Laukkavuorella, jossa oli taas melkoinen kansanpaljous, kun bongarit olivat saapuneet kuittaamaan harjalintua ekaekaa -pinnaksi. Lintu oli tietysti hyvin hallinnassa ja se ruokaili pienen ojan varrella aktiivisesti. Pari kuvaa otettuamme lähdimme jatkamaan retkeämme.

Ikäväksemme olimme saaneet tiedon, että sinisuohaukka eikä merihanhi eivät olleet eilisillä paikoillaan, joten päätimme ajaa Kaarinan Piikkiön Viukkalan kasvihuoneille, joilta löysimmekin jopa viisi västäräkkiä. Matkalla näin auton ikkunan läpi vilaukselta päiväpetolinnun, joka näytti sinisuohaukalta, mutta havainto oli aivan liian lyhyt eikä lintua näkynyt enää pysähdyttyämme. Sitten tulikin tieto Takavedon Paimionlahdelta löytämästä ampuhaukasta ja singahdimme paikalle. Lintu ei enää ollut kuitenkaan ollut hetkeen hallinnassa, mutta onneksi löysin sen pian taivaalta keltasirkkuparvea jahtaamasta.

Päätimme vielä lähteä Paimion Pitkäportaaseen yrittämään paikalla nähtyjä uuttu- ja sepelkyyhkyjä, mutta niitä ei enää illan hämärtyessä löytynyt. Kävimme kahvilla Takavedon porukan kanssa, jossa yhtäkkiä Kalle sai kuningasidean yrittää lehtopöllöä Salon Vuohensaresta. Koskapa meillä oli mukanamme pöllömaskotti numero yksi eli andy, niin kymmenen minuutin matkinnan ja viiden minuutin odottelun jälkeen alkoi lehtopöllö huudella!

Palattuamme autolleni lähdin seuraamaan Takavedon porukkaa, joka ajoi vielä pöllöretkelle Hyvinkään Kytäjälle. Toista tuntia yritimme viiru- ja helmipöllöjä tuloksetta, kunnes lopulta pääsin kotimatkalle. Väsyneen kotimatkan ainoa piristys oli Ruokolahden Vennossa tien yli lentänyt helmipöllö. Niinpä päiväni sai samanlaisen päätöksen kuin miten se oli alkanutkin!

Lopulta olin kotona puolen yön jälkeen. Olipahan ollut melkoisen linturikas vuodenvaihde. Uusia ekaekaa pinnoja olin saanut yhdeksän, mutta myös kuukausipinnoja yhteensä saman verran!

J.A.

Onneksi jouluaattona oli hieman satanut lunta, joten pääsimme aloittamaan jo aamuyhdeksältä. Ilman tuota alle viiden sentin lumikerrosta, olisi valoisaa joutunut odottamaan noin tunnin pitempään. Simpelejärvi oli harmittavasti jäätynyt vain muutamaa päivää aiemmin, joten vesilintuja ei enää ollut tarjolla.

Alkumatka olikin aika tylsä, Saharannan uimarannalla näkyi sentään 33 urpiaista mukanaan yksi tundraurpiainen. 10 kesykyyhkyä näkyi terkkarin nurkilla, muuten oli tyytyminen varislintuihin, varpusiin ja tali- ja sinitiaisiin. Pähkinähakkikaan ei ollut Aseman sembroilla, jotne matka jatkui 6-tien yli kohti Siikalahtea.

Siikalahden suunnalla sitten vasta hiljaista olikin! Närhiä näkyi Muttelinmäen tienoilla tuttuun tapaan ja patotiellä kuului pari joutsenta. Siikalahden itäpuoleisella maatilalla oli tuttuun tapaan keltasirkkuja sekä pikkuvarpusia ja varislintuja. Siikalahden patovallikierros oli muuten lähes täysin linnuton. Eteläpuolen metsistä löysimme teeriä ja naaras harmaapäätikan ja Tiviällä saalisteli isolepinkäinen. Sitten Olikin taas pitkät pätkät täysin linnutonta aina 6-tielle saakka.

Punnolassa törmäsimme sattumalta Pekkaan (siis tietysti Punnoseen) ja jutellessamme näimme komean kanahaukan. Loppumatka tarjosi enää pari käpytikkaa ja lisää tiaisia.

Lopulliset lintumäärät olivat seuraavanlaiset: laulujoutsen 2 (ääntä ilmeisesti Raikanniemestä), teeri 18, kanahaukka, kesykyyhky 10, harmaapäätikka 1, käpytikka 4, talitiainen 105, sinitiainen 27, hömötiainen 5, isolepinkäinen, närhi 10, harakka 34, naakka 120, varis 28, korppi 3, varpunen 7, pikkuvarpunen 14, viherpeippo 33, urpiainen 33, tundraurpiainen 1, punatulkku 3 ja keltasirkku 30. Yhteensä siis 22 lajia ja 430 lintuyksilöä, joka on aika perustulos.

J.A.